Peter Lynch: One Up On Wall Street

Peter Lynch on sijoittamisen legenda. Hänestä voi hyvin puhua samassa lauseessa Warren Buffetin kanssa. Onneksi Lynch oli myös aktiivinen jakamaan oppejaan artikkeleina ja kirjoina. Ylivoimaiset näytöt sijoitustoiminnassa yhdistettynä näkemyksellisiin ja hyvin perusteltuihin oppeihin on lyömätön yhdistelmä. Viisastelijoita vailla käytännön näyttöjä kun aina riittää.

 

Peter Lynch: One Up On Wall Street

Sijoittajan ykkösvalinta

 

Lynchin kirja One Up on Wall Street on loistava sijoituskirja! Jos minun pitäisi suositella perussijoittajalle vain yhtä kirjaa, tällä hetkellä suosittelisin tätä. Benjamin Grahamin Intelligent Investor on klassikko ja "sijoittamisen raamattu", mutta paljon monimutkaisempi ja lukukokemuksena tylsempi kuin Lynchin eloisa ja helposti luettava opus. Lychin teos on myös kolme kertaa kapeampi.

 

Lynchin teosta voi suositella kaikille sijoittajille vasta-alkajista ammattilaisiin. Ehkä varoituksen sanana on hyvä todeta, että kirjan luettua ei kannata luulla olevansa lynch. Tämä sijoitustapa kun ei onnistu ihan helpolla. Suurimmalle osalle sijoittajista sijoittaminen indeksiin on yhä helpointa ja tuottavinta. Lynchin menetelmää harjoittamalla sijoittamisesta tulee vääjäämättä syvällinen harrastus, ellei jopa ammatti. Se nimittäin vaatii paljon aikaa ja perehtyneisyyttä.

Mihin Lynchin menestys perustui?

Kovaan ja perusteelliseen työhön. Intohimoon sijoittamista ja yritysten tutkimista kohtaan. Selkeään ja perusteellisesti mietittyyn toimintamalliin, jonka kautta hyviä sijoituskohteita kartoitetaan. Uskallukseen ottaa näkemystä ja toimia omalla tavallaan eikä vain seurata indeksiä. Sijoitusten keskittämiseen. Tarkkaan seurantaan. Malttiin, mutta toisaalta myös kykyyn reagoida muutoksiin. Näin vastaisin tämän kirjan perusteella.

 

Sijoitusten luokittelu

 

Lynch myös ymmärsi, että yritykset ovat erilaisia ja niillä on sijoituksina erilainen tarkoitus osana salkkua. Niinpä hän jaotteli yritykset kirjan mukaan kuuteen kastiin: slow growers, stalwarts, cyclicals, fast growers, turnarounds, asset plays (230). Tämän jaottelun mukaisesti yrityksiä arvioitiin omassa luokassaan ja tarkasteltiin, miten se pystyy täyttämään sen sijoitusluokan tavoitteet. Hitaasti kasvavilta isoilta yrityksiltä on turha odottaa nopeita hyppyjä, mutta kasvuyrityksiltä niitä on osattava edellyttää. Näiden kahden yritystyypin vertaaminen keskenään samoin perustein ei olisi mielekästä. Mikään yritystyyppi ei siis ole lähtökohtaisesti hyvä tai huono, eikä yhtä kriteeriä voi yksistään tuijottaa, vaan kohteen hyvyys riippuu siitä millä kriteereillä ja missä kehyksessä sitä arvioidaan. Fiksua. Usein kun näkee sijoituspalstoilla vertailussa yrityksiä, jotka elävät aivan eri maailmoissa.

Analysoi itseäsi kuin yritystä

Lynch esittää sivujuonteena kirjassaan myös erittäin mielenkiintoisen näkökulman, nimittäin Lynch kehottaa lukijaa analysoimaan itseään kuten yritysanalyysissa tehdään. Siinäpä onkin pohtimisen paikka. Mikä pörssilistattu yritys sinä olisit? Miksi? Millainen yritys olet ihmisenä? Oletko kasvuyritys, vakiintunut, turnaround vai millainen? Mikä on elämäsi tämänhetkinen tase ja mitä taseesi tuottaa? Vai mikä on sinun ansaintapotentiaalisi (tuloslaskelma)? Onko kassavirtasi kasvava? Kuinka kansainvälinen olet? Oletko riskikohde? Hyviä kysymyksiä itselle asettamalla saa avattua mielenkiintoisen näkökulman omaan elämäänsä.

Poiminnat

• Stop listening to professionals! Twenty years in this business convinces me that any normal person using the customary three precent of the brain can pick stocks just as well, if not better, than the average Wall Street expert.
• Dumb money is only dumb when it listens to the smart money.
• Logic is the subject that's helped me the most in picking stocks, if only because it taught me to identify the peculiar illogic of Wall Street. Actually Wall Street thinks just as the Greeks did. The early Greeks used to sit around for days and debate how many teeth a horse has. They tought they could figure it out by just sitting there, instead of checking the horse. A lot of investors sit around and debate whether a stock is going up, as if the financial muse will give them the answer, instead of checking the company. (50)
• Warren Buffet looks for the same sorts of opportunities I do, except that when he finds them, he buys the whole company. (56)
• Success is one thing, but it is more important not to look bad if you fail. There's an unwritten rule on Wall Street: "You'll never lose your job losing your client's money in IBM". (59)
• No great book or symphony was ever written by committee, no great portfolio has ever been selected by one, either. (60)
• You don't have to invest like an institution. If you invest like an institution, you're doomed to perform like one, which in many cases isn't very well. (65)
• You'll never get a tenbagger in a bond. (71)
• Bond funds fluctuate just as wildly as stock funds. (73)
• Six out of ten is all it takes to produce an enviable record on Wall Street. (75)
• Only invest what you could afford to lose without that loss having any effect on your daily life in the foreseeable future. (80)
• Stand by your stocks as long as the fundamental story of the company hasn't changed. (83)
• The market ought to be irrelevant. If I could convince you of this one thing, I'd feel this book has done its job. And if you don't believe me, believe Warren Buffet. "As far as I'm concerned", Buffet has written, "the stock market doesn't exist. It is there only as a reference to see if anybody is offering to do anything foolish." (89)
• Invest in things you know about. (104)
• Investing without research is like playing stud poker and never looking at the cards. (107)
• Big companies don't have big stock moves. (109)
• Everything else being equal, you'll do better with the smaller companies. (110)
• I place companies in six general categories: slow growers, stalwarts, fast growers, cyclicals, asset plays, and turnarounds. (110)
• The simpler it is, the better I like it. The perfect stock: a) It sounds dull, or even better, ridicilous, b) It does something dull, c) It does something disagreeable, d) It's a spinoff, e) The institutions don't own it, and the analysts don't follow it, f) The rumors abound: It's involved with toxic waste and/or the mafia, g) There's something depressing about it, h) It's a no-growth industry, i) It's got a niche, j) People have to keep buying it, k) It's a user of technology, l) The insiders are buyers, m) The company is buying back shares. (144)
• If I could avoid a single stock, it would be the hottest stock in the hottest industry, the one that gets the most favorable publicity, the one that every investor hears about in the car pool or on the commuter train - and succumbing to the social pressure, often buys. (149)
• In business, imatination is the sincerest form of battery. (151)
• Instead of buying back shares or raising dividend, profitable companies often prefer to blow the money on foolish acquisitions. The dedicated diworseifier seeks out merchandise that is 1) overpriced, and 2) completely beyond his or her realm of understanding. This ensures that losses will be maximized. (153)
• Value always wins out - or at least in enough cases that it's worthwhile to believe it. (161)
• Although it is easy to forget sometimes, a share of stock is not a lottery ticket. It's part ownership of a business. (162)
• There are five basic ways a company can increase earnings: reduce costs, raise prices, expand into new markets, sell more of its products in the old markets, or revitalize, close or otherwise dispose of a losing operation. (173)
• I've continued to believe that wandering through stores and tasting things is a fundamental investment strategy. (192)
• If the p/e ratio is less than the growth rate, you may have found yourself a bargain. ...In general, a p/e ratio that's half the growth rate is very positive, and one that's twice the growth rate is very negative. (199)
• When you buy a stock for its book value, you have to have a detailed understanding of what those values really are. (209)
• I prefer to invest in companies that don't depend on capital spending. (214)
• I always check to see if inventories are piling up. ...An inventory buildup is usually a bad sign. When inventories grow faster than sales, it's a red flag. (215)
• If you find a business that can get away with raising prices every year after year without losing customers, you've got a terrific investment. (218)
• Moderately fast growers (20 to 25 percent) in nongrowth industries are ideal investments. (232)
• There is no use diversifying into unknown companies just for the sake of diversity. ...In small portfolios I'd be comfortable owning between three and ten stocks. (240)
• I've always detested stop orders. (244)
• Unless I'm confident enough in the Company to buy more shares, I ought to be selling immediately. (265)
• Most of the money I make is in the third or fourth year that I've owned something. (266)
• Regarding somebody else's gains as your own personal losses is not a productive attitude for investing in the stock market. In fact, it can only lead to total madness. (268)
• I've never bought a future nor an option in my entire investing career. ... Warren Buffet thinks that stock futures and options ought to be outlawed, and I agree with him. (270-273)
• When you invest in stocks, you have to have a basic faith in human nature, in capitalism, in the country at large, and in future prosperity in general. (285)

Björn Wahlroos: Talouden kymmenen tuhoisinta ajatusta

Samoin kuin Björn Wahlroosin ensimmäinen teos Markkinat ja demokratia - loppu enemmistön tyrannialle, myös hänen toinen teos Talouden kymmenen tuhoisinta ajatusta tuntui jotenkin tulleen sisältönsä osalta ohitetuksi varsin vähäisellä julkisella keskustelulla. Wahlroosia kyllä haastateltiin uuden kirjan julkistamisen aikoihin, mutta varsin vähän olivat toimittajat paneutuneet kirjan sisältöön, mistä syystä asiakeskustelu sisällöstä jäi sivuun ja päähuomio meni muuhun, kuten Wahlroosin muuttamiseen Ruotsiin. Ehkä se kertoo osittain Suomessa käytävän julkisen taloustieteellisen keskustelun tasosta. Harmi, koska kirja on erinomainen.

Björn Wahlroos: Talouden kymmenen tuhoisinta ajatusta

Talouden kymmenen tuhoisinta ajatusta

Wahlroosin aiempi teos Markkinat ja demokratia oli loistava taloudellinen ja yhteiskunnallinen teos. Talouden kymmenen tuhoisinta ajatusta jatkaa vähintäänkin samalla tasolla. Kirjat täydentävät sopivasti toisiaan, koska niissä otetaan varsin erilainen lähestymistapa samaan ilmiöön eli talouteen ja yhteiskuntaan. Siinä missä Markkinat ja demokratia on yhteiskunnallisempi, analyyttisempi ja pohjaa enemmän historiallisten syiden selittämiseen, Talouden kymmenen tuhoisinta ajatusta ottaa tarkasteltavakseen ennen kaikkea tieteellisestä maailmasta talouteen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun tulleet virheteoriat. Wahlroosin mukaan talouden kymmenen tuhoisinta ajatusta ovat:

1. Menokuri tukahduttaa talouskasvun
2. Kapitalismi johtaa luonnonvarojen riistoon
3. Alijäämät hoituvat veronkorotuksilla
4. Tuloerot haittaavat talouskasvua
5. Inflaatio on kuluttajahintojen nousua
6. Markkinat eivät toimi tehokkaasti
7. Korot eivät voi laskea alle nollan
8. Vapaita markkinoita ei ole
9. Euforiat, paniikit ja romahdukset ovat helposti estettävissä
10. Keskuspankkien pitäisi vain torjua inflaatiota

Listauksesta löytyy varmasti monia mielipiteitä, mutta tämän kymmenen kohdan kautta Wahlroos tulee kirjassaan käsitelleeksi kiitettävän laajasti erilaisia taloudellisia ilmiöitä. Selvää on, että Wahlroos puolustaa kapitalismia ja markkinataloutta ja tekee sen hyvin argumentoiden. Käsittelen Wahlroosin omistajuutta koskevat kohdat omana erillisenä blogitekstinä, koska niihin kiinnitin kiinnostuksestani johtuen erityishuomiota. Nämä sisältyivät kappaleeseen "Kapitalismi johtaa luonnonvarojen riistoon". Kymmenestä kohdasta varsin moni kannattaa lukea sekä Kreikan että Suomen tilanne takaraivossa. Tällöin useat julkisuudessa esitetyt poliittiset mielipiteet ja vaatimukset aukeavat uudessa valossa.

Kannattaa myös tutustua kirjan loppuosan viitteisiin ja lähteisiin. Sieltä kun paljastuu, kuinka tarkkaa työtä Wahlroos on kirjoittaessaan tehnyt. Hänen lukeneisuutensa on kiitettävän laajaa, kattaen sekä aiemmat klassikot että tämän päivän keskeisimmät kirjoitukset. Lähdeluettelosta löytyy hyviä vinkkejä, jos haluaa kartuttaa omaa taloustieteen tuntemustaan.

Kansainvälisen tason talousajattelija

Kirja julkaistaan suomen lisäksi englanniksi ja ruotsiksi. Näyttäisi siltä, että kirjan myötä Wahlroosin tavoitteena on kansainvälistyä tunnettuna talousajattelijana eli saavuttaa seurattu asema vähintäänkin Pohjoismaissa, mutta myös Lontoossa. Hyvä niin, koska ajattelijana ja kirjoittajana Wahlroos kyllä pärjää vertailussa myös kansainvälisillä kentillä.

On kunnioitettavaa, että hän jaksaa jakaa ajatuksiaan ja kirjoittaa, yhtä hyvin hän voisi olla tekemättä niin. Jaksan siis ihmetellä hänen ajankäyttöään ja kykyään yhdistää merkittävät liike-elämän positiot, luottamustehtävät ja esiintymiset näinkin tuotteliaaseen kirjalliseen tuotantoon. Harva yritysjohtaja pystyy tuottamaan koskaan elämänsä aikana näin tasokasta kirjallista kontribuutiota ja toisaalta harva kokopäiväinen kirjoittaja on saanut mitään merkittävää aikaiseksi yrityselämässä. Nämä huomioiden Wahlroosin panos molemmilla saroilla on kunnioitettava ja ihailtava.  

Jos molemmat Wahlroosin kirjat ovat vielä lukematta, suosittelisin nyt aloittamaan ensin jälkimmäisestä. Se on helpompi luettava ja ajankohtaisempi. Molemmat kirjat kuuluvat taloutta seuraavien pakollisiksi lukukokemuksiksi, ellei sitten satu olemaan maailmankuvaltaan niin Wahlroosin vastakohta, että ei siitä syystä suostu teoksiin tutustumaan.

Toivottavasti Wahlroos jatkaa kirjoittamistaan myös jatkossa. Erityisen mielenkiintoista olisi lukea hänen muistelmansa ja näkemyksensä yrityselämän eri käänteistä eli katsaus kulissien taakse, sitten kun niistä asioista voi kirjoittaa.

Wahlroosin julkistamistilaisuuden puhe löytyy täältä alta. Haastattelukysymyksissä huomaa valitettavasti epäsuhdan kysyjän ja vastaajan välillä, vastaajan eduksi. Sama pätee muihinkin moniin muihinkin hänestä tehtyihin haastatteluihin; huonoihinkin kysymyksiin irtoaa erinomainen vastaus.

Poiminnot

• Markkinatalous on onnistunut melkein kaikessa. (49)
• Kalat ovat aina olleet markkinoille hankala tapaus. (49)
• Markkinatalouden synnyttämä talouskasvu on kieltämättä rasittanut ympäristöä. (50)
• Niin vaikeaa kuin onkin se myöntää, on olemassa asioita, joita ei voi rahalla ostaa - tosin ei kovin montaa. (68)
• Keynesiläisyyden tuloksia on pakko pitää vaikuttavina - ainakin julkisen velan määrällä mitattuna. (73)
• Vapaa-aika on itse asiassa muutoin kattavan verotuksen taloudessa lähes ainoa hyödyke, jota ei veroteta. (77)
• Julkiselle taloudelle rikkaiden verottaminen on sivuseikka. Asiasta varmistuaksesi riittää, että katsot, kuinka moni miljonääri maksaa veroja kotikuntaasi. (84)
• Koska verotuksen tarkoitus ei ole maksimoida valtion verotuloja, vaan kerätä riittävästi rahaa tärkeinä pidettyjen julkisten menojen kattamiseksi, Lafferin käyrien tarkastelu ei tarjoa meille vastausta verotuksen optimaalisen tason määrittelyyn. (94)
• Pitkällä aikavälillä talouskasvulle tärkeintä ei ole kulutus, vaan investoinnit inhimilliseen pääomaan ja uuteen tekniikkaan. (110)
• On selvää, että ihmiskunta ei pelaa enää nollasummapeliä. (117)
• Paras keino auttaa kaikkein köyhimpiä ei siis näytä olevan tulonsiirrot vaan talouskasvun vahvistaminen. (119)
• Nykyisin suurin osa varallisuudesta on itse asiassa inhimillistä pääomaa, ja suurin osa kiinteästä omaisuudesta on rahoitusvarallisuutta, jota omistavat työeläke- ja sijoitusrahastot sekä pääomasijoittajat osakkeiden tai velkapapereiden muodossa. (121)
• Osa inhimillisestä pääomasta on kasvanut akateemisen sivistyksen uljaimmissa tyyssijoissa kuten Harvardissa, Stanfordissa ja Oxfordissa vietettyjen vuosien aikana. Mutta kun tarkastelee omalla työllään vaurastuneiden miljonäärien akateemisia saavutuksia, näyttäisi inhimillinen pääoma olevan jotankin muutakin: havainnointi- ja oppimiskykyä, teknisiä ja tieteellisiä taitoja, mielikuvitusta, kunnianhimoa ja henkilökohtaista kurinalaisuutta. Riittää kun vilkaisee Forbes-lehden maailman rikkaimpien ihmisten luetteloa. Luettelon kärjestä puuttuvat silmiinpistävästi varakkaat perilliset. Kieltämättä Kochin veljekset perivät aikoinaan yhtiön, josta he ovat sittemmin huolehtineet erittäin hyvin, ja hieman kärkisijojen alapuolella Waltonin perhe on hyvin edustettuna, mutta yli puolet 50 rikkaimmasta ihmisestä voidaan luokitella yrittäjiksi. Harvat maineikkaiden sukujen perillisistä ovat enää maapallon rikkaimpien joukossa. ... Toinen ilmeinen havainto on se, että muodollisella koulutuksella ei näytä juuri olevan yhteyttä suureen rikastumiseen. Maailman rikkaimmat ihmiset, Carlos Slim, Bill Gates, Amancio Ortega, Warren Buffet ja Larry Ellison, ovat loistavia liikemiehiä ja luovia ajattelijoita, mutta heillä ei ole paljoakaan muodollista akateemista koulutusta. (121)
• Joseph Stiglitzin väite siitä, että kalliit lukukausimaksut ja yliopistojen rahoittajia suosivat opiskelijavalinnat tekevät pienituloisten vanhempien lapsien pääsyn huipputason yliopistoihin liki mahdottomaksi, ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa. Parhaimmat yliopistot pysyvät akateemisesti vertailulistojen huipulla vain kilpailemalla parhaasta opiskelija-aineksesta. Lahjakkaille mutta vähävaraisille opiskelijoille myönnetty taloudellinen tuki ja vapautukset lukukausimaksuista ovat merkittävä osa tuota kilpailua. (122)
• Olen itse aikoinaan yhtiöittänyt inhimillisen pääomani pörssilistatun yhtiön muotoon ja myynyt sen sitten pari vuotta myöhemmin ehdolla, että jään johtamaan yhdistymisessä syntynyttä uutta yhtiötä. (127)
• Markkinatalouden taloudellinen vapaus on palkinnut yrittäjiä ja sijoittajia ruhtinaallisesti. (130)
• Inflaatio on rahan (suhteellisen) hinnan laskua - tai toisin ilmaistuna rahan ostovoiman heikentymistä. (139)
• Inflaatio on yksinkertaisesti rahan vaihtoarvon alentumista, jonka aiheuttaa ylitarjonta suhteessa rahan kysyntään. Vastaavasti deflaation aiheuttaa rahan puute eli alitarjonta. (146)
• Inflaatio ei ole enempää eikä vähempää kuin rahan ylitarjontaa suhteessa tavaroiden ja palveluiden tuotantoon. (147)
• Inflaatio on aina ja kaikkialla rahataloudellinen ilmiö. (147)
• Vaikka elvyttävä rahapolitiikka ei pysty poistamaan talouden rakenteellisia heikkouksia, keskuspankkien toiminnalla on suuri merkitys. Siksi niitä ei pidä äärilibertaarien ehdotuksen mukaisesti yksityistää. Keskuspankkien tärkeintä tehtävää ei edes mainita rahan kvanttiteoriassa; niiden tulee turvata raha- ja luottomarkkinoiden toiminta. Se on ratkaisevan tärkeää, koska vakavat rahoitusmarkkinoiden häiriöt ovat yksi keskeisimmistä taantumien aiheuttajista. (158)
• Euroopan teollisella suurvallalla (Saksa) on yhä maanosan vanhentunein, tehottomin ja taloudellisesti heikoin pankkijärjestelmä. (160)
• Markkinat eivät tuota uutta ja alkuperäistä tietoa. Niiden kyky ennustaa tulevaisuutta rajoittuu siihen, että ne organisoivat erittäin tehokkaasti markkinaosapuolten näkemyksiä. ... Markkinat eivät innovoi tai visio. (167)
• Markkinat ovat yksinkertaisesti vain erittäin tehokas koneisto, joka kokoaa ja käsittelee markkinaosapuolten tuottamaa tietoa. Ne tarjoavat käyttäjilleen kannustimet tuoda julki tietoa ja hyödyntää sitä parhaalla mahdollisella tavalla. Sillä tavoin markkinat varmistavat sen, että niiden käytössä on (kaikki) olennainen tieto. (168)
• Vaikka täydellisen tehokkaille markkinoille asetetut kolme edellytystä eivät koskaan todellisuudessa toteudu, eivät markkinat ole tehottomat. (170)
• Markkinoita ei juuri kiinnosta, miksi ihmiset käyttäytyvät niin kuin käyttäytyvät. (171)
• Tutkiessaan rahoitusmarkkinoita taloustieteilijä pääsee lähimmäksi luonnontieteitä, koska hänen käytössään ovat tietokannat, jotka täyttävät määrällisesti ja laadullisesti tiukat kriteerit. (172)
• Markkinat ovat iso demokraattinen mekanismi, jonka osina me kaikki muokkaamme talouttamme hyvinvointimme maksimoimiseksi. (187)
• Ilman tehottomia markkinoita keynesiläiseltä teorialta putoaa pohja. (189)
• Sata vuotta kestänyt inflatorisen rahapolitiikan aikakausi on selvästi tullut päätökseen. (207)
• Euroopan mailla ei yksinkertaisesti ole muuta vaihtoehtoa kuin alkaa lyhentää kasvattamiaan velkavuoria. Nyt ei tarvita lisää velkaelvytystä katastrofia viimeistelemään, vaan rahan tarjontaa lisäävää ja kasvua tukevaa rahapolitiikkaa, joka kasvattaa luottojen tarjontaa ja heikentää euron ulkoista arvoa. (213)
• Kuten Schumpeter totesi, kapitalismi on mitä suurimmassa määrin luovaa tuhoa; se on henki, joka synnyttää kilpailua ja talouskasvua. (230)
• Matematiikka on (yksinkertaisesti) oikeassa olemisen tiedettä. (245)
• Markkinat valitsevat sijoittajista voittajat ja kitkevät pois häviäjät. (255)
• Harva menestyksekäs pääomasijoittaja kuvittelee onnistuvansa enemmän kuin ehkä 20-prosenttisesti. Kun alkuvaiheen yrityksiin sijoitetaan, jopa neljä viidestä sijoituksesta epäonnistuu. (259)
• En näe mitään ilmeistä syytä, miksi emme antaisi ihmisten päättää itse sijoituksistaan. (259)
• Yhteiskunta tarvitsee riskinottoa tekniikan kehityksen tueksi; on siis periaatteessa yhteiskunnan etujen mukaista, että tekniikan kehityksen edistämiseen sijoitetaan runsaskätisesti. (259)
• Ihmiset ovat aina - ja kaiketi hyvästä syystä - suhtautuneet epäluuloisesti pankkiireihin, ja vaikka useimmat ihmiset todennäköisesti pitävät keskuspankkiireja tavallisia pankkiireja luotettavimpina, ovat he silti pankkiireita. (293)
• On turha kuvitella, että kulta muodostaisi kiintopisteen muuten alati muuttuvassa rahatalouden universumissa. (295)
• Minimipalkka, transaktioverot, maataloustuet, yksinkertaistetut rahapoliittiset tavoitteet ja etuusperusteiset eläkkeet. Ne kaikki edustavat aatteellista perintöä, josta meidän pitää ennen pitkää päästä eroon, jos haluamme vauraan yhteiskunnan, jossa vallitsee täystyöllisyys. (320)
• En ole mitenkään vakuuttunut, että monetkaan esimerkeistä, jotka Michael J. Sandel (2012) mainitsee kirjassaan What Money Can't Buy, ovat todella sellaisia, että niitä ei voisi rahalla ostaa. (328)

Rothbard: Man, Economy and State with Power and Market

No niin, rasti ruutuun, luettu on, nimittäin Murray N. Rothbardin 1639 tekstisivua sisältävä jättiläinen Man, Economy and State with Power and Market (Wiki). Ja olipa lukukokemus! Mykistävä, tyhjentävä, kattava, perusteellinen, looginen, aatteellinen. Yksi parhaista koskaan lukemistani kirjoista!

 

Rothbard: Man, Economy and State with Power and Market

Kenties paras koskaan lukemani kirja

 

Ensinnäkin kiitos Petrille siitä, että suosittelit minulle tätä kirjaa. Oli suosituksesi arvoinen, ehdottomasti. Tähän asti parhaan lukemani kirjan titteliä on kantanut Ludwig von Misesin Human Action, mutta von Misesin oppilas Murray N. Rothbard kyllä kiilaa tällä teoksellaan varsin varteenotettavaksi oppi-isänsä haastajaksi. Tämä siitä syystä, että Rothbard jatkaa montaa von Misesin aloittamaa ajatusketjua vieläkin pidemmälle ja tuo näkemykset konkreettisemmin käytäntöön. Näissä kahdessa teoksessa on niin paljon samaa, että paremmuuden vertailu on vaikeaa ja turhaakin. Kun Human Actionista totesin, että kirjaa voi pitää kapitalismin raamattuna, ehkä lienee sopivaa nyt asemoida Human Action vanhaksi testamentiksi ja Man, Economy and State uudeksi testamentiksi.

 

Man, Economy and State with Power and Market - Mistä on kyse?

 

Rothbardin kirjan tiivistäminen yhteen blogitekstiin on yksinkertainen mahdottomuus. Pelkästään sivuviitteeni tästä kirjasta olisi itsessään kirja. Mukana oli myös alkuperäisestä versiosta sensuroitu Power and Market, joka teoksena on poliittisempi ja kantaaottavampi, vaikkakin se koko ajan pysyttäytyy prakseologiassa ja välttää tekemästä arvopohjaisia valintoja. On ymmärrettävää, että se osio on ollut vaikea sulatettavaksi 60-luvulla. Osio julkaistiin lopulta 1970.

 

Mistä Man, Economy ja State sitten koostuu? Kaikki lähtee liikkeelle ihmisen toiminnasta. Kirjan alussa luodaan perusta yksinkertaisiin, luonnollisiin ja loogisiin aksioomiin eli perusoletuksiin pohjautuen ja sen päälle kehitetään loogisella päättelyllä ymmärrystä ihmisen, markkinoiden ja valtioiden toiminnasta. Logiikka on perusteluissa kaiken keskiössä. Joka hetki on tunne, että olisi mahdoton lähteä opponoimaan esitettyä totuutta vastaan. Loppuisivat vain ammukset aseesta. Ja se tunne vetää sanattomaksi. Se tunne saa myös onnelliseksi, koska asiat jäsentyvät omassa päässä loogiseksi ja ymmärrettäväksi kokonaisuudeksi. Muodostuu täyttymys siitä, että "jes, näin tämä todellakin on!" ja toisaalta tyhjyys siitä, että "onko asiat loppujen lopuksi näin yksinkertaisia!".

 

Libertaarinen merkkiteos

 

Man, Economy and State on libertaarinen teos. Jos siis et ole libertaari tai siihen suuntaan omassa maailmankuvassasi kallellaan, niin ei tämän kirjan lukeminen vain onnistu. Veikkaan, että pää hajoaisi tällä sivumäärällä ja tekstityylillä. Tämä kirja on vapaan markkinatalouden ja vapaan yhteiskunnan katekismus. Valtiolle ei jää tässä julistuksessa mitään roolia. Ei ainakaan mitään, mikä loisi arvoa paremmin kuin ihmisten vapaaehtoinen vaihdanta. Rothbardin mukaan siis yksikään vero ei ole perusteltu vaan kaikki on pahasta. Pahasta ovat myös muun muassa patentit, koska ne ovat valtiollinen kilpailurajoite. Vapaa markkinatalous hoitaisi asian tavaramerkeillä ja tekijänoikeuksilla (copyright).

 

Talouden peruskäsitteet kuten arvo, aika, vaihdanta, kilpailu, pääoma, erikoistuminen (division of labor), kysyntä, tarjonta, työ, palkka, raha, hinta, tuotanto, omistajuus, korko, marginaalihyöty, yrittäjyys, investoinnit, teknologia, muutos, riski, vakuuttaminen, monopolit, liitot, verotus, suhdanteet, interventiot, ostovoima, inflaatio, deflaatio, kasvu, luotto, taloudellinen laskenta, päätöksenteko, globalisaatio, työttömyys, markkinat, oikeudenmukaisuus, omistusoikeudet, vapaus ja yksityinen vs julkinen talous tulevat kaikki määritellyiksi ja käsitellyiksi. Ja paljon muuta. Jos nämä ymmärtää ja hallitsee, on melko vahva toimija missä tahansa taloudellisessa tai yhteiskunnallisessa roolissa. Samalla voi myös iskeä ahdistus, koska niin suuri ristiriita on kirjassa esitetyillä ajatuksilla suhteessa Suomen nykytilaan ja täällä käytävään keskusteluun. Voisi puhua puhtaasti päinvastaisesta. Siksi Ayn Randin Atlas Shruggedin ajatus poislähtemisestä nousi taas aika ajoin pintaan.

 

Kirjasuositus vain harvoille ja valituille

 

Taloustieteellisen keskustelun kannalta on sääli, että tällaisia teoksia ei oikeastaan enää tehdä. Nyt akateeminen maailma keskittyy artikkeleiden julkaisemiseen. Kenelläkään ei ole kannustinta, jos lienee kykyäkään, kirjoittaa 7 vuotta kaiken kattavaa ultimatumia. Tervetullutta kuitenkin olisi, että edes akateemisessa maailmassa tällaiset teokset tunnistettaisiin ja niillä olisi rooli teorian kehittämisessä, nyt kun tällaisia klassikoita ja niiden kirjoittajia ei liiemmin edes tunnisteta, saati sitten että oltaisiin näihin perehdytty. Ehkä se kertoo omalla tavallaan "rakkaudesta lajiin" eli intohimosta omaa alaa kohtaan. Toki itävaltalainen koulukunta, jota Rothbard ja von Mises edustavat, on nykyisessä taloustieteessä valtavirran ulkopuolista marginaalikirjallisuutta, joten on ymmärrettävää, että näihin nimiin ei opintojen aikana törmää. Ehkä kuitenkin kannattaisi.

 

Kenen kannattaisi lukea teos? Vain asiaan vihkiytyneiden. Tottakai kenelle tahansa kirja on valtava oppikokemus. Teksti on helposti luettavaa ja ymmärrettävää. Sopii siis kenelle tahansa. Jos olisin kauppatieteitä lukeva kylteri, lukisin tämän kirjan lomalukemisena. Sen jälkeen katselisi taloutta ja maailmaa aika uusin silmin. Realismia on kuitenkin, että ei tällaiseen kirjaan hetken mielijohteesta tartuta. Eikä kannatakaan. Parempi siis ensin tutustua ajattelutapaan internetissä, lukea lyhyempiä teoksia ja vasta sitten siirtyä tällaisiin järkäleisiin. Riskinä nimittäin on, että kirja muuttaa kokonaan omaa ajatteluasi. Näin minulle kävi Human Actionin kanssa ja Man, Economy and State with Power and Market vain vahvisti uskoani ismiin.

Strategiakirja - 20 työkalua

KTT Tero Vuorinen on koonnut varsin tarpeellisen teoksen kokoamalla yhteen 20 yleisintä strategiatyökalua. Kirja on sopiva perusteos strategian maailmaan. Se sopii erityisesti opiskelijoille opintojen alkuvaiheeseen. Toinen sopiva kohderyhmä on yrityksen henkilöt, jotka eivät aikaisemmin ole opintojensa myötä olleet tekemisissä strategian kanssa. Perehtyneemmälle lukijalle teos on hyvä yhteenveto ja arvokkainta antia ovat kattavat lähdeviitteet alkuperäislähteisiin.

 

Tero Vuorinen: Strategiakirja - 20 työkalua

 

Kirjassa esitellään mm. taylorismi, lean, strategiakartat, SWOT-analyysi, sinisen meren strategia, skenaariotyöskentely, heikot signaalit, co-creation eli yhteiskehittäminen, Kotterin muutosjohtamisen malli, VRIO-malli eli kilpailuetua tuovien resurssien tunnistaminen (Valuable, Rare, Imitability, Organization), benchmarking, Kraljicin portfolio hankinnan kehittämiseen, oppiva organisaatio, employer branding eli työnantajamielikuvan kehittäminen, Porterin geneeriset strategiat, Boston Consulting Groupin matriisi (eli jako tähtiin, kysymysmerkkeihin, lypsylehmiin ja rakkikoiriin), PESTEL-analyysi (eli Poliittinen, Ekonominen, Sosiaalinen, Teknologinen, Ekologinen ja Lainsäädännöllinen tarkastelu), Porterin viiden kilpailuvoiman malli ja strategisten ryhmien analyysi. Voisi siis todeta, että mukana on kattavasti keskeiset strategiasuunnat. Jos tällaisen työpakin hallitsee, on jo melko vahvoilla missä tahansa yrityksen johtoryhmän tai hallituksen kokouksessa ja kykenee osallistumaan strategiseen keskusteluun.  

 

Kirja on jaoteltu fiksusti kolmeen osaan. Ensimmäisessä osassa kerrotaan strategian taustaa ja tarkoitusta. Toisessa osiossa esitellään eri menetelmät jaoteltuna tehokkuuden parantamiseen, uuden luomiseen, resurssien kehittämiseen ja asemointiin. Viimeisessä kappaleessa kuvataan sitä, miten työkaluja voi viedä käytäntöön. Kaiken kaikkiaan varsin toimiva ja tarpeensa täyttävä suomalainen strategiakirja. Tällaisen teoksen voisi hyvin ostaa lahjaksi aloittelijalle ja aiheesta kiinnostuneelle.

 

Poimintoja

 

• Visio on nykysuomen sanakirjan vanhan määritelmän mukaan "uskonnollinen hurmos tai juoppohulluuskohtauksessa saatu harhanäky"
• Vision tulee kertoa selkeästi, miten tulevaisuus eroaa menneisyydestä. Tehokkaalle visiolle voidaan asettaa kuusi vaatimusta. Vision tulee olla: 1) Kuviteltavissa 2) Haluttava 3) Mahdollinen 4) Hyvin rajattu 5) Joustava ja 6) Kommunikoitavissa.
• VRIO-malli: Yrityksen tehtävänä on pyrkiä löytämään arvokkaimmat resurssit, kehittää niitä edelleen ja hyödyntää niitä mahdollisimman tehokkaasti strategiassaan.

Benjamin Graham: The Intelligent Investor - The Definitive Book on Value Investing

"I read the first edition of this book early in 1950, when I was nineteen. I thought then that it was by far the best book about investing ever written. I still think it is. To invest successfully over a lifetime does not require a stratospheric IQ, unusual business insights, or inside information. What's needed is a sound intellectual framework for making decisions and the ability to keep emotions from corroding that framework. This book precisely and clearly prescribes the proper framework. You must supply the emotional discipline." - Warren Buffet.

 

There is nothing to add to this Warren Buffet's comment about Benjamin Graham's legendary book The Intelligent Investor - The Definite Book on Value Investing. This book is clearly a must read for any investor - intelligent or not. This book is like the Bible of Investing. It explains all the key principles you need in investing, especially if you prefer value investing. Many people, me included, spend their time on reading all types of investment books without choosing the best, the most fundamental one. Why? Why don't you just take time for these 622 pages once and learn the ideas from their original source? It's highly worth it!

 

Here below is a relatively short summary about this book. This is a commentary version, due to which I have marked commentaries in italics. These comments are not original Graham's, but still many of them are worth highlighting. Hopefully you can get some basic ideas from here. Anyway, my point is clear: read this book!

Benjamin Graham - The Intelligent Investor

Benjamin Graham - The Intelligent Investor - The Definite Book on Value Investing

Graham developed his core principles, which are:
1) A stock is not just a ticket symbol or an electronic blip; it is an ownership interest in an actual business, with an underlying value that does not depend on its share price.
2) The market is a pendulum that forever swings between unsustainable optimism (which make stocks too expensive) and unjustified pessimism (which makes stocks too cheap). The intelligent investor is a realist who sells to optimists and buys from pessimists.
3) The future value of every investment is a function of its present price. The higher the price you pay, the lower your return will be.
4) No matter how careful you are, the one risk no investor can ecer eliminate is the risk of being wrong. Only by investing on what Grahan called the "margin of safety" - never overpaying, no matter how exciting an investment seems to be - can you minimize your odds of error.
5) The secret of your financial success is inside yourself. If you become a critical thinker who takes no Wall Street "fact" on faith, and you invest with patient confidence, you can take steady advantage of even the worst bear markets. By developing your discipline and courage, you can refuse to let other people's mood swings govern your financial destiny. In the end, how your investments behave is much less important than how you behave.

Those who do not remember the past are condemned to repeat it.

There are no sure and easy paths to riches on Wall Street or anywhere else.

It has long been the prevalent view that the art of successful investment lies first in the choice of those instruments that are most likely to grow in the future and then in identifying the most promising companies in these industries. But this is not as easy as it always looks in retrospect:
1) Obvious prospects for physical growth in a business do not translate into obvious profits for investors.
2) The experts do not have dependable ways of selecting and concentrating on the most promising companies in the most promising industries.
The ultimate results of such a conservative policy is likely to work out better than exciting adventures into the glamorous and dangerous fields of anticipated growth.

The investor's chief problem - and even his worst enemy - is likely to be himself.

An investment operation is one which, upon thorough analysis promises safety of principal and an adequate return. Operations not meeting these requirements are speculative. ...Never mingle your speculative and investment operations in the same account nor in any part of your thinking.

We recommend that the investor divide his holdings between high-grade bonds and leading common stocks; that the proportion held in bonds be never less than 25% or more than 75%, with the converse being necessarily true for the common-stock component; that his simplest choice would be to maintain a 50-50 proportion between the two, with adjustments to restore the equality when market developments had disturbed it by as much as, say 5%. As an alternative policy he might choose to reduce his common-stock component to 25% "if he felt the market was dangerously high" and conversely to advance it toward the maximum of 75% "if he felt that a decline in stock prices was making them increasingly attractive".

The defensive investor must confine himself to the shares of important companies with a long record of profitable operations and in strong financial condititon. Aggressive investors may buy other types of common stocks, but they should be on a definitely attractive basis as established by intelligent analysis.

Stock trading is not an operation "which, on thorough analysis, offers safety of principal and a satisfactory return".

To enjoy a reasonable chance for continued better than average results, the investor mus follow policies which are 1) inherently sound and promising, and 2) not popular on Wall Street.

Motley Fool Model: 1) Take the five stocks in Dow Jones Industrial Average with the lowest stock prices and highest dividend yields. 2) Discard the one with the lowest price. 3) Put 40% of your money in the stock with the second-lowest price. 4) Put 20% in each of the three remaining stocks. 5) One year later, sort the Dow the same way and reset the portfolio accordingly to steps 1 through 4. 6) Repeat until wealthy.

Stocks do well or poorly in the future because the businesses behind them do well or poorly - nothing more, nothing less.

Is there a persuasive reason to believe that common stocks are likely to do much better in future years than they have in the last five and one-half decades? Our answer to this crucial question must be a flat no. Common stocks may do better in the future than in the past, but they are far from certain to do so.

The only way that inflation can add to common stock values is by raising the rate of earnings on capital investment. On basis of the past record this has not been the case.

The intelligent investor must never forecast the future exclusively by extrapolating the past. ...Tne only thing you can be confident of while forcasting future stock returns is that you will probably turn out to be wrong. The only indisputable truth that the past teaches us is that the future will always surprise us - always! And the corollary to that law of financial history is that the markets will most brutally surprise the very people who are most certain that their views about the future are right.

The value of any investment is, and always must be, a function of the price you pay for it.

In the financial markets, the worse the future looks, the better it usually turns out to be.

General portfolio theory

It has been and old and sound principle that those who cannot afford to take risks should be content with a relatively low returns on their invested funds. From this there has developed the general notion that the rate of return on which the investor should aim for is more or less proportionate to the degree of risk he is ready to run. Our view is different. The rate of return sought shold be dependent, rather, on the amount of intelligent effort the investor is willing and able to bring to bear his task. The minimum return goes to our passive investor, who wants both safety and freedom from concern. The maximum return would be realized by the alert and enterprising investor who exercises maximum intelligent and skill.

There are two ways to be an intelligent investor: 1) by continually researching, selecting and monitoring a dynamic mix of stocks, bonds, or mutual funds. 2) or by creating a permanent portfolio that runs on autopilot and requires no further effort (but generates very little excitement). Graham calls the first approach "active" or "enterprising"; it takes lots of time and loads of energy. The "passive" of "defensive" strategy takes little time or effort but requires an almost ascetic detachment from the alluring hullabaloo of the market. Charles Ellis has explained, the entreprising approach is physically and intellectually taxing, while the defensive approach is emotionally demanding. If you have time to spare, are highly competitive, think like a sports fan, and relish a complicated intellectual challenge, then the active approach is up your alley. If you always feel rushed, crave simplicity, and don't relish thinking about money, then the passive approach is for you. Some people will feel most comfortable combining both methods - creating a portfolio that is mainly and partly passive, or vice versa. Both approaches are equally intelligent, and you can be successful with either - but only if you know yourself well enough to pick the right one, stick with it over the course of your investing lifetime, and keep your costs and emotions under control.

Rules for the Common-Stock Component for Defensive Investor:
1) There should be adequate though not excessive diversification. This might mean a minimum of then different issues and a maximum of about thirty.
2) Each company selected should be large, prominent, and conservatively financed. Indefinite as these adjectives must be, their general sense is clear.
3) Each company should have a long record of continuous dividend payments.
4) The investor should impose some limit on the price he will pay for an issue in relation to its average earnings over, say, the past seven years. We suggest that this limit be set at 25 times such average earnings, and not more than 20 times those of the last twelve-month period. But such a restriction would eliminate nearly all the strongest and most popular companies from the portfolio. In particular, it would ban virtually the entire category of "growth stocks", which have for some years past been the favorites of both speculators and institutional investors.

An industrial company's finances are not conservative unless the common stock (at book value) represent at least half of the total capitalization, including all bank debt.

Insiders (people who work for the company) often possess only the illusion of knowledge, not the real thing. Psychologists led by Baruch Fischhoff of Carnegie Mellon University have documented a disturbing fact: becoming more familiar with a subject does not significantly reduce people's tendency to exaggerate how much they actually know about it. That's why "investing in what you know" can be so dangerous; the more you know going in, the less likely you are to probe a stock for weaknesses. The pernicious form of overconfidence is called "home bias", or the habit of sticking to what is already familiar: 1) individual investors own three times more shares in their local phone company than in all other phone companies combined. 2) The typical mutual fund owns stocks whose HQ are 115 miles closer to the fund's main office than the average U.S. company is. 3) 401(k) investors keep between 25%-30% of their retirement assets in the stock of their own company.

Once you build a permanent autopilot with index funds as its heart and core, you'll be able to answer every market question with the most powerful response a defensive investor could ever have: "I don't know and I don't care".

The knowledge of how little you can know about the future, coupled with the acceptance of your ignorance, is a defensive investor's most powerful weapon.

Buying a bond only for its yield is like getting married only for the sex.

Weighting the evidence objectively, the intelligent investor should conclude that IPO does not stand only for "initial public offering". More accurately, it is also shorthand for: It's Probably Overpriced, Imaginary Profits Only, Insiders' Private Opportunity, or Idiotic, Preposterous and Outrageous.

Operations in Common Stocks for Active Investor

The activities specially characteristics of the enterprising investor in the common-stock field may be classified under four heads:
1) Buying in low markets and selling in high markets
2) Buying carefully chosen "growth stocks".
3) Buying bargain issues of various types
4) Buying into "special situations".

We have two major sources of undervaluation: 1) currenlty disappointing results and 2) protacted neglet or unpopularity.

The ideal combination is a large and prominent company selling both well below its past average price and its past average price/earnings multiplier.

There is a world of difference between "hindsight profits" and "real-money profits".

As an investor you cannot soundly become "half a businessman", expecting thereby to achieve half the normal rate of business profits on your funds. It follows from this reasoning that the majority of security owners should elect the defensive classification. They do not have the time, or the determination, or the mental equipment to embark upon investing as a quasi-business. They should therefore be satisfied with the excellent return now obtainable from a defensive portfolio (and even with less), and they should stoutly resist the recurrent temptation to increase this return by deviating into other paths.

"It requires a great deal of boldness and a great deal od caution to make a great fortune; and when you have got it, it requires ten times as much with to keep it". -Nathan Mayer Rothschild

A great company is not a great investment if you pay too much for the stock.

"Put all your eggs into one basket and then watch that basket" proclaimed Andrew Carnegie a century ago. "Do not scatter your shot. ...The great successes of life are made by concentration." As Graham points out, "the really big fortunes from common stock" have been made by people whp packed all their money into one investment they knew supremely well. Nearly all the richest people in America trace their wealth to a concentrated investment in a single industry or even a single company (Bill Gates, Sam Walton, Rockefellers...). The Forbes 400 list has been dominated by undiversified fortunes since it was first compiled in 1982. However, almost no small fortunes have been made this way - and not many big fortunes have been kept this way. What Carnegie neglected to mention is that concentration also makes of the great failures of life.

It is absurd to think that the general public can ever make money out of market forecasts. For who will you buy when the general public, at a given signal, rushes to sell out at a profit? If you, the reader, expect to get rich over the years by following some system or leadership in market forecasting, you must be expecting to try to do what countless others are aiming at, and to be able to do it better than your numerous competitors in the market. There is no basis either in logic or in experience for assuming that any typical or average investor can anticipate market movements more successfully than the general public, of which he is himself a part.

Nearly all the bull markets had a number of well-defined characteristics in common, such as 1) a historically high price level, 2) high price/earnings ratios, 3) low dividend yields as against bond yields, (4) much speculation on margin, and (5) many offerings of new common-stock issues of poor quality. (193)

The better a company's record and prospects, the less relationship the price of its shares will have to their book value. But the greater the premium above the book value, the less certain the basis of determining its intrinsic value, i.e., the more this "value" will depend on the changing moods and measurements of the stock market. Thus we reach the final paradox, that the more successful the company, the greater are likely to be the fluctuations in the price of its shares. (198)

Net asset value, book value, balance-sheet value, and tangible-asset value are all synonyms for net worth, or the total value of a company's physical and financial assets minus all its liabilities. It can be calculated using the balance sheet in a company's annual and quarterly reports; from total shareholder's equity, subtract all "soft" assets such as goodwill, trademarks, and other intangibles. Divide by the fully diluted number of shares outstanding to arrive at book value per share. (198)

A stock does not become a sound investment merely because it can be bought at close to its asset value. The investor should demand, in addition, a satisfactory ratio of earnings to price, a sufficient strong financial position, and the prospect that its earnings will at least be maintained over the years. (200)

Investing intelligently is about controlling the controllable. (219)

Investing isn't about beating others at their game. It's about controlling yourself at your own game. (219)

If your investment horizon is long - at least 25 or 30 years - there is only one sensible approach: Buy every month, automatically, and whenever else you can spare some money. The single best choice for this lifelong holding is a total stock-market index fund. Sell only when you need the cash. (219)

After all, the whole point of investing is not to earn more money than average, but to earn enough money to meet your own needs. The best way to measure your investing success is not by whether you're beating the market but by whether you've put in place a financial plan and a behavioral discipline that are likely to get you where you want to go. (220)

Late in his life, Graham praised index funds as the best choice for individual investor, as does Warren Buffet. (249)

As the investmen consultant Charles Ellis puts it, "If you are not prepared to stay married, you shouldn't get married." Fund investing is no different. If you're not prepared to stick with a fund through at least three lean years, you shouldn't buy it in the first place. Patience is the fund invetor's single most powerful ally. (256)

Formula for valuation of growth stocks: Value = Current (Normal) Earnings X (8.5 plus twice the expected annual growth rate). (295)

The most basic possible definition of a good business is this: It generates more cash than it consumes. Good managers keep finding ways of putting that cash to productive use. In the long run, companies that meet this definition are virtually certain to grow in value, no matter what the stock market does. (308)

If owners earnings per share have grown at a steady average of at least 6% or 7% over the past 10 years, the company is a stable generator of cash, and its prospects for growth are good. (308)

Don't take a single year's earnings seriously. (310)

In short, pro forma earnings enable companies to show how well they might have done if they hadn't done as badly as they did. As an intelligent investor, the only thing you should do with pro forma earnings is to ignore them. (323)

Stock Selection for the Defensive Investor: 1) Adequate Size of the Enterprise, 2) A Sufficient Strong Financial Condition (Current assets should be at least twiec current liabilities), 3) Earnings Stability (for the past 10 years), 4) Dividend Record (uninterrupted payments for at least the past 20 years), 5) Earnings Growth (a minimum increase of at least one-third in per-share earnings in the past ten years using three-years averages at the beginning and end), 6) Moderate Price/Earnings Ratio (current price should not be more than 15 times average earnings of the past three years). (349)

As a rule of thumb we suggest that the product of the multiplier times the ratio of price to book value should not exceed 22.5. This figure corresponds to 15 times earnings and 1.5 times book value. It would admit an issue selling at only 9 times earnings and 2.5 times asset value etc. (349)

We invest in the present, but we invest for the future. (364)

In the short run the market is a voting machine, but in the long run it is a weighnig machine. (477)

Graham begins his original (1949) discussion "The Investor as Business Owner" by pointing out that, in theory, "the stockholders as a class are king. Acting as a majority they can hire and fire management and bend them completely to their will". But, in practice, says Graham, the shareholders are a complete washout. As a class they show neither intelligence nor alertness. They vote in sheeplike fashion for whatever the management recommends and no matter how poor the management's record of accomplishment may be... The only way to inspire the average American shareholder to take any independently intelligent action would be by exloiding out the paradoxical fact that Jesus seems to have been a more practical businessman than are American shareholders. (498)

Today's investors have forgotten Graham's message. They put most of their effort into buying a stock, a little into selling it - but none into owning it. "Certainly", Graham reminds us, "there is just as much reason to exercise care and judgement in being as in becoming a stockholder". Then, how to be an intelligent owner? There are just two basic questions to which stockholders should turn their attention: 1) Is the management reasonably efficient? 2) Are the interest of the average outside shareholder receiving proper recognition? (499)

Graham succests that every company's independet board member should have to report to the shareholders in writing on whether the business is properly managed on behalf of its true owners. (511)

The function of the margin of safety is, in essence, that of rendering unnecessary an accurate estimate of the future. If the margin will not fall far below those of the past in order for an investor to feel sufficiently protected against the vicissitudes of time. The margin of safety for bonds can be calculated, alternatively, by comparing the total value of the enterprise with the amount of debt. If the business owes 10 million and is fairly worth 30 million, there is room for a shrinkage of two-thirds in value - at least theoretically - before the bondholders will suffer loss. (513)

The risk of paying too high price for a good-quality stocks - while a real one - is not the chief hazard confronting the average buyer of securities. Observations over many years has taught us that the chief losses to investors come from the purchase of low-quality securities at times of favorable business conditions. (516)

There is no such thing as a good or a bad stock; there are only cheap stocks and expensive stocks. Even the best company becomes a "sell" when its stock price goes too high, while the worst company is worth buing if its stock goes low enough. (521)

Investment is most intelligent when it is most businesslike. (523)

Every corporate security may best be viewed, in the first instance, as an ownership interest in, or a claim against, a specific business enterprise. (523)

"Know what you are doing - know your business." Do not try to make "business profits" out of securities - that is, returns in excess of normal interest and dividend income - unless you know as much about security values as you would need to know about the value of merchandise that you proposed to manufacture or deal in. (523)

"Do not let anyone else run your business, unless (1) you can supervise his performance with adequate care and comprehension or (2) you ahve unusually strong reasons for placing implicit confidence in his integrity and ability." (523)

"Do not enter upon an operation - that is, manufacturing or trading in an item - unless a reliable calculations shows that it has a fair chance to yield a reasonable profit. In particular, keep away from ventures in which you have little to gain and much to lose". (523)

"Have the courage of your knowledge and experience. If you have formed a conclusion from the facts and if you know your judgment is sound, act on it - even though others may hesitate of differ." (523)

To achieve satisfactory investment results is easier that most people realize; to achieve superior results is harder than it looks. (523)

Successful investing is about managing risks, not avoiding it. (535)

Without a saving faith in the future, no onw would ever invest at all. To be an investor, you must be a believer in a better tomorrow. (535)

To keep investing from decaying into cambling, you must diversify. (535)

Ayn Rand: The Virtue of Selfishness

Jatketaan vielä Ayn Randin tuotannolla. Tällä kertaa on vuorossa The Virtue of Selfishness, joka on ehkä selkein paketti Randin filosofiasta ja ajattelusta. Siinä missä Randin Atlas Shrugged on fiktiivinen ja pitkä tarinamuotoinen mestariteos, The Virtue of Selfisness koostuu lyhyistä ja suoraan aihealueeseen iskevistä tekstipätkistä. Tyyliltään se on samanlainen kuin Capitalism - The Unknown Ideal, joka paneutuu puolustamaan kapitalmismia yhteiskunta- ja talousjärjestelmänä, tässä teoksessa sen sijaan keskitytään puolustamaan yksilöä kaiken toiminnan keskiössä.

Ayn Rand: The Virtue of Selfishness

Varoitus: herättää varmasti vastustusta!

 

The Virtue of Selfishness on Radin teoksista kaikkein eniten vastustusta herättävä. Se on niin tiukka yksilökeskeisyyden ylistyspuheenvuoro, että kaikki "itsekkyys on pahasta" ajattelijat saavat siitä bensaa liekkeihinsä. Se tarjoaa ravisuttelevan vastakohdan yleisesti vallitsevalle ajattelulle ja siksi se nostaa taatusti karvat pystyyn. Itsellenikin se oli lukukokemuksena melko mykistävä. Kuitenkin Randia ei pitäisi tuomita ilman tarkempaa tarkastelua, sillä Rand on ajattelussaan looginen, järjestelmällinen ja perusteellinen. On syytä tarkistaa omat lähtöolettamat (check your premises), jos aikoo Randin näkemykset vääriksi osoittaa. Ihan helpolla se ei onnistu. Ehkä lopulta joutuu vain toteamaan, että maailmankuvat ovat erilaiset.

 

Arvot, ajattelu ja tuottava työ

 

Randin teos kulminoituu yksilön arvovalintojen arvostamiselle. Tämä on kaiken toiminnan lähtökohta. Yksilöllä on tavoitteita ja tahtotiloja, jotka hän haluaa saavuttaa. Toiseksi Rand kunnioittaa suuresti kykyä ajatella. Tämä kyky erottaa ihmiset ympäristöönsä reagoivista eläimistä ja mahdollistaa kehityksen. Kolmanneksi Rand nostaa arvoon tuottavan työn. Siinä ajatukset siirretään käytäntöön ja luodaan omin käsin hyvinvointia. Arvot, ajattelu ja tuottava työntekeminen, aika hyvät peruskivet elämänfilosofiaan.

 

Rand tuomitsee rasismin

 

Rand varaa kirjassaan kokonaisen kappaleen rasismille. Hän tuomitsee rasismin ja rasistisen ajattelun kiitettävällä tavalla. En tiedä mihin viitekehykseen kokoomusnuorten puheenjohtaja Susanna Koski yksilökeskeisen ajattelunsa perustaa,  mutta ehkä hänen olisi kannattanut lukea Randia hieman tarkemmin ja ymmärtää yksilökeskeisyyden lähtökohta hieman syvällisemmin ennen kuin lähti julkiseen keskusteluun aihealueesta. Hänen argumenttinsa kun eivät pysyneet kasassa, yksilön oikeudet ja rasisimi sekoittuivat, ja koko keskustelu kääntyi itseään vastaan. Randin mukaan rasismi on kollektiivisen mielen ilmentymä. Pienin yksikkö maailmassa on yksilö, joten jokainen yksilöä arvostava arvostaa myös kaikkia vähemmistöjä.

 

Klassikko

 

The Virtue of Selfishness on kirjana sen verran radikaali, että aivan vasta-alkajan käsissä siitä voi helposti vetää vääriä tulkintoja. Toisaalta se on suoraviivaisin tapa tutustua Randiin, mutta syvällisemmin se aukeaa, jos on ensin lukenut muita tuotoksia. Lukemisen arvoinen ilman muuta ja jokainen sivu tarjoaa takuuvarmaa sitaattimateriaalia. Klassikko, joka kannattaisi suomentaa.

Poiminnot

• The exact meaning and dictionary definition of the word “selfishness” is: concern with one’s own interests.
• The first step is to assert man’s right to a moral existence – that is: to recognize his need of a moral code to guide the course and the fulfillment of his own life.
• “Value” is that which one acts to gain and/or keep. The concept “value” is not a primary; it presupposes an answer to the question: of value to whom and for what? It presupposes an entity capable of achieve a goal in the face of an alternative. Where no alternative exists, no goals and no values are possible. (16)
• … It is only the concept of Life that makes the concept of Value possible. It is only to a living entity that things can be good or evil. Only a living entity can have goals or can originate them. (16)
• An ultimate value is that final goal or end to which all lesser goals are the means – and it sets the standard by which all lesser goals are evaluated. An organism’s life is its standard of value; that which furthers its life is the good, that which threatens it is the evil. (17)
• Consciousness is the basic means of survival. (19)
• Reason is the faculty that identifies and integrates the material provided by man’s senses. It is a faculty that man has to exercise by choice. …Thinking requires a state of full focused awareness. (22)
• Psychologically, the choice “to think or not” is the choice “to focus or not”. Existentially, the choice “to focus or not” is the choice “to be conscious or not”. Metaphysically the choice “to be conscious or not” it the choice of life or death. (22)
• Ethics is not a mystic fantasy – nor a social convention – nor a dispensable, subjective luxury, to be switched or discarded in any emergency. Ethics is an objective, metaphysical necessity of man’s survival – not by the grace of the supernatural nor or your neighbors nor of your whims, but by the grace of reality and the nature of life. (24)
• Since everything man needs has to be discovered by his own mind and produced by his own effort, the two essentials of the method of survival proper to a rational being are: thinking and productive work. (25)
• The Objectivist ethics holds man’s life as the standard of value – and his own life as the ethical purpose of every individual man. (27)
• Value is that which one acts to gain/or keep. Virtue is the act by which one gains and/or keeps it. The three cardinal values of the Objectivist ethics – the three values, which, together, are the means to and the realization of one’s ultimate value, one’s own life – are: Reason, Purpose, Self-Esteem, with their three corresponding virtues: Rationality, Productiveness, Pride. Productive work is the central purpose of a rational man’s life, the central value that integrates and determinates the hierarchy of all his other values. Reason is the source, the precondition of his productive work – pride is the result. (27)
• Productive work is the road of man’s unlimited achievement and calls upon the highest attributes of his character: his creative ability, his ambitiousness, his self-assertiveness, his refusal to bear uncontested disasters, his dedication to the goal of reshaping the earth in the image of his values. (29)
• The basic social principle of the Objectivist ethics is that just as life is an end in itself, so every living human being is an end in himself, not the means to the ends or the welfare of others – and, therefore, that man must live for his own sake, neither sacrificing himself to others nor sacrificing others to himself. To live for his own sake means that the achievement of his own happiness is man’s highest moral purpose. (30)
• Happiness is the successful state of life. Happiness is that state of consciousness which proceeds from the achievement of one’s values. (30)
• Happiness can properly be the purpose of ethics, but not the standard. The task of ethics is to define man’s proper code of values and thus to give him the means of achieving happiness. (33)
• The principle of trade is the only rational ethical principle for all human relationships, personal and social, private and public, spiritual and material. It is the principle of justice. A trader is a man who earns what he gets and does not give or take the undeserved. (34)
• To love is to value. Only a rationally selfish man, a man of self-esteem, is capable of love – because he is the only man capable of holding firm, consistent, uncompromising, unbetrayed values. The man who does not value himself, cannot value anything or anyone. (35)
• It is only on the basis of rational selfishness – on the basis of justice – that men can be fit to live together in a free, peaceful, prosperous, benevolent, rational society. (35)
• The only proper, moral purpose of a government is to protect man’s rights, which means: to protect him from physical violence – to protect him from physical violence – to protect his right to his own life, to his own liberty, to his own property and to the pursuit of his own happiness. Without property rights, no other rights are possible. (36)
• When I say “capitalism”, I mean a full, pure, uncontrolled, unregulated laissez-faire capitalism – with a separation of state and economics, in the same way for the same reasons as the separation of state and church. A pure system of capitalism has never yet existed, not even in America: various degrees of government control had been undercutting and distorting it from the start. Capitalism is not the system of the past; it is the system of the future – if mankind is to have future. (37)
• The proper function of consciousness is: perception, cognition, and the control of action. (40)
• Faith is the commitment of one’s consciousness to beliefs for which one has no sensory evidence or rational proof…. Faith is the equation of feeling with knowledge. (41)
• Pride is one’s response to one’s power to achieve values, the pleasure one takes in one’s own efficacy. … Pride has to be earned. (45)
• The root of selfishness is man’s right – and need – to act on his own judgment. (46)
• Always act in accordance with the hierarchy of your values, and never sacrifice a greater value to a lesser one. (50)
• Love and friendship are profoundly personal, selfish values: love is an expression and assertion of self-esteem, a response to one’s own values in the person of another. One gains a profoundly personal, selfish joy from the mere existence of the person one loves. It is one’s own personal, selfish happiness that one seeks, earns and derives from love. (51)
• Any action that man undertakes for the benefit of those he loves is not a sacrifice if, in the hierarchy of his values, in the total context of the choices open to him, it achieves that which is of greatest personal (and rational) importance to him. (51)
• It is only in emergency situations that one should volunteer to help strangers, if it is in one’s power. …One should help men in an emergency. (55)
• One’s sole obligation toward others, in this respect, is to maintain a social system that leaves men free to achieve, to gain and to keep their values. (55)
• There are no conflict of interests among rational men. And there are four reasons to that: Reality, Context, Responsibility and Effort. (57)
• Like any other value, love is not a static quantity to be divided, but an unlimited response to be earned. (63)
• There are, broadly, five (interconnected) areas that allow man to experience the enjoyment of life: productive work, human relationships, recreation, art, sex. – Nathaniel Branden.(72)
• Of the various pleasures that man can offer himself, the greatest is pride – the pleasure he takes in his own achievements and in the creation of his own character. The pleasure he takes in the character and achievements of another human being is that of admiration. The highest expression of the most intense union of these two responses – pride and admiration – is romantic love. Its celebration is sex. – Nathaniel Branden. (76)
• A man falls in love with and sexually desires the person who reflects his own deepest values. – Nathaniel Branden. (77)
• There can be no compromise on moral principles. (81)
• One must never fail to pronounce moral judgment. Nothing can corrupt and disintegrate a culture or a man’s character as thoroughly as does the precept of moral agnosticism, the idea that one must never pass moral judgment on others, that one must be morally tolerant of anything, that the good consists of never distinguishing good from evil. (82)
• There is no escape from the fact that men have to make choices; so long as men have to make choices, there is no escape from moral values; so long as moral values are at stake, no moral neutrality is possible. To abstain from condemning a torturer, is to become an accessory to the torture and murder of his victims. (83)
• Judge, and be prepared to be judged. (83)
• “Surely you don’t think in terms of black-and-white, do you?” – The proper answer (in essence, if not in form) should be: “You’re damn right I do!” (92)
• What will happen to the poor in an Objectivist society? If you want to help them, you will not be stopped. Only individual men have the right to decide then or whether they wish to help others; society – as an organized political system – has no rights in the matter at all. (93)
• The man who is willing to serve as the means to ends of others, will necessarily regard others as the means to his ends. (94)
• Progress can come only out of men’s surplus, that is: from the work of those men whose ability produces more than their personal consumption requires, those who are intellectually and financially able to venture out in pursuit of the new. Capitalism is the only system where such men are free to function and where progress is accompanied, not by forced privations, but by a constant rise in the general level of prosperity, of consumption and of enjoyment of life. (97)
• All public projects are mausoleums, not always in shape, but always in cost. (98)
• America’s greatness lies in the fact that her actual monuments are not public. The skyline of New York is a monument of a splendor that no pyramids or palaces will ever equal or approach. But America’s skyscrapers were not built by public funds nor for a public purpose; they were built by the energy, iniative and wealth of private individuals for personal profit. (105)
• There is no such dichotomy as “human rights” versus “property rights”. No human rights can exist without property rights. Since material goods are produced by the mind and effort of individual men, and are needed to sustain their lives, if the producer does not own the result of his effort, he does not own his life. To deny property rights means to turn men into property owned by the state. Whoever claims the “right” to “redistribute” the wealth produced by others is claiming the “right” to treat human beings as chattel. (106)
• If one wishes to advocate a free society – that is, capitalism – one must realize that its indispensable foundation is the principle of individual rights. (108)
• The right to property is a right to action, like all others: it is not the right to an object, but to the action and the consequences of producing or earning that object. It is not a guarantee that a man will earn any property, but only a guarantee that he will own it if he earns it. It is the right to gain, to keep, to use and to dispose of material values. (111)
• There are two potential violators of man’s rights: the criminals and the government. (111)
• The Founding Fathers spoke of the right to the pursuit of happiness – not of the right to happiness. It means that a man has a right to take actions he deems necessary to achieve his happiness; it does not mean that others must make him happy. (114)
• Rights are moral principles which define and protect a man’s freedom of action, but impose no obligations on other men. (115)
• Those who advocate laissez-faire capitalism are the only advocates of man’s rights. (117)
• The government is not the ruler, but the servant or agent of the citizens; it means that the government as such has no rights except the rights delegated to it by the citizens for a specific purpose. (129)
• The proper functions of a government fall into three broad categories: all of them involving the issues of physical force and the protection of men’s rights: the police, to protect men from criminals – the armed services, to protect men from foreign invaders – the law courts, to settle disputes among men according to objective laws. (131)
• In a fully free society, taxation – or, to be exact, payment for governmental services would be voluntary. The citizens would (and should) be willing to pay for such services, as they pay for insurance. (135)
• For every species, growth is a necessity of survival. Biologically, inactivity is death. (141)
• Capitalism, by its nature, entails a constant process of motion, growth and progress. It creates the optimum social conditions for man to respond to the challenges of nature in such a way as best to further his life. It operates to the benefit of all those who choose to be active in the productive process, whatever their level of ability. But it is not geared to the demands of stagnation. Neither is reality. (146)
• Racism is the lowest, most crudely primitive form of collectivism. It is the notion of ascribing moral, social or political significance to a man’s genetic lineage – the notion that a man’s intellectual and characterological traits are produced and transmitted by his internal body chemistry. Which means, in practice, that a man is to be judged, not by his own character and actions, but by the characters and actions of a collective of ancestors. (147)
• Just as there is no such thing as a collective or racial mind, so there is no such thing as a collective or racial achievement. There are only individual minds and individual achievements – and a culture is not the anonymous product of undifferentiated masses, but the sum of the intellectual achievements of individual men. (148)
• Racism has only one psychological root: the racist’s sense of his own interiority. Like every other form of collectivism, racism is a quest from the unearned. It is a quest for automatic knowledge – for an automatic evaluation of men’s characters that bypasses the responsibility of exercising rational or moral judgment – and, above all, a quest for an automatic self-esteem (or pseudo-self-esteem). The overwhelming majority of racists are men who have earned no sense of personal identity, who can claim no individual achievement or distinction, and who seek the illusion of a “tribal self-esteem”. (149)
• There is only one antidote to racism: the philosophy of individualism and its politico-economic corollary, laissez-faire capitalism. …It is not a man’s ancestors or relatives or genes or body chemistry that count in a free market, but only one human attribute: productive ability. It is by his own individual ability and ambition that capitalism judges a man and rewards him accordingly. No political system can establish universal rationality by law (or by force). But capitalism is the only system that functions in a way which rewards rationality and penalizes all forms of irrationality, including racism. …It is capitalism that gave mankind its first steps toward freedom and a rational way of life. It is capitalism that broke through national and racial barriers, by means of free trade. It is capitalism that abolished serfdom and slavery in all the civilized countries of the world. (151)
• The smallest minority on earth is the individual. Those who deny individual rights, cannot claim to be defenders of minorities. (154)