Omistajuutta tutkinut professori Iiro Jussila kirjoitti Talouselämän kolumnissaan (25.2.2011) sen verran mielenkiintoisen kirjoituksen blogin sisällön kannalta, että katsoin parhaaksi poimia sen talteen. Alkuperäinen teksti löytyy Talouselämästä eli täältä.
Kaikki ei ole Nokian varassa
Kansallisylpeytemme Nokia aiheutti suomalaisille sydämentykytyksiä esittelemällä uuden strategiansa, jossa Microsoft on keskeisessä roolissa. Ensin Amerikka otti omistukset ja nyt vielä toiminnot, oli monen arvio.
Isoja muutoksia on luvassa, mutta tilanne ei välttämättä ole synkkä suomalaisten kannalta. Traumatisoitumisen sijaan meidän olisi syytä hyväksyä, että yritykset toimivat eri lähtökohdista.
Meillä on pörssiyhtiöiden ohella koko joukko muuta taloudellista toimintaa. Media ja päättäjät, huomio: vaikka pörssiyhtiöt ovat tärkeitä, on myös ankkuriyrityksillä huomattava tehtävä!
Sijoittajavetoiset globaalit yritykset pelaavat pörssimaailman säännöin. Myös Nokia toimii juuri niin kuin kapitalistinen markkinatalous edellyttää. Sen johto hallitusta myöten ajaa ensi sijassa yhtiön etua ja kohtelee eri omistajaryhmiä tasapuolisesti. Ajurina toimivat sijoittajien saamaa arvoa maksimoivat opit. Toimialuepäätökset perustuvat tavoitteelle saada mahdollisimman hyvä tulos. Kannattavuuden kirittämisen vaihtoehto on lähinnä yrityksen kuolema.
Meille Nokia on ollut suomalainen. Toimiessaan kansainvälisen pörssitalouden säännöillä Nokia on kuitenkin vailla kasvollisen omistajuuden mukanaan tuomaa identiteettiä. Sijoittaminen ja spekulointi eivät ole omistamista. Stora Enso on esimerkki siitä, että edes valtio-omistajan ei sovi käyttää ääntä arvonmaksimointioppeja vastaan.
Globaalin pörssiyhtiön identiteetti ja yrityskuva eivät perustukaan omistukselle, vaan lähinnä hyvään tarinaan sekä työntekijöihin ja kuluttajiin vetoaviin iskulauseisiin, kuten ihmisten yhdistäminen. Taustalla on merkitystä, mikä voi olla myös rasite. Amerikkalaisesta näkökulmasta Nokia on ollut liiankin suomalainen, jopa epäkunnioittava sikäläisiä markkinoita kohtaan. Nyt tähän haetaan muutosta. Toivotan reippaasti onnea!
Suomalaisten ankkuriyritysten kautta talouselämä kiinnittyy Suomeen luoden turvaverkon ja edistäen jopa yhteiskuntarauhan säilymistä.
Ankkuriyritysten rooli yhteiskunnassa on elintärkeä. Ankkurina toimii omistaja tai joukko omistajia, jolle tai joille on syystä tai toisesta tärkeää tai välttämätöntä harjoittaa liiketoimintaa nimenomaan Suomessa tai ainakin Suomesta.
Ankkuriomistajia sanan varsinaisessa merkityksessä ovat tiettyyn paikallisuuteen sitoutuneet yksinyrittäjät, yrittäjäperheet ja -tiimit sekä osuuskuntien jäsenet. Ankkuriin tuo painoa omistajien sosiaalinen ja jopa mentaalinen side yritykseensä.
Ankkuriyritysten päätöksenteossa tärkeitä ovat tyypillisesti myös muut kuin kannattavuustavoitteet: elämäntapa, perheen tai kaveriporukan yhteinen toiminta, tuotteiden tehokas jalostus- ja markkinointi tai palveluiden edullinen järjestäminen. Paradoksaalisesti tällaiset yritykset voivat olla kannattavampia kuin voittoa korostavat yritykset.
Valitettavasti ankkuriyritykset kiinnostavat mediaa ja päättäjiä yleensä vähemmän kuin Nokia, Stora Enso ja Kone.
Ankkuriyritysten rooli yhteiskunnassa on kuitenkin tärkeä. Ilman niitä pörssiyritysten mukautuminen globaalin kilpailuareenansa vaatimuksiin olisi vaikeaa. Yhteiskunta järkkyisi liiaksi.
Toisaalta ankkuriyritykset saavat pörssiyrityksiltä paljon. Suotuisana aikana ankkuriyrityksille kertyy yhteistyöstä liikevaihtoa ja dramaattisten muutosten aikaan pois leikattua ”ylijäämäosaamista”. Moni Nokian huippuosaaja ottaa paikkansa ankkuriyritysten palkkalistoilta. Osa puolestaan perustaa monipuolisin sitein Suomeen kiinnittyviä uusia yrityksiä.
On korkea aika oivaltaa ankkuriyritysten arvo. Yksinyrittäjiä tulee kannustaa ja rohkaista kumppanuuksien synnyttämiseen. Perheyritysten sukupolvenvaihdoksia tulee helpottaa. Nuorison into yhteisyrittämiseen on kanavoitava toteutuneeksi yritystoiminnaksi. Sosiaaliseen yrittäjyyteenkään ei tule suhtautua ennakkoluuloisesti. Myös kansainvälisesti ihaillun osuustoimintamme arvo tulee tunnustaa.
Erilaiset mallit toimivat erilaisissa tilanteissa. Kaikkea ei kannata laskea yhden kortin varaan. Monimuotoisuudessa on Suomen talouselämän tulevaisuus.
Suomi on laaja ja erityisesti ankkuriyrityksistä merkittävä osa toimii maakuntien Suomessa. Yritysten kasvuun ja uusien yritysten synnyttämiseen tarvittavan osaamisen voi tarjota vain riittävän laaja ja hyvin resursoitu, innovatiivisin tavoin liiketaloutta ja teknologiaa yhdistävien tiedeyliopistojen verkosto. Yritykset ja osaajat on syytä pitää lähellä toisiaan.
Kirjoittaja on professori Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti