Resurssit ja aineeton pääoma

Aineeton pääoma on ollut minulle käsitteenä jo pidemmän aikaa ameeba. Aineeton pääoma on tärkeä, sillä on arvoa ja osaamisintensiivisessä taloudessa sen rooli on korostunut entisestään, mutta silti en ole saanut käsitteestä kiinni ja ymmärtänyt, mitä asialla konkreettisesti tarkoitetaan ja mistä asioista aineeton pääoma koostuu. Lopulta pakkomielle ajoi kaivamaan kokoon muutaman aihetta käsittelevän kirjan ja rakentamaan siltä pohjalta putkiaivoitukselleni sopivan, jäsennellyn rakenteen abstraktista aiheesta.

Resurssipohjainen tarkastelu

Resurssipohjaisen teorian (Resource Based View) mukaan yrityksen kilpailuetua voidaan selittää resursseilla ja niiden ominaispiireillä. Jotta resurssilla olisi merkitystä yrityksen arvonluonnissa ja kilpailuedun luomisessa, resurssin tuottaman arvon täytyy koitua yrityksen hyväksi ja sen täytyy olla kestävää. Lisäksi kilpailuetua luovalle resurssille asetetaan seuraavat kriteerit:

• Resurssi on yritykselle tärkeä ja arvokas eli se tuottaa yritykselle merkittävää arvoa
• Resurssi on pysyvä ja kestävä eli sitä pitää pystyä käyttämään useammin kuin kerran
• Resurssi on niukka eli harvinainen markkinoilla
• Resurssia on vaikea kopioida
• Resurssia on vaikea korvata

Aineettomat ja aineelliset resurssiluokat

Yrityksellä on käytössään erilaisia resursseja, jotka voidaan jakaa viiteen resurssiluokkaan niiden erilaisten luonteiden perusteella. Näistä luokat 1-2 ovat aineellisia resurssiluokkia ja luokat 3-5 aineettomia resurssiluokkia. Aineeton pääoma koostuu siis kolmesta resurssiluokasta: inhimillisestä pääomasta, rakennepääomasta ja suhdepääomasta.

1. Rahapääoma
2. Kiinteä pääoma
3. Inhimillinen pääoma (=Osaaminen)
4. Rakennepääoma (=Rakenteet)
5. Suhdepääoma (=Verkostot)

Yhden määrittelyn mukaan aineettomalla pääomalla tarkoitetaan 1) osaamista, 2) organisatorista tietoa ja aineetonta varallisuutta sekä 3) vuorovaikutussuhteita, jotka vaikuttavat organisaation kasvuun ja tuloksellisuuteen, mutta jotka eivät ole organisaation aineellista varallisuutta kuten koneita, laitteita tai finanssipääomaa. Kuvastaa organisaation sisäistä vahvuutta ja toimivuutta sekä organisaation voimaa ja vuorovaikutusta markkinoilla.

Inhimillinen pääoma

Inhimillisellä pääomalla tarkoitetaan yleisesti yksilöllisiä kykyjä vastata annettuun työtehtävään eli henkilön tietoja, taitoja, luovuutta ja kokemusta. Tämä on osaamispääomaa. Termi kuvaa sitä arvoa, jonka henkilö osaamisellaan ja innovatiivisuudellaan tuo organisaatioon tai luo organisaatiossa. Osaamispääoman taidot ja kokemukset on vaikeasti siirrettävissä toiselle. Organisaation näkökulmasta osaamisella on arvoa vain, jos se liittyy organisaation päämäärätietoiseen toimintaan.

Inhimillinen pääoma käsittää esimerkiksi työntekijöiden tiedot, taidot, kompetenssit, innovatiivisuuden, asenteet ja henkilökohtaiset ominaisuudet ja kyvyt, joita yritys hyödyntää ja jotka vaikuttavat yrityksen arvonluonnissa. Yritys ei omista työntekijöidensä inhimillistä pääomaa vaan työntekijät päättävät ja kontrolloivat oman osaamisensa ja kokemuksensa käyttöä. Inhimillisen pääoman resurssit eivät ole laskentamielessä summautuvia ja ne noudattavat lisääntyvän tuoton lakia: mitä enemmän henkilö tietää, sitä helpompaa on usein oppia uutta. Vaikka yritys ei voi omistaa työntekijöidensä osaamista ja tietotaitoa, henkilöstön ja yrityksen välistä sidettä voidaan vahvistaa mm. sopimuksellisin keinoin. Inhimillinen pääoma pitää sisällään mm:

• Osaaminen (tiedot, taidot, kompetenssit)
• Tietämys
• Kokemus
• Kyvyt
• Asenne (motivaatio)
• Henkilökohtaiset ominaisuudet
• Kyky kehittyä (oppimis-, muutos- ja sopeutumiskyky)

Rakennepääoma

Rakennepääoma käsittää kaikki yrityksen toiminnassa käytettävät rakenteet, järjestelmät prosessit ja toimintatavat. Rakennepääomaan kuuluvat lisäksi yrityksen maine, tavaramerkit, brandit, organisaatiokulttuuri ja immateriaalioikeudet. Pääsääntöisesti nämä resurssit, kuten rakenteet, prosessit ja immateriaalioikeudet, ovat yrityksen omistuksessa tai ne ovat ainakin jossain määrin yrityksen kontrolloitavissa toisin kuin maine ja yrityskulttuuri, jotka ovat aina riippuvaisia ulkopuolisten interssiryhmien tai työntekijöiden mielipiteestä ja mielikuvista. Rakennepääoman tekijät eivät myöskään ole additiivisia: jollain prosessilla ja siinä käytettävällä järjestelmällä joko ei ole mitään yhteisarvoa, jos ne eivät ole yhteensopivia, tai niiden yhteinen arvo yhdessä on paljon suurempi kuin näiden resurssien erikseen laskettu arvo resursseista saatavan synergian ansiosta.

Rakennepääomaan kuuluvat organisaation prosessi- ja tietorakenteet eli tieto- ja viestintäjärjestelmät, menettelytavat ja toimintamallit (käsikirjat, manuaalit, piirustukset, ohjeistot, laatujärjestelmät) sekä dokumentaatio ja vastuut, jotka määrittelevät asemat ja suhteet organisaatiossa. Rakennepääomaan kuuluvat myös yrityksen strategiat ja tavoiteasetannan tavat sekä organisaation kulttuuri yhteisinä asenteina, arvoina ja normeina. Rakennepääomaan luokitellaan myös organisaation aineeton varallisuus (IPR) kuten patentit, tuotemerkit, tekijänoikeudet ja muu organisaation hallussa oleva immateriaalioikeuksin suojattu tietämys. Näihin viitataan usein termillä innovaatio- ja teknologiapääoma.

Rakennepääoma koostuu mm. seuraavista asioista:

• Prosessit
• Järjestelmät
• Toimintatavat
• Immateriaalioikeudet
• Brandi, maine
• Organisaatiokulttuuri

Suhdepääoma

Suhdepääomalla tarkoitetaan sidosryhmäyhteyksiä, joiden varassa organisaatio toimii, kuten asiakkaat, alihankkijat, toimittajat, palveluntarjoajat, yhteistyökumppanit, julkinen sektori, rahoittajat jne. Termillä kuvataan sitä arvoa, joka näiden suhteiden kautta luodaan toiminnassa esimerkiksi markkinaosuuksien, asiakashallinnan ja -tyytyväisyyden, yhteistoiminnan laajuuden ja yrityksen maineen tasoilla. Sosiaalinen pääoma kuvastaa vastavuoroisuuden kautta muotoutuvia luottamuksellisia suhteita ja verkostoja yhteiskunnan tasolla.

Suhdepääoma koostuu kaikista yrityksen yhteistyösuhteista ja verkostoista, jotka vaikuttavat yrityksen arvonluonnissa. Esimerkkeinä ovat asiakkaat, tuotanto- ja tuotekehitysyhteistyökumppanit, päämiehet, alihankkijat, media, rahoittajat, yhteiskunta ja omistajat. Yritys ei omista suhdepääoman resurssejaan, mutta voi kontrolloida niitä osittain. Kontrollin aste riippuu mm. siitä, onko suhde muodollinen vai epämuodollinen ja kuinka riippuvainen yhteistyökumppani on yrityksestä. Toisella osapuolella, kuten asiakkaalla, on useimmiten mahdollisuus irtisanoa suhde tavalla tai toisella milloin tahansa. Suhdepääoma ei myöskään ole additiivista eli summautuvaa luonteeltaan. Suhdepääoma muodostuu seuraavista tekijöistä:

• Asiakkaat
• Yhteistyökumppanit
• Yhteiskuntasuhteet
• Sijoittajat
• Rahoittajat
• Omistajat

Lähteet

Göran Roos, Lisa Fernström, Leena Piponius ja Taru Rastas: Aineeton pääoma - johdon käsikirja 2006.

Taru Rastas ja Virpi Einola-Pekkinen: Arvoa aineettomasta pääomasta