Vierailin viime viikolla kirjoittajana Arvopaperin kumppaniblogissa. Kirjoitin omistamisen filosofisisista lähtökohdista eli itsensä omistajuudesta. Alla linkki Arvopaperin sivulle ja tekstini.
Olen, siis omistan
Minä omistan itseni. Kuka muu minut omistaisi? Omistan sekä kehoni että
mieleni. Omistan myös ajatukseni ja toimintani tulokset, omat
aikaansaannokseni. Kenelle muulle ne kuuluisi? Olen, siis omistan. Kaikki me
omistamme, ainakin itsemme. Itsensä omistajuus (self-ownership) on ihmisen
elämän ja ihmisarvon perusta. Itsensä omistajuus on luonnollinen ja
rajoittamaton ihmisoikeus. Ilman sitä olisimme muiden määräysvallassa olevia
orjia. Omistajuus on erottamaton osa ihmisyyttä.
Koska olen ja omistan, mitä kaikkea minä omistan? Miten minä omistan?
Miksi minä omistan? Miten huolehdin itsestäni ja omaisuudestani? Koska
omistajuuden perusta on ihminen itse, kannattaa ensin investoida itseensä. On
fiksua pitää huolta arvokkaimmasta omaisuudestaan eli kehostaan ja mielestään.
Toiseksi voi miettiä aikaansaannostensa arvoa. Mitä sellaista minä teen,
ajattelen ja tuotan, millä on muille arvoa? Miten jaan tuotokseni ja saanko
siitä kunnon korvauksen? Myynkö aikaani ja osaamistani työnantajalle kiinteää
korvausta eli palkkaa vastaan vai toiminko suoraan omaehtoisena yrittäjänä? Oli
työtapani kumpi tahansa, saan vastinetta tuotokselleni vain vapaaehtoisessa
vaihdannassa. Vapaaehtoisessa vaihdannassa molemmat osapuolet saavat enemmän
kuin antavat, muutoin vaihdantaa ei tapahtuisi. Molemminpuolinen lisäarvo on
mahdollista siksi, että arvostamme asioita eri tavalla eri tilanteissa.
Vaihdanta vapauttaa tämän yhteisen arvohyödyn.
Omaisuutta on kahdenlaista. On luonnollista omaisuutta, jonka saamme
syntyessämme ja on karttuvaa omaisuutta, jonka saamme vain säästämällä.
Säästäminen on teoriassakin ainoa tapa lisätä omaisuutta. Säästäminen
tarkoittaa sitä, että kulutamme vähemmän kuin vapaaehtoisessa vaihdannassa
saamme vastiketta. Tällöin kertyy vastikevarantoa eli varallisuutta. Myös
perintö ja lahjat ovat vapaaehtoisen vaihdannan kautta saatua vaurautta, niistä
vain emme ole joutuneet antamaan vastinetta. Samoin omaisuutemme
arvonmuutokset, sekä nousut että laskut, ovat vaihdantaa, koska muutokset
realisoituvat vain vaihdannassa.
Omaisuudellamme on kaksi arvoa. Ensinnäkin on subjektiivinen arvo eli
omaisuuteni arvo minulle henkilökohtaisesti sellaisena kuin se on.
Subjektiivisesti kannattaa omistaa sellaista varallisuutta, jolla on itselle
eniten arvoa, siis joka parhaiten vastaa omaa arvomaailmaa. Pidä omaisuutesi
siellä, missä on sydämesi.
Toiseksi omaisuudella on vaihdanta-arvo eli ostovoima, joka määräytyy
markkinoilla vapaaehtoisessa vaihdannassa muiden ihmisten arvostuksista.
Vaihdantatarkoituksessa kannattaa omistaa varallisuutta, jolla on muille eniten
arvoa sekä nyt että etenkin tulevaisuudessa. Omaisuudestasi kannattaa pitää
huolta, sillä ostovoimasi on yhtä kuin tuottamasi lisäarvon ja vaurautesi
vaihtoarvon summa. Ostovoima on vapautta toteuttaa omia tavoitteita
vaihdannassa.
Olemme ja omistamme, vaihdamme ja vaurastumme. Omistajuus kuuluu siis
kaikille.
Tero Luoma, sijoitusjohtaja,
Taaleritehtaan Pääomarahastot Oy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti