John C. Maxwell - Johtajuus

Olen aikaisemminkin käsitelly John C. Maxwellin teoksia. Mielestäni ne ovat ytimekkäitä opuksia liike-elämästä ja ennen kaikkea ihmisistä eri näkökulmista. Aiemmista teoksista erityisen suositeltava on Asenne. Tällä kertaa pikalukuun tarttui teos Johtajuus - Mitä jokaisen johtajan tulee tietää? Teosta lukiessa vahvistui oma onnellisuuteni siitä, että olen saanut tähänastisen työurani nauttia erinomaisista esimiehistä. Jokainen on ollut hyvin erilainen muihin verrattuna ja jokainen on esimerkillään opettanut minulle jonkin asian esimieheydestä, jonka toivon pysyvän itsessäni myös jatkossa. Hyvän esimiehen rooli korostuu mielestäni etenkin uran alkuvaiheessa. Itse arvostan suunnattomasti esimiehen antamaa tilaa ja vastuuta, itsenäistä roolia, selkeää ohjeistusta toiminnan tavoitteista, päätöksentekokykyä, kannustavaa kasvupolkua sekä tukea niillä hetkillä kun sitä tarvitsee. Ohessa Maxwellin päähuomiot johtajuudesta. 

John C. Maxwell - Johtajuus

Viisi myyttiä johtajuudesta

Maxwellin mielestä ihmisten mielissä elää monia harhakäsityksiä ja myyttiä johtajista ja johtajuudesta. Tässä on hänen mukaansa niistä viisi tavallisinta:

1. Hallinnointimyytti: Laajalle levinnyt harhakäsitys on, että johtaminen ja hallinnointi ovat sama asia. Aina viime vuosiin saakka kirjat, joiden sanottiin käsittelevän johtajuutta, usein liittyivätkin hallinnointiin. Pääasiallinen eroavuus näiden kahden välillä on, että johtamisessa on kysymys vaikuttamisesta ihmisiin niin, että he seuraavat, kun taas hallinnointi keskittyy järjestelmien ja prosessien ylläpitämiseen. Paras keino sen testaamiseen, voiko ihminen johtaa, sen sijaan että hän vain hallinnoi, on pyytää häntä luomaan myönteistä muutosta. Hallinnoijat voivat ylläpitää annettua suuntaa, mutta he eivät kykene muuttamaan sitä. Voidaksesi ohjata ihmisiä uuteen suuntaan tarvitset vaikutusvaltaa.
2. Yrittäjämyytti: Ihmiset otaksuvat usein, että myyntityötä tekevät ovat yrittäjiä ja johtajia. Niin ei kuitenkaan aina ole.
3. Tietomyytti: Sir Francis Bacon lausui: "Tieto on valtaa". Useimmat ihmiset uskovat vallan kuuluvan johtajuuteen olennaisena tekijänä, joten he omaksuvat luonnostaan, että ihmiset, joilla on tietoa ja älyä, ovat johtajia. Näin ei kuitenaan ilman muuta ole. Älykkyysosamäärä ei vastaa johtamistaitoa.
4. Pioneerimyytti: Harhakäsityksen mukaan, jos joku kulkee joukon kärjessä, hän on aina johtaja. Ensimmäisenä kulkeminen ei kuitenkaan aina ole johtamista. Johtamiseen ei riitä, että ihminen kulkee edellä - hänen jäljessään on oltava ihmisiä, jotka kulkevat tieten tahtoen hänen perässään, seuraavat häntä johtajana ja toimivat hänen näkynsä pohjalta.
5. Asemamyytti: Suurin väärinkäsitys johtajuudesta on, että sen uskotaan perustuvan asemaan. Se ei kuitenkaan pidä paikkansa. "Ei virka miestä tee, vaan mies viran".

Johtajuuden tasot

Toiseksi Maxwell esittelee mielenkiintoisen mallin viisiportaisesta johtajuudesta ja siitä, miten ihminen voi kehittää omaa johtajuuttaan.

1. Asema: Ihmiset seuraavat, koska heidän täytyy. Henkilö saattaa "hallita tilannetta", koska hänet on nimitetty tiettyyn asemaan. Asematasolla varmuus perustuu arvonimeen, ei lahjoihin. Tälle tasolle tullaan usein nimityksen kautta. Tyypillistä on, että ihmiset eivät seuraa asemajohtajaa hänen tehtäväänsä perustuvaa valtaa edemmäs. 
2. Suostumus: Ihmiset seuraavat, koska he haluavat. Johtajuus on sitä, että saat ihmiset tekemään sinulle töitä, vaikka heillä ei ole mitään velvollisuutta. Suostumustasolla ihmiset eivät välitä siitä, kuinka paljon tiedät, ennen kuin he tietävät, kuinka paljon välität. Johtajuus alkaa sydämestä, ei päästä. Se kukoistaa mielekkäissä ihmissuhteissa, ei vain uusissa määräyksissä. 
3. Tuottavuus: Ihmiset seuraavat sen perusteella, mitä olet tehnyt organisaation hyväksi. Tällä tasolla vaihtuvuus organisaatiossa on pieni ja päämäärät toteutuvat. Tapahtuu pitkäkestoista kasvua. Sitoutuminen kehittyviin johtajiin varmistaa yksilöiden ja organisaation pysyvän kasvun.
4. Toisten kehittäminen: Ihmiset seuraavat sen perusteella, mitä olet tehnyt heidän hyväkseen. Johtaja ei ole suuri valtansa ansiosta, vaan siksi, että pystyy valtuuttamaan muita. Menestys ilman seuraajaa on epäonnistumista. Työläisen päävastuu on tehdä työnsä itse. Johtajan vastuulla on kehittää muita tekemään työ. Todellisen johtajan tunnistaa siitä, että jollakin tavalla hänen väkensä johdonmukaisesti yltää ylivertaisiin suorituksiin. Uskollisuus johtajalle saavuttaa lakipisteensä, kun seuraaja on henkilökohtaisesti kulkenut johtajan ohjausprosessin läpi. 
5. Yksilöllisyys: Ihmiset seuraavat sen perusteella, kuka olet ja mitä edustat. Tämä tason saavuttaneita on hyvin vähän. Heitä kunnioitetaan. He ovat elämää suurempia hahmoja. Tunnusomaista yksilölliselle johtajalle on, että seuraajasi ovat uskollisia ja uhrautuvaisia, olet vuosia ohjannut ja muovannut johtajia, olet valtiomiehen/konsultin asemassa ja muut pyytävät neuvojasi, suurin ilosi on nähdä muiden kasvavan ja kehittyvän ja vaikutuksesi ulottuu oman organisaatiosi ulkopuolelle. 

Pareton periaate: 20/80-periaate

Maxwell esittelee myös Pareton periaatteen, joka hänen mielestään pätee myös johtajuuteen. Sen mukaan kaksikymmentä prosenttia tärkeysjärjestyksestäsi antaa sinulle 80 prosenttia tuotannostasi, mikäli käytät aikasi, energiasi, varasi ja henkilöstösi tähän 20 prosenttiin tärkeysjärjestyksesi keskeisimmistä asioista. Käytännössä Pareton periaate tarkoittaa hänen mukaansa mm. seuraavaa:

• Aika: 20 prosenttia ajastamme tuottaa 80 tuloksista
• Sielunhoito: 20 prosenttia ihmisistä vie 80 prosenttia ajastamme
• Tuotanto: 20 prosenttia tuotannosta antaa 80 prosenttia voitosta
• Lukeminen: 20 prosenttia kirjasta sisältää 80 prosenttia sisällöstä
• Työ: 20 prosenttia työstä tuottaa 80 prosenttia työn tyydytyksestä
• Puhe: 20 prosenttia puheesta tuottaa 80 prosenttia vaikutuksesta
• Lahjoitukset: 20 prosenttia ihmisistä antaa 80 prosenttia varoista
• Johtaminen: 20 prosenttia ihmisistä tekee 80 prosenttia päätöksistä

Poiminnot

Ohessa muita parhaita poimintoja teoksesta: 

• "Syy siihen, että niin monet suuret päämäärät jäävät saavuttamatta on, että tuhlaamme aikaa tekemällä toiseksi tärkeämpiä asioita ensimmäisinä" - Robert J. McKain
• Henkiinjäämisemme ehto on toimeliaisuus, menestyksemme ehto on tehokkuus.
• Kirkon kaltaisissa vapaaehtoisissa organisaatioissa ainoa toimiva keino on johtajuus puhtaimmassa muodossa. Johtajilla on ainoastaan vaikutusvalta apunaan. Jotta johtajan valta missään muodossa voisi muuttua todelliseksi vaikutusvallaksi, on aivan olennaista saada muut osallistumaan. Vapaaehtoisissa organisaatioissa seuraajia ei voi pakottaa mukaan. Jos johtajalla ei ole heihin vaikutusvaltaa, he eivät seuraa.
• Jos sinulla ei ole vaikutusvaltaa muihin, he eivät seuraa sinua. Jos taas he eivät seuraa sinua, sinä et ole johtaja. Kertoipa kuka tahansa muu sinulle mitä hyvänsä, muista, että johtajuus on vaikutusvaltaa - ei enempää eikä vähempää.
• Todellinen johtajuus on sitä, että johtaja on persoona, jota muut seuraavat ilomielin ja luottavaisesti. Todellinen johtaja tietää, mikä ero on esimiehenä olemisella ja johtajuudella. Esimies ajaa alaisiaan suorituksiin; johtaja valmentaa heitä. Esimies on arvoasemastaan riippuvainen; johtaja suosiosta. Esimies herättää pelkoa; johtaja herättää innostusta. Esimies sanoo "minä"; johtaja sanoo "me". Esimies paikkaa epäonnistumisen osoittamalla syyllisen; johtaja paikkaa epäonnistumisen itse. 
• Muiden valtuuttamisella jakamalla heille omaa arvovaltaa on sama vaikutus kuin tiedon jakamisella: Et ole menettänyt mitään. Olet kasvattanut muiden mahdollisuuksia vähentämällä mitään itseltäsi. 
• Kuka voi antaa toiselle ihmiselle luvan menestyä? Henkilö, jolla on tarvittava arvovalta. Toiset voivat rohkaista, mutta luvan voi antaa vain henkilö, jolla on arvovaltaa: vanhempi, esimies tai pastori. - Fred Smith. 
• Jokainen haluaa tuntea, että hän on jotakin ja että hän on tärkeä jollekulle. Ihmiset osoittavat poikkeuksetta rakkauttaan, kunnioitustaan ja huomiotaan henkilölle, joka täyttää tuon tarpeen. - psykiatri Ari Kiev. 
• Sinun on uskottava muihin tarpeeksi antaaksesi heille kaikkesi ja itseesi tarpeeksi tietääksesi, ettei se vahingoita sinua. Muista, että niin kauan kuin jatkat kasvamista ja itsesi kehittämistä, sinulla on aina jotankin annettavaa eikä sinun tarvitse kantaa huolta siitä, että toiset syrjäyttäisivät sinut.