Velaton valtio

Harjoitetaanpa hieman utopiaa. Kuvitellaan tilanne, jossa valtion perustuslakiin lisättäisiin pykälä, joka kieltää valtiolta velanoton kokonaan. Mitä tämä tarkoittaisi? Miten toimisi velaton valtio? Tarkastellaanpa asiaa kolmen tilanteen kautta. 

Suomen valtion velan kasvua voi seurata esim. täältä

1. Sota

Valtio joutuu ulkopuolisen uhkan kohteeksi. Sen omat resurssit sodankäyntiin ja puolustautumiseen ovat rajalliset. Ilman resurssilisää se todennäköisesti joutuisi taipumaan vihollisen voiman alla. Kansakunnan kohtalo olisi vaakalaudalla. Sodan voittaja todennäköisesti alistaisi valtion oman tahtonsa alle ja maksattaisi kulut sillä ankarimman mukaan.

Lainaamalla resursseja vierailta valtioilta se pystyisi vahvistamaan puolustuskykyään ja kenties pärjäämään taistelussa säilyttäen itsenäisyytensä. Olisiko turvautuminen lainaan tässä tilanteessa siis tarpeellinen ja oikeutettu? Onko oikeutettua, että tulevat sukupolvet maksavat osuutensa kansakunnan itsenäisyydestä lainan lyhennyksen muodossa, jolloin kulu puolustustaistelusta jakaantuu useammalle sukupolvelle?

2. Silta

Valtio suunnittelee pitkäaikaista infrainvestointia, tässä tapauksessa siltaa joka yhdistäisi kaksi kaupunkia toisiinsa. Silta kerran rakennettuna toisi selviä hyötyjä kansalaisten liikkumiseen. Sillan investointikustannus on kokoluokaltaan kohtuullisen suuri valtion vuosittaiseen budjettiin nähden. Miten siltainvestointi tulisi siis rahoittaa?

Jos oletetaan, että valtio ei voisi ottaa velkaa missään muodossa, jäisi jäljelle kaksi päävaihtoehtoa. Ensinnäkin valtion ei tarvitse toteuttaa siltaa itse vaan sen voi toteuttaa yksityinen taho, joka katsoessaan sillan hyödylliseksi ja kannattavaksi investoinniksi kokoaisi pääomat toteutukseen ja keräisi investoimansa rahat takaisin esimerkiksi käyttömaksujen tai ylläpitopalkkioiden muodossa. Toinen vaihtoehto olisi se, että valtio päättäisi poliittisella päätöksellä toteuttaa investoinnin verovaroin kohottamalla kansalaisilta perittäviä veroja vaadittavan siltainvestoinnin verran. Tällöin siltainvestointi kävisi läpi poliittisen päätöksentekoprosessin, jossa kansalaiset hyväksyisivät sillan kustannusten mukaiset veronkorotukset kyseiselle ajanjaksolle. Voidaan kysyä, onko kansakunnalla juuri sillä hetkellä mahdollisuuksia nostaa veroja niin paljon, että siltainvestointi saadaan tehtyä ja toisaalta, onko oikeutettua, että yksi ikäluokka maksaa siltainvestoinnin, josta myös myöhemmät sukupolvet hyötyvät?

3. Budjettialijäämän paikkaaminen

Valtion budjetin kulut ovat suuremmat kuin tulot. Esimerkiksi opettajien ja muun julkisen sektorin palkkakustannukset ylittävät veroilla vuosittain kerättävät tulot. Miten tämä budjettialijäämä tulisi paikata?

Velaton valtio ei voi syödä enemmän kuin tienata. Tällöin sillä olisi kaksi vaihtoehtoa. Joko sen pitäisi nostaa kansalaisilta kerättäviä veroja tai karsia julkisen sektorin kustannuksiaan, jotta tasapaino saavutettaisiin. Kulujen karsinta ei välttämättä tarkoita sitä, että toiminnot jäisi tekemättä. Päinvastoin, tällöin yksityinen sektori voisi omalla toiminnallaan paikata julkista sektoria. Mikäli valtio turvautuisi budjettialijäämän paikkaamisessa velkaan, voidaan kysyä onko oikeutettua, että myöhemmät sukupolvet joutuvat maksamaan aikaisempien sukupolvien kulutuksen?

Valtioiden velka suhteessa BKT:hen - antaako tämä oikean kuvan?

BKT vai kansojen varallisuus?

Valtioiden velkakeskustelussa minua on häirinnyt suunnattomasti yksi pieni asia. En nimittäin ymmärrä, miksi valtioiden velka suhteutetaan aina bruttokansantuotteeseen. Bruttokansantuote on määritelmän mukaan kotimaisen tuotannon mitta kansantaloudessa. BKT voidaan laskea kolmella eri tapaa, mutta määriteltiin se millä tavalla tahansa, BKT ei mittaa kansojen varallisuutta.

Talouden perusta on mielestäni suhde varat-velat. Jos varat ovat suuremmat kuin velat, kyse on varallisuudesta. Jos taas velat ovat suuremmat kuin varat, on kyse vararikosta. Sekä yritysten että kotitalouksien osalta näin toimitaan. Velat suhteutetaan varallisuuteen. Miksi ihmeessä valtioiden osalta asia ei ole näin? Tottakai yrityselämässäkin huomioidaan yrityksen tuloksentekokyky (esim. kassavirta tai käyttökate) ja kotitalouksien osalta palkka- ja muut vuosittaiset tulot.), mutta silti velan on oltava suhteessa varallisuuteen. 

Bruttokansanomaisuus

Mikä on sitten valtion omaisuus? Mistä muodostuu kansojen varallisuus ja mikä on sen suhde kansan velkataakkaan? Kun olen esittänyt tämän kysymyksen, moni ihmisistä on vastannut, että "eihän valtion varallisuutta voi mitata, ei sen arvoa voi arvioida". Jaksan yhä olla eri mieltä. Varallisuus on aina mitattavissa ja varallisuudelle on aina löydettävissä jokin arvo. Tiedän, että ei ole yksinkertaista määrittää hintalappua esimerkiksi Suomen valtion maantieverkostolle tai muille "ei liikkuville ja ainutlaatuisille omaisuuserille", mutta viimekädessä niilläkin on jokin arvo. Ainakaan arvonmäärityksen haasteellisuus ei saisi heti alkuunsa tappaa yritystä määrittää kansakunnan varallisuutta. 

Olen päätynyt ehdottamaan bruttokansanomaisuuden laskemista. Bruttokansanomaisuus olisi yhtä kuin kansan varallisuus eli kyseisen valtion taseen omaisuuserät. Se koostuisi useista eristä, kuten maa-alueista, kiinteistöistä, infrastruktuurista, valtionyhtiöiden arvosta ja erinäisistä muista varallisuuseristä. Tätä käypää arvoa vastaan suhteutettaisiin sitten valtion velat. Miksi näin? No ensinnäkin siksi, jotta edes tiedettäisiin, mitä kukin kansa omistaa ja mikä on tämän omaisuuden arvo. Nyt kun tällaista tietoa ei ole käytettävissä. Toiseksi laskelma osoittaisi varsin nopeasti sen, onko valtion velkarahat käytetty tuottavasti vai onko ne tuhlattu kulutukseen. Jos velalla ei ole saatu luotua vähintään vastaavanarvoisia omaisuuseriä, on johtopäätös selvä: kansakunta on elänyt yli varojensa. Esimerkiksi Kreikan vakuuskeskustelussa, joka sinällään on Suomessa saanut naurettavat mittasuhteet kokonaisuuteen nähden, mielenkiintoisin kommentti vakuuksia vastaan oli Kreikan toteamus, jonka mukaan vakuuksia voidaan antaa yksittäisille valtioille, mutta ei kaikille, koska vakuudet eivät riittäisi. Se kertonee jotain kyseisen valtion varallisuudesta.

Onko valtion velkapaperi riskitön?

"Valtion velkapaperi on käytännössä riskitön, koska valtiolla on viimekädessä verotusoikeus". 

Näin opetettiin rahoituksen perusteissa yliopistossa. Yhä moni talouden perusolettama lähtee siitä, että valtion velkapaperi on riskitön ja sitä käytetään laskelmien perustana. Mitenköhän mahtaa olla tilanne Kreikassa ja muissa kriisimaissa? Maallikolle on myös hieman vaikea selittää sitä, miksi minä saan pankista halvemmalla lainaa riskipitoisiin investointeihini  kuin esimerkiksi Italian tai Espanjan valtiot. Se siitä valtion lainojen riskittömyydestä. Ehkä oppikirjojakin olisi aika päivittää tältä osin ja todeta, että valtion velkapapereissa on olemassa riski. Valtion velan kasvaessa velkapaperin riski kasvaa ja tämä riski hinnoitellaan kyseiseen velkapaperiin. Valtioiden riskiä arvioivat luottoluokittajat. 

Onko valtioilla varallisuutta vastineena veloilleen?

Talouskasvu hoitaa?

Toinen "yleisenä totuutena" esitetty näkemys valtioiden velankäytön puolesta on argumentti, jonka mukaan velkaraha on valtiolle halpaa rahaa ja talouskasvu hoitaa velkaongelman. Ehkä näin, mutta tällöin edellytetään kahden kriteerin täyttymistä. Ensinnäkin velkarahat olisi käytettävä tuottavasti, jotta investointi poikisi enemmän kuin sen kustannus. Toiseksi talouden tulisi kasvaa - ikuisesti. Kuten tiedetään, valtion kyky investoida tuottavasti ei ole parasta mahdollista luokkaa. Useimmiten velkaraha menee kulutukseen eikä tuottaviin investointeihin. Näin on etenkin ongelmatalouksissa. Toiseksi talouskasvu on viime kädessä kiinni yksityisestä sektorista, ei julkisesta sektorista. Jos kyseisessä maassa on suuri julkinen velkataakka painolastina, on selvää että se rajoittaa yksityisen sektorin talouskasvua. Valitettavasti "talouskasvu hoitaa"-argumentti tarkoittaakin oikeammin että tulevat sukupolvet maksavat, jos pystyvät.