Peter Lynch: One Up On Wall Street

Peter Lynch on sijoittamisen legenda. Hänestä voi hyvin puhua samassa lauseessa Warren Buffetin kanssa. Onneksi Lynch oli myös aktiivinen jakamaan oppejaan artikkeleina ja kirjoina. Ylivoimaiset näytöt sijoitustoiminnassa yhdistettynä näkemyksellisiin ja hyvin perusteltuihin oppeihin on lyömätön yhdistelmä. Viisastelijoita vailla käytännön näyttöjä kun aina riittää.

 

Peter Lynch: One Up On Wall Street

Sijoittajan ykkösvalinta

 

Lynchin kirja One Up on Wall Street on loistava sijoituskirja! Jos minun pitäisi suositella perussijoittajalle vain yhtä kirjaa, tällä hetkellä suosittelisin tätä. Benjamin Grahamin Intelligent Investor on klassikko ja "sijoittamisen raamattu", mutta paljon monimutkaisempi ja lukukokemuksena tylsempi kuin Lynchin eloisa ja helposti luettava opus. Lychin teos on myös kolme kertaa kapeampi.

 

Lynchin teosta voi suositella kaikille sijoittajille vasta-alkajista ammattilaisiin. Ehkä varoituksen sanana on hyvä todeta, että kirjan luettua ei kannata luulla olevansa lynch. Tämä sijoitustapa kun ei onnistu ihan helpolla. Suurimmalle osalle sijoittajista sijoittaminen indeksiin on yhä helpointa ja tuottavinta. Lynchin menetelmää harjoittamalla sijoittamisesta tulee vääjäämättä syvällinen harrastus, ellei jopa ammatti. Se nimittäin vaatii paljon aikaa ja perehtyneisyyttä.

Mihin Lynchin menestys perustui?

Kovaan ja perusteelliseen työhön. Intohimoon sijoittamista ja yritysten tutkimista kohtaan. Selkeään ja perusteellisesti mietittyyn toimintamalliin, jonka kautta hyviä sijoituskohteita kartoitetaan. Uskallukseen ottaa näkemystä ja toimia omalla tavallaan eikä vain seurata indeksiä. Sijoitusten keskittämiseen. Tarkkaan seurantaan. Malttiin, mutta toisaalta myös kykyyn reagoida muutoksiin. Näin vastaisin tämän kirjan perusteella.

 

Sijoitusten luokittelu

 

Lynch myös ymmärsi, että yritykset ovat erilaisia ja niillä on sijoituksina erilainen tarkoitus osana salkkua. Niinpä hän jaotteli yritykset kirjan mukaan kuuteen kastiin: slow growers, stalwarts, cyclicals, fast growers, turnarounds, asset plays (230). Tämän jaottelun mukaisesti yrityksiä arvioitiin omassa luokassaan ja tarkasteltiin, miten se pystyy täyttämään sen sijoitusluokan tavoitteet. Hitaasti kasvavilta isoilta yrityksiltä on turha odottaa nopeita hyppyjä, mutta kasvuyrityksiltä niitä on osattava edellyttää. Näiden kahden yritystyypin vertaaminen keskenään samoin perustein ei olisi mielekästä. Mikään yritystyyppi ei siis ole lähtökohtaisesti hyvä tai huono, eikä yhtä kriteeriä voi yksistään tuijottaa, vaan kohteen hyvyys riippuu siitä millä kriteereillä ja missä kehyksessä sitä arvioidaan. Fiksua. Usein kun näkee sijoituspalstoilla vertailussa yrityksiä, jotka elävät aivan eri maailmoissa.

Analysoi itseäsi kuin yritystä

Lynch esittää sivujuonteena kirjassaan myös erittäin mielenkiintoisen näkökulman, nimittäin Lynch kehottaa lukijaa analysoimaan itseään kuten yritysanalyysissa tehdään. Siinäpä onkin pohtimisen paikka. Mikä pörssilistattu yritys sinä olisit? Miksi? Millainen yritys olet ihmisenä? Oletko kasvuyritys, vakiintunut, turnaround vai millainen? Mikä on elämäsi tämänhetkinen tase ja mitä taseesi tuottaa? Vai mikä on sinun ansaintapotentiaalisi (tuloslaskelma)? Onko kassavirtasi kasvava? Kuinka kansainvälinen olet? Oletko riskikohde? Hyviä kysymyksiä itselle asettamalla saa avattua mielenkiintoisen näkökulman omaan elämäänsä.

Poiminnat

• Stop listening to professionals! Twenty years in this business convinces me that any normal person using the customary three precent of the brain can pick stocks just as well, if not better, than the average Wall Street expert.
• Dumb money is only dumb when it listens to the smart money.
• Logic is the subject that's helped me the most in picking stocks, if only because it taught me to identify the peculiar illogic of Wall Street. Actually Wall Street thinks just as the Greeks did. The early Greeks used to sit around for days and debate how many teeth a horse has. They tought they could figure it out by just sitting there, instead of checking the horse. A lot of investors sit around and debate whether a stock is going up, as if the financial muse will give them the answer, instead of checking the company. (50)
• Warren Buffet looks for the same sorts of opportunities I do, except that when he finds them, he buys the whole company. (56)
• Success is one thing, but it is more important not to look bad if you fail. There's an unwritten rule on Wall Street: "You'll never lose your job losing your client's money in IBM". (59)
• No great book or symphony was ever written by committee, no great portfolio has ever been selected by one, either. (60)
• You don't have to invest like an institution. If you invest like an institution, you're doomed to perform like one, which in many cases isn't very well. (65)
• You'll never get a tenbagger in a bond. (71)
• Bond funds fluctuate just as wildly as stock funds. (73)
• Six out of ten is all it takes to produce an enviable record on Wall Street. (75)
• Only invest what you could afford to lose without that loss having any effect on your daily life in the foreseeable future. (80)
• Stand by your stocks as long as the fundamental story of the company hasn't changed. (83)
• The market ought to be irrelevant. If I could convince you of this one thing, I'd feel this book has done its job. And if you don't believe me, believe Warren Buffet. "As far as I'm concerned", Buffet has written, "the stock market doesn't exist. It is there only as a reference to see if anybody is offering to do anything foolish." (89)
• Invest in things you know about. (104)
• Investing without research is like playing stud poker and never looking at the cards. (107)
• Big companies don't have big stock moves. (109)
• Everything else being equal, you'll do better with the smaller companies. (110)
• I place companies in six general categories: slow growers, stalwarts, fast growers, cyclicals, asset plays, and turnarounds. (110)
• The simpler it is, the better I like it. The perfect stock: a) It sounds dull, or even better, ridicilous, b) It does something dull, c) It does something disagreeable, d) It's a spinoff, e) The institutions don't own it, and the analysts don't follow it, f) The rumors abound: It's involved with toxic waste and/or the mafia, g) There's something depressing about it, h) It's a no-growth industry, i) It's got a niche, j) People have to keep buying it, k) It's a user of technology, l) The insiders are buyers, m) The company is buying back shares. (144)
• If I could avoid a single stock, it would be the hottest stock in the hottest industry, the one that gets the most favorable publicity, the one that every investor hears about in the car pool or on the commuter train - and succumbing to the social pressure, often buys. (149)
• In business, imatination is the sincerest form of battery. (151)
• Instead of buying back shares or raising dividend, profitable companies often prefer to blow the money on foolish acquisitions. The dedicated diworseifier seeks out merchandise that is 1) overpriced, and 2) completely beyond his or her realm of understanding. This ensures that losses will be maximized. (153)
• Value always wins out - or at least in enough cases that it's worthwhile to believe it. (161)
• Although it is easy to forget sometimes, a share of stock is not a lottery ticket. It's part ownership of a business. (162)
• There are five basic ways a company can increase earnings: reduce costs, raise prices, expand into new markets, sell more of its products in the old markets, or revitalize, close or otherwise dispose of a losing operation. (173)
• I've continued to believe that wandering through stores and tasting things is a fundamental investment strategy. (192)
• If the p/e ratio is less than the growth rate, you may have found yourself a bargain. ...In general, a p/e ratio that's half the growth rate is very positive, and one that's twice the growth rate is very negative. (199)
• When you buy a stock for its book value, you have to have a detailed understanding of what those values really are. (209)
• I prefer to invest in companies that don't depend on capital spending. (214)
• I always check to see if inventories are piling up. ...An inventory buildup is usually a bad sign. When inventories grow faster than sales, it's a red flag. (215)
• If you find a business that can get away with raising prices every year after year without losing customers, you've got a terrific investment. (218)
• Moderately fast growers (20 to 25 percent) in nongrowth industries are ideal investments. (232)
• There is no use diversifying into unknown companies just for the sake of diversity. ...In small portfolios I'd be comfortable owning between three and ten stocks. (240)
• I've always detested stop orders. (244)
• Unless I'm confident enough in the Company to buy more shares, I ought to be selling immediately. (265)
• Most of the money I make is in the third or fourth year that I've owned something. (266)
• Regarding somebody else's gains as your own personal losses is not a productive attitude for investing in the stock market. In fact, it can only lead to total madness. (268)
• I've never bought a future nor an option in my entire investing career. ... Warren Buffet thinks that stock futures and options ought to be outlawed, and I agree with him. (270-273)
• When you invest in stocks, you have to have a basic faith in human nature, in capitalism, in the country at large, and in future prosperity in general. (285)

Yrittäjä, tee itsestäsi turha!

Yrittäjä, onnistutko tänä kesänä pitämään lomaa? Vai oletko yksinkertaisesti täysin korvaamaton lenkki? Viikko poissa työpaikalta ja kaikki kaatuu?

 

Usko tai älä, lomattomuus ei ole sankaruutta. Se ei ole meriitti, ainakaan enää. Ennemminkin se on merkki siitä, että työyhteisö ei ole toimiva. Tottakai, jos on kiire, silloin tehdään töitä ja lomia siirretään, mutta jatkuva lomattomuus ei ole eduksi kenellekään, ei yrittäjälle, hänen perheelleen eikä yritykselle. Harva harmittelee kuolinvuoteellaan, että kunpa olisi tehnyt enemmän töitä.

 

Joillakin ihmisillä itse tekeminen on lähes itseisarvo. Toisilla taas on turha tarve tehdä itsestään tärkeitä tekeytymällä korvaamattomiksi. Tietoa pantataan, kaikkea kontrolloidaan ja pienimmätkin asiat pitää päättää itse, ihan vain sen takia, että saa tuntea olonsa tärkeäksi. Tähän kulminoituu yrittäjyyden suurin paradoksi: nimittäin yrittäjä on ikuisesti yrittäjyytensä vanki, ellei hän osaa ja kykene vähentämään omaa tekemistään.

Osaava organisaatio tekee yrittäjästä omistajan!

Jos yrittäjä haluaa milloinkaan siirtyä yrittäjästä omistajaksi, on hänen pystyttävä kasvattamaan yhtiöönsä osaava organisaatio. Osaava organisaatio vapauttaa yrittäjän omistajuuteen. Paradoksaalisesti, mitä pienemmän teet itsestäsi, sitä suuremmaksi voi yrityksesi kasvaa! Parhaimmillaan teet itsestäsi turhan eli organisaatio osaa hoitaa kaiken itse ilman sinua. Tällöin oma aikasi vapautuu muuhun, mitä ikinä se sitten onkaan: uusien innovaatioiden kehittäminen, aikaa läheisille tai aikaa omistajuudelle.

 

Osaavan organisaation rakentaminen ei ole helppoa. Yhtiön täytyy kyetä houkuttelemaan ja pitämään tehtävissä tarvittavia osaajia, on opittava kuuntelemaan osaajia, on jatkuvasti kehitettävä tietoja ja taitoja, on pystyttävä maksamaan osaajille kunnon korvaus, ja on opittava jakamaan vastuuta ja valtaa. Ennen kaikkea se edellyttää sitä, että yrittäjä on sinut itsensä ja oman roolinsa kanssa ja kykenee antamaan tilaa. Lisäksi tarvitaan luottamusta ja kunnioitusta yrittäjän ja organisaation välillä. Kokeileminen kannattaa aloittaa vaikka kesälomasta. Sekä sinulle että organisaatiollesi saattaa jopa tehdä hyvää, jos olet välillä poissa. Eikä kannata pelästyä, jos saatkin lomailla ilman soittoja.

 

Oman roolin optimointi kannattaa ymmärtää ajoissa. Jos jätät jälkipolvillesi yrityksen joka vaatii 24/7 henkilökohtaista panosta, tulet jättäneesi perintönä enemmänkin työpaikan kuin omaisuuden. On ainakin hyvä tiedostaa, onko jälkipolvi tähän rooliin valmis ja halukas. Jos taas ajattelet päättäväsi yrittäjäurasi yrityskauppaan, kannattaa ymmärtää, että mitä isompi on oma yrittäjäroolisi yrityksessä, sitä vähemmän ulkopuolinen on yrityksestäsi valmis maksamaan, kun tämä panoksesi on poissa. Tätä totuutta kutsutaan negatiiviseksi henkilöriskiksi. Osaava organisaatio siis kasvattaa yhtiön omistaja-arvoa, josta sinä omistajana halutessasi hyödyt.

 

Tero Luoma on Taaleritehtaan Pääomarahastot Oy:n sijoitusjohtaja. Hän tekee väitöskirjaa omistajien roolista yritystoiminnan arvonluonnissa ja on tutkinut yrittäjyys-, omistajuus- ja pääomateorioita.

Tämä teksti on julkaistu alkuperäisenä www.yrittajastaomistajaksi sivustolla.

Björn Wahlroos: Talouden kymmenen tuhoisinta ajatusta

Samoin kuin Björn Wahlroosin ensimmäinen teos Markkinat ja demokratia - loppu enemmistön tyrannialle, myös hänen toinen teos Talouden kymmenen tuhoisinta ajatusta tuntui jotenkin tulleen sisältönsä osalta ohitetuksi varsin vähäisellä julkisella keskustelulla. Wahlroosia kyllä haastateltiin uuden kirjan julkistamisen aikoihin, mutta varsin vähän olivat toimittajat paneutuneet kirjan sisältöön, mistä syystä asiakeskustelu sisällöstä jäi sivuun ja päähuomio meni muuhun, kuten Wahlroosin muuttamiseen Ruotsiin. Ehkä se kertoo osittain Suomessa käytävän julkisen taloustieteellisen keskustelun tasosta. Harmi, koska kirja on erinomainen.

Björn Wahlroos: Talouden kymmenen tuhoisinta ajatusta

Talouden kymmenen tuhoisinta ajatusta

Wahlroosin aiempi teos Markkinat ja demokratia oli loistava taloudellinen ja yhteiskunnallinen teos. Talouden kymmenen tuhoisinta ajatusta jatkaa vähintäänkin samalla tasolla. Kirjat täydentävät sopivasti toisiaan, koska niissä otetaan varsin erilainen lähestymistapa samaan ilmiöön eli talouteen ja yhteiskuntaan. Siinä missä Markkinat ja demokratia on yhteiskunnallisempi, analyyttisempi ja pohjaa enemmän historiallisten syiden selittämiseen, Talouden kymmenen tuhoisinta ajatusta ottaa tarkasteltavakseen ennen kaikkea tieteellisestä maailmasta talouteen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun tulleet virheteoriat. Wahlroosin mukaan talouden kymmenen tuhoisinta ajatusta ovat:

1. Menokuri tukahduttaa talouskasvun
2. Kapitalismi johtaa luonnonvarojen riistoon
3. Alijäämät hoituvat veronkorotuksilla
4. Tuloerot haittaavat talouskasvua
5. Inflaatio on kuluttajahintojen nousua
6. Markkinat eivät toimi tehokkaasti
7. Korot eivät voi laskea alle nollan
8. Vapaita markkinoita ei ole
9. Euforiat, paniikit ja romahdukset ovat helposti estettävissä
10. Keskuspankkien pitäisi vain torjua inflaatiota

Listauksesta löytyy varmasti monia mielipiteitä, mutta tämän kymmenen kohdan kautta Wahlroos tulee kirjassaan käsitelleeksi kiitettävän laajasti erilaisia taloudellisia ilmiöitä. Selvää on, että Wahlroos puolustaa kapitalismia ja markkinataloutta ja tekee sen hyvin argumentoiden. Käsittelen Wahlroosin omistajuutta koskevat kohdat omana erillisenä blogitekstinä, koska niihin kiinnitin kiinnostuksestani johtuen erityishuomiota. Nämä sisältyivät kappaleeseen "Kapitalismi johtaa luonnonvarojen riistoon". Kymmenestä kohdasta varsin moni kannattaa lukea sekä Kreikan että Suomen tilanne takaraivossa. Tällöin useat julkisuudessa esitetyt poliittiset mielipiteet ja vaatimukset aukeavat uudessa valossa.

Kannattaa myös tutustua kirjan loppuosan viitteisiin ja lähteisiin. Sieltä kun paljastuu, kuinka tarkkaa työtä Wahlroos on kirjoittaessaan tehnyt. Hänen lukeneisuutensa on kiitettävän laajaa, kattaen sekä aiemmat klassikot että tämän päivän keskeisimmät kirjoitukset. Lähdeluettelosta löytyy hyviä vinkkejä, jos haluaa kartuttaa omaa taloustieteen tuntemustaan.

Kansainvälisen tason talousajattelija

Kirja julkaistaan suomen lisäksi englanniksi ja ruotsiksi. Näyttäisi siltä, että kirjan myötä Wahlroosin tavoitteena on kansainvälistyä tunnettuna talousajattelijana eli saavuttaa seurattu asema vähintäänkin Pohjoismaissa, mutta myös Lontoossa. Hyvä niin, koska ajattelijana ja kirjoittajana Wahlroos kyllä pärjää vertailussa myös kansainvälisillä kentillä.

On kunnioitettavaa, että hän jaksaa jakaa ajatuksiaan ja kirjoittaa, yhtä hyvin hän voisi olla tekemättä niin. Jaksan siis ihmetellä hänen ajankäyttöään ja kykyään yhdistää merkittävät liike-elämän positiot, luottamustehtävät ja esiintymiset näinkin tuotteliaaseen kirjalliseen tuotantoon. Harva yritysjohtaja pystyy tuottamaan koskaan elämänsä aikana näin tasokasta kirjallista kontribuutiota ja toisaalta harva kokopäiväinen kirjoittaja on saanut mitään merkittävää aikaiseksi yrityselämässä. Nämä huomioiden Wahlroosin panos molemmilla saroilla on kunnioitettava ja ihailtava.  

Jos molemmat Wahlroosin kirjat ovat vielä lukematta, suosittelisin nyt aloittamaan ensin jälkimmäisestä. Se on helpompi luettava ja ajankohtaisempi. Molemmat kirjat kuuluvat taloutta seuraavien pakollisiksi lukukokemuksiksi, ellei sitten satu olemaan maailmankuvaltaan niin Wahlroosin vastakohta, että ei siitä syystä suostu teoksiin tutustumaan.

Toivottavasti Wahlroos jatkaa kirjoittamistaan myös jatkossa. Erityisen mielenkiintoista olisi lukea hänen muistelmansa ja näkemyksensä yrityselämän eri käänteistä eli katsaus kulissien taakse, sitten kun niistä asioista voi kirjoittaa.

Wahlroosin julkistamistilaisuuden puhe löytyy täältä alta. Haastattelukysymyksissä huomaa valitettavasti epäsuhdan kysyjän ja vastaajan välillä, vastaajan eduksi. Sama pätee muihinkin moniin muihinkin hänestä tehtyihin haastatteluihin; huonoihinkin kysymyksiin irtoaa erinomainen vastaus.

Poiminnot

• Markkinatalous on onnistunut melkein kaikessa. (49)
• Kalat ovat aina olleet markkinoille hankala tapaus. (49)
• Markkinatalouden synnyttämä talouskasvu on kieltämättä rasittanut ympäristöä. (50)
• Niin vaikeaa kuin onkin se myöntää, on olemassa asioita, joita ei voi rahalla ostaa - tosin ei kovin montaa. (68)
• Keynesiläisyyden tuloksia on pakko pitää vaikuttavina - ainakin julkisen velan määrällä mitattuna. (73)
• Vapaa-aika on itse asiassa muutoin kattavan verotuksen taloudessa lähes ainoa hyödyke, jota ei veroteta. (77)
• Julkiselle taloudelle rikkaiden verottaminen on sivuseikka. Asiasta varmistuaksesi riittää, että katsot, kuinka moni miljonääri maksaa veroja kotikuntaasi. (84)
• Koska verotuksen tarkoitus ei ole maksimoida valtion verotuloja, vaan kerätä riittävästi rahaa tärkeinä pidettyjen julkisten menojen kattamiseksi, Lafferin käyrien tarkastelu ei tarjoa meille vastausta verotuksen optimaalisen tason määrittelyyn. (94)
• Pitkällä aikavälillä talouskasvulle tärkeintä ei ole kulutus, vaan investoinnit inhimilliseen pääomaan ja uuteen tekniikkaan. (110)
• On selvää, että ihmiskunta ei pelaa enää nollasummapeliä. (117)
• Paras keino auttaa kaikkein köyhimpiä ei siis näytä olevan tulonsiirrot vaan talouskasvun vahvistaminen. (119)
• Nykyisin suurin osa varallisuudesta on itse asiassa inhimillistä pääomaa, ja suurin osa kiinteästä omaisuudesta on rahoitusvarallisuutta, jota omistavat työeläke- ja sijoitusrahastot sekä pääomasijoittajat osakkeiden tai velkapapereiden muodossa. (121)
• Osa inhimillisestä pääomasta on kasvanut akateemisen sivistyksen uljaimmissa tyyssijoissa kuten Harvardissa, Stanfordissa ja Oxfordissa vietettyjen vuosien aikana. Mutta kun tarkastelee omalla työllään vaurastuneiden miljonäärien akateemisia saavutuksia, näyttäisi inhimillinen pääoma olevan jotankin muutakin: havainnointi- ja oppimiskykyä, teknisiä ja tieteellisiä taitoja, mielikuvitusta, kunnianhimoa ja henkilökohtaista kurinalaisuutta. Riittää kun vilkaisee Forbes-lehden maailman rikkaimpien ihmisten luetteloa. Luettelon kärjestä puuttuvat silmiinpistävästi varakkaat perilliset. Kieltämättä Kochin veljekset perivät aikoinaan yhtiön, josta he ovat sittemmin huolehtineet erittäin hyvin, ja hieman kärkisijojen alapuolella Waltonin perhe on hyvin edustettuna, mutta yli puolet 50 rikkaimmasta ihmisestä voidaan luokitella yrittäjiksi. Harvat maineikkaiden sukujen perillisistä ovat enää maapallon rikkaimpien joukossa. ... Toinen ilmeinen havainto on se, että muodollisella koulutuksella ei näytä juuri olevan yhteyttä suureen rikastumiseen. Maailman rikkaimmat ihmiset, Carlos Slim, Bill Gates, Amancio Ortega, Warren Buffet ja Larry Ellison, ovat loistavia liikemiehiä ja luovia ajattelijoita, mutta heillä ei ole paljoakaan muodollista akateemista koulutusta. (121)
• Joseph Stiglitzin väite siitä, että kalliit lukukausimaksut ja yliopistojen rahoittajia suosivat opiskelijavalinnat tekevät pienituloisten vanhempien lapsien pääsyn huipputason yliopistoihin liki mahdottomaksi, ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Parhaimmat yliopistot pysyvät akateemisesti vertailulistojen huipulla vain kilpailemalla parhaasta opiskelija-aineksesta. Lahjakkaille mutta vähävaraisille opiskelijoille myönnetty taloudellinen tuki ja vapautukset lukukausimaksuista ovat merkittävä osa tuota kilpailua. (122)
• Olen itse aikoinaan yhtiöittänyt inhimillisen pääomani pörssilistatun yhtiön muotoon ja myynyt sen sitten pari vuotta myöhemmin ehdolla, että jään johtamaan yhdistymisessä syntynyttä uutta yhtiötä. (127)
• Markkinatalouden taloudellinen vapaus on palkinnut yrittäjiä ja sijoittajia ruhtinaallisesti. (130)
• Inflaatio on rahan (suhteellisen) hinnan laskua - tai toisin ilmaistuna rahan ostovoiman heikentymistä. (139)
• Inflaatio on yksinkertaisesti rahan vaihtoarvon alentumista, jonka aiheuttaa ylitarjonta suhteessa rahan kysyntään. Vastaavasti deflaation aiheuttaa rahan puute eli alitarjonta. (146)
• Inflaatio ei ole enempää eikä vähempää kuin rahan ylitarjontaa suhteessa tavaroiden ja palveluiden tuotantoon. (147)
• Inflaatio on aina ja kaikkialla rahataloudellinen ilmiö. (147)
• Vaikka elvyttävä rahapolitiikka ei pysty poistamaan talouden rakenteellisia heikkouksia, keskuspankkien toiminnalla on suuri merkitys. Siksi niitä ei pidä äärilibertaarien ehdotuksen mukaisesti yksityistää. Keskuspankkien tärkeintä tehtävää ei edes mainita rahan kvanttiteoriassa; niiden tulee turvata raha- ja luottomarkkinoiden toiminta. Se on ratkaisevan tärkeää, koska vakavat rahoitusmarkkinoiden häiriöt ovat yksi keskeisimmistä taantumien aiheuttajista. (158)
• Euroopan teollisella suurvallalla (Saksa) on yhä maanosan vanhentunein, tehottomin ja taloudellisesti heikoin pankkijärjestelmä. (160)
• Markkinat eivät tuota uutta ja alkuperäistä tietoa. Niiden kyky ennustaa tulevaisuutta rajoittuu siihen, että ne organisoivat erittäin tehokkaasti markkinaosapuolten näkemyksiä. ... Markkinat eivät innovoi tai visio. (167)
• Markkinat ovat yksinkertaisesti vain erittäin tehokas koneisto, joka kokoaa ja käsittelee markkinaosapuolten tuottamaa tietoa. Ne tarjoavat käyttäjilleen kannustimet tuoda julki tietoa ja hyödyntää sitä parhaalla mahdollisella tavalla. Sillä tavoin markkinat varmistavat sen, että niiden käytössä on (kaikki) olennainen tieto. (168)
• Vaikka täydellisen tehokkaille markkinoille asetetut kolme edellytystä eivät koskaan todellisuudessa toteudu, eivät markkinat ole tehottomat. (170)
• Markkinoita ei juuri kiinnosta, miksi ihmiset käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät. (171)
• Tutkiessaan rahoitusmarkkinoita taloustieteilijä pääsee lähimmäksi luonnontieteitä, koska hänen käytössään ovat tietokannat, jotka täyttävät määrällisesti ja laadullisesti tiukat kriteerit. (172)
• Markkinat ovat iso demokraattinen mekanismi, jonka osina me kaikki muokkaamme talouttamme hyvinvointimme maksimoimiseksi. (187)
• Ilman tehottomia markkinoita keynesiläiseltä teorialta putoaa pohja. (189)
• Sata vuotta kestänyt inflatorisen rahapolitiikan aikakausi on selvästi tullut päätökseen. (207)
• Euroopan mailla ei yksinkertaisesti ole muuta vaihtoehtoa kuin alkaa lyhentää kasvattamiaan velkavuoria. Nyt ei tarvita lisää velkaelvytystä katastrofia viimeistelemään, vaan rahan tarjontaa lisäävää ja kasvua tukevaa rahapolitiikkaa, joka kasvattaa luottojen tarjontaa ja heikentää euron ulkoista arvoa. (213)
• Kuten Schumpeter totesi, kapitalismi on mitä suurimmassa määrin luovaa tuhoa; se on henki, joka synnyttää kilpailua ja talouskasvua. (230)
• Matematiikka on (yksinkertaisesti) oikeassa olemisen tiedettä. (245)
• Markkinat valitsevat sijoittajista voittajat ja kitkevät pois häviäjät. (255)
• Harva menestyksekäs pääomasijoittaja kuvittelee onnistuvansa enemmän kuin ehkä 20-prosenttisesti. Kun alkuvaiheen yrityksiin sijoitetaan, jopa neljä viidestä sijoituksesta epäonnistuu. (259)
• En näe mitään ilmeistä syytä, miksi emme antaisi ihmisten päättää itse sijoituksistaan. (259)
• Yhteiskunta tarvitsee riskinottoa tekniikan kehityksen tueksi; on siis periaatteessa yhteiskunnan etujen mukaista, että tekniikan kehityksen edistämiseen sijoitetaan runsaskätisesti. (259)
• Ihmiset ovat aina - ja kaiketi hyvästä syystä - suhtautuneet epäluuloisesti pankkiireihin, ja vaikka useimmat ihmiset todennäköisesti pitävät keskuspankkiireja tavallisia pankkiireja luotettavimpina, ovat he silti pankkiireita. (293)
• On turha kuvitella, että kulta muodostaisi kiintopisteen muuten alati muuttuvassa rahatalouden universumissa. (295)
• Minimipalkka, transaktioverot, maataloustuet, yksinkertaistetut rahapoliittiset tavoitteet ja etuusperusteiset eläkkeet. Ne kaikki edustavat aatteellista perintöä, josta meidän pitää ennen pitkää päästä eroon, jos haluamme vauraan yhteiskunnan, jossa vallitsee täystyöllisyys. (320)
• En ole mitenkään vakuuttunut, että monetkaan esimerkeistä, jotka Michael J. Sandel (2012) mainitsee kirjassaan What Money Can't Buy, ovat todella sellaisia, että niitä ei voisi rahalla ostaa. (328)

John Harper: Chairing the Board

Hallituksen puheenjohtaminen on oma erityislaatuinen tehtävänsä. Tähän rooliin valmentavat kirjat ja kurssit ovat vielä varsin vähissä. Paras löytämäni opus aiheesta on Hallituksen puheenjohtajan opas, kirjoittajina Antero Virtanen, Kai Miesmäki, Pertti Mäntylä ja Eero Ottila. Löydät katsauksen kirjasta täältä. Kursseista HHJ Puheenjohtaja-kurssia suosittelen myös varauksettomasti. Se täydentää sopivasti HHJ-kokonaisuutta ja nostaa esille monia tärkeitä yksityiskohtia liittyen puheenjohtajuuteen.

John Harper: Chairing the Board

John Harperin kirja Chairing the Board - A Practical Guide to Activities and Responsibilities on hyvä englanninkielinen teos puheenjohtajille oppikirjaksi. Toisin kuin moni hallitustyöskentelystä kirjoitettu kirja, tämä kirja ei sorru olemaan sääntökirja, jossa vain pääsääntöisesti läpikäydään hallituksen juridiset tehtävät ja vastuut. Sen sijaan Harper ymmärtää, että hallituksen puheenjohtaminen on pienen ihmisjoukon eli tiimin johtamista, jossa jokaisella jäsenellä on omat erikoisuutensa ja nämä pitäisi yhteensovittaa toimivan päätöksenteon ja hallitustyöskentelyn aikaansaamiseksi. Hän siis korostaa enemmän puheenjohtajan johtajatehtävää kuin hallinnollista tehtävää.

 

Kirjassa tarjoillaan paljon muistilistoja puheenjohtajalle, esimerkiksi siitä, miten hallituksen agendat kannattaa suunnitella koko vuodelle, millaisia asioita kannattaa edellyttää kattavalta toimitusjohtajan raportilta ja kenties kaikkein parhaimpana lista hyvän hallituksen jäsenen ominaisuuksista. Tämä lista oli jaoteltu kategorioihin, jotka olivat päätöksentekokyky, viestintä, kanssakäyminen muiden kanssa, analyysi ja informaation käyttö, strateginen kyvykkyys ja liiketoimintakompetenssi. Jos tällaista listaa käytettäisiin suomalaisissa yrityksissä hallituksen kokoonpanoja mietittäessä systemaattisemmin, veikkaan että hallitusten kokoonpanot poikkeaisivat merkittävästi nykyisistä. Hankaluus on vain se, että omistajat päättävät hallituksen kokoonpanon ja monikaan omistaja ei suostu objektiiviseen hallituksen jäsenen kyvykkyysarviointiin vaan ottaa itseoikeutetusti paikkansa hallituksessa ohi kaikkien prosessien.

 

Olen viimeisen vuoden aikana lukenut lähes kaikki löytämäni suomalaiset ja englanninkieliset hallituskirjat. Vain harvasta olen toistaiseksi jakanut katsauksia tässä blogissa. Tämä kirja ansaitsee tulla suositelluksi, kuitenkin vain rajatulle kohderyhmälle eli hallitustyöskentelyn aktiiveille. Muita tämä teos tuskin jaksaa kiinnostaa. Tämänkin kirjan luettuani pidän silti yhä Hallituksen puheenjohtajan opasta parhaana tästä aiheesta kirjoitettuna kirjana.

Koottuja ajatuksiani hallituksen puheenjohtajuudesta löytyy täältä.

Poiminnot

• Your most important objective as chairman is to try to ensure that your board makes the best possible decisions. (22)
• Experience is great as long as the future resembles the past. If not experience can become downright dangerous. - Gary Hamel, adapted.
• One of the key tasks of a board is to delegate to the managers of the company the authority they need. (47)
• Being in business is about assuming risks, not avoiding them. On the other hand, risks to the business should be minimized wherever possible. (65)
• One definition of risk is that it equates to "what you stand to lose, minus what you can afford to lose." (65)
• It is hard to influence people who don't respect you. (109)
• Your primary concerns should be the cohesion of the board, the integrity of the meeting process, the achievement of the board's purpose and objectives and the goals of the company as a whole. These are best achieved by displaying respect, patience, humour and goodwill. (128)
• Frequently spend some time with each director. (144)
• One of your many roles as chairman of the board is to act as a coach and supporter to the individual directors and to the whole group. (148)
• Essential tasks of the chairman (155): Providing leadership to the board, Taking responsibility for the board's composition and development, Ensuring proper information for the board, Planning and conducting board meetings effectively, Getting all the directors involved in the board's work, Ensuring the board focues on its key tasks, Engaging the board in assessing and improving its performance, Overseeing the introduction and development of directors, Supporting the chief executive/MD.
• The chairman must be influential on who is appointed to the board. (166)
• The success of the board is clearly crucially dependent on the overall calibre and competence of the individual directors, their overall range of knowledge, skill and experience and how well they come together as an effective working group. (171)