Viime kerralla inspiraation lähteenä oli vaihtoehtorap, tällä kertaa innoittajana on Raamattu. Olen nimittäin kuullut useamman henkilön kertovan esitelmässään tai luennollaan Raamatun Matteuksen evankeliumin 25 luvun jakeissa 14-30 kirjoitetun tarinan palvelijoille uskotuista rahoista. Tämä tekstipätkä on saanut aikaan mielenkiintoisia, toisistaan hyvinkin paljon poikkevia tulkintoja liiketoiminnan, omaisuuden hoidon ja sijoittamisen etiikasta. Jokaisella henkilöllä on oikeus omanlaiseensa tulkintaan, mutta tarina on ainakin ajatuksia herättävä.
Palvelijoille uskotut rahat (Matt 25:14-30)
Silloin on käyvä näin: Mies oli muuttamassa pois maasta. Hän kutsui puheilleen palvelijat ja uskoi koko omaisuutensa heidän hoitoonsa.
Yhdelle hän antoi viisi talenttia hopeaa, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykyjensä mukaan. Sitten hän muutti maasta.
Se, joka oli saanut viisi talenttia, ryhtyi heti toimeen; hän kävi niillä kauppaa ja hankki voittoa toiset viisi talenttia.
Samoin se, joka oli saanut kaksi talenttia, voitti toiset kaksi.
Mutta se, joka oli saanut vain yhden talentin, kaivoi maahan kuopan ja kätki sinne isäntänsä rahan.
Pitkän ajan kuluttua isäntä palasi ja vaati palvelijoiltaan tilitykset.
Se joka oli saanut viisi talenttia, toi toiset viisi niiden lisäksi ja sanoi: "Herra, sinä annoit minulle viisi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset viisi."
Isäntä sanoi hänelle: "Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!"
Myös se, joka oli saanut kaksi talenttia, tuli ja sanoi: Herra, sinä annoit minulle kaksi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset kaksi."
Isäntä sanoi hänelle: "Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!"
Viimeiseksi tuli se palvelija, joka oli saanut vain yhden talentin ja sanoi: "Herra, minä tiesin, että sinä olet ankara mies. Sinä leikkaat sieltä, minne et ole kylvänyt ja kokoat sieltä, minne et ole siementä viskannut.
Minä pelkäsin ja kaivoin talenttisi maahan. Tässä on omasi.
Isäntä vastasi hänelle: "Sinä kelvoton ja laiska palvelija! Sinä tiesit, että minä leikkaan sieltä, minne en ole kylvänyt ja kokoan sieltä, minne en ole siementä viskannut.
Silloinhan sinun olisi pitänyt viedä minun rahani pankkiin, niin että olisin palatessani saanut omani takaisin korkoineen.
Ottakaa pois hänen talenttinsa ja antakaa se sille, jolla on kymmenen talenttia.
Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yhtäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on.
Heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.
sunnuntai 31. tammikuuta 2010
keskiviikko 27. tammikuuta 2010
Hayek vs Keynes
Hayekin kirjakatsauksen jatkeeksi on sopiva jakaa Johan Norbergin blogista löytyneen videon Hayekista ja Keynesistä. Näinkin voi taloustiedettä esittää.
Kyseessä oli myös blogihistoriani ensimmäinen videojulkaisu. Näin se kehitys kehittyy...
Kyseessä oli myös blogihistoriani ensimmäinen videojulkaisu. Näin se kehitys kehittyy...
sunnuntai 24. tammikuuta 2010
Friedrich A. von Hayek ja Kohtalokas ylimieli
Kapitalismin klassikoihin kuuluu ehdottomasti Friedrich A. von Hayekin teos Kohtalokas ylimieli. Se on harvinaisen suorasanainen, mustavalkoinen, mutta perusteltu kritiikki sosialismia ja sen ajattelutapaa kohtaan. Kohtalokas ylimieli ei ole kevyt pala luettavaksi. Vaikka Ensto onkin tehnyt suuren palveluksen kääntäessään kirjan myös suomeksi, on Hayekin teksti silti varsin vaativaa ja filosofista.
Hayekin kritiikin kärki kohdistuu ennen kaikkea intellektuelleihin, jotka uskovat keskitetyn järjestelmän tuottavan parhaimman hyvinvoinnin. Hayekin mukaan, mitä korkeammalle kiipeämme älykkyyden tikapuilla, sitä todennäköisemmin törmäämme sosialistisiin vakaumuksiin. Hayekin mukaan moraali ja erityisesti omitus-, vapaus- ja oikeusinstituutiot eivät kuitenkaan ole ihmisen järjen luomia vaan kulttuurievoluution tuloksia, toisin kuin älymystö ymmärsi. Hayekin mukaan järjestyksemme syntyyn ja ihmiskunnan olemassaoloon nykyisessä koossaan ja muodossaan ovat pääasiassa johtaneet vähitellen kehittyneet ihmisen käyttäytymissäännöt ja erityisesti ne, jotka koskevat yksityisomaisuutta, rehellisyyttä, sopimuksia, vaihtamista, kauppaa, kilpailua, voittoa ja yksityisyyttä.
Hayek kapitalismista
Tuotteiden jakelu kilpailumarkkinoilla on ainoa tunnettu tapa osoittaa ihmisille, mihin suuntaan heidän työnsä tulee suuntautua, jotta se edistäisi kokonaistuotantoa mahdollisimman paljon.
On ilmeistä, että jokainen yksilö pystyy omassa tilanteessaan arvioimaan valtiomiestä tai lainsäätäjää paremmin, mihin yksityisteollisuuden kohteeseen hänen pääomansa voidaan käyttää ja mistä syntyvä tuote olisi olemaan arvokkainta.
Jokaisen yksilön erillinen tehtävä on erityistietojaan ja -taitojaan valitsemallaan tavalla käyttäen auttaa yhteisöä tyydyttämään tarpeensa.
Kilpailu on keksimismenetelmä, joka kuuluu kaikkeen evoluutioon ja joka sai ihmisen reagoimaan ainutlaatuisiin tilanteisiin; ja jatkuvan kilpailun, eikä suinkaan sopimuksen, avulla vähitellen kasvatamme tehokkuuttamme.
Taloudellisessa maailmassa, ja hajautuneen järjestyksemme muissa instituutioissa, ennalta tarkoittamattomat seuraukset ovat tärkeimpiä: resurssien jako aiheutetaan epäpersoonallisella prosessilla, jossa yksilöt, toimimalla omien tarkoitusperiensä hyväksi (nekin myös usein varsin epäselviä), kirjaimellisesti eivät tiedä eivätkä voi tietää toimintojensa nettotulosta.
Yksittäisomistuksen instituutio ei ole itsekäs, eikä sitä keksitty, eikä voitukaan keksiä, pakottamalla omistajien tahtoa muille. Se on pikemminkin yleishyödyllinen, koska se siirtää tuotannon ohjauksen muutamien yksilöiden käsistä, joiden tieto on rajoitettua uskottelevatpa he mitä tahansa, kokonaiselle prosessille, hajautuneelle järjestykselle, joka käyttää kaikkien tietouden maksimaalisesti ja siten hyödyttää lähes yhtä paljon niitä, jotka eivät omista omaisuutta, kuin niitä, jotka omistavat.
Monimutkaisissa olosuhteissa järjestys ja sopeutuminen tuntemattomaan voidaan saavuttaa tehokkaammin hajauttamalla ratkaisuja ja vaikutusvallan jakaminen tosiasiassa parantaa mahdollisuutta kokonaisjärjestykseen. Hajauttaminen tosiasiassa johtaa siihen, että enemmän informaatiota otetaan huomioon.
Kokonaistuotantomme määrä on niin suuri vain koska voimme yksittäisesti omistetun omaisuuden markkinavaihdon avulla käyttää suuresti hajaantunutta tietoutta tietyistä tosiasioista allokoidaksemme yksittäisesti omistettuja resursseja. Markkinatalous on ainoa tunnettu tapa hankkia informaatiota, jonka avulla yksilöt kykenevät arvioimaan niiden voimavarojen suhteellisia etuja, joista heillä on välitöntä tietoa ja jota käyttämällä he tietoisesti tai tarkoittamattaan palvelevat kaukaisten tuntemattomien yksilöiden tarpeita.
Maailmassa tuhannet miljoonat ihmiset tekevät työtä jatkuvasti muuttuvassa ympäristössä huolehtien toisten, enimmäkseen heille tuntemattomien toimeentulon välineistä ja samalla kertaa huomaavat niiden odotustensa täyttyvän, että he itse vastaanottavat samalla tavalla tuntemattomien ihmisten valmistamia tavaroita ja palveluja.
Eikä kaikkien lainalainen vapaus vaadi, että kaikki pystyvät omistamaan henkilökohtaista omaisuutta, vaan että monet ihmiset pystyvät. Minä itse eläisin mielummin ilman omaisuutta maassa, jossa monet muut omistavat jotain, kuin paikassa, jossa kaikki omaisuus on "kollektiivisesti omistettua" ja vallanhaltijan tiettyihin käyttöihin ohjaamaa.
Hayek sosialismista
Sosialististen sääntöjen noudattaminen tuhoaisi suuren osan nykyisestä ihmiskunnasta ja köyhdyttäisi suurimman osan lopusta.
Vihamielisyys, etenkin kirjanoppineiden vihamielisyys kauppiasta kohtaan on yhtä vanhaa kuin muistiin merkitty historia. Heidän mukaansa ihminen, joka osti halvalla ja myi kalliilla oli pohjimmiltaan epärehellinen. Esimerkiksi Platon ja Aristoteles pitivät kauppiasta halveksittavana, vaikka olivat sellaisen kaupungin kansalaisia, jonka johtava asema perustui kaupankäyntiin.
Hallitusten rahan hallinnan historia on muutamia lyhyitä onnekkaita ajanjaksoja lukuunottamatta ollut keskeytymätöntä petosta ja vilppiä. Markkinatalous saattaisi hyvinkin olla paremmin kykenevä kehittämään mahdollisuuksiaan, jos hallitusten rahamonopoli kumottaisiin.
Keynes taisteli "säästämisen hyveen" moraalista traditiota vastaan ja kieltäytyi tuhansien hämärien taloustietelijöiden tavoin myöntämästä, että yleensä tarvitaan kulutushyödykkeiden kysynnän lasku, jotta pääomahyödykkeiden tuotantoa voidaan lisätä.
Hayek arvon käsitteestä
Tärkeä ja suuri osa yksilön arvosta muille ihmisille johtuu hänen eroavaisuuksistaan näihin verrattuna. Näin ollen ihmisten täytyi tulla erilaisiksi, ennen kuin he saattoivat vapaasti yhdistyä yhteistyön monimutkaisiksi rakenteiksi.
Arvo kuvaa esineen tai toiminnon ihmisen tarpeiden tyydyttämiseen kykenevää ominaisuutta ja se voidaan saada selville vain keskinäisellä sovittelulla, vaihtamalla niitä vaihto- tai vastaavuusarvoja keskenään, jotka eri tavaroilla ja palveluksilla on eri yksilöille. Arvo ei ole ominaisuus tai fyysinen laatu, joka esineillä olisi itsessään, riippumatta niiden suhteesta ihmisiin, vaan yksinomaan se on näiden suhteiden piirre, joka tekee ihmisille mahdolliseksi päätellä, onko muilla parempia mahdollisuuksia hyötyä esineestä, kuin he tekevät ratkaisuja niiden käytöstä. Arvon lisäys ilmenee vain ja sillä on merkitystä vain suhteessa ihmisten tarkoituksiin.
Mengeriä mukaillen arvo on taloudellista toimintaa harjoittavien ihmisten käsitys heidän käytettävissään olevien tavaroiden merkityksestä heidän elämänsä ja hyvinvointinsa ylläpidolle. Taloudellinen arvo ilmaisee sen vaihtuvan arvon, joka esineiden ominaisuuksilla on tyydyttää jotakin erillisten, yksilöllisten päämäärien asteikkojen moninaisuudesta. Jokaisella on oma erityinen arvojärjestelmänsä, johon hän asettaa tavoittelemansa päämäärät. Nämä yksilölliset arvostukset voi tietää vain harva, jos kukaan toinen, ja tuskin ihminen itsekään on niistä täysin tietoinen.
Hayek taloustieteestä
Taloustiede voitaisiin kuvata teoriaksi niistä teorioista, joita ihmiset ovat kehittäneet sen selittämiseksi, kuinka tehokkaimmin löytää ja saa käyttöön erilaisia välineitä eri tarkoituksiin.
Taloustieteen kummallinen tehtävä on osoittaa ihmisille, kuinka vähän he todellisuudessa tietävät siitä, minkä he kuvittelevat voivansa suunnitella.
Hayek vaurastumisesta
Varallisuuden aikaan saaminen ei ole yksinkertaisesti fyysinen prosessi, eikä sitä voi selittää syyn tai vaikutuksen ketjulla. Sitä eivät määrää kenenkään tiedettävissä olevat objektiiviset fysikaaliset tosiasiat, vaan erillinen, diffuusi, miljoonien ihmisten tietoaines, joka on tiivistynyt hintoihin, jotka jatkuvasti palvelevat ratkaisujen teossa. Kun markkinat kertovat yksittäiselle liikkeenharjoittajalle, että tietyllä tavalla on hankittavissa enemmän tuottoa, hän voi palvella sekä sekä omaa etuaan että antaa suuremman panoksen kokonaistuotokseen kuin hän voisi tehdä millään muulla käytettävissään olevalla tavalla.
Vain hintasuhteet kertovat liikkeenharjoittajalle, milloin tuotot riittävästi ylittävät kulut, jotta tietyn pääoman sijoittaminen tiettyyn yritykseen tulisi tuottavaksi. Sellaiset signaalit ohjaavat häntä näkymättömissä olevaa päämäärää kohden, lopputuotteen kaukaisen ja tuntemattoman kuluttajan tyydyttämiseen.
Hayek kapitalistin ja proletariaatin suhteesta
Pääoman omistajien toiminnan ansiosta proletariaatille kävi mahdolliseksi selviytyä ja lisääntyä ja eräässä mielessä kapitalistit synnyttivät proletariaatit. On totta, että pääomanomistajat tekivät mahdolliseksi ihmisten kanssakäymisen hajautuneen järjestelmän ja tämä on saattanut aiheuttaa, että jotkut kapitalistit ovat ylpeinä hyväksyneet tuon nimen ponnistustensa tulokselle. Se oli kuitenkin onneton kehityssuunta sillä se antoi ymmärtää sellaisten etujen törmäävän yhteen, jotka todellisuudessa eivät ole vastakkaisia. Myös Marxin mukaan kapitalisti loi proletariaatin.
Jos kysytään, mitä ihmiset ovat eniten velkaa kapitalisteiksi kutsuttujen noudattamalle moraalille, vastaus on: elämänsä. Suurin osa niistä yksilöistä, joista proletariaatti nykyään koostuu ei olisi voinut olla olemassa ennen kuin muut varustivat heidät olemassaolon edellytyksillä.
Ilman rikkaita, ilman niitä jotka ovat koonneet pääomaa, ne köyhät jotka ylipäätänsä saattaisivat olla olemassa olisivat todella paljon köyhempiä, raapien elantonsa reuna-alueilta, joilla jokainen kuivuus surmaisi suurimman osan niistä lapsista, joita he yrittäisivät kasvattaa. Pääoman syntyminen muutti näitä olosuhteita enemmän kuin mikään muu. Kun kapitalistille kävi mahdolliseksi palkata muita ihmisiä omiin tarkoituksiinsa, hänen kykynsä ruokkia heitä palveli sekä häntä itseään että noita toisia. Tämä kyky lisääntyi edelleen kun jotkut yksilöt tulivat kykeneviksi palkkaamaan toisia, ei vain pelkästään omien tarpeidensa tyydyttämiseen vaan käymään kauppaa tavaroilla ja palveluksilla lukemattomien muiden kanssa. Niinpä omaisuus, sopimus, kauppa ja pääoman käyttö eivät pelkästään hyödyttäneet vähemmistöä.
Hayek väestönkasvusta
Ei ole olemassa näyttöä, joka osoittaisi, että väestön kasvulla tai määrällä tai tiheydellä olisi negatiivinen vaikutus elintasoon. Hayekin mukaan väestönlisäyksen aste on lähestymässä tai jo saavuttanut maksiminsa ja että se ei tule enää kasvamaan vaan vähenemään. Me voimme ylläpitää maailman nykyisen väkiluvun, kommunistiset maat mukaanluettuna, vain jos menestyksellisesti ylläpidämme ja parannamme yksityisomistuksen perustaa, joka tekee hajautuneen järjestelmän mahdolliseksi. Maailmassa on jo kovin paljon ihmisiä ja vain markkinatalous voi pitää tuon määrän elossa.
Halu ja ahneus parempaan elämään säästi heikompiosaisten elämän, ei hyväntekeväisyys, ja teki sen paremmin kuin hyväntekeväisyys olisi voinut tehdä.
Muita poimintoja
Evoluutio ei voi olla oikeudenmukaista. Sen vaatiminen, että kaikki tuleva muutos olisi oikeudenmukaista, olisi evoluution pysähtymisen vaatimista.
Monet uskonnot ovat vastustaneet omaisuutta ja perhettä, mutta ainoat uskonnot, jotka ovat säilyneet ovat sellaisia, jotka tukevat omaisuutta ja perhettä.
"Kenelläkään ei ole lupaa hyökätä yksityisomaisuutta vastaan ja samalla sanoa että hän arvostaa kulttuuria. Niiden historiaa ei voi erottaa toisistaan." - Henry Sumner Maine
"Omistus on erottamaton ihmisen taloudesta sen yhteiskunnallisessa muodossa." - Carl Menger
"Missä ei ole omaisuutta, ei ole oikeutta"
"Mistä johtuu, että yleistä hyvinvointia palvelevat ja sen kehitykselle äärimmäisen tärkeät instituutiot syntyvät ilman että niiden perustamiseen yleisesti pyritään." - Carl Menger
"Missä käydään kauppaa, siellä on tapojen hienostuneisuus" - Montesquieu
Hayekin kritiikin kärki kohdistuu ennen kaikkea intellektuelleihin, jotka uskovat keskitetyn järjestelmän tuottavan parhaimman hyvinvoinnin. Hayekin mukaan, mitä korkeammalle kiipeämme älykkyyden tikapuilla, sitä todennäköisemmin törmäämme sosialistisiin vakaumuksiin. Hayekin mukaan moraali ja erityisesti omitus-, vapaus- ja oikeusinstituutiot eivät kuitenkaan ole ihmisen järjen luomia vaan kulttuurievoluution tuloksia, toisin kuin älymystö ymmärsi. Hayekin mukaan järjestyksemme syntyyn ja ihmiskunnan olemassaoloon nykyisessä koossaan ja muodossaan ovat pääasiassa johtaneet vähitellen kehittyneet ihmisen käyttäytymissäännöt ja erityisesti ne, jotka koskevat yksityisomaisuutta, rehellisyyttä, sopimuksia, vaihtamista, kauppaa, kilpailua, voittoa ja yksityisyyttä.
Hayek kapitalismista
Tuotteiden jakelu kilpailumarkkinoilla on ainoa tunnettu tapa osoittaa ihmisille, mihin suuntaan heidän työnsä tulee suuntautua, jotta se edistäisi kokonaistuotantoa mahdollisimman paljon.
On ilmeistä, että jokainen yksilö pystyy omassa tilanteessaan arvioimaan valtiomiestä tai lainsäätäjää paremmin, mihin yksityisteollisuuden kohteeseen hänen pääomansa voidaan käyttää ja mistä syntyvä tuote olisi olemaan arvokkainta.
Jokaisen yksilön erillinen tehtävä on erityistietojaan ja -taitojaan valitsemallaan tavalla käyttäen auttaa yhteisöä tyydyttämään tarpeensa.
Kilpailu on keksimismenetelmä, joka kuuluu kaikkeen evoluutioon ja joka sai ihmisen reagoimaan ainutlaatuisiin tilanteisiin; ja jatkuvan kilpailun, eikä suinkaan sopimuksen, avulla vähitellen kasvatamme tehokkuuttamme.
Taloudellisessa maailmassa, ja hajautuneen järjestyksemme muissa instituutioissa, ennalta tarkoittamattomat seuraukset ovat tärkeimpiä: resurssien jako aiheutetaan epäpersoonallisella prosessilla, jossa yksilöt, toimimalla omien tarkoitusperiensä hyväksi (nekin myös usein varsin epäselviä), kirjaimellisesti eivät tiedä eivätkä voi tietää toimintojensa nettotulosta.
Yksittäisomistuksen instituutio ei ole itsekäs, eikä sitä keksitty, eikä voitukaan keksiä, pakottamalla omistajien tahtoa muille. Se on pikemminkin yleishyödyllinen, koska se siirtää tuotannon ohjauksen muutamien yksilöiden käsistä, joiden tieto on rajoitettua uskottelevatpa he mitä tahansa, kokonaiselle prosessille, hajautuneelle järjestykselle, joka käyttää kaikkien tietouden maksimaalisesti ja siten hyödyttää lähes yhtä paljon niitä, jotka eivät omista omaisuutta, kuin niitä, jotka omistavat.
Monimutkaisissa olosuhteissa järjestys ja sopeutuminen tuntemattomaan voidaan saavuttaa tehokkaammin hajauttamalla ratkaisuja ja vaikutusvallan jakaminen tosiasiassa parantaa mahdollisuutta kokonaisjärjestykseen. Hajauttaminen tosiasiassa johtaa siihen, että enemmän informaatiota otetaan huomioon.
Kokonaistuotantomme määrä on niin suuri vain koska voimme yksittäisesti omistetun omaisuuden markkinavaihdon avulla käyttää suuresti hajaantunutta tietoutta tietyistä tosiasioista allokoidaksemme yksittäisesti omistettuja resursseja. Markkinatalous on ainoa tunnettu tapa hankkia informaatiota, jonka avulla yksilöt kykenevät arvioimaan niiden voimavarojen suhteellisia etuja, joista heillä on välitöntä tietoa ja jota käyttämällä he tietoisesti tai tarkoittamattaan palvelevat kaukaisten tuntemattomien yksilöiden tarpeita.
Maailmassa tuhannet miljoonat ihmiset tekevät työtä jatkuvasti muuttuvassa ympäristössä huolehtien toisten, enimmäkseen heille tuntemattomien toimeentulon välineistä ja samalla kertaa huomaavat niiden odotustensa täyttyvän, että he itse vastaanottavat samalla tavalla tuntemattomien ihmisten valmistamia tavaroita ja palveluja.
Eikä kaikkien lainalainen vapaus vaadi, että kaikki pystyvät omistamaan henkilökohtaista omaisuutta, vaan että monet ihmiset pystyvät. Minä itse eläisin mielummin ilman omaisuutta maassa, jossa monet muut omistavat jotain, kuin paikassa, jossa kaikki omaisuus on "kollektiivisesti omistettua" ja vallanhaltijan tiettyihin käyttöihin ohjaamaa.
Hayek sosialismista
Sosialististen sääntöjen noudattaminen tuhoaisi suuren osan nykyisestä ihmiskunnasta ja köyhdyttäisi suurimman osan lopusta.
Vihamielisyys, etenkin kirjanoppineiden vihamielisyys kauppiasta kohtaan on yhtä vanhaa kuin muistiin merkitty historia. Heidän mukaansa ihminen, joka osti halvalla ja myi kalliilla oli pohjimmiltaan epärehellinen. Esimerkiksi Platon ja Aristoteles pitivät kauppiasta halveksittavana, vaikka olivat sellaisen kaupungin kansalaisia, jonka johtava asema perustui kaupankäyntiin.
Hallitusten rahan hallinnan historia on muutamia lyhyitä onnekkaita ajanjaksoja lukuunottamatta ollut keskeytymätöntä petosta ja vilppiä. Markkinatalous saattaisi hyvinkin olla paremmin kykenevä kehittämään mahdollisuuksiaan, jos hallitusten rahamonopoli kumottaisiin.
Keynes taisteli "säästämisen hyveen" moraalista traditiota vastaan ja kieltäytyi tuhansien hämärien taloustietelijöiden tavoin myöntämästä, että yleensä tarvitaan kulutushyödykkeiden kysynnän lasku, jotta pääomahyödykkeiden tuotantoa voidaan lisätä.
Hayek arvon käsitteestä
Tärkeä ja suuri osa yksilön arvosta muille ihmisille johtuu hänen eroavaisuuksistaan näihin verrattuna. Näin ollen ihmisten täytyi tulla erilaisiksi, ennen kuin he saattoivat vapaasti yhdistyä yhteistyön monimutkaisiksi rakenteiksi.
Arvo kuvaa esineen tai toiminnon ihmisen tarpeiden tyydyttämiseen kykenevää ominaisuutta ja se voidaan saada selville vain keskinäisellä sovittelulla, vaihtamalla niitä vaihto- tai vastaavuusarvoja keskenään, jotka eri tavaroilla ja palveluksilla on eri yksilöille. Arvo ei ole ominaisuus tai fyysinen laatu, joka esineillä olisi itsessään, riippumatta niiden suhteesta ihmisiin, vaan yksinomaan se on näiden suhteiden piirre, joka tekee ihmisille mahdolliseksi päätellä, onko muilla parempia mahdollisuuksia hyötyä esineestä, kuin he tekevät ratkaisuja niiden käytöstä. Arvon lisäys ilmenee vain ja sillä on merkitystä vain suhteessa ihmisten tarkoituksiin.
Mengeriä mukaillen arvo on taloudellista toimintaa harjoittavien ihmisten käsitys heidän käytettävissään olevien tavaroiden merkityksestä heidän elämänsä ja hyvinvointinsa ylläpidolle. Taloudellinen arvo ilmaisee sen vaihtuvan arvon, joka esineiden ominaisuuksilla on tyydyttää jotakin erillisten, yksilöllisten päämäärien asteikkojen moninaisuudesta. Jokaisella on oma erityinen arvojärjestelmänsä, johon hän asettaa tavoittelemansa päämäärät. Nämä yksilölliset arvostukset voi tietää vain harva, jos kukaan toinen, ja tuskin ihminen itsekään on niistä täysin tietoinen.
Hayek taloustieteestä
Taloustiede voitaisiin kuvata teoriaksi niistä teorioista, joita ihmiset ovat kehittäneet sen selittämiseksi, kuinka tehokkaimmin löytää ja saa käyttöön erilaisia välineitä eri tarkoituksiin.
Taloustieteen kummallinen tehtävä on osoittaa ihmisille, kuinka vähän he todellisuudessa tietävät siitä, minkä he kuvittelevat voivansa suunnitella.
Hayek vaurastumisesta
Varallisuuden aikaan saaminen ei ole yksinkertaisesti fyysinen prosessi, eikä sitä voi selittää syyn tai vaikutuksen ketjulla. Sitä eivät määrää kenenkään tiedettävissä olevat objektiiviset fysikaaliset tosiasiat, vaan erillinen, diffuusi, miljoonien ihmisten tietoaines, joka on tiivistynyt hintoihin, jotka jatkuvasti palvelevat ratkaisujen teossa. Kun markkinat kertovat yksittäiselle liikkeenharjoittajalle, että tietyllä tavalla on hankittavissa enemmän tuottoa, hän voi palvella sekä sekä omaa etuaan että antaa suuremman panoksen kokonaistuotokseen kuin hän voisi tehdä millään muulla käytettävissään olevalla tavalla.
Vain hintasuhteet kertovat liikkeenharjoittajalle, milloin tuotot riittävästi ylittävät kulut, jotta tietyn pääoman sijoittaminen tiettyyn yritykseen tulisi tuottavaksi. Sellaiset signaalit ohjaavat häntä näkymättömissä olevaa päämäärää kohden, lopputuotteen kaukaisen ja tuntemattoman kuluttajan tyydyttämiseen.
Hayek kapitalistin ja proletariaatin suhteesta
Pääoman omistajien toiminnan ansiosta proletariaatille kävi mahdolliseksi selviytyä ja lisääntyä ja eräässä mielessä kapitalistit synnyttivät proletariaatit. On totta, että pääomanomistajat tekivät mahdolliseksi ihmisten kanssakäymisen hajautuneen järjestelmän ja tämä on saattanut aiheuttaa, että jotkut kapitalistit ovat ylpeinä hyväksyneet tuon nimen ponnistustensa tulokselle. Se oli kuitenkin onneton kehityssuunta sillä se antoi ymmärtää sellaisten etujen törmäävän yhteen, jotka todellisuudessa eivät ole vastakkaisia. Myös Marxin mukaan kapitalisti loi proletariaatin.
Jos kysytään, mitä ihmiset ovat eniten velkaa kapitalisteiksi kutsuttujen noudattamalle moraalille, vastaus on: elämänsä. Suurin osa niistä yksilöistä, joista proletariaatti nykyään koostuu ei olisi voinut olla olemassa ennen kuin muut varustivat heidät olemassaolon edellytyksillä.
Ilman rikkaita, ilman niitä jotka ovat koonneet pääomaa, ne köyhät jotka ylipäätänsä saattaisivat olla olemassa olisivat todella paljon köyhempiä, raapien elantonsa reuna-alueilta, joilla jokainen kuivuus surmaisi suurimman osan niistä lapsista, joita he yrittäisivät kasvattaa. Pääoman syntyminen muutti näitä olosuhteita enemmän kuin mikään muu. Kun kapitalistille kävi mahdolliseksi palkata muita ihmisiä omiin tarkoituksiinsa, hänen kykynsä ruokkia heitä palveli sekä häntä itseään että noita toisia. Tämä kyky lisääntyi edelleen kun jotkut yksilöt tulivat kykeneviksi palkkaamaan toisia, ei vain pelkästään omien tarpeidensa tyydyttämiseen vaan käymään kauppaa tavaroilla ja palveluksilla lukemattomien muiden kanssa. Niinpä omaisuus, sopimus, kauppa ja pääoman käyttö eivät pelkästään hyödyttäneet vähemmistöä.
Hayek väestönkasvusta
Ei ole olemassa näyttöä, joka osoittaisi, että väestön kasvulla tai määrällä tai tiheydellä olisi negatiivinen vaikutus elintasoon. Hayekin mukaan väestönlisäyksen aste on lähestymässä tai jo saavuttanut maksiminsa ja että se ei tule enää kasvamaan vaan vähenemään. Me voimme ylläpitää maailman nykyisen väkiluvun, kommunistiset maat mukaanluettuna, vain jos menestyksellisesti ylläpidämme ja parannamme yksityisomistuksen perustaa, joka tekee hajautuneen järjestelmän mahdolliseksi. Maailmassa on jo kovin paljon ihmisiä ja vain markkinatalous voi pitää tuon määrän elossa.
Halu ja ahneus parempaan elämään säästi heikompiosaisten elämän, ei hyväntekeväisyys, ja teki sen paremmin kuin hyväntekeväisyys olisi voinut tehdä.
Muita poimintoja
Evoluutio ei voi olla oikeudenmukaista. Sen vaatiminen, että kaikki tuleva muutos olisi oikeudenmukaista, olisi evoluution pysähtymisen vaatimista.
Monet uskonnot ovat vastustaneet omaisuutta ja perhettä, mutta ainoat uskonnot, jotka ovat säilyneet ovat sellaisia, jotka tukevat omaisuutta ja perhettä.
"Kenelläkään ei ole lupaa hyökätä yksityisomaisuutta vastaan ja samalla sanoa että hän arvostaa kulttuuria. Niiden historiaa ei voi erottaa toisistaan." - Henry Sumner Maine
"Omistus on erottamaton ihmisen taloudesta sen yhteiskunnallisessa muodossa." - Carl Menger
"Missä ei ole omaisuutta, ei ole oikeutta"
"Mistä johtuu, että yleistä hyvinvointia palvelevat ja sen kehitykselle äärimmäisen tärkeät instituutiot syntyvät ilman että niiden perustamiseen yleisesti pyritään." - Carl Menger
"Missä käydään kauppaa, siellä on tapojen hienostuneisuus" - Montesquieu
perjantai 22. tammikuuta 2010
Vaurastu arvo-osakkeilla
Sijoittajakonkari Kim Lindström on arvosijoittamisen pioneereja Suomessa. Hänen teoksensa Vaurastu arvo-osakkeilla on täten pakollinen luettava kaikille arvosijoittamisesta kiinnostuneille. Teos on sijoituskirjojen aatelia ja yksi parhaista koskaan lukemistani sijoituskirjoista. Kirja on selkeästi ja ymmärrettävästi kirjoitettu, hyvin perusteellinen ja sen kirjoitustyylistä näkee, että Lindstöm kokemuksellaan tietää, mistä puhuu. Tätä kirjaa ei ole kirjoittanut taloustoimittaja tai tutkija, tämän on kirjoittanut aihepiirin syvällisesti sisäistänyt ajattelija, joka on määrätietoisesti ja menestyksekkäästi toteuttanut valitsemaansa strategiaa käytännössä.
Mikä on arvoyhtiö?
Arvoyhtiöksi määritellään yhtiöt, joiden markkina-arvo on alhainen suhteessa oman pääoman kirja-arvoon (P/B-luku). Lindströmin mukaan arvoyhtiöt ovat kasvuyhtiöistä poiketen edullisesti hinnoiteltuja esimerkiksi nettovarallisuuteensa, tuloskehitykseensä tai osingonmaksukykyynsä verrattuna, koska niiden kasvumahdollisuudet oletetaan olevan rajoitetut. Niiden osakekurssit perustuvat jo tiedossa oleviin kassavirtoihin. Kasvuyhtiöiden osakkeissa hinta sen sijaan perustuu pääasiassa nopean kasvun ja sen tuoman tuloskasvun odotukseen.
Tyypillinen arvoyhtiö on hyvä osingonmaksaja, koska investointitarpeet eivät välttämättä ole kovin suuria. Tunnusomaista arvoosakkeelle on myös korkea osinkotuotto ja alhainen pörssikurssi suhteessa osekekohtaiseen tulokseen eli P/E-luku. Arvoyhtiöillä on usein myös arvokasta omaisuutta, jota ei ole täysimääräisesti hinnoiteltu osakkeen pörssikurssiin. Osakekohtaisen tuloksen voimakas vaihtelu vuodesta toiseen on huolestuttava ilmiö: arvosijoittaja toivoo näkevänsä tasaisesti nousevaa trendiä.
Arvoyhtiöitä voi Lindstömin mukaan etsiä esimerkiksi käyttämällä arvosijoittamisen isän Benjamin Grahamin ja David Doddin kriteereitä aliarvostetulle osakkeelle:
- Tulostuoton (P/E-luvun käänteisluvun) tuli olla vähintään kaksinkertainen riskittömään pitkään korkoon verrattuna
- P/E-luvun tuli olla enintään 40 prosenttia pörssin edellisten viiden vuoden keskimääräisestä P/E-luvusta
- Osinkotuoton tuli olla vähintään kaksi kolmasosaa pitkien yrityslainojen korosta
- Osakekurssin tuli olla enintään kaksi kolmasosaa tasesubstanssista, josta on vähennetty mm. liikearvo
- Yrityksellä tuli olla velkaa vähemmän kuin omaa pääomaa
- Osakekohtaisen tuloksen kasvu viimeisten 10 vuoden aikana tuli olla keskimäärin yli 7 prosenttia
- Viimeisten 10 vuoden aikana yrityksellä sai olla enintään kaksi tulosheikennystä
Mitä on arvosijoittaminen (value investing)
"You don't make money by investing in a good company... You make money by investing in a company that is better than the market thinks". - Robert W. Vishny, Chicagon yliopiston rahoituksen professori
Lindstömin mukaan hyvän arkipäiväisen yhtiön osakkeiden ostaminen alihintaan on järjestään osoittautunut paljon tuottoisammaksi sijoitukseksi kuin lennokkaan muotiyhtiön osakkeiden ostaminen ylihintaan. Arvosijoittaja etsii yrityksiä, joilla on taitava johto, kestävä liikeidea, vahva markkina-asema ja hyvä kannattavuus.
Yritysten valinnassa arvosijoittajan pitäisi Lindstömin mukaan ensinnäkin kysyä itseltään, haluaisiko ylipäätään omistaa kyseistä yritystä. Vastaus edellyttää seikkaperäistä tutustumista yritykseen, sen historiaan, rahoitusrakenteeseen, maksuvalmiuteen, aikaisempien vuosien kannattavuuteen ja liikkeenjohtoon sekä toimialan suhdanneherkkyyteen ja mahdollisiin muihin erityisongelmiin. Listautumisantiin osallistumista Lindstöm ei arvosijoittajalle suosittele, ellei hänellä ole hyvin vahvoja perusteita olettaa, että anti on väärin hinnoiteltu.
Arvostrategian menestyksekäs toteuttaminen edellyttää pitkää sijoitushorisonttia. Tästä syystä arvosijoittajat ovat perinteisesti osta ja pidä-sijoittajia. Arvosijoittajan lähtökohtana on osakkeiden omistaminen ikuisesti. Kuitenkin arvosijoittajan kannattaa hyödyntää markkinoiden ylilyönnit niin ostoissa kuin myynneissä. Lindstömin mukaan jos kypsällä markkinoilla toimivien yritysten osakkeiden P/E-luku alkaa olla yli 20, osinkotuotto parhaimmillaan alle 3 prosenttia ja markkina-arvo moninkertainen nettovarallisuuden kirja-arvoihin verrattuna, sijoittajalla alkaa olla korkea aika toimia eli myydä.
Arvosijoittajat voidaan jakaa kolmeen alaryhmään: perinnäisiin arvosijoittajiin, vastavirtaan kulkijoihin ja aktivisteihin. Perinnäiset arvosijoittajat toteuttavat arvosijoittamisen periaatetta eli etsivät arvoyhtiön kriteerit täyttäviä yhtiöitä ja sijoittavat niihin pitkällä aikajänteellä. Vastavirtaan kulkijat taasen pyrkivät löytämään markkinoiden hinnoitteluvirheitä ja ottavat näkemystä markkinoita vastaan. Aktivistit etsivät sijoituskohteita samojen periaatteiden mukaan kuin muut arvosijoittajat, mutta ostavat yhtiöstä niin suuren osuuden, että voivat osallistua päätöksentekoon tai jopa sanella päätökset. Aktivisteille keskeinen termi on Private Market Value, joka on yhtiön sisäinen arvo lisättynä preemiolla omistuksen tuomasta vallasta saada aikaan muutoksia yhtiössä.
Toiveena kasvavat osingot
Arvosijoittaja kiinnittää erityistä huomiota osinkoihin. Toivomuslistan kärjessä on osake, jossa osinko on jatkuvasti nousussa, osinkotuotto korkea ja riski tuloskehityksen kääntymisestä laskuun mahdollisimman pieni. Lindstömin mukaan on viisasta välttää sellaisia yhtiöitä, jotka eivät maksa osinkoa. Hänen mukaansa hyvä vinkki on sijoittaa niihin yhtiöihin, jotka pystyvät nopeimmin kasvattamaan osinkosummiaan lähivuosina. Tästä syystä arvosijoittaja etsii mielellään yrityksiä, joilla on vahva kassavirta. Vapaan kassavirran tulee olla niin suuri, että se mahdollistaa sekä osakasystävällisen voitonjakopolitiikan harjoittamisen että kannattavien investointien tekemisen.
Osakekohtaisen oman pääoman kasvun ja osakekurssin nousun välillä on kiistaton yhteys, joskin osingonjaon kasvun ja osakkeen arvonnousun välillä yhteys on vielä selvempi. Teoriassa osingonjaolla ei pitäisi olla vaikutusta yrityksen arvonkehitykseen, koska yhtiö jakaa omaa varallisuuttaan, mutta Lindströmin mukaan markkinoilla arvostetaan käteissuorituksia huomattavasti enemmän kuin yhtiön käyttöön jääviä varoja. Täten osingonjako vaikuttaa yhtiön pörssikurssin arvoon. Arvopreemio (value premium) eli arvo-osakkeiden ylituotto johtuukin Lindströmin mukaan kahdesta osatekijästä: osinkotuotosta ja osingonkasvusta.
Buffetin arvosijoitusperiaatteet
Maailmassa tuskin on sijoituskirjaa, jossa ei viitattaisi Warren Buffetiin. Näin myös Lindströmin tapauksessa. Hän kuvailee Buffetin arvosijoittamisen uranuurtajana ja esittelee Buffetin sijoitusperiaatteet varsin kattavasti. Buffetin sijoitusperiaatteet Lindströmin mukaan ovat:
Liiketoimintaperiaatteet:
- Yhtiön liiketoiminnan tulee olla yksinkertainen ja ymmärrettävä
- Yrityksellä tulee olla pitkä johdonmukainen historia, ja liiketoiminnan tuottojen tulee olla vakaat ja ennustettavat
- Yhtiön tulee toimia alalla, jonka pitkän aikavälin näkymät ovat suotuisat
Liikkeenjohdolliset periaatteet:
- Yhtiön johtajien tulee olla avoimia ja rehellisiä
- Yhtiön johtajien tulee toimia itsenäisesti eikä seurata muita
Rahoitusperiaatteet:
- Yhtiön oman pääoman tuoton tulee olla hyvä (owner earnings vastaa suunnilleen osakkeenomistajien käyttöön jäävää vapaata kassavirtaa)
- Yhtiöllä tulee olla korkea ja vakaa voittomarginaali sekä johdonmukainen historia osakkeenomistajille luodusta arvosta
Markkinaperiaatteet:
- Pitää olla mahdollista määritellä yhtiön "sisäinen" arvo riittävän tarkasti diskonttaamalla tulevia kassavirtoja
- Osaketta pitää pystyä ostamaan riittävällä turvamarginaalilla sisäiseen arvoon verrattuna käyttämällä hyväksi markkinapsykologian taipumusta liioitella kurssilaskuja
Arvoyhtiöiden omistusrakenteesta
Lindstömin mukaan arvosijoittaja ei osta osaketta vaan tietyn osan toimivasta yrityksestä. Edellyttäen että kirjanpitoarvot suurinpiirtein vastaavat käypiä arvoja ja yhtiö on kannattava siitä kannattaa ehdottomasti maksaa ainakin varojen ja velkojen erotuksen verran. Tämä erotus on oma pääoma eli tasesubstanssi. Mitä mielenkiintoisemmalta tulevaisuus näyttää, sitä enemmän tarjousta voi nostaa.
Lindström suosittelee myös kiinnittämään huomiota yhtiön omistusrakenteeseen. Hänen mukaansa omistajat eivät ole aina samassa veneessä, mikäli osa omistajista on esimerkiksi raaka-aineiden toimittajia kuten Metsäliitto M-Realissa ja maanviljelijät Raisiossa. Yleisesti ottaen kasvollinen omistus on myönteinen asia, varsinkin kun suuret henkilöosakkaat ovat mukana yrityksen operatiivisessa toiminnassa. Muutama tasavahva suuromistaja on turvallisin vaihtoehto muiden osakkeenomistajien kannalta. Yhteen dominoivaan omistajaan liittyy riski, että muiden omistajien edut unohtuvat. Toisenlainen riski voi toteutua, jos omistus jakaantuu laajalle ja suuromistajien luettelo koostuu kasvottomista omistajista, kuten sijoitusrahastoista, yleishyödyllisistä yhteisöistä, eläkelaitoksista ja vakuutusyhtiöistä. Kasvoton omistaja on valitettavan usein yhtä kuin passiivinen omistaja, joka ei välttämättä vaivaudu edes yhtiökokouksin. Sellaisissa yhtiöissä valta luisuu helposti toimivalle johdolle, jolla voi olla omistajakunnan edusta poikkeavia tavoitteita. Omistajat haluavat osinkoja, mutta toimivalle johdolle rahan jakaminen yhtiöstä voi olla vastenmielistä, koska iso kassa antaa enemmän liikkumavapautta.
Johtajien ja hallitusten jäsenten merkittävät osakeomistukset omassa yhtiössä on Lindströmin mielestä myönteinen signaali, koska silloin sijoittaja tietää istuvansa samassa veneessä heidän kanssaan. Merkitystä on vain sellaisilla osakemäärillä, jotka ovat järkevässä suhteessa asianomaisten tuloihin ja varallisuuteen. Aitoa sitoutumista osoittavat sellaiset osakesijoitukset, jotka on tehty markkinaehdoin, siis samoin ehdoin kuin muut sijoittajat ovat omansa tehneet. Ilmaisilla optioilla merkittyihin osakkeisiin liittyy se etu, että kyseinen avainhenkilö osoittaa haluavansa olla pitkäaikainen omistaja eikä ole heti kiirehtinyt rahastamaan optioitaan. Sukuyhtiöissä myyntikiinnostus lisääntyy, kun omistus on levinnyt perintöjen kautta niin laajalle, ettei omistajilla enää ole kovin läheisiä siteitä yhtiöönsä.
Lindströmin sijoitusperiaatteet
Lindströmin sijoitusperiaatteena on arvosijoittaminen. Hän pyrkii olemaa pysyvä omistaja hyvissä yhtiöissä, mutta hyödyntää markkinoiden ylilyönnit ostoina tai myynteinä. Hänen ykköstavoitteensa on osinkojen kasvu. Siksi hän välttää nollaosinkoyhtiöitä. Toinen keskeinen periaate on, että hän haluaa tietää tarkalleen, minkälaisessa yrityksessä hän on osakkeenomistajana. Hän haluaa tutustua yrityksen päätöksentekijöihin ja tehdä heistä omat johtopäätökset. Kolmanneksi hän suosii vain suoria osakesijoituksia, koska hän ei halua ulkoistaa sijoituspäätöksiään salkunhoitajille ja jakaa sijoitustoiminnan tuottoa rahastoyhtiöiden kanssa.
Kirjallisuutta
Graham, Benjamin (1984) The Intelligent Investor
Greenwald, Bruce N.C.; Kahn Judd; Sonkin, Paul D.; van Biema, Michael (2001) Value Investing. From Graham to Buffet and Beyond.
Jacobs, Bruce I; Levy, Kenneth N. (2000) Equity Management. Quantitative Analysis for Stock Selection.
Stein, Lawrence M. (1988) Value Investing. New Strategies for Stock Market Success.
Internet-osoitteita
www.berkshirehathaway.com
www.brandes.com/institute
www.grahaminvestor.com
www.moderngraham.com
Mikä on arvoyhtiö?
Arvoyhtiöksi määritellään yhtiöt, joiden markkina-arvo on alhainen suhteessa oman pääoman kirja-arvoon (P/B-luku). Lindströmin mukaan arvoyhtiöt ovat kasvuyhtiöistä poiketen edullisesti hinnoiteltuja esimerkiksi nettovarallisuuteensa, tuloskehitykseensä tai osingonmaksukykyynsä verrattuna, koska niiden kasvumahdollisuudet oletetaan olevan rajoitetut. Niiden osakekurssit perustuvat jo tiedossa oleviin kassavirtoihin. Kasvuyhtiöiden osakkeissa hinta sen sijaan perustuu pääasiassa nopean kasvun ja sen tuoman tuloskasvun odotukseen.
Tyypillinen arvoyhtiö on hyvä osingonmaksaja, koska investointitarpeet eivät välttämättä ole kovin suuria. Tunnusomaista arvoosakkeelle on myös korkea osinkotuotto ja alhainen pörssikurssi suhteessa osekekohtaiseen tulokseen eli P/E-luku. Arvoyhtiöillä on usein myös arvokasta omaisuutta, jota ei ole täysimääräisesti hinnoiteltu osakkeen pörssikurssiin. Osakekohtaisen tuloksen voimakas vaihtelu vuodesta toiseen on huolestuttava ilmiö: arvosijoittaja toivoo näkevänsä tasaisesti nousevaa trendiä.
Arvoyhtiöitä voi Lindstömin mukaan etsiä esimerkiksi käyttämällä arvosijoittamisen isän Benjamin Grahamin ja David Doddin kriteereitä aliarvostetulle osakkeelle:
- Tulostuoton (P/E-luvun käänteisluvun) tuli olla vähintään kaksinkertainen riskittömään pitkään korkoon verrattuna
- P/E-luvun tuli olla enintään 40 prosenttia pörssin edellisten viiden vuoden keskimääräisestä P/E-luvusta
- Osinkotuoton tuli olla vähintään kaksi kolmasosaa pitkien yrityslainojen korosta
- Osakekurssin tuli olla enintään kaksi kolmasosaa tasesubstanssista, josta on vähennetty mm. liikearvo
- Yrityksellä tuli olla velkaa vähemmän kuin omaa pääomaa
- Osakekohtaisen tuloksen kasvu viimeisten 10 vuoden aikana tuli olla keskimäärin yli 7 prosenttia
- Viimeisten 10 vuoden aikana yrityksellä sai olla enintään kaksi tulosheikennystä
Mitä on arvosijoittaminen (value investing)
"You don't make money by investing in a good company... You make money by investing in a company that is better than the market thinks". - Robert W. Vishny, Chicagon yliopiston rahoituksen professori
Lindstömin mukaan hyvän arkipäiväisen yhtiön osakkeiden ostaminen alihintaan on järjestään osoittautunut paljon tuottoisammaksi sijoitukseksi kuin lennokkaan muotiyhtiön osakkeiden ostaminen ylihintaan. Arvosijoittaja etsii yrityksiä, joilla on taitava johto, kestävä liikeidea, vahva markkina-asema ja hyvä kannattavuus.
Yritysten valinnassa arvosijoittajan pitäisi Lindstömin mukaan ensinnäkin kysyä itseltään, haluaisiko ylipäätään omistaa kyseistä yritystä. Vastaus edellyttää seikkaperäistä tutustumista yritykseen, sen historiaan, rahoitusrakenteeseen, maksuvalmiuteen, aikaisempien vuosien kannattavuuteen ja liikkeenjohtoon sekä toimialan suhdanneherkkyyteen ja mahdollisiin muihin erityisongelmiin. Listautumisantiin osallistumista Lindstöm ei arvosijoittajalle suosittele, ellei hänellä ole hyvin vahvoja perusteita olettaa, että anti on väärin hinnoiteltu.
Arvostrategian menestyksekäs toteuttaminen edellyttää pitkää sijoitushorisonttia. Tästä syystä arvosijoittajat ovat perinteisesti osta ja pidä-sijoittajia. Arvosijoittajan lähtökohtana on osakkeiden omistaminen ikuisesti. Kuitenkin arvosijoittajan kannattaa hyödyntää markkinoiden ylilyönnit niin ostoissa kuin myynneissä. Lindstömin mukaan jos kypsällä markkinoilla toimivien yritysten osakkeiden P/E-luku alkaa olla yli 20, osinkotuotto parhaimmillaan alle 3 prosenttia ja markkina-arvo moninkertainen nettovarallisuuden kirja-arvoihin verrattuna, sijoittajalla alkaa olla korkea aika toimia eli myydä.
Arvosijoittajat voidaan jakaa kolmeen alaryhmään: perinnäisiin arvosijoittajiin, vastavirtaan kulkijoihin ja aktivisteihin. Perinnäiset arvosijoittajat toteuttavat arvosijoittamisen periaatetta eli etsivät arvoyhtiön kriteerit täyttäviä yhtiöitä ja sijoittavat niihin pitkällä aikajänteellä. Vastavirtaan kulkijat taasen pyrkivät löytämään markkinoiden hinnoitteluvirheitä ja ottavat näkemystä markkinoita vastaan. Aktivistit etsivät sijoituskohteita samojen periaatteiden mukaan kuin muut arvosijoittajat, mutta ostavat yhtiöstä niin suuren osuuden, että voivat osallistua päätöksentekoon tai jopa sanella päätökset. Aktivisteille keskeinen termi on Private Market Value, joka on yhtiön sisäinen arvo lisättynä preemiolla omistuksen tuomasta vallasta saada aikaan muutoksia yhtiössä.
Toiveena kasvavat osingot
Arvosijoittaja kiinnittää erityistä huomiota osinkoihin. Toivomuslistan kärjessä on osake, jossa osinko on jatkuvasti nousussa, osinkotuotto korkea ja riski tuloskehityksen kääntymisestä laskuun mahdollisimman pieni. Lindstömin mukaan on viisasta välttää sellaisia yhtiöitä, jotka eivät maksa osinkoa. Hänen mukaansa hyvä vinkki on sijoittaa niihin yhtiöihin, jotka pystyvät nopeimmin kasvattamaan osinkosummiaan lähivuosina. Tästä syystä arvosijoittaja etsii mielellään yrityksiä, joilla on vahva kassavirta. Vapaan kassavirran tulee olla niin suuri, että se mahdollistaa sekä osakasystävällisen voitonjakopolitiikan harjoittamisen että kannattavien investointien tekemisen.
Osakekohtaisen oman pääoman kasvun ja osakekurssin nousun välillä on kiistaton yhteys, joskin osingonjaon kasvun ja osakkeen arvonnousun välillä yhteys on vielä selvempi. Teoriassa osingonjaolla ei pitäisi olla vaikutusta yrityksen arvonkehitykseen, koska yhtiö jakaa omaa varallisuuttaan, mutta Lindströmin mukaan markkinoilla arvostetaan käteissuorituksia huomattavasti enemmän kuin yhtiön käyttöön jääviä varoja. Täten osingonjako vaikuttaa yhtiön pörssikurssin arvoon. Arvopreemio (value premium) eli arvo-osakkeiden ylituotto johtuukin Lindströmin mukaan kahdesta osatekijästä: osinkotuotosta ja osingonkasvusta.
Buffetin arvosijoitusperiaatteet
Maailmassa tuskin on sijoituskirjaa, jossa ei viitattaisi Warren Buffetiin. Näin myös Lindströmin tapauksessa. Hän kuvailee Buffetin arvosijoittamisen uranuurtajana ja esittelee Buffetin sijoitusperiaatteet varsin kattavasti. Buffetin sijoitusperiaatteet Lindströmin mukaan ovat:
Liiketoimintaperiaatteet:
- Yhtiön liiketoiminnan tulee olla yksinkertainen ja ymmärrettävä
- Yrityksellä tulee olla pitkä johdonmukainen historia, ja liiketoiminnan tuottojen tulee olla vakaat ja ennustettavat
- Yhtiön tulee toimia alalla, jonka pitkän aikavälin näkymät ovat suotuisat
Liikkeenjohdolliset periaatteet:
- Yhtiön johtajien tulee olla avoimia ja rehellisiä
- Yhtiön johtajien tulee toimia itsenäisesti eikä seurata muita
Rahoitusperiaatteet:
- Yhtiön oman pääoman tuoton tulee olla hyvä (owner earnings vastaa suunnilleen osakkeenomistajien käyttöön jäävää vapaata kassavirtaa)
- Yhtiöllä tulee olla korkea ja vakaa voittomarginaali sekä johdonmukainen historia osakkeenomistajille luodusta arvosta
Markkinaperiaatteet:
- Pitää olla mahdollista määritellä yhtiön "sisäinen" arvo riittävän tarkasti diskonttaamalla tulevia kassavirtoja
- Osaketta pitää pystyä ostamaan riittävällä turvamarginaalilla sisäiseen arvoon verrattuna käyttämällä hyväksi markkinapsykologian taipumusta liioitella kurssilaskuja
Arvoyhtiöiden omistusrakenteesta
Lindstömin mukaan arvosijoittaja ei osta osaketta vaan tietyn osan toimivasta yrityksestä. Edellyttäen että kirjanpitoarvot suurinpiirtein vastaavat käypiä arvoja ja yhtiö on kannattava siitä kannattaa ehdottomasti maksaa ainakin varojen ja velkojen erotuksen verran. Tämä erotus on oma pääoma eli tasesubstanssi. Mitä mielenkiintoisemmalta tulevaisuus näyttää, sitä enemmän tarjousta voi nostaa.
Lindström suosittelee myös kiinnittämään huomiota yhtiön omistusrakenteeseen. Hänen mukaansa omistajat eivät ole aina samassa veneessä, mikäli osa omistajista on esimerkiksi raaka-aineiden toimittajia kuten Metsäliitto M-Realissa ja maanviljelijät Raisiossa. Yleisesti ottaen kasvollinen omistus on myönteinen asia, varsinkin kun suuret henkilöosakkaat ovat mukana yrityksen operatiivisessa toiminnassa. Muutama tasavahva suuromistaja on turvallisin vaihtoehto muiden osakkeenomistajien kannalta. Yhteen dominoivaan omistajaan liittyy riski, että muiden omistajien edut unohtuvat. Toisenlainen riski voi toteutua, jos omistus jakaantuu laajalle ja suuromistajien luettelo koostuu kasvottomista omistajista, kuten sijoitusrahastoista, yleishyödyllisistä yhteisöistä, eläkelaitoksista ja vakuutusyhtiöistä. Kasvoton omistaja on valitettavan usein yhtä kuin passiivinen omistaja, joka ei välttämättä vaivaudu edes yhtiökokouksin. Sellaisissa yhtiöissä valta luisuu helposti toimivalle johdolle, jolla voi olla omistajakunnan edusta poikkeavia tavoitteita. Omistajat haluavat osinkoja, mutta toimivalle johdolle rahan jakaminen yhtiöstä voi olla vastenmielistä, koska iso kassa antaa enemmän liikkumavapautta.
Johtajien ja hallitusten jäsenten merkittävät osakeomistukset omassa yhtiössä on Lindströmin mielestä myönteinen signaali, koska silloin sijoittaja tietää istuvansa samassa veneessä heidän kanssaan. Merkitystä on vain sellaisilla osakemäärillä, jotka ovat järkevässä suhteessa asianomaisten tuloihin ja varallisuuteen. Aitoa sitoutumista osoittavat sellaiset osakesijoitukset, jotka on tehty markkinaehdoin, siis samoin ehdoin kuin muut sijoittajat ovat omansa tehneet. Ilmaisilla optioilla merkittyihin osakkeisiin liittyy se etu, että kyseinen avainhenkilö osoittaa haluavansa olla pitkäaikainen omistaja eikä ole heti kiirehtinyt rahastamaan optioitaan. Sukuyhtiöissä myyntikiinnostus lisääntyy, kun omistus on levinnyt perintöjen kautta niin laajalle, ettei omistajilla enää ole kovin läheisiä siteitä yhtiöönsä.
Lindströmin sijoitusperiaatteet
Lindströmin sijoitusperiaatteena on arvosijoittaminen. Hän pyrkii olemaa pysyvä omistaja hyvissä yhtiöissä, mutta hyödyntää markkinoiden ylilyönnit ostoina tai myynteinä. Hänen ykköstavoitteensa on osinkojen kasvu. Siksi hän välttää nollaosinkoyhtiöitä. Toinen keskeinen periaate on, että hän haluaa tietää tarkalleen, minkälaisessa yrityksessä hän on osakkeenomistajana. Hän haluaa tutustua yrityksen päätöksentekijöihin ja tehdä heistä omat johtopäätökset. Kolmanneksi hän suosii vain suoria osakesijoituksia, koska hän ei halua ulkoistaa sijoituspäätöksiään salkunhoitajille ja jakaa sijoitustoiminnan tuottoa rahastoyhtiöiden kanssa.
Kirjallisuutta
Graham, Benjamin (1984) The Intelligent Investor
Greenwald, Bruce N.C.; Kahn Judd; Sonkin, Paul D.; van Biema, Michael (2001) Value Investing. From Graham to Buffet and Beyond.
Jacobs, Bruce I; Levy, Kenneth N. (2000) Equity Management. Quantitative Analysis for Stock Selection.
Stein, Lawrence M. (1988) Value Investing. New Strategies for Stock Market Success.
Internet-osoitteita
www.berkshirehathaway.com
www.brandes.com/institute
www.grahaminvestor.com
www.moderngraham.com
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
