Apunen: Pää pystyyn, kapitalisti!

Matti Apunen on kerrassaan loistava kirjoittaja. Aamulehden lukijana sain vuosia nauttia hänen terävästä kynästään. Nyt EVAn pomona Apunen ottaa entistä enemmän kantaa talouteen ja yhteiskuntaan klassisen liberalismin näkökulmasta. Apusen tuoreimpia tekstejä on Yhteiskuntapolitiikka 77 (2012):2 lehden artikkeli Pää pystyyn, kapitalisti! joka avaa markkinataloutta ymmärrettävällä tavalla. Apunen käsittelee mm. kapitalismin kritiikkiä, Bilderbergia, hyväveli-järjestelmiä ja ennen kaikkea markkinataloudesta käytävää yhteiskunnallista keskustelua. Linkki artikkeliin löytyy mm. Liberan sivuilta. Kannattaa käydä lukemassa. 

Parhaita poimintoja

• "Ihmettelen mielessäni, miksi maailmassa on edelleen niin paljon Marx-lukupiirejä ja niin vähän Adam Smith -lukupiirejä, vaikka nykymaailmaa on varsin hankala ymmärtää ilman käsitystä Adam Smithistä. Marx-tietojen pienet puutteet eivät ole niin kohtalokkaita."
• "Liberaali markkinatalous on järjestelmä, jossa ihmiset tekevät yhteistyötä luodakseen arvoa itselleen ja muille ihmisille. Koska ihmisten tarpeet ja halut ovat kovin erilaisia, vain ihmisten itsensä miljoonista, loputtomista valinnoista voi muodostua käsitys asioiden arvosta.valtavat ihmisjoukot köyhyydestä ja kehitys jatkuu."
• "Valinnanvapaus sinänsä voi loukata joidenkin eturyhmien asemaa. Ehkä siksi näytämme vastustavan, kaiken järjen vastaisesti, esimerkiksi palveluseteliä. Se antaisi pienituloiselle aidon mahdollisuuden valita, mahdollisuuden nauttia niistäkin palveluntarjoajista, jotka normaalisti ovat vain parempituloisen saatavilla. Palveluseteli on kuitenkin uhka julkisen sektorin palveluntuotannolle, ja siksi katsotaan että yksi ja sama palvelukaikille on ideologisesti parempi vaihtoehto kuin aito valinnan mahdollisuus."
• "Poliitikko tai virkamies ei ole panostanut vaurauden luomiseen omia rahojaan, ottanut riskiä– siis istunut omilla housuillaan tuleen, kutenlaittamaton sanonta kuuluu. Siitä huolimatta he vaativat yhä suurempaa osuutta muiden luomasta vauraudesta, määräysvaltaa tämän vaurauden jakamiseen  Jos tämä ei ole ahneutta, mikä sitten on?"
• "Kauppamiehen sijasta suomalainen nyky-yhteiskunta arvostaa avoimesti asiantuntijaa. Riskinottajan sijasta juhlimme riskinottajan arvostelijaa. Asiantuntijuus saattaa olla muiden todentamaa tai itse ilmoitettua, mutta tutkija, filosofi, taiteilija, aktivisti tai muu intellektuelli joutuu harvoin samanlaisen epäluulon kohteeksi kuin yrittäjä, sijoittaja, kauppias tai – pelottavin heistä kaikista – pankkiiri. Katsotaan, että työkseen rahaa käsittelevä ihminen ei ole yhtä pätevä ja sitoutumaton antamaan mielipiteitä yhteiskunnan rahankäytöstä kuin se, joka käsittelee rahan sijasta rahaa koskevia teorioita."
• "Miksi vaurastuneen ihmisen puhetta pidetään niin usein epäilyttävänä, vaikka hän on juuri vaurastumisellaan osoittanut ymmärtävänsä erinomaisesti yhteiskunnan toimintaa? Kun taloudellisiin vaikeuksiin ajautunut tai yhteiskunnan ulkopuolelle astunut ihminen ilmoittaa pettyneensä markkinatalouteen, se on meille todistus markkinatalouden toimimattomuudesta. Emme kuuntele niitä, jotka tuottavat yhteiskunnalle jaettavaa, ja ehkä jopa loukkaannumme, jos näillä ihmisillä on mielipide lisäarvon jaosta."
• "Kun kapitalisti lopettaa kannattamattoman työpaikan ja luo toisaalle uuden, sitä pidetään ahneutena ja ylenkatseen aiheena. Kun poliittinen vallankäyttäjä ylläpitää verovaroin kannattamatonta työpaikkaa, sitä ei pidetä oman vallan pönkittämisenä ja muilta ihmisiltä takavarikoitujen rahojen vääränä käyttönä. Sitä pidetään ”inhimillisenä”, ”pehmeänä” politiikkana."

Kapitalismin moraali

Björn Wahlroos avasi yhteiskunnallisen keskustelun kapitalismin moraalista Helsingin Sanomien haastattelussaan 12.2. Tätä haastattelua on seurannut liuta kolumneja, "asiantuntijalausuntoja" ja keskusteluja, joissa Wahlroosin näkemykset on pyritty teilaamaan milloin moraalittomina, milloin tieteellisesti väärään ihmiskuvaan perustuvina tai useimmiten vain siksi että "niin ei saa ajatella". 

Tom G. Palmer (toim.) - Kapitalismin moraali

Eetos kustannuksen kustantama ja suomentama, Tom G. Palmerin toimittama Kapitalismin moraali on siis tähän keskusteluun varsin ajankohtainen teos. Kapitalismin kritiikkejä tuntuu löytyvän kirjastoista hyllytolkulla, mutta harvemmassa ovat positiiviset tarkastelut kapitalismin eettisestä ja moraalisesta perustasta. Onneksi tuore Libera-säätiö on ottanut tehtäväkseen tukea ja edistää yksilönvapautta ja -vastuuta, kansalaisyhteiskuntaa ja vapaita markkinoita.  

Gustav von Hertzen toteaa avaussanoissa, että "olemme lähestymässä metakapitalismia, jolloin pääoman tarjonta ylittää kysynnän. Silloin riskivapaalle sijoitukselle ei millään voi saada reaalituottoa eikä raha enää ole taloudellisen kasvun pullonkaula. Tietotaito, osaaminen, yritteliäisyys ja ennen kaikkea moraalipääoma ovat jo tällä hetkellä kehityksen ratkaisevia niukkuustekijöitä". Hän esittää toiveen, että yhä useampi Suomen kansalainen hyödyntää henkilökohtaisen vapautensa vaurastuakseen. Sitä voidaan hänen mukaansa pitää jopa kansalaisvelvollisuutena, koska näin he kapitalisteina kantavat osavastuunsa kansakuntamme kestävästä hyvinvoinnista. 

Kaiken kaikkiaan Kapitalismin moraali-teos haastaa ajattelemaan. Olet sitten kapitalisti tai kommunisti tai jotain siltä väliltä, kirjasta löytyy varmasti kohtia, jotka pistävät miettimään omaa suhtautumista asiaan. Omaan maailmankuvaani kirja istuu kiitettävästi, muttei toki kritiikittömästi. Suosittelen luettavaksi. Kirjan voi tilata täältä. 

Kapitalismin moraali - poimintoja kirjasta

• Pääoman kartuttaminen on kaikkien kehittyvien yhteiskuntien elinehto. Erityyppiset valtiokapitalismin muodot ovat historian saatossa osoittaneet kyvyttömyytensä kestävään pääomanmuodostukseen. Yhteiskunnan kumulatiivinen pääoman karttuminen edellyttää turvattua yksityistä omistusta ja yrittämisen vapautta. 
• Kapitalistinen kulttuuri juhlii yrittäjää, tiedemiestä, riskinottajaa, innovoijaa ja luojaa. 
• Ainoastaan kapitalismissa on yleistä, että ihmisistä tulee varakkaita vaikkeivät he ryhdy rikollisiksi. 
• Milton Friedmanille näytettiin jättimäisen uuden kanavan rakennustöitä Aasiassa. Kun hän huomautti, että oli outoa nähdä työläisten siirtelevän valtaisia määriä maata ja kiveä pienillä lapioilla, hänelle vastattiin: "Sinä et ymmärrä. Tarkoituksena on luoda työpaikkoja." Hän vastasi: "Ai, minä luulin että te yritätte rakentaa kanavan. Jos tarkoituksenne on luoda työpaikkoja, miksi ette anna heille lapioiden sijasta lusikoita?". 
• Sosiaalihistorioitsija Fernand Braudel jäljitti sanan "pääoma" (capital) 1100-1200-luvuille, ja silloin sanalla viitattiin "varoihin, kauppatavaravarantoon, rahasummaan tai korkoa tuottavaan rahaan". Sanaa "kapitalisti" ei Braudelin mukaan käytetty koskaan ystävällismielisesti.
• Vauraudella on syitä, mutta köyhyydellä ei; köyhyys seuraa, mikäli vaurautta ei luoda, mutta vauraus ei ole sitä, mitä syntyy, jos köyhyyttä ei luoda. Ongelma ei ole siinä, että jotkut ovat rikastuneet, vaan siinä, että toiset ovat pysyneet köyhinä. 
• Voitto on olennaista, jotta päämäärä voitaisiin toteuttaa paremmin. Lisäksi voiton tuottaminen tarjoaa pääomaa, jota maailmamme tarvitsee innovaatioon ja edistykseen - ilman voittoa ei ole edistystä. Ne ovat täysin riippuvaisia toisistaan. 
• Kapitalismi on viime kädessä sitä, että ihmiset tekevät yhteistyötä luodakseen arvoa sekä muille ihmisille että itselleen. Kapitalismi on arvon lähde. Se on hämmästyttävin koskaan olemassa ollut yhteiskunnallisen yhteistyön väline. 
• David Hume kirjoitti kirjassaan Treatise on Human Nature, että ihmisiä kohtaavat olosuhteet ovat (1) pyyteellisyytemme, (2) väistämättä rajallinen anteliaisuutemme muita kohtaan ja (3) tarpeidemme tyydyttämiseen tarvittavien resurssien rajallisuus. Näiden vuoksi meidän on välttämätöntä tehdä yhteistyötä muiden kanssa ja luoda oikeudellisia sääntöjä - erityisesti omaisuutta ja vaihdantaa koskevia oikeudellisia sääntöjä - määrittelemään, miten yhteistyö on mahdollista. Nämä säännöt kertovat, kenellä on oikeus sanoa, miten tiettyä omaisuutta käytetään. Jos selkeästi määriteltyjä omaisuussäännöksiä ei olisi, asia johtaisi alituisiin ristiriitoihin. Omistusoikeuteen liittyvät säädökset mahdollistavat monimutkaisen sosiaalisen yhteistyön ja koordinoinnin, joiden avulla saavutamme päämäärämme. 
• On tietyn liittouman tarkoituksena sitten voiton tuottaminen tai jonkin muun päämäärän saavuttaminen, sen tärkein piirre on siinä, että osallistumisemme siihen on vapaaehtoinen valinta. 
• F.A. Hayekin huomautus, jonka mukaan kansalaisyhteiskunnan liittoumat luodaan tietyn päämäärän saavuttamiseksi, mutta kansalaisyhteiskunnalla kokonaisuudessaan ei ole yhtä päämäärää. Se on kaikkien näiden tarkoitushakusten toimien suunnittelematon, spontaanisti syntyvä tulos. 
• Markkinat ovat olennainen osa kansalaisyhteiskuntaa. Markkinat syntyvät kahdesta tosiasiasta: siitä, että ihmiset voivat saavuttaa enemmän tekemällä yhteistyötä muiden kanssa kuin toimimalla yksin, ja siitä, että pystymme tunnistamaan tämän. 
• Parturiesimerkki: Ajatellaan parturia. Nykyisin miehet leikkauttavat hiuksensa aina kolmen tai neljän viikon välein. Jos hiustenleikkuu olisi ilmaista, he saattaisivat käydä parturissa joka viikko. Rahan periminen hiusten leikkaamisesta hyödyntää parturin työvoimaa paremmin. Markkinoilla parturin palvelusten hinta määrittelee sen, miten suuri osa yhteiskunnan työvoimasta omistautuu parturin ammatille. Jos valtio pitää hiusten leikkaamisen hinnan matalana, hiustenleikkuuta haluavien määrä kasvaa, ja niin ollen myös partureiden määrän tulee kasvaa ja muiden työpaikkojen tulee vähentyä, jos työvoiman yhteismäärä pysyy samana. Se, mikä pätee partureihin, pätee myös muihin ammatteihin. Rahassa ilmaistut hinnat ovat ainoa käytettävissämme oleva keino määritellä, miten resurssit jaetaan niin, että ne suuntautuvat mahdollisimman arvokkaasti. 
• Jotkut vaurastuvat ennen muita: jos odotamme että kaikki vaurastuvat yhtä nopeasti, kukaan ei koskaan saavuta vaurautta. Rikkaiden vastustaminen ei ole perusteltua, sillä köyhillä on mahdollisuus rikastua ainoastaan silloin, kun taataan oikeudet, joiden ansiosta kuka tahansa - ja jokainen - voi hankkia vaurautta, työn hedelmiin ei puututa ja omistusoikeutta kunnioitetaan. Yhteiskunta, jossa yhä useammat yksilöt saavuttavat vaurauden ja ovat yhtä mieltä siitä, että "rikastuminen on hienoa", on itse asiassa jotakin sellaista, jonka voimme rakentaa. 
• Maailman suurin vaurauden epätasa-arvoon liittyvä skandaali ei ole rikkaiden ja köyhien epätasa-arvo taloudellisesti vapaissa yhteiskunnissa, vaan se, että taloudellisesti vapaissa yhteiskunnissa elävien ihmisten vaurauden ja taloudellisesti epävapaissa yhteiskunnissa elävien ihmisten vaurauden välillä on valitaisa kuilu. Vaurauden ja köyhyyden välinen kuilu on varmasti asia, joka voidaan ratkaista muutamalla sääntöjä, ts. muutamalla talouspolitiikkaa. Ihmisten vaptauttaminen taloudellisesti epävapaasta yhteiskunnasta tuottaa suunnattomia määriä vaurautta, joka tekisi enemmän maailman rikkaiden ja maailman köyhien välisen kuilun kaventamiseksi kuin mikään kuviteltavissa oleva politiikka. Lisäksi tämä tapahtuisi oikeuden toteuttamisen positiivisena tuloksena, eliminoimalla ihmisten epätasa-arvoinen kohtelu maissa, joita johdetaan kelvottomasti hyvävelijärjestelmillä, valtiojohtoisesti, militaristisesti, sosialistisesti, korruptiolla ja raa'alla voimalla. Taloudellinen vapaus, siis tasa-arvoiset oikeusstandardit ja tasa-arvoinen kunnioitus kaikkien oikeudelle tuottaa ja käydä kauppaa, on moraaliselle olennoille oikea oikeuden mittapuu. 
• "Tappiollinen liiketoiminta on yleisesti ottaen hyvin typerä, jopa tyhmä tapa olla filantrooppinen." -H.B.Acton, The Morals of the Markets. 
• Oikeus omaisuuteen on oikeus ostaa ja myydä vapaasti ja ottaa luonnosta haltuun tavaroita, joita kukaan ei omista. Se on oikeus tavoitella omaisuutta, mutta ei oikeus saada myötäjäisiä luonnolta tai valtiolta; se ei takaa onnistumista minkään hankkimisessa. 
• Kuten Robert Nozick on huomauttanut, varmistaakseen, että kannustimet suuntautuvat oikeille ihmisille, jopa egalitaristin täytyy olettaa, että voimme tunnistaa yksittäisten panosten roolin. Lyhyesti sanoen ei ole olemassa perusteita soveltaa oikeudenmukaisuuden käsitettä tulojen ja varallisuuden tilastolliseen jakaumaan kokonaistaloudessa. Meidän on hylättävä mielikuva suuresta kakusta ja sitä jakavasta hyväntahtoisesta vanhemmasta, joka tahtoo olla reilu kaikille pöydässä istuville lapsille. 
• Altruistien mukaan elämä asettaa meidät perustavaan valintatilanteeseen: meidän täytyy joko uhrata muut itsemme puolesta tai uhrautua muiden puolesta. Jälkimmäinen toimintatapa on altruistinen, ja oletus on, että ainoa vaihtoehto sille on elämä saalistajana. Mutta Ayn Randin mukaan emme joudu tällaiseen vaihtoehtotilanteeseen. Elämä ei edellytä uhrauksia kumpaankaan suuntaan. Rationaalisen ihmisen intressit eivät ole ristiriidassa keskenään, ja aidon oman etumme tavoitteleminen edellyttää sitä, että olemme tekemisissä muiden kanssa rauhanomaisen, vapaaehtoisen vaihdannan keinoin. 
• Randin eettinen filosofia perustuu oivallukseen, jonka mukaan elämä on perimmäinen arvo, summum bonum. Juuri elävien organismien olemassaolo, niiden tarve säilyä olemassa alituisella tarpeiden tyydyttämisellä synnyttää koko arvojen ilmiön. Maailma ilman elämää olisi tosiasioiden muttei arvojen maailma, siellä mitään tilaa ei voitaisi sanoa paremmaksi tai huonommaksi kuin jotain muuta. Niinpä oma elämä on perustava arvon mittapuu, jonka avulla ihmisen täytyy arvioida, mikä on hänen etunsa mukaista: ei pelkkä selviytyminen hetkestä toiseen, vaan hänen tarpeidensa täydellinen tyydyttäminen alituisella kykyjen käytöllä. 
• Etiikan tarkoituksena on antaa mittapuu, jonka avulla voimme elää järjen mukaisesti oman elämämme palveluksessa. ... Etiikan tarkoituksena on siis kertoa meille se, miten saavutamme omat todelliset intressimme, ei sitä, miten uhrata ne. 
• Elääksemme järjen mukaisesti meidän täytyy hyväksyä riippumattomuus hyveeksi. Järki on yksilön kyky. Vaikka oppisimme muilta miten paljon tahansa, ajattelu tapahtuu yksilön mielessä.
• Elääksemme järjen mukaisesti meidän täytyy myös hyväksyä tuottavuus hyveeksi. Tuottaminen on arvon luomista. 
• Oikeudenmukaisuuden periaatetta Rand kutsuu kauppiasperiaatteeksi: se merkitsee elämää kauppaa käymällä, arvon tarjoamista arvosta, etsimättä tai antamatta sitä, mitä ei ansaitse. Kunniallinen ihminen ei tee tarpeistaan vaatimusta muille; hän tarjoaa arvon kaikkien suhteiden perustaksi. ... Kaupan periaate on ainoa perusta, jonka pohjalta ihmiset voivat olla tekemisissä toistensa kanssa riippumattomina ja tasa-arvoisina. 
• Lyhyesti sanoen objektivistinen etiikka pitää yksilöä päämääränä itsessään termin täydessä merkityksessä. Johtopäätös on se, että kapitalismi on ainoa oikeudenmukainen ja moraalinen järjestelmä. ...Ainoa kapitalismin aesttama yhteiskunnallinen rajoite on vaatimus, jonka mukaan niiden, jotka toivovat palveluksia muilta, täytyy tarjota arvoa vastineeksi. Kukaan ei saa käyttää valtiota pakkolunastaakseen sen, mitä muut ovat tuottaneet. 
• Ihmisen tulot ovat oikeudenmukaiset, jos ne on saatu vapaaehtoisella vaihdannalla, palkkiona tarjotusta arvosta, kun päättämässä ovat ne, joille arvo on tarjottu. 
• Omistajuus on laillinen käsite, joka viittaa konkreettisiin aineellisiin esineisiin. Vauraus on taloudellinen käsite, joka viittaa niukkoihin resursseihin. Kaikki arvokkaat resurssit ovat aineellisia esineitä tai heijastavat tai ruumiillistavat niitä, mutta kaikki aineelliset esineet eivät ole resursseja: hylätyt talot ja roskakasat ovat tästä ilmeisiä esimerkkejä, samoin monet esineet, jotka niiden omistajat antaisivat mielellään pois, jos joku vain suostuisi ottamaan ne. Lisäksi tämän päivän resurssi voi huomenna lakata olemasta resurssi, kun taas tämän päivän arvottomasta esineestä voi tulla huomenna arvokas. Aineellisten esineiden asema resursseina on siis aina ongelmallinen ja riippuu jossain määrin kaukokatseisuudesta. Esine on vaurautta vain silloin, jos se on tulovirran lähde. Esineen arvo sen todelliselle tai mahdolliselle omistajalle riippuu sen odotetusta kyvystä tuottaa tuloja tietyllä hetkellä. Tuo kyky puolestaan riippuu siitä, miten esinettä voidaan käyttää. Pelkkä esineiden omistaminen ei siis välttämättä tuo vaurautta: sitä tuo menestyksekäs käyttö. Tulojen ja varallisuuden lähde ei ole omistaminen vaan resurssien käyttö. 
• Odottamattomasti muuttuvassa maailmassa vaurauden säilyminen on aina ongelmallista, ja ajan mittaan sen voidaan sanoa olevan mahdotonta. Voidakseen säilyttää tietyn määrän vaurautta, joka voidaan siirtää perintönä sukupolvelta toiselle, perheellä tulisi ola sellaisia resursseja, jotka tuottaisivat pysyvää nettotuloa, siis lisätuloa, joka ylittää omistettujen resurssien ylläpitämisestä aiheutuvat kulut. Näyttää siltä, että tämä olisi mahdollista ainoastaan joko paikalleen pysähtyneessä maailmassa, jossa on tänään samanlaista kuin eilen ja huomenna samanlaista kuin tänään, ja jossa niin ollen päivä päivän ja vuosi vuoden jälkeen sama tulo kertyy samoille omistajille tai heidän perillisilleen; tai jos kaikki resurssien omistajat olisivat täydellisen kaukokatseisia. Kumpikaan tapaus ei todellakaan vastaa todellisuutta. 
• Kaikki vauraus koostuu käyttöomaisuudesta, joka tavalla tai toisella edustaa tai ainakin viime kädessä heijastelee tuotannon aineellisia resursseja, arvokkaan tulon lähteitä. Kaiken tulon tuottaa ihmisen työ, joka tehdään tällaisia resursseja yhdistelemällä. Tämän vuoksi resursseja täytyy käyttää tietyllä tavoin yhdistellen: resurssien käyttö perustuu siihen, että ne täydentävät toisiaan. Täydentävyyden tapoja ei ole millään tavoin "annettu valmiina" yrittäjille, jotka tuotantosuunnitelmia tekevät, käynnistävät ja toteuttavat. Mitään tuottamisfunktiota ei todellisuudessa ole. Päinvastoin, yrittäjän tehtävänä on nimenomaan ottaa alituisesti muuttuvassa maailmassa selville, mikä resurssiyhdistelmä tuottaa tämän päivän olosuhteissa mahdollisimman suuret tulot menoihin verrattuna, ja arvata, mikä yhdistelmä tekee niin huomisen todennäköisissä olosuhteissa, kun tulot, vaadittavan lisäpanoksen hinta ja teknologia ovat kaikki muuttuneet. 
• Varallisuuden omistajat ovat kuin hotellivieraita tai junamatkustajia: he ovat aina paikalla, mutta he eivät koskaan ole pitkään samoja ihmisiä. 
• Markkinataloudessa kaikki vauraus on luonteeltaan problemaattista. Mitä kestävämpää ja mitä luonteeltaan täsmällisempää omaisuus on, sitä rajallisempia ovat sen käyttötavat ja sitä selvemmin ongelma nousee esiin. 
• Pääoman voitot ja tappiot syntyvät pääasiallisesti siksi, että kestäviä resursseja on käytettävä tavoilla, joihin niitä ei ole suunniteltu, ja koska jotkut ymmärtävät muita paremmin ja aikaisemmin, mihin suuntaan muuttuvan maailman muuttuvat tarpeet ja resurssit ovat menossa. 
• Erikoistuminen on kaiken vaurauden luomisen salaisuus ja ainoa ihmisen tilanteen kestävän paranemisen lähde. 
• Moninaisuus ilman vapautta käydä kauppaa merkitsee köyhyyttä. Yksikään ihmisolento ei voi kukoistaa ilman kauppaa, vaikka hänellä olisi mielin määrin yhtä taitoa tai yhtä resurssia. Vapaiden markkinoiden vuoksi olemme riippuvaisia muista, joita emme tunne, tunnista tai edes ymmärrä. Ilman markkinoita olisimme köyhiä, kurjia, raakoja ja tietämättömiä. 
• Kukaan ei ole ilmaissut asiaa paremmin kuin David Hume yli 250 vuotta sitten - on olemassa vain kolme luonnollista lakia: omistusoikeus, sen vapaaehtoinen luovuttaminen ja lupausten toteuttaminen. Nämä ovat järjestyksen pohjimmaiset perustat, jotka mahdollistavat markkinat ja vaurauden. 
• "Jos hyödykkeet eivät ylitä rajoja, sotilaat ylittävät." - Frederic Bastiat

Aktiivinen omistaminen on vaativaa työtä

Parkkisen Marko kirjoittaa Ratkaisujen Suomi - Unelmista totta teoksessa niin osuvasti aktiivisesta omistamisesta, että jaan mielelläni tekstin myös tämän blogin lukijajoukolle. Markon kanssa on vaikea olla eri mieltä. Aktiivinen omistaminen on todellakin vaativaa työtä. 

Marko Parkkinen

Aktiivinen omistaminen on vaativaa työtä

"Myymistä pahempaa Suomessa on vain omistaminen, ja omistamisen pahin laji on pörssiomistaminen. Ajattelu omistamisen rikollisuudesta kiteytyy lauluun vuodelta 1969, jossa väitetään, että eduskunnan sijaan Suomea hallitsi todellisuudessa "20 perhettä". Laulun mukaan nämä perheet ovat saaneet omaisuutensa perimällä, eivätkä vapaasti kilpailemalla. Ei ymmärretä, että omistaminen on todella vaativaa ja tärkeää työtä. Omistaja päättää, kasvaako yritys, työllistääkö se lisää vai surkastuuko se pois. 

Suomessa vaativaa omistamista pidetään itsekkyytenä. Unohdetaan, että vain tuottava yritys voi työllistää. Omistaminen on kansakunnan kannalta tärkeimpiä osaamisalueita ja ehdottomasti taitolaji. Laiska raha palvelee vain velttoa tekemistä ja johtaa aina kilpailukyvyn alenemiseen. 

Hyvä omistaja vaatii kasvua, sillä useissa tutkimuksissa kasvuyritysten on todettu kannattavankin kasvamattomia paremmin. Omistajan tulee ymmärtää omistuksestaan riittävästi, jotta hän pystyy määrittämään haastavan, mutta mahdollisen kasvutavoitteen. Omistajan tulee kyseenalaistaa omistustaan jatkuvasti. Miksi omistaa jotakin, jossa on merkittävästi riskiä mutta josta tuottoa tulee vähemmän kuin turvatuista omistuksista?

Hyvä omistaja on samaan aikaan kärsivällinen ja kärsimätön. Suomessa ihaillaan perheyrittäjien ajatusta kvartaalista 25 vuotena. Asiantunteva omistaja onkin kärsivällinen, kun liiketoiminta kehittyy kasvutavoitteiden mukaisesti tai niitä paremmin. Toisaalta hyvä omistaja vaatii kärsimättömästi toiminnan parantamista, kun vaatimisen aika koittaa. 

Yrityksen tulee pystyä kehittymään jatkuvasti enemmän arvoa tuottavaksi asiakkailleen ja siten myös omistajilleen. Jos tätä kehitystä ei tapahdu, hyvä omistaja on kärsimätön. Sopiva kvartaali tässä kohtaa on lähempänä 15 minuuttia kuin kolmea kuukautta, 25 vuodesta puhumattakaan. Väärään aikaan kärsivällisestä omistajasta tulee varmasti kärsivä omistaja. 

Kaikki investoinnit Suomeen ovat tärkeitä. Jos kilpailukykymme on sitä tasoa, että ainoastaan ammattitaidoton suomalainen raha pysyy Suomessa, ei ongelma suinkaan ole rahansa muualle sijoittavien omistajien, vaan koko yhteiskuntamme. Tärkeämpää kuin suomalainen omistus Suomessa on hyvä suomalainen omistajuus globaalisti ja vastavuoroisesti ammattitaitoiset kansainväliset sijoitukset Suomeen. 

Jos omistaminen menee kansalliseksi nokitteluksi, suomalaiset häviävät varmasti. Suomi on markkinana aivan liian pieni, että yritys voisi pitkäjänteisesti kehittyä vain maamme rajojen sisällä. Tästä kasvumontusta päästään sekä ostamalla muualta yrityksiä että myymällä suomalaisia yrityksiä osaksi suurempaa kansainvälistä kokonaisuutta.

Usein omistajuus on niin hajaantunut, ettei kukaan kanna vastuuta. Amerikassa finanssikriisistä syytetään suurelta osin pörssiyhtiöissä frakmentoituneen omsitajuuden seurauksena valtaan päässyttä johtajakapitalismia. Kun osakkeet jakaantuvat lukuisille säätiöille, todellista valtaa käyttää yrityksen pääjohtaja, joka lataa itselleen kohtuuttomat edut, muttei kuitenkaan lopulta kanna omistajan vastuuta. 

Valtio-omistajan tulee näyttää esimerkkiä kaikille suomalaisille omistajille. On turha ruikuttaa muiden omistajien kasvuhaluttomuutta, jos yhteistä pottiamme ei vaadita kasvuun. Valtio-omistamisen tulee lähteä kunnianhimoisista ja selkeistä kasvutavoitteista. Valtion yritysten tulee olla markkinoita voimakkaammin kasvun tilassa tai lyhytaikaisen yrityssaneerauksen tilassa."

Marko Parkkinen, yrittäjä, DI

Parhaat talouskirjat

Mitkä ovat viisi parasta talouskirjaa, jotka suosittelisit aiheesta kiinnostuneelle ystävällesi luettavaksi? Minulta kysyttiin tätä asiaa jokin aika sitten ja tässä on suositukseni. Lista pitää sisällään nimenomaan yleiset talouskirjat, eikä yrityskirjoja, bisneselämänkertoja, oppikirjoja tai strategiakirjoja.

1. Ludwig von Mises, Human Action: Paras koskaan lukemani kirja. Kapitalismin raamattu. Täydellinen kuvaus ihmisen toiminnasta. Kirja luo loogisen, filosofisen ja eettisen perustan yksilöiden vapaaehtoiseen vaihdantaan perustuvalle taloudelle. Tämän kirjan jälkeen talousajattelu on helppoa. Kirja on noin 900 sivua, joten ihan kevyestä paketista ei ole kyse. Silti jokainen sivu on ehdottamasti lukemisen arvoinen.
2. Anders Chydenius, Kansallinen voitto: Suomalaisena olisi epäisänmaallista olla nostamatta listalle Chydeniusta, joka kirjoitti viisaita taloustieteistä jo ennen kuuluisammaksi nousseita klassikoita. Teos on mielestäni tärkeä osa Suomen historiaa ja se ansaitsisi arvokkaamman aseman suomalaisessa kirjallisuudessa. Tämän teoksen pitäisi kuulua lukion äidinkielen lukulistoille.
3. Milton Friedman, Capitalism and Freedom: Milton Friedmanin perusteellinen kannanotto vapaan markkinatalouden puolesta. Kirjassa käydään läpi monia arkipäiväisiä yhteiskunnallisia ilmiöitä ja osoitetaan niihin paremmat, yksilöiden vapaaseen toimintaan perustuvat ratkaisut. Friedmanin Youtube-videot kapitalismista ovat myös katsomisen arvoisia. Suhteellisen kevyt kirja aloittelijalle.
4. Adam Smith, The Wealth of Nation / Kansojen varallisuus: Klassikko, johon usein viitataan, mutta hyvin harva ihminen on oikeasti lukenut alkuperäistä teosta. Kannattaisi, koska kirja on paljon monipuolisempi kuin siitä annettu kuvaus. Kun suhteuttaa teoksen kirjoitusajankohtaan eli 1700-luvun lopulle, ei voi kuin kunnioittaa Smithiä vapaan markkinatalouden ajattelun edelläkävijänä. Vaikea luettava, koska teksti on päivityksistä huolimatta vahnakantaista ja ajat muuttuneet, mutta silti perusajatus on iätön ja toimiva.
5. Friedrich A. von Hayek: The Fatal Conceit / Kohtalokas ylimieli: Tästä kirjasta kirjoitin jo blogissani. Kapitalismin klassikoita. Hyvin suorasanainen ja perusteltu kritiikki sosialismia kohtaan. Hayek käsittelee laajasti yhteiskuntaa, ei vain taloutta. Misesiä, Friedmania ja Smithiä voi lukea kriittisemminkin libertarismiin suhtautuva henkilö, mutta Hayek herättää mustavalkoisuudessaan väkisinkin reaktion joko puolesta tai vastaan.
6. Johan Norberg, In Defence of Global Capitalism / Globaalin kapitalismin puolustus: Kuudentena lisään listaan vielä Norbergin erinomaisen teoksen globalisaatiosta, koska tämän kirjan lukeminen auttaa merkittävällä tavalla ymmärtämään nykyistä maailmantaloutta ja kehittyvien maiden nousua. Tämä selkeälukuinen ja ajankohtainen teos on listan helpoin luettava, joten tästä voi aloittaa kevyesti.