Blogin facelift

Blogi on saanut uuden visuaalisen ilmeen. Tästä suurin kiitos kuuluu ystävälleni Mika Rantaselle, joka on sekä idean isä että mestari. Olen otettu siitä, että elämässäni on hänen kaltaisiaan ihmisiä. Ilman Mikaa tämäkin kehitysaskel olisi jäänyt ottamatta ja lopputulos ei olisi yhtä loistava.

Nyt julkaistu versio kehittyy vielä matkan varrella. Faceliftin tavoitteena oli tehdä blogista raikkaampi, helpommin luettava ja persoonallisempi. Toivottavasti tässä onnistuttiin. Itse olen ainakin enemmän kuin tyytyväinen tulokseen. Tämän blogin tavoitteena on olla ennen kaikkea tietopankki talouden ja omistajuuden teemoista. Tätä tavoitetta palvelemaan teimme ilmeen uudistuksen yhteydessä muutamia muitakin uudistuksia:

1. Profiili: Tietoja minusta osiosta löytyy lyhyt kuvaus blogin kirjoittajasta eli minusta. Tämä osio täydentyy myös matkan varrella.
2. Linkit: Lisäsimme tekstien alle mahdollisuuden lähettää teksti linkkinä kaverille esimerkiksi sähköpostiin tai sosiaalisiin medioihin.
3. LinkWithin: Lisäsimme toiminnon, joka nostaa esille tekstiin liittyviä samanaiheisia aikaisempia tekstejä, jotka saattaisivat kiinnostaa lukijaa.
4. Tunnisteiden lisääminen: Jotta oleellisen tiedon löytäminen olisi jatkossa helpompaa, tulen lisäämään sekä vanhoihin että uusiin teksteihin uusia tunnisteita. Erityisesti omistajuus-teema tullaan pilkkomaan paremmin omaksuttaviin osa-alueisiin.
5. Kuvien lisääminen: Tähän asti blogi on ollut tekstivoittoinen. Jatkossa tavoitteena on lisätä kuvia, videoita ja visuaalisia esitystapoja. Myös vanhoihin teksteihin tullaan lisäämään aiheeseen sopivia kuvia.
6. Toiminnot-palaute: Lukijoiden palaute on äärimmäisen arvokasta, joten lisäsimme tekstien alle toiminnon, joka kysyy lukijan mielipidettä siihen, oliko teksti a) mielenkiintoinen, b) informatiivinen ja c) kannattiko se lukea.

Sisällön osalta on jatkossakin luvassa tuttua tavaraa. Reilu vuosi blogin kirjoittamista takana ja tekstejä on tullut tuotettua noin 150. Teema on terävöitynyt erityisesti omistajuuteen, joka on väitöstutkimukseni myötä tämänhetkinen kiinnostuksen kohteeni. Ideoita uusista teksteistä syntyy yhä enemmän kuin ehtii kirjoittamaan, joten ajankäyttöni on tärkein rajoittava tekijä tekstien tuottamiselle. Kaikki pohdinnot eivät ole aina loppuun asti harkittuja, mutta se lienee myös osa blogin luonnetta.

Toivon, että pidät uudesta ilmeestä, olet nauttinut lukemistasi teksteistä ja uudet työkalut parantavat käyttökokemustasi. Kommentteja, kehitysehdotuksia ja kirjoitusideoita otetaan ilolla vastaan.

Milton Friedman and The 4 Ways to Spend Money

According to Milton Friedman there are 4 ways of using money:

1. Spend your own money on yourself

2. Spend your own money on someone else

3. Spend someone else's money on yourself

4. Spend someone else's money on someone else

Here is a nice lesson on how the spending of money happens in a society.

Plato on Ownership

Plato's overarching concern was that wealth may come to be honored rather than virtue. Ownership rules in the Republic are designed to avoid two evils. The first evil is the desire for wealth which Plato fears will overtake the desire for virtue as the primary human motive or goal. The second evil is social conflict or discord which inevitably results from unequal privately owned shares. Plato believes it is possible to fetter human desires by means of communal ownership in order to avoid the two evils.

In Laws, Plato continues to believe communal form of ownership is ideal:

"The first best society, then, that with the best constitution and code of law, is the one where the old saying is most universally true of the whole society. I mean the saying the 'friends' property is indeed common 'property'. If there is now on earth, or even should be, such a society - a community in womenfolk, in children, in all possessions whatsoever - if all means have been taken to eliminate everything we mean by the word ownership from life; if all possible means have been taken to make even what nature has made our own in some sense common property, I mean, if our eye, ears, and hands seem to see, hear, act in the common service; if moreover, we all approve and condemn in perfect unison and derive pleasure and pain from the same sources - in a word, when the institutions of society make it most utterly one, that is a criterion of their excellence than which no truer or better will ever be found."

Plato's form of land ownership differs from private ownership in that there are no rights to buy and sell land, no rights to bequeath land to other than male heirs, and no right to sub-divide the land. To this extent land ownership more closely resembles the feudal rather than the private form. Plato's form of land ownership also differs from private ownership because only inheritance is a legitimate criterion of title.

Plato states that a city which permits private ownership will inevitably be an unstable city of rich and poor.

One of the most confusing aspects of Plato's thinking is his approach to women and children. According to Plato the guardian's children ought to be considered communal property, i.e. all of the guardians considering all of the children their own.

"The passion for wealth which leaves a man not a moment of leisure to attend to anything beyond his personal fortunes. So long as a citizen's whole soul is wrapped up in these, he cannot give a thought to anything but the day's takings. Any study or pursuit which tends to that result everyone sets himself to learn and practice: all others are laughed at to scorn. Here, then, we may say, is one reason in particular why society declines to take this or any other wholly admirable pursuit seriously, though everyone in it is ready enough, in his furious thirst for gold and silver, to stoop to any trade and any shift, honorable or dishonorable, which holds out a prospect of wealth, to scruple at no act whatsoever - innocent, sinful, or utterly shameful - so long as it promises to sate him, like some brute beast, with a perfect glut of eating, drinking, and sexual sport."

Source:

James O. Grunebaum, Private Ownership, p. 25-35

Perheyhtiön omistajastrategia

Omistajastrategian muodoista löytyy kirjallisuudesta vain harvoja esimerkkejä. Yksi parhaista löytyy Matti Laineman teoksesta Hallituksen strateginen rooli. Laineman mukaan perheyhtiön omistajastrategia sisältää linjauksia seuraavilla alueilla:

1. Suvun omistajuuden jatkuvuus

• Sallitaanko suvun ulkopuolisia omistajia ja jos, niin missä määrin ja miten
• Sallitaanko omistuksen jatkuva hajautuminen vai ei. Jos ei, miten omistuksen hajontaa vähennetään

2. Omistajuus vs. johtaminen

• Millainen on suvun jäsenten oikeus saada työpaikka yrityksestä ja millä edellytyksillä jäsenet voivat edetä yrityksen johtoon
• Mikä on suvun jäsenten ja ulkopuolisten jäsenten suhde johdossa ja hallituksessa
• Miten suvun yhteisten tavoitteiden ja näkemysten yhteensovittaminen organisoidaan yrityksen hallinnon ulkopuolella (sukuraati yms.)
• Miten yrityksen ulkopuolella olevia omistajia koulutetaan omistajuuteen

3. Suvun yhteinen visio yrityksen kehittämisestä

• Kasvuun, kilpailuasemaan, monialaisuuteen, kansainvälisyyteen tai kannattavuuteen liittyvät päämäärät ja tavoitteet

4. Pääoman hankkiminen ja pääomarakenne

• Miten kasvu rahoitetaan
• Millainen vakavaraisuus on tavoitteena

5. Millaisia riskejä ollaan halukkaita ottamaan

• Yksittäisen riskin yläraja
• Liiketoiminnalliset riskinoton rajoitukset (millaisessa bisneksessä halutaan olla)

6. Miten yrityksen osakkuudesta luopuvien lunastus järjestetään

• Miten osakkeet arvioidaan (jatkuva vuosittainen arviointi tai muu peruste)
• Miten järjestetään sisäiset markkinat tai yrityksen lunastus

7. Osinkopolitiikka

8. Yrityksen johdon ja henkilöstön palkitsemisjärjestelmät

• Keitä palkitaan
• Miten paljon tuloksesta varataan palkitsemiseen
• Mitkä ovat palkitsemiskriteerit
• Millaisia palkitsemisjärjestelmiä hyväksytään

9. Mitkä ovat niitä arvoja, joista suku ei halua yrityksen luopuvan

Lähde: Matti Lainema Hallituksen strateginen rooli, s. 216

The Concept of Ownership

James O. Grunebaum's book Private ownership is one of the classics of ownership. This book is also a key part of the theory background of my dissertation. In the following posts I will share some of my notes of his main ideas. Some of you might regard this to be 'academic jargon', but hopefully some of you also find the joy of the philosophy of ownership.

The concept of ownership

Principally, the word ´property´ seems to connote something in the thing or object rather than the idea that ownership is a relation between persons with respect to things. Ownership is a set of relations constituted by rights and duties among persons. There is nothing in the object owned which marks it off as mine, yours, or ours. Second, the word 'property' is too often used to refer only to land or what is called real property. Ownership has a much broader connotation. (s. 3-4)

Ownership in general is a right constituted relationship, or set of relationships, between persons with respect to things. (4)

In The German Ideology, Marx defines ownership as "the relations of individuals to one another with reference to the material, instrument and product of labor". (4)

Locke's clearest definition of ownership in the Second Treatise is that "...for I have truly no property in that, which another can by right take from me, against my consent". Locke's definition creates webs of rights and duties which focus about what is owned. Thus, to own something involves rights of owners and creates in others duties not to take from or interfere with an owner's use of what he owns. (4)

A specific form of ownership is a unique particularization of the subject, object and content of the relation from among the many possible ones. (4-5)

The rules which prescribe the rights and duties that constitute the ownership relation may be either moral or legal or both. (5)

Hobbes claims that there is no ownership, no mine and thine, in a state of nature. Unless the members of a society acknowledge the same set of ownership rules, ownership will make no sense at all. Without such rules everyone could own everything and no one could own anything. (6)

Private ownership

There is no real consensus about which rules define private ownership. Many different sets of rules are used which resemble each other in a variety of ways. One definition is that private ownership is "the exclusive right of a person over a thing". And it is a majestic right a right so vast in scope that no other comes remotely close to it. It is indeed so total, so absolute that it alone of all rights survives death. (8)

Private ownership can be defined by specifying the subject, object, and the content of the ownership relation. The subject of the relation is persons generally. Private ownership places no limits upon who may be owners. Owners may be single individuals or groups of individuals. Of course if persons are themselves owned, as slaves, children, or wives, then they cannot be owners. The object of the relation in a system of private ownership is any possible ownable, i.e. anything at all, including persons in some cases. Some forms of ownership may limit the domain of objects which may be privately owned, e.g. by excluding persons or by excluding lands and resources from the object of relation. (9)

It is the content of the private ownership relation which best defines it in contrast to other forms. The content of the private ownership relation consists in vestiture of the the right to use ownables in any way whatsoever limited only by the moral law. Private owners have the right to use and manage what they own as they please. Use and management include not only physical control of and alternations to what is owned but also the conditions in which others may use what is owned, e.g., when others may enter upon privately owned land. Private owners also have unrestricted rights to the income or the capital from what they own, i.e. unlimited fiscal control. These rights include not only money from rents or leases but also the right to sell at a profit or to destroy what one owns. (10)

Criteria of the title

The requirement of consistency demands that the criteria of title be such that no individual or group of individuals can both own and not own the same thing at the same time and in the same way. Consistency does not exclude joint and common ownership nor does it exclude the possibility that some things may be unownable. What is required is only a consistent assignment of rights over things. (13)

The determinacy requirement demands that it must be possible, at least in principle, to unambiguously determine whether a person does or does not own some particular thing. Determinate criteria of title would in principle supply an account of what would establish uncontestable title were it to exist. (13)

Third, the criteria of title must be complete. Completeness demands that if something is ownable according to a set of ownership rules then it must be possible for someone or some group to own it. This is not to say that every set of ownership rules permit ownership of every kind of thing or that everyone own something. Completeness only requires that for everything which can be owned, relative to a specific set of ownership rules, the criteria of title must prescribe a procedure for ownership, or for non-ownership of that thing.

Ownership rules

All systems of ownership rules perform two essential social functions: they assign rights to individuals or groups of individuals, and they prescribe mechanisms for the acquisition, transfer, and alienation of these rights. (11)

Ownership rules can be either legal or moral or both just as long as they are acknowledged. (11)

There is nothing anomalous about entailments in private ownership. Many persons who possess ownables such as lessees, bailees, or trustees, cannot exercise all of the private ownership rights. (10)

It is sometimes thought that all systems of ownership rules, i.e. all specific forms of ownership, grant to owners the right to exclusively control all uses of what they own. This is twofold mistake. First, exclusivity is not a right at all. Second, although there is a sense of 'exclusivity' which is entailed by ownership, this does not extend to the right to control all uses of what one owns. Ownership does entail exclusivity in the sense that owners have rights over what they own which they alone, or their designees, may exercise; there are the rights over what they own which others, non-owners, simply lack. Exclusivity is not a right over and above the other rights of title; rather 'exclusivity' in this context is only a summary expression for the idea that the rights of the title vest only in the owner. (19)

A.M.Honoré argues that a right of recovery from unlawful appropriation is an essential right in the legal concept of liberal ownership. (19)

Source

James O. Grunebaum, Private Ownership, 1987.

Helsinki City Marathon 2010

Tällä kertaa teksti menee teemasta ohitse, mutta sen verran moni on kysellyt kuulumisia ja kokemuksia viikonlopun Helsinki City Marathonista, joten parempi jakaa ajatukset blogissa.

Lähtötilanne lyhyesti oli se, että takana oli vajaa vuosi valmennettua harjoittelua ja Helsinki City Marathon oli asetettu kesäkauden päätavoitteeksi. Alkukesästä kuitenkin tuli mutkia matkaan kun penikat pamahti. Seurasi seitsemän viikon juoksutauko ja Paavo Nurmen puolikas oli pakko jättää väliin. Olin jo heittää kirveen kaivoon koko HCM:n suhteen, mutta onnekseni sain lainaksi kunnon cyclocross-pyörän, jolla pääsin tutustumaan pyöräilyn saloihin ja pitämään yllä peruskuntoa. Juoksuharjoittelu jäi kuitenkin väliin ja vasta reilua viikkoa ennen H-hetkeä pystyin ottamaan ensimmäisiä juoksuaskelia.

Ennen lähtöviivaa ei saa luovuttaa ja kesä ilman marathonia olisi harmittanut, joten päätin lähteä koittamaan, miten koivet kestää. Tavoitteena oli kuunnella kehoa ja keskeyttää, jos juoksu ei suju. Kerran olen jo jalkani katki juossut, joten josko niistä armeija-ajoista olisi edes vähän viisastunut. Toisaalta kun marathonille matkaan lähtee niin ei tällä luonteella matkasta mitään puistokävelyä tule, joten lähdin tavoittelemaan neljän tunnin alitusta.

Tankkaus oli tällä kertaa varsin erilainen. Aikaisemman määrän eli pastan ja hiilarien ahmimisen sijasta tankkiin laitettiin laatua eli salaatteja, superfoodeja ja suola-sitruunavettä. Olo oli selvästi kevyempi ja energisempi eli taktiikka tuntuisi toimivan. Matkalla menovetenä oli kisaurheilujuoma, vesi ja energiageelit tasaisella tahdilla alusta alkaen.

Marathonkonkarit sanovat, että tuskin koskaan kohdalle osuu täydellinen kilpailu. Aina on jotain vastoinkäymistä jossain välissä, muuten marathon ei olisi marathon. Myös toinen totuus tuli todistetuksi: marathon alkaa vasta kolmestakympistä. Siihen asti meno on valmistautumista loppuhuipennukseen.

HCM 2010 oli omalta osaltani helppo aina 35km kohdalle. Juoksu rullasi, olin aikatavoitteesta edellä ja hetken jo ehti haaveilla, että tästä voisi tulla todellinen jymyjuoksu. No ne haaveet haihtuivat viimeistään Lehtisaaren lepikkoon. Maha petti, geeleistä tuli jellyä ja neste ei enää imeytynyt. Jalat ja pää pelasivat, mutta keskivartalo kramppasi. Siinä sitten osittain sikiöasennossa yritin jatkaa juoksua, koska tiedossa oli, että kävely kangistaa ja siihen leikkiin lähtiessä peli on nopeasti pelattu. Tuhlasin silti 7 kilometriin varmaan tunnin. Se mikä siihen asti oli saavutettu kelloon hyvää kääntyi minuutti minuutilta takamatkaksi. Katainen on kuitenkin pakko pitää takana, se ajatus kannustaa kiristämään.

Henkinen helpotus koitti taas neljässäkympissä. Ehkä tässä onkin saumoja neljään tuntiin. Yritetään eli lisää hanaa. Loppu tultiin taas lentämällä ja kävelijöitä kiertämällä. Kello vain kävi liian kovaa. Stadion näkyy, mutta maalia ei missään.

Lopulta maalisuora, niin paljon kuin kropasta lähtee. Maali, tavoiteaika 4:00 oman kellon taulussa. Tuuletus. Tyhjä olo. Pysähdys. Jumitus. Linkutus. Merja maalipaikalla. Suukko. Mitali. Mitä tuli tehtyä? Kokemusta rikkaampi. Vastoinkäymiset voitettu. Voimantunne. Hieno tapahtuma. Mitähän seuraavaksi? Miksi?

T. Harv Eker

I had never heard of T.Harv Eker before my friend and a personal trainer suggested to read one of his books and to check out his blog. He had attended T.Harv's seminar and knew the poem Attitudes of Wealth by heart. With this recommendation I decided to buy a book The Secrets of the Millionaire Mind and check some blog posts.

My first reaction to T.Harv Eker's material was that "Dude, this is hard core stuff!". I have read Robert T. Kiyosaki's books and I would say that these two are quite similar. Both are pretty straightforward, both rely on dualistic presentation style (rich vs poor) and both are more practical than academic with their argumentation. When it comes to books, I wouldn't say the one is better than the other. If you have read one, there is not much value added to read another one. However, I think T. Harv Eker's blog is worth of following. Actually, the blog is much better than the book. The blog is more specific, more interesting and does not promote so much T. Harv's seminars as the book does.

Some examples of T.Harv Eker

• Money is energy. Most people put work energy in and get money energy out. People who achieve financial freedom have learned how to substitute their investment of work energy with other forms of energy. These forms include other people's work, business systems at work, or investment capital at work. Again, first you work hard for money, then you let money work hard for you.
• "The key to success is to raise your own energy; when you do, people will naturally be attracted to you. And when they show up, bill'em!" - Stuart Wilde
• Law of Income: "You will be paid in direct proportion to the value you deliver according to the marketplace".
• Parkinson's law: "Expenses will always rise in direct proportion to income".
• "The purpose of our lives is to add value to the people of this generation and those that follow". - Buckminster Fuller
• Definition of an entrepreneur: "A person who solves problems for people at a profit".
• "If you want to fly with the eagles, don't swim with the ducks"
• Money will only make you more of what you already are.
• The goal of creating wealth is not primarily to have a lot of money, the goal of creating wealth is to help you grow yourself into the best person you can possibly be.
• Poor people trade their time for money. The problem with this strategy is that your time is limited. This means that you invariably have a ceiling on your income. If you choose to get paid for your time, you are pretty much killing your chances for wealth. This rule also applies to personal service businesses, where, again, you generally get paid for your time.
• The true measure of wealth is net worth, not working income. Always has been, always will be. Net worth is the financial value of everything you own. To determine your net worth, add up the value of everything you own, including your cash and investments such as stocks, bonds, real estate, the current value of your business if you own one, the value of your residence if you own it, and then subtract everything you owe. Net worth is the ultimate measure of wealth because, if necessary, what you own can eventually be liquidated into cash.
• The four factors of net worth are: 1) income, 2) savings, 3) investments, 4) simplification.
• Income comes in two forms: working income and passive income. Working income is the money earned from active work. Passive income is money earned without actively working.
• Simplification goes hand in hand with saving money, whereby you consciously create a lifestyle in which you need less money to live on. By decreasing your cost of living, you increase your savings and the amount of funds available for investing.
• Until you show you can handle what you've got, you won't get any more.
• Rich people employ other people to work for them and their money to work for them.
• The definition of financial freedom is the ability to live the lifestyle you desire without having to work or rely on anyone else for money.
• Success is a learnable skill. Success is not a "what", it's a "who". The good news is that "who" you are is totally trainable and learnable.
• To get paid the best, you must be the best.
• Every master was once a disaster

Attitudes of Wealth by T. Harv Eker

I'm an excellent money manager, I always pay my self first.

I put money into my financial freedom fund everyday.

My money works hard for me and makes me more and more money.

I earn enough passive income to pay for my desired lifestyle.

I am financially free I work because I choose to not because I have to.

My part time business is managing and investing my money and creating passive income streams.

I Create my life, I create the exact amount of my financial success!

I play the money game to win.

My intention is to great wealth and abundance.

I admire and model rich and successful people.

I believe money is important, money is freedom and money makes life more enjoyable.

I get rich doing what I love, I deserve to be rich because I add value to other peoples lives.

I am a generous giver and an excellent receiver!

I'm truly great full for all the money I have now.

Lucrative opportunities always come my way.

My capasity to earn, hold and grow money expands day by day!!!

Sources:

T.Harv Eker The Secrets of the Millionaire Mind

T.Harv Eker Blog (www.harveker.com)

T.Harv Eker Wealth Principles

Missä oppii omistajaksi?

Suorahakuyritys Stanton Chasen sivuilta löytyy avautuminen itseänikin askarruttaneeseen kysymykseen, missä oppii omistajaksi. Tekstin mukaan omistajaksi oppii maataloudessa. Ehkei ihan näin, mutta on jutussa juurtakin. Aikakaan yliopistoissa ei omistajuutta juurikaan opeteta (Jyväskylää ja muutamaa muuta poikkeusta lukuunottamatta), joten jäljelle jää itseoppiminen osana työelämää.

Perinteisesti omistajuus on ollut kokeneemman kaartin kenttää, koska on oletettu, että kokemus liike-elämän linjajohtotehtävissä kasvattaa myös omistajuuteen ja omistajaosaajaksi. Tällöin yleinen liiketoimintaosaaminen tai toimialaosaaminen on katsottu tärkeimmiksi taidoiksi. Aina näin ei kuitenkaan ole. Toisinaan linjajohtajan rooliinsa jumiutuneen henkilön voi olla vaikea irroittautua ajattelemaan asioita omistajan näkökulmasta. Ajattelun tasot voi jakaa karkeasti kolmeen: operatiivinen ajattelu, strateginen ajattelu ja omistaja-ajattelu. Hyppäys tasolta toiselle ei aina onnistu automaattisesti. Ainakin se voi ottaa aikaa.

On myös havaittu, että yrittäjästä ei välttämättä ole hallitusammattilaiseksi. Tämä johtuu siitä, että yrittäjä on usein ensisijaisesti yrityksen mukana kasvanut yritysosaaja, ei niinkään ammattimainen omistaja. Katsantokanta saattaa jäädä liian kapeaksi ja uusi rooli hallituksen jäsenenä osoittautua vaikeaksi omaksua vieraassa ympäristössä. Kun on tottunut kontrolloimaan yritystä ja olemaan keskiössä asioiden toteuttajana, voi olla vaikeaa sisäistää, että uusi yritys ei olekaan oma ja tekemisen sijasta tulisikin ohjata ja ohjeistaa muiden tekemistä. Aina on poikkeuksia suuntaan ja toiseen ja on olemassa erinomaisia yrittäjätaustaisia hallitusammattilaisia. Itsestäänselvyys tämäkään asia ei kuitenkaan ole.

Siispä sanoisin, että parhaiten omistajaksi oppii kasvamalla perheyrityksessä, jossa ymmärretään siirtää hiljaista tietoa seuraavalle sukupolvelle. Maalla kenties paremmin kuin kaupungissa.

Alkuperäinen teksti löytyy täältä.

Missä oppii omistajaksi?

Tarinani taustaksi on hyvä kertoa, että olen asunut koko elämäni Helsingissä ja viettänyt koko nuoruuteni sen keskustassa.

Nykyään nuoret leijonat osaavat rakentaa ansioluetteloitaan kansainvälisen mittapuun mukaan oikeaoppisesti. On mainintoja opiskelijajärjestöjen puheenjohtajuuksista, työskentelystä amerikkalaisissa konsulttiyrityksissä, osallistumista kansalaisjärjestöjen toimintaan. Rohkeimmassa etunojassa etenijät luettelevat jo projektejaan pro bono -työssä. Kaikki yhteiskunnassa myöntävät, että ravintoketjussa on päästävä ylöspäin. Jalostusastetta on nostettava ja tuotannolliseen työhön on vaarallista jäädä. Meillä osataan jo kehittyä työntekijöinä.

Samaan aikaan omistajuus on murroksessa. Omistamisen tahtotila muuttuu. Esimerkiksi pääomasijoittaminen ja pääomasijoitusten koko ovat vahvassa kasvussa. Yritykset ovat ottamassa yhä vahvemman roolin pääomasijoittamisessa, jopa valtiovalta on muuttamassa omistuksiaan pääomasijoituspainotteisemmiksi. Näin on selvää, että Suomen ja suomalaisen pitää uskaltautua ravintoketjussa ylemmäs. Omistajasta pitää tulla suurempi omistaja ja työntekijästä pienomistaja. Näin, vaikka perinteinen yhteiskunnallinen päätöksenteko ei tätä kehitystä tuekaan. Erityisesti demareiden etu näyttää olevan pitää työntekijät työntekijöinä.

Korkeakoulut ja yliopistot opettavat innovoimaan, kehittämään ideoita, jopa tuotteistamaan ja myymään yrityksen. Mutta vasta tästä alkaa maratonin vaikein taival - omistajuus. Missä opitaan oikeasti näkemään suhdanteiden ylitse, erottamaan pysyvät arvot päivänperhoista, mitoittamaan oikein ympäristökysymysten huomiointi, ulkoistamaan oikeat toiminnot, jakamaan tuotantovälineitä, varautumaan työvoimapulaan. Tuskinpa yliopistoissa tai johtamiskursseilla.

Missä ovat oppinsa hakeneet omistajuutemme teemuselänteet, kansainvälisesti kilpailukykyiset omistajat? Kansainvälisimmän pörssiyhtiömme pääomistaja ja EK.n hallituksen puheenjohtaja on varsinaiselta ammatiltaan maanviljelijä. Samoin niin kutsutun ruotsinkielisen pääomaleirin luottomies Carl-Gustaf Berg on ollut ja Amerin pitkäaikaisin hallituksen jäsen (myös Orionin hallitus) Timo Maasilta. Pellervolaisen leirin keskeisimmät omistajan edustajat ovat perinteisesti maanviljelijöitä. Omistajuuden superguru Björn Wahlroos käy omistajuuden ylempää jatkokurssia viljelemällä maata. Hallituksen talouspoliittisesta ohjelmasta kokoomuksen osalta vastuun kantoi maanviljelijä Jari Koskinen. Nokian suurin henkilöomistaja Max Gilse van der Pals on maanviljelijä. Nämä miehet tietävät, mikä merkitys kevätkylvöllä on tulevaisuudelle.

Jos siis nuori leijona aikoo joskus omistajan edustajaksi, on Curriculum Vitae:ssä oltava merkintä: "Maanviljelijä vuosina xxxx - xxxx, suoritettu kevätkylvöjä yhteensä xx kertaa." Vai voisiko ilman tällaista kokemusta olla edellytyksiä kasvaa omistajaksi, jonka ymmärryksellä, uskolla ja kärsivällisyydellä pystytään ratkaisemaan esimerkiksi koko Suomen kannalta keskeinen haaste: Miten sellusta tehdään elintarvike? Jo sota-aikana sitä syötettiin hevosille - ei pitäisi olla edes vaikea.

Lähde: Stanton Chase, Avautumisia (www.stantonchase.fi).

Strateginen hallitus

Hallituskonkari Matti Laineman pääteos Strateginen hallitus on sanalla sanoen paras Suomessa kirjoitettu hallitustyöskentelyä käsittelevä teos. Jos pitäisi lukea yksi hallitustyöskentelykirja, olisi Laineman teos oikea valinta.

Toisin kuin useimmat hallitustyöskentelykirjat, Laineman kirja ei niinkään keskity käymään läpi hallitustyöskentelyn juridiikkaa vaan kuvaa hallituksen tärkeimpiä tehtäviä ja toimintoja laajalla käytännön kokemuksella. Kirjan rikkaus on sen erinomaiset esimerkit aidoista yrityksistä. Esimerkkien ja kirjoitustyylin johdosta kirja sopii sekä hallitustyöskentelyn aloittajille että pörssiyhtiön hallitusammattilaisille. Kirjasta riittää ajatuksia ammennettavaksi useammaksikin lukukerraksi. Perustelut näkemyksille ovat myös niin vahvat, että vastaan on vaikea väittää. Tämä kirja kuuluu asiasta kiinnostuneiden kirjahyllyyn. Suosittelen.

Strateginen hallitus

Lainema painottaa erityisesti hallituksen roolia strategisessa päätöksenteossa. Laineman mukaan hallitus voi vaikuttaa strategisen päätöksenteon laatuun seuraavilla tavoilla:

1. Määrittelemällä selkeä ja innostava visio strategiatyöskentelyn pohjaksi
2. Myötävaikuttamalla strategian tehokkuuteen eli sen iskukykyyn ja pysyvyyteen
3. Myötävaikuttamalla siihen, että tarkoituksenmukaiset strategiset päätökset tehdään nopeammin
4. Myötävaikuttamalla strategian toteuttamisen läpimenon nopeuteen
5. Parantamalla yrityksen kannustus- ja palkitsemisjärjestelmän tarkoituksenmukaisuutta
6. Varmistamalla toimitusjohtajan sekä yrityksen että toimialan tilanteen yhteensopivuus
7. Nostamalla johdon ja henkilöstön tavoitetasoa mielekkäällä tavoitteiden asettelulla
8. Valvomalla tiukan moraalisen ja eettisen koodin juurruttamista organisaatioon

Erityisesti strateginen hallitus tunnistaa strategisen dialogin neljä menestystekijää:

1. Vaatimus strategisten olettamusten dokumentoinnista
2. Kyseenalaistaa strategiset olettamukset ja varmistua niiden realismista
3. Vaatimus vaihtoehtojen tunnistamisesta, niiden yhteisestä arvioinnista, kyseenalaistamisesta ja kehittämisestä.
4. Strategian edellyttämän muutosohjelman toteuttamisen valvonta.

Lisäksi Laineman mukaan strateginen hallitus oivaltaa usein, että optimaalinen strategia ei aina ole paras toteutettavissa oleva strategia. Yrityksen osaaminen, resurssit tai pätevyys saattavat olla kilpailijoihin nähden niin kevyitä, että optimaalinen strategia sisältää yrityksen kannalta liiaksi toteutukseen liittyviä riskejä. Siksi strateginen hallitus joutuu usein laajentamaan näkökulmaansa resurssistrategiseen suuntaan. Strateginen hallitus toimii ensi sijassa tilannelähtöisesti. Se panostaa aina niihin valvonnan ja kyseenalaistamisen välineisiin, jotka ovat yrityksen kannalta relevantteja.

Poimintoja

• Suomessa on varsin vähän yrityksiä, joissa omistajat ovat sekä kasvottomia että kaukana.
• Omistajaohjaus on omistajien välillistä ja välitöntä vaikuttamista yrityksen johtamiseen.
• Yrityksen menestymisen määritelmä saattaa olla eri omistajien näkökulmasta erilainen. Omistajat eivät - kuten kaikki toimitusjohtajat tietävät - ole mikään homogeeninen käsite.
• Selvityksen mukaan suomalaisten pörssiyhtiöiden toimitusjohtajat kokevat omistajia voimakkaammiksi vaikuttajiksi sekä median että analyytikot.
• Talouden kasvun moottoreita eivät viime aikoina ole olleet suuret pörssiyritykset vaan pienet ja keskisuuret yksityisesti omistetut yritykset. Ilman pörssiä omistajilla on vähemmän sekä välittömiä että välillisiä omistajaohjauksen instrumentteja. Tällöin omistajaohjauksen tärkeimmäksi ja usein ainoaksi välineeksi jää hallitus. Analyytikot eivät ole kiinnostuneita näistä yrityksistä ja mediakin vain poikkeustapauksissa. Milloin omistajat ovat jo vetäytyneet yrityksen johdosta, hallituksen rooli korostuu merkittävästi.
• Omnipotentille omistajajohtajalle hallitus on joskus vain omaa egoa korostava yksittäisten asiantuntijoiden ryväs.
• "Hallituksen tehtävänä ei ole strategian määrittely vaan strategian arviointi ja strategian kehittämisprosessin valvonta" - Andrews
• Rakentavaa tyytymättömyyttä ei ole se, että hallitus antaa potkut toimitusjohtajalle yrityksen kannattavuuden heikennyttyä. Se vain osoittaa, että hallitus on itse epäonnistunut valvontatehtävässään jo vuosia ennen kriisiä.
• Keskeisin lähtökohtaolettamus on se, että yrityksen menestyksen merkittävin vaikuttaja on yrityksen valitsema strategia. Strategia tähtää kilpailuetuun tietyssä kilpailuympäristössä. Strategiset päätökset perustuvat yrityksen dominoivan koalition eli lähinnä yrityksen johdon ja hallituksen näkemykseen kilpailutilanteesta.
• "Vaikeinta on kysyä oikeat kysymykset, ei niinkään vastata niihin." - Peter Drucker
• Toimitusjohtaja vastaa kilpailuareenasta, hallitus puheenjohtajansa johdolla horisontista, toimialan tulevaisuuden voimien tunnistamisesta ja niiden aiheuttamien uhkien ja mahdollisuuksien havaitsemisesta.
• Keskittynyt osakeomistus heijastuu hallituksen strategiseen osallistumiseen ja sen jäntevyyteen.
• Hallituksen strategisen toimintamallin tarkoituksenmukaisuuden ratkaisevat toimialan ja yrityksen tilannetekijät. Omistajarakenne heijastaa sitä, miten selkeä on omistajien tahto. Siitä usein myös riippuu, onko yrityksessä dokumentoitu omistajastrategia.
• Zahra ja Pearce määrittelivät hallituksen kolme erilaista roolia: palvelurooli, valvonnan rooli ja strateginen rooli.
• Hallituksen tehtävä monialayrityksessä painottuu toisin kuin yhden toimialan yrityksessä. Monialayrityksen strategian ydin on portfolion määrittely eli missä bisneksessä yritys toimii ja miten se salkussaan olevia yrityksiä painottaa.
• Hallituksen täytyy jatkuvasti seurata sitä, missä määrin toimialaan liittyvät strategiset olettamukset pitävät paikkansa. Juuri nämä olettamukset ovat vaikuttaneet siihen, miksi yritys on mukana kyseisessä bisneksessä. Jos toimialan strategisia olettamuksia joudutaan tarkistamaan, on myös arvioitava täyttääkö toimiala enää niitä kriteereitä, joita portfoliostrategiassa on määritelty.
• Jos johto epäonnistuu, syy on hallituksen enemmän kuin kyseisen johtajan. Hallitus on johtajan valitessaan ollut todennäköisesti paremmin selvillä yrityksen haasteista kuin tehtävästä kiinnostunut johtaja. Hallitus on myös valitun toimitusjohtajan työtä ohjannut ja arvioinut. Hallituksella on oltava reaaliaikainen näkemys siitä, ovatko valittavan johtajan kyvyt ja ominaisuudet yrityksen tilanteeseen yhteensopivia vai ei.
• Hallituksen toiminnassa voidaan sanoa olevan kolme tasoa. Ensimmäiseksi on asioita, joihin on pakko vaikuttaa. Toinen taso on ne asiat, joihin hallitus vaikuttaa todennäköisesti ja kolmas se, jolla alueella hallituksella on mahdollisuus vaikuttaa.
• Moni hallitus on hämmästynyt nähdessään, mihin se todellisuudessa aikansa käyttää.
• "Riittävä omistusosuus lisää sitoutumisen astetta sekä ajalla että energiatasolla mitattuna. Sadan tuhannen euron omistusosuus on minimi minkä tahansa pörssiyrityksen hallituksen jäsenelle."

Lähde: Matti Lainema, Strateginen hallitus, 2006.

Omista ja monista

T.Harv Eker kirjoitti muutaman päivä sitten erinomaisen blogin otsikolla Systemize and Own it! Blogi osuu naulankantaan kuvatessaan yrittäjyyden ja omistajuuden eroja. Samaa aihetta olen mielessäni pyöritellyt ja päätynyt kahteen lopputulokseen. Ensinnäkin yrittäjyys on omistajuuden isä eli yrittäjyys johtaa parhaimmillaan omistajuuteen. Tämä tapahtuu neliportaisen kehityspolun kautta:

1. Alussa on yksityisyrittäjä, joka työllistää itsensä. Tällaisia ovat esimerkiksi parturit.
2. Toisessa vaiheessa ovat pienyrittäjät, jotka työllistävät itsensä lisäksi muita henkilöitä. Tunnusomaista on se, että yrittäjä on itse vahvasti sidottuna operatiiviseen toimintaan ja ilman tätä panosta yritys ei olisi olemassa.
3. Kolmannessa vaiheessa ovat yritysomistajat, jotka työllistävät itsensä pääomalla ja muita henkilöitä palkalla. Tunnusomaista on se, että yrittäjäomistajaa ei tarvita operatiivisessa toiminnassa ja hän voi keskittyä hallinnoimaan yritystä omistajan roolista.
4. Neljäs vaihe on pääomaomistajat eli tilanne, jossa yrityksen omistus on kehittynyt siten, että yksittäistä henkilöä ei tarvita kummassakaan eli operatiivisessa tai hallinnollisessa tehtävässä. Yritys on hänestä riippumaton ja pyörii "kuin itsestään".

En sano, että esitetty polku on ideaalipolku ja että jokaisen yrityksen tulisi pyrkiä kulkemaan sitä, mutta se on yksi keino edetä operatiivisesta riippuvuudesta taloudelliseen riippumattomuuteen. Yrittäjän kyky irrottautua yrityksestään osoittautuu usein vaikeaksi, koska yritys on elämäntyö ja siihen liittyy suuria tunteita. Jotta yrittäjästä kasvaa omistaja edellyttää se usein yritystoiminnan koon selkeää kasvattamista. Yksi ihminen ei ehdi tehdä kaikkea, joten avain kasvussa on liiketoimintamallin monistaminen. Parhaimmissa kasvutarinoissa yrittäjä on onnistunut monistamaan yhdellä alueella toimivan bisnesmallin uusille alueille ja luonut täten globaalin konsernin. Kopionti siis kannattaa!

Ohessa T.Harv Ekerin teksti:

Systemize and Own it!

There is no way around the truth that you’re not really a business owner if that business can’t run without you. Just because you start a company and you work for yourself doesn’t mean you own a business in the entity that we’re talking about here. At best you’re a business manager, and without systems in place that repeat themselves in a multiplying effect so the business runs without you, that business could very well feel like it owns you.

The business system definition is ‘A repeatable process that produces a profit.’ If it doesn’t produce a profit, it’s not really a valuable business system. So the idea is to systemize your business so that it can work without you. Most people do not own a business, they own a job! They’re self employed. But even if you employ yourself you’re still an employee, and like most employees you’re probably still freaking broke, or at least you’ll never create wealth.

Some of you are probably familiar with Robert Kiyosaki and the Four Quadrants. ‘E’ stands for Employee. You have a job working for someone else. The ‘S’ stands Self employed. You own a company but you are the one providing the primary service. You are the primary product. Without you the company doesn’t exist.

So the only two ways that you can create wealth are the ‘B’s and the ‘I’s, the Business owners and the Investors. Simple math. You can never get rich with a limit on your income.

If you have to be there for your value to be delivered, you will dramatically limit your income! The same problem occurs if you make your money by the hour or by salary. You’re being paid for your time. Time is limited!

I am not putting anybody down for being employed or self employed. What I would say is that it’s going to be very difficult for you to create wealth and you need to re-structure your thinking, time and energies in a way that can produce wealth.

That’s where systemizing comes into play. The business systems approach considers the company as a system of interrelated factors of strategy, management, workers, finance, processes, procedures, products, suppliers, customers, competitors—make no mistake, when it’s growing, it’s a frickin’ job!

But the better job you do of getting the right people in there and balancing those systems, the more vacation time you have coming with some pocket bills to boot!

Parhaat Private Equity koulut

Seuraamani Private Equity Blogger on listannut maailman 25 parasta opinahjoa, jotka tarjoavat opetusta private equity alalta. Yhdistäviä tekijöitä näyttäisivät olevan laadukas opetus, tasokas private equity yritys- ja rahastotoiminta sekä aktiivinen alumnitoiminta ja verkostot. Tarkastelussa on nimenomaan MBA-ohjelmat. Listauksessa on mukana vain jenkkiyliopistot, joten siltä osin se on suppea. Ohessa linkki listaan.

Top 10 on seuraava

1. Harvard Business School - Private Equity and Venture Capital
2. Dartmount
3. University of Pennsylvania
4. University of Chicago Booth School of Business
5. The University of North Carolina Kenan Flagler
6. New York University
7. Columbia University Business School
8. Duke University
9. Northwestern University Kellogg Business School
10. Yale School of Management

There will be blood

Yritystoimintaa, perheyrityksiä ja omistajatarinoita käsittelevät katsomisen arvoiset elokuvat tai televisiosarjat ovat valitettavan vähissä. Tähän kategoriaan en laske romanttisia parisuhdeleffoja, joissa miespääosassa on menestyvä investointipankkiiri, juristielokuvia tai tosi-tv-tasoista Diiliä, joka ei sitten alkuperäisen idean ole saanut kiinnittymään sohvalle. En ole asiantuntija elokuvien tai televisiosarjojen suhteen, koska katson niitä minimaalisen vähän, mutta en voi ymmärtää, miksi samaa kaavaa toistavat poliisileffat ovat tuhatkertaa yleisempiä kuin mehevät bisnestarinat. Mielenkiintoa herättäneitä elokuvia tulee näin äkkiseltään mieleen vain Wall Street ja muutamat mafialeffat, legendaarisimpana tietysti Kummisetä Trilogia. Vinkkejä hyvistä filminpätkistä otetaan siis vastaan.

Eilen osuin sattumalta television ääreen ja jäin seuraamaan elokuvaa There will be blood. En tiennyt elokuvasta aikaisemmin, mutta esittelytekstien perusteella en voinut jättää katsomatta. There will be blood on ahdistava elokuvakokemus. Se on synkkä, aina vain synkempi ja lopussa suorastaan sairas. Se on sankaritarina ilman sankaria, johon samaistua. Se on tarina menestystä janoavasta öljy-yrittäjästä ja perheyrityksestä, mutta myös paljon muusta. Se on tarina isä-poika suhteesta, sidosryhmistä, uskonnosta ja onnettomuudesta. Elokuva on opettava, vaikka et haluaisi ottaa oppia yhdestäkään sen hahmosta. Se käsittelee arvoja osoittamalla arvottomuuden. Siinä päämäärätietoisuus on jääräpäisyyttä, pyhyys tekopyhyyttä ja yrittäjyys ahneutta. Kaikki on kaupan, kunhan vain hinnasta sovitaan ja kirkko saa osansa.

There will be blood on kolmen tunnin kärsimys, joka on vain koettava. Kahden Oscarin filmi ei jätä kylmäksi. Kun leffa puhuttelee ja herättää tunteita, on se katsomisen arvoinen. Tästä elokuvasta ei voi pitää, mutta silti suosittelen. Ei heikkohermoisille. Eikä treffileffaksi.