sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Miten lisätä yrityksen arvoa?

Jos kirjan nimi on Miten lisätä yrityksen arvoa? on lupa odottaa sisällöltä paljon. Vaikka Ulla Paavolan, Pasi Torpan, Olli-Pekka Lumijärven teos Miten lisätä yrityksen arvoa - menetelmiä omistajien tuotto-odotusten toteuttamiseksi onkin erittäin kattava ja monipuolinen teos, ei sekään ei pysty tyhjentävää vastausta otsikon kysymykseen antamaan.

Taloudellinen lisäarvo yrityksen tavoitteena

Kirjoittajien lähtökohtana on shareholderismi, jonka mukaan omistajien varallisuuden kasvattaminen on yrityksen keskeisin päämäärä, sillä omistajat ovat sijoittaneet yritykseen varoja, joille heillä on oikeus saada tuottoa. Yritysjohdon tehtävänä on varmistaa, että omistajat saavat yrityksen tuotosta vaatimansa osuuden. Mikäli johto pystyy synnyttämään tuoton, joka ylittää omistajien odotukset, syntyy taloudellista lisäarvoa. Lisäarvon tuottaminen omistajille on yrityksen resurssien, niin henkilöresurssien kuin pääomankin, käyttämistä parhaalla mahdollisella tavalla, olipa kyseessä voittoa tavoitteleva yritys tai julkinen yhteisö.

Taloudellinen lisäarvo koostuu kirjoittajien mukaan kolmesta peruspilarista:
1) Arvoa tuottavien strategioiden valinta
2) Taloudellisen lisäarvon mittaaminen
3) Arvon luomiseen perustuva toimintatapa.

Kirjoittajat käsittelevät myös yrityksen erilaisia arvokäsitteitä. Heidän mukaansa:
Taloudellinen arvo = yrityksen arvo
Yrityksen arvo = yrityksen tulevat kassavirrat
Yrityksen arvo ei ole sama kuin yrityksen omaisuuden arvo
Yrityksen arvo vähennettynä velan markkina-arvolla = omistajan arvo

Taloudellisen lisäarvon luominen

Omistajien näkökulmasta on olennaista tarkastella, mikä on yrityksen arvo ja miten se kehittyy, jotta sijoituksen mielekkyyttä voidaan analysoida. Oletuksena on, että jokaisen yrityksen on tuotettava vähintään se, mitä omistajat odottavat. Pitkäjänteinen arvon kasvattaminen on mahdollista vain, mikäli arvon tuottamiseen vaikuttavat tekijät tunnetaan, niitä mitataan ja niillä johdetaan.

Arvoa tuottavassa organisaatiossa johtajat ovat vastuussa jokaisesta pääomaeurosta, jonka he ovat päätöksentekonsa kautta sitoneet liiketoimintaan. Strategian valinta ei saisi perustua liikevaihdon kasvattamiseen, pääoman tuottoprosenttiin tai markkinaosuuteen, koska ne eivät sinällään varmista yrityksen arvon kasvua.

Taloudellista lisäarvoa voidaan kirjoittajien mukaan kasvattaa neljällä eri tavalla:
1) Tuottamalla lisää tulosta käyttämättä lisää pääomaa
2) Käyttämällä vähemmän pääomaa
3) Sijoittamalla pääomaa korkeatuottoisiin kohteisiin
4) Käyttämällä halvempaa pääomaa

Taloudelliseen lisäarvoon vaikuttamisesta nousee kirjoittajien mukaan tyypillisesti seuraavanlaisia kysymyksiä:
- Onko toimialalla kasvuodotuksia?
- Millaisia mahdollisuuksia yrityksellä on markkinaosuutensa kasvattamiseen?
- Miten liikevoittoon voidaan vaikuttaa?
- Miten tuote- ja asiakaskohtaiseen kannattavuuteen voidaan vaikuttaa?
- Miten toimintojen kustannuksiin voidaan vaikuttaa?
- Missä toimintoketjuissa on tehostamismahdollisuuksia?
- Missä toiminnoissa resurssit tuottavat eniten lisäarvoa?
- Miten pääoman määrään voidaan vaikuttaa?
- Miten käyttöpääoman määrään voidaan vaikuttaa?
- Miten kapasiteetti saadaan tehokkaaseen käyttöön?
- Onko yrityksellä mahdollisuuksia divestointeihin?
- Voidaanko uusista investoinneista luopua?
- Mikä on optimaalinen pääomarakenne?

Heidän mukaansa arvon tuottamiseen tähtäävässä organisaatiossa:
- Ymmärretään yrityksen taloudellinen tilanne ja suorituskyky
- Ymmärretään yksityiskohtaisesti, mitkä tekijät vaikuttavat arvon syntymiseen
- Strateginen suunnittelu keskittyy arvon luomiseen
- Resurssit ohjataan arvontuottamiskyvyn perusteella
- Johdon kannustejärjestelmät on sidottu arvon kasvattamiseen
- Ohjausjärjestelmä on yksinkertainen ja ymmärrettävä
- Operatiivinen johto on koulutettu ja sillä on riittävästi päätäntävaltaa

Taloudellisen lisäarvon mittaaminen

Kirjassa paneudutaan varsin perusteellisesti taloudellisen lisäarvon mittaamiseen ja erityisesti EVA (Economic Value Added) mallin esittelemiseen. Kirjoittajat kritisoivat perinteistä tulosseurantaa riittämättömänä mittarina seuraamaan yrityksen arvon kehittymistä. Heidän mukaansa tuloslaskelman viimeinen rivi ei kerro koko totuutta, koska:
- se ei mittaa, millaisella pääoman määrällä tulos on synnytetty
- se ei erota varsinaisen liiketoiminnan eriä muista tuloslaskelman eristä
- se ottaa huomioon vieraan pääoman kustannukset, mutta ei oman pääoman kustannuksia
- se ei kannusta optimaaliseen pääomarakenteeseen

Kirjoittajien mukaan taloudellisen lisäarvon kehitys korreloi parhaiten olemassa olevista mittareista yrityksen markkina-arvon muutoksen kanssa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kun yritysjohto maksimoi taloudellisen lisäarvon, se samalla maksimoi omistajiensa varallisuuden. Mikäli yritys ei systemaattisesti pysty kattamaan tuotoillaan myös pääomakustannuksia, se arvostetaan markkinoilla alle kirja-arvojen, koska tällainen yritys vähentää jatkuvasti omistajien varallisuutta.

Kirjoittajien keskeiseen havaintoon siitä, että yritystoiminnan sitoma pääoma ja sen kustannus usein unohdetaan on helppo yhtyä. Koska tuloslaskelmassa on vain vieraan pääoman kustannus, syntyy helposti harhakuva yritystoiminnan kannattavuudesta, vaikka toiminta olisi tapahtunut omistajien kustannuksella. Liiketoiminnan sitoma pääoma on nettokäyttöpääoman ja nettokäyttöomaisuuden summa. Tälle sidotulle pääomalle yrityksen omistajat edellyttävät riskinsä mukaista tuottoa.

Kirjoittajat vertailevat myös muita käytössä olevia malleja. Kassavirta on heidän mukaansa hyvä suoritusmittari ainoastaan pitkällä tähtäyksellä. Erityisesti kasvuyrityksissä tuotekehitys ja investoinnit vähentävät kassavirtaa ja vapaa kassavirta saattaa olla negatiivinen, mutta pitkällä tähtäyksellä nämä investoinnit ovat omistajan edun mukaisia. Pääoman tuottoaste-mittareiden ongelmana on kirjoittajien mukaan se, että ne eivät ota huomioon riskiä, millä tavoin tuotto on saatu aikaiseksi. Tämä koskee myös sisäistä korkokantaa (IRR).

Taloudellinen lisäarvo yrityksessä

Kirjoittajien mukaan taloudellisen lisäarvon (EVA) avulla yrityksen johto:
- saa luotua koko organisaation kattavan ohjausjärjestelmän, joka keskittyy omistajien hyvinvoinnin kasvattamiseen
- käyttää pääomaa aikaisempaa tehokkaammin
- voi laskea vuosittain, kuinka paljon lisäarvoa se tuottaa omistajille
- pystyy kytkemään strategiset tavoitteet suorituksen mittareihin ja palkkiojärjestelmiin
- saa yhden keskeisen rahallisen mittarin
- voi kommunikoida sijoittajien ja analyytikoiden kanssa

Kirjoittajat nostavat esille myös toimintoanalyysit, joilla selvitetään, missä prosesseissa ja toiminnoissa on suurimmat kustannukset. Jotkut toiminnot kuluttavat pääsääntöisesti yrityksen henkilöresursseja, kun taas jotkut toiminnot aiheuttavat runsaasti pääomakustannuksia.

Osallistumisstrategioiden avulla määritellään, mille markkinoille yrityksen on kannattavinta osallistua; esimerkiksi mitä tuotteita yritys tuottaa ja kenelle se ne myy. Osallistumisstrategioihin liittyviä päätöksiä ovat tuote- ja asiakasportfolioiden uudelleenjärjestelyt ja yrityskaupat. Kilpailustrategiat määrittelevät puolestaan ne keinot, joiden avulla yritys menestyy valitsemillaan markkinoilla.

Taloudellinen lisäarvo yrityskaupassa

Yrityskauppaa toteutettaessa tavoitellaan turhan usein kasvua, jonka keskeisimmät mittarit ovat liikevaihto ja markkinaosuus. Kytkentä omistajien omistuksen arvon lisäämiseen on kirjoittajien mukaan vähintäänkin epäselvä. Tämä johtuu joko yrityksen johdon halusta kasvattaa organisaatiota omistajien kustannuksella tai suunniteltavan yrityskaupan taloudellisen lisäarvon puutteellisesta tuntemisesta.

Kirjoittajien mukaan yritysosto kannattaa toteuttaa vain silloin, kun ostettava yritys on arvokkaampi ostajan osakkeenomistajille kuin yrityksen nykyisille omistajille. Yritysoston avulla saatava arvon kokonaislisäys muodostuu ostettavan yrityksen erillisarvosta ja saavutettavien synergiaetujen nykyarvosta. Ostohinta ei luonnollisesti saa ylittää kaupalla saatavaa lisäarvoa. Kaupan myötä syntyvä nettoarvonlisäys on kokonaislisäarvon ja hankinahinnan erotus. Ostettavan kauppahinnan määrittämiseksi on tiedettävä ostettavan yrityksen erillisarvo sekä ennustettujen synergiaetujen nykyarvo. Ostettavan yrityksen erillisarvo muodostuu sen liiketoiminnan sitomasta pääomasta, nykytoiminnan arvosta sekä yrityksen taloudellisen lisäarvon kasvuun kohdistuvista odotuksista.

Onnistuneiden yrityskauppojen taustalla vaikuttaa kirjoittajien mukaan usein kolme menestystekijää:
1) yritys on määrittänyt selkeän strategian ostokohteiden valitsemiseksi
2) Ostohinnan määrittely perustuu kaupan tuomaan lisäarvoon
3) Ostettu yritys sulautetaan nopeasti siten, että synergiaedut saadaan realisoitua mahdollisimman pian.

Huomioita ja kommentteja

Paavolan, Torpan ja Lumijärven teos Miten lisätä yrityksen arvoa on erittäin suositeltavaa luettavaa sekä liikeenjohdolle että omistajille. Se on helppolukuinen ja selkeä opus aiheesta, joka kauppakorkeakoulussa valitettavasti ohitetaan sivuhuomautuksilla. Kirja sisältää myös paljon havainnollistavia kuvioita ja kaavioita, jotka sopivat ainakin minun makuuni.

On helppo yhtyä kirjoittajien havaintoon, jonka mukaan omistajat ja heidän oikeudet unohdetaan valitettavan usein yritystoiminnassa. Huomio kiinnittyy tuloslaskelmaan, joka ei kuitenkaan kerro mitään yrityksen arvosta ja yrityksen päätehtävästä eli siitä, kuinka paljon taloudellista lisäarvoa synnytettiin omistajille.

Koska taloudellinen lisäarvo-menetelmä (EVA) on monelle vieras ja sen käyttöön ottaminen ei ole yksinkertaista, olisi monelle yritykselle helppo ensiaskel aloittaa yrityksen arvon ja taloudellisen lisäarvon seuraaminen esimerkiksi siten, että hallituksen raportteihin tuloslaskelmaan lisättäisiin kohta oman pääoman kustannus. Tämä voitaisiin kaikkein yksinkertaisimmillaan huomioida esimerkiksi siten, että laskettaisiin taseen omalle pääomalle omistajien edellyttämä tuottovaatimus (esim. 22%) ja kirjattaisiin tämä tuloslaskelmaan kuluksi samalla tavalla kuin kirjataan vieraan pääoman kulut. Ohessa havainnollistava esimerkki, joka osoittaa, kuinka erilaisiin tuloksiin ja johtopäätöksiin voidaan päästä, mikäli myös omistajien pääoman tuotto otetaan huomioon (veroja ei ole huomioitu):

Normaali tuloslaskelma
Liikevaihto 1000
Liikevoitto 300
Rahoituskulut
- vieraan pääoman kulut -100
Tilikauden voitto +200

Taloudellisen lisäarvon laskelma
Liikevaihto 1000
Liikevoitto 300
Rahoituskulut
- vieraan pääoman kulut -100
- oman pääoman kulut -220 (oma pääoma 1000, jolle 22% tuottovaatimus)
Tilikauden tappio -20

Linkkejä:


2 kommenttia:

  1. Ottakaa huomioon kaikki suomalaiset

    Suomi menestyy, jos yritykset tekevät enemmän arvoa tuotteisiin
    ja palveluihin. Kirjoittajat puhuvat liikaa pahalla kielellä vain
    omistajillelisää tulosta. Näillä kirjoituksilla ei saada kaikkia
    suomalaisia mukaan nostamaan tuottavuutta ja kasvua, jotta
    hyvinvointi jatkuisi.
    Olen hyvin tarkka, mitä kirjoitan faneille ym. spyfilmfinland.com
    Seppo Korpela Nokia

    VastaaPoista
  2. Palaan vielä edellä olevaan kirjoitukseen. Lisäarvon tuottaminen
    on minullekin tärkeimpiä asioita. Kirjoitan laadun parantaminen,
    paremman tekeminen kuluttajille ja osajille yms. Kopioin tärkeät
    kirjoitukset, muutan sisällön ja kirjoitan asian ihmisten ? kannalta
    Seppo Korpela.

    VastaaPoista

Related Posts with Thumbnails