Yksi jännä ihmisiä jakava piirre on suhtautuminen omaan ja vieraan omaisuuteen. Tätä on hyvä testata autoesimerkillä. Mistä seuraavista autoista sinä pitäisit parasta huolta ja miksi:
- Omasta autostasi?
- Ystävältäsi lainaamasta autosta?
- Vuokraamosta lainaamasta autosta?
En osaa sanoa prosentteja, mutta näyttäisi siltä, että moni vastaisi ensisijaisena oman auton, koska se on omaa omaisuutta. Hallinta-aika on pitkä ja laiminlyönnit auton toimivuudessa kolahtaisivat omaan nilkkaan. Tällaiset vastaajat pitävät omaa omaisuutta arvokkaampana kuin muiden.
Kuitenkin moni vastaisi ensisijaisena ystävän auton, koska tuntevat olevansa vastuussa ystävälleen hänen omaisuutensa huolehtimisesta. Omasta omaisuudesta on vastuussa vain itselleen, mutta ystävän omaisuuden osalta mukana on myös vahva sosiaalinen vastuu ystävyyssuhteesta.
Kolmas ryhmä vastaisi vuokraamon auton, koska pelkäävät mahdollisia itseensä kohdistuvia juridisia seurauksia, mikäli jättävät huolehtimatta "kolmannen tahon" omaisuudesta. He kokevat, että ystävälle ja tutulle on helpompi selittää laiminlyöntinsä kuin vieraammalle ihmiselle. En tiedä, mutta yleisen käsityksen perusteella olettaisin, että kuitenkin vuokra-autoja kohdellaan yleensä huonommin kuin omia autoja.
Neljäs joukko vastaisi, että omistajuudella ei ole mitään merkitystä vaan he toimivat aina samalla tavalla.
Huolehtiminen yritysomaisuudesta
Asiaa on myös hyvä peilata Milton Friedmanin näkemykseen siitä, kuinka ihmiset suhtautuvat omaan ja vieraaseen rahaan, joka kohdistuu heidän tai muiden hyödyksi. Kun siis tullaan yritysympäristöön ja ymmärretään eri ihmistyyppien toimintatapoja niin ymmärretään paremmin myös ihmisten erilaista käyttäytymistä työyhteisöissä.
On ihmisiä, jotka pitävät aina huolta yrityksen omaisuudesta. Heille ei ole merkitystä sillä, ovatko he itse omistajina yrityksessä tai kuka ylipäätään omistaa yrityksen. He käyttäytyvät aina parhaan vastuullisuuden mukaan. Motiivina ei ole niinkään rangaistuksen pelko vaan kunniallisuus.
Toisaalta on ihmisiä, joiden vastuuntuntoa yritysomaisuuden huolehtimisesta voidaan kasvattaa. He pitävät yrityksen omaisuudesta paremman huolen, mikäli tuntevat sen omakseen. Pienikin omistusosuus voi saada henkilön käyttäytymään kuin omistaja ja kantamaan laajempaa vastuuta yrityksen omaisuudesta. Tämä voi olla yrityksen kannalta hyväksi, mutta automaattisesti asia ei ole aina positiivinen.
Kolmas ryhmä on ihmiset, jotka eivät kykene huolehtimaan edes omista asioistaan. Heidän toimintaansa ohjaa huolimattomuus. He saattaisivat haluta kasvattaa vastuullisuuttaan yrityksen omistuksen kautta, mutta harvalla omistaminen auttaa skarppaamaan. Rangaistuksen pelossa heidät voi saada täyttämään minimivaatimukset, mutta sisäistä vastuuntuntoa omaisuuden huolehtimisesta on vaikea synnyttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti