Sain jokin aika sitten vihdoin luetuksi Koneen Ruhtinas - Pekka Herlinin elämä teoksen. Kirjan voi luokitella suomalaisessa talouselämässä pakolliseksi luettavaksi niin merkittävästä henkilöstä Suomen taloushistoriassa on kyse. Pekka Herlin oli Suomen talouden kiistaton suurmies ja KONEen tarina kansainvälisenä menestystarinana hakee vertaistaan.
Koneen Ruhtinas - Pekka Herlinin Elämä
John Simonin kirjoittamaa elämänkertaa on kehuttu runsaasti. Näihin etukäteiskehuihin nähden kirja oli itselleni lievä pettymys. Ensinnäkin on tärkeä ymmärtää, että kyseessä on nimenomaan henkilöhistoria ja persoonakuva, ei niinkään tarina yrityksestä. KONEesta kiinnostuneille kirja tarjotaa toki paljon kiinnostavaa taustatietoa, olihan yhtiö aikanaan yhtä kuin Herlinit.
Henkilötarinana Pekka Herlinin elämä ei jätä taatusti ketään kylmäksi. Pekka Herlin oli kirjan mukaan persoona isolla P:llä. Kirjaa lukiessani ainakin itse mietin jatkuvasti, miten Pekka Herlinin käytös vaikutti hänen läheisiinsä. Alkoholismi, jääräpäisyys ja äkkipikaisuus eivät tehneet hänestä helppoa ihmistä. Ulkoista menestystä tuli suurista vaikeuksista huolimatta, mutta samalla toimintatapa aiheutti myös pysyviä sisäisiä ristiriitoja.
Noin 400-sivuinen kirja antaa odotuttaa itseään aina loppusuoralle saakka ennen kuin päästään kunnolla asiaan. Silloin nimittäin käydään läpi KONEen sukupolvenvaihdos, jossa valta siirtyi Pekalta Antti Herlinille. Sukupolvenvaihdos ei todellakaan ollut minkään oppikirjan mukainen. Pikemminkin päinvastoin. Kuitenkin se osoittautui toimivaksi - toki riippuen siitä, kenen silmin asiaa katsoo.
Johtopäätökset
Mitä Pekka Herlinin elämäkerrasta voi oppia?
Ensimmäinen opetus on yhtäläisyys maanviljelyn ja yritystoiminnan välillä. Omistajuus ja maanviljely ovat molemmat kylvämistä, kasvattamista ja pitkäjänteistä sadonkorjuuta. Hyvä maanviljelijä on usein myös hyvä omistaja.
Toinen tärkeä opetus on huomata, että suunnitelmallisuus ei ole ainoa tie menestykseen vaan on kyettävä elämään hetkessä. KONEen historia on ollut useaan otteeseen hiuskarvan varassa ja asiat olisivat voineet päätyä totaalisesti toisin. Usein näissä tilanteissa on toimittu enemmän tunteen kuin tarkan suunnitelman mukaan. Kun ei ole tuntunut oikealta, ei ole toimittu.
Kolmas opetus on opetus siitä, että ei kannata luopua liian aikaisin. Herlineille KONEen omistajina tarjoitui useaan otteeseen mahdollisuus myydä osuutensa ja tehdä yhtiöstä huima tili. KONEtta ei kuitenkaan myyty. Ei haluttu luopua. Vaikka omistajuus tuo mukanaan vastuuta ja vaikeita tilanteita ja myyminen poistaisi omistajuuden stressiä, ei omistajuudesta haluttu luopua. Yritys oli rahaa arvokkaampi. Haluttiin olla omistajia, ei vain pääoman sijoittajia. Sitoutuminen yhtiöön ja sen pitkäjänteiseen kehittämiseen on kantanut hedelmää menestyksenä, joka muuten olisi todennäköisesti jäänyt saavuttamatta.
Neljäs opetus on henkilökohtainen. Suuren yrityksen johtajana ja omistajana Pekka Herlin vaikutti varsin yksinäiseltä. Kavereita ympärillä kyllä riitti, mutta vastuunjakajia oli lopulta vähän. Mies oli aika yksin vastuunsa kanssa. Oliko tämä syy vai seuraus hänen käytökseensä?Entä antoiko asema oikeutuksen tällaiselle käytökselle? Olisiko asiat ollut hoidettavissa toisin? Paljosta saa KONE, Suomi ja useat ihmiset Pekka Herliniä kiittää. Osalla on kuitenkin perusteltu oikeus myös toisenlaiseen mielipiteeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti