Whom You Know Matters in Venture Capital

Whom you know matters in venture capital business. That statement sounds like self-evident for private equity professionals. But is this statement also a scientific truth? How can you prove it? Why does it matter? How does it matter? Does it apply only in certain stage of investments or is it more general theory?

Yeal Hochberg, Alexander Ljungqvist and Yang Lu wanted to find a scientific evidence for this reseach question in their Journal of Finance's article "Whom You Know Matters: Venture Capital Networks and Investment Performance". I had a chance to analyze this article in depth while attending EDEN Corporate Finance Seminar in Berlin. Here is attached my presentation. The full article can be dowloaded here (PDF).

Whom You Know Matters in Venture Capital from BreatheBusiness

Conclusions

The paper presents fivefold contribution. According to authors:

1.       This is the first paper to examine the performance consequences of the VC industry’s predominant choice of organizational form: networks. Previous work focuses on describing the structure of syndication networks (Bygrave (1988), Stuart and Sorensen (2001)) and motivating the use of syndication (Lerner (1994a), Podolny (2001), Brander, Amit, and Antweiler (2002)).

2.       The findings shed light on the industrial organization of the VC market. Like many financial markets, the VC market differs from the traditional arm’s-length spot markets of classical microeconomics. The high network returns documented suggest that enhancing one’s network position should be an important strategic consideration for an incumbent VC, while presenting a potential barrier to entry for new VCs. The results add nuance to Hsu’s (2004) finding that portfolio companies are willing to pay to be backed by brand-name VCs and suggest that there are real performance consequences to the contractual differences illustrated in Robinson and Stuart’s (2004) work on strategic alliances.

3.       The findings have ramifications for institutional investors choosing which VC funds to invest in, as better-networked VCs appear to perform better.

4.       The analysis provides a deeper understanding of the possible drivers of cross-sectional performance of VC funds, and points to the importance of additional fundamentals beyond those previously documented in the academic literature.

5.       It provides preliminary evidence regarding the evolution of a VC firm’s network position.

Discussion

It's easy to agree with the main findings presented in this paper. Venture capital is by nature the business of contacts. However, one must put the findings into context in order to understand that having contacts is not a primary matter, but a secondary matter for defining investment performance. Fundamentally, investment performance is still measured by what you buy, what you pay and how you exit. Having good contacts and getting access to best syndicates can enlarge one's investment potential, but without the right choises and right decisions by the actor itself, it doesn't automatically lead to a better performance.

 

Authors focused on networks between venture capital companies. Furthermore, one might ask are other VCs really the most important contacts for a VC? Venture capital industry is an ecosystem of value-adding stakeholders combining investors (capital), entrepreneurs (ideas), banks (debt) and service providers (advice) in order to create value for each players involved. In the ecosystem like this, defining the most relevant partner might be difficult, but I doubt that for many VCs other VCs are not the most relevant ones. Based on my experience, I would say that access to capital (investors) and access to deal flow (entrepreneurs) are the ones whom pays the most to know in venture capital.

Mitä on pääomasijoittaminen?

Mitä on pääomasijoittaminen? Mitä pääomasijoittajat tekevät? Tässä on lyhyt video, jossa kuvataan hyvin pääomasijoittamisen luonne.

Ja tästä löytyy erinomainen kalvosarja pääomasijoittamisesta:

Private Equity 101: Anatomy of an Investment from pegccouncil

Lisää hyvää materiaalia löytyy esimerkiksi täältä: www.privateequityatwork.com

Richard Branson - Brittien Hjallis Harkimo

Elämänkerrat ovat hyvää, kevyempää luettavaa asiakirjallisuuden rinnalla. Valitettavasti hyvät bisneselämänkerrat ovat määrältään varsin harvinaisia verrattuna esimerkiksi poliitikkojen elämänkertoihin. Syy lienee luonnollinen, poliitikko tarvitsee laajempaa kansansuosiota kuin yrittäjä tai yritysjohtaja. 

Hyvässä elämänkerrassa on oikeastaan kaksi kolme keskeistä kriteeriä:

1. Henkilön pitää olla kiinnostava persoona
2. Elämänkerran kirjoitustyylin pitää olla aito, rehellinen ja monipuolinen eikä liian minäkeskeinen
3. Keskittyminen kiinnostaviin tarinoihin, ei niinkään kronologiseen kerrontaan. 

Richard Branson: Losing My Virginity

Richard Branson - Brittien Hjallis Harkimo

Sir Richard Bransonin elämänkerta, tai oikeastaan yksi niistä, Losing My Virginity, täyttää nämä hyvän elämänkerran kriteerit. Branson on persoona isolla P:lla, liikemies, yrittäjä, seikkailija, jopa sekoilija ja myös self-made miljonääri. Hän on todellinen riskinottaja. Pelaaja. Mutta silti yllättävän usein onnistuja. Elämänkerran ja julkisen profiilin perusteella ristiriitainen ja mielipiteitä jakava persoona. Hänestä joko pitää tai vihaa. Suomessa hänen vastineensa on Hjallis Harkimo. 

Kirjoitustyyliltään Branson ei säästele elämänkerrassaan ketään. Ei itseään, ei ystäviään, ei poliitikkoja, ei kilpailijoita, ei sitten ketään. Kirjoitustyyli sopii brittiläiseen keltaiseen lehdistöön, sen verran suorapuheista ja skandaaleja peittelemätöntä on tilitys. Branson kertoo sekä omista että tiettyjen tuntemiensa julkisuuden henkilöiden huume- ja seksisekoiluista tyylillä joka ei tee kunniaa kenellekään. Varsin moni voisi vetää kirjoituksista herneet nenään tai nostaa kanteen kunnianloukkauksesta. Minäkeskeisyys toki on ylitsevuotavaa, mutta kun siihen sisältyy myös itseironiaa ja omien virheiden tunnustamista, on se hyväksyttävää. 

Sisällöllisesti kirja etenee kronologisesti ja kappaleet on jaettu vuosien mukaan, mutta onneksi painopiste on sentään kiinnostavimmissa asiakokonaisuuksissa. Opiskeluvuosien hulivili ei oikein istunut mihinkään muottiin, joten niinpä hänestä tuli oman tiensä kulkija, seikkailja ja yrittäjä. Kirjan kantava teema on suhde riskiin. Ulkopuolisen näkökulmasta Branson on ottanut jatkuvasti järjettömiä riskejä. Kuitenkin tilanteeseen sidottuna ja taustat avattuina riskit ovat olleet ymmärrettäviä. Branson ei ole ainakaan pelännyt menettävänsä mitään, ei edes omaa henkeään. 

Keskeiseksi nousee myös toistuvasti muiden arvio Bransonista ja hänen toiminnastaan eli ketkä uskovat häneen ja hänen ideoihinsa. Rahoitusmarkkinoiden usko on jatkuvasti koetuksella, mutta kummasti mies selviää ilman konkurssia. Julkisen sektorin teilaus taas on toistuvaa ja totaalista, mikä kulminoituu erityisesti taistelussa British Airwaysia vastaan vapaasta oikeudesta harjoittaa lentoliiketoimintaa. 

Virgin Group - Monialakonserni

Virgin Group - Brändätty kasvuyrityskonserni

Richard Branson on monialayrittäjä. Heitä kohtaa harvoin. Vielä harvinaisempaa on hänen toimintamallinsa eli saman brandin laajentaminen useammalle toisistaan riippumattomille toimialoille. Bransonin yritys, Virgin Group on vaikka mitä, kuten yhtiön liiketoiminta-aluelistasta voi lukea. Virgin on ennen kaikkea kasvualusta Bransonin potentiaalisiksi katsomille kasvuyrityksille. Yrityksiä yhdistää lähinnä voimakas kuluttajalähtöisyys eli tunnetun brändin hyöty laajennetaan uusiin kuluttajabisneksiin uskottavuuden luomiseksi ja perinteisten toimijoiden haastamiseksi. Tässä yhtiö on onnistunut poikkeuksellisen hyvin ja se tarjoaa mielenkiintoisen, omalaatuisen mallin kasvuyritystoiminnan tutkimiselle. 

Richard Branson - Edes taivas ei ole rajana

Richard Branson - Tarinan opetus

Mitä voimme oppia Richard Bransonilta ja Virgin Groupista? Ainakin rohkeuden yrittää ja ottaa riskiä. Mies ei ole jäänyt laakereilleen lepäämään ensimmäisen onnistumisen jälkeen, vaikka miljoonat riittäisivät mukavaan elämäntyyliin. Hän on toistuvasti ottanut uusia riskejä ja asettanut entisen kyseenalaiseksi. Kenties siksi hän on kasvanut nykyiseen mittakaavaan. Toiseksi hän on onnistunut luomaan sekä itsestään että Virginista kiinnostavan brändin, joka hyödyttää liiketoimintaa. Tällaiset henkilö- ja monialabrandit ovat maailman mittakaavassa harvinaisuuksia. Kolmanneksi hän on uskaltanut unelmoida suuria ja uskonut unelmiensa toteutumiseen. Monet ideat ovat alkuvaiheessa vaikuttaneet kaukaisilta ja toteuttamiskelvottomilta, mutta askel kerrallaan ja riittävällä etunojalla ideat ovat tulleet realistisemmiksi ja lopulta toteutuneet. Kaikki ideat eivät tietenkään ole onnistuneet, joten neljäs opetus on kyky epäonnistua ja ottaa opiksi näistä epäonnistumisista ilman että ottaa niitä liian vakavasti ja henkilökohtaisesti. Tarinan viides opetus on kyky sanoa ei ja lopettaa ajoissa. Bransonille tarjotaan jos jonkinlaista ideaa toteutettavaksi, etenkin nyt kun hän on menestynyt ja varakas. Innostuvasta ja intuitiivisesta luonteestaan huolimatta hän osaa myös sanoa ei, eikä lähde mukaan jokaiseen hullutukseen, jos harkinta ei ajatusta puolla. Kaikesta innostuva voi helposti löytää itsensä hyväksikäytettynä. Lisäksi Branson on osannut luopua ajoissa tai yksinkertaisesti lopettaa sellaiset liiketoimet, jotka eivät täytä tavoitteita ja joiden tulevaisuuteen hän ei itse usko. Liian moni rakastuu yksittäiseen liiketoimintaan osaamatta luovuttaa kun aika olisi. 

Mitä pääomasijoittaja tekee työkseen?

Mitä pääomasijoittaja tekee työkseen? Pyörittää Exceliä, jos asian oikein kiteyttää. Excel on ylivoimaisesti pääomasijoittajan tärkein työkalu. Sen ammattimainen hallinta on keskeisin alalla vaadittava kompetenssi. Valitettavasti vain monessa kauppakorkeakoulussa ei opeteta Excelin käyttöä. Oppi on siis hankittava itse. Ohessa on Private Equity Bloggerin Youtubeen jakamat hyvin perusteelliset opetusvideot yritysostojen arvonmäärityksestä ns. LBO-mallilla eli velkavivutetulla tuottolaskelmalla. Nämä videot katsomalla ymmärtää, mistä alalla on käytännössä kyse. Excelin käytöstä on itse asiassa tullut alalla jopa taidetta. Parhaimmillaan monisivuinen ja monimutkainen Excel-kyhäelmä on taideteosta vastaava monumentti, josta mallintaja voi aidosti olla ylpeä.  

Liiketoiminta lukujen takana

Jottei pääomasijoittamisesta muodostuisi kuvaa vain lukujen pyörittelystä, on todettava, että lukujen laskeminen itsessään on helppoa. Vaikeaa sen sijaan on kyetä arvioimaan ja analysoimaan liiketoimintaa lukujen takana. Excelin laskelman saa aina näyttämään kauniilta ja kannattavalta, jos niin haluaa. Aina voi muuttaa jotain muuttujaa niin, että saa haluamansa lopputuloksen. Tällaisilla laskelmilla ei vain ole mitään tekemistä todellisuuden ja käytännön liiketoiminnan kanssa. Todellista osaamista edellyttääkin ymmärtää arvion kohteena olevaa liiketoimintaa, sen strategiaa ja strategisten oletusten perustalle rakentuvaa skenaariota liiketoiminnan tulevasta kehityksestä. Alasta kiinnostuneille suosittelen siis opiskeltavaksi rahoitusta, laskentatoimea, strategiaa ja jonkin verran verotusta ja juridiikkaa. Lisäksi poikkitieteellisinä opintoina lukisin psykologiaa, koska loppujen lopuksi monet asiat ovat kiinni ihmisistä ja heidän käyttäytymisestään erilaisissa tilanteissa.   

Esimerkit LBO-mallista Excelissä

Missä on bisnes?

Olin jokin aika sitten vierailijana luennoimassa Vaasan yliopiston Strategisen johtamisen kurssilla, jossa esitin opiskelijoille otsikon kysymyksen. Kysymys kiteyttää mielestäni sen mentaliteetin, joka kauppatieteilijöillä tulisi olla jatkuvana johtavana ajatuksena, koska ilman bisnestä on vain byrokraatteja. Tarkalleen ottaen annoin heille tehtäväksi vastata kysymykseen, mihin suomalaiseen pk-yritykseen/toimialaan he sijoittaisivat, jos käytettävissä olisi noin 20 miljoonaa euroa ja sijoitusaika olisi 5-10 vuotta?

Opiskelijoilla oli luennon ajan aikaa vastata ja vapaaehtoisten nimettömät vastauspaperit kerättiin luennon jälkeen. Vastauksia oli yhteensä reilut 80 eli selvästi yli puolet luennon osallistujista. Opiskelijat olivat pääsääntöisesti ensimmäisen tai toisen vuosikurssin kauppatieteen opiskelijoita eli suurelta osin noin 20-vuotiaita nuoria, mutta joukossa oli toki muitakin. Ohessa on vastausten pohjalta tehty lyhyt koonti konkreettisista ideoista. Otos ei ole tieteellinen, mutta kuitenkin kiinnostava.

Opiskelijat sijoittaisivat seuraaviin kohteisiin:

• Suomen peliteollisuus
• Terveellinen ja tuore luomuruokailu
• Life-coaching
• Tietoliikenne ja palvelualat
• Kestävän kehityksen markkinoilla eli siellä missä kehitetään tapoja/tuotteita tuottaa energiaa uusiutuvalla tavalla
• Tarjota palveluita eläköityville suomalaisille
• Siellä missä on volyymia
• Terveydenhoito
• Ruoka (ei tosin kasva)
• Puolustusteknologia
• Palvelut eläkeläisille: hyvinvointi- ja terveysala ja erityisesti lääkäripalvelut. Kylpylät, hoitolaitokset (kauneudenhoito, hieronta, kuntosalit yms.) Luontaistuotteet ja –hoidot tulevat kasvattamaan osuuttaan.
• Asekauppa Afrikan maihin
• Korkean jalostusasteen ja teknologian tuotteet ja palvelut
• Metalliteollisuuden yritys, joka toiminut pitkään eikä sitä ole ymmärretty virittää äärimmilleen. Strategiamuutoksella tuottoihin.
• Micro charging-idealla toimiva pelialan yritys PDA:lle (kämmentietokone) ja mobiileille alustoille. Myös professional open source-yritykset
• Uusiutuva energia (tuuli)
• Logistiikka ja liikenne: vähäpäästöiset vaihtoehdot yksityisille kuluttajille
• Asumisen energiatehokkaat ja kulutusta vähentävät ratkaisut
• Vihreän teknologian yritykset, jotka kehittävät ja suunnittelevat tuotteisiin/tuotantomenetelmiin entistä parempia, tehokkaampia ja ympäristön laadukkaammin huomioon ottavia komponentteja ja laitteita
• Yksityiset terveyspalvelut, koska Suomen väestö ikääntyy ja julkisten terveyspalveluiden osuus pienenee

Parhaat Private Equity koulut

Seuraamani Private Equity Blogger on listannut maailman 25 parasta opinahjoa, jotka tarjoavat opetusta private equity alalta. Yhdistäviä tekijöitä näyttäisivät olevan laadukas opetus, tasokas private equity yritys- ja rahastotoiminta sekä aktiivinen alumnitoiminta ja verkostot. Tarkastelussa on nimenomaan MBA-ohjelmat. Listauksessa on mukana vain jenkkiyliopistot, joten siltä osin se on suppea. Ohessa linkki listaan.

Top 10 on seuraava

1. Harvard Business School - Private Equity and Venture Capital
2. Dartmount
3. University of Pennsylvania
4. University of Chicago Booth School of Business
5. The University of North Carolina Kenan Flagler
6. New York University
7. Columbia University Business School
8. Duke University
9. Northwestern University Kellogg Business School
10. Yale School of Management

Strateginen yritysanalyysi

Luin jokin aika sitten Helsingin kauppakorkeakoulun yrittäjyyden professorin Arto Lahden teoksen Strateginen yritysanalyysi. Teos on vuodelta 1988 eli ei ihan tätä päivää, mutta nimi oli niin osuva, että vanhasta vuosikerrasta huolimatta päätin kahlata sen läpi. Ei ollut hukkaan heitettyä aikaa.

Jos vertaa Lahden kirjaa tuoreempiin vastaaviin teoksiin voi todeta, että peruselementit ovat säilyneet lähes muuttumattomina. Merkittävin kehitys kahdessa vuosikymmenessä on tapahtunut aineettoman pääoman analyysissa sekä immateriaalipääoman että osaamispääoman osalta. Tämä selittyy luonnollisesti talouden rakenteen muuttumisella teollisesta yhteiskunnasta kohti tietointensiivisempää palveluyhteiskuntaa. Lahden kirja on siis yhä relevantti luettavaksi, jos jostain sen vielä onnistuu käsiinsä löytämään.

Yleistä analyysista

Lahti jakaa yritysanalyysin karkeasti kahten osaan, ympäristöanalyysiin ja voimavara-analyysiin. Yrityksen ympäristöä koskevan analyysin tarkoituksena on tunnistaa näköpiirissä olevien muutosten vaikutukset yrityksen toimintaan. Sillä on kaksi tärkeää tehtävää: ensinnäkin sen tulee kertoa organisaation tämänhetkisestä strategisesta asemasta. Toiseksi sen tulee kertoa niistä tulevaisuuteen liittyvistä kehitystrendeistä, jotka mahdollistavat tai uhkaavat organisaation taloudellisten pyrkimysten toteutumisen. Voimavara-analyysin tehtävänä on Lahden mukaan selvittää, miten hyvin yrityksen hallussa olevat voimavarat sopivat sen taloudellisten pyrkimysten toteuttamiseen.

Markkina-analyysi

Markkina-analyysin tehtävänä on kartoittaa yritystä ympäröivää markkinaa. Lahden mukaan hyvä markkina-analyysi vastaa seuraaviin kysymyksiin:

1. Miten markkinat on määritelty? Kuinka suuret ne ovat?
2. Millä kehitystasolla markkinat ovat?
3. Miten markkinat voidaan segmentoida? Sosioekonomiset tekijät (ikä, tulot, koulutus jne), Maantieteelliset tekijät (alue, ilmasto, asukastiheys jne), Persoonallisuustekijät (ylellisyys, urheilullisuus jne), Kuluttajan käyttäytymistekijät (motiivit, lojaalisuus, ostofrekvenssi jne)
4. Mikä on markkinasegmenttien koko ja kasvunopeus?
5. Mitkä ovat segmenttien tarpeet ja ominaisuudet?
6. Miten segmenttien tarpeet ja ominaisuudet muuttuvat ajan suhteen?
7. Miten segmentit on hyödynnetty?

Toimiala-analyysi

Toimialan katsotaan muodostuvan niiden yritysten joukosta, jotka myyvät samanlaisia tuotteita tai palveluita yhteiselle asiakaskunnalle, ostavat tuotannontekijänsä samalta hankkijaryhmältä, saavat rahoituksensa yhtenäiseltä rahoittajajoukolta ja hallitsevat yleisen tiedon ja taidon, jota nimitetään teknologiaksi ja joka on alan yritysten kilpailullinen perusta.

Teorian mukaan toimialan kilpailu on sitä kovempaa, mitä avoimempi toimiala on kilpailulle. Toisaalta mitä korkeampi on neljän suurimman yrityksen (markkinajohtajien) osuus toimialan myynnistä, sitä paremmat mahdollisuudet näillä on säädellä toimialan markkinoiden hintatasoa. Keskittyneille aloille on tyypillistä, että markkinoita hallitsevat suuret yritykset joutuvat sijoittamaan voimakkaasti markkinointikustannuksiin pitääkseen toimialan suljettuna.

Lahden mukaan hyvä toimiala-analyysi käsittelee seuraavia asioita:

1. Mitkä ovat toimialan taloudelliset ominaispiirteet ja miten kilpailu vaikuttaa niihin?
2. Mikä on toimialan jakelujärjestelmän rakenne?
3. Millainen on toimialan kommunikaatiojärjestelmän rakenne?
4. Millainen on toimialan tuotantojärjestelmän rakenne?
5. Millainen toimiala on taloudellisena järjestelmänä?
6. Miten taloudellinen valta jakaantuu toimialan eri osatoimialoilla ja tuotantovaiheissa?
7. Miten edellä mainitut tekijät muuttuvat ajan myötä?
8. Toimialan kehitysaste, myyjien keskittyneisyyden aste, toimialalle tulon esteet, toimialan hinta- ja kustannusrakenne, toimialan päätuotteiden kysyntäjousto, toimialan mahdollistamat suurtuotannon edut, kapasiteetin kehittyminen, toimialan rahoituslähteet
9. Tärkeimmät toiminnot ja riippuvuudet, jakelujärjestelmän välijäsenet, kanavien lukumäärät, kanavien koko, kanavien kasvunopeus
10. Kommunikaatioyhdistelmän osa-alueet, mediat ja niiden suhteellinen tehokkuus
11. Integroitumisaste hankkijoiden suuntaan, teknologisen muutoksen aste tuotantoprosessissa ja tuotesuunnittelussa
12. Toimialan käyttöomaisuuskanta, toimialan rahoituslähteet
13. Keskittyneisyys, jalostusarvon jakauma

Muita analyyseja

Merkittävimpien markkina- ja toimiala-analyysien lisäksi Lahti esittelee joukon yksityiskohtaisempia analyyseja ja niiden keskeisimpiä tarkastelukohtia. Näitä ovat muun muassa:

Tavarantoimittaja-analyysi

1. Mahdolliset resurssirajoitukset
2. Tavarantoimittajien integroitumisuhka
3. Mahdollisuus integroitua itse taaksepäin

Kilpailija-analyysi

1. Liiketoiminnan alueet, joilla liiketoimintayksiköllä on kilpailuetu
2. Alueet, joilla kilpailijoilla on kilpailuetu

Laaja ympäristöanalyysi

1. Selvitetään markkinoita, toimialaa, tavarantoimittajia, keskeisiä voimavaroja ja kilpailijoiden toimenpiteitä koskevat ennusteet sekä yrityksen omat toimenpiteet
2. Selvitetään ympäristötekijät, jotka voivat vaikuttaa edellä mainittuhin
3. Saadut tiedot kerätään matriisiin
4. Analysoidaan erilaisia vuorovaikutussuhteita ympäristön ja yrityksen välillä
5. Tiedon perustella selvitetään ympäristön muutosten vaikutukset yritykseen

Voimavara-analyysi

1. Rahoituksen voimavarat
2. Fyysiset voimavarat
3. Inhimilliset voimavarat
4. Organisationaaliset voimavarat
5. Teknologiset voimavarat

Strategista analysointia

Lahti käsittelee kirjassaan myös laajemmin yrityksen strategian analysointia. Hän nostaa esille, että Hoferin (1973) ja Glueckin (1976) mukaan kaikki strategiset mahdollisuudet syntyvät seuraavista syistä:

1. Markkinoiden ja toimialan huomattavat muutokset
2. Hankkijoiden toimenpiteet
3. Kilpailijoiden käyttäytyminen
4. Laajemman ympäristön vaikutus
5. Edellä mainittujen yhteisvaikutus

Lahti esittelee myös yleisiä, markkinoista ja toimialoista riippumattomia strategioita. Hänen mukaansa geneerisiä strategioita ovat:

1. Markkinaosuuden kasvattamisstrategia
2. Markkinaosuuden säilyttämisstrategia
3. Markkinaosuuden hyödyntämisstrategia
4. Markkinaosuudesta luopumisstrategia

Yritysten strategian analysointityökaluna Lahti esittelee hyvin yleisesti käytetyn Boston Consulting Groupin liiketoimintaporfoliomatriisi, jossa

1. Tähdet ovat liiketoimintoja, joilla on suuri markkinaosuus kasvavilla markkinoilla. Näihin kannattaa investoida.
2. Lypsylehmät ovat liiketoimintoja, joilla on suuri markkinaosuus kypsillä, hitaasti kasvavilla markkinoilla. Kassavirtakyky on vahva ja investoinnit pienet.
3. Kysymysmerkit ovat liiketoimintoja, joiden markkinoiden kasvunopeus on suuri ja markkinaosuus pieni. Investointitarve ylittää kassavirran, joten mukana olo vaatisi paljon rahoitusta.
4. Koirat ovat tuote- tai markkina-alueita, joiden markkinaosuus on pieni hitaasti kasvavilla markkinoilla. Kassavirta on pieni ja markkinaosuuden kasvattaminen ei houkuttele.

Poimintoja

Muita poimintoja Lahden teoksesta:

• Ulkoinen tehokkuus, sisäinen tehokkuus ja elinkelpoisuus ovat yrityksen kolme keskeisintä tulosaluetta.
• Mitä epävakaampi ala, sitä enemmän tulee painottaa joustavuutta ja mitä vakaampi ala, sitä tärkeämpää on kannattavuus.
• Konsernitasolla yritysjohdon tulee vastata kysymykseen, missä liiketoiminnassa yritys on mukana. Liiketoimintatasolla johdon tulee vastata kysymykseen, miten kilpailla tietyssä liiketoiminnassa.
• Hajba (1978) on havainnut, että yrityksen kasvupyrkimys on keskeisesti riippuvainen yritysjohdon ja omistajien määrästä. Pienet omistajakeskeiset yritykset pyrkivät laajentumaan aktiivisesti ja voimakkaasti, kun taas suuret laajapohjaisesti omistetut ja monimutkaisen yritysrakenteen omaavat yritykset laajentuvat hyvin varovasti. Tämän mukaan ekspansiivisen kasvun keskeinen käynnissäpitävä voima on yrittäjyys.
• Hyvin kannattavat yritykset diversifioituvat lähialoille ja heikosti kannattavat uusille aloille.
• Sisäinen tehokkuus on korkea silloin, kun yritys kykenee toteuttamaan korkeaa asiakaspalvelutasoa alhaisilla kustannuksilla. Ulkoisen tehokkuuden kaksi oleellista indikaattoria ovat markkinaosuus ja kasvu.

Lähde: Arto Lahti (1988) Strateginen yritysanalyysi

Ideasta kasvuyritykseksi

Eilinen blogi käsitteli pääomasijoittamista. Tänään tarkastellaan kolikon toista puolta eli kasvuyritystoimintaa. Konsulttiyhtiö McKinsey&Companyn kirja Ideasta kasvuyritykseksi on visuaalisesti viehättäväksi tehty perusteos uuden liikeidean kaupallistamista ja kasvuyrittäjän uravaihtoehtoa harkitseville henkilöille.

Kasvuyritykset eroavat tavallisista yrityksistä tavoitteidensa kunnianhimoisuudessa. Kasvuyrittäjyyden perusta on markkinoita mullistava liikeidea, joka poikkeaa selvästi sen hetkisestä tarjonnasta. Tämän idean ja sen jalkauttamisen varassa yritys joko lähtee lentoon tai hautautuu multaan.

Lupaavan liikeidean tunnuspiirteet

McKinsey&Companyn kirjan mukaan lupaavan liikeidean tunnispiireet ovat:

• Se täyttää asiakkaan tarpeen eli ratkaiseen jonkin ongelman
• Se on innovatiivinen
• Se on ainutlaatuinen
• Sillä on selvä kohde
• Se on kannattava pitkällä aikavälillä

Liikeidean tarkistuslista

Oman liikeidean toimivuuden voi testata hakemalla vastausta ainakin seuraaviin kysymyksiin:

• Mikä liikeideassa on uutta ja innovatiivista?
• Miten ainutlaatuinen liikeidea on? Voidaanko se suojata patentilla?
• Kuka on asiakas?
• Miksi asiakkaan pitäisi ostaa tuote tai palvelu? Minkä tarpeen se tyydyttää?
• Miksi tuote on vaihtoehtoisia tuotteita parempi?
• Mitkä ovat uuden yrityksen kilpailuedut ja miksi kilpailijoiden on vaikea jäljitellä niitä?
• Onko liikeidea toteutettavissa? Paljonko kehitystyötä se vaatii?
• Miten tuote tavoittaa asiakkaan?
• Miten tuotteella voi ansaita rahaa? Mitä kustannuksia siitä aiheutuu ja mikä hinta siitä voidaan periä?
• Kuinka suuret ovat markkinat?

Liikeideasta liiketoiminnaksi

Mikäli liikeidea osoittautuu testissä potentiaaliseksi, on seuraava askel rakentaa liiketoiminamalli ja miettiä liiketoimintasuunnitelma. Liiketoimintamallilla tarkoitetaan tapaa, jolla tuotetta tai palvelua kehitetään, valmistetaan, markkinoidaan ja jaellaan. Liiketoimintasuunnitelmalla taasen tarkoitetaan kokonaisvaltaista suunnitelmaa liikeidean kaupallistamiseksi.

Liiketoimintasuunnitelman merkitys

Liiketoimintasuunnitelman miettimiseen ja kirjoittamiseen kannattaa käyttää aikaa ja ajatustyötä. Kirjan kirjoittajien mukaan hyvä liiketoimintasuunnitelmaprosessi:

• Pakottaa yrityksen perustajat miettimään liikeideaansa järjestelmällisesti ja varmistamaan, että sillä on riittävän suuri markkinapotentiaali
• Paljastaa osaamisaukot ja auttaa täyttämään ne tehokkaasti
• Varmistaa tehokkaan päätöksenteon ja keskittymisen olennaisiin asioihin
• Toimii eri osapuolten yhtenäisenä viestinnän välineenä
• Antaa yleiskuvan yrityksen resursseista ja paljastaa mahdollisten lisäresurssien tarpeen
• Testaa liiketoiminnan ennen sen varsinaista toteuttamista.

Markkinointisuunnitelma neljässä vaiheessa

Liiketoimintasuunnitelman kenties keskeisin osa on markkinointisuunnitelma. Siinä analysoidaan nykyistä ja tulevaa markkinatilannetta niin kokonaismarkkinan, sen kehityksen kuin nykyisen kilpailutilanteen näkökulmasta. McKinseyn&Companyn kirjan mukaan markkinointisuunnitelma kannattaa rakentaa neljässä vaiheessa:

1. Markkina- ja kilpailija-analyysi
2. Kohdemarkkinoiden määritys
3. Markkinointistrategian laadinta
4. Asiakassuhteen hallinta

Jakelukanava on tie asiakkaan luo

Toinen liiketoimintasuunnitelman tärkeä osa-alue on jakelukanavavalintojen läpikäynti ja valinta. Kasvuyrityskirjallisuutta jonkin verran lukeneena ja useampia kasvuyrittäjiä tavanneena minua häiritsee se, että nykyisin kasvuyritystoiminta liitetään erityisesti Suomessa menneen IT-boomin seurauksena liian usein IT-alaan ja Internet nähdään ainoana varteenotettavana jakelukanavana. Kasvuyritystoiminta ei kuitenkaan ole sama kuin IT-ala ja jakelukanavat ovat paljon moninaisemmat. Toki Internet on globaalina jakelukanavana tietyille liikeideoille ylivoimainen jakelukanava niin tavoitettavuudeltaan kuin kustannustehokkuudeltaan, mutta jaksan uskoa siihen, että esimerkiksi palveluinnovaatioiden jakelu voidaan hoitaa paremmin muita jakelukanavia käyttämällä. Jokaisen kasvuyrittäjän olisi siis omassa liiketoimintasuunnitelmassaan hyvä käydä läpi, mitkä seuraavista vaihtoehdoista voisivat toimia tienä asiakkaiden luokse:

1. Vähittäismyymälät
2. Ulkopuoliset agentit
3. Franchising
4. Tukkuliikkeet
5. Omat myyntipisteet
6. Omat myyntiedustajat
7. Puhelinpalvelukeskus
8. Internet

Tehokkaan johtoryhmän tunnuspiirteet

Kun liiketoimintasuunnitelma alkaa olemaan paperilla pitävä, on aika koota voittajatiimi toteuttamaan se käytännössä. Voittajatiimin merkitystä ei voi koskaan korostaa liikaa. Oikeat henkilöt vievät keskinkertaisenkin idean vähintään hyvään lopputulokseen, väärät henkilöt sen sijaan onnistuvat ajamaan hyvänkin idean karille ja konkurssiin. Kirjoittajien mukaan tehokkaan johtoryhmän tunnuspiirteet ovat:

• Koostuu toisiaan täydentävistä taidoista ja vahvuuksista
• Omaa yhteisen näkemyksen tulevaisuudesta ja jokainen haluaa onnistua yhteisessä pyrkimyksessä
• Käsittää ainakin kolme ihmistä ja yleensä korkeintaan kuusi
• Omaa joustavan lähestymistavan ongelmiin
• Pysyy koossa vaikeissakin tilanteissa
• Ei luovuta ristiriitojen sattuessa vaan uudistuu ja selvittää ongelmat toisella tai kolmannella yrittämällä

Ammattisijoittajien arvio johtoryhmästä

Ammattisijoittajat antavat erittäin paljon painoarvoa avainhenkilöiden arvioinnille tehdessään sijoituspäätöstä. Kun ammattisijoittajilta kysytään tärkeintä sijoituskriteeriä, saadaan lähes poikkeuksetta vastaukseksi hyvä johto. Kirjoittajien mukaan ammattisijoittajat arvioivat johtoa muun muassa seuraavilla kriteereillä:

• Onko ryhmä työskennellyt aikaisemmin yhdessä?
• Onko ryhmän jäsenillä tarvittavaa osaamista ja kokemusta?
• Tuntevatko perustajat heikkoutensa ja ovatko he valmiit korjaamaan ne?
• Tietävätkö perustajat tulevat roolinsa? Onko yrityksen omistusjärjestelyt määritelty selvästi?
• Onko ryhmä sopinut yhteisestä tavoitteesta vai onko ryhmässä erimielisyyksiä, joista ei puhuta avoimesti?
• Ovatko ryhmän yksittäiset jäsenet täysin sitoutuneet yritykseen?

Ammattisijoittajien roolista

Ammattisijoittajan mukaan saaminen on usein edellytys kasvuyritystoiminnan käynnistymiselle. Idean isillä on harvoin alkupääomaa toiminnan riittävään kasvattamiseen, joten tarvitaan taho, joka uskoo liikeideaan, liiketoimintasuunnitelmaan ja ennen kaikkea johtoon idean toteuttajana. Sijoittaminen alkuvaiheen yrityksiin sisältää suuren riskin, koska idean toimivuutta markkinoilla ei ole vielä testattu ja takeita sijoituksen tuotosta ei ole antaa. Kokemukset osoittavat, että kymmenestä pääomasijoituksilla rahoitetusta yrityksestä keskimäärin vain yksi menestyy erinomaisesti, kolme kohtuullisesti, kolme heikosti ja kolme epäonnistuu täysin.

Sijoittajat ajattelevat liikeideaa ensisijaisesti markkinoiden ja asiakkaan näkökulmasta. Asiakkaan saama hyöty on sijoittajille tärkeintä, kaikki muu on toisarvoista. Tuote tai palvelu ei koskaan ole itse hyöty vaan keino tarjota hyötyä asiakkaalle. Tuotteen tai palvelun asiakkaalle tarjoama hyöty määräytyy sen mukaan, mitä uutta tai paremaa siinä on vaihtoehtoisiin ratkaisuihin verrattuna. Asiakkaan saama hyöty puolestaan ratkaisee liikeidean markkinoilla menestymisen. Asiakashyöty on suositeltavaa ilmaista aina numeroina, jos vain mahdollista. Usein on myös kyettävä ilmaisemaan sanallisesti ainutlaatuinen myyntiväittämä eli USP Unique Selling Proposition. Tämän myyntiväittämän menestyminen markkinoilla määrää yrityksen menestymisen ja siten kasvuyrityksen lentokaaren ja sijoittajan saaman tilin.

Pääomasijoittaminen

Suomesta löytyy varsin vähän pääomasijoittamista käsitteleviä kirjoja. Jari Laurialan teos Pääomasijoittaminen onkin luokassaan lähes ainoa pääomasijoittamista kokonaisvaltaisesti suomen kielellä käsittelevä opus. Laurialaa voi ylipäätään pitää yhtenä Suomen pääomasijoittamisalan kirjallisena ja akateemisena pioneerina, sillä hän on sekä tutkinut, kirjoittanut, että käytännössä kehittänyt alan juridiikkaa Suomessa.

Jos pitäisi yhden opuksen lukemalla ymmärtää, mistä on kyse pääomasijoittamisessa, olisi Laurialan Pääomasijoittaminen oikea valinta luettavaksi. Kirjan alkuosa on ymmärrettävästi kirjoitettu kuvaus toimialasta ja toimii hyvänä oppimateriaali aloittelijoille. Puolivälin jälkeen pudotellaankin sitten jo amatöörit kelkasta esittelemällä erilaisia arvonmääritysmalleja ja osakkeiden dilutoitumista. Kirjan loppupuolella pistetään sitten jo ammattilaisetkin liekaan selittämällä tarpeettoman tarkkaan Liquidation Preference-rakenteita ja Diluutiosuojauksia.

Laurialan teos toimi keskeisenä taustamateriaalina pro gradussani yhdessä Marko Sepän väitöskirjan kanssa. Tässä siis Laurialan kattavan teoksen pohjalta lyhyt tiivistelmä pääomasijoittamisesta.

Mitä on pääomasijoittaminen?

Pääomasijoittamisella tarkoitetaan ammattimaisten pääomasijoitusrahastojen tai muiden institutionaalisten sijoittajien tekemiä, oman pääoman ehtoisia tai omaan pääomaan sidonnaisia investointeja listautumattomiin yrityksiin. Laurialan mukaan pääomasijoittaminen on ja tulee olemaan attraktiivisten, suuren kasvupotentiaalin omaavien yritysten rahoittamista pääasiassa eri oman pääoman ehtoisin intrumentein.

Miten pääomasijoittaminen eroaa muusta sijoittamisesta?

Pääomasijoittaminen eroaa muihin arvopapereihin kohdistuvasta sijoitustoiminnasta 3 tavalla:

1. Ensimmäinen erottava tekijä on pääomasijoittajan aktiivisuus. Muissa sijoitusmuodoissa sijoittajan aktiviteetti rajoittuu osto- ja myyntihetkeen. Pääomasijoittaja sen sijaan osallistuu aktiivisesti sijoituskohteen valvontaan ja kehittämiseen myös sijoitusaikana.
2. Toinen erottava tekijä on pääomasijoituksen määräaikaisuus. Pääomasijoittajalla on lähtökohtaisesti ennalta määrätty rahaston kestoaika, jonka puitteissa määräaikaiset sijoitukset kohdeyrityksiin tehdään.
3. Kolmas erottava tekijä on rajoitettu likviditeetti, sillä pääomasijoittaja tekee sijoituksensa yleensä noteeraamattomiin yhtiöihin. Näiden sijoitusten likviditeetti ja jälkimarkkina ovat usein heikkoja listattuihin yhtiöihin verrattuna.

Venture Capital ja Private Equity

Suomesta puuttuu selkeät suomennokset termeille Venture Capital ja Private Equity. Käsitteiden välillä on sekaannusta myös Euroopan ja USA:n välillä. Yleisesti voidaan kuitenkin määritellä, että Venture Capital-toiminnalla tarkoitetaan alkavien ja innovatiivisten yritysten rahoittamista ja Private Equity-termillä tarkoitetaan taas laajemmin pääomasijoittamista eli myös myöhemmän vaiheen omaisuusjärjestelyjä.

Laajempi Private Equity-termi pitää sisällään myös Buyout-markkinoilla tapahtuvat sijoitukset, jotka tarkoittavat yritysostoja, toimintansa vakiinnuttaneiden yritysten järjestelyjä, pääomajärjestelyjä sekä tervehdyttämishankkeita. Koska sijoituskohteet buyout-markkinoilla ovat jo olemassa olevia kassavirtapohjaisia ja liiketoimintakonseptinsa todistaneita yrityksiä, niihin liittyvä epävarmuus on pienempi kuin aikaisemman vaiheen venture capital-yrityksissä. Sekä tuotto-odotukset että riski ovat buyout-markkinoilla selvästi venture capital-markkinoita pienempiä.

Pääomasijoittajan kohdealat

Pääomasijoittajat ovat lähtökohtaisesti kiinnostuneita aloista, joilla on käynnissä jonkinlainen murros. Epäjatkuvuuskohdat houkuttelevat niin yrittäjiä kuin pääomasijoitusyhtiöitä. Pääomasijoittajan mielenkiinto kohdistuu yritykseen, joka pyrkii hyödyntämään murrosta ja epäjatkuvuutta kehittämällä uusille markkinoille uutta liiketoimintaa.

Pääomasijoittamisen luokittelua

Pääomasijoittaminen voidaan jakaa seitsemään luokkaan eri aikavaiheen ja rahoitustyypin mukaan. Nämä ovat:

1. Siemenvaiheen sijoitukset
2. Käynnistys ja kasvuvaiheen sijoitukset
3. Siirtymävaiheen sijoitukset
4. LBO- ja MBO-kaupat eli velkapääomitetut yritysostot ja johdon yritysostot
5. Rekapitalisoinnit eli uudelleenrahoitukset
6. Toimialan konsolidoinnit, joilla tähdätään päällekkäisten toimintojen karsimiseen ja suurempien yksiköiden muodostamiseen yritysjärjestelyiden avulla
7. Kriisitilassa olevien ongelmayhtiöiden pääomittamiset ja uudelleenjärjestelyt eli ns. turnaround-sijoitukset

Pääomasijoittajien sijoituskriteerit

Pääomasijoittajat sijoittavat vain kehityskelpoisimmiksi katsomiinsa kohdeyhtiöihin. Suurin osa tarjottavista kohteista ei täytä pääomasijoittajien vaatimuksia. Yleistä luetteloa sijoituskriteereistä ei voida esittää, mutta pääomasijoittajat arvioivat usein mm. seuraavia kriteereitä:

• Perustajaosakkaiden tausta ja kokemus
• Johtoryhmä tai tiimi
• Kohdemarkkinat
• Kohdeyhtiön teknologia
• Markkinoiden ymmärtäminen ja liiketoimintasuunnitelma
• Penetraatio eli markkinoille pääsy
• Pääomamarkkinat ja suhdanteet

Pääomasijoitusrahastojen rakenne ja toiminta

Tyypillisin pääomasijoittamisen muoto Suomessa on rahastomalli, jossa pääomasijoitusyhtiö hallinnoi kommandiittiyhtiömuotoista rahastoa. Ensin pääomasijoitusyhtiö kerää rahaa institutionaalisilta sijoittajilta määräaikaiseen rahastoon. Tämän jälkeen se tekee rahastosta sijoituksia kohdeyrityksiin. Määräajan sisällä kohdeyhtiöitä kehitetään ja tämä kehitystyön tulos pyritään realisoimaan exitissä. Exitistä saatava voitto jaetaan ennalta määrätyllä jakosuhteella rahaston sijoittajien ja pääomasijoitusyhtiön kesken. Toiminnan peruslähtökohdat ovat seuraavat:

• Sijoittajat tuovat rahastoon n. 99% pääomasta ja toimivat äänettöminä yhtiömiehinä. He ovat vastuussa vain sijoittamansa pääoman verran ja heidän aktiviteetti rajoittuu toimintaan sijoitusneuvostoissa.
• Pääomasijoitusyhtiö toimii rahastossa hallinnointiyhtiönä eli vastuunalaisena yhtiömiehenä ja tuo rahastoon n. 1% pääomasta.
• Rahaston elinikä on rajattu ennakkoon, yleensä 10 vuodeksi. Rahaston määräajan päättyessä se puretaan tai määräaikaa voidaan jatkaa 1-2 vuodella.
• Rahaston tuotosta pääomasijoitusyhtiö saa yleensä 15-25% ja äänettömät yhtiömiehet 75-85% sekä alkupääoman palautuksen.
• Lisäksi pääomasijoitusyhtiö perii hallinnointiyhtiönä vuotuisen 1,5-2,5% hallinnointipalkkion rahastolta. Osuus lasketaan rahaston sijoitetusta pääomasta.

Pääomasijoitusprosessi

Pääomasijoitusprosessi sopivien kohdeyhtiöiden löytämiseksi ja sijoitusten tekemiseksi kulkee usein tiettyä kaavaa. Tämä kaava voidaan jakaa esimerkiksi kahdeksaan osaan:

1. Alustava kontaktointi
2. Neuvottelut
3. Due diligence
4. Lopulliset neuvottelut
5. Sijoitus
6. Kehitystyö
7. Irtautuminen eli exit

Pääomasijoittajan irtautumisvaihtoehdot

Kuten todettua, pääomasijoittaja ei ole pysyvä omistaja vaan määräaikainen sijoittaja, jonka tarkoituksena on realisoida omistusaikansa arvonnousu irtautumisessa eli exitissä. Usein pääomasijoittajalle on jo sijoitusvaiheessa selvää, millä tavoin se tulee aikanaan sijoituksensa realisoimaan. Toivelistalla kärjessä on usein listautuminen, koska se on tyypillisesti tuottavin vaihtoehto, mutta se on myös vaikein irtautumisvaihtoehto. Irtautumiseen vaikuttaa monta tekijää ja sitä vaikeuttavia tekijöitä ovat mm. otollisen listautumisajankohdan puuttuminen, institutionaalisten sijoittajien puute, yrityskauppaosapuolten puuttuminen, kohdeyhtiön johdon vastustus, due diligence-analyysin tulokset ja kohdeyhtiön huono menestys. Irtautumisvaihtoehtoja on sijoituskohteesta riippuen useita, mutta tyypillisimmät exit-vaihtoehdot ovat:

1. Pörssilistautuminen (Initial Public Offering)
2. Yrityskauppa (Trade Sale) esim. teolliselle ostajalle
3. Osakkeiden takaisinmyynti (Share Buy Back) esim. toimivalle johdolle
4. Uudelleenrahoitus eli osuuden myynti esim. institutionaaliselle sijoittajalle
5. Likvidointi eli kohteen lyöminen lihoiksi tai ajaminen konkurssiin

Coffee avec Cognac

Entrepreneurs/CEOs often complain that the only thing venture capitalists/owners do is to drink coffee at Board meetings.

I think this statement highly underestimates venture capitalists/owners.

Why?

Well, because usually venture capitalists/owners take their coffee avec Cognac.

Jaettu omistajuus ja päämieheys

Teen päätyöni ohessa väitöskirjatutkimusta omistajuudesta. Osana tutkimusprojektiani sain tehtäväksi pohdiskella jaettua omistajuutta ja jaettua päämieheyttä. Koska tutkimustyön tarkoituksena ei mielestäni ole elää kammiossa ja koota kaikki viisaus yhteen pakettiin (väitöskirjaan) vaan käydä aktiivisesti keskustelua matkan varrella tehdyistä havainnoista, ajattelin esittää ajatuksiani ei-akateemisessa muodossa myös tässä blogissani. Uskon, että avoimuus ja ajatusten jakaminen lisäävät tietämystä ja ymmärrystä, aiheen kiinnostavuutta sekä kommenttien ja huomioiden kautta saan itse uusia näkökulmia asiaan.

Seuraavassa on pohdittu jaettua omistajuutta ja jaettua päämieheyttä muutaman havainnollistavan esimerkin avulla. Tarkoituksena on osoittaa, miten omistajuus, päämieheys ja valta esiintyvät kyseisissä esimerkeissä sekä tarkastella resurssien jakaantumista Bourdieun pääomien kolmijaon (taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen pääoma) avulla.

Case 1 ”YKSITYISYRITTÄJÄ"

Henkilö X:lla on sakset ja hän leikkaa ihmisten hiuksia korvausta vastaan. Hän on yksityisyrittäjä, hän on parturi.

Omistajuus:

Hänellä ei ole yhtiötä (tmi, ay, ky, oy, osk) ja hänen omistuksensa on henkilökohtaista. Resurssit ovat hänen henkilökohtaisia.

Päämieheys:

Hän työskentelee yksin omalle itselleen, jolloin tapauksessa ei ole päämieheyttä.

Resurssit:

Taloudellinen pääoma: sakset, tuoli, peili, mahdollisesti tila

Sosiaalinen pääoma: asiakaskunta

Kulttuurinen pääoma: parturin taito (osaaminen)

Valta:

Henkilöllä X täysi valta päättää omista asioistaan.

Case 2 ”MUODOLLINEN YKSITYISYRITTÄJÄ”

Henkilö X omistaa 100%:sti yrityksen Oy Parturi Ab:n. Hän on yrityksen ainoa työntekijä. Yritys tarjoaa hiustenleikkuupalvelua korvausta vastaan.

Omistajuus:

Henkilö X omistaa kokonaan yrityksen Oy Parturi Ab. Koska hän omistaa sen kokonaan, kyseessä ei ole jaettu omistajuus. Oy Parturi Ab on resurssien muodollinen omistaja. Resursseista sosiaalinen pääoma ja kulttuurinen pääoma ovat kuitenkin persoonasidonnaisia eli ne henkilöityvät henkilöön X eikä niitä jäisi yritykseen ilman henkilöä X. Ilman henkilöä X yritys muodostuisi vain taloudellisista resursseista. Verrattuna case 1 tapaukseen, voidaan todeta, että yritys on yksityisyrittäjyyden omistajuuden kannalta muodollisuus.

Päämieheys:

Hän työskentelee yksin kokonaan omistamalleen yritykselle, jolloin tapauksessa ei ole päämieheyttä.

Resurssit:

Taloudellinen pääoma: sakset, tuoli, peili, mahdollisesti tila

Sosiaalinen pääoma: asiakaskunta

Kulttuurinen pääoma: parturin taito (osaaminen)

Valta:

Henkilöllä X täysi valta päättää yrityksen Oy Parturi Ab asioista.

Case 3 "PÄÄMIEHEYDEN PERUSMUOTO"

Henkilö X omistaa 100%:sti yrityksen Oy Parturi Ab:n. Oy Parturi Ab:lla on yksi työntekijä, henkilö Y, joka vastaa yrityksen toiminnasta. Yritys tarjoaa hiustenleikkuupalvelua korvausta vastaan.

Omistajuus:

Henkilö X omistaa kokonaan yrityksen Oy Parturi Ab. Koska hän omistaa sen kokonaan, kyseessä ei ole jaettu omistajuus. Oy Parturi Ab on resurssien muodollinen omistaja. Resursseista sosiaalinen pääoma ja kulttuurinen pääoma eivät tässä tapauksessa ole persoonasidonnaisia eli ne eivät henkilöidy henkilöön X. Sosiaalinen pääoma kuten asiakassuhteet voivat olla joko 1) henkilön X, tai 2) henkilön Y, TAI 3) heidän molempien, omaisuutta. Kulttuurinen pääoma on henkilön Y omaisuutta, mikäli oletetaan, että henkilö X ei omaa parturitaitoja. Taloudellinen pääoma on voidaan katsoa yrityksen omaisuudeksi, johon henkilöllä X on välillinen omistusoikeus 100%:sti omistamansa yrityksen kautta.

Päämieheys:

Henkilö X on päämies ja henkilö Y hänen agentti. Henkilö Y myy henkilölle X sosiaalista ja kulttuurista pääomaansa korvausta vastaan (palkka). Henkilö X voi halutessaan vaihtaa henkilön Y toiseen henkilöön tarvitsemiensa pääomatarpeiden mukaan. Verrattuna case 2 tapaukseen, voidaan todeta, että muodollinen omistajuus mahdollistaa päämies-agentti-suhteen syntymisen.

Resurssit:

Taloudellinen pääoma: sakset, tuoli, peili, mahdollisesti tila. Yritys Oy Parturi Ab:n omaisuutta.

Sosiaalinen pääoma: asiakaskunta. Henkilön X tai Y tai molempien omaisuutta.

Kulttuurinen pääoma: parturin taito (osaaminen). Henkilön Y omaisuutta.

Valta:

Henkilöllä X täysi valta päättää yrityksen Oy Parturi Ab asioista. Hän voi valtuuttaa henkilön Y käyttämään valtaa puolestaan, mutta lopullinen päätösvalta on puhtaasti henkilö X:llä.

Case 4 "JAETUN OMISTAJUUDEN PERUSMUOTO"

Henkilö X ja henkilö Y omistavat yhdessä (50% ja 50%) Oy Parturi Ab:n. He molemmat työskentelevät yrityksessä. Yritys tarjoaa hiustenleikkuupalvelua korvausta vastaan.

Omistajuus:

Henkilö X ja Y omistavat yrityksen Oy Parturi Ab puoliksi. Kyseessä on jaettu omistajuus. Oy Parturi Ab on resurssien muodollinen omistaja. Resursseista sosiaalinen pääoma ja kulttuurinen pääoma voivat olla joko 1) henkilön X tai 2) henkilön Y, tai 3) heidän molempien omaisuutta. Yhtiön taloudellinen pääoma on kokonaisuus ja se jakautuu omistajien omistussuhteessa eli tässä tapauksessa 50/50. Taloudellisen pääoman käsitteleminen kokonaisuutena tarkoittaa sitä, että henkilö X ei voi katsoa tiettyä tuolia itselleen kuuluvaksi ja toista tuolia henkilölle Y kuuluvaksi vaan molemmilla on oikeus omistusosuuttaan vastaavaan osuuteen kokonaisuuden arvosta.

Molempien henkilöiden 50% omistus Oy Parturi Ab:sta oikeuttaa heidät omistusosuuttaan vastaavaan määrään yrityksen tuotosta ja varallisuudesta. Jotta yhteisomistuksessa kumpikaan osapuoli ei hyötyisi toisen kustannuksella, tarkoittaisi tämä sitä, että molempien henkilöiden yritykseen tuomien pääomien arvot tulisi olla yhtä suuret. Taloudellisen pääoman osalta tämä tarkoittaisi sitä, että molemmat sijoittavat alkuvaiheessa yritykseen yhtä suuren summan, jolla hankitaan tarvittavat taloudelliset resurssit (tuolit, sakset jne). Sosiaalisen pääoman osalta tämä tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että molempien osuus asiakaskunnasta ja sen muodostumisesta olisi yhtä suuri ja kulttuurisen pääoman osalta sitä, että molemmilla henkilöillä olisi parturin ammattitaito ja molempien työ tuottaisi saman tuloksen (esim. työmäärä, tehokkuus, työtehtävät jne).

Tasapainotettavaa tulee siinä tapauksessa, että henkilöiden yritykseen tuomat pääomat eroavat merkittävästi toisistaan. Miten tasapainotetaan tilanne, jossa henkilö X sijoittaa 80% taloudellisesta pääomasta, hänen osuutensa sosiaalisesta pääomasta (esim. asiakaskunnasta) on 30% ja hän työskentelee vain kolmena päivänä viikossa vastaten 25% kultturisesta pääomasta. Henkilön Y vastaavat luvut tässä tapauksessa ovat 20% taloudellisesta, 70% sosiaalisesta ja 75% kulttuurisesta pääomasta. Ratkaisun löytäminen pääomien väliseen tasapainotusongelmaan edellyttää eri pääoman muotojen saattamista yhteismitalliseksi numeeriseen muotoon. Yksinkertaisin ratkaisu lienee muuttaa eri pääomat taloudelliseksi pääomaksi ja käyttää mittarina rahaa.

Oletetaan, että yhtiö tekee tilikaudella 10 000e voittoa. Tulisiko voitto jakaa suhteessa 50/50 vai jossain muussa suhteessa? Voidaan todeta, että yrityksestä voi jakaa omistajille vain taloudellista pääomaa. Yritys ei voi jakaa omistajilleen sosiaalista tai kultturista pääomaa. Tämä johtaa siihen, että yrityksessä on pystyttävä määrittämään taloudelliset arvot eri pääomien muodoille, jotta eri pääomien tuotto voidaan jakaa oikeudenmukaisesti pääomien omistajille. Esimerkkitapauksessa se tarkoittaisi sitä, että Oy Parturi Ab:n omistajat sopivat keskenään esimerkiksi sidotun pääoman tuotosta, työtunnin hinnasta sekä asiakkuuksien jakautumisesta.

Päämieheys:

Sekä henkilö X että henkilö Y ovat omistajia ja työskentelevät itse yrityksessä. Tällöin kyseessä ei ole päämieheyttä eli päämies-agentti-suhdetta.

Resurssit:

Taloudellinen pääoma: sakset, tuoli, peili, mahdollisesti tila. Yritys Oy Parturi Ab:n omaisuutta. Osakkailla välillinen oikeus omistusoikeuttaan vastaavaan osaan taloudellisesta pääomasta.

Sosiaalinen pääoma: asiakaskunta. Henkilön X tai Y tai molempien omaisuutta, joka on tuotu yrityksen Oy Parturi Ab käyttöön.

Kulttuurinen pääoma: parturin taito (osaaminen). Henkilön X tai Y tai molempien omaisuutta, joka on tuotu yrityksen Oy Parturi Ab käyttöön.

Valta:

Sekä henkilöllä X että henkilöllä Y on 50% Oy Parturi Ab:n äänivallasta. Erimielisyystilanteessa nämä äänivallat kumoavat toisensa ja syntyy pattitilanne. Voidaan todeta, että tasapuolisessa yhteisomistajuudessa, kummallakaan osapuolella ei ole omistajavaltaa, koska valta syntyy suhteesta vastapuolen vastaavaan valtaan. Tässä tapauksessa erotus on nolla.

Case 5 "JAETTU OMISTAJUUS JA JAETTU PÄÄMIEHEYS"

Henkilö X ja henkilö Y omistavat yhdessä (50% ja 50%) Oy Parturi Ab:n. Heistä kumpikaan ei työskentele yrityksessä vaan henkilö Z vastaa yrityksen toiminnasta. Yritys tarjoaa hiustenleikkuupalvelua korvausta vastaan.

Omistajuus:

Henkilö X ja Y omistavat yrityksen Oy Parturi Ab puoliksi. Kyseessä on jaettu omistajuus. Oy Parturi Ab on resurssien muodollinen omistaja. Resursseista sosiaalinen pääoma ja kulttuurinen pääoma voivat olla joko 1) henkilön X tai 2) henkilön Y, tai 3) henkilön Z tai 4) heidän kaikkien tai heidän yhdistelmien omaisuutta. Yhtiön taloudellinen pääoma on kokonaisuus ja se jakautuu omistajien omistussuhteessa eli tässä tapauksessa 50/50.

Molempien henkilöiden 50% omistus Oy Parturi Ab:sta oikeuttaa heidät omistusosuuttaan vastaavaan määrään yrityksen tuotosta ja varallisuudesta. Jos henkilöt X ja Y eivät osallistu yrityksen operatiiviseen toimintaan, voidaan heitä kutsua pääomasijoittajiksi. Omistajat X ja Y antavat taloudellisen pääoman yrityksen käyttöön (tase), jota hyödyntämällä henkilö Z tuottaa omistajille maksimaalisen tuoton (tuloslaskelma). Mikäli henkilöillä X tai Y on osuutta yhtiön sosiaaliseen tai kulttuuriseen pääomaan, on omistajien sovittava keskenään tästä pääomasta sen omistajalle maksettava korvaus.

Päämieheys:

Sekä henkilö X että henkilö Y ovat omistajia, mutta eivät työskentele yrityksessä. Henkilö Z vastaa yrityksen toiminnasta. Tällöin henkilöt X ja Y ovat päämiehiä ja henkilö Z agentti. Kyseessä on jaettu päämieheys.

Resurssit:

Taloudellinen pääoma: sakset, tuoli, peili, mahdollisesti tila. Yritys Oy Parturi Ab:n omaisuutta. Osakkailla välillinen oikeus omistusoikeuttaan vastaavaan osaan taloudellisesta pääomasta.

Sosiaalinen pääoma: asiakaskunta. Henkilön X tai Y tai Z tai heidän yhdistelmän omaisuutta, joka on tuotu yrityksen Oy Parturi Ab käyttöön. Lähtökohtaisesti Z:n.

Kulttuurinen pääoma: parturin taito (osaaminen). Henkilön X tai Y tai Z tai heidän yhdistelmän omaisuutta, joka on tuotu yrityksen Oy Parturi Ab käyttöön. Lähtökohtaisesti Z:n.

Valta:

Sekä henkilöllä X että henkilöllä Y on 50% Oy Parturi Ab:n äänivallasta. Erimielisyystilanteessa nämä äänivallat kumoavat toisensa ja syntyy pattitilanne. Jaetussa päämieheydessä sekä henkilö X että henkilö Y ovat lähtökohtaisesti henkilön Z esimiehiä ja molemmat heistä voi käyttää määräysvaltaa suhteessa Z:aan, ellei toisin ole sovittu.

Yhtiön ylin päättävä elin on yhtiökokous. Yhtiökokouksessa omistajat valitsevat yhtiölle hallituksen, joka vastaa toimitusjohtajan nimittämisestä, valvonnasta ja erottamisesta. Oletetaan, että henkilö X (50%) ja Y (50%) päättävät yhtiökokouksessa, että he muodostavat yhdessä yhtiön hallituksen. Kumpi on hallituksen puheenjohtaja? Yksimielisyyden puuttuessa ollaan pattitilanteessa. Henkilö X käskee agentin Z tilaamaan Wella-shampoota ja henkilö Y Lorealia. Kumpaa agentti Z tottelee?

Kuten edellä todettu, tasapuolisessa yhteisomistajuudessa, kummallakaan osapuolella ei ole omistajavaltaa, koska valta syntyy suhteesta vastapuolen vastaavaan valtaan. Tämä vaikuttaa läpi koko yrityksen johtamisketjun aina yhtiökokouksesta hallitukseen sekä operatiiviseen toimintaan.

Case 6 "JAETTU OMISTAJUUS - KOLMEN KIMPPA"

Henkilöt X, Y ja Z omistavat yhdessä (jokainen 1/3) Oy IT Ab:n. He kaikki työskentelevät yrityksessä siten, että X on koodaaja, Y on myyjä ja Z on asiakastuki. Yhtiö tarjoaa softaratkaisuja pk-yrityksille.

Omistajuus:

Henkilöt X, Y ja Z omistavat yrityksen Oy IT Ab kolmistaan tasaosuuksin. Kyseessä on jaettu omistajuus. Oy IT Ab on resurssien muodollinen omistaja. Resursseista sosiaalinen pääoma ja kulttuurinen pääoma voivat olla joko 1) henkilön X tai 2) henkilön Y, tai 3) henkilön Z tai 4) heidän kaikkien tai heidän yhdistelmien omaisuutta. Yhtiön taloudellinen pääoma on kokonaisuus ja se jakautuu omistajien omistussuhteessa eli tässä tapauksessa 1/3.

Kunkin kolmen henkilön 1/3 omistus Oy IT Ab:sta oikeuttaa heidät omistusosuuttaan vastaavaan määrään yrityksen tuotosta ja varallisuudesta. Kuten kahden omistajan tapauksessa, myös kolmen omistajan tapauksessa on löydettävä mittari ja tasapaino eri pääomien välille ja niistä maksettavista korvauksista.

Oletetaan, että henkilöt sijoittavat alussa kukin 3000 euroa taloudellista pääomaa, sosiaalinen pääoma heillä on yhteinen ja kulttuurinen pääoma sovitaan siten, että kukin antaa yhtiölle kaikkensa, jokaisella maksetaan nimellinen palkka 1500e/kk ja muutoin pyritään kerryttämään yhtiöön tuottoa.

Omistusosuuden luovutus on myös aihe, josta tulisi sopia. Yhtiökumppanit voivat sopia, että yhden omistajan luopuessa muilla tai yhtiöllä on etuosto-oikeus tiettyyn sovittuun hintaan. Tällä estetään osuuden myyminen ulkopuoliselle.

Päämieheys:

Henkilöt X, Y ja Z ovat omistajia tasasuhteessa, he kaikki työskentelevät yrityksessä ja vastaavat yhdessä sen toiminnasta. Lähtökohtaisesti tapauksessa ei ole päämieheyttä.

Resurssit:

Taloudellinen pääoma: koneet, mahdollisesti tila. Yritys Oy IT Ab:n omaisuutta. Osakkailla välillinen oikeus omistusoikeuttaan vastaavaan osaan taloudellisesta pääomasta.

Sosiaalinen pääoma: asiakaskunta ja sidoryhmät (verkostot). Henkilön X tai Y tai Z tai heidän yhdistelmän omaisuutta, joka on tuotu yrityksen Oy IT Ab käyttöön.

Kulttuurinen pääoma: jakautunut eli X omistaa koodaamisen taidon, Y omistaa myymisen taidon ja Z omistaa taidon auttaa asiakkaita.

Valta:

Jokaisella henkilöllä on 1/3 osuus Oy IT Ab:n äänivallasta. Yhtiön ylin päättävä elin on yhtiökokous. Yhtiökokouksessa omistajat valitsevat yhtiölle hallituksen, joka vastaa toimitusjohtajan nimittämisestä, valvonnasta ja erottamisesta. Hyvänä aikana asiat sujuvat yhteisymmärryksessä ilman ongelmia, mutta erimielisyyksien ilmaantuessa tilanne johtaa kaksi vastaan yksi-valtapeliin.

Oletetaan, että henkilö X (1/3) ja Y (1/3) päättävät yhtiökokouksessa, että he muodostavat yhdessä yhtiön hallituksen ja Z jätetään ulkopuolelle. Hallituksessa he päättävät, että henkilön Z asiakastyöstä saama korvaus on liian korkea ja hän on muutenkin laiska kaveri, joten sitä pienennetään 500e/kk. Mitä henkilö Z voi tässä tilanteessa tehdä? Voidaan todeta, että lähtökohtaisesti kaksi vastaan yksi tilanteessa, vähemmistö on heikoilla.

Toiseksi voidaan olettaa tapaus, että kilpailija Oy Software Ab on havainnut henkilön X huippukoodariksi ja haluaa ostaa hänet ulos yrityksestä 6000e/kk työtarjouksella. Henkilön X koodaamisen taito on kriittinen Oy IT Ab:lle. Mitä henkilöt Y ja Z voivat tehdä? Esimerkin pohjalta voidaan todeta että, on myös tapauksia, joissa vähemmistöllä on tosiasiallinen valta yrityksessä.

Case 7 "JAETTU OMISTAJUUS JA JAETTU PÄÄMIEHEYS - USEAMPI MOLEMPIA"

Yhtiöllä Oy IT Ab on X omistajaa (X=mikä tahansa luku neljästä ylöspäin). Osa omistajista työskentelee yrityksessä ja osa ei. Yhtiöllä on ulkopuolinen toimitusjohtaja, joka vastaa yhtiön operatiivisesta toiminnasta. Yhtiö tarjoaa softaratkaisuja kuluttajille ja pk-yrityksille.

Omistajuus:

Yhtiön Oy IT Ab omistus on jakaantunut X:lle omistajalle siten, että omistajien omistusosuudet ovat erisuuruisia. Kyseessä on jaettu omistajuus.

Oy IT Ab on resurssien muodollinen omistaja. Resursseista sosiaalinen pääoma ja kulttuurinen pääoma ovat hajautuneet usealle henkilölle ja taloudellinen pääoma jakautuu omistajien omistusosuuksien mukaan. Jokaisella osakkeenomistajalla on oikeus omistusosuuttaan vastaavaan määrään yrityksen tuotosta ja varallisuudesta.

Omistusosuus on vapaasti luovutettavissa ilman etuosto-oikeuksia kolmannelle osapuolelle.

Päämieheys:

Yhtiön omistajat eli X kappaletta ovat päämiehiä ja toimitusjohtaja on agentti. Kyseessä on jaettu päämieheys. Yhtiössä voi myös olla ei-omistavia tahoja hallituksessa (hallituksen ulkopuoliset jäsenet), jolloin he ovat päämiessuhteessa toimitusjohtajaan nähden, vaikka eivät yhtiötä omista. Toisaalta hallituksen ulkopuoliset jäsenet ovat agenttisuhteessa omistajiin nähden, koska he ovat omistajien edustajia hallituksessa. Voidaan todeta, että omistaja on aina päämies, mutta päämies ei aina ole omistaja.

Resurssit:

Taloudellinen pääoma: koneet, mahdollisesti tila. Yritys Oy IT Ab:n omaisuutta. Osakkailla välillinen oikeus omistusoikeuttaan vastaavaan osaan taloudellisesta pääomasta.

Sosiaalinen pääoma: asiakaskunta ja sidosryhmät (verkostot). Jakautunut laajasti useammalle henkilölle, joten yksittäisen henkilön omaisuutena merkitys vähäinen.

Kulttuurinen pääoma: jakautunut laajasti usealle henkilölle, joten yksittäisen henkilön omaisuutena merkitys vähäinen.

Valta:

Yhtiössä yksi osake vastaa yhtä ääntä. Tällöin kullakin omistajalla on omistusosuuttaan vastaava osuus Oy IT Ab:n äänivallasta. Yhtiön ylin päättävä elin on yhtiökokous. Yhtiökokouksessa omistajat valitsevat yhtiölle hallituksen, joka vastaa toimitusjohtajan nimittämisestä, valvonnasta ja erottamisesta.

Lähdetään liikkeelle tilanteessa, jossa X=4 eli yhtiöllä on neljä omistajaa. Oletetaan, että nämä jakaantuvat tasaisesti, jolloin kukin omistaa 25% osakkeista ja äänivallasta. Yhtiökokouksessa päätösvaihtoehdot ovat 4-0, 3-1 tai 2-2. Tilanteen mennessä 2-2 ollaan vastaavanlaisessa pattitilanteessa kuin kahden tasavertaisen omistajan tapauksessa. Samaan ongelmaan törmätään aina, kun omistajien määrä on parillinen ja omistukset jakautuvat tasasuhteessa. Voidaan siis todeta, että mikäli omistajien lukumäärä on parillinen ja omistukset jakautuvat tasasuhteessa, omistajien määrän kasvaessa päätösvaihtoehtojen määrä kasvaa, mutta aina on olemassa mahdollisuus tasatilanteesta. Tasatilanteen varalta tarvitaan siis ennalta sovittu ratkaisutapa, esimerkiksi arvonta.

Kun X=5 tai suurempi kuin viisi ja kun omistusosuudet eivät jakaudu tasaisesti, yhtiössä valtaa käyttää se taho, joka saa puolelleen enemmistön äänivallasta. Yhtiössä valtaa käyttävän ei tarvitse itse omistaa äänivallan enemmistöä vaan riittää, että hänellä on tarvittaessa yhtiökokouksessa enemmistö äänivallasta puolellaan. Tämä johtaa siihen, että yhtiössä voi olla kaksikerroksinen päämies-agenttisuhde, jossa ensimmäisessä kerroksessa omistajavaltaa käyttävä taho (esim. hallitus) toimii enemmistön muodostavan omistajaryhmittymien agenttina ja toisessa kerroksessa toimitusjohtaja toimii hallituksen agenttina.

JOHTOPÄÄTÖKSET

Ylläolevien esimerkkien pohjalta voimme vetää seuraavat johtopäätökset:

• Yritys on yksityisyrittäjyyden omistajuuden kannalta muodollisuus.
• Muodollinen omistajuus mahdollistaa päämies-agentti-suhteen syntymisen.
• Ratkaisun löytäminen pääomien väliseen tasapainotusongelmaan edellyttää eri pääoman muotojen saattamista yhteismitalliseksi numeeriseen muotoon. Yksinkertaisin ratkaisu lienee muuttaa eri pääomat taloudelliseksi pääomaksi ja käyttää mittarina rahaa.
• Yrityksestä voi jakaa omistajille vain taloudellista pääomaa. Yritys ei voi jakaa omistajilleen sosiaalista tai kultturista pääomaa. Tämä johtaa siihen, että yrityksessä on pystyttävä määrittämään taloudelliset arvot eri pääomien muodoille, jotta eri pääomien tuotto voidaan jakaa oikeudenmukaisesti pääomien omistajille.
• Tasapuolisessa yhteisomistajuudessa, kummallakaan osapuolella ei ole omistajavaltaa, koska valta syntyy suhteesta vastapuolen vastaavaan valtaan. Tämä vaikuttaa läpi koko yrityksen johtamisketjun aina yhtiökokouksesta hallitukseen sekä operatiiviseen toimintaan.
• Kolmen omistajan tilanteessa hyvänä aikana asiat sujuvat yhteisymmärryksessä ilman ongelmia, mutta erimielisyyksien ilmaantuessa tilanne johtaa kaksi vastaan yksi-valtapeliin. Lähtökohtaisesti kaksi vastaan yksi tilanteessa, vähemmistö on heikoilla, mutta on myös tapauksia, joissa vähemmistöllä on tosiasiallinen valta yrityksessä.
• Omistaja on aina päämies, mutta päämies ei aina ole omistaja.
• Mikäli omistajien lukumäärä on parillinen ja omistukset jakautuvat tasasuhteessa, omistajien määrän kasvaessa päätösvaihtoehtojen määrä kasvaa, mutta aina on olemassa mahdollisuus tasatilanteesta. Tasatilanteen varalta tarvitaan siis ennalta sovittu ratkaisutapa, esimerkiksi arvonta.
• Kun X=5 tai suurempi kuin viisi ja kun omistusosuudet eivät jakaudu tasaisesti, yhtiössä valtaa käyttää se taho, joka saa puolelleen enemmistön äänivallasta. Yhtiössä valtaa käyttävän ei tarvitse itse omistaa äänivallan enemmistöä vaan riittää, että hänellä on tarvittaessa yhtiökokouksessa enemmistö äänivallasta puolellaan. Tämä johtaa siihen, että yhtiössä voi olla kaksikerroksinen päämies-agenttisuhde, jossa ensimmäisessä kerroksessa omistajavaltaa käyttävä taho (esim. hallitus) toimii enemmistön muodostavan omistajaryhmittymien agenttina ja toisessa kerroksessa toimitusjohtaja toimii hallituksen agenttina.
• Omistajavaltaa käyttävä taho voi toimia samanaikaisesti sekä päämiehenä yhtiön toimivalle johdolle että agenttina muihin omistajiin nähden.
• Omistajien lukumäärällä on merkitystä omistajavallan käyttöön yrityksessä. Omistajuuden jakautuminen tasapuolisesti vähentää omistajavallan käyttöä ja kasvattaa toimivan johdon vapautta.
• Muodollisen omistajuuden ja omistajavallan käytön eriyttäminen mahdollistaa yhtiön omistajaosaamisen laajentamisen esimerkiksi ulkopuolisilla hallituksen jäsenillä tai omistajavallan käyttöön erikoistuneilla tahoilla kuten hallinnointiyhtiöllä, kanssayrittäjällä tai osaamissijoittajalla. Näiden asema on toimia omistajien agentteina.

About the Venture Capital Terminology

As you might know, I researched on Venture Capital and Private Equity in my Masters Thesis. Since then I haven't been able to get over of three concepts that are commonly used in venture capital business.

Venture Capital


First of all, according to stories, the history of the venture capital concept relates back to 13rd century Europe where brave men loaded their cargos and sailed the unknown seas in order to find a shorter way to India. They were financed by some wealthy individuals who bought a share of the ships in exchange to the possible future profits. They diversified their portfolio and reduced the risk by investing in several ships. Perhaps the most famous venture capitalist of this kind was Christopher Colombus, the founder of America, who was funded by the Royal family.

Venture capital term was invented by Benno Schidt who was a partner of investment company J.H. Whitney & Co. Venture capital term relates to word adventure and it describes the high-risk nature of venture capital investments. I quess it is a kind of adventure to invest in venture capital. So, be the real adventurer of the 21st Century and invest in adventure capital!

Business Angel


People who work in Venture Capital are often called Business Angels. I really have been wondering who on Earth invented term Business Angel? I'm sure he didn't lack any self-esteem. What do you do? I'm a Business Angel. Are there any other profession on Earth that relates itself to angels? In my mind angels are immortal, they make no mistakes and they are the posture of all good. I guess this is what Business Angels do in business.

According to Wikipedia "Business Angel is an affluent individual who provides capital for a business start-up, usually in exchange for convertible debt or ownership equity. A small but increasing number of angel investors organize themselves into angel groups or angel networks to share research and pool their investment capital."

As the definition says, there are groups of angel networks around the World. Well, this leads to a question that where and who is then Business God? There should be a Business God somewhere. In my imagination He or She is the Lord of all businessmen and businesswomen in the World and the Master of all Business Angels. Think about it, what a position! To become a Business God, that would be a true goal of a life!

Smart Money


It would be too modest for Business Angels to invest just money. Money is a commodity, it's nothing special and everyone has it. That is why Business Angels invented the whole new concept, Smart Money, to differentiate their money from bulk money. According to a definition Smart Money describes experienced investors and traders, who tend to spot trends and find investment opportunities before everyone else.

On the other hand Business Angels not just invest monetary capital, they also bring knowhow to the company they invest in. Well I have tried to find the wisdom of my euros, but still I haven't found any. So I have come to a conclusion that:

Money is not smart. Money is stupid. People who invest money may be smart.

With a terminology like this, how can you resist the temptation of venture capital...