Talouden perusteet

On hyvin vaikea ymmärtää, miksi taloustieteissä opetetaan yhä eri tasoilla Marxia, mutta ei lainkaan von Misesiä. Markkinatalouden mekanismien ymmärtämisessä Ludwig von Misesin opetukset asettuvat arvoasteikossa vähintään samalle tasolle Adam Smithin Kansojen varallisuuden kanssa, mielummin jopa merkittävämmäksi. Silti von Mises ja Itävaltalainen koulukunta ovat useimmille taloustieteilijöille ja laajemmalle yleisölle tuntemattomia. Suunnitelmatalouteen perustuvat lainalaisuudet ohjaavat ajattelua ja aito usko yksilölliseen markkinatalouteen tuntuu olevan valitettavan vähäistä.

Itse tunnustaudun suureksi Itävaltalaisen koulukunnan kannattajaksi. Mitä enemmän sen keskeisiä teoksia luen, sen vakuuttuneempi olen ajatusten pätevyydestä. Carl Menger, Ludwig von Mises, Murrau Rothbard ja kumppanit ovat tuottaneet todella terävää ajattelua. Onneksi näitä merkkiteoksia voi lukea myös laadukkaina suomennoksina. Talouden perusteet on sivusto, josta löytyy käännettyinä itävaltalaisen koulukunnan keskeisimpiä teoksia ja tuoreimpia artikkeleita.

www.taloudenperusteet.com

Sivusto on yksinkertaisesti mahtava! Sen sisällön parissa voisi viettää helposti vuorokausia. Tämän sivuston sisällön sisäistämällä olisi poikkeuksellisen syvällinen ymmärrys talouden toiminnasta. Suosittelen tutustuttavaksi! Sen sisällön tuottajat ansaitsevat syvän kumarruksen ja kiitoksen työstään talouden oppien jakamisessa.

Hyvät hallintotavat perheyrityksissä

Turhan pitkän tauon jälkeen löytyi taas hetki aikaa päivittää blogia. Paljon on kaikenlaista tullut luettua, mutta koneen ääressä istuminen ja kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle. Junamatkalla tuli luettua käsiini saama ohjeopus hyvän hallinnon suosituksesta perheyrityksiin. Ohessa poimintoja kyseisestä selkeästä ohjenuorasta. Opus löytyy täältä.

Perheyrityksen ominaispiirteitä

1. Sitoutuminen: perheyrityksen omistusta ajatellaan usein lahjana edelliseltä sukupolvelta ja lainana seuraavilta sukupolvilta. Perheyrityksen omistajan tavoitteena on siirtää perheyritys seuraavalle sukupolvelle paremmassa kunnossa kuin hän sen edelliseltä sukupolvelta sai.
2. Pitkän tähtäimen strategista suunnittelua arvostetaan: ei eletä kvartaalitaloudessa.
3. Taseet ovat yleensä vahvoja: pyrkimyksenä varautuminen tulevaisuuteen, riippumattomuus rahoittajista.
4. Jatkuvuuden varmistaminen
5. Sidosryhmistä ja ympäröivästä yhteisöstä huolehtiminen: vastuu työntekijöistä, asiakkaista ja alihankkijoista. Usein työntekijöiden vaihtuvuus on pientä ja työsuhteet voivat jatkua sukupolvelta toiselle.
6. Joustavammat johtamiskäytännöt: vähemmän muodollisia organisaatiorakenteita, yksinkertainen määräysvalta ja nopea päätöksenteko.
7. Epälikvidiys: osakkeet siirtyvät sukupolvelta toiselle.
8. Kasvollisuus sekä perheen ja yrityksen tiivis vuorovaikutus

Eri rooleja perheyrityksen hallinnassa

Perheyritykseen liittyy erilaisia rooleja, jotka liittyvät liiketoimintaan, omistajuuteen ja perheeseen. Perheyrityksen hallintaan kuuluu kaikkien näiden roolien huomioon ottaminen.

1. Aktiivisella hallinnossa toimivalla omistajalla yhdistyvät kaikki perheyrityksen osa-alueet: omistajuus, liiketoiminta ja perhe. Tällainen perheyrityksen omistaja ja perheenjäsen toimii hallituksessa tai operatiivisessa toiminnassa.
2. Hallinnossa toimimattomalla omistajalla yhdistyvät omistajuus ja perheenjäsenyys. Tällainen henkilö tuo yritykseen pitkäjänteistä pääomaa.
3. Hallinnossa toimivalla ei-omistavalla perheenjäsenellä yhdistyvät liiketoiminta ja perhe. Hän on yleensä puoliso tai seuraajapolven edustaja, joka ei vielä omista perheyritystä, mutta on aktiivisesti mukana yrityksen toiminnassa.
4. Hallinnossa toimiva perheen ulkopuolinen vaikuttaa usein hallituksessa puheenjohtajana tai jäsenenä tai yritysjohdossa.
5. Ulkopuolinen omistaja on yleensä pääomasijoittaja tai toimitusjohtajaosakas. Ulkopuoliset tuovat perheyritykseen liike-elämän osaamista ja pääomaa.
6. Perheenjäsenet, joilla ei ole roolia omistajana tai liiketoiminnassa ovat tyypillisesti puolisoita ja seuraajapolven edustajia. Perhe tuo perheyritykseen jatkuvuutta, arvoja ja sitoutumista.

Hyvä hallintotapa ja omistajuus perheyrityksessä

• Perheyrityksessä aktiivisen enemmistöomistajan rooli hallituksen kokoamisessa on ratkaiseva. Laajalle hajaantunut ja sijoittajamainen omistus sen sijaan siirtää hallituksen nimitysehdotukset toimivalle hallitukselle, joka tuntee yrityksen tilanteen ja tarvittavan osaamisen parhaiten.
• Yrityksen koko, toiminnan laajuus ja tilanne ratkaisevat jäsenten lukumäärän, mutta 3-6 jäsentä on usein hyvä ratkaisu.
• Yleensä omistajien kannalta on etu, että toimitusjohtajan ollessa suvun ulkopuolinen, on hallituksen puheenjohtaja valittu omistajien joukosta. Tämä tuo perheyritykseen vahvaa kasvollista ja vastuullista omistajuutta ja samalla varmistaa omistajien otteen yrityksen pitkäjänteisessä kehittämisessä.
• Hallituksen jäsenille voidaan maksaa toisistaan poikkeavia palkkioita.
• Perheyrityksen mahdollisen hallintoneuvoston yleisin tarkoitus on muodostaa osakkaiden kulloinkin vallalla oleva tahtotila mm. yrityksen tulevaisuudesta ja tuloksen käsittelystä sekä huolehtia osakaiden yhteenkuuluvuudesta. Mainittu tahtotila kanavoituu yhtiökokouksen ja hallituksen kautta toimeenpantavaksi.
• Omistamisen sisältämä ajattelu ja perinteinen hallinnon ajattelu eroavat siinä, että perheyrityksessä omistaja tuo yritykseen tietyn arvomaailman sekä vaikuttaa aktiivisesti yhtiön tulevaisuuden menestyksen turvaamiseen. Muissa kuin perheyrityksissä vastuu näiden asioiden tekemisestä on hallituksella ja operatiivisella johdolla omistajien pysyessä puhtaassa sijoittajaroolissa.
• Perheyrityksen mahdollinen omistajaneuvosto kartoittaa ja määrittelee omistajien tahtotilaa. Omistajaneuvostossa keskustellaan, mitä odotuksia omistajilla on yritykselle. Omistajan tahtotila on hyvä saattaa selkeästi kirjattuun muotoon sekä kaikkien osakkaiden, hallituksen ja yrityksen toimivan johdon tietoon.
• Omistajaneuvostoon kuuluvat yleensä perheiden täysi-ikäiset omistajajäsenet. Suuremmissa perheyrityksissä se on voitu koota eri sukuhaarojen edustajista. On suositeltavaa, että omistajaneuvoston jäsenmäärä olisi korkeintaan 10. Omistajaneuvosto kokoontuu virallisin kokouskäytännöin. Sille voidaan antaa virallinen asema muuttamalla se perheyrityksen hallintoneuvostoksi.
• Omistajien tahtotilan selvittämisen lisäksi omistajaneuvostossa voidaan käsitellä yhtiön tapahtumia, tuloksia, perheen ja yrityksen arvoja sekä pohjustaa hallitusten jäsenten valintaa. Yritys- ja omistusrakenteen muutosprosessia koskevat omistajaperheen dialogit suositellaan käytäväksi strukturoidulla, hallitulla tavalla omistajaneuvostossa. Omistajaneuvosto ei ole päättävä elin, eikä se voi puuttua yrityksen toimintaan. Omistajaneuvosto on luonteva paikka miettiä pelisääntöjä osakkaiden myymiselle.
• Perheneuvoston tehtävänä ei ole puuttua liiketoimintaan. Sen tehtävänä voivat olla esimerkiksi: tiedottaminen ja vuorovaikutus, sitouttaminen, tradition välittäminen, perheen yhtenäisyyden säilyttäminen sekä sukupolvenvaihdos. Perheneuvosto ei voi ottaa kantaa julkisesti noteeratun yrityksen toimintaan. Kaikki osakkeenomistajat ovat tasa-arvoisessa asemassa. Listatussa yrityksessä suku ei voi omistajina ottaa erilaista roolia kuin muut omistajat. Jossain määrin tällainen rakenne rajoittaa perheneuvoston asemaa, tavoitteita ja toimintaa. Esimerkiksi tiedonkulku on paljon rajoitetumpaa kuin listaamattomassa perheyrityksessä.
• Olipa omistajuuden ja perheen hyvää hallintoa koskevat asiat käsitelty ja suunniteltu missä tahansa hallinto-, omistaja- tai perheneuvostossa tai jossain muualla, on suositeltavaa kirjata nämä toimintaperiaatteet, arvot ja ohjeet yhteen dokumenttiin. Tällaiselle dokumentille voi kukin miettiä itselleen osuvimman nimen. Vakiintuneita käsitteitä ovat family charter tai family plan.

Muita poimintoja

• Perheyrityksiä leimaa kasvollinen ja aktiivinen omistajuus sekä perheen ja suvun erityiset pääomat: kärsivällinen taloudellinen, laaja sosiaalinen ja hiljaisen tiedon osaamispääoma.
• Erityisesti perheyrityksissä on tärkeää, että kasvollisen omistajan, hallinnossa toimivien tahojen, operatiivisen johdon sekä perheen kesken on määritelty yhteisesti hyväksytyt ja selkeät roolit ja vastuut.
• Perheyritysten menestys on kiinni sen omistajista. Omistajat, jotka ovat yksimielisiä yrityksen kehittämisen suunnasta ja tavoista sekä valitsevat joukostaan parhaat omistajat ja tarvittavat ulkopuoliset ammattilaiset yrityksen hallintoon, saavat aikaan tuloksekkaat, menestyvät perheyritykset. Omistajien erimielisyys, epävarmuus ja erilaiset odotukset yhtiöstä hajoittavat ja heikentävät yhtiötä, perhettä sekä omistajuutta.
• Vasta sodan jälkeen Suomi on alkanut vaurastua ja Suomeen on syntynyt kansallisesti merkittäviä, mutta kansainvälisesti vaatimattomia pääomia.
• Omistajuudessa kysymys on ennen kaikkea päätösvallasta ja määräysvallasta, mahdollisuudesta vaikuttaa asioihin.
• Jotta perheyritykset voisivat pitää listaantumista pörssiin merkittävänä keinona yrityksen kasvuun ilman määräysvallan menetystä, on eriarvoisten osakkeiden säilyttäminen lainsäädäntöteitse perheyrityksille tärkeää.
• Listatun perheyrityksen perusongelma on siinä, että omistuksen laimentuessa suku tai perhe tarvitsee osaamista ja normeja määräysvallan säilyttämiseksi ja vahvistamiseksi ilman, että se loukkaa vähemmistön oikeuksia. Tähän normatiiviseen tasapainoon pääseminen on yksi perheyrityksen hyvän hallintotavan tehtävä.
• Listatuissa perheyrityksissä yhdistyvät yleensä perheyritys- ja pörssimaailman parhaat puolet. Euroopan 10 parhaassa perheyrityksessä yhdistyvät perheen voima ja listattujen yhtiöiden kurinalaisuus.
• Perheyrityksen siirtyessä sukupolvelta toiselle sen suureksi haasteeksi nousee yritteliäisyyden ja innovatiivisuuden säilyttäminen. Ensimmäinen sukupolven omistajayrittäjällä on yrityksen perustaessaan ollut tietty missio, jonka eteen hän on ollut valmis tekemään töitä ja ottamaan riskiä. Perheyrityksen tulevia omistajia pitää kannustaa säilyttämään tämä yritteliäisyys, jotta heistä tulisi vastuullisia perheyrityksen omistajia, eikä vain sijoittajia.
• Perheyrityksissä tarvitaan monenlaisia omistajia: aktiivisia, liiketoiminnan osaajia, hallinnossa toimimattomia sukuasioita eteenpäin vieviä sekä kärsivällisiä tukijoita.
• Omistajilla on perheyrityksissä merkittävä rooli. Jotta omistajan ääni kuuluisi ja toimielinten välinen vuorovaikutus toimisi, vähintään yhden omistajan täytyy toimia aktiivisesti hallinnossa - omistajuuden, liiketoiminnan ja perheen keskiössä.
• Ellei ole hyvin toimivaa ja aktiivista suhdetta omistajan ja johdon välillä, perheen ja suvun taloudellinen perusta voi ajan myötä tyrehtyä omaan menneisyyteensä. Siten perheyrityksellä ei ole varaa passiiviseen hallitukseen.

Lähde: Hyvät hallintotavat perheyrityksissä - omistajuuden, liiketoiminnan sekä perheen hallinta. Perheyritysten liitto. 2009.

Talouselämä: Kaikki ei ole Nokian varassa

Omistajuutta tutkinut professori Iiro Jussila kirjoitti Talouselämän kolumnissaan (25.2.2011) sen verran mielenkiintoisen kirjoituksen blogin sisällön kannalta, että katsoin parhaaksi poimia sen talteen. Alkuperäinen teksti löytyy Talouselämästä eli täältä.

Kaikki ei ole Nokian varassa

Kansallisylpeytemme Nokia aiheutti suomalaisille sydämentykytyksiä esittelemällä uuden strategiansa, jossa Microsoft on keskeisessä roolissa. Ensin Amerikka otti omistukset ja nyt vielä toiminnot, oli monen arvio.

Isoja muutoksia on luvassa, mutta tilanne ei välttämättä ole synkkä suomalaisten kannalta. Traumatisoitumisen sijaan meidän olisi syytä hyväksyä, että yritykset toimivat eri lähtökohdista.

Meillä on pörssiyhtiöiden ohella koko joukko muuta taloudellista toimintaa. Media ja päättäjät, huomio: vaikka pörssiyhtiöt ovat tärkeitä, on myös ankkuriyrityksillä huomattava tehtävä!

Sijoittajavetoiset globaalit yritykset pelaavat pörssimaailman säännöin. Myös Nokia toimii juuri niin kuin kapitalistinen markkinatalous edellyttää. Sen johto hallitusta myöten ajaa ensi sijassa yhtiön etua ja kohtelee eri omistajaryhmiä tasapuolisesti. Ajurina toimivat sijoittajien saamaa arvoa maksimoivat opit. Toimialuepäätökset perustuvat tavoitteelle saada mahdollisimman hyvä tulos. Kannattavuuden kirittämisen vaihtoehto on lähinnä yrityksen kuolema.

Meille Nokia on ollut suomalainen. Toimiessaan kansainvälisen pörssitalouden säännöillä Nokia on kuitenkin vailla kasvollisen omistajuuden mukanaan tuomaa identiteettiä. Sijoittaminen ja spekulointi eivät ole omistamista. Stora Enso on esimerkki siitä, että edes valtio-omistajan ei sovi käyttää ääntä arvonmaksimointioppeja vastaan.

Globaalin pörssiyhtiön identiteetti ja yrityskuva eivät perustukaan omistukselle, vaan lähinnä hyvään tarinaan sekä työntekijöihin ja kuluttajiin vetoaviin iskulauseisiin, kuten ihmisten yhdistäminen. Taustalla on merkitystä, mikä voi olla myös rasite. Amerikkalaisesta näkökulmasta Nokia on ollut liiankin suomalainen, jopa epäkunnioittava sikäläisiä markkinoita kohtaan. Nyt tähän haetaan muutosta. Toivotan reippaasti onnea!

Suomalaisten ankkuriyritysten kautta talouselämä kiinnittyy Suomeen luoden turvaverkon ja edistäen jopa yhteiskuntarauhan säilymistä.

Ankkuriyritysten rooli yhteiskunnassa on elintärkeä. Ankkurina toimii omistaja tai joukko omistajia, jolle tai joille on syystä tai toisesta tärkeää tai välttämätöntä harjoittaa liiketoimintaa nimenomaan Suomessa tai ainakin Suomesta.

Ankkuriomistajia sanan varsinaisessa merkityksessä ovat tiettyyn paikallisuuteen sitoutuneet yksinyrittäjät, yrittäjäperheet ja -tiimit sekä osuuskuntien jäsenet. Ankkuriin tuo painoa omistajien sosiaalinen ja jopa mentaalinen side yritykseensä.

Ankkuriyritysten päätöksenteossa tärkeitä ovat tyypillisesti myös muut kuin kannattavuustavoitteet: elämäntapa, perheen tai kaveriporukan yhteinen toiminta, tuotteiden tehokas jalostus- ja markkinointi tai palveluiden edullinen järjestäminen. Paradoksaalisesti tällaiset yritykset voivat olla kannattavampia kuin voittoa korostavat yritykset.

Valitettavasti ankkuriyritykset kiinnostavat mediaa ja päättäjiä yleensä vähemmän kuin Nokia, Stora Enso ja Kone.

Ankkuriyritysten rooli yhteiskunnassa on kuitenkin tärkeä. Ilman niitä pörssiyritysten mukautuminen globaalin kilpailuareenansa vaatimuksiin olisi vaikeaa. Yhteiskunta järkkyisi liiaksi.

Toisaalta ankkuriyritykset saavat pörssiyrityksiltä paljon. Suotuisana aikana ankkuriyrityksille kertyy yhteistyöstä liikevaihtoa ja dramaattisten muutosten aikaan pois leikattua ”ylijäämäosaamista”. Moni Nokian huippuosaaja ottaa paikkansa ankkuriyritysten palkkalistoilta. Osa puolestaan perustaa monipuolisin sitein Suomeen kiinnittyviä uusia yrityksiä.

On korkea aika oivaltaa ankkuriyritysten arvo. Yksinyrittäjiä tulee kannustaa ja rohkaista kumppanuuksien synnyttämiseen. Perheyritysten sukupolvenvaihdoksia tulee helpottaa. Nuorison into yhteisyrittämiseen on kanavoitava toteutuneeksi yritystoiminnaksi. Sosiaaliseen yrittäjyyteenkään ei tule suhtautua ennakkoluuloisesti. Myös kansainvälisesti ihaillun osuustoimintamme arvo tulee tunnustaa.

Erilaiset mallit toimivat erilaisissa tilanteissa. Kaikkea ei kannata laskea yhden kortin varaan. Monimuotoisuudessa on Suomen talouselämän tulevaisuus.

Suomi on laaja ja erityisesti ankkuriyrityksistä merkittävä osa toimii maakuntien Suomessa. Yritysten kasvuun ja uusien yritysten synnyttämiseen tarvittavan osaamisen voi tarjota vain riittävän laaja ja hyvin resursoitu, innovatiivisin tavoin liiketaloutta ja teknologiaa yhdistävien tiedeyliopistojen verkosto. Yritykset ja osaajat on syytä pitää lähellä toisiaan.

Kirjoittaja on professori Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa.