keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Täysjyväleipä

Jo jonkin aikaa mieltäni on askarruttanut täysjyväleivän tarina. 

Wikipedian mukaan täysjyvällä tarkoitetaan viljan jyvää, josta ei ole poistettu mitään osia. Jyvästä hyödynnetään siis kaikki kerrokset ja näin säilytetään kaikki viljan tärkeät ravintoaineet. Täysjyvävilja sisältää runsaasti vitamiineja, hivenaineita sekä kuituja. Täysjyvä on yksi tärkeimmistä B- ja E-vitamiinien, raudan, magnesiumin, seleenin ja kuidun lähteistä ravinnossamme. Tehtyjen tutkimusten mukaan täysjyvällä on havaittu olevan moninaisia terveysvaikutuksia, kuten alentavan riskiä sydän- ja verisuonitauteihin sekä auttaa hallitsemaan verensokeria. Täysjyvä tuntuu siis olevan täysin ylivoimainen verrattuna ei-täysjyvään. Kysymys kuuluukin: 

Miksi ihmeessä valtaosa leivästämme ei ole täysjyväleipää? Mikä selittää sen, että markkinoilla täysjyväleivän asema on marginaalinen, vaikkakin sen kysyntä on viime vuosina kasvanut? 

Terveydellisin perustein valinta täysjyvän ja tavallisen leivän välillä on itsestäänselvyys. Täysjyväleipä pesee tavallisen leivän mennen tullen. 

Tuotannon näkökulmasta täysjyväleivässä käytetään viljan jyvä kokonaan toisin kuin tavallisessa leivässä. Vilja on leipomoiden raaka-ainetta, joten eikö olisi järkevämpää käyttää koko raaka-aine varsinaiseen tuotteeseen vai mitä ihmettä leipomot tekevät sillä ylijäämällä, joka täysjyvästä erotetaan tavallista leipää tehdessä? Ei vaikuta järkevältä, että raaka-aine pilkotaan, jonka seurauksena sen ravintoarvo laskee ja juuri tämä paras aines heitetään roskiin. Tämän mukaan leipomoiden intresseissä olisi puskea täysjyväleipää markkinoille, koska siten ne saisivat enemmän irti pääraaka-aineestaan. Miksi näin ei kuitenkaan tapahdu?

Kuluttajien makutottumukset voisivat olla yksi selittävä tekijä. Jos kansakunta haluaa pullamössöä, niin syötetään sille pullamössöä. Tämäkin selitys ontuu siltä osin, että alun perin leipä ei ole ollut makeaa vaan varsin karvasta maalaisruisleivän tapaan. Kansakunta, joka on syönyt pettuleipää pystyisi varmasti syömään myös täysjyväleipää. Sitä paitsi leipien mauissa ei voi sanoa olevan merkittäviä eroja. Monien mielestä allekirjoittanut mukaan lukien täysjyväleipä on jopa maultaan parempaa. 

Pyydänkin, että joku minua viisaampi kertoisi vastauksen tähän visaiseen pulmaan. 

2 kommenttia:

  1. Pari omaa kommenttiani:
    a) Edes täysjyväleipä ei aina ole ihan niin täysjyvää kuin annetaan ymmärtää. Ruokavalmistajien sanavalinnoista loistavaa kommenttia antaa muun muassa kirjassaan In Defence of Food.
    b) Ihmisiä pystytään hallitsemaan ruuan kautta. Oleellista on että kaikki ei ole siltä miltä se näyttää. Hyvä dokumentti aiheesta voisi olla vaikka King Corn (2007)
    c) Kuluttaja voi aina äänestää jaloillaan

    VastaaPoista
  2. Samaa olen myös itse miettinyt, mutta pakko myöntää että meillä on Suomessa asiat vielä hyvin, sillä aina Euroopan ulkopuolella asuessani täysjyväleivän eteen saa tehdä niin jalka- kuin palkkatöitä...

    VastaaPoista

Related Posts with Thumbnails