Helmenkalastajan uusi painos

Osana sijoituskirjojen arviointia luin aikanaan Henri Elon Löydä helmet, vältä kuplat - tie tuottavaan osakesijoittamiseen teoksen. Aikaisempi arviointi teoksesta löytyy täältä. Henri Elo on päivittänyt teostaan finanssikriisin jälkeen, joten kertauksena vanhaan ja oppina uuteen otin isyyslomalukemisena päivitetyn painoksen tarkasteluun. Tässä joitain ajatuksia.

Henri Elo: Löydä helmet ja vältä kuplat

Nuori sijoittajakonkari

Kuten ensimmäisen arvion yhteydessä totesin, nostan hattua sille, että Elo on julkaissut kirjan omakustanteena. Ylipäätään Eloa voisi luonnehtia nuoreksi konkariksi, sillä nuoreen ikäänsä nähden hän on tuottanut kiitettävän paljon laadukasta tekstiä sijoittamisesta. Odotan siis päivää, jolloin häntä aletaan kutsua sijoittajakonkariksi Kim Lindströmin, Erkki Sinkon ja kumppaneiden tapaan. Selvää on, että nyt ja tulevaisuudessa Henri Elo on halutessaan se henkilö, keneltä kysytään mielipidettä suomalaisesta osakesijoittamisesta, koska harvalla on esittää yhtä laajaa ja analysoitua julkista näkemystä. Erityisesti annan painoarvoa hänen blogilleen, jota voi hyvin tituleerata yhdeksi Suomen parhaimmista talousblogeista. Ei varmastikaan ole helppoa tuottaa näkemykseen ja analyysiin perustuvia laadukkaita tekstejä päivästä toiseen Suomen seuratuimpaan talousmediaan, jossa kirjoitukset ovat vapaita myös kritiikille. Harva uskaltautuu tällaiseen avoimuuteen.

Uusi painos

Elon uusi painos ei sinällään tuo paljoa uutta sisältöä, mutta numeroiden päivitys ja näkemys ajankohtaiseen finanssikriisiin ovat kiinnostavia. Itse asiassa kirjan kertaus ei tullut ollenkaan pahitteeksi, koska se auttaa selkiyttämään ajattelua. Omaan ajatteluuni Elon buffetmainen sijoitustyyli ja ajattelutapa istuvat erinomaisesti. Aiemmin totesin, että Elon kirjan lukemista ei voi suositella aivan aloittelijoille vaan se vaatii tiettyä perehtyneisyyttä ja vihkiytymistä asialle. Silti teos on kattava paketti sijoittamiseen, joka tasoltaan sopisi erityisesti kauppakorkea- ja ammattikorkeakoulujen sijoittamisen kurssikirjaksi tai itseoppineille henkilöille, joilla on sekä aikaa että kiinnostusta yritysten perusteellisempaan analysointiin. Analyytikon aluille tämä on varma valinta vaikka pukin konttiin.

Akateemista analyysia?

En tiedä, millainen on suomalainen sijoituskirjallisuuden markkina, mutta toivoisin, että Elo kirjoittaisi lähivuosina uuden jatko-osan helmenkalastusoppaalleen. Nykyinen on toki vielä ajankohtainen paketti, mutta Elon blogien pohjalta riittäisi materiaalia myös uuteen opukseen. Toinen toive on, että Elo jatkaisi gradussa kehittelemiään arvonmääritysmalleja myös akateemisella kentällä, koska ajatuksissa saattaisi hyvinkin olla aineksia väitöskirjalle. Suomessa hyvät sijoitustoimintaan sekä yritysten analysointiin ja arvonmääritykseen liittyvät väitöskirjat kun ovat valitettavan vähäisiä, joten olisi toivottavaa, että käytännön osaaja antaisi kontribuutionsa myös alan teorian kehittämiselle.

Poimintoja

Warren Buffetilta poimitaan usein kuolemattomia kiteytyksiä ja sitaatteja sijoittamisesta. Tässä poimintoja helmenkalastajalta:

• Elinvoimainen pörssi on samalla varmistin, ettei kukaan voi ostaa kansallisomaisuuttamme ale-hintaan, alta tiskin.
• Markkina-arvon kehitys on laaja-alaisempi menestysmittari kuin kirjanpidon tulos. Tilinpäätös kuvaa vain mennyttä, mutta pörssikurssi mittaa myös sitä, mitä yritys on tehnyt tulevan menestyksen turvaamiseksi. Osakemarkkinoilla osakkeet hinnoitellaan ensisijaisesti tulevaisuuden liiketoimintanäkymien perusteella.
• Pääoma tuottaa suhteellisen vakaasti yhtiöiden liiketoiminnassa ja samalla yritykset kasvavat. Juuri tähän arvonlisään pörssiosakkeiden ylivertainen tuotto eli kurssinousu ja osinko pitkän päälle perustuvat.
• Fundamenttisijoittaja ostaa ikään kuin palasen yritystä. Hän lyö vetoa enemmän yhtiön taloudellisesta kehityksestä kuin huomispäivän pörssikurssista. Hän pyrkii ostamaan laatua alehintaan.
• On myös muistettava, mikä on sijoitusanalyytikon tyypillisen työnantajan eli pankkiiriliikkeen etu. Se on se, että annetaan mahdollisimman paljon suosituksia, joiden perusteella tehdään mahdollisimman paljon osakekauppoja - mutta myös se, että niin suositukset kuin kaupat olisivat mahdollisimman hyviä ja tuottoisia. Pankkiiri elää välityspalkkioista.
• Sijoittajan kannattaa yleensä odottaa korkeampaa tarjousta - oli sitten kyse julkisesta ostotarjouksesta tai lunastuksesta. Varsinkin jos ostotarjous on vihamielinen, yritysjohto pyrkii tekemään kaikkensa osakkeenomistajalle edullisemman vaihtoehdon löytämiseksi.
• Jos yhtiöllä on pörssissä kaksi suunnilleen samanhintaista mutta äänivallaltaan toisistaan poikkeavaa osakesarjaa, pitkäaikaisen sijoittajan kannattaa yleensä suosia äänivaltaisempia osakkeita, koska yritysjärjestelyssä tai osakesarjojen yhdistämisessä niistä maksetaan useimmiten korkeampi hinta. Valta ei jää neuvottelupöydässä vaille hintalappua.
• Yrityksen rahantarpeet voidaan jakaa kolmeen luokkaan: 1) käyttöomaisuusinvestointeihin, 2) käyttöpääoman kasvuun sekä 3) tappioiden kattamiseen ja rahoituskriisin välttämiseen. Kaksi ensin mainittua liittyvät liiketoiminnan kasvuun tai modernisointiin, kolmas hengissä pysymiseen.
• Yrityskaupassa syntyvä liikearvo ei ole itsessään paha asia, vaan pikemminkin luonnollinen seuraus, jos ostokohteena on elinvoimainen yritys. Kukapa myisi rahasammon pelkkien metalliosien hinnalla?
• Palkkojen ja niiden sivukulujen osuus jalostusarvosta on viime vuosina ollut pörssiyhtiöillä keskimäärin kaksi kolmasosaa (BC, mediaani n. 130 yhtiötä). Toisin sanoen työntekijä on saanut työn tuotoksesta kaksi kolmannesta ja yksi kolmannes on jakautunut pääoman kustannuksiin eli poistoihin, korkokuluihin, osinkoihin osakkaille sekä veroiksi yhteiskunnalle. Palkkojen osuus jalostusarvosta vaihtelee yrityksittäin.
• Jotta sijoittaja voisi istua rauhallisin mielin salkkunsa päällä, hänen pitää osata määrittää pörssikurssinsa itse, ilman pörssiä. Ja vieläpä eri tilanteissa. Tämä on ehkä osakesijoittajan vaikein, mutta samalla mielenkiintoisin koitinkivi.
• Osake todennäköisesti antaa vähintään noin 10 prosentin tuoton vuosittain, jos yhtiö pystyy kerryttämään osakekohtaista tulosta osakkeesta maksetun hinnan verran seuraavien 10 vuoden aikana. Tästä 10 vuoden muistisäännöstä sijoittajan kannattaa lähteä liikkeelle ja samoin palata siihen aina silloin, kun analyysit tai oma ajattelu käyvät liian monimutkaisiksi.
• Pitkän aikavälin sijoittajan kannattaa harkita tarkoin selvästi voitollisten osakkeidensa myyntiä. Tällöin hän ikään kuin menettää verottajalta saamansa korottoman sijoitusluoton eli 28 prosenttia voiton määrästä. Uuden sijoituksen pitäisi olla jatkossa huomattavasti vanhaa tuottavampi, jotta sijoittajan salkku saavuttaisi aiemman arvonsa.
• Sijoittaja voi konkretisoida P/E-luvun merkityksen jakamalla salkkunsa arvon salkun yhtiöiden keskimääräisellä P/E-luvulla ja tämän luvun edelleen 52:lla. Eli jos salkun arvo on 5000 euroa ja salkussa olevien yhtiöiden keskimääräinen P/E noin 15, vastaukseksi saadaan 6,4 euroa (=5000/15/52). Vastaus kertoo, kuinka monta euroa yritykset tahkoavat sijoittajalle tulosta, siis uutta varallisuutta, yhden viikon aikana.
• Eräs käytännönläheinen tapa arvioida kuluttajayhtiöiden brändien arvoja ja sitä kautta osakesijoituksen kiinnostavuutta on vähentää yhtiön velattomasta markkina-arvosta taseen oma pääoma ja lisätä aineettomat hyödykkeet. Tämä erotus jaetaan sitten brändien lukumäärällä, jolloin saadaan selville eräänlainen brändin teoreettinen keskihinta. Tämä kuvaa ikään kuin brändiin sisältyviä oman pääoman tuottovaatimuksen ylittäviä tuotto- ja kasvuodotuksia.
• Yhtiöissä, joissa asiakkaalla tai tavarantoimittajalla on huomattava omistus ja äänivalta, on vähintään näennäinen riski siitä, että yhtiöllä on muitakin tavoitteita kuin pelkästään osakkeenomistajan hyödyn maksimointi. Tämän vuoksi monet osuuskuntataustaiset yhtiöt on hinnoiteltu pörssissä vuosikaudet keskimääräistä alemmalle tasolle.
• Yksipuolinen omistusrakenne voi vaikuttaa P/B-lukua entisestään alentavasti. M-real on aina ollut muita metsäyhtiöitä aliarvostetumpi osaltaan todennäköisesti siksi, että Metsäliitto Osuuskunnalla on noin 61 prosenttia M-realin osakkeiden äänivallasta. Sama pätee turkishuutokauppoja järjestävään Turkistuottajiin, jonka äänistä Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitolla oli toukokuussa 2010 noin 62 prosenttia. Jos yhtiö kykenee aliarvostuksesta huolimatta kohtalaiseen pääoman tuottoon, seurauksena on yleensä hyvä tai erinomainen osinkotuotto, kuten Turkistuottajilla on ollut.
• Jos sijoittaja haluaa omistaa vain harvoja yhtiöitä, harkinnanarvoisia voisivat olla esimerkiksi pankit, mediatalot, teleoperaattorit ja päivittäistavarakaupan yhtiöt. Nämä alat ovat useiden muiden toimialojen eräänlaisia johdannaisaloja ja siksi niiden kehitys on erikoistoimialoja vakaampaa eri markkinaolosuhteissa. Vehrein kukoistus ja synkin romahdus niin tuloksissa kuin osakekursseissa osuvat useimpina aikoina muille aloille.
• Monialayhtiöt ja sijoitusyhtiöt arvostetaan pörssissä yleensä alemmaksi kuin mitä niiden osien tai sijoitusten käypien arvojen summa antaisi arvoksi. Sijoittaja maksaa suhteellisesti enemmän yhden alan liiketoiminnasta, koska tällöin yhtiöitä on helpompi johtaa ja resursseja allokoida eli jakaa. Lisäksi sijoittaja saa vapauden näin itse päättää salkkunsa tarkasta toimialajaosta.
• Senttiosakkeiden kaupankäyntiin liittyy suuria ongelmia. Jos esimerkiksi ostolaita (paras voimassa oleva ostotarjous) on 9 senttiä ja myyntilaita 10 senttiä ja sijoittaja päättää ostaa osaketta, niin hän joutuu maksamaan osakkeesta 10 senttiä. Jotta hän voisi myydä voitolla, pitää jonkun ostaa osake 11 sentillä eli 22% korkeammalla hinnalla kuin mitä muut siitä sijoittajan ostaessa tarjosivat.
• Pienillä ja keskisuurilla yhtiöillä on yleisesti ottaen suuryhtiöitä paremmat kasvumahdollisuudet, enemmän elintilaa. Jos pienellä yhtiöllä on hyvä kasvustrategia ja se toimii kasvavilla markkinoilla, voi käydä niin, että pieni yhtiö onkin hetken päästä suuryhtiö ja pieni markkina-arvo suuri markkina-arvo - ja pieni sijoittaja suuri sijoittaja.
• Jos sijoittaja myy hyviä tulosuutisia julkaisseita firmoja ja ostaa huonoja uutisia julkaisseita, hän omistaa aina juuri niitä yhtiöitä, jotka painivat yritystalouden isoimman ja vakavimman ongelman kanssa. Sen nimi on kannattavuusongelma.
• Riippumatta suhdannevaihteluista yksi strategia toimii aina: hajauta ajallisesti, hajauta eri toimialoille ja sijoita pörssiin vain sen verran rahaa kuin sinulla on varaa menettää. Tutki yrityksiä, älä suhdaneita - yritykset tuottavat voittoa, suhdanteet päänvaivaa!
• Sijoittaja on sopuli, joka janoaa kasvutarinoita. Nämä tarinat eivät läheskään aina toteudu, sillä kasvua ei riitä kaikille. Sen sijaan tylsien, mutta kestävän kilpailuedun omaavien yritysten on helpompi täyttää kursseihin ladatut odotukset ja tarjota kelpo tuottoa sijoittajalle.