Lisääkö rahan määrä onnellisuutta?

Jos ensi yönä Nukkumatti kävisi jokaisen meistä rahasäilöllä kaksinkertaistamassa rahamme, olisimmeko aamulla tuplasti rikkaampia?

Hetken herätessämme näin uskoisimme. Päivän valjetessa alkaisimme kuitenkin ymmärtämään, että muutkin ovat saaneet. Itse asiassa kaikki ovat saaneet. Samassa suhteessa. Suhteessa muihin, mikään ei olisi muuttunut. Kaikilla olisi tuplasti enemmän kädessä. Olisimmeko onnellisempia?

Menisimme kauppaan. Tavarat olisivat ennallaan. Nyt saisimme vanhalla hinnalla tuplasti enemmän. Mutta halukkaita ostajia olisi myös enemmän. Voisi seurata hullut päivät.

Mitä tekisi kauppias? Kysynnän kasvaessa ehkei hän olisi halukas enää luopumaan tavaroista vanhaan hintaan. Niinpä hän nostaisi hintoja. Jospa vaikka tuplaisi, kun kysyntää näyttäisi olevan.

Uutta tilausta tehdessään kauppias huomaisi tavarantoimittajien myös nostaneen hintojaan. Kenties jopa tuplanneen, kun kysyntää näyttäisi olevan. Taloudessa tuntuisi menevän kovaa.

Hetken päästä huomaisimme, että lähes kaikilla tavaroilla olisi uudet hintalaput. Kaupassa käynti ei olisi enää yhtä kivaa. Emme saisikaan enää enemmällä enempää.

Toisilla ihmisillä on velkaa. Tuplarahalla velan voisi lyhentää. Kun on kaksisataa kädessä, on kivempi maksaa aiempi satasen velka, kun itselle jää velattomana vielä satanen käteen. Velallinen riemuitsee.

Lainanantaja saisi satasensa. Mutta satasella ei saisikaan enää kaupasta samaa kuin ennen. Kenties saisi puolet vähemmän. Vähän niin kuin olisi saanutkin velalliselta vain viisikymppiä. Lainanantaja pettyy.

Päivä kääntyy kohti iltaa. Mitä on oikein tapahtunut? Tilanne alkaa hahmottua.

Yön aikana rahan määrä taloudessa on tuplaantunut.

Tavaroiden määrä ei ole kasvanut.

Hinnat ovat vähitellen muuttuneet vastaamaan uutta tilannetta.

Velalliset ovat puolittaneet velkansa.

Lainanantajat ovat jääneet puolesta paitsi.

Onko hyvinvointi lisääntynyt? Ei ole.

Miksi ei? Raha ei ole hyvinvointia synnyttävä hyödyke. Raha on vain vaihdon väline. Paperirahalla ei ole arvoa sinänsä. Rahan lisääntyminen ei kasvata hyvinvointia kasvattavien hyödykkeiden määrää. Vain hinnat nousevat.

Lopulta suuremmalla summalla rahaa saa saman verran hyödykkeitä kuin aiemmin puolta pienemmällä. Vain numerot ovat kasvaneet. Ostovoima on pysynyt ennallaan.

Miksi sitten painaa lisää rahaa? Kuka siitä hyötyisi? Kuka ylipäätään painaa rahaa? Kuka päättää rahan painamisesta?

Mitäpä jos olisi sellainen tilanne, että suurin velallinen olisi valtio. Ja valtiolla olisi yksinvalta rahan painamiseen. Ja valtio ei jakaisikaan painamaansa uutta rahaa tasaisesti lähtötilanteessa kaikille vaan ottaisi itse ensin päältä. Ja valtiolla olisi keskuspankki, joka päättäisi ohjauskorosta. Siis siitä, kuinka paljon velallinen maksaa velasta kuluja.

Mitä tällaisessa tilanteessa voisi tehdä? Mitä kenties yksityisen ihmisen kannattaisi tehdä?

Velallinen näyttäisi voittavan. Hintojen nousu söisi velat. Tilanne kannustaisi siis velanottoon. Siitähän on kokemusta.

Lainanantaja näyttäisi häviävän. Tilanne kannustaisi siis välttämään lainanantoa. Tai ainakin lainamäärän tulisi muuttua rahamäärän muuttuessa. Tai korkotason tulisi olla muu kuin velallisen ohjaama. Lainaaminen valtiolle ei sittenkään taida olla riskitöntä, kuten on opetettu.

Käteisen haltija näyttäisi pysyvän ennallaan, jos hän saisi lisää käteistä vähintään samassa suhteessa kuin rahan määrä taloudessa lisääntyy. Ellei näin olisi, hän häviäisi suhteellisesti. Hänen rahoillaan saisi jatkossa vähemmän, koska muilla olisi suhteessa enemmän rahaa käytössä ja hinnat olisivat muuttuneet. Käteinen ei siis ole turvasatama.

Miten siis suojautua valtion valuutalta?

Jos rahan painaminen jatkuisi, menettäisikö raha joskus luottamuksensa? Valtion säätelemästä rahasta tulisi arvotonta paperia.

Mitäs sitten tehtäisiin? Siirryttäisiinkö markkinoilla takaisin kultaan? Tai muuhun raaka-aineeseen? Tai ylipäätään omaisuuserään, jolla on aitoa arvoa?

Millä on aitoa arvoa? Ihmisillä? Kyllä, koska aito arvo on sitä mitä ihmiset arvostavat. Ihmiset yksilöinä.

Arvostaminen ja arvo ilmenevät vaihdannassa. Vaihdannassa yksilöt vaihtavat vähemmän arvostamiaan asioita enemmän arvostamiinsa asioihin.

Vain asioilla, joilla on yksilöille hyötyä on arvoa. Ja vain hyödylliset asiat lisäävät hyvinvointia.

PS: Ai et usko vai? Tutustu tähän niin et voi olla ihmettelemättä.