Peter Lynch: One Up On Wall Street

Peter Lynch on sijoittamisen legenda. Hänestä voi hyvin puhua samassa lauseessa Warren Buffetin kanssa. Onneksi Lynch oli myös aktiivinen jakamaan oppejaan artikkeleina ja kirjoina. Ylivoimaiset näytöt sijoitustoiminnassa yhdistettynä näkemyksellisiin ja hyvin perusteltuihin oppeihin on lyömätön yhdistelmä. Viisastelijoita vailla käytännön näyttöjä kun aina riittää.

 

Peter Lynch: One Up On Wall Street

Sijoittajan ykkösvalinta

 

Lynchin kirja One Up on Wall Street on loistava sijoituskirja! Jos minun pitäisi suositella perussijoittajalle vain yhtä kirjaa, tällä hetkellä suosittelisin tätä. Benjamin Grahamin Intelligent Investor on klassikko ja "sijoittamisen raamattu", mutta paljon monimutkaisempi ja lukukokemuksena tylsempi kuin Lynchin eloisa ja helposti luettava opus. Lychin teos on myös kolme kertaa kapeampi.

 

Lynchin teosta voi suositella kaikille sijoittajille vasta-alkajista ammattilaisiin. Ehkä varoituksen sanana on hyvä todeta, että kirjan luettua ei kannata luulla olevansa lynch. Tämä sijoitustapa kun ei onnistu ihan helpolla. Suurimmalle osalle sijoittajista sijoittaminen indeksiin on yhä helpointa ja tuottavinta. Lynchin menetelmää harjoittamalla sijoittamisesta tulee vääjäämättä syvällinen harrastus, ellei jopa ammatti. Se nimittäin vaatii paljon aikaa ja perehtyneisyyttä.

Mihin Lynchin menestys perustui?

Kovaan ja perusteelliseen työhön. Intohimoon sijoittamista ja yritysten tutkimista kohtaan. Selkeään ja perusteellisesti mietittyyn toimintamalliin, jonka kautta hyviä sijoituskohteita kartoitetaan. Uskallukseen ottaa näkemystä ja toimia omalla tavallaan eikä vain seurata indeksiä. Sijoitusten keskittämiseen. Tarkkaan seurantaan. Malttiin, mutta toisaalta myös kykyyn reagoida muutoksiin. Näin vastaisin tämän kirjan perusteella.

 

Sijoitusten luokittelu

 

Lynch myös ymmärsi, että yritykset ovat erilaisia ja niillä on sijoituksina erilainen tarkoitus osana salkkua. Niinpä hän jaotteli yritykset kirjan mukaan kuuteen kastiin: slow growers, stalwarts, cyclicals, fast growers, turnarounds, asset plays (230). Tämän jaottelun mukaisesti yrityksiä arvioitiin omassa luokassaan ja tarkasteltiin, miten se pystyy täyttämään sen sijoitusluokan tavoitteet. Hitaasti kasvavilta isoilta yrityksiltä on turha odottaa nopeita hyppyjä, mutta kasvuyrityksiltä niitä on osattava edellyttää. Näiden kahden yritystyypin vertaaminen keskenään samoin perustein ei olisi mielekästä. Mikään yritystyyppi ei siis ole lähtökohtaisesti hyvä tai huono, eikä yhtä kriteeriä voi yksistään tuijottaa, vaan kohteen hyvyys riippuu siitä millä kriteereillä ja missä kehyksessä sitä arvioidaan. Fiksua. Usein kun näkee sijoituspalstoilla vertailussa yrityksiä, jotka elävät aivan eri maailmoissa.

Analysoi itseäsi kuin yritystä

Lynch esittää sivujuonteena kirjassaan myös erittäin mielenkiintoisen näkökulman, nimittäin Lynch kehottaa lukijaa analysoimaan itseään kuten yritysanalyysissa tehdään. Siinäpä onkin pohtimisen paikka. Mikä pörssilistattu yritys sinä olisit? Miksi? Millainen yritys olet ihmisenä? Oletko kasvuyritys, vakiintunut, turnaround vai millainen? Mikä on elämäsi tämänhetkinen tase ja mitä taseesi tuottaa? Vai mikä on sinun ansaintapotentiaalisi (tuloslaskelma)? Onko kassavirtasi kasvava? Kuinka kansainvälinen olet? Oletko riskikohde? Hyviä kysymyksiä itselle asettamalla saa avattua mielenkiintoisen näkökulman omaan elämäänsä.

Poiminnat

• Stop listening to professionals! Twenty years in this business convinces me that any normal person using the customary three precent of the brain can pick stocks just as well, if not better, than the average Wall Street expert.
• Dumb money is only dumb when it listens to the smart money.
• Logic is the subject that's helped me the most in picking stocks, if only because it taught me to identify the peculiar illogic of Wall Street. Actually Wall Street thinks just as the Greeks did. The early Greeks used to sit around for days and debate how many teeth a horse has. They tought they could figure it out by just sitting there, instead of checking the horse. A lot of investors sit around and debate whether a stock is going up, as if the financial muse will give them the answer, instead of checking the company. (50)
• Warren Buffet looks for the same sorts of opportunities I do, except that when he finds them, he buys the whole company. (56)
• Success is one thing, but it is more important not to look bad if you fail. There's an unwritten rule on Wall Street: "You'll never lose your job losing your client's money in IBM". (59)
• No great book or symphony was ever written by committee, no great portfolio has ever been selected by one, either. (60)
• You don't have to invest like an institution. If you invest like an institution, you're doomed to perform like one, which in many cases isn't very well. (65)
• You'll never get a tenbagger in a bond. (71)
• Bond funds fluctuate just as wildly as stock funds. (73)
• Six out of ten is all it takes to produce an enviable record on Wall Street. (75)
• Only invest what you could afford to lose without that loss having any effect on your daily life in the foreseeable future. (80)
• Stand by your stocks as long as the fundamental story of the company hasn't changed. (83)
• The market ought to be irrelevant. If I could convince you of this one thing, I'd feel this book has done its job. And if you don't believe me, believe Warren Buffet. "As far as I'm concerned", Buffet has written, "the stock market doesn't exist. It is there only as a reference to see if anybody is offering to do anything foolish." (89)
• Invest in things you know about. (104)
• Investing without research is like playing stud poker and never looking at the cards. (107)
• Big companies don't have big stock moves. (109)
• Everything else being equal, you'll do better with the smaller companies. (110)
• I place companies in six general categories: slow growers, stalwarts, fast growers, cyclicals, asset plays, and turnarounds. (110)
• The simpler it is, the better I like it. The perfect stock: a) It sounds dull, or even better, ridicilous, b) It does something dull, c) It does something disagreeable, d) It's a spinoff, e) The institutions don't own it, and the analysts don't follow it, f) The rumors abound: It's involved with toxic waste and/or the mafia, g) There's something depressing about it, h) It's a no-growth industry, i) It's got a niche, j) People have to keep buying it, k) It's a user of technology, l) The insiders are buyers, m) The company is buying back shares. (144)
• If I could avoid a single stock, it would be the hottest stock in the hottest industry, the one that gets the most favorable publicity, the one that every investor hears about in the car pool or on the commuter train - and succumbing to the social pressure, often buys. (149)
• In business, imatination is the sincerest form of battery. (151)
• Instead of buying back shares or raising dividend, profitable companies often prefer to blow the money on foolish acquisitions. The dedicated diworseifier seeks out merchandise that is 1) overpriced, and 2) completely beyond his or her realm of understanding. This ensures that losses will be maximized. (153)
• Value always wins out - or at least in enough cases that it's worthwhile to believe it. (161)
• Although it is easy to forget sometimes, a share of stock is not a lottery ticket. It's part ownership of a business. (162)
• There are five basic ways a company can increase earnings: reduce costs, raise prices, expand into new markets, sell more of its products in the old markets, or revitalize, close or otherwise dispose of a losing operation. (173)
• I've continued to believe that wandering through stores and tasting things is a fundamental investment strategy. (192)
• If the p/e ratio is less than the growth rate, you may have found yourself a bargain. ...In general, a p/e ratio that's half the growth rate is very positive, and one that's twice the growth rate is very negative. (199)
• When you buy a stock for its book value, you have to have a detailed understanding of what those values really are. (209)
• I prefer to invest in companies that don't depend on capital spending. (214)
• I always check to see if inventories are piling up. ...An inventory buildup is usually a bad sign. When inventories grow faster than sales, it's a red flag. (215)
• If you find a business that can get away with raising prices every year after year without losing customers, you've got a terrific investment. (218)
• Moderately fast growers (20 to 25 percent) in nongrowth industries are ideal investments. (232)
• There is no use diversifying into unknown companies just for the sake of diversity. ...In small portfolios I'd be comfortable owning between three and ten stocks. (240)
• I've always detested stop orders. (244)
• Unless I'm confident enough in the Company to buy more shares, I ought to be selling immediately. (265)
• Most of the money I make is in the third or fourth year that I've owned something. (266)
• Regarding somebody else's gains as your own personal losses is not a productive attitude for investing in the stock market. In fact, it can only lead to total madness. (268)
• I've never bought a future nor an option in my entire investing career. ... Warren Buffet thinks that stock futures and options ought to be outlawed, and I agree with him. (270-273)
• When you invest in stocks, you have to have a basic faith in human nature, in capitalism, in the country at large, and in future prosperity in general. (285)

The DAO Of Capital - Austrian Investing In a Distorted World

Tuli luettua The DAO of Capital – Austrian Investing in a Distorted World, jossa amerikkalainen entinen meklari ja hedge fund sijoittaja Mark Spitznagel pyrkii kertomaan, miten sijoittaa itävaltalaisen koulukunnan opein. Lähtökohtaisesti siis varsin kiinnostava aihe.

 

Mark Spitznagel: The DAO of Capital - Austrian Investing in a Distorted World

Kirja esittelee Carl Mengeria, Eugen von Böhm-Bawerkia, Ludwig von Misesia, Murray N. Rothbardia ja Friedrich A von Hayekia eli itävaltalaisia avainhenkilöitä ja heidän ajatuksiaan, mutta kyky esittää näistä teorioista pohjautuvaa sijoitusfilosofiaa jää valitettavan vajanaiseksi. Jää tunne, että itävaltalaisuus on kirjassa päälle liimattua. Kirjassa ollaan lähes koko ajan ikään kuin hukassa. Itävaltalaisuuden osalta herää epäilys siitä, kuinka syvällisesti kirjoittaja on itävaltalaiset teoksensa lukenut ja sisäistänyt. Ainakaan tätä kirjaa ei kannata käyttää välineenä aitoihin ajatuksiin tutustuessa.

 

Jos ja kun tavoitteena on kirjoittaa sijoituskirja, sorrutaan kirjassa kertomaan liiallisesti epäolennaisuuksia. Kirjan 290 tekstisivua olisi voinut käyttää paljon fiksummin. Vielä enemmän hukassa ollaan yrityksessä liittää entisajan itämaiset viisaudet (DAO) yhteen itävaltalaisen teorian kanssa ja vielä sijoittamisen viitekehyksessä. Se nyt vain ei toimi. Siis koko kirjan nimi, The DAO of Capital, ja sitä myötä sen markkinoima sijoitustyyli jää epäselväksi ja siten tylsäksi. Ihan hirveästi ei arvostusta herätä kertoa "Roundabout" metodista, eli vastakkaisuuden opista, jonka mukaan liikenneympyräkin osoittaa, että vasemmalle pääsee helpoimmin kääntymällä oikealle.

 

Kirjan lopussa esitellään kaksi sijoitustapaa, joista toinen on likimain indeksisijoittamista itse kehitetyn indeksin mukaisesti ja toinen tapa perustuu hyvien yhtiöiden ostamiseen. Tämä toinen tapa on kirjoittajankin mukaan lähellä arvosijoittamista. Ei siis mitään mullistavaa tai tieteellisesti poikkeuksellisen lahjakasta.

 

Suomalaisittain kirja menee loppusuoralla jo tragikoomisen puolelle, kun siinä yritetään selittää suomalaista sisua, talvisodan henkeä ja Sibeliusta. Sijoituskirjan kontekstissa nämä sivut veivät viimeisimmätkin uskottavuuden rippeet. Valitettavasti. En siis suosittele kirjaa lukemaan, en itävaltalaisena teoksena enkä sijoituskirjana. Heikko esitys kummassakin sarjassa. VMP voisi joku kiteyttää. Vaikka moni nimekäs kommentaattori on kirjaa kehunut, minä seison nyt oppositiossa. Pahoitteluni kirjoittajalle!

 

Huono kirja erinomaisesta aiheesta alkoi ärsyttämään minua niin paljon, että ajattelin pistää paremmaksi ja kiteyttää itävaltalaiseen teoriaan perustuvan kapitalistin mallisalkun yhdessä blogitekstissä. Sellainen on siis tulossa lähiaikoina, kunhan saan ajatukseni kootuksi ja kirjoitetuksi.

Benjamin Graham: The Intelligent Investor - The Definitive Book on Value Investing

"I read the first edition of this book early in 1950, when I was nineteen. I thought then that it was by far the best book about investing ever written. I still think it is. To invest successfully over a lifetime does not require a stratospheric IQ, unusual business insights, or inside information. What's needed is a sound intellectual framework for making decisions and the ability to keep emotions from corroding that framework. This book precisely and clearly prescribes the proper framework. You must supply the emotional discipline." - Warren Buffet.

 

There is nothing to add to this Warren Buffet's comment about Benjamin Graham's legendary book The Intelligent Investor - The Definite Book on Value Investing. This book is clearly a must read for any investor - intelligent or not. This book is like the Bible of Investing. It explains all the key principles you need in investing, especially if you prefer value investing. Many people, me included, spend their time on reading all types of investment books without choosing the best, the most fundamental one. Why? Why don't you just take time for these 622 pages once and learn the ideas from their original source? It's highly worth it!

 

Here below is a relatively short summary about this book. This is a commentary version, due to which I have marked commentaries in italics. These comments are not original Graham's, but still many of them are worth highlighting. Hopefully you can get some basic ideas from here. Anyway, my point is clear: read this book!

Benjamin Graham - The Intelligent Investor

Benjamin Graham - The Intelligent Investor - The Definite Book on Value Investing

Graham developed his core principles, which are:
1) A stock is not just a ticket symbol or an electronic blip; it is an ownership interest in an actual business, with an underlying value that does not depend on its share price.
2) The market is a pendulum that forever swings between unsustainable optimism (which make stocks too expensive) and unjustified pessimism (which makes stocks too cheap). The intelligent investor is a realist who sells to optimists and buys from pessimists.
3) The future value of every investment is a function of its present price. The higher the price you pay, the lower your return will be.
4) No matter how careful you are, the one risk no investor can ecer eliminate is the risk of being wrong. Only by investing on what Grahan called the "margin of safety" - never overpaying, no matter how exciting an investment seems to be - can you minimize your odds of error.
5) The secret of your financial success is inside yourself. If you become a critical thinker who takes no Wall Street "fact" on faith, and you invest with patient confidence, you can take steady advantage of even the worst bear markets. By developing your discipline and courage, you can refuse to let other people's mood swings govern your financial destiny. In the end, how your investments behave is much less important than how you behave.

Those who do not remember the past are condemned to repeat it.

There are no sure and easy paths to riches on Wall Street or anywhere else.

It has long been the prevalent view that the art of successful investment lies first in the choice of those instruments that are most likely to grow in the future and then in identifying the most promising companies in these industries. But this is not as easy as it always looks in retrospect:
1) Obvious prospects for physical growth in a business do not translate into obvious profits for investors.
2) The experts do not have dependable ways of selecting and concentrating on the most promising companies in the most promising industries.
The ultimate results of such a conservative policy is likely to work out better than exciting adventures into the glamorous and dangerous fields of anticipated growth.

The investor's chief problem - and even his worst enemy - is likely to be himself.

An investment operation is one which, upon thorough analysis promises safety of principal and an adequate return. Operations not meeting these requirements are speculative. ...Never mingle your speculative and investment operations in the same account nor in any part of your thinking.

We recommend that the investor divide his holdings between high-grade bonds and leading common stocks; that the proportion held in bonds be never less than 25% or more than 75%, with the converse being necessarily true for the common-stock component; that his simplest choice would be to maintain a 50-50 proportion between the two, with adjustments to restore the equality when market developments had disturbed it by as much as, say 5%. As an alternative policy he might choose to reduce his common-stock component to 25% "if he felt the market was dangerously high" and conversely to advance it toward the maximum of 75% "if he felt that a decline in stock prices was making them increasingly attractive".

The defensive investor must confine himself to the shares of important companies with a long record of profitable operations and in strong financial condititon. Aggressive investors may buy other types of common stocks, but they should be on a definitely attractive basis as established by intelligent analysis.

Stock trading is not an operation "which, on thorough analysis, offers safety of principal and a satisfactory return".

To enjoy a reasonable chance for continued better than average results, the investor mus follow policies which are 1) inherently sound and promising, and 2) not popular on Wall Street.

Motley Fool Model: 1) Take the five stocks in Dow Jones Industrial Average with the lowest stock prices and highest dividend yields. 2) Discard the one with the lowest price. 3) Put 40% of your money in the stock with the second-lowest price. 4) Put 20% in each of the three remaining stocks. 5) One year later, sort the Dow the same way and reset the portfolio accordingly to steps 1 through 4. 6) Repeat until wealthy.

Stocks do well or poorly in the future because the businesses behind them do well or poorly - nothing more, nothing less.

Is there a persuasive reason to believe that common stocks are likely to do much better in future years than they have in the last five and one-half decades? Our answer to this crucial question must be a flat no. Common stocks may do better in the future than in the past, but they are far from certain to do so.

The only way that inflation can add to common stock values is by raising the rate of earnings on capital investment. On basis of the past record this has not been the case.

The intelligent investor must never forecast the future exclusively by extrapolating the past. ...Tne only thing you can be confident of while forcasting future stock returns is that you will probably turn out to be wrong. The only indisputable truth that the past teaches us is that the future will always surprise us - always! And the corollary to that law of financial history is that the markets will most brutally surprise the very people who are most certain that their views about the future are right.

The value of any investment is, and always must be, a function of the price you pay for it.

In the financial markets, the worse the future looks, the better it usually turns out to be.

General portfolio theory

It has been and old and sound principle that those who cannot afford to take risks should be content with a relatively low returns on their invested funds. From this there has developed the general notion that the rate of return on which the investor should aim for is more or less proportionate to the degree of risk he is ready to run. Our view is different. The rate of return sought shold be dependent, rather, on the amount of intelligent effort the investor is willing and able to bring to bear his task. The minimum return goes to our passive investor, who wants both safety and freedom from concern. The maximum return would be realized by the alert and enterprising investor who exercises maximum intelligent and skill.

There are two ways to be an intelligent investor: 1) by continually researching, selecting and monitoring a dynamic mix of stocks, bonds, or mutual funds. 2) or by creating a permanent portfolio that runs on autopilot and requires no further effort (but generates very little excitement). Graham calls the first approach "active" or "enterprising"; it takes lots of time and loads of energy. The "passive" of "defensive" strategy takes little time or effort but requires an almost ascetic detachment from the alluring hullabaloo of the market. Charles Ellis has explained, the entreprising approach is physically and intellectually taxing, while the defensive approach is emotionally demanding. If you have time to spare, are highly competitive, think like a sports fan, and relish a complicated intellectual challenge, then the active approach is up your alley. If you always feel rushed, crave simplicity, and don't relish thinking about money, then the passive approach is for you. Some people will feel most comfortable combining both methods - creating a portfolio that is mainly and partly passive, or vice versa. Both approaches are equally intelligent, and you can be successful with either - but only if you know yourself well enough to pick the right one, stick with it over the course of your investing lifetime, and keep your costs and emotions under control.

Rules for the Common-Stock Component for Defensive Investor:
1) There should be adequate though not excessive diversification. This might mean a minimum of then different issues and a maximum of about thirty.
2) Each company selected should be large, prominent, and conservatively financed. Indefinite as these adjectives must be, their general sense is clear.
3) Each company should have a long record of continuous dividend payments.
4) The investor should impose some limit on the price he will pay for an issue in relation to its average earnings over, say, the past seven years. We suggest that this limit be set at 25 times such average earnings, and not more than 20 times those of the last twelve-month period. But such a restriction would eliminate nearly all the strongest and most popular companies from the portfolio. In particular, it would ban virtually the entire category of "growth stocks", which have for some years past been the favorites of both speculators and institutional investors.

An industrial company's finances are not conservative unless the common stock (at book value) represent at least half of the total capitalization, including all bank debt.

Insiders (people who work for the company) often possess only the illusion of knowledge, not the real thing. Psychologists led by Baruch Fischhoff of Carnegie Mellon University have documented a disturbing fact: becoming more familiar with a subject does not significantly reduce people's tendency to exaggerate how much they actually know about it. That's why "investing in what you know" can be so dangerous; the more you know going in, the less likely you are to probe a stock for weaknesses. The pernicious form of overconfidence is called "home bias", or the habit of sticking to what is already familiar: 1) individual investors own three times more shares in their local phone company than in all other phone companies combined. 2) The typical mutual fund owns stocks whose HQ are 115 miles closer to the fund's main office than the average U.S. company is. 3) 401(k) investors keep between 25%-30% of their retirement assets in the stock of their own company.

Once you build a permanent autopilot with index funds as its heart and core, you'll be able to answer every market question with the most powerful response a defensive investor could ever have: "I don't know and I don't care".

The knowledge of how little you can know about the future, coupled with the acceptance of your ignorance, is a defensive investor's most powerful weapon.

Buying a bond only for its yield is like getting married only for the sex.

Weighting the evidence objectively, the intelligent investor should conclude that IPO does not stand only for "initial public offering". More accurately, it is also shorthand for: It's Probably Overpriced, Imaginary Profits Only, Insiders' Private Opportunity, or Idiotic, Preposterous and Outrageous.

Operations in Common Stocks for Active Investor

The activities specially characteristics of the enterprising investor in the common-stock field may be classified under four heads:
1) Buying in low markets and selling in high markets
2) Buying carefully chosen "growth stocks".
3) Buying bargain issues of various types
4) Buying into "special situations".

We have two major sources of undervaluation: 1) currenlty disappointing results and 2) protacted neglet or unpopularity.

The ideal combination is a large and prominent company selling both well below its past average price and its past average price/earnings multiplier.

There is a world of difference between "hindsight profits" and "real-money profits".

As an investor you cannot soundly become "half a businessman", expecting thereby to achieve half the normal rate of business profits on your funds. It follows from this reasoning that the majority of security owners should elect the defensive classification. They do not have the time, or the determination, or the mental equipment to embark upon investing as a quasi-business. They should therefore be satisfied with the excellent return now obtainable from a defensive portfolio (and even with less), and they should stoutly resist the recurrent temptation to increase this return by deviating into other paths.

"It requires a great deal of boldness and a great deal od caution to make a great fortune; and when you have got it, it requires ten times as much with to keep it". -Nathan Mayer Rothschild

A great company is not a great investment if you pay too much for the stock.

"Put all your eggs into one basket and then watch that basket" proclaimed Andrew Carnegie a century ago. "Do not scatter your shot. ...The great successes of life are made by concentration." As Graham points out, "the really big fortunes from common stock" have been made by people whp packed all their money into one investment they knew supremely well. Nearly all the richest people in America trace their wealth to a concentrated investment in a single industry or even a single company (Bill Gates, Sam Walton, Rockefellers...). The Forbes 400 list has been dominated by undiversified fortunes since it was first compiled in 1982. However, almost no small fortunes have been made this way - and not many big fortunes have been kept this way. What Carnegie neglected to mention is that concentration also makes of the great failures of life.

It is absurd to think that the general public can ever make money out of market forecasts. For who will you buy when the general public, at a given signal, rushes to sell out at a profit? If you, the reader, expect to get rich over the years by following some system or leadership in market forecasting, you must be expecting to try to do what countless others are aiming at, and to be able to do it better than your numerous competitors in the market. There is no basis either in logic or in experience for assuming that any typical or average investor can anticipate market movements more successfully than the general public, of which he is himself a part.

Nearly all the bull markets had a number of well-defined characteristics in common, such as 1) a historically high price level, 2) high price/earnings ratios, 3) low dividend yields as against bond yields, (4) much speculation on margin, and (5) many offerings of new common-stock issues of poor quality. (193)

The better a company's record and prospects, the less relationship the price of its shares will have to their book value. But the greater the premium above the book value, the less certain the basis of determining its intrinsic value, i.e., the more this "value" will depend on the changing moods and measurements of the stock market. Thus we reach the final paradox, that the more successful the company, the greater are likely to be the fluctuations in the price of its shares. (198)

Net asset value, book value, balance-sheet value, and tangible-asset value are all synonyms for net worth, or the total value of a company's physical and financial assets minus all its liabilities. It can be calculated using the balance sheet in a company's annual and quarterly reports; from total shareholder's equity, subtract all "soft" assets such as goodwill, trademarks, and other intangibles. Divide by the fully diluted number of shares outstanding to arrive at book value per share. (198)

A stock does not become a sound investment merely because it can be bought at close to its asset value. The investor should demand, in addition, a satisfactory ratio of earnings to price, a sufficient strong financial position, and the prospect that its earnings will at least be maintained over the years. (200)

Investing intelligently is about controlling the controllable. (219)

Investing isn't about beating others at their game. It's about controlling yourself at your own game. (219)

If your investment horizon is long - at least 25 or 30 years - there is only one sensible approach: Buy every month, automatically, and whenever else you can spare some money. The single best choice for this lifelong holding is a total stock-market index fund. Sell only when you need the cash. (219)

After all, the whole point of investing is not to earn more money than average, but to earn enough money to meet your own needs. The best way to measure your investing success is not by whether you're beating the market but by whether you've put in place a financial plan and a behavioral discipline that are likely to get you where you want to go. (220)

Late in his life, Graham praised index funds as the best choice for individual investor, as does Warren Buffet. (249)

As the investmen consultant Charles Ellis puts it, "If you are not prepared to stay married, you shouldn't get married." Fund investing is no different. If you're not prepared to stick with a fund through at least three lean years, you shouldn't buy it in the first place. Patience is the fund invetor's single most powerful ally. (256)

Formula for valuation of growth stocks: Value = Current (Normal) Earnings X (8.5 plus twice the expected annual growth rate). (295)

The most basic possible definition of a good business is this: It generates more cash than it consumes. Good managers keep finding ways of putting that cash to productive use. In the long run, companies that meet this definition are virtually certain to grow in value, no matter what the stock market does. (308)

If owners earnings per share have grown at a steady average of at least 6% or 7% over the past 10 years, the company is a stable generator of cash, and its prospects for growth are good. (308)

Don't take a single year's earnings seriously. (310)

In short, pro forma earnings enable companies to show how well they might have done if they hadn't done as badly as they did. As an intelligent investor, the only thing you should do with pro forma earnings is to ignore them. (323)

Stock Selection for the Defensive Investor: 1) Adequate Size of the Enterprise, 2) A Sufficient Strong Financial Condition (Current assets should be at least twiec current liabilities), 3) Earnings Stability (for the past 10 years), 4) Dividend Record (uninterrupted payments for at least the past 20 years), 5) Earnings Growth (a minimum increase of at least one-third in per-share earnings in the past ten years using three-years averages at the beginning and end), 6) Moderate Price/Earnings Ratio (current price should not be more than 15 times average earnings of the past three years). (349)

As a rule of thumb we suggest that the product of the multiplier times the ratio of price to book value should not exceed 22.5. This figure corresponds to 15 times earnings and 1.5 times book value. It would admit an issue selling at only 9 times earnings and 2.5 times asset value etc. (349)

We invest in the present, but we invest for the future. (364)

In the short run the market is a voting machine, but in the long run it is a weighnig machine. (477)

Graham begins his original (1949) discussion "The Investor as Business Owner" by pointing out that, in theory, "the stockholders as a class are king. Acting as a majority they can hire and fire management and bend them completely to their will". But, in practice, says Graham, the shareholders are a complete washout. As a class they show neither intelligence nor alertness. They vote in sheeplike fashion for whatever the management recommends and no matter how poor the management's record of accomplishment may be... The only way to inspire the average American shareholder to take any independently intelligent action would be by exloiding out the paradoxical fact that Jesus seems to have been a more practical businessman than are American shareholders. (498)

Today's investors have forgotten Graham's message. They put most of their effort into buying a stock, a little into selling it - but none into owning it. "Certainly", Graham reminds us, "there is just as much reason to exercise care and judgement in being as in becoming a stockholder". Then, how to be an intelligent owner? There are just two basic questions to which stockholders should turn their attention: 1) Is the management reasonably efficient? 2) Are the interest of the average outside shareholder receiving proper recognition? (499)

Graham succests that every company's independet board member should have to report to the shareholders in writing on whether the business is properly managed on behalf of its true owners. (511)

The function of the margin of safety is, in essence, that of rendering unnecessary an accurate estimate of the future. If the margin will not fall far below those of the past in order for an investor to feel sufficiently protected against the vicissitudes of time. The margin of safety for bonds can be calculated, alternatively, by comparing the total value of the enterprise with the amount of debt. If the business owes 10 million and is fairly worth 30 million, there is room for a shrinkage of two-thirds in value - at least theoretically - before the bondholders will suffer loss. (513)

The risk of paying too high price for a good-quality stocks - while a real one - is not the chief hazard confronting the average buyer of securities. Observations over many years has taught us that the chief losses to investors come from the purchase of low-quality securities at times of favorable business conditions. (516)

There is no such thing as a good or a bad stock; there are only cheap stocks and expensive stocks. Even the best company becomes a "sell" when its stock price goes too high, while the worst company is worth buing if its stock goes low enough. (521)

Investment is most intelligent when it is most businesslike. (523)

Every corporate security may best be viewed, in the first instance, as an ownership interest in, or a claim against, a specific business enterprise. (523)

"Know what you are doing - know your business." Do not try to make "business profits" out of securities - that is, returns in excess of normal interest and dividend income - unless you know as much about security values as you would need to know about the value of merchandise that you proposed to manufacture or deal in. (523)

"Do not let anyone else run your business, unless (1) you can supervise his performance with adequate care and comprehension or (2) you ahve unusually strong reasons for placing implicit confidence in his integrity and ability." (523)

"Do not enter upon an operation - that is, manufacturing or trading in an item - unless a reliable calculations shows that it has a fair chance to yield a reasonable profit. In particular, keep away from ventures in which you have little to gain and much to lose". (523)

"Have the courage of your knowledge and experience. If you have formed a conclusion from the facts and if you know your judgment is sound, act on it - even though others may hesitate of differ." (523)

To achieve satisfactory investment results is easier that most people realize; to achieve superior results is harder than it looks. (523)

Successful investing is about managing risks, not avoiding it. (535)

Without a saving faith in the future, no onw would ever invest at all. To be an investor, you must be a believer in a better tomorrow. (535)

To keep investing from decaying into cambling, you must diversify. (535)

Jos se firma olis mun

Marko Erola on päässyt kirjoittamaan 25-vuotishistoriikin CapManista, suomalaisen pääomasijoittamisen pioneerista. Kiitos CapManille, että tällainen kirja tehtiin, niin vähässä ovat kirjalliset tuotokset kotimaamme pääomasijoitusalasta. Teos on kaiken kaikkiaan varsin onnistunut kuvaus siitä, mistä pääomasijoittamisessa on käytännössä kyse. Kirjan keskiöön on nostettu kohdeyritykset ja niiden tarinat, ei niinkään CapMan Oy yhtiönä ja sen sisäiset asiat. Toisinaan kohdeyrityskuvaukset ovat liiankin yksityiskohtaisia suhteessa kirjan punaiseen lankaan eli pääomasijoittamiseen.

Marko Eerola: Jos se firma olis mun - tarinoita yrittäjistä ja CapManista

 

Kirja kuvaa hyvin pääomasijoittamisen luonnetta avaamalla käytännön työskentelyä kohdeyritysten parissa. Kohdeyrityksissä aina sattuu ja tapahtuu, ja harvemmin kehityskäyrä kulkee suoraviivaisesti suunnitelman mukaisesti. Iso osa työstä on ongelmien korjaamista. Kun jonkun saa jokseenkin korjatuksi, on jo toinen joukko käsillä. Vain harvoin ovat taivaankappaleet täydellisesti kohdillaan. Myöskään sijoitustuotoltaan onnistuneet tapaukset eivät ole olleet taustoiltaan useinkaan helppoja. Esimerkiksi Mehiläisen tarinaa kirjassa avataan osuvasti.

Kirjaa voi hyvin suositella kaikille pääomasijoittamisesta kiinnostuneille. Koulukirjaksi siitä ei ole, mutta pääsee siitä jyvälle, mistä toiminnassa on kyse. Alan ammattilaiset lukevat kirjan joka tapauksessa omasta mielenkiinnosta. Itse hain erityisesti vastausta siihen, miten CapMan käytännössä toimii aktiivisena omistajana eli miten se luo arvoa kohdeyrityksissä. Tältä osin kirjan anti jäi valitettavasti vajavaiseksi.

 

CapManin tarina

CapManin yli 50 päättyneen buyoutin keskimääräinen tuotto on lähes 34 prosenttia (IRR). Jos lukuun lasketaan mukaan venture-sijoitukset teknologiaan, keskimääräinen vuosituotto on 28 prosenttia. Luvut ovat erinomaiset. Karkeasti tällainen vuosituotto kolminkertaistaa sijoituksen arvon neljässä vuodessa. CapManilla on oikeutetusti arvostettu asema suomalaisen pääomasijoittamisen pioneerina.

Kirjassa nostetaan esiin muutama mielenkiintoinen yksityiskohta. Ensinnäkin firman alkuhistoriasta kerrottiin, että yksi ensimmäisiä CapManin sijoittajia oli Panostaja, joka jutun mukaan hyvällä huumorilla kirjasi sijoituksensa heti nollaksi, jottei riskisijoituksesta tulisi myöhempiä harmeja. Toisena kirjassa paljastetaan jännä yksityiskohta CapManin listautumiseen liittyen. Siinäkin tapauksessa keskeisessä roolissa oli Björn Wahlroos ja Mandatum. Listautumista edeltäviä omistusjärjestelyjä oli jo tehty, kun yllättäen tulikin Mandatumin kauppa Sampo-Leonialle. CapManille oli jo luvattu siirtyvän tietty Mandatum-potti, mutta tilanteessa pääomasijoittaja osoitti reiluuttaan ja antoi potin jäädä edellisille omistajille. Ehkä näin oli pidemmällä tähtäimellä fiksumpaa.

CapManin vahvuudeksi kuvataan kotimaisten yritysten laajentaminen Pohjoismaiden markkinajohtajaksi. CapManin itsensä osalta tämä tavoite ei ole onnistunut ihan täydellisesti. Listautumisensa jälkeen yhtiön tavoitteena oli olla jokaisessa pohjoismaisessa pääkaupungissa. Ensimmäisenä se ostikin pääomasijoitusyhtiön Tanskasta. Tanska ei kuitenkaan mennyt suunnitelmien mukaan ja konttori suljettiin lopulta 2011. Ruotsi ja Norja ovat sen sijaan osoittautuneet onnistumisiksi ja yhtiöllä on nyt hyvä asema ja ennen kaikkea hyvä tiimi näissä maissa. CapManin esimerkin mukaan laajentuminen Pohjoismaissakin on hyvin paljon henkilökysymys eli on löydettävä oikeat henkilöt ja lähdettävä rakentamaan näiden henkilöiden kautta pysyvää, lokaalia liiketoimintaa.

Venäjällä CapMan on toiminut toisin. CapMan on Venäjällä vähän kuin puoliksi sisällä ja puoliksi ulkona. Vaikka ollaan Venäjän markkinoilla, ei silti olla venäläistytty. Sen sijoittajat ovat ulkomaisia ja kirjassa esitellyt avainhenkilöt myös taustaltaan muualta tulleita. Keskeisin hahmo kirjan mukaan on taustaltaan jenkki. Poliittista intohimoa herättäviltä aloilta pysytään poissa. Riskejä, painostusta ja muuta asiaan kuuluvaa on kirjan mukaan päästy silti kohdeyritysten kautta kokemaan tälläkin asetelmalla. Jännä seurata, millaisen Venäjä-position CapMan ottaa jatkossa, etenkin nyt muuttuneessa poliittisessa tilanteessa.

CapManista on kirjan perusteella helppo nostaa esiin muutama selkeä vahvuus ja samalla selitys sille, miksi se on pystynyt toimimaan 25 vuotta ja tuottamaan hyviä tuloksia rahastojensa sijoittajille. Ensinnäkin sen asemalle ja toimintamallille on selvä tarve. Markkinoilla tarvitaan toimija, joka vie kansalliset yritykset pohjoismaisiksi pelureiksi. On hyvä, että joku erikoistuu tähän. Capmanilla on verkostot eri maissa, löytyy osaamista ja kokemusta sekä strukturoitu tapa tehdä yritysjärjestelyitä. Kirjan mukaan CapManin pitkä kokemus on dokumentoitu aktiivisen omistamisen kirjastoksi, jossa on buyout-sijoittajan työkalut ja ratkaisumalleja kohdeyrityksessä vastaan tuleviin tilanteisiin.

Toiseksi CapManilla on kyky tuoda sijoitusmarkkinoille uusia tuotteita vastaamaan sijoittajakysyntää. CapMan on ollut edelläkävijänä tuomassa Suomeen muun muassa mezzanine-rahastot ja kiinteistörahastot. Täten se on monipuolistanut sijoitusmarkkinoita onnistuneesti. CapMan oli mukana myös teknologiasijoituksissa, kuten ajan henkeen kuului. Kirjasta löytyy hyvä kuvaus ajan ilmiöstä. Yllättävän vähin takaiskuin CapMan siitäkin selviytyi. Uusimpana aluevaltauksena CapMan on lanseerannut listattuihin yhtiöihin sijoittajan aktiivirahaston. Aktivistisijoittajat  ja –rahastot vastaavat omistajuuden institutionalisoitumisen synnyttämään kysyntään. Pörssiyhtiöiden suurimpia omistajia ovat vakuutusyhtiöt ja muut sijoitusinstituutiot. Harvoilla pörssisijoittajilla on käytössään sellaiset välineet ja tiimi kuin pääomasijoittajalla lähteä tekemään aktiivista muutostyötä kohdeyrityksessä.

CapManin toimitusjohtaja Heikki Westerlund kiteyttää CapManin roolin varsin hyvin (s.224): ”Tämä on yksi tapa investoida mm. eläkevarallisuuttamme tehokkaasti; tapa joka riskiinsä nähden on tuottanut hyvin. Pääomasijoittamisesta on CapManin aikana tullut olennainen, kansantalouden dynamiikan kannalta tärkeä omistajuuden muoto. Sitä voisi sanoa katalysaattoriomistajuudeksi.”

Sijoitusoppeja

• Kirja kuvaa hyvin, mitä tapahtuu, kun uskoo yksittäiseen visionääriin/yrittäjään/pioneeriin. Usein idea voi olla hyvä, mutta toteutus ei vain toimi ja yrittäjäriski realisoituu. Jos toimiala/markkinanäkemys on yhden henkilön varassa, ollaan heikoilla.
• Tarkista lähtöolettamasi. Jos lähtöolettamissa jokin on pielessä, on usein koko case pahasti pielessä. Jos uskoo, että markkinat ovat väärinhinnoitellut, eikä sitten olekaan, putoaa pohja koko sijoitusidealta.
• Yksittäisten henkilöiden suhteiden merkitys nousee esiin. Joku tuntee jonkun jostain, joka sitten johtaakin diiliin. Toisaalta hyvät kontaktit eivät aina tarkoita hyvää liiketoimintaa, kuten myös CapMan joutui Tanskassa toteamaan.
• Parhaimmillaan pääomasijoittajan ja yrittäjän yhteistyö toimii tilanteessa, jossa on selkeä yhdessä luotu kasvusuunnitelma. Esimerkiksi Tokmannin tapauksessa tämä tarkoitti yhteistä ostoslistaa toimialan järjestelemiseksi. Vaikka yhteistyö ei tässä tapauksessa aina ollut mutkatonta, isossa kuvassa edettiin suunnitelman mukaisesti.
• Aina kun lähdetään muuttamaan jonkun toimialan vallitsevia valta-asetelmia ja rakenteita, seuraa vääjäämättä vastaiskuja. Tästä opettavainen tarina on CapManin Norjassa Cardinalin kanssa kokemat koettelemukset.
• Hyvien tuottojen tekeminen kilpailluilla markkinoilla ei onnistu pelkästään oikeita toimialoja tai hyviä yrityksiä löytämällä. Yritykset on analysoitava läpikotaisin. Arvonluontikeinot on ymmärrettävä ennen sijoituspäätöksen tekemistä. Sijoitetun euron kolminkertaistaminen viidessä vuodessa edellyttää aina merkittävää kasvua yritysostoin tai orgaanisesti. Kohdeyrityksen kannattavuuden on kohennuttava. Pääomasijoittajan on kyettävä luomaan kokonaisuus, joka kiinnostaa toisia pääomasijoittajia, teollisia ostajia tai pörssisijoittajia. Muutoksen toteuttajaksi on löydettävä johto, joka kykenee saavuttamaan kunnianhimoiset kasvu- ja kannattavuustavoitteet. Johtoa on sitoutettava, motivoitava ja palkittava. (221, Tolppanen)
• CapManin buyout-tiimi ostaa pohjoismaisia, keskikokoisia ja markkinoiden jo testaamalla liiketoimintamallilla riittävästi kassavirtaa tuottavia yrityksiä. Ostettavan yrityksen toimialan on tarjottava orgaanisen tai yrityskaupoilla tapahtuvan kasvun mahdollisuuksia. Yritys saisi olla markkinajohtaja, tai sillä pitää ainakin olla realistinen mahdollisuus nousta sellaiseksi. Yrityksellä on oltava tai sille on löydettävä osaava, näyttämisenhaluinen johto. Jos nämä perustekijät eivät ole olemassa tai realistisesti saatavilla, CapMan ei osta. 
• CapManilla on erityisen hyviä kokemuksia isoista yhtiöistä irrotetuista liiketoiminnoista. Se muuttaa mielellään kansallisia markkinajohtajia pohjoismaisiksi markkinajohtajiksi. Se ostaa mielellään voittavia liiketoimintamalleja ja kiihdyttää niiden kasvua. Se haluaa luoda institutionaalista arvoa yrittäjävetoisiin yhtiöihin niin, että yrityksen toiminta ei ole enää yhdestä tai muutamasta yrittäjästä riippuvaista. 
• Huutokauppa on usein kallis tapa hankkia kohdeyrityksiä. Jos aikoo löytää kohdeyrityksiä omaehtoisesti, on oltava luova ja ajateltava epäkonventionaalisesti. Pääomasijoittajan on ennakoitava yhteiskunnan ja talouselämän muutoksia ja oltava se joka muuttaa. Hän ei voi olla se joka katsoo, kun toiset muuttuvat, eikä varsinkaan se, joka ihmettelee, miten kaikki muuttui. 
• Potentiaalisissa kohdeyrityksissä on usein tiettyjä vaaranmerkkejä. Yksi varoitussignaali on epämääräinen yrityskulttuuri ja organisaatio. Kulttuuria on vaikea muuttaa, ja se vie aina aikaa. Ikäviä yllätyksiä voi olla luvassa, jos yritykseen sisäänmeno vaatii monta yrityskauppaa. Vaikeuksia on varmasti luvassa, jos ostaa yrityksen auringonlaskun alalta, tai sijoittaa suhdannevaihtelulle herkkään yritykseen, kun nousukausi on jatkunut jo vuosia. Haastavia ovat myös toimialansa kolmanneksi tai neljänneksi parhaat yritykset puhumattakaan käännettä yrittävistä ongelmayrityksistä. 
• On osattava ostaa, on osattava kehittää ja on osattava myydä, jos aikoo saada sijoituksensa takaisin kolminkertaisena.
• Talouselämä on jatkuvaa muutosta, murrosta ja kiertokulkua. Aina joku perhe-, valtio- tai pörssiyritys on siinä tilanteessa, ettei omistajalla ole oikeaa tahtotilaa suhteessa yrityksen potentiaaliin. ”Itsestään selviä” kohdeyrityksiä on entistä selvästi vähemmän, mutta kohdeyrityksiä löytyy, kunhan pääomasijoittajan mieli on avoin.

Capital - The Story of Long-Term Investment Excellence

Joskus ei kirjavalinnat vain osu kohdilleen. Kansitekstit saattavat vaikuttaa houkuttelevilta ja sen perusteella kuvittelee, että kirjalla on paljon annettavaa, mutta valitettavasti sitä joskus joutuu kokemaan pettymyksen kun kirja ei todellakaan vastaa odotuksia. Näin kävi Charles D. Ellisin Capital - The Story of Long-Term Investment Excellencen kanssa. Wileyn kustantama kirja, joka kertoo Capital Groupista eli yhdestä maailman menestyksekkäimmistä varainhoitotaloista, joten herätti kiinnostukseni Amazonissa. Goodreadsissa suosituksia ja 3.8/5.0 arvostelut. Tästä voisi kenties oppia jotain. Mutta ei.
 

Capital - The Story of Long-Term Investment Excellence

Eipä jäänyt käteen mitään muuta kuin harmitus siitä, että saman ajan olisi voinut käyttää johonkin toiseen kirjaan. Kirja täynnä yleistä löpinää ja selostusta sellaisista firman sisäisistä asioista, joista ulkopuolinen ei ole lainkaan kiinnostunut. Tämän kirjan voisi kiteyttää kolmeen kirjaimeen: VMP. Miksi sitten jaan sen blogissani? Yhtä tärkeää kuin on löytää hyviä kirjoja, on välttää huonoja. Siispä älä astu samaan miinaan kuin minä ja jätä tämä kirja väliin. Lue vaikka mielummin Goldman Sachsista kertova The Culture of Success.

Koko kirjan muistiinpanoni ovat tässä: "Keys to success are: 1) persistent and imaginative recruiting, 2) consistently high standards for acceptance into the group, 3) uncompromising search for meritocracy in the distribution of rewards and responsibilities according to real contribution, 4) devotion to professional excellence and superior service to clients, and 5) genuine collegiality."

Malkiel & Ellis: The Elements of Investing

Pitkän tauon jälkeen tuli jälleen luettua sijoituskirja. Suomalaisia sijoituskirjoja olen listannut aikaisemmin paremmuusjärjestykseen tässä blogissa, ja jatkossakin toki listaa päivitän, jos uutta mielenkiintoista luettavaa ilmaantuu.

Burton G Malkiel & Charles D Ellis: The Elements of Investing

Tällä kertaa luin pikalukuna Burton G Malkielin ja Charles D Ellisin The Elements of Investment-teoksen. Kirjoittajat ovat molemmat sijoitusalan legendoja ja Malkiel on kirjoittanut mm. laajan suosion saaneen A Random Walk Down Wall Street-teoksen. Itse en ole kyseistä teosta vielä jostain syystä lukenut, vaikka sitä olen kirjakaupoissa useasti selannut. Kenties pitää lukea. Kirja on myös käännetty suomeksi.

The Elements of Investing - yksinkertainen opas sijoittamiseen

The Elements of Investing-teoksessa Malkiel ja Ellis tavoittelevat yksinkertaisuutta. Kirjan tavoitteena on avata sijoittamisen maailma niin yksinkertaisesti kuin se vain on mahdollista, eikä yhtään yksinkertaisemmin. Kirjan kohderyhmäksi sopii siis laaja joukko piensijoittajia, vaikka toki kirjan opit toimivat hyvänä muistutuksena sijoitusmaailman lainalaisuuksista myös itseään ammattilaisina pitäville.

Säästäminen on priorisointia!

Malkielin ja Ellisin kiteytys sijoittamisen perustotuudesta koostuu kolmesta elementistä. Ensinnäkin kaiken alku ja juuri on säästäminen. Sijoittaminen alkaa säästämisestä eli siitä, että tuloista jää kulutuksen jälkeen ylimääräistä sivuun sijoitettavaksi. Ei ne suuret tulot vaan pienet menot, voisi kiteyttää kirjoittajien filosofian. Kaikesta voi säästää ja pieniäkin summia kannattaa säästää. Heidän suhtautuminen säästämiseen on osuva: säästäminen ei ole vähentämistä tai minimoimista vaan asioiden laittamista tärkeysjärjestykseen!

Hajauta ja sijoita säännöllisesti laajoihin, halpoihin indekseihin

Toiseksi Malkiel ja Ellis vannovat hajauttamisen nimiin. Aina kannattaa hajauttaa, koska se vähentää riskiä. Malkiel ja Ellis eivät tarkoita vain osakesijoitusten hajautusta eli sijoittamista useampaan osakkeeseen vaan monipuolista ja monitasoista hajauttamista: on hajautettava eri sijoitusluokkiin (osakkeet, velkakirjat, kiinteistöt jne), on hajautettava sijoitusluokkien sisällä ja on hajautettava maantieteellisesti sekä ajan suhteen sijoittamalla säännöllisesti.

Kolmanneksi kirjoittajat neuvovat sijoittamaan ennen kaikkea laajoihin indeksirahastoihin, jotka sijoittavat kattavasti tiettyyn sektoriin. Esimerkkeinä he nostavat esille mm. globaalit markkinaindeksit, jotka sijoittavat laajasti maailman osakemarkkinoihin. Ei siis yksittäisiä osakkeita, kuten Nokiaa, vaan mielummin rahat globaaliin, hajautettuun indeksiin. Indeksirahastojen valinnassa kirjoittajat painottavat erityisesti kustannustehokkuutta eli halpoja hallintokuluja. Sijoittajan ensimmäisiä nöyrtymisen paikkoja pitäisi olla sen tosiasian hyväksyminen, että ei kannata yrittää itse voittaa indeksiä, koska vain harvat siihen yli ajan pystyvät, vaan mielummin olla itse indeksi.

Mistä sijoittamisen jännitys?

Malkiel ja Ellis ovat ajatuksineen täysin oikeassa. Näin kannattaa sijoittaa. Kuitenkin kolikon kääntöpuolena on mielestäni se, että tämä tapa tekee sijoittamisesta tylsää. Jos vain säästää ja siirtää kuukausittain rahaa tiettyihin neutraaleihin indekseihin, jotka kokonaisuutena seuraavat maailmantalouden kehitystä, katoaa sijoittamisesta henkilökohtaisuus, jännitys ja seurannan mielekkyys. Toki tämä on hyvä asia sellaisille henkilöille, jotka eivät halua sijoituksillaan murehtia eivätkä halua käyttää sijoittamiseen aikaa. Kuitenkin monelle sijoittajista, minä mukaan lukien, sijoittaminen on myös sekä viihdettä että tunne-, arvio- ja arvopohjaisia näkemyksiä siitä, mihin kannattaisi sijoittaa. Joskus nämä henkilökohtaiset valinnat onnistuvat, toisinaan eivät.

Totta on, että teoriassa ja isoa kuvaa tarkastellen nämä henkilökohtaiset valinnat epäonnistuvat useammin kuin onnistuvat ja tulevat täten sijoittajille yleensä enemmän tappiollisiksi kuin voitollisiksi verrattuna passiiviseen hajautettuun indeksiin. Siis kärjistäen, sijoittaja joutuu usein maksamaan ajankäytöstään ja aktiivisuudestaan sijoitustuoton kustannuksella. Ei kovin kannustavaa! Linjavalintaa on pohtia kysymällä itseltään, kummanko valitsisit: 8% vakiotuoton yli ajan hajautettuna indeksinä VAI joko 6% tai 10% tuoton yli ajan omilla valinnoillasi?

Nobel voittaja Henry Markowicz on todennut Malkielin ja Ellisin kirjasta osuvasti: "The best time to read this book is when you turn eighteen (or maybe thirteen) and every year thereafter. Säästäminen ja sijoittaminen kannattaa aloittaa ajoissa, koska aika on sijoittajan suurin ystävä. Vuosien mittaan sitä luulee oppivansa ja kasvavansa sijoittajaksi, joten siksi on hyvä vuosittain muistuttaa itseään sijoittamisen perustotuuksista, jotta malttaa pysyä suunnitelmassaan ja välttää yli-innostuksesta seuraavat virheet.

Poiminnot

• The real purpose of saving is to empower you to keep your priorities.
• Think of saving as a way to get more of what you really want, need, and enjoy. Let saving be your helpful friend.
• Never, never, never take on credit card debt.
• The secret of getting rich slowly but surely is the miracle of compound interest. Albert Einstein is said to have described compound interest as the most powerful force in the universe.
• Rule 72 is X * Y =72.  That is, X (the number of years it takes to double your money) times Y (the precentage rate of return you earn on your money) equals 72.
• Time is much more important than timing.
• "A penny saved is a penny earned." - Ben Franklin
• It is difficult for most investors to believe that the stock market is actually smarter or better informed than they are.
• "It is difficult to get a man understand something when his salary depends upon his not understanding it." - Upton Sinclair
• "There are three classes of people who do not believe that markets work: the Cubans, the North Koreans, and active managers." - Rex Sinquefield
• Chasing hot performance is a costly and self-defeating exercise. Don't do it!
• Diversify, diversify, diversify.
• Just as you should diversify by holding a broadly diversified stock fund, so should you hold a broadly diversified bond fund.
• Remember the "see-saw" rule: When interest rates fall, bond prices rise.
• Real estate and commodities have proven to be useful diversifiers in many periods. Gold and gold-mining companies have often had a unique role as the commodity of choise for diversification. Gold has historically been the asset to which investors have fled during uncertain and perilous times. It is often called the hedge against Armageddon.
• At AIG, many financial executives, who should have known better, were wiped out because they had all their assets invested in the firms where they worked because they felt loyalty and confidence in "their" company.
• With equal dollar investment over time, the investors buys fewer shares when prices are high and more shares when prices are low. It won't eliminate risk but it will ensure that you don't buy your entire portfolio at temporarily inflated prices.
• "A short quiz: If you plan to eat hamburgers throughout your life and are not a cattle producer, should you wish for higher or lower prices for beef? Likewise, if you are going to buy a car from time to time but are not an auto manufacturer, should you prefer higher or lower car prices? These questions, of course, answer themselves. But now for the final exam: If you expect to be a net saver during the next five years, should you hope for a higher oe lower stock market during that period? Many investors get this one wrong. Even though they are going to be net buyers of stocks for many years to come, they are elated when stock prices rise and depressed when they fall. In effect, they rejoice because prices have risen for the "hamburgers" they will soon be buying. This reaction makes no sense. Only those who will be sellers of equities in the near future should be happy at seeing stocks rise. Prospective purchasers should much prefer sinking prices." - Warren Buffet
• The lower stock prices go, the better bargains if you are truly a long-term investor.
• As in so many human endeavors, the secrets to success are patience, persistence, and minimizing mistakes.
• "The more famous the expert, the less accurate his or her predictions tended to be." - Philip Tetlock's research.
• As an investor, what should you do about forecasts - forecasts of stock market, forecasts of interest rates, forecasts of economy? Answer: Nothing. You can save time, anxiety, and money by ignoring all market forecasts.
• Any investment that has become a widespread topic of conversation among friends or has been hyped by the media is very likely to be unsuccessful.
• Believing "this time is different" has led people to make some of the worst investment mistakes.
• Money flows into the funds when prices are high. Investors pour money into equity mutual funds at exactly the wrong time.
• The time to buy is when stocks are on sale.
• Investing is like raising teenagers - interesting along the way as they grow into fine adults. Experienced parents know to focus on the long-term, not the dramatic daily dust-ups.
• Selling winners means paying capital gains taxes while selling losers can produce tax deductions. So if you need to sell, sell your losers. At least that way you get a tax deduction rather than an increase in your tax liability.
• Minimize your investment costs.
• "In investment business, you get what you don't pay for". - Jack Bogle.
• Focus on major investment categories: Avoid "exotics" like venture capital, private equity, and hedge funds. We believe you should focus on three simple investment categories: 1) common stocks, 2) bonds and 3) real estate.

Snowball - Warren Buffet And The Business of Life

Warren Buffetista ja hänen sijoitusopeistaan on kirjoitettu useampia kirjoja. Kuitenkin suurin osa näistä kirjoista on kirjoitettu ilman Buffetin myötävaikutusta. The Snowball - Warren Buffet and the business of life on Alice Schroederin kirjoittama elämänkerta Buffetista ja ilmeisesti ainoa, jonka tekemiseen Buffet itse on osallistunut. Kirja on 816 sivun järkäle, joka käy läpi Buffetin elämän syntymästä siihen pisteeseen, kun Buffet lahjoitti suuren osan omaisuudestaan Bill ja Melinda Gatesin säätiölle.

The Snowball: Warren Buffet and the business of life

Suurin osa lukijoista hakee oletettavasti kirjasta sijoitusvinkkejä ja sijoittajalegendan toiminnan ymmärtämistä. Tältä osin kirja on iso pettymys, eikä sitä voi sijoituskirjana suositella. Kirjassa keskitytään käymään läpi Buffetin henkilöhistoriaa, kuvataan laajasti perheen tarinaa sekä kerrotaan yksityiskohtaisesti yksittäisiä tapahtumia, kuten Salomonin pelastusoperaatiota, jossa Buffet oli keskiössä. Kirjan lukeminen kannattaa siis vain, jos on todellinen Buffet-fani.

Mikä tekee Buffetista mestarin?

Oliko Buffetin persoonassa sitten jotain poikkeavaa, mikä tekee hänestä maailman kautta aikain parhaan sijoittajan? Kirjan perusteella sanoisin, että ei varsinaisesti. Hän vain on kyennyt pitämään kiinni periaatteistaan, paneutunut asioihin syvällisemmin ja keskittynyt omaan intohimoonsa eli sijoittamiseen. Sen jälkeen kurinalaisuus ja aika ovat tehneet tehtävänsä, tässä tapauksessa hänen hyväkseen. 

Buffetin kasvatusopit

Jos tarkastelee Buffetin elämää sijoittamisen ulkopuolella, voi todeta miehen eläneen ja yhä elävän hyvin yksinkertaista elämää. Jo varhain lapsuudessa hän oppi oman työnteon merkityksen ja kulutti vähemmän kuin tienasi. Tämä saituudeksikin kutsuttu piirre paistaa läpi koko hänen elämänsä ja korostuu hyvin hänen suhtautumisessaan omiin lapsiinsa. Buffet nimittäin käytti rahaa kannustinjärjestelmänä omien lastensa kasvatuksessa: tyttären painon pudotuksesta seurasi rahallinen palkinto ja opiskeluaikoina lasten vuokra oli sidottu painoon. Sairasta sanoisi joku. Buffetin mielestä kuitenkin kaikki piti ansaita. Hän suhtautui lähtökohtaisesti kielteisesti perittyyn omaisuuteen ja ansaitsemattomiin etuihin eikä täten antanut mitään ilmaiseksi kenellekään, ei edes omille lapsilleen. Myöhemmin Buffetin lapset ovat toki saaneet osuutensa isänsä omaisuudesta omien säätiöiden muodossa, mutta suurimman osan omaisuudestaan Buffet on lahjoittanut pois. Suhteesta lapsiin yleisesti Buffet toteaa kirjassa loistavasti: "Anyone can be a father, but you have to be a daddy too"

Yksinkertainen elämä

Myös naisasioiden osalta Buffetin elämää voi pitää vähintäänkin erikoisena. Vaimonsa kanssa hän asui erillään, edustustilaisuuksissa hän kävi toisen naisen kanssa ja kodinhoitajana toimi vaimon suosittelema nainen, jonka kanssa Buffet meni naimisiin ensimmäisen vaimon menehdyttyä sairauteensa. Kirjan perusteella saa myös kuvan, että Buffet on ollut kotonaan kohtuullisen avuton ja passattu. Mies on elänyt Coca-Colalla ja hampurilaisilla koko ikänsä ja käyttänyt kaiken aikansa uutisten lukemiseen, jotta ymmärtäisi paremmin sijoittamista. Hänelle jopa toimitettiin aamun lehti yöllä suoraan painosta, jotta hän ehti lukemaan sen yöaikaan ennen muita ja oli täten muita aikaisemmin tietoinen asioista. 

Buffet ja hallitustyöskentely

Mitä yritysten johtamiseen ja omistamiseen tulee voi kirjan perusteella todeta, että Buffetin vahvuus on ollut oikeiden yhtiöiden valinnassa, ei niinkään hyvässä hallinnossa. Buffet on ollut mukana useampien yhtiöiden hallituksissa, mutta kirjan perusteella hänen lisäarvoansa hallitustyöskentelyssä ei voi arvioida merkittäväksi. Kriisien hetkellä asiat ovat kulminoituneet pääomistajaan eli Buffetiin ja hän on joutunut ratkomaan ongelmia ja laittamaan mainettaan peliin yhtiön puolesta, kuten Salomonin tapauksessa, mutta muutoin Buffetin linja on ollut selkeä: johto johtaa ja hän pysyy erossa yrityksen asioista. 

Poimintoja kirjasta

• Spend less than you make. 
• With his first loss Warren learned three lessons: One lesson was not to overly fixate on what he had paid for a stock. The second was not to rush unthinkingly to grab a small profit. And third was about investing other people's money. If he made a mistake, it might get somebody upset at him. So he didn't want to have responsibility for anyone else's money unless he was sure he could succeed. 
• Valuing is not the same as predicting.
• In the short run, the market is not a voting machine. In the long run, it's a weighting machine.
• There are only three ways the stock market could keep rising at ten percent or more a year. One was if interest rates fell and remained below historical levels. The second was if the share of economy that went to investors, as opposed to employees and government and other things, rose above its already historically high level. Or, the economy could start growing faster than normal. It's "wishful thinking" to use optimistic assumptions like these.
• Although innovation might lift the world out of poverty, people who invest in innovation historically have not been glad afterward. "There were two thousand auto companies: the most important invention, probably, of the first half of the twentieth century. It had an enormous impact on people's lives. If you had seen at that time of the first cars how this country would develop in connection with autos, you would have said, "This is the place I must be". But of the tho thousand companies, as of a few years ago, only three car companies survived. And, at one time or another, all three were selling for less than book value, which is the amount of money that had been but into the companies and left there. So autos had an enormous impact on America, but in the opposite direction on investors."
• "It's wonderful to promote new industries, because they are promotable. It's very hard to promote investment in a mundane product. It's much easier to promote an esoteric product, even particularly one with losses, because there's no quantitative guideline". 
• "Money could make me independent. Then I could do what I wanted to do with my life. And the biggest thing I wanted to do was work for myself. I didn't want other people directing me. The idea of doing what I wanted to do every day was important to me". 
• "Be fearful when others are greedy, and greedy when others are fearful".
• Munger was always asking people, "what is the best business you've heard of?"
• Munger put not just his whole partnership, but all the money he had, and all that he could borrow into an arbitrage on one single stock, British Columbian Power. 
• Buffet and Munger defined risk as not losing money. To them, risk was "inextricably bound up in your time horizon for holding an asset". Someone who can hold an asset for years can afford to ignore its volatility. Someone who is leveraged does not have that luxury - the investor may not be able to wait out a volatile market. She is burdened by the "carry" that is, the cost and she depends on the lender's goodwill. 
• "It's so expensive to be rich" - Malcolm Forbes
• "Wall Street is the only place people ride to in a Rolls-Royce to get advice from people who take the subway."
• Buffet had been especially moved by the logic of Garrett Hardin, a leader of the population control movement, whose 1968 article "The Tragedy of the Commons" laid out the way that people who have no ownership stake in common goods - the air, the seas - overuse and destroy them. 
• "I'm not an investor in other people's funds". He was only interested as an owner. 
• "Derivatives are like sex. It's not who we're sleeping with, it's who they're sleeping with that's the problem."
• Buffet was of an age and from an era that viewed serving on boards as a quasisocial activity in which deference and politeness held sway. In 1998, that was the boardroom culture throughout America. This culture reflected the reality that the structure of corporate boards gave directors very little leeway with management. "As a director, you can't remotely tell management what to do. All this stuff you read in the press about the board setting strategy is baloney. As a board member, you can do practically nothing. If CEO thinks a director is smart and on his side, he'll listen to some degree, but ninety-eight percent of the time, he'll do what he wants to anyway. Listen, that's the way I run Berkshire."
• "I'm strictly hands-off. You guys run your own business. I won't interfere."
• Investing is laying out money today to get money back tomorrow. 
• A stock is a piece of business, not a bunch of number on a screen. 
• "You can't do well in investing unless you think independently. And the truth is, you are neither right nor wrong because people agree with you. You're right because your facts and reasoning are right. In the end, that's what counts."
• "If a cross-section of American industry is going to do well over time, then why try to pick the little beauties and think you can do better? Very few people should be active investors."
• "Cash combined with courage in a crisis is priceless."
• Challenged on his decision not to sell financial stocks in the spring of 2008, Buffet said he only sold when a company's competitive advantage disappear, he lost faith in management, or he needed cash. 
• "The purpose of life is to be loved by as many people as possible among those you want to have love you."
• "Treat your body like the only car you'll ever own."

Helmenkalastajan uusi painos

Osana sijoituskirjojen arviointia luin aikanaan Henri Elon Löydä helmet, vältä kuplat - tie tuottavaan osakesijoittamiseen teoksen. Aikaisempi arviointi teoksesta löytyy täältä. Henri Elo on päivittänyt teostaan finanssikriisin jälkeen, joten kertauksena vanhaan ja oppina uuteen otin isyyslomalukemisena päivitetyn painoksen tarkasteluun. Tässä joitain ajatuksia.

Henri Elo: Löydä helmet ja vältä kuplat

Nuori sijoittajakonkari

Kuten ensimmäisen arvion yhteydessä totesin, nostan hattua sille, että Elo on julkaissut kirjan omakustanteena. Ylipäätään Eloa voisi luonnehtia nuoreksi konkariksi, sillä nuoreen ikäänsä nähden hän on tuottanut kiitettävän paljon laadukasta tekstiä sijoittamisesta. Odotan siis päivää, jolloin häntä aletaan kutsua sijoittajakonkariksi Kim Lindströmin, Erkki Sinkon ja kumppaneiden tapaan. Selvää on, että nyt ja tulevaisuudessa Henri Elo on halutessaan se henkilö, keneltä kysytään mielipidettä suomalaisesta osakesijoittamisesta, koska harvalla on esittää yhtä laajaa ja analysoitua julkista näkemystä. Erityisesti annan painoarvoa hänen blogilleen, jota voi hyvin tituleerata yhdeksi Suomen parhaimmista talousblogeista. Ei varmastikaan ole helppoa tuottaa näkemykseen ja analyysiin perustuvia laadukkaita tekstejä päivästä toiseen Suomen seuratuimpaan talousmediaan, jossa kirjoitukset ovat vapaita myös kritiikille. Harva uskaltautuu tällaiseen avoimuuteen.

Uusi painos

Elon uusi painos ei sinällään tuo paljoa uutta sisältöä, mutta numeroiden päivitys ja näkemys ajankohtaiseen finanssikriisiin ovat kiinnostavia. Itse asiassa kirjan kertaus ei tullut ollenkaan pahitteeksi, koska se auttaa selkiyttämään ajattelua. Omaan ajatteluuni Elon buffetmainen sijoitustyyli ja ajattelutapa istuvat erinomaisesti. Aiemmin totesin, että Elon kirjan lukemista ei voi suositella aivan aloittelijoille vaan se vaatii tiettyä perehtyneisyyttä ja vihkiytymistä asialle. Silti teos on kattava paketti sijoittamiseen, joka tasoltaan sopisi erityisesti kauppakorkea- ja ammattikorkeakoulujen sijoittamisen kurssikirjaksi tai itseoppineille henkilöille, joilla on sekä aikaa että kiinnostusta yritysten perusteellisempaan analysointiin. Analyytikon aluille tämä on varma valinta vaikka pukin konttiin.

Akateemista analyysia?

En tiedä, millainen on suomalainen sijoituskirjallisuuden markkina, mutta toivoisin, että Elo kirjoittaisi lähivuosina uuden jatko-osan helmenkalastusoppaalleen. Nykyinen on toki vielä ajankohtainen paketti, mutta Elon blogien pohjalta riittäisi materiaalia myös uuteen opukseen. Toinen toive on, että Elo jatkaisi gradussa kehittelemiään arvonmääritysmalleja myös akateemisella kentällä, koska ajatuksissa saattaisi hyvinkin olla aineksia väitöskirjalle. Suomessa hyvät sijoitustoimintaan sekä yritysten analysointiin ja arvonmääritykseen liittyvät väitöskirjat kun ovat valitettavan vähäisiä, joten olisi toivottavaa, että käytännön osaaja antaisi kontribuutionsa myös alan teorian kehittämiselle.

Poimintoja

Warren Buffetilta poimitaan usein kuolemattomia kiteytyksiä ja sitaatteja sijoittamisesta. Tässä poimintoja helmenkalastajalta:

• Elinvoimainen pörssi on samalla varmistin, ettei kukaan voi ostaa kansallisomaisuuttamme ale-hintaan, alta tiskin.
• Markkina-arvon kehitys on laaja-alaisempi menestysmittari kuin kirjanpidon tulos. Tilinpäätös kuvaa vain mennyttä, mutta pörssikurssi mittaa myös sitä, mitä yritys on tehnyt tulevan menestyksen turvaamiseksi. Osakemarkkinoilla osakkeet hinnoitellaan ensisijaisesti tulevaisuuden liiketoimintanäkymien perusteella.
• Pääoma tuottaa suhteellisen vakaasti yhtiöiden liiketoiminnassa ja samalla yritykset kasvavat. Juuri tähän arvonlisään pörssiosakkeiden ylivertainen tuotto eli kurssinousu ja osinko pitkän päälle perustuvat.
• Fundamenttisijoittaja ostaa ikään kuin palasen yritystä. Hän lyö vetoa enemmän yhtiön taloudellisesta kehityksestä kuin huomispäivän pörssikurssista. Hän pyrkii ostamaan laatua alehintaan.
• On myös muistettava, mikä on sijoitusanalyytikon tyypillisen työnantajan eli pankkiiriliikkeen etu. Se on se, että annetaan mahdollisimman paljon suosituksia, joiden perusteella tehdään mahdollisimman paljon osakekauppoja - mutta myös se, että niin suositukset kuin kaupat olisivat mahdollisimman hyviä ja tuottoisia. Pankkiiri elää välityspalkkioista.
• Sijoittajan kannattaa yleensä odottaa korkeampaa tarjousta - oli sitten kyse julkisesta ostotarjouksesta tai lunastuksesta. Varsinkin jos ostotarjous on vihamielinen, yritysjohto pyrkii tekemään kaikkensa osakkeenomistajalle edullisemman vaihtoehdon löytämiseksi.
• Jos yhtiöllä on pörssissä kaksi suunnilleen samanhintaista mutta äänivallaltaan toisistaan poikkeavaa osakesarjaa, pitkäaikaisen sijoittajan kannattaa yleensä suosia äänivaltaisempia osakkeita, koska yritysjärjestelyssä tai osakesarjojen yhdistämisessä niistä maksetaan useimmiten korkeampi hinta. Valta ei jää neuvottelupöydässä vaille hintalappua.
• Yrityksen rahantarpeet voidaan jakaa kolmeen luokkaan: 1) käyttöomaisuusinvestointeihin, 2) käyttöpääoman kasvuun sekä 3) tappioiden kattamiseen ja rahoituskriisin välttämiseen. Kaksi ensin mainittua liittyvät liiketoiminnan kasvuun tai modernisointiin, kolmas hengissä pysymiseen.
• Yrityskaupassa syntyvä liikearvo ei ole itsessään paha asia, vaan pikemminkin luonnollinen seuraus, jos ostokohteena on elinvoimainen yritys. Kukapa myisi rahasammon pelkkien metalliosien hinnalla?
• Palkkojen ja niiden sivukulujen osuus jalostusarvosta on viime vuosina ollut pörssiyhtiöillä keskimäärin kaksi kolmasosaa (BC, mediaani n. 130 yhtiötä). Toisin sanoen työntekijä on saanut työn tuotoksesta kaksi kolmannesta ja yksi kolmannes on jakautunut pääoman kustannuksiin eli poistoihin, korkokuluihin, osinkoihin osakkaille sekä veroiksi yhteiskunnalle. Palkkojen osuus jalostusarvosta vaihtelee yrityksittäin.
• Jotta sijoittaja voisi istua rauhallisin mielin salkkunsa päällä, hänen pitää osata määrittää pörssikurssinsa itse, ilman pörssiä. Ja vieläpä eri tilanteissa. Tämä on ehkä osakesijoittajan vaikein, mutta samalla mielenkiintoisin koitinkivi.
• Osake todennäköisesti antaa vähintään noin 10 prosentin tuoton vuosittain, jos yhtiö pystyy kerryttämään osakekohtaista tulosta osakkeesta maksetun hinnan verran seuraavien 10 vuoden aikana. Tästä 10 vuoden muistisäännöstä sijoittajan kannattaa lähteä liikkeelle ja samoin palata siihen aina silloin, kun analyysit tai oma ajattelu käyvät liian monimutkaisiksi.
• Pitkän aikavälin sijoittajan kannattaa harkita tarkoin selvästi voitollisten osakkeidensa myyntiä. Tällöin hän ikään kuin menettää verottajalta saamansa korottoman sijoitusluoton eli 28 prosenttia voiton määrästä. Uuden sijoituksen pitäisi olla jatkossa huomattavasti vanhaa tuottavampi, jotta sijoittajan salkku saavuttaisi aiemman arvonsa.
• Sijoittaja voi konkretisoida P/E-luvun merkityksen jakamalla salkkunsa arvon salkun yhtiöiden keskimääräisellä P/E-luvulla ja tämän luvun edelleen 52:lla. Eli jos salkun arvo on 5000 euroa ja salkussa olevien yhtiöiden keskimääräinen P/E noin 15, vastaukseksi saadaan 6,4 euroa (=5000/15/52). Vastaus kertoo, kuinka monta euroa yritykset tahkoavat sijoittajalle tulosta, siis uutta varallisuutta, yhden viikon aikana.
• Eräs käytännönläheinen tapa arvioida kuluttajayhtiöiden brändien arvoja ja sitä kautta osakesijoituksen kiinnostavuutta on vähentää yhtiön velattomasta markkina-arvosta taseen oma pääoma ja lisätä aineettomat hyödykkeet. Tämä erotus jaetaan sitten brändien lukumäärällä, jolloin saadaan selville eräänlainen brändin teoreettinen keskihinta. Tämä kuvaa ikään kuin brändiin sisältyviä oman pääoman tuottovaatimuksen ylittäviä tuotto- ja kasvuodotuksia.
• Yhtiöissä, joissa asiakkaalla tai tavarantoimittajalla on huomattava omistus ja äänivalta, on vähintään näennäinen riski siitä, että yhtiöllä on muitakin tavoitteita kuin pelkästään osakkeenomistajan hyödyn maksimointi. Tämän vuoksi monet osuuskuntataustaiset yhtiöt on hinnoiteltu pörssissä vuosikaudet keskimääräistä alemmalle tasolle.
• Yksipuolinen omistusrakenne voi vaikuttaa P/B-lukua entisestään alentavasti. M-real on aina ollut muita metsäyhtiöitä aliarvostetumpi osaltaan todennäköisesti siksi, että Metsäliitto Osuuskunnalla on noin 61 prosenttia M-realin osakkeiden äänivallasta. Sama pätee turkishuutokauppoja järjestävään Turkistuottajiin, jonka äänistä Suomen Turkiseläinten Kasvattajain Liitolla oli toukokuussa 2010 noin 62 prosenttia. Jos yhtiö kykenee aliarvostuksesta huolimatta kohtalaiseen pääoman tuottoon, seurauksena on yleensä hyvä tai erinomainen osinkotuotto, kuten Turkistuottajilla on ollut.
• Jos sijoittaja haluaa omistaa vain harvoja yhtiöitä, harkinnanarvoisia voisivat olla esimerkiksi pankit, mediatalot, teleoperaattorit ja päivittäistavarakaupan yhtiöt. Nämä alat ovat useiden muiden toimialojen eräänlaisia johdannaisaloja ja siksi niiden kehitys on erikoistoimialoja vakaampaa eri markkinaolosuhteissa. Vehrein kukoistus ja synkin romahdus niin tuloksissa kuin osakekursseissa osuvat useimpina aikoina muille aloille.
• Monialayhtiöt ja sijoitusyhtiöt arvostetaan pörssissä yleensä alemmaksi kuin mitä niiden osien tai sijoitusten käypien arvojen summa antaisi arvoksi. Sijoittaja maksaa suhteellisesti enemmän yhden alan liiketoiminnasta, koska tällöin yhtiöitä on helpompi johtaa ja resursseja allokoida eli jakaa. Lisäksi sijoittaja saa vapauden näin itse päättää salkkunsa tarkasta toimialajaosta.
• Senttiosakkeiden kaupankäyntiin liittyy suuria ongelmia. Jos esimerkiksi ostolaita (paras voimassa oleva ostotarjous) on 9 senttiä ja myyntilaita 10 senttiä ja sijoittaja päättää ostaa osaketta, niin hän joutuu maksamaan osakkeesta 10 senttiä. Jotta hän voisi myydä voitolla, pitää jonkun ostaa osake 11 sentillä eli 22% korkeammalla hinnalla kuin mitä muut siitä sijoittajan ostaessa tarjosivat.
• Pienillä ja keskisuurilla yhtiöillä on yleisesti ottaen suuryhtiöitä paremmat kasvumahdollisuudet, enemmän elintilaa. Jos pienellä yhtiöllä on hyvä kasvustrategia ja se toimii kasvavilla markkinoilla, voi käydä niin, että pieni yhtiö onkin hetken päästä suuryhtiö ja pieni markkina-arvo suuri markkina-arvo - ja pieni sijoittaja suuri sijoittaja.
• Jos sijoittaja myy hyviä tulosuutisia julkaisseita firmoja ja ostaa huonoja uutisia julkaisseita, hän omistaa aina juuri niitä yhtiöitä, jotka painivat yritystalouden isoimman ja vakavimman ongelman kanssa. Sen nimi on kannattavuusongelma.
• Riippumatta suhdannevaihteluista yksi strategia toimii aina: hajauta ajallisesti, hajauta eri toimialoille ja sijoita pörssiin vain sen verran rahaa kuin sinulla on varaa menettää. Tutki yrityksiä, älä suhdaneita - yritykset tuottavat voittoa, suhdanteet päänvaivaa!
• Sijoittaja on sopuli, joka janoaa kasvutarinoita. Nämä tarinat eivät läheskään aina toteudu, sillä kasvua ei riitä kaikille. Sen sijaan tylsien, mutta kestävän kilpailuedun omaavien yritysten on helpompi täyttää kursseihin ladatut odotukset ja tarjota kelpo tuottoa sijoittajalle.

T. Harv Eker

I had never heard of T.Harv Eker before my friend and a personal trainer suggested to read one of his books and to check out his blog. He had attended T.Harv's seminar and knew the poem Attitudes of Wealth by heart. With this recommendation I decided to buy a book The Secrets of the Millionaire Mind and check some blog posts.

My first reaction to T.Harv Eker's material was that "Dude, this is hard core stuff!". I have read Robert T. Kiyosaki's books and I would say that these two are quite similar. Both are pretty straightforward, both rely on dualistic presentation style (rich vs poor) and both are more practical than academic with their argumentation. When it comes to books, I wouldn't say the one is better than the other. If you have read one, there is not much value added to read another one. However, I think T. Harv Eker's blog is worth of following. Actually, the blog is much better than the book. The blog is more specific, more interesting and does not promote so much T. Harv's seminars as the book does.

Some examples of T.Harv Eker

• Money is energy. Most people put work energy in and get money energy out. People who achieve financial freedom have learned how to substitute their investment of work energy with other forms of energy. These forms include other people's work, business systems at work, or investment capital at work. Again, first you work hard for money, then you let money work hard for you.
• "The key to success is to raise your own energy; when you do, people will naturally be attracted to you. And when they show up, bill'em!" - Stuart Wilde
• Law of Income: "You will be paid in direct proportion to the value you deliver according to the marketplace".
• Parkinson's law: "Expenses will always rise in direct proportion to income".
• "The purpose of our lives is to add value to the people of this generation and those that follow". - Buckminster Fuller
• Definition of an entrepreneur: "A person who solves problems for people at a profit".
• "If you want to fly with the eagles, don't swim with the ducks"
• Money will only make you more of what you already are.
• The goal of creating wealth is not primarily to have a lot of money, the goal of creating wealth is to help you grow yourself into the best person you can possibly be.
• Poor people trade their time for money. The problem with this strategy is that your time is limited. This means that you invariably have a ceiling on your income. If you choose to get paid for your time, you are pretty much killing your chances for wealth. This rule also applies to personal service businesses, where, again, you generally get paid for your time.
• The true measure of wealth is net worth, not working income. Always has been, always will be. Net worth is the financial value of everything you own. To determine your net worth, add up the value of everything you own, including your cash and investments such as stocks, bonds, real estate, the current value of your business if you own one, the value of your residence if you own it, and then subtract everything you owe. Net worth is the ultimate measure of wealth because, if necessary, what you own can eventually be liquidated into cash.
• The four factors of net worth are: 1) income, 2) savings, 3) investments, 4) simplification.
• Income comes in two forms: working income and passive income. Working income is the money earned from active work. Passive income is money earned without actively working.
• Simplification goes hand in hand with saving money, whereby you consciously create a lifestyle in which you need less money to live on. By decreasing your cost of living, you increase your savings and the amount of funds available for investing.
• Until you show you can handle what you've got, you won't get any more.
• Rich people employ other people to work for them and their money to work for them.
• The definition of financial freedom is the ability to live the lifestyle you desire without having to work or rely on anyone else for money.
• Success is a learnable skill. Success is not a "what", it's a "who". The good news is that "who" you are is totally trainable and learnable.
• To get paid the best, you must be the best.
• Every master was once a disaster

Attitudes of Wealth by T. Harv Eker

I'm an excellent money manager, I always pay my self first.

I put money into my financial freedom fund everyday.

My money works hard for me and makes me more and more money.

I earn enough passive income to pay for my desired lifestyle.

I am financially free I work because I choose to not because I have to.

My part time business is managing and investing my money and creating passive income streams.

I Create my life, I create the exact amount of my financial success!

I play the money game to win.

My intention is to great wealth and abundance.

I admire and model rich and successful people.

I believe money is important, money is freedom and money makes life more enjoyable.

I get rich doing what I love, I deserve to be rich because I add value to other peoples lives.

I am a generous giver and an excellent receiver!

I'm truly great full for all the money I have now.

Lucrative opportunities always come my way.

My capasity to earn, hold and grow money expands day by day!!!

Sources:

T.Harv Eker The Secrets of the Millionaire Mind

T.Harv Eker Blog (www.harveker.com)

T.Harv Eker Wealth Principles