Yksi tuore ajatus riittää tekemään kirjasta lukemisen arvoisen. Saku Tuomisen ja Risto Kuulasmaan Matkanopas teoksen keskeisin idea on, että menestyäkseen kansainvälisesti ihmisen, tuotteen tai palvelun tulee olla tavoitellun kohderyhmän mielestä hyvä ja kiinnostava. Siinä kaikki.
Hyvyys ja kiinnostavuus perustuvat aina tavoitellun kohderyhmän mielikuvaan. Yksistään kumpikaan ei riitä menestykseen. Kirjoittajat avaavat ajatteluaan valaisevalla esimerkillä: Louvressa kaikki teokset ovat hyviä, mutta silti vain yksi on suuren yleisön mielestä kiinnostava. Mona Lisalla on maine. Nähdessään Mona Lisan ihminen liittyy sellaisten ihmisten joukkoon, jotka ovat nähneet Mona Lisan.
Tämän valaisevan ajatuksen jälkeen kirjassa esitetään joukko esimerkkejä suomalaisista kansainvälistyneistä yrityksistä ja henkilöistä, ja pyritään näiden esimerkkien kautta kertomaan, miten rakennetaan kansainvälisesti hyvä ja kiinnostava kokonaisuus. Yleisnäkemys on, että suomalaiset ovat kyllä ainakin omasta mielestään monissa asioissa hyviä, mutta kiinnostavuuden kanssa meillä riittää tekemistä. Ainakin verrattuna ruotsalaisiin.
Kirjassa paneudutaan ylipäätään suomalaisten tyyppipiirteisiin, jotka joko edistävät tai haittaavat kansainvälistä läpimurtoa. Alan itse suhtautumaan skeptisesti kansallisuuden perusteella tehtäviin ihmisanalyyseihin. Okei, myönnän, jotkin piirteet ovat leimallisia suomalaisille kun puhutaan valtaväestöstä. Kuitenkin kun katsotaan tiensä maailman huipulle raivanneita henkilöitä, on kyse loppujen lopuksi ollut massasta erottuvasta yksilöstä. Liikaa ei siis pidä tuudittautua tai asemoida itseään syntyperän määrittämään katerogiaan ja selittää sillä asioita hyvään tai huonoon suuntaan.
Esimerkiksi tapasin äskettäin Trinidad&Tobaccossa syntyneen nuoren naishenkilön, joka keskusteluissa osoittautui Sveitsissä asuvaksi tohtoriksi, MBA:ksi, UBS:lla uraa tehneeksi pankkiiriksi, joka nyttemmin johti kansainvälistä tutkimuslaitosta. Voisi olettaa, että jos hän olisi nuorena lokeroinut itsensä tyypilliseksi trinidad&tobacolaiseksi, olisi hänen elämänpolkunsa ollut merkittävästi toinen. Kenties hänestä olisi tullut huippujuoksija. Yhtä hyvin voi myös olettaa, että helpolla hän ei ole tietään Sveitsin pankkimaailmaan luonut, sillä Trinidad&Tobaccon passi ei oletettavasti ole kovinta valuuttaa niissä piireissä. Kuitenkin yksilö ratkaisee ja kuten kirjan kirjoittajatkin toteavat, viime kädessä jokaisen on itse raivattava oma polkunsa.
Ajatus hyvästä ja kiinnostavasta menestyksen kriteereinä sai minut miettimään. Tutkimusmaailmassa on ihan selvä, että jos haluaa olla kansainvälisesti menestyvä akateemikko, on oltava sekä hyvä että kiinnostava. Tällä sektorilla Suomessa on kenties joitain hyviä, mutta harvoja kiinnostavia. Kiinnostavuus kun usein edellyttää itsensä brändäämistä ja kykyä tiivistää sanomansa vaikuttavasti suurelle yleisölle. Loistava esimerkki hyvästä ja kiinnostavasta tutkijasta on Richard Florida. Bisneksessä suuntaus on sama. Sekä yksilöiltä että yrityksiltä edellytetään menestyksen eteen sekä hyvää suoritusta omalla alallaan että kiinnostavuutta.
Mitä Tuomisen ja Kuulasmaan kirjaan tulee niin on helppo todeta, että se on hyvä ja kiinnostava. Hyvä idea kiinnostavasti toteutettuna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti