Kevään aikana tuli kahlattua läpi muutama mielenkiintoinen teos siitä, miten eri aikakausina on eletty ja vaurastuttu. Erittäin hyvä kirja on Deflet Güthlerin teos Kroisokset - Rikkaiden historia faaraoista Bill Gatesiin. Toinen mielenkiintoinen luettava on Meiksins Wood Ellenin Pääoman Imperiumi. Ohessa on pitkälti näiden kirjojen pohjalta laadittu lyhyt katsaus siihen, miten eri aikakausina on vaurastuttu.
ANTIIKKI
Antiikin aikana keskityttiin enemmän filosofointiin kuin omaisuuden luontiin. Aristoteles ja muut ajan keskeiset filosofit näkivät ristiriidan rahan ja hengen välillä. Aristoteles julisti jopa sodan rahanhimoa vastaan: ”Kun ihminen antaa maallisten rikkauksien vaikuttaa omaan sisimpäänsä, ylpeys ja ylimielisyys saavat hänessä vallan. Silloin hän käyttäytyy aivan kuin hänellä olisi kaikki mahdolliset etuoikeudet, koska rikkaus on kaikkien muiden arvojen mitta”.
Antiikin aikana ajateltiin, että ulkopuolisen vihollisen puuttuminen on valtiollisen paratiisin tunnusmerkki. Sama pätee yritysmaailmassa, jossa monopoli on tavoiteltava tila. Muinaisessa Egyptissä maanpäällisen paratiisin toteutuminen on mahdollista vain, jos on: 1) turvattu elintarvikkeiden saanti, 2) luontainen suoja ulkoa tulevia vihollisia vastaan ja 3) luontaiset rajat hallitsemattomalle laajenemiselle.
Liiketoiminnoista Antiikin aikana tuottoisin oli orjakauppa. Aristoteles kutsui orjia ”hengittäväksi omaisuudeksi”. Nykyaikainen henkilöstövuokraus liiketoimintana voidaan katsoa syntyneen jo 400 eKr jolloin Nikias vuokrasi orjia kaivoksiin. Vuokraajan piti korvata jokainen orja, joka ei kestänyt rasitusta ja kuoli.
Ajan vauraimmat henkilöt olivat valtaapitäviä virkamiehiä. Eqyptin faaraon periaatteena oli: ”Tee virkamiehistäsi rikkaita, jotta he toimeenpanevat lakejasi. Sillä rikkaan ei tarvitse olla puolueellinen, sillä paljon omistavat eivät kärsi hätää. Se, joka sanoo ”voi kunpa minulla olisi” ei ole oikeamielinen. Hän on puolueellinen ja taipuvainen ottamaan vastaan lahjuksia.
Egyptissä suuri osa kuolleen omaisuudesta haudattiin hänen mukanaan tai käytettiin haudan rakentamiseen, jotta perilliset eivät saaneet käsiinsä koko omaisuutta ja omaisuuden kasaantuminen sukupolvelta toiselle pidettiin kurissa. Toisaalta omaisuuden hautaamiseen liittyi halu jumalien lahjomiseen. Tämä omaisuuden hautaaminen johti tietysti haudanryöstelyihin. Ryöstäjät palauttivat vainajien varallisuuden takaisin talouteen. Nykyään vastaava vainajan omaisuuden uusjako tehdään verotuksella.
ROOMA
Roomassa ”The winner takes it all” oli kantava periaate. Roomalaiset kokivat olevansa muiden kansakuntien yläpuolella ja ottavan, minkä haluavat. Taloushistorioitsija Ulrich Küntzelin mukaan roomalaisten suuret omaisuudet tulivat verestä. Roomassa tavoitteena ei ollut ansaita mahdollisimman taitavasti rahaa vaan tuhlata sitä mahdollisimman ansiokkaasti. ”Kaikki tiet vievät Roomaan” piti paikkansa, mutta yksikään tie ei vienyt Roomasta pois. Rooma oli pelkkää tuontia, se ei tuottanut mitään, eikä vienyt mitään. Rooma oli kulutuksen keskus.
Roomassa rikkauden lähteitä oli kolme: 1) ryöstely, 2) rangaistusmaksut ja 3) verot ja muut veronluonteiset maksut. Roomassa veronkeruu oli ulkoistettu eli hallitsija antoi yksityisille henkilöille tai suvuille veronkanto-oikeuden tietyllä alueella. Oikeuden haltijan tuli toimittaa tietty könttäsumma valtiolle, ylimääräisen hän sai pitää itsellään. Tällä menetelmällä hallitsija piti huolen siitä, että verojen keruu oli tehokasta ja että hänen lähipiirinsä eli vauraudessa. Roomassa vaaliehdokkaat tarvitsivat rahaa. Rikkaimmat suvut päättivät, kenelle antoivat rahaa ja päättivät täten ehdokkaat. Tästä syystä he olivat varsinaisia kuninkaantekijöitä. Rahoitusta vastaan he saivat sitten hallitsijalta etuoikeuksia.
Rooman aikakauden rikkain henkilö oli Marcus Licinius Crassus. Hänen vaurautensa perustui ennen kaikkea yksityiseen palokuntaan. Kun jonkun talo oli tulessa, Crassuksen palokunta osti kyseisen talon ja lähikorttelit pilkkahintaan ennen kuin ryhtyi sammuttamaan tulipaloa. Vaihtoehtoa myymiselle ei ollut, koska Crassus piti huolen siitä, että hänen palokuntansa oli ainoa alueella. Ellet myynyt, talosi paloi poroksi. Toisinaan Crassuksen miehet olivat aktiivisesti toimimassa jo palon alkulähteillä. Ostamansa kiinteistöt Crassus entisöi ja vuokrasi entisille omistajille. Crassuksen kiinteistöomistuksista voidaan katsoa alkaneen sekä kiinteistösijoittaminen että asunnonvuokraustoiminta. Crassuksen mukaan ”todella rikas on vain se, jolla on oma armeija”.
HANSAKAUPPA
Hansa oli ihanne kauppavaltiosta: ei rajoja, ei veroja, ei politiikan sekaantumista talouselämään, sillä talouselämä oli yhtä kuin politiikka. Hansan aikana kauppa kukoisti tietyissä kaupungeissa. Esimerkiksi Brügge oli jo tuolloin hienojen kankaiden kauppakeskus.
Hansan aikana ei päässyt syntymään yksittäisille ihmisille suuromaisuuksia, koska kaukokaupan varaan rakennetun talousjärjestelmän rakenteellisiin ominaisuuksiin kuului se, että rikastumista edistetään, mutta superrikastumista jarrutetaan. Tuottoisinta liiketoimintastrategiaa, monopolia, oli Hansan alaisuudessa mahdotonta toteuttaa. Hansa itsessään oli sen sijaan monopoli, joka oli suojattu ulkoiselta kilpailulta, mutta jonka sisällä vallitsi kilpailu.
Hansan aikana kukoisti vanha kauppiassääntö, jonka mukaan voitto tulee ostojen kautta. Voittojen realisointi on mahdollista vain myynnin avulla ja myyntiä voi olla vain, jos on ostovoimaa. Ostovoimaa oli kaupungeissa. Fuggerin suvun kirjanpitäjän Matthäus Schwarzin mukaan: ”Liikevoiton hankkiminen on kohteliasta varastamista.” Kauppiaan erottaa rosvosta vaihtotoiminnan vapaaehtoisuus.
SIIRTOMAA-AIKA
Siirtomaa-aika oli uusien markkina-alueiden anastamista meren herruudella. Esimerkiksi Englanti kehittyi 1500-luvulla merirosvouksella. Lontoon pörssin perustaja Sir Thomas Gresham toimi rahoittajana ja Francis Drake johti operaatioita. Varsinainen kultakaivos oli kuitenkin uusien mantereiden löytyminen kuuluisimpana tietysti Kolumbuksen löytö: Amerikka.
Maailman arvokkain sopimus lienee Granadan sopimus 17.4.1492, jossa todetaan Kolumbuksen oikeus vielä löytymättömiltä alueilta saatuihin tuottoihin. Sopimuksen mukaan hänellä on korkein lainkäyttöoikeus maalla ja merellä, erityisoikeus virkamiehiä valittaessa ja hänelle kuuluu puolet kaikista kuninkaalle tulevista siirtomaatuotoista sekä 1/8 kaikista voitoista, joita espanjalaiset yrittäjät saivat siirtomaissa. Sopimus koski myös Kolumbuksen jälkeläisiä. Kolumbuksen kannalta valitettavasti diili kuitenkin katkaistiin yksipuolisesti hyvin pikaisesti, eikä löytäjä loppujen lopuksi juurikaan hyötynyt löydökdestään.
Siirtomaavallan rikastumismenetelmät olivat brutaalin yksinkertaiset: ryöstely, murhat ja orjatyö. Erityisesti tyhjennettiin maa kullasta ja jalokivistä. Tuohon aikaan kotimaissa tuottoisinta liiketoimintaa oli laivanvarustelubisnes. Vauraat henkilöt varustivat laivoja ja lähettivät niitä seilaamaan maailman vesiä valloittamattomille alueille. Riskiä pienentääkseen laivanvarustajat hajauttivat sijoituksiaan osuuksiin eri laivoista. Tästä rakenteesta katsotaan saaneen alkunsa nykymuotoinen osakeyhtiötoiminta. Myös pääomasijoittamisen toimintamallit juontavat juurensa siirtomaalaivojen varusteluun.
NYKYAIKA
Historia on osoittanut, että talouselämän vastaiset yhteiskuntajärjestykset eivät ole kestäviä elleivät sitten tukeudu ylivoimaiseen armeijaan, kuten Rooman tapauksessa. Nykyaikana maailmassa eletään pääosin globaalissa markkinataloudessa ja tarinoita vaurastuneista tahoista on jos jonkinlaisia.
Keskivertorikkaat ovat yleensä ansainneet omaisuutensa tarjoamalla ihmisille sitä, mitä nämä haluavat ostaa. Maailman rikkaimmat ovat hankkineet omaisuutensa löytämällä jonkin uuden mahdollisuuden, uuden teknologian tai uuden markkina-alueen ennen muita. Tällaisia ovat esimerkiksi Carnegie teräskaupassa (U.S. Steel), Vanderbilt rautateillä, Ford autojen massatuotannossa, Rockefeller sekä moni muu öljybisneksessä, Gates tietotekniikassa (Microsoft) ja Venäjän oligarkit valtion yksityistämisessä. Warren Buffetin tekee tässä kategoriassa omalaatuiseksi se, että hän on luonut omaisuutensa sijoittamalla.
Johan Norbergin mukaan kapitalismi ei ole nollasummapeliä, jossa rikkaat ihmiset ovat saavuttaneet omaisuutensa riistämällä muilta. Hänen mukaansa ainoa tapa rikastua vapailla markkinoilla on antaa ihmisille jotakin mitä he haluavat niin, että he vapaaehtoisesti maksavat siitä. Mitä suuremmat tulot ihmisellä on, sitä enemmän hän on tehnyt töitä tarjotakseen toisille sitä, mitä nämä haluavat. Ihminen voi ansaita vain toisia ihmisiä palvelemalla.
Mikä on sitten todellisen rikkauden salaisuus: ”Katso ympärillesi ja opi rakastamaan sitä, mitä näet. Silloin tunnet itsesi kaikkien aikojen rikkaimmaksi mieheksi”.
Lista maailman kaikkien aikojen vauraimmista henkilöistä löytyy täältä:
http://en.wikipedia.org/wiki/List_of_most_wealthy_historical_figures
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti