Helmet ja kuplat

Harva kauppatieteiden maisteri kirjoittaa 28-vuotiaana uskottavaa sijoituskirjaa. Sijoitusanalyytikko ja Kauppalehden blogisti Henri Elo on näin tehnyt. Tempun arvoa kasvattaa entisestään se, että Elo julkaisi kirjan omakustanteena. Hän totesi, että suomalaisessa sijoituskirjallisuudessa on hänen kirjansa mentävä aukko. Teos Löydä Helmet - Vältä Kuplat onkin sijoituskirjojen joukossa selvästi omanlaisensa helmi.

Löydä Helmet - Vältä Kuplat on selkeästi yritysanalyytikon kirjoittama kirja. Kirjassa käydään perusteellisesti läpi, miten tilinpäätösanalyysin avulla voidaan arvioida yrityksiä ja tehdä tältä pohjalta perusteltuja sijoituspäätöksiä. Analyysi on selkeästi kirjoitettu ja sen lukeminen auttaisi montaa piensijoittajaa ymmärtämään, mitkä yritysten luvuista ovat keskeisiä ja mihin osakkeiden arvonmääritys perustuu. Ensimmäiseksi sijoituskirjaksi sitä ei voi suositella, koska asioiden omaksuminen edellyttää tiettyä alan tuntemusta ja kirjan ulkoasua ei voi pitää varsinaisesti houkuttelevana, mutta alasta kiinnostuneille se on must read. Sisältö on rautaa, paljon mielenkiintoisia käytännön yritysesimerkkejä ja tietysti hyvän analyysin tapaan kuvioita ja kaavioita. Kirja uppoaa ainakin analyytikon aivoitukseen.

Erityisen kiinnostavaa kirjassa on käänteinen arvonmääritysmalli, josta Elo teki aikanaan myös gradunsa. Se auttaa konkretisoimaan yrityksen markkina-arvoa ja suhteuttamaan sitä nykyiseen tulostasoon. Käänteisessä arvonmääritykssä lähdetään liikkeelle yhtiön markkina-arvosta ja lasketaan nykyisen tulotason ja sijoituksen tuottovaatimuksen (diskonttokorko) avulla tulosura, joka toteuttaa arvonmääritysmallin. Tämä menetelmä olisi ollut hyvä tarkastelutapa esimerkiksi IT-boomin aikana Soneran osakkeen hintaa tarkasteltaessa. Tällöin oltaisiin nähty, kuinka suuriksi yhtiön asiakkaiden puhelinlaskujen olisi pitänyt kasvaa, jotta senhetkinen arvostustaso olisi toteutunut. Ehkä tällä menetelmällä olisi konkretisoitunut se, että silloiset arvostustasot olivat varsin kaukana konkretiasta.

Elon kymmenen vuoden sijoitusstrategia

1) Kokoa salkkuusi vähitellen 10 voittoa tekevää yhtiötä, joista suurin osa on jakanut säännöllistä osinkoa.

2) Valitse eri alojen eri kokoisia yhtiötä, joista osalla on liiketoimintaa myös Suomen ja Euroopan ulkopuolella.

3) Poimi pitkän ajan salkkuun vain yhtiöitä, jotka tunnet ja joiden arvioit tekevän 10 vuodessa vähintään nykykurssin verran tulosta.

4) Valitse myös 1-3 pientä ja keskikokoista kasvuyhtiötä, joiden uskot 5-kertaistavan liikevaihtonsa seuraavien 10 vuoden aikana.

5) Pidä huoli siitä, että salkun keskimääräinen P/E-luku säilyy tasolla 10-20 ja että osinkotuotto on vähintään kolme prosenttia salkun arvosta.

6) Älä rakenna salkkuasi pelkkien suhdanneyhtiöiden varaan, vaikka saisit P/E-luvun siten alhaisemmaksi

7) Luovu yhtiöistä, joilla edellytykset kannattavaan liiketoimintaan katoavat, mutta vältä turhaa kaupankäyntiä kustannusten ja verojen vuoksi.

8) 10 vuoden päästä salkkusi arvo on todennäköisesti yli 3-kertaistunut, jos historiallinen 12%:n keskituotto toteutuu.

9) Jos keskimääräistä matalamman arvostuksen yhtiöt tuottavat jatkossakin muita paremmin, salkkusi arvo on luultavasti yli 4-kertaistunut.

10) Jos alkupääomasi oli 10 000 ja sijoitit 1000 euron lisäsiivun joka vuosi, sinulla on 15%:n tuotolla laskettuna 10 vuoden päästä 60 000 euron salkku.

Sijoittajan käsikirja

Toiset maistelevat viinejä ja antavat niistä analysoituja lausuntoja, minä olen jostain kumman syystä päätynyt lukemaan suomalaisia sijoituskirjoja ja analysoimaan niitä. Suomalaisten sijoituskirjojen sarjassa tällä kertaa käsittelyn kohteena on Karo Hämäläisen Sijoittajan käsikirja. Hämäläisen kirja on suunnattu aloitteleville sijoittajille ja siinä kategoriassa kirja on erittäin toimiva. Kirja on hyvä suositus ensimmäiseksi sijoituskirjaksi, koska se on kattava peruspaketti, jossa on käsitelty sijoittamisen keskeiset asiat yksinkertaisesti ja mukaansatempaavasti.

Kirja on tekstiltään hyvin kirjoitettu eli selkeästi näkee, että Hämäläinen on ammattikirjoittaja, jolta kirjoittaminen sujuu terävästi. Sijoittamisharrastuksessaan edistyneemmille kirja ei tarjoa juurikaan uutta opittavaa ja koska se ei sisällä mehukkaita tarinoita sijoittamisen maailmasta, jää sen lisäarvo tälle kohderyhmälle varsin pieneksi. Kirjan parasta antia on erilaisten yhtiöiden luokitteleminen ja havainnollistava listaus siitä, millä kriteereillä kannattaa mihinkin luokkaan sijoittaa. Hämäläisen mukaan:

Sijoita kuluttajatuoteyhtiöihin, jos:

a) haluat nähdä jokapäiväisessä elämässä, mitä omistat

b) haluat salkkuusi tuttuja brändejä

c) haluat vakaata kehitystä

Sijoita suuryhtiöihin, jos:

a) pelkäät epävarmuutta

b) uskot, että suuret jakavat markkinat

Sijoita pieniin yhtiöihin, jos:

a) uskot löytäneesi aliarvostetun kohteen

b) tähtäät suurempaan tuottoon suuremmalla riskillä

c) sinulla on aikaa odottaa

Sijoita vientiyhtiöihin, jos:

a) haluat tasapainottaa Suomi-riskiä

b) uskot, että suomalaisyhtiöt menestyvät maailmalla

c) sinulla on valuuttakurssinäkemys, jota haluat hyödyntää

Älä sijoita alihankkijoihin, jos:

a) pelkäät, että "isäntä" kyykyttää "renkiä"

b) alan markkinatilanne on heikko

Sijoita sijoitusyhtiöihin, jos:

a) haluat olla kiinteistösijoittaja ostamatta kivitaloa

b) uskot, että sijoitusyhtiöiden työntekijät löytävät sellaiset kohteet, jotka tuottavat kokonaisuutena paremmin kuin itse valitsemasi sijoituskohteet

Sijoita kasvuyhtiöihin, jos:

a) tavoittelet suurta tuottoa

b) et pelkää riskiä ja heiluntaa

c) sijoitustähtäimesi on yli viiden vuoden päässä

d) salkussasi on useaa osaketta

Sijoita arvoyhtiöihin, jos:

a) arvostat osinkotuottoa

b) kaihdat riskiä

c) etsit ensimmäistä sijoituskohdettasi

Sijoita small-capeihin, jos:

a) uskot löytäneesi hyvän kohteen, jota muut eivät ole (vielä!) löytäneet

b) uskot markkinanousuun

Sijoita large-capeihin, jos:

a) haluat, ettei salkkusi tuotto poikkeaa suuresti osakemarkkinoiden yleisestä kehityksestä

Sijoita likvideihin osakkeisiin, jos:

a) sinulle on tärkeää saada osakkeet vaihdettua rahaksi nopeasti

b) sijoitustähtäimesi on lyhyt

Sijoita epälikvideihin osakkeisin, jos:

a) sinulla ei ole kiire realisoida sijoituksiasi

Sijoita kansanosakkeisiin, jos:

a) haluat jakaa sijoituskokemuksia naapurisi tai työkaverisi kanssa

b) haluat hyvää likviditeettiä

Sijoita harvojen herkkuihin, jos:

a) tutkit itse tilinpäätöksiä ja taseita ja pystyt perehtymään yhtiöön tarkasti pelkästään yhtiön itsensä antaman tiedon perusteella

b) sinulla ei ole kiire realisoida omistustasi

Sijoita volatiileihin osakkeisiin, jos:

a) teet päiväkauppaa tai lyhyen aikavälin kauppaa

b) et pelästy, vaikka sijoituksesi menettää parissa päivässä arvostaan 30 prosenttia.

Klassinen liberalismi

Innostuin Risto Harisalon ja Ensio Miettisen Luottamuspääoma-kirjasta sen verran voimakkaasti, että päätin heti perään lukea myös kaksikon toisen teoksen Klassinen liberalismi. Kuten nimestä voi päätellä, kirja on kattava kuvaus klassisesta liberalismista yhteiskunta-aatteena ja siinä käydään läpi liberalismin kehityshistoria sekä eri koulukunnat.

LIBERALISMIN SYNTY

Liberalismi syntyi korvaamaan esikapitalistisia yhteiskuntaa, joille tunnusomaista oli privilegiot, monopolit, kilpailun kieltäminen, markkinoiden puuttuminen ja ihmisten toimintaa rajoittavat olosuhteet kuten maaorjuus ja säätylaitos. Liberalismi korvasi esikapitalistiset tuotantotavat yksityisyrittäjyydellä ja vapaalla markkinataloudella ja loi uuden talousjärjestelmän, kapitalismin. Ensi kertaa ihmisillä oli vapaus yksityisomistukseen, yrittäjyyteen ja toimimiseen markkinoilla sekä tuottajina että kuluttajina. Kirjoittajien mukaan liberalismin keskeisiä elementtejä ovat demokratia, laillisuusperiaate, yhteiskuntarauha, vapaus, kilpailuprosessi, vapaa hintajärjestelmä sekä yksityisomaisuus. Liberalismin alkuperäinen aate voidaan nähdä jakaantuneen kahtia mannermaiseen ja skottilaiseen (klassiseen) liberalismiin. Näistä mannermainen kehittyi erityisesti Ranskassa, jossa tasa-arvo nousi vapautta tärkeämmäksi. Klassinen liberalismi taasen kehittyi erityisesti Iso-Britanniassa ja se korosti vapautta ennen tasa-arvoa.

KLASSINEN KOULUKUNTA

Vaikutusalue: Skotlanti

Merkittävimmät edustajat: John Locke, David Hume, Adam Smith, Henry Thornton, Adam Ferguson, Thomas R. Malthus, Jean-Baptise Say, David Ricardo, Frederick Bastiat, John Stuart Mill ja Herbert Spencer.

Keskeiset ajatukset:

Vapaat markkinat yrittäjineen, omistusoikeuksineen ja vapaasti kehittyvine hintoineen hyödyttävät ihmisten enemmistöä, kun taas julkiset interventiot ovat useimmiten ihmisille haitallisia.

Yksityisomaisuus on instituutio, joka tekee kansalaisyhteiskunnan mahdolliseksi. Ilman yksityisomaisuutta ihminen ei ole vapaa tekemään omia valintojaan. Vasta silloin kun hänellä on oikeus omistaa ja käyttää omaisuuttaan haluamallaan tavalla, hän on vapaa.

Valtion tehtävänä on suojella kansalaisten henkeä ja omaisuutta rikoksia, vilppiä ja petoksia vastaan.

Kun ihmiset joutuvat ottamaan omissa tuotannollisissa valinnoissaan toiset huomioon, he hyödyttävät samalla muita ja viime kädessä koko yhteiskuntaa.

Oman edun periaate: ihmisen on annettava edistää mahdollisimman vapaasti sellaisia asioita, joista hän on itse perillä ja joita hän pitää tärkeinä itselleen ja lähipiirilleen.

Näkymätön käsi: omaa etua tavoittelevien ihmisten tekojen yhteisvaikutus on pääsääntöisesti positiivinen.

Työnjaon spontaani prosessi on ihmisille mahdollisuus luoda aineellista vaurautta ja vapautua köyhyydestä ja osattomuudesta.

Evoluution neljä vaihetta: 1) metsästäjien aika (the age of hunters) 2) paimentamisen aika (the age of shepherds) 3) maanviljelyn aika (the age of agriculture) ja 4) kaupan aika (the age of commerce)

ITÄVALTALAINEN KOULUKUNTA

Vaikutusalue: Wien, Itävalta

Merkittävimmät edustajat: Carl Menger, Friedrich von Wieser, Eugen Böhm-Bawerk, Ludvig von Mises, Friedrich A. Hayek, Wilhelm Röpke, Ludwig M. Lachmann, Israel Kirzner, Henry Hazlitt, Albert Jay Nock

Keskeiset ajatukset:

Subjektivistinen arvokäsitys: Klassisen koulukunnan mukaan asioilla on rahassa ilmaistava objektiivinen arvo. Itävaltalaisten mukaan arvo on subjektiivista eikä asioilla ole sellaista objektiivista arvoa kuten esimerkiksi tuotantokustannukset. Subjektivismi tarkoittaa sitä, että eri asioiden arvo riippuu ihmisten subjektiivisista arvostuksista. Hyödykkeellä ei ole arvoa itsessään vaan niiden arvo määräytyy siitä, millaisen merkityksen ihmiset antavat niille omissa valinnoissaan. Ihmisten omat arvostukset selittävät heidän valintojaan ja tekemisiään. Arvo riippuu aina valitsevasta ja toimivasta ihmisestä, eikä sitä ole olemassa ihmisten tietoisuuden ulkopuolella.

Rajahyötyteoria: Koska arvot ovat subjektiivisia, hinnat muuttuvat jatkuvasti. Hyödykkeen hinta määräytyy sen ihmisille tuottaman hyödyn perusteella.

Kapitalismi on ainoa toimiva taloudellinen järjestelmä, koska se hyväksyy tietyt instituutiot kuten yrittäjyyden, yksityisomaisuuden, vapaan hintajärjestelmän, kysynnän ja tarjonnan esteettömän määräytymisen markkinoilla ja laillisuusperiaatteeseen nojaavan hallitusvallan.

Ensimmäisen ja toisen asteen hyödykkeet: Ensimmäisen asteen hyödykkeillä tarkoitetaan kulutushyödykkeitä kuten esimerkiksi huonekaluja. Toisen asteen hyödykkeillä tarkoitetaan tuotannontekijöitä, joita käytetään kulutushyödykkeiden tuottamiseen. Sosialismin ja kapitalismin ero on se, että kapitalismissa myös toisen asteen hyödykkeet ovat yksityisessä omistuksessa kun sosialismissa ne omistaa valtio. Ennen kuin tuotannontekijöitä hankitaan, joudutaan miettimään, mihin tarkoitukseen ja kuinka tuotannontekijöitä aiotaan käyttää. Kapitalismissa tämän päätöksen tekevät yrittäjät, sosialismissa poliitikot ja virkamiehet.

Taloudellinen laskenta: eri vaihtoehtoja punnittaessa yrittäjä tekee laskelmat omiin subjektiivisiin arvostuksiin ja tarkoituksiin perustuen. Sosialistisen suunnittelijan on mahdoton pystyä tietämään ihmisten erilaisista arvostuksista sekä ihmisten eri arvostusten keskinäisestä arvottamisesta.

Markkinataloudessa kuluttajat päättävät, kuka yrittäjistä menestyy ja kuka ei.

Työttömyys johtuu siitä, että valtio tai ay-liike pakottavat interventioillaan yritykset maksamaan niin korkeaa palkkaa, että kuluttajat eivät ole enää halukkaita kuluttamaan vaadituilla hinnoilla. Minimipalkkalait ja yleissitovuudet saavat siten aikaan työttömyyttä. Suorien vaikutusten lisäksi interventiot yhdellä tuotannonalalla aiheuttavat ongelmia toisella tuotannonalalla.

Työmarkkinoiden vapaus: palkka riippuu kolmesta tekijästä, 1) työvoiman tarjonnasta, 2) ihmisen kyvystä tehdä työtä tuottavasti ja 3) investoinneista teknologiaan. Investoinnit tuotantoteknologiaan nostavat työntekijöiden palkkoja ja kohottavat heidän aineellista elintasoaan.

CHICAGON KOULUKUNTA

Vaikutusalue: Chicago, USA

Merkittävimmät edustajat: Frank Knight, Jacob Viner, Henry Simons, Theodore Schultz, George Stigler, Ronald Coase, Milton Friedman ja Gary Becker.

Keskeiset ajatukset:

Rahan kvanttiteoria eli monetarismi. Rahalla on kaksi määrää, nominaalinen määrä ja todellinen määrä. Nominaalinen määrä tarkoittaa sitä rahan määrää, jonka jokainen maa ilmaisee omalla valuutallaan. Jälkimmäisellä tarkoitetaan rahalla saatavien hyödykkeiden kokonaismäärää kansantaloudessa. Rahan tarjonnan ja hyödykkeiden hintojen välillä on empiirisesti havaittava ja johdonmukaisesti käyttäytyvä riippuvuussuhde, joka ilmenee hintoina. Rahan tarjonta nostaa hyödykkeiden hintoja ja lisää tuotantoa, mutta saa myös aikaan inflaation. Tämä havainto on Keynesiä vastaan, jonka mukaan hallitusvalta voi lisätä rahan tarjontaa tarvitsematta pelätä inflaatiota. Keynesin mukaan rahan tarjonnan lisäys kansantaloudessa aktivoi kysyntää, joka aktivoi puolestaan yrityksiä luomaan uusia työpaikkoja.

Chicagon koulukunnan keskeinen teesi on inflaation vastustaminen.

Taloudellisten lamojen ja heilahtelujen syyt löytyvät poikkeuksetta hallitusvallan rahapoliittisista päätöksistä, eivät vapailta markkinoilta.

Hallitusvallan tehtävä on suojella kansalaisten taloudellisia ja poliittisia vapauksia. Chicagolaiset näkevät julkisella roolilla selkeät omat tehtävät.

Kilpailun rajoittaminen, perustellaanpa sitä miten tahansa, merkitsee aina tulojen siirtoa enemmistöltä eli kuluttajilta vähemmistölle eli tuottajille. Talouden ongelmiin ratkaisuja tulisi etsiä julkisen sääntelyn helpottamisesta, monopolien purkamisesta ja omistusoikeuksien vahvistamisesta.

JULKISEN VALINNAN KOULUKUNTA

Vaikutusalue: Bloomington, Rochester ja Virginian koulukunnat

Merkittävimmät edustajat: James M. Buchanan, Anthony Downs, Gordon Tullock, Richard E. Wagner ja Duncan Black.

Keskeiset ajatukset:

Ihmisten on luonnollista käyttää erilaisia keinoja tavoitteidensa edistämiseksi. He voivat toteuttaa niitä joko markkinoilla tai politiikassa.

Homo economicus: yksilöt toimivat rationaalisesti, tarkoituksenmukaisesti ja omaa etuaan tavoitellen ympäristön rajoitteiden sallimissa puitteissa.

Suhtautuu neutraalisti sekä julkiseen sektoriin että markkinoihin. Perinteinen jaottelu yksityiseen ja julkiseen sektoriin on tarpeeton, koska molemmat koostuvat yksiköistä.

Privilegiohyödyt eli tulonsiirrot ovat sekä poliittinen että taloudellinen ongelma.

Korostaa perustuslakia poliittisesti ja taloudellisesti merkittävänä instituutiona.

Kritisoi voimakkaasti virastopolitiikkaa, joka yrittää ohjata politiikkaa ja maksimoida oman budjettinsa. Virastot pyrkivät hankkimaan itsellensä uusia tehtäviä ja kasvattamaan toimintavapauksiaan siten, että ne ovat yhä vaikeammin poliitikkojen valvottavissa ja ohjattavissa. Viranomaiset eivät vastaa valinnoistaan henkilökohtaisella omaisuudellaan kuten yrittäjät.

Julkisten yritysten monopoliasema hyödykemarkkinoilla ei kannusta niitä kehittämään uusia tuotteita, tehostamaan palveluaan ja karsimaan kustannuksiaan. Julkisilla yrityksillä on taipumus investoida poliittiseen prosessiin markkinoiden sijasta. Niille on tärkeämpää onnistua poliitikkojen silmissä kuin asiakkaiden silmissä.

ANARKOKAPITALISTINEN KOULUKUNTA

Vaikutusalue: Eurooppa ja USA

Merkittävimmät edustajat: Etienne de la Boetie, Albert Jay Nock, Morris ja Linda Tannehill, David Friedman, Robert Nozick, Ayn Rand ja Murray Rothbard.

Keskeiset ajatukset:

Vapaa markkinatalous eli kapitalismi on tiedossa olevista mahdollisuuksista paras vaihtoehto anarkististen tavoitteiden edistämiseksi.

Valtio on vapautta uhkaava voima. Markkinatalous, yksityisomaisuus, vapaa hintajärjestelmä ja vaihdon vapaus ovat vapauden mahdollistava voima.

Jos ihmisillä ei ole mahdollisuutta yksityisomaisuuteen, he eivät kehitä tuotannon mahdollistavia työkaluja ja -välineitä eivätkä näe vaivaa huolehtiakseen tuotannosta.

Vapailla markkinoilla ihmisen omat ratkaisut selittävät hänen onnistumisensa ja epäonnistumisensa.

Vain hyödykkeiden yksityinen tuotanto on hyväksyttävää. Yleinen järjestys ja turvallisuus, oikeudenkäyttö, maantiet jne voidaan tuottaa yksityisin voimin eikä siihen tarvita julkista valtaa.

Nozick ja omaisuuden kaksi ulottuvuutta: Ensinnäkin jokaisella ihmisellä on omaisuus itsessään (self-ownership). Jokaisella ihmisellä on luonnonlain antama oikeus päättää itsestään. Toiseksi omaisuutena on pidettävä kaikkea, mitä ihminen tuottaa tai hankkii hyväksyttävästi - vapaaehtoisin sopimuksin - itselleen. Luonnollinen oikeus edellyttää, että näin hankittu omaisuus nauttii yhtä suurta suojaa kaikkea aggressiota vastaan kuin omaisuus, joka on jokaisella ihmisellä itsessään. Luonnontilassa omaisuuden suoja voi jäädä sattumanvaraiseksi ja puutteelliseksi. Täten Nozick näkee valtion välttämättömyyden, mutta vain minimalistisessa roolissa.

Ayn Randin sallimat valtion tehtävät: 1) poliisin suojelemaan ihmisiä rikollisilta 2) puolustusvoimat suojelemaan ihmisiä ulkoiselta aggressiolta ja 3) tuomioistuimet ratkaisemaan ihmiset keskinäiset kiistat objektiivisesti. Tietyt anarkokapitalistit eivät hyväksy edes näitä julkisen sektorin tehtäviä.

Ihmiset kehittävät itseään vapaaehtoisesti, eikä julkista koulujärjestelmää tarvita. Ihmiset tulevat kouluun silloin, kun se on heille tärkeää. He opiskelevat sellaisia aineita, joita he pitävät tärkeinä ostamalla haluamiaan koulutuspalveluita ja rahoittavat itse opintonsa. Vain näin voidaan synnyttää sivistystä.

Luonnonsuojelua edistetään ulottamalla yksityinen omistusoikeus mm. jokiin, järviin, meriin ja metsiin. Uhanalaiset eläimet voidaan suojella parhaiten omistusoikeuksien avulla. Yksityisomistus on tehokkaampi luonnon turva kuin valtiovalta.

JOHTOPÄÄTÖKSET

Harisalon ja Miettisen Klassinen liberalismi on yksinkertaisesti erinomainen kirja. Se on kirja, joka pistää puhtaammankin markkinatalouden kannattajan miettimään, mihin koulukuntaan sitä kuuluisi ja mihin vetää rajan vapauden ihannoinnissa. On tervettä huomata, että liberalismin sisällä löytyy laaja kirjo erilaisia ajatussuuntia ja sen kiteyttäminen yhteen muottiin osoittautuu vaikeaksi. Vielä paradoksaalisemman tilanteesta tekee se, että USA:ssa liberalisti mielletään hyvin usein sosiaalidemokraatiksi, kun taas konservatiivit ovat vapaan markkinatalouden kannattajia.

Pörssipomojen top5

Yhtiö on usein sen näköinen kuin sen ylin johto eli toimitusjohtaja. Tutkimusten mukaan toimitusjohtajan maineella on keskeinen rooli yrityksen luottamuspääoman syntymisessä ja siten yrityksen houkuttelevuudessa pääomamarkkinoilla. Ketkä sitten ovat tämän hetken top5 pörssiyhtiöiden toimitusjohtajat Suomessa? Ohessa on oma ehdotukseni. Listaus on täysin henkilökohtainen näkemys ja perustuu eri lähteistä muodostettuihin mielikuviin. Paremmilla tiedoilla ja tuntemuksella listaus saattaisi olla hyvinkin erilainen. Subjektiivisuuden nimissä oma pomo on tällä kertaa jätetty listauksen ulkopuolelle.

1. Matti Alahuhta, KONE

Mies on kuin kone. Kone puskee taantumasta huolimatta vahvassa kiidossa globaaleilla markkinoilla. Alahuhdan aikana yhtiö on tehnyt erinomaista tulosta ja yhtiöstä huokuu hyvä johto. Haastattelujen ja julkisten esiintymisten perusteella on muodostunut kuva älykkäästä ihmisestä, jolla on laaja-alaista näkemystä sekä liiketoiminnasta että elämän muista osa-alueista. Työnjako hallituksen puheenjohtajan Antti Herlinin kanssa näyttäisi toimivan erinomaisesti. Kuulemani perusteella mielyttävä ihminen, jolla on hyvät ihmissuhdetaidot ja kyky saada ihmiset kasvamaan.

2. Jorma Eloranta, Metso

Tulokset puhukoot puolestaan. Eloranta on tehnyt Metsossa pitkään hyvää jälkeä. Metso on tosissaan taistellut taantumaa vastaan ja tulee todennäköisesti olemaan taantuman yksi suurimmista voittajista. Elorannan käyttämä ambidexternity-strategia, jonka mukaan on kyettävä samanaikaisesti sekä karsimaan toimintoja kustannussäästöjen takia että kehittämään toimintaa tulevaisuuden kasvua varten näyttäisi toimivan. Taantumadipistä poimittu Tamfelt oli erinomainen ostos, jonka avulla Metso pystyy rakentamaan entistä vahvemman palveluliiketoiminnan. Eloranta on julkisen mielikuvan mukaan tekijä ja monipuolinen johtaja, joka on omiaan monialaisen Metson johtoon.

3. Jouko Karvinen, Stora Enso

Moni saattaa yllättyä tästä valinnasta, mutta kyllä, Jouko Karvinen on Stora Ensossa mies paikallaan. Erittäin vaikea toimiala ja yhtiö, joka tarvitsee rankkaa uudelleenjärjestelyä. Kun tähän lisätään julkinen paine, politiikka ja laaja yhteiskunnallinen merkitys koko Suomelle voidaan todeta, että ei ole helppo tapaus johdettavaksi. Karvinen tekee kuitenkin juuri sitä, mitä hänen pitää. Metsäyhtiöistä näyttäisi siltä, että Stora Enso on Karvisen johdolla saanut eniten aikaiseksi sopeuttamisessa ja on vahvistanut asemaansa toimialan sisällä. Ilman näitä toimenpiteitä yhtiöllä ei olisi tulevaisuutta. Osaan kuvitella, että mies on varsin yksin tehtävänsä kanssa ja selkääntaputtelijoita ei paljon löydy, ennemminkin päinvastoin, mutta jollakin on oltava selkärankaa johtaa myös vaikeina aikoina. Karvisella sitä näyttäisi olevan.

4. Jukka Hienonen, ex-Finnair

Hienonen on puhdasverinen private sector man, joka ei paljon sanojaan säästele. Tietää, mitä toimialalla pitää tehdä ja pisti itsensä likoon muutoksen puolesta. Finnair osoittautui yhtiönä varsin vaikeaksi ja herätys tähän päivään on tuottanut tuskaa. Muutos on kuitenkin välttämätön, mikäli sinivalkoisin siivin aiotaan lentää myös jatkossa. Hienosella on hyvät näytöt ennen kaikkea Stockmannin ajoilta, joten ei ole epäselvää, etteikö hänelle olisi ottajia johtajamarkkinoilla.

5. Kai Seikku, ex-HKScan

Listan toinen ex-toimitusjohtaja. Seikku oli varsin yllättävä valinta aikanaan HK-Ruokatalon johtoon. Maatilanisäntien (LSO) omistama lihalafka ja helsinkiläinen brändimies eivät ehkä ihan istuneet yhteen. Mainosmiehenä Seikku toi markkinoille uusia tuotebrändejä (Ehta, Via jne), mutta makkaratalo pysyi silti makkaratalona. Nyt nuo brändit on kaikki karsittu pois tuotevalikoimasta ja tulosta tehdään Sinisellä. Seikku teki HK:n mittakaavassa suuren yritysoston ostamalla Scanin Ruotsista. Yritysosto oli kenties pakkorako, koska jos Scan olisi päätynyt Atrialle, olisi HK-Ruokatalo jäänyt yksinäiseksi nakkikioskiksi makkaramarkkinoille. Ajoitus ja huutokauppa tekivät vain välttämättömästä kaupasta kalliin ja Seikulle kenkää, kun isäntien usko loppui. Nyt seuraajan on ollut huomattavasti helpompaa karsia kuluja ja kääntää yritysosto tulokselliseksi. Potkut sen kuin parantaa, joten uskon, että toisella alalla ja toisessa yhtiössä Seikku päässee vielä näyttämään todelliset kykynsä.

Jos listaa jatkaisi kymmeneen seuraavina tulisi varmasti sekalaisessa järjestyksessä seuraavat nimet:

Kim Gran, Nokian Renkaat

Nokian Renkaat on Granin aikana tehnyt uskomattoman nousun ja erinomaista tulosta. Suhteellisen pieni yhtiö maailman rengasmarkkinoiden suurten toimijoiden puristuksessa (Michelin, Bridgestone jne), mutta yhtiö on löytänyt oman vahvuusalueensa ja menestynyt. Venäjä-strategia ja sen toteuttaminen ovat vaatineet johdolta sekä näkemystä että riskinottokykyä. Nyt tuo valinta tuottaa tulosta ja on kenties yhtiön elinehto.

Lasse Aho, Olvi

Vähemmän tunnettu toimitusjohtaja, joka ei pahemmin lehtien palstoilla esiinny. Kun katsoo Olvin kehitystä, voi todeta, että yhtiössä ollaan tehty erinomaista työtä. Yhtiö on onnistunut tuomaan markkinoille oluen lisäksi energia- ja virvoitusjuomia ja on saavuttanut hyvän kannattavuuden. Hienosti kasvatettu Suomi-yhtiö.

Kai Telanne, Alma-Media

Menestyvän mediakonsernin johtaja ja mukava mies Tampereelta. Luotsannut Almaa hyvällä otteella ja nauttii selvästi arvostusta sekä yrityksen että toimialan sisällä. Toiminut rauhallisesti ja loogisesti, vaikka Kai Mäkelä on asettanut omistajien suunnalta painetta yhtiölle. Talentumin yritysosto näyttäisi etenevän käsikirjoituksen mukaan, joten selkeästä Telanteella on homma hanskassa.

Jari Sarasvuo, Trainers House

Yksikään pörssiyritys ei ole niin voimakkaasti yhdestä henkilöstä kuin Trainers House on Jari Sarasvuosta. Mies tekee puhumalla miljoonabisnestä. Kunnioitettava suoritus. Kysymys kuuluukin, miksi ihmeessä Trainers House on pörssiyhtiö? Pörssiyhtiön toimitusjohtajan rooli ei tunnu sopivan suorasanaiselle Sarasvuolle ja pörssistatuksen tuoma lisäarvo asiantuntijabisnekselle on pieni, joten en löydä syitä, miksi yhtiö olisi pörssissä. Toimisi kenties paljon paremmin yksityisenä yrityksenä. Toisaalta silloin jäätäisiin paitsi Sarasvuon sutjakoita pörssitiedotteita. Ainoa ihmetykseni on ollut taantumaan laadittu ruutanastrategia. Olisi kuvitellut, että Sarasvuo olisi lyönyt lamaa pataan ja lähtenyt aktiivisemmin valtaamaan markkinoita eikä olisi tyytynyt suojelemaan elintoimintojaan lammenpohjassa.

Pekka Perä, Talvivaara

Mies, joka keräsi kaivoshankkeella miljoonia rahaa (markkina-arvo nyt 960 BBP miljoonaa) ja vei yhtiön Lontoon pörssiin ansaitsee maininnan johtamistaidoistaan. Oli yhtiön jatkotaival sitten minkälainen tahansa, on tämä temppu jo sellainen miehen työ, että harva suomalaisessa pörssihistoriassa tekee vastaavaa. Perällä oli selvästi näkemystä, uskoa ja rohkeutta ajatella suuresti. Tällaisia tarinoita lisää!

Kommentoi, kritisoi tai heitä oma ehdotuksesi pörssin parhaista pomoista, kuulen mielelläni erilaisia näkemyksiä.

Mitä Missä Miljoona

Kun nyt kerran aloitettiin Vesa Puttosen ja Tero Kivisaaren sijoituskirjojen analysointi niin jatketaan asia kerralla loppuun. Puttonen ja Kivisaari tekivät suosiota saavuttaneelle Vaurastuminen - varteenotettava vaihtoehto-kirjalle heti seuraavana vuonna 1999 jatko-osan Mitä Missä Miljoona. Tyyliltään tämä teos jatkaa aikaisemman teoksen linjoilla, letkeälukuista ja selkeäsanaista tekstiä sijoittamisesta.

Puttosen ja Kivisaaren mukaan jos haluaa vaurastua, tulee opetella rahoitusmarkkinoiden ja yritystoiminnan perusteet. Sijoitustoiminnassa tuotot syntyvät yritystoiminnan ymmärtämisestä ja päinvastoin. Heidän mielestään vaurastumisen kaava on yksinkertainen: tulojen ja menojen erotus tekee nettotulon. Tämä summa lisättynä sille saatavalla tuotolla muodostaa varallisuuden. Varallisuutta voi lisätä: a) tuloja kasvattamalla, b) menoja pienentämällä ja c) säästöille saatavaa tuottoa kasvattamalla.

Sijoittajien yleisimmät virheet

Kirjoittajat lähtevät lähestymään sijoittamista tarkastelemalla keskivertosijoittajan keskeisimpiä virheitä ja tapoja tunaroida raha-asiat. Heidän mukaansa sijoittajan yleisimmät virheet ovat:

1. Osta jotain sellaista, mistä et ymmärrä mitään

2. Keskity lyhyen aikavälin tuottoihin

3. Pelkää jatkuvasti pahinta

4. Usko sokeasti talousuutisiin

5. Tuijota osakkeen absoluuttista hintaa

6. Nyrpistä nenääsi hajautetulle salkulle

7. Usko vippaskonsteihin

8. Odota optimaalista aloitusajankohtaa

Tyypillisesti ihmiset tunaroivat raha-asiansa kuudella tapaa:

1. Käytä rahasi lottoamiseen

2. Älä turhaan puhu läheisillesi raha-asioista

3. Älä vaivaudu hankkimaan itsellesi tietoa rahamaailmasta

4. Satsaa autoon

5. Luota nimenomaan mukaviin ihmisiin

6. Kituuta ja kärsi

Kuudes kohta tarkoittaa kirjoittajien mukaan sitä, että suurimmat virheet orastavalla säästäjän uralla voi tehdä, jos ei kuluta ja tuhlaa tarpeeksi. Tuhlaamalla omaan hyvinvointiisi sopivassa määrin pysyt tyytyväisempänä kuin kituuttamalla vuodesta toiseen ja vältät siten repsahduksia, joissa pitkäjänteiseltä sijoittamiselta menee pohja. Kirjoittajat lainaavat myös Billy Rosea, jonka mukaan ”Älä koskaan investoi mihinkään, mikä syö tai tarvitsee huoltoa".

Warren Buffet

En ole vielä toistaiseksi löytänyt sijoituskirjaa, jossa ei käsiteltäisi vähintää kappaleen verran Warren Buffetia. Voi kuinka köyhää sijoittamisen kirjallisuus olisikaan ilman Buffetia! Puttonen ja Kivisaari esittelevät kirjassaan Buffetin maailman parhaana sijoittajana ja Jouko Braden Suomen parhaana. Puttoselle ja Kivisaarelle pitää nostaa hattua antoisasta Buffet-osiosta. Liian moni kirja käsittelee vain perussloganeita ilman omaa perehtymistä, mutta Puttonen ja Kivisaari ovat selvästi nähneet asian suhteen vaivaa ja perehtyneisyyttä.

Kirjoittajat esittelevät kokonaisuudessaan Buffetin ja Berkshire Hathawayn Wall Street Journalissa 1980-luvun lopulla julkaistun kokosivun ilmoituksen, jossa he etsivät houkuttelevia sijoituskohteita.

”Olemme kiinnostuneita kuulemaan ostokohteista, jotka täyttävät kaikki seuraavat kriteerit:

a) Ostokohteen täytyy olla iso (tulos ennen veroja vähintään 50 miljoonaa dollaria)

b) Todistettavissa oleva jatkuva historiallinen tuloksentekokyky (tulevaisuuden ennusteet eivät kiinnosta meitä eivätkä käännekohtatilanteet)

c) Oman pääoman tuoton täytyy olla hyvä ja yrityksen velkaantumisasteen pieni

d) Yrityksellä täytyy olla hyvä johto (emme pysty toimittamaan sitä)

e) Yksinkertainen liiketoiminta (emme ymmärrä korkean teknologian yrityksiä)

f) Hinta (emme halua tuhlata omaa ja myyjän aikaa keskustelemalla ostosta, jos hinta ei ole tiedossa)

Mitä isompi yritys, sitä kiinnostuneempia olemme. Haluaisimme tehdä yritysoston, jonka koko olisi noin 5-20 miljardia dollaria. Meitä eivät kuitenkaan kiinnosta ehdotukset siitä, mitä voisimme ostaa pörssistä.

Emme osallistu vihamielisiin yritysvaltauksiin. Lupaamme täyden luottamuksen ja nopean vastauksen, jos olemme kiinnostuneita. Yleensä vastaus kestää viisi minuuttia. Ostamme mielellämme käteisellä.

Charlieta ja minua lähestytään usein tarjouksilla, jotka eivät täytä lähellekään kriteereitämme. Olemme havainneet, että kun ilmaisee kiinnostuksensa ostaa collieita, niin moni yrittää tarjota cockerspanielinsa. Contry-laulun sanat ilmaisevat tunteemme uusista liikeideoista, käännekohtatilanteista ja huutokauppatyyppisistä ostoista: ”Kun puhelin ei soi, tiedät, että se olen minä”.

Buffetin sijoitusperiaatteet

"Jos periaate joskus vanhenee, se ei ole periaate" on Warren Buffet tiettävästi kiteyttänyt. Niinpä hän pohjaa sijoittamisensa pysyville periaatteille. Berkshire Hathawayn osakkeenomistajille osoittamissa kirjeissään hän selostaa periaatteensa tarkemmin, mutta tässä kirjassa periaatteet esiteltiin pääpiirteissään. Buffetin periaatteisiin kuuluu mm.:

1) Osakkeenomistajat ovat yhtiömuodosta huolimatta partnereita. Hän toivoo sitä, että osakkeenomistajat omistavat Berkshire Hathawayn osakkeita kuolemaansa saakka ja sitä, että omistajien ei pitäisi välittää vähääkään osakemarkkinoiden heilahteluista.

2) Jokainen johtaja yrityksessä on sitonut suurimman osan varallisuudestaan Berkshireen. Buffet korostaa aina, että hänen varallisuutensa kehittyy täsmälleen samalla tavalla kuin muidenkin osakkeenomistajien varallisuus. Hän ei maksa itselleen isoa palkkaa eikä hänellä ole optioita.

3) Berkshiren tavoitteena on saada aikaan pitkällä aikavälillä Berkshiren osakkeelle korkeampi tuotto kuin keskimääräinen amerikkalainen yritys tekee. Käytännössä tämä tarkoittaa keskimäärin yli 15 prosentin vuotuista tuottoa osakkeelle.

4) Berkshire ostaa mielellään 100% hyvistä yrityksistä, jotka tuottavat keskimääräistä osakemarkkinaa korkeampia tuottoja. Joskus, jos hinnat ovat alhaalla ja osakemarkkinat pudonneet rajusti, Berkshire voi käydä ostoksilla osakemarkkinoilla.

5) Berkshiren konsolidoidun tuloksen ei pitäisi kiinnostaa osakkeenomistajia, koska kirjanpitokäytännöt vääristävät sitä. Sen sijaan Berkshire pyrkii antamaan mahdollisimman paljon ja luotettavaa tietoa yksittäisistä sijoituksistaan ja niiden menestyksestä.

6) Berkshire toimii lähes pelkästään omalla pääomalla.

7) Vuosikertomuksessa esitellään aina laskelma siitä, onko osakkeenomistajilta pidätetty osinko tuottanut paremmin Berkshiressä kuin se olisi tuottanut osakemarkkinoilla keskimäärin. Buffet on luvannut alkaa maksaa osinkoa heti, kun Berkshire ei läpäise tätä testiä.

8) Buffet ja Berkshire eivät kerro sijoitusideoistaan tai osakemyynneistään muuta kuin sen, minkä laki vaatii. Tätä periaatetta hän perustelee sillä, että hyvät investointi-ideat ovat harvinaisia ja helposti matkittavissa. Buffet ja Berkshire eivät kommentoi tulevaisuuden suunnitelmiaan mitenkään.

Buffetin sijoitusfilosofiaa

Kirjassa löytyy myös erinäinen määrä Buffetin kuuluisia sitaatteja. Tässä niistä poimintoja:

”Omistaisin mieluummin yrityksen, joka tekee 10 miljoonalle 15 prosenttia vuodessa kuin yrityksen, joka tekee 100 miljoonalle 5 prosenttia.”

”Olen menestynyt sijoittaja, koska olen myös yritysjohtaja. Olen hyvä yritysjohtaja, koska olen myös sijoittaja”

”Jos hävitätte yrityksen rahaa huonojen päätösten takia, olen hyvin ymmärtäväinen. Jos hävitätte yrityksen mainetta, olen armoton”. – Warren Buffetin neuvo Salomon Brothersin pelastusoperaatiossa

”Aika on loistavien businessten paras ystävä, keskinkertaisten pahin vihollinen”

Buffetin sijoitusfilosofiaa: ”Se hinta, millä ostat osakkeen, määrittää viime kädessä sijoituksesi tuoton. Mitä alhaisemmalla hinnalla saat osakkeen, sitä korkeampaa tuottoa voit odottaa sijoituksellesi. Tämä on johtanut siihen, että Buffet odottaa isoja kurssilaskuja vesi kielellä, koska silloin hän pääsee halvalla kiinni niihin yrityksiin, joita hän haluaa omistaa”.

”Tarkastele osakkeita yrityksinä, etsi yrityksiä, joiden liiketoiminnan ymmärrät ja joita johtavat ihmiset, joihin luotat. Sen jälkeen jätä investointisi rahaan hyvin pitkäksi aikaa.”

Buffet optioista:

"1) Jos optiot eivät ole tapa palkita yrityksen johtoa, niin mitä ne ovat?

2) Jos palkitseminen ei ole kustannus, niin mitä se on?

3) Jos kustannuksia ei pitäisi ottaa huomioon tulosta laskettaessa, niin mihin ihmeeseen niiden pitäisi mennä?"

”Jos yritysjohto tulee minulta kysymään, mitä pitäisi tehdä, silloin tiedän, että olemme molemmat pulassa”.

”Jos yritysjohto osaa oman tehtävänsä, pääomamarkkinat kyllä palkitsevat sen”

”Voin hyvin asua ja menestyä sijoittajana paikassa, jonne postikin tulee kolme viikkoa myöhässä”.

Warren Buffetilla on tapana antaa Harvardissa luennoidessaan opiskelijoille tehtäväksi jonkin internet-yrityksen arvonmääritys. Kaikki opiskelijat, jotka päätyvät johonkin arvoon, reputtavat tehtävän.

Jouko Brade

Osio Suomen parhaana sijoittajana kirjassa tituleeratusta Jouko Brade on kirjan parasta antia ja erittäin mielenkiintoinen. Täytyy myöntää, että Brade oli ennen tämän kirjan lukemista minulle täysin tuntematon henkilö. Kirjoittajien mukaan Braden keksintöjä ovat mm. Suomen ensimmäinen kiinteistösijoitusyhtiö. Kiinteistösijoittamisessa Brade ymmärsi merenrantatonttien arvon. Hänen mukaansa merenrantatontin suhteen on voimassa vanha toteamus ”They don’t make them anymore”.

Ylipäätään kirjoittajat esittelevät Braden innovatiivisena miehenä, jolla oli sekä vahva näkemys markkinoista että kyky tehdä menestyksellisiä sijoituksia. Meklarinakin toiminut Brade ymmärsi markkinapsykologiaa. Hänen kehittämänsä teorian mukaan pörssin lainalaisuus toimii kaavan K=P+R mukaisesti, jossa K= kurssi tai kurssikehitys, P= mieliala (psykologia) ja R= rahansaanti (jossain yhteydessä myös G eli Geld). Braden mukaan on naurettavaa, että kunnon alaspäin menoa pörssissä pelätään. ”Se tarkoittaa vain, että torilla on tavara halpaa. Eihän torillakaan itketä, jos mansikat halpenevat. Se on vain myyjän suru.”

Suomalainen tyyppisijoittaja: keski-ikäinen suomenruotsalainen mies

Kirjoittajat käyvät myös tehtyjen tutkimusten perusteella perusteellisesti läpi sitä, millainen on tyypillinen suomalainen sijoittaja vuonna 1999:

• Instituutioiden kuten vakuutuslaitosten, säätiöiden ja pankkien osuus suomalaisista suorista osakesijoituksista oli yli puolet.
• Ulkomaisten sijoittajien osuus oli 33,6% ja suomalaisten kotitalouksien 13,6% kaikista osakkeista. Näistä 475 000 suomalaisesta sijoittajasta miesten osuus oli 63% ja naisten 37%.
• Toisin sanoen, suomalaisista miehistä 10,5% ja naisista 8,1% omisti osakkeita vuonna 1997. Suomessa kotitaloudet ovat siis varsin vähäisessä määrin mukana osakesäästämisessä.
• Tavallinen sijoittaja on noin 50-vuotias.
• Miehet sijoittavat enemmän riskipitoisiin kohteisiin ja pieniin yrityksiin, kun taas naiset karsastavat riskiä ja sijoittavat mielummin suuriin pörssin päälistalla oleviin yrityksiin.
• Vanhemmat ihmiset sijoittavat korkean markkina-arvon yrityksiin, kun taas nuoret preferoivat kasvuyrityksiä.
• Suomalaiset painottavat sellaisten yritysten osakkeita, joiden pääkonttori on lähellä omaa asuinpaikkakuntaa.
• Yli 62% yksityisistä sijoittajista on vain yhden ja 18% kahden yrityksen osakkeen omistajia.
• Ruotsia äidinkielenään puhuvat sijoittavat keskimääräistä enemmän osakkeisiin (14,1%, muut 9,1%) ja heidän keskimääräinen omistus on suurempi (221 100mk vs 69 700mk).
• Suomalaisen osakesijoittajan profiili on siis keski-ikäinen suomenruotsalainen mies.

Naiset ovat miehiä parempia sijoittajia

Sijoittamista on pidetty enemmän miesten kuin naisten juttuna. Jos katsoo sijoitusmessujen kävijäkuntaa niin n. 70% on miehiä. Meidän miesten olisi kuitenkin syytä katsoa peiliin, koska tutkimustulosten mukaan naiset ovat meitä selvästi parempia sijoittajia. Puttosen ja Kivisaaren esittelemän tutkimuksen mukaan:

a) Miessijoittajat käyvät 45 prosenttia aktiivisemmin kauppaa kuin naissijoittajat

b) Miessijoittajien salkut tuottivat keskimäärin 1,4 prosenttia vähemmän kuin naissijoittajien

c) Naimattomat miehet käyvät 67 prosenttia enemmän kauppaa kuin naimattomat naiset

d) Naimattomien miesten salkut tuottivat keskimäärin 2,3 prosenttia vähemmän kuin naimattomien naisten salkut.

Online-kaupankäynti

Kuten naisten ja miesten välisessä vertailussa kävi jo osoittain ilmi, mitä enemmän käy kauppaa, sitä pienemmäksi jää tuotto. Niinpä kaupankäynnin helpottumisen myötä riski kaupankäynnin lisääntymiseen ja siten tuoton pienentymiseen kasvaa. Puttonen ja Kivisaari ottavat esille aivan keskeisen havainnon liittyen online-kaupankäyntiin. He esittelevät tutkimustulokset, joiden mukaan:

a) Sijoittajat, jotka siirtyivät online-kaupankäyntiin, ovat saavuttaneet epätavallisen korkeita tuottoja ennen siirtymistään online-kaupankäyntiin.

b) He alkavat käydä kiivaammin kauppaa siirryttyään online-kaupankäyntin

c) Heidän kaupankäyntinsä muuttuu spekulatiivisemmaksi online-kaupankäyntiin siirtymisen jälkeen. Online-sijoittajat laittavat mm. enemmän rahaa pieniin kasvuyrityksiin.

d) Heidän tuottonsa putoavat selkeästi online-kaupankäyntiin siirtymisen jälkeen.

On siis keskeistä ymmärtää, että enemmän kauppaa ei tarkoita parempaa kauppaa eikä etenkään enempää tuottoja! Online-sijoittaminen kannattaa, jos se ei johda kaupankäyntitapojen muuttumiseen, koska silloin kustannussäästöt todella vaikuttavat tuottoon positiivisesti. Jos kuitenkin se johtaa kaupankäynnin merkittävään kasvuun, se on yleensä oman varallisuuden tuhoamista. Osta-ja-pidä-strategia kannattaa myös onlineen siirtymisen jälkeen erittäin monen sijoittajan kohdalla.

Miljoonarepepti

Lopuksi kirjoittajat esittelevät oman miljoonareseptinsä:

1) Hankitaan markkinoilta perustiedot ja omasta harrastuneisuudesta riippuen syvennetään tietoja joltakin erityisalueelta. Perehdytään yritystoimintaan. Kysytään neuvoa alan ammattilaisilta.

2) Asetetaan tavoitteet säästämiselle

3) Tehdään päätös lähteä markkinoille ja pysytään tässä päätöksessä

4) Pidetään pää kylmänä eikä hötkyillä

5) Opitaan markkinoiden toiminnasta lisää ja huomataan markkinoiden monimutkaisuus ja sen tuoma viehättävyys

6) Pidetään pää kylmänä eikä hötkyillä

7)Muutetaan tavoitteita ja säästämiskäyttäytymistä markkinoiden mukaisesti, mutta kuitenkin pitkäjänteisyys muistaen

8) Pidetään pää kylmänä eikä hötkyillä

9) Vaurastutaan ja kerätään se ensimmäinen miljoona. Sen jälkeen kaikki on jo helpompaa.

Poimintoja

”Nykyään ihmiset tietävät kaiken hinnan, mutta eivät minkään arvo” – Oscar Wilde

”Joka haluaa tulla päivässä rikkaaksi, löytää itsensä hirsipuusta vuodessa” – Leonardo Da Vinci

”Sijoituskerhoilla on monia hyödyllisiä tehtäviä: Ne rohkaisevat säästämään. Ne antavat jäsenilleen koulutusta. Ne edistävät ystävyyssuhteita ja sosiaalisia suhteita. Ne viihdyttävät. Valitettavasti niiden sijoitukset eivät vain pärjää markkinoille”

”Ensimmäisen miljoonan jälkeen sitä ryhtyy laskemaan pikkurahojaan” J. Paul Getty

Vaurastuminen - varteenotettava vaihtoehto

Suomalaisten sijoituskirjojen sarjassa tällä kertaa tarkasteluvuorossa on Vesa Puttosen ja Tero Kivisaaren teos Vaurastuminen - varteenotettava vaihtoehto. Helsingin kauppakorkeakoulun rahoituksen professorina toimivan Puttosen tietotaito rahoituksen ja sijoittamisen teorioista on kiistaton. Tero Kivisaari sen sijaan on itselleni tuntemattomampi tekijä. Kirjoittamisen kaksikko kyllä osaa. Kirja on sujuvaa ja viihdyttävää luettavaa alusta loppuun asti. Luettavuutta ei haittaa edes se, että kirja on kirjoitettu 1998 eli se on yli 10 vuotta vanha.

Puttosen ja Kivisaaren mukaan vaurastuminen on mahdollista neljällä tavalla:

a) naimalla varakas puoliso

b) lottoamalla

c) yritystoiminnalla

d) sijoittamalla.

Näistä kirjoittajat suosivat kahta viimeisintä. Heidän mukaansa yritystoiminta ja sijoittaminen ovat samanhenkisiä vaurastumisen keinoja, sillä molemmissa on tavoitteena saada aikaan vaurautta tuottamalla lisäarvoa. Toisen palkollisena miljonääriksi tuleminen on paitsi hitaampaa niin myös epätodennäköisempää. Jos haluaa miljonääriksi on täytyy siis suunnitella raha-asiansa tarkkaan, hankkia itseään aidosti kiinnostava ammatti ja hakea aktiivisesti markkinarakoa omalle yritykselle.

Puttosen ja Kivisaaren ensimmäinen ohje säästäjälle on perehtyä osakkeisiin ja sijoittaa niihin heti ja systemaattisesti. Kovinkaan moni ihminen ei kuitenkaan valitse vaurastumisen tietä, koska ihmisen on aina helpompaa kuluttaa kuin säästää. He viittaavat kirjassaan hyvin usein sijoittajaguru Warren Buffettiin, joka ymmärsi jo nuorena kolme asiaa: a) säästäminen kannattaa aloittaa mahdollisimman varhain, b) säästämisessä kannatta keskittyä hyvätuottoisiin instrumentteihin ja c) vaurastuminen vaatii systemaattisuutta.

Miten sitten vaurastutaan? Kirjoittajat esittävät vastauksena kuusi sääntöä henkilökohtaisesta sijoittamisesta:

1) Vaurastuminen edellyttää jonkinlaista suunnitelmaa

2) Paras keino taata vaurastuminen on perehtyä sijoitusmarkkinoihin itse

3) Rahalla on aina aika-arvoa

4) Tuotto ja riski kulkevat käsi kädessä

5) Hajauttaminen pienentää riskiä

6) Raha ei merkitse kaikkea - mutta jotain kuitenkin

Puttonen ja Kivisaari käsittelevät myös erilaisia elämäntapavalintoja, jotka vaikuttavat vaurauden kertymiseen. Heidän mukaansa ihmisikä voidaan jakaa säästämisen kannalta kolmeen vaiheeseen: varallisuuden kertyminen (ikävuodet 20-54), kultaiset vuodet (55-64) ja eläkeikä (yli 65 vuotta). Erityisen mielenkiintoinen on eritelty laskelma vauvan aiheuttamista menoista 0-3 vuotiaana. Vuoden 1998 hinnoilla vauvan hankintameno oli 37 ooo markkaa. Johtopäätöksenä he toteavat, että taloudellisesti lapsen hankkiminen on kannattavinta sellaisille vanhemmille, jotka vielä nykyään matkustelevat ja harrastavat aktiivisesti, koska lapsi vähentää eniten juuri tällaisten vanhempien muita menoja. Asunnonhankintaan Puttosen ja Kivisaaren neuvo on seuraava: "älä koskaan osta asuntoa, johon joudut ottamaan lainaa enemmän kuin kaksi kertaa kotitaloutesi verotettavat vuositulot". Autoa he pitävät myös mahdollisimman huonona sijoituskohteena, koska se menettää arvoa ja synnyttää kuluja. Käteisenä kannattaa heidän mukaansa pitää jatkuvasti summa, joka vastaa kolmen kuukauden nettopalkkaa.

Management competencies

I just found an excellent checklist of commonly sought management competencies. The list with it's variations is widely used by headhunters and HR people when they assess management's abilities and competencies. I think this list is comprehensive and it's one way to assess and benchmark your personal abilities. How well you fulfil the criteria?

INDIVIDUAL COMPETENCIES

Flexibility: The ability to take decisions and to act, that is, coming to conclusions and taking appropriate action.

Tenacity: The ability to stick with a problem until it is solved (and to recognize when there is no solution).

Independence: The willingness to question the accepted way of doing things.

Risk Taking: The extent to which a manager is prepared to take calculated risks. 

Integrity: The recognition and maintenance of high personal standards and the implementation of appropriate moral and ethical norms. 

INTERPERSONAL COMPETENCIES

Communication: The ability to convey information clearly, both orally and in writing. The ability to listen. 

Impact: The ability to create a favourable first impression. 

Persuasiveness: The ability to persuade and influence others.

Personal awareness: The awareness of other people and the need to take into account their thoughts and feelings before acting. 

Teamwork: Contributing in an active and co-operative way with the rest of the team. Supporting others. Making decisions by consensus. 

Openness: The ability to take constructive criticism. The ability to build on the contributions of other people.

ANALYTICAL COMPETENCIES

Innovation: The ability to come up with imaginative and practical solutions to problems. 

Analytical skills: The ability to break problems down and work on them sequentially.

Numerical problem solving: The ability to understand and analyse numerical information. 

Problem solving: The ability to evaluate a situation and come to with solutions which meet customers' needs.

Practical learning: Being able to absorb, learn and apply new methods.

Detail consciousness: The ability to process large amounts of complex information. 

MANAGERIAL COMPETENCIES

Leadership: The ability to guide the actions of, and achieve results through, other people. 

Empowerment: The concern for developing other people and allowing them freedom of manoeuvre. 

Strategic planning: The ability to hover above the day-to-day detail and see the bigger picture. 

Corporate sensitivity: An understanding of where the business is going. 

Project management: The ability to define of how a business needs to be controlled and subordinates organized.

MOTIVATION COMPETENCIES

Resilience: The ability to "bounce back" when things are not going to plan. 

Energy: Otherwise known as stamina and drive.

Motivation: The ability to motivate self and others. 

Achievement orientation: The drive to set challenges targets and the drive to meet them. 

Initiative: The ability to spot and solve problems before they arise and to act on opportunities when they present themselves. 

Quality focus: The commitment to getting a job done well. 

Täysjyväleipä

Jo jonkin aikaa mieltäni on askarruttanut täysjyväleivän tarina. 

Wikipedian mukaan täysjyvällä tarkoitetaan viljan jyvää, josta ei ole poistettu mitään osia. Jyvästä hyödynnetään siis kaikki kerrokset ja näin säilytetään kaikki viljan tärkeät ravintoaineet. Täysjyvävilja sisältää runsaasti vitamiineja, hivenaineita sekä kuituja. Täysjyvä on yksi tärkeimmistä B- ja E-vitamiinien, raudan, magnesiumin, seleenin ja kuidun lähteistä ravinnossamme. Tehtyjen tutkimusten mukaan täysjyvällä on havaittu olevan moninaisia terveysvaikutuksia, kuten alentavan riskiä sydän- ja verisuonitauteihin sekä auttaa hallitsemaan verensokeria. Täysjyvä tuntuu siis olevan täysin ylivoimainen verrattuna ei-täysjyvään. Kysymys kuuluukin: 

Miksi ihmeessä valtaosa leivästämme ei ole täysjyväleipää? Mikä selittää sen, että markkinoilla täysjyväleivän asema on marginaalinen, vaikkakin sen kysyntä on viime vuosina kasvanut? 

Terveydellisin perustein valinta täysjyvän ja tavallisen leivän välillä on itsestäänselvyys. Täysjyväleipä pesee tavallisen leivän mennen tullen. 

Tuotannon näkökulmasta täysjyväleivässä käytetään viljan jyvä kokonaan toisin kuin tavallisessa leivässä. Vilja on leipomoiden raaka-ainetta, joten eikö olisi järkevämpää käyttää koko raaka-aine varsinaiseen tuotteeseen vai mitä ihmettä leipomot tekevät sillä ylijäämällä, joka täysjyvästä erotetaan tavallista leipää tehdessä? Ei vaikuta järkevältä, että raaka-aine pilkotaan, jonka seurauksena sen ravintoarvo laskee ja juuri tämä paras aines heitetään roskiin. Tämän mukaan leipomoiden intresseissä olisi puskea täysjyväleipää markkinoille, koska siten ne saisivat enemmän irti pääraaka-aineestaan. Miksi näin ei kuitenkaan tapahdu?

Kuluttajien makutottumukset voisivat olla yksi selittävä tekijä. Jos kansakunta haluaa pullamössöä, niin syötetään sille pullamössöä. Tämäkin selitys ontuu siltä osin, että alun perin leipä ei ole ollut makeaa vaan varsin karvasta maalaisruisleivän tapaan. Kansakunta, joka on syönyt pettuleipää pystyisi varmasti syömään myös täysjyväleipää. Sitä paitsi leipien mauissa ei voi sanoa olevan merkittäviä eroja. Monien mielestä allekirjoittanut mukaan lukien täysjyväleipä on jopa maultaan parempaa. 

Pyydänkin, että joku minua viisaampi kertoisi vastauksen tähän visaiseen pulmaan. 

Menesty osakesijoittajana

Suomalaisten osakesijoittamista käsittelevien kirjojen sarjassa tällä kertaa käsittelyssä on Kim Lindströmin teos Menesty Osakesijoittajana. Lindström on suomalaisen pörssimaailman grand old man, joka on luonut pitkän uran arvopaperimaailmassa. Hänen kokemuksensa on monipuolinen, sillä hän on toiminut mm. analyytikkona, ekonomistina, eri yritysten toimitusjohtajana sekä monipuolisesti hallitustehtävissä. Sijoittamiseen ja varainhoitoon liittyvän ammattiuran ohella hän on henkilökohtaisesti harjoittanut menestyksekästä sijoitustoimintaa pääsääntöisesti omistamansa Cardia Invest Oy Ab:n kautta. Lisäksi hän on toiminut aktiivisena esitelmöitsijänä sekä kolumnistina ja kommentaattorina mm. Pörssisäätiössä, HBL:ssa ja Taloussanomissa.

Sijoituskirjoittajien kolme koulukuntaa

Kirjan alkusivuilta lähtien on selvää, että Kim Lindström tietää, mistä puhuu. Sijoituskirjojen kirjoittajissa näyttäisi olevan kolmea koulukuntaa. Ensimmäinen koulukunta on toimittajataustaiset henkilöt, jotka ovat taloustoimittajan uransa ohella päättäneet jossain vaiheessa koota sijoituskirjan. Nämä kirjat ovat usein perusteoksia yleisillä tiedoilla ja suunnattu suurelle yleisölle.

Toisen koulukunnan muodostavat teoreetikot. Nämä akateemisessa maailmassa meritoituneet kirjoittajat pyrkivät teoksissaan esittelemään rahoitusmarkkinoiden keskeisiä teorioita käytännönläheisesti mattimeikäläisille. Joillain heistä on myös käytännön kokemusta, toisilla taas ei. Pääsääntöisesti näissä kirjoissa kuvataan anomaliat ja muut rahoitusmarkkinoiden ilmiöt, jotka kyllä herättävät mielenkiintoia, mutta joiden käytännön merkitys lienee kuitenkin vähäinen.

Kolmas koulukunta on käytännössä kannuksensa hankkineet kirjoittajat. Nämä henkilöt ovat oppineet itse tekemällä eli he ovat omia rahoja useamman vuosikymmenen ajan menestyksekkäästi sijoittaneita konkareita, joista paistaa läpi rakkaus lajia kohtaan. Terävän pään lisäksi näillä henkilöillä on usein myös terävä kynä ja onneksi he ovat olleet halukkaita myös jakamaan tietouttaan niin kirjoina, kolumneina kuin kommentteinaan. Kirjat ovat useammin muistiinpanojen ja kokemusten jakamista kollegoiden kanssa kuin varsinaisia oppikirjoja aloittelijoille. Nämä ovat niitä keittokirjoja, joista huomaa, että kokki on viihtynyt keittiössä.

Ei ole epäselvää, etteikö Lindstöm kuuluisi itseoikeutetusti tähän kolmanteen kastiin. Kuin mausteeksi keittoon, Lindstöm esittelee kirjassaan "pari omakohtaista todellisiin kauppoihin perustuvaa esimerkkiä". Kun ostoesimerkkeinä ovat 140 000 eurolla Koneen osakkeita, 83 000 eurolla Sanoma WSOY:ta, 71 000 eurolla CapMania ja yli 600 000 eurolla Rakentajain Konevuokraamoa, voi todeta, että kirjoittajan katu-uskottavuus on kunnossa. Harva kirjoittaja pystyy pudottelemaan vastaavia käytännön esimerkkejä.

Menesty Osakesijoittajana on viihdyttävää luettavaa ja ehdottomasti suositeltavan arvoinen opus. Varsinaiseksi oppikirjaksi sitä ei voi luokitella, koska Lindstöm esittelee enemmän näkemyksiään kuin pyrkisi neuvomaan aloittelijoita. Tämä on kuitenkin juuri se kirjan suola, koska liian moni sijoituskirja jää mauttomaksi perusopukseksi vailla kirjoittajan käytännön näkemystä. Lindströmin toteaakin, että osakesijoittajan perusneuvot ovat niin sanomattakin selviä, ettei niitä kannattaisi edes mainita. Muutaman neuvon hän kuitenkin ohimennen pudottaa:

1) Riittävä riskinhajautus

2) Riittävän pitkä sijoitusaika

3) Sijoita vain sellaiseen liiketoimintaan, jota ymmärrät

4) Opi suhtautumaan luontevasti kurssitappioihin

Jos kuitenkin Lindströmin sijoitusfilosofian pukee yhteen teemaan niin hän lienee yksi voimakkaimmin "Osta ja pidä"-näkemyksen puolesta puhujia Suomessa. Selvästi hän on myös myötämielisempi arvo-osakkeille kuin kasvuosakkeille.

Poimintoja Lindströmiltä

Pörssin keskeisin paradoksi Lindströmin mukaan on se, että "mitä suurempi osuus sijoittajista on samaa mieltä markkinoista, sitä todennäköisemmin nämä sijoittajat ovat täysin väärässä."

"Ennen kuin ostan tai myyn, yritän selvittää, kuka tai ketkä ovat lähteneet ostamaan tai myymään agressiivisesti."

"Vältä sijoituksia sellaisiin yhtiöihin, joilla ei ole varaa osingonmaksuun." Yksi Lindströmin pääperiaatteista onkin vaatia sijoituksiltaan jatkuvasti kasvavaa kassavirtaa osinkoina.

"Parhaat ostohetket ovat matalasuhdanteessa, kun osake P/E-luvun perusteella näyttäisi olevan rajusti ylihintainen."

"Vastoin kaikkia sijoitussääntöjä olen asunnon tarpeeni tyydyttämisen jälkeen aina sijoittanut kaikki liikenevät varani osakkeisiin. En empisi toimia uudelleen samalla tavalla, jos voisin aloittaa kaiken alusta."

"Suuri osakepaino toimii hyvin siitä yksinkertaisesta syystä, että osakekurssit aina nousevat pitkällä aikavälillä."

"Passiivisen sijoitusstrategian merkittäviä etuja on myös, että osakemarkkinoilla on usein viisaampaa olla tekemättä mitään kuin tehdä virheitä."

"Mallisalkku jäykistää sijoittamista, koska vertailuindeksissä riittävän painava yhtiö tulee aina mukaan salkkuun riippumatta siitä, onko se sijoituskohteena mielenkiintoinen vai ei. Vastaavasti pikkuyhtiöt jätetään suosiolla pois vaatimattoman indeksipainonsa vuoksi, vaikka joukossa olisi todellisia helmiä."

"Arvoyhtiöt toimivat yleensä kypsillä ja epämuodikkailla toimialoilla. Tavoitteena on ostaa substanssia halvalla, joten P/B-luku on tärkeä tunnusluku"

"PK-yritysten osakkeet tuottavat markkinoiden keskimääräistä tuottoa paremmin."

"Liian alhainen yksikköarvo syö osakkeen uskottavuutta ja nostaa sijoitusriskiä."