Esittelin jo aikaisemmin tässä blogissa Mikko Haapasen, Matti Laineman, Lasse Lehtisen ja Tuomo Lahdesmäen teosta Hallitus - Omistajan asialla, johdon tukena. Kirjasta löytyy erinomainen kuvaus omistajuuden strategisesta luonteesta, joka on paikallaan jaettavaksi sellaisenaan. Mielestäni tämä kannattaa lukea ajatuksella. Tätä vasten on myös helpompi ymmärtää konkreettisesti, mitä eroa on omistajalla ja sijoittajalla. Ajatus, jonka mukaan kaikki osakkeenomistajat vaatisivat päätavoitteenaan aina maksimituoton omistuksellensa ja yritysten tehtävänä olisi tuottaa osakkeenomistajilleen tämä maksimituotto ei pidä käytännössä paikkaansa, eikä siten voi olla tieteellisen teorian perusta. Sen sijaan voidaan todeta, että osakkeenomistajien tavoitteet ovat moninaiset ja täten myös yritysten tavoitteet vaihtelevat. Tuomas Enbuske kuvasi yritysten yksilöllisiä tavoitteita erinomaisesti blogissaan. Yrityksen omistajien on tärkeää viestiä tahtotilansa omistuksensa suhteen sekä hallitukselle että johdolle, jotta yritystä ohjataan omistajien tavoitteiden mukaisesti. Erinomainen väline tämän tahtotilan selvittämiseen, kuvaamiseen ja viestimiseen on omistajastrategia. Siinä kiteytetään vastaus kysymykseen, "miksi minä omistan".
Hallitus - Omistajan asialla, johdon tukena
Vuosikymmenten ajan omistajuus on ollut Suomessa luonteeltaan strategista. Yritystoiminnassa ei ole painotettu yritykseen sijoitettujen varojen tuottoa eikä omistajien vaurastumisen merkitystä. Monissa eri yritystyypeissä yrityksen tuottotavoitteet ovat jääneet muiden tavoitteiden ohella sivummalle. Yritys on pitkälti nähty yksikkönä, jonka tärkeimpänä tavoitteena on kasvu. Toisaalta omistajat eivät ole itsekään vaatineet pääomalleen tuottoa, vaan tärkeämpää on ollut yrityksen hallussapito. Perheyrityksen omistuksessa ei ole pyritty vain taloudelliseen hyötyyn, vaan velvollisuutena on ollut perityn omaisuusmassan säilyttäminen suvun hallussa ja sen siirtäminen sukupolvelta toiselle. Valtionyhtiöiden perimmäisenä tehtävänä on ollut Suomen teollistaminen ja työllisyyden turvaaminen. Tuottajaosuuskuntien päätehtävänä on ollut toimia jäsentensä tuottamien raaka-aineiden jalostajana ja markkinoijana. Pankkien ja vakuutuslaitosten omistuksilla taas on eräissä tapauksissa pyritty lähinnä varmistamaan asiakassuhteen jatkuminen ja luottoriskien välttäminen.
Markkina-arvoon pohjautuvan omistaja-arvo-ajattelun nopeaa leviämistä suomalaiseen yrityskulttuuriin voidaan pitkälti selittää ulkomaalaisomistuksen kasvulla. Vähitellen suomalaissijoittajiinkin on tarttunut omistajalähtöisyyden avainsanat: omistus on investointi ja yritys on sijoituskohde. Ulkomaalaisten sijoittajien sijoitukset suomalaisyrityksiin eivät ole yleensä olleet strategisia. He ovat sijoittaneet - ja tulevat jatkossakin sijoittamaan - yrityksiimme ainoastaan saadakseen sijoituksilleen tuottoa osakkeiden arvonnousun ja aktiivisen osingonjakopolitiikan muodossa.
Samalla kun omistajuuden merkitys korostuu, omistajat asettavat yritysjohdolle yhä tiukempia vaatimuksia. Aikakaudella, jolloin strateginen omistajuus ei painottanut omistajien vaurastumisen merkitystä, toimivalle johdolle jäi varsin vapaat kädet päättää yritysten taloudellisten varojen käytöstä. Johto saattoi esimerkiksi investoida liikaa tai painottaa liian paljon yrityksen kasvua tai markkinaosuutta kasvattaakseen omaa arvostustaan sekä palkkioitaan. Nyt omistajat vaativat, että yritysjohto käyttää omistajien pääomaa tuottavasti. Investointien tuoton pitää ylittää pääoman kustannus, joka määräytyy yrityksen liiketoiminnasta sijoittajalle siirtyvän sijoitusriskin sekä yleisen korkotason kautta. Omistajalähtöisessä johtamisessa omaa pääomaa pidetään siis kalliina, koska omistajat vaativat riskipreemion. Samalla yritykset ovat tajunneet, että liian suuri pääomamassa on ongelma, koska sille on vaikea saada tuottoa.
Samalla kun johtokeskeisestä arvomaailmasta on siirrytty omistajalähtöiseen johtamiskulttuuriin, on omistaja-arvon lisäämisestä tullut yritysten keskeisin tavoite Yhdysvalloissa ja Euroopassa.
Johtokeskeinen arvomaailma suomalaisessa yrityskulttuurissa on väistymässä ja tilalle on tullut yhä suuremmassa määrin omistajalähtöinen yrityskulttuuri. Käytännössä omistajalähtöisyyden kytkeminen johtamiseen tarkoittaa yksinkertaisuudessaan sitä, että yrityksen toiminta tähtää viime kädessä omistajan varallisuuden maksimointiin. Omistajat ovat elintärkeitä rahoittajia ja siksi yritystä on myös johdettava heidän intressiensä mukaisesti. Ennen kuin yrityksestä voidaan kuitenkaan tehdä omistajalähtöistä, on omistajien tehtävä itselleen selväksi, "miksi minä omistan". Jokaisen sijoittajan on siis pohdittava, onko hän tuottoa hakeva omistaja, joka yrityksen ajautuessa vaikeuksiin äänestää jaloillaan, vai onko hän vastuuta kantava omistaja, joka on valmis kestämään myös yrityksen huonoja aikoja sekä tukemaan yritystä tarvittaessa myös taloudellisesti.
Oman tahtotilan selvittäminen on vielä helppoa, mutta vaikeampaa on sen ilmaiseminen yritykselle. Yrityksen omistajalähtöinen johtaminen ei ole kuitenkaan mahdollista, ellei yritys tiedä, mitä osakkeenomistajat yritykseltä haluavat, eli millaista kasvua ja millaista tuottoa yritykseltä odotetaan. Yrityksen - ja erityisesti sen hallituksen - on tarvittaessa autettava omistajina tahtotilan viestinnässä. Varsinkin jos yrityksellä on muutama dominoiva omistaja, on suuromistajien intressit tunnettava läpikotaisin. Omistajien intressejä kuunneltaessa on syytä kuitenkin muistaa, että demokratian on toteuduttava tälläkin saralla, eli omistajien ääntenenemmistö ratkaisee sen, mihin suuntaan yritystä johdetaan. Tällöinkin on, erityisesti pörssiyhtiön ollessa kyseessä, huomioitava tarkkaan osakeyhtiölainkin edellyttämä kaikkien osakkeenomistajien, myös pienosakkaiden, yhdenmukainen kohtelu ja yrityksen aitojen intressien (kuten toiminnan jatkuvuuden ja kannattavuuden) huomioon ottaminen.
Omistajien tavoitteiden kytkeminen yrityksen johtamiseen on mielekästä ainostaan silloin, kun omistajien odotukset liittyvät yrityksen pitkän aikavälin tuottoon.
Lähde: Mikko Haapanen, Matti Lainema, Lasse Lehtinen ja Tuomo Lahdesmäki: Hallitus - Omistajan asialla, johdon tukena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti