Hyvä hallitustyö

Tänään on aika aloittaa pitkään hehkutettu sarja suomalaisten hallitustyöskentelykirjojen läpikäymiseksi. Ensimmäisenä estraadille nostetaan Juhani Erman, Tommi Rasilan ja Olli V. Virtasen teos Hyvä hallitustyö.

Tausta

Erman, Rasilan ja Virtasen yhteistyössä kauppakamarin ja Hallitusammattilaiset ry:n kanssa julkaisema teos on 2009 ilmestyneenä tuoretta tuotantoa. Se toimii luonnollisena jatkeena Tampereen kauppakamarista liikkeelle lähteneelle HHJ-konseptille (Hyväksytty Hallituksen Jäsen) ja pyrkii vastaamaan ennen kaikkea pk-yritysten kasvavaan tarpeeseen kehittää hallitustyöskentelyään. Valtakunnalliseksi levinnyt HHJ-konsepti pitää sisällään hallitustyötä käsittelevät HHJ-kurssit, "hallitustyöskentelyn ajokorttiin" oikeuttavan HHJ-tutkinnon, omaa osaamistaan pk-yritysten hallituksiin tarjoavista henkilöistä koostuvan HHJ-hallitusjäsenpankin sekä tutkinnon suorittaneiden yhteisen verkoston eli HHJ-alumnin. Itse suoritin HHJ-kurssin ja tutkinnon vuonna 2008 ja voin suositella sitä asiasta kiinnostuneille.

Kohderyhmä ja rakenne

Kuten kirjoittajat toteavat, "kirja on tarkoitettu sekä kertomaan perusasiat hallitustyöstä ensimmäiseen hallituspaikkaansa menevälle että kulkemaan mukana kokeneempien hallitustyöskentelijöiden salkuissa. Liitteineen kirja toimii hyvänä hakuteoksena silloin kun läsnäolijoiden tietämys tai muisti ei ylety kaikkiin hallitustyön yksityiskohtiin." Tämä on osuvasti sanottu, sillä juuri tämän tehtävän teos täyttää. Kohderyhmänä on selkeästi hallitustaipaleensa aloittelijat, joille hallitustyötä on pyritty avaamaan mahdollisimman yksinkertaisesti.

Kirjan painopiste on hallitustyön juridiikassa. Se tukeutuu voimakkaasti sekä osakeyhtiölakiin että listaamattomien yhtiöiden hallinnoinnin kehittäminen, corporate governance-suositukseen kertoen näiden kahden keskeisen ohjelähteen sisällön ymmärrettävällä tavalla. Kerronnassa käydään läpi perustilanteet menemättä tarkemmin erikoistapaukiin. Kirjoittajat ovat myös jättäneet omat kokemuksensa ja käytännön vinkkinsä vähemmälle, joten hallitustyöskentelyn säännökset tuntevalle tämä perusteos ei tarjoa juurikaan uutta asiaa.

Liitteille on kirjassa annettu runsaasti tilaa, sillä 161 sivuisesta opuksesta yli puolet on liitteitä. Tämä on tehty tarkoituksella, koska ohuena opuksena kirja toimii täten hyvänä muistivihkona hallitustyöskentelyn keskeisimpiin säännöksiin.

Omistajastrategiasta

Henkilökohtaisesti kirjan mielenkiintoisinta antia oli kappale omistajastrategiasta. Omistajastrategiasta on Suomessa kirjoitettu erittäin vähän ja sen merkityksen ymmärtäminen on vielä lapsen kengissä. Koska aihe on keskeinen osa tutkimustani, on tässä poimittuna kirjoittajien näkemys omistajastrategiasta:

"Oli sukupolvi tai yrityksen omistajarakenne mikä tahansa on oleellisen tärkeää selvittää omistajastrategia. Mitä omistajat yritykseltään oikein haluavat - kasvua, listautumista, arvonnousua vai tasaista osinkotuottoa? Entä mikä on heidän hyväksymänsä riskitaso yrityksen toiminnassa? Vasta kun omistajastrategia on selvillä, voidaan tehdä varsinainen liiketoimintastrategia, muutenhan ollaan kuin alus keskellä merta hyvässä vauhdissa, mutta ilman tietoa mihin satamaan ollaan menossa.

Omistajien tahtotilan selvittäminen ei aina ole yksioikoista, eikä suuressa pörssiyrityksessä välttämättä edes mahdollista. Asia ei kuitenkaan ole niin ongelmallinen kuin sen saattaisi kuvitella olevan: ellei omistajien tahtoa suoraan saada selville, on hallituksen itse muodostettava omistajastrategia. Hallituksen jäsenethän ovat omistajien itselleen valitsemia edustajia, joiden hallintaan yhtiö on jätetty. Kuka siis voisi määritellä paremmin omistajien tahdon kuin he?

Samoin kuin liiketoimintastrategian, omistajastrategian tulee olla sellainen, että kaikki hallituksen jäsenet voivat olla sen takana. Yksinkertaisimmillaan omistajastrategia on muutaman lauseen mittainen ja kertoo, mikä on yhtiön olemassaolon tarkoitus. Se on siis hyvin lähellä missiota ja visiota, mutta pyrkii kuvaamaan nimenomaan omistajien tahtotilaa, toimien näin pohjana missiolle ja visiolle sekä niitä toteuttamaan luotavalle liiketoimintastrategialle."

Poimintoja kirjasta

• Hallituksella on kaksi perustehtävää, strateginen ohjaus ja valvontatehtävät.
• Hallituksen jäsenten tehtävä on edistää omistajien etuja yhtiössä. Yksinkertaisimmillaan nämä edut ovat voiton tuottaminen pitkällä aikavälillä ja osakkeen arvon kasvattaminen.
• Hyvä hallitus tietää, mikä on omistajien tahto, omistajastrategia. Määriteltyään sen pohjalta yrityksen arvot, mission ja vision, hyvä hallitus pystyy luomaan omistajien tahdon toteuttavan liiketoimintastrategian.
• Hallituksen päätöksenteossa osakeomistuksella ei ole merkitystä vaan hallituksen päätökseksi tulee nimenomaan hallitusten jäsenten enemmistön mielipide.
• Poissaolevien hallituksen jäsenten suhde tehtyihin päätöksiin on sinänsä selkeä: hallituksella on kollektiivinen vastuu eli kaikki hallituksen jäsenet ovat vastuussa päätöksistä, olivat he paikalla tai eivät.
• Melko yleinen nyrkkisääntö on se, että hallituksen jäsenen vuosipalkkio on yhtä suuri kuin toimitusjohtajan kuukausipalkka ilman muuttuvia lisiä.
• Hallituksen toimintaa jäntevöittää, jos kokousten sisältöä ohjaamaan laaditaan edes yksinkertainen vuosikello, jonka mukaan tietyt kokoukset teemoitetaan.
• "Ensimmäinen sukupolvi rakentaa, toinen säilyttää, kolmas tuhoaa." - Vanha perheyrityssanonta

Neti Neti - Managing Myself

Today's post is a link. I had a great pleasure to be interviewed by my namesake and a close friend of mine Tero Isokauppila in his excellent Self-Leadership blog Neti Neti. As you might have noticed we share ideas through our blogs. For those who haven't found Tero's Neti Neti blog yet, I highly recommend to pay a visit. It's simply the best Self-Leadership blog I know and contains a lot of interesting material around the theme.

To Neti Neti Blog.

Miksi kasvollinen omistajuus ei kelpaa?

Sijoittaja Kai Mäkelä kirjoitti Talouselämässä (29.3.2010) mielipidekirjoituksen, joka herätti ajatuksia. Mäkelä on sekä Alma-Median että Talentumin suurimpia omistajia, mutta hänen pyrkimyksensä yhtiöiden hallituksiin on järjestelmällisesti torpattu. Mäkelän tapaus herättää ennen kaikkea kysymyksen, voidaanko yksi yhtiön suurimpia omistajia jättää hallituksen ulkopuolelle ja jos voidaan niin millä perusteella?

Yhtiökokous valitsee hallituksen

Juridisesti asia on varsin selvä. Osakkeenomistajat valitsevat yhtiökokouksessa yhtiön hallituksen ja pääsäännön mukaan yhtiökokouksessa äänten enemmistö ratkaisee. Jos siis henkilö ei saa yhtiökokouksessa enemmistöä taakseen, ovat juridiset keinot hallituspaikkaan varsin olemattomat.

Yhtiökokouksen etenemiseen vaikuttaa varsin voimakkaasti se, kuka on kokouksen valmistelija ja miten asiat on sinne tultaessa valmisteltu. Suomessa maan tapana tuntuu olevan, että kokous on sellainen kuin sen agenda. Esityslistan ehdotuksia ei juurikaan kyseenalaisteta ja vaikka joku rohkea kyseenalaistaisikin niin silti valtaosa äänestää varmuuden vuoksi esityslistan mukaan ettei tule leimatuksi kapinalliseksi. Koska istuva hallitus yhdessä toimivan johdon kanssa valmistelevat asiat yhtiökokoukseen, on heillä tässä suhteessa lähtökohtaisesti etulyöntiasema haastajaa vastaan. Toisaalta luonnollista olisi, että suurin omistaja vastaisi yhtiökokouksen valmistelusta tai että hän ainakin olisi mukana sen valmistelussa, jos hän ei toimi hallituksessa tai sen puheenjohtajana. Nimitysvaliokunnassa suurimpien omistajien ainakin tulisi olla edustettuina.

Paras mahdollinen hallitus

Valmistelijalla on siis valta laatia yhtiökokoukselle sellainen ehdotus hallitukseksi, jonka uskoo saavuttavan yhtiökokouksessa enemmistön tuen. Lähtökohta varmasti on, että valmistelija esittää yhtiön kannalta parasta mahdollista hallitusta yhtiökokoukselle. Arvio parhaasta mahdollisesta hallituksesta on kuitenkin aina subjektiivinen ja siitä voidaan olla montaa mieltä. Tästä syystä olisikin toivottavaa, että yhtiökokouksen valmistelija esittelisi yhtiökokousmateriaalissa, perustelut sille, miksi on päädytty esittämään juuri tällaista kokoonpanoa ja mitkä ovat kunkin jäsenen vahvuudet kyseisen hallituspaikan suhteen. En usko, että tämä varsinaista asetelmaa käytännössä muuttaisi, mutta lisäisi ainakin avoimuutta osakkeenomistajien suuntaan ja kenties myös kehittäisi hallitustyöskentelyä, kun kokoonpano jouduttaisiin perustelemaan julkisesti.

Kuten todettua yhtiön kannalta paras mahdollinen hallitus on täysin tulkinnanvaraista. Voidaan kysyä, riittääkö pelkkä suuri omistusosuus hallituspaikkaan vai tarvitaanko myös jotain osaamista? Eli riittääkö raha vai vaaditaanko kompentenssia? Toisaalta voidaan kysyä, onko mahdollista jättää suuri omistaja hallituksen ulkopuolelle, ja jos on niin millä perusteella? Mikä on mahdollisesti suurin omistusosuus, joka voidaan jättää hallituksen ulkopuolelle? Entä kuinka suuri osa osakkeenomistajista olisi hyvä saada esityksen taakse ennen yhtiökokousta?

Onko omistajien oltava yksimielisiä?

Hallitus edustaa lähtökohtaisesti kaikkia omistaja yhteisesti. Jos perusteluna on erimielisyydet yhtiön strategiasta, voidaan kysyä tarvitseeko kaikkien yhtiön omistajien olla samaa mieltä yhtiön strategiasta? Jos esimerkiksi suurin omistaja tahtoo yrityskauppaa ja muut omistajat eivät, onko tämä peruste jättää suurin omistaja ulos hallituksesta? Eikö hallituksen tehtävänä nimenomaan ole koota yhteen erilaisia näkemyksiä, punnita ja keskustella niistä hallituksessa ja toimia sitten yhtiön edun kannalta parhaalla mahdollisella tavalla? Hallituskirjallisuudessa painotetaan varsin usein sitä, että hallitukseen tulisi valita mielellään erilaisen taustan ja näkemyksen omaavia ihmisiä, jotta hallitus pystyy monipuolisemmin punnitsemaan eri vaihtoehtoja ja tekemään siten parempia päätöksiä. Listaamattomissa yhtiöissä omistajastrategia on hyvä työkalu yhtiön omistajien tahtotilan ilmaisemiseen ja kommunikoimiseen, mutta listatuissa yhtiöissä tämä ei useinkaan tule kysymykseen.

Yhteenvetona voi todeta, että vaikka säännöt yhtiön hallituksen valinnasta juridisesti ovatkin selviä, tapa jolla hallituksen valinta tulisi valmistella ei ole lainkaan niin yksiselitteinen. Corporate Governance antaa ohjeistuksia hyvästä hallintotavasta, mutta tietääkseni sekään ei anna selkeitä vastauksia siihen, miten yhtiökokouksen asiat tulisi valmistella ja mikä on suurimman omistajan rooli asioiden valmistelussa. Jään mielenkiinnolla seuraamaan, miten Mäkelän ja mediayhtiöiden näytös kehittyy. Tarkemmin tapausta tuntematta nostan joka tapauksessa jo tässä vaiheessa Mäkelälle hattua hänen rohkeudestaan ryhtyä taistoon omistustensa oikeuksien ja periaatteiden puolustamiseksi.

Kai Mäkelä: Mielipidekirjoitus

Miksi kasvollinen omistajuus ei kelpaa?

Julkisessa keskustelussa kaivataan yrityksiin kasvollisia omistajia, jotka laittaisivat itsensä likoon yrityksen ja sen menestyksen puolesta. Omat rahansa likoon laittanut henkilöomistaja osallistuu aktiivisesti hallitustyöhön ja vastuullisesti yrityksen kehittämiseen operatiivisen johdon tukena. Institutionaalisten sijoittajien kasvottomat palkkajohtajat eivät kuitenkaan ole ajatuksesta ihastuneita, vaan tekevät töitä estääkseen osallistumisemme omien yritystemme hallintoon.

Mediayhtiö Talentumissa ja Alma Mediassa järjestettiin viime vuonna arvoton näytös. Alma Median hallituksen puheenjohtaja siivosi suurimman kasvollisen omistajan pois Talentumin hallituksesta. Esinäytöksenä oli jo estetty toiseksi suurimman omistajan pääsyn myös Alma Median hallitukseen.

Hallituksen puheenjohtajan junttaama linja ei muuttunut, vaikka suurin kasvollinen omistaja oli valmis toimimaan hallituksessa palkkiotta. Ei edes huomattavat näytöt omistaja-arvon kasvattamisessa mediayhtiöissä. Eikä kolmen vuoden näyttö hyvästä yhteistyökyvystä Talentumin hallituksessa.

Olen molempien yhtiöiden toiseksi suurin omistaja. Omistajuuden lisäksi tiedän omaavani media-alan kokemusta, joista institutionaalisten sijoittajien palkkajohtajat voivat vain uneksia. Janton Oyj kasvoi 10 vuodessa kukoistavaksi mediayritykseksi, joka vuosittain oli pörssin kannattavimpia yrityksiä. Olin Jantonin suurin omistaja ja hallituksen puheenjohtaja.

Kahdenkymmenenviiden vuoden ajan olen ollut aktiivisena omistajana mukana monissa mediayrityksissä (mm. Vaasa, Ilkka, Uusi Suomi, Aamulehti, Pohjalainen, Savon Sanomat ja Keskisuomalainen) ja ollut nostamassa niiden omistajien omaisuuden arvoa merkittävästi. Suurena omistajana yrityksen arvon kasvattaminen on keskeinen tavoitteeni ja se on varmasti myös muiden omistajien etujen mukaista.

Olen mediayhtiö Talentum Oyj:n toiseksi suurimpana omistajana ollut hallituksen jäsenenä kolme vuotta, kunnes sain potkut. Tuona aikana yritys eteni hyvin markkinoilla, hallituksessa vallitsi hyvä työhenki, eikä äänestyksiä tarvittu kertaakaan. Talentumin suurin omistaja puolestaan on Alma Media, jossa myös olen toiseksi suurin omistaja.

Aion 31.3.2010 pidettävässä Talentum Oyj:n yhtiökokouksessa pyrkiä taas takaisin yhtiön hallitukseen, turvatakseni niin omien kuin muidenkin osakkeenomistajien sijoitusten arvon mahdollisimman suotuisan kehityksen. Toivottavasti osakkeenomistajat käyttävät itsenäisesti heille kuuluvaa päätäntävaltaa kabineteissa päätetystä piittaamatta.

Haikailu kasvollisten omistajien ja heidän vastuuntuntonsa perään voidaan lopettaa, mikäli kaltaisteni henkilöiden pitkää ja monipuolista kokemusta ei haluta mukaan yritysten kehittämiseen.

Kai Mäkelä KTM, HTM, sijoittaja

Solidium osa 2

Maailma muuttuu nopeasti. Viimeisin blogikirjoitus vanheni päivässä, kun Solidum ilmoitti sijoittavansa Tieto Oyj:öön (tiedote alla). Kaupan perusteluissa painotetaan selvästi oston strategista merkitystä, ei niinkään sen tarjoamaan finanssituottoa. Tiedon oston syynä oli varmasti ennen kaikkea sen hallussa olevat tärkeät tietojärjestelmät, ei niinkään se, että yhtiö olisi alallaan erinomainen kilpailijoihin verrattuna. Tällä näkökulmalla Tiedon hankinta oli varmasti perusteltu Solidiumin salkkuun.

Kaima-Tero esitti erinomaiset kysymykset Solidiumin salkusta eli:

1) Puuttuuko Solidiumin salkusta joku tärkeä (heidän kriteereillään) suomalainen firma?

2) Onko jollain noista firmoista liian iso painoarvo firman tilanteeseen nähden?

Pidempään asiaa harkitsematta annan kuitenkin pidemmän vastauksen.

Ensinnäkin markkinatalouden kannattajana näkisin mielummin valtion tuovan nykyisiä enemmistöomistuksiaan Solidiumin kautta kohti avoimia markkinoita kuin sen, että Solidium alkaa aktiivisesti ostamaan nurkkia vapailla markkinoilla noteeratuista yhtiöistä. Nykyisten enemmistöomisteisten yritysten lista on mielestäni tarpeettoman pitkä, perustellumpaa olisi olla mukana merkittävänä ankkuriomistajana 10-30% osuudella Solidiumin kautta. Näkisin mielelläni, että valtio toisi Solidiumin kautta pörssiin esimerkiksi:

• Alko Oy: tästä saisi erinomaisen kansanosakkeen. Alan lainsäädäntöä voi ohjata STM:n kautta, ei siihen enemmistöomistusta tarvita. Suurimman osakkeenomistajan rooli esim. 30% osuudella Solidiumin kautta ja loput institutionaalisilla sijoittajilla ja piensijoittajilla olisi varsin hyvä omistusrakenne Alkolle. Mielelläni näkisin piensijoittajana saavani osinkoa Alkosta.
• Altia Oy: samat perustelut kuin Alkon tapauksessa. Tuskin viina on Suomelle niin strateginen omistus ettei sen valmistusta voisi lainsäädännöllä ohjata omistuksen sijasta.
• Destia Oy: mitä ilmeisemmin tämän suhteen on suunnitelmat olemassa. Samalla toimialalla toimii useampiakin yksityisomisteisia yrityksiä, joten miksi yhden pitäisi olla valtion enemmistöomistuksessa.
• Itella Oyj: postitoimiala muuttuu monelta osin, joten vanha postilaitos-aikakausi on mennyttä ja sen myötä myös valtion tarve toimia enemmistöomistajana logistiikkayhtiössä. Haja-asutusalueiden jakelu voidaan hoitaa muulla tavalla kuin kokonaisen Itellan enemmistöomistuksen kautta.
• Patria Oyj: puolutuspolitiikan kannalta yhtiöllä voi olla strategista merkitystä, joten siitä syystä ei olisi listallani ensimmäisiä, joiden määräysvallasta voisi luopua. Maailmalla alan suuret toimijat ovat kuitenkin listattuja yhtiöitä, joten kenties tässäkin 30% omistusosuus riittäsi, jos institutionaalisilla sijoittajilla ja suomalaisilla piensijoittajilla olisi loput.
• VR-Yhtymä Oy: näkisin VR:n mielelläni listayhtiönä. Ehkä yhtiön listautumisen myötä sen palvelutkin muuttuisivat markkinaehtoisemmiksi. Enemmistöomistus ei ole välttämättömyys vaan pienempikin osuus riittäisi. Tässäkin olisi ainesta kansanosakkeeksi. Osinkoa voisi joutua odottamaan.
• Vapo Oy: energia-alan yhtiö, joka on turpeen suhteen ylivertaisessa markkina-asemassa. Yhtiöllä on Suomelle strategista merkitystä, mutta sen hoitamiseen riittää pienempikin omistus.
• Veikkaus Oy: potentiaalisin yhtiö listattavaksi. Toimiala on voimakkaasti sijoittajia kiinnostava ja olisihan se suomalaiselle lottokansalle palsamia haavoille, kun ohimenneiden lottovoittojen sijaan saisi edes osan rahoista takaisin osinkoina. Tässäkin yhtiössä alle 30% omistus riittäisi valta-asemaan ja alan säätely hoituu lainsäädännön kautta, ei omistuksen kautta. Hanke tuskin vain tulee toteutumaan, koska vastustajat vetoavat siihen, kuinka paljon suomalaista urheilua ja kulttuuria tuetaan veikkausvoittovaroilla. Jos yhtiö olisi listattu, olisi yhtiökokouksessa mielenkiintoista nähdä, kuinka suuri kannatus piensijoittajien keskuudessa näille tuille olisi. Veikkaan, että aika pieni ja ehkä nämäkin tuet olisi mahdollista kanavoida jotain muuta kautta.
• Yleisradio Oy: YLE:n rahoituksen yhteydessä kukaan ei ole tietääkseni maininnut sitä vaihtoehtoa, että mitä jos YLE laitettaisiinkin rahoittamaan toimintansa pääomamarkkinoilla. Itsestään selvyytenä siis pidetään, että yleisradiotoiminta nielee valtion rahaa X miljoonaa euroa vuodessa. Pääomamarkkinoilla tämä jokavuotinen rahankäyttö kenties kyseenalaistettaisiin ja vaadittaisiin hieman tehokkaampaa toimintaa. Tuskin nimittäin löytyisi toista sellaista ankkuriomistajaa, jolle johto voi ilmoittaa, paljonko rahaa tarvitaan ja omistaja sen avokätisesti antaa.

Nykyisistä pörssilistatuista yhtiöistä, joissa valtiolla on enemmistöosuus, voitaisiin hyvinkin omistusosuutta laskea esimerkiksi 30%:iin ja siirtää hallinta Solidiumille. Tällaisia olisivat esim.

• Finnair Oyj: lentoliikenneala on järjestelyn alla joka tapauksessa. Ankkuriomistus yhtiössä on tärkeä, mutta ehkä enemmistön sijasta riittäisi 10-30% Solidiumin hallussa.
• Neste Oil Oyj: Neste Oililla on varmasti löydettävissä strategista merkitystä. Makuasia on, tarvitseeko se enemmistöomistusta.
• Fortum Oyj: Sama asia kuin Neste Oilin tapauksessa. Yhtiö on Suomelle tärkeä ja merkittävä omistusosuus on perusteltu. Makuasia on, riittääkö alle 50%.

Osana isompaa järjestelyä, valtio voisi luopua seuraavista omistuksista tai jäädä Solidiumin kautta vähemmistöomistajaksi 10-30% osuudella.

• Edita Oyj: viestintätuotteiden painaminen ja tuottaminen hoituu myös markkinaehtoisesti. Sisältö ratkaisee, ei se, kuka sisällön painaa ja tuottaa.
• Raskone Oy: ajoneuvojen ja työkoneiden korjaus ja huolto. Tätä tehdään vapailla markkinoilla, joten miksi valtion tulisi olla tässä enemmistöomistajana.

Nykyisistä Solidiumin salkun yhtiöstä strategista perustetta omistukselle on vaikea löytää esimerkiksi:

• Tikkurila Oyj: juuri pörssiin Kemiran kautta listattu yhtiö, joten siksi salkussa. Jatkossa kuitenkin maalien valmistus tuskin on Suomelle strategisesti tärkeää, joten luopuminen jollain aikataululla olisi luonnollista.
• Sponda Oyj: kiinteistöyhtiö. Seinien omistamisessa ei ole mitään strategista, joten jollain aikataululla tämän osuuden voisi myydä institutionaalisille sijoittajille.
• Sampo Oyj: ollut hyvä osinkokone ja tuottoisa omistus pitkälti Björn Wahlroosin ansiosta. Yhtiön nykyiseen liiketoimintaan ei kuitenkaan liity sellaisia strategisia perusteita, että yhtiön omistaminen sen takia olisi välttämätöntä. Ehkä enemmänkin luonteeltaan finanssisijoitus ja keino olla pelipaikalla finanssialan käänteissä, mutta tarvittaessa myös luovuttavissa.
• Muut: Solidiumin salkussa ei mielestäni ole mitään niin pyhää, etteikö jokaisen omistusosuuden osalta voisi tarkastella myös myyntimahdollisuuksia. Elisa, TeliaSonera, Tieto ja Kemira ovat yleistuntumalta paremmin strategisesti perusteltuja kuin Metso, Outokumpu, Stora Enso ja Rautaruukki.

Nykyisten yhtiöiden lisäksi voisi olla joitain listaamattomia yhtiöitä, jotka sopisivat osaomistuksella Solidiumiin. Näitä en kuitenkaan lähde tässä erittelemään. Listatuista yhtiöistä, joita Solidiumin salkussa ei ole, mutta sinne voisi harkita, ensimmäisenä nousee tietenkin esille kysymys Nokiasta. Nokian omistus on erittäin hajautunut ja kansainvälinen ja yhtiöllä on Suomen kansantaloudelle erittäin suuri merkitys. Tästä syystä esimerkiksi professori Vesa Puttonen esitti, että valtio voisi hankkia Nokiasta esim. 10% osuuden. Ymmärrän Puttosen näkemyksen, sillä jossain vaiheessa joku Nokian omistajista saattaisi keksiä ehdottaa esimerkiksi yhtiön pääkonttorin siirtämistä pois Suomesta. Siinä voisi olla yhtiökokouksessa jännät paikat, etenkin jos taloudelliset faktat puhuisivat voimakkaasti siirron puolesta. Silti en näe vallan ostamista Nokiasta mahdollisena, koska a) 10% siivu Nokiasta vaatii rutosti rahaa ja b) markkinat todennäköisesti reagoisivat negatiivisesti, jos valtio ilmoittaisi haluavansa ajaa kansallisia intressejä globaalissa yhtiössä. Parempi siis antaa vapaiden markkinoiden toimia ja pitää huolta siitä, että suomalaisten yhtiöiden lainsäädäntö- ja verotus ovat kilpailukykyisiä, jotta suomalaisilla on, mitä omistaa.

Solidium sijoittaa Tieto Oyj:öön

Solidiumin osuus yhtiön osakkeista 5,0 %

Solidium Oy on hankkinut 5,0 prosenttia Tieto Oyj:n osakkeista noin 58 miljoonalla eurolla. Tieto on yksi johtavista tietotekniikan palveluyrityksistä Pohjoismaissa ja tietyillä segmenteillä globaali markkinajohtaja. Solidium on nyt Tiedon kolmanneksi suurin omistaja.

"Solidiumin tehtävänä on omistaa kansallisesti merkittäviä yhtiöitä ja Tieto on yksi niistä yrityksistä, joiden on nähty sopivan Solidiumin tehtävään ja tavoitteisiin erityisen hyvin", toteaa Solidiumin toimitusjohtaja Kari Järvinen.

"Tieto on keskeinen pohjoismainen palveluntarjoaja, ja se sopii erinomaisesti Solidiumin omistajaintresseihin. Yhtiöllä on näkemyksemme mukaan hyvät mahdollisuudet kannattavaan kasvuun strategiansa mukaisilla kasvualueilla ja uskomme Tiedon olevan hyvä sijoitus pitkällä tähtäimellä. Kotimainen ankkuriomistus on Tiedossa hyvin perusteltua ja siksi voimme markkinatilanteesta riippuen myös kasvattaa omistustamme yhtiössä.

"Tieto on palveluyhtiö, joka tarjoaa tietotekniikka-, tuotekehitys- ja konsultointipalveluja. Yhtiö on yksi johtavista tietotekniikan palveluyrityksistä Pohjoismaissa ja tietyillä segmenteillä globaali markkinajohtaja. Tiedon tavoitteena on olla johtava tietotekniikkapalvelujen tarjoaja Pohjois-Euroopassa ja saavuttaa merkittävä asema Venäjällä. Lisäksi tavoitteena on olla maailman johtava tietoliikenteen tuotekehityskumppani vuoteen 2011 mennessä. Vuonna 2009 Tiedon liikevaihto oli noin 1,7 miljardia euroa ja liikevoitto ilman kertaluontoisia eriä 108 miljoonaa euroa. Konsernin palveluksessa työskenteli 31.12.2009 26 maassa noin 16 700 henkilöä joista noin 5 800 Suomessa. Yhtiön osakkeet noteerataan NASDAQ OMX:ssä Helsingissä ja Tukholmassa.

Lisätiedot: toimitusjohtaja Kari Järvinen, Solidium Oy, puh. 010 830 8905

Solidium Oy on valtion kokonaan omistama sijoitusyhtiö, joka toimii yhteistyössä muiden omistajien kanssa. Solidiumin sijoituksiin liittyy kansallinen intressi, mutta sijoituspäätökset perustuvat taloudelliseen harkintaan. Solidium on suomalaisen pääomamarkkinan aktiivinen toimija, joka rahoittaa toimintaansa sijoitusten tuotolla ja vieraalla pääomalla. Solidiumin osakesalkussa on yksitoista pörssilistattua yhtiötä, joissa kaikissa Solidium on vähemmistöomistajana (Elisa Oyj, Kemira Oyj, Metso Oyj, Outokumpu Oyj, Rautaruukki Oyj, Sampo Oyj, Stora Enso Oyj, Sponda Oyj, TeliaSonera AB, Tieto Oyj ja Tikkurila Oyj). Solidiumin osakesijoitusten markkina-arvoon noin 8,7 miljardia euroa. Lisätietoja: www.solidium.fi.