Kirjaholisti

Yöpöydän laatikossa 2, sängyn vieressä lattialla 1, keittiön kulmapöydällä 1, kodin työhuoneen pöydällä 2, olohuoneessa 1, työsalkussa 2, urheilukassissa 1...

Nämä ovat korkattuja eli luettavana olevia kirjoja. Kirjahyllyssä korkkausta odottaa kymmenittäin kirjoja, läpiluettuja on satoja. Skannaan jatkuvasti mielenkiintoista uutta luettavaa kirjakaupoista ja verkosta. 

Olen kirjaholisti. Siis kirjariippuvainen. Luen aivan tolkuttomasti, ison osan vapaa-ajastani. Luen lähes aina, kun se on mahdollista. Luen kun lapset ovat päiväunilla, kun olen yksin, ennen nukahtamista, syödessä, matkustaessa. Luen kaikkialla, missä se on mahdollista. Luen junassa, sängyssä, sohvalla, vessassa, ruokapöydässä, terassilla, rannalla. Aina häiriöksikin asti. Minulla pitää olla "avoinna" erilaisia kirjoja erilaisia tilanteita varten. Skarppina hetkinä luetaan tiukkaa teoriaa, pikahetkillä lyhyitä kappaleita, väsyneempänä suomenkielistä historiallisempaa kerrontaa tai kevyempää sijoituskirjallisuutta. Vähän samalla tavalla kuin viini valitaan ruoan mukaan. 

Lukeminen vie mukanaan

Miksi luen? Ehkä on hyvä palata alkuaikoihin. Koulussa en ollut lukijatyyppiä. Lätkä ja urheilu olivat kaikki kaikessa, joten lukeminen ei paljoa kiinnostanut. Koulussa lukeminen oli välttämätön pakko ja kun riittävän hyvät arvosanat tulivat helpolla, ei siihen kannattanut käyttää enempää aikaa. Lukemisen herätyksen koin lukiossa. Silloin alkoi kiinnostamaan etenkin filosofia, talous ja yhteiskunta. Siispä tiedonjanoa piti alkaa turruttamaan lukemisella. 

Kun lukion ja yliopiston ohjattu kurssimuotoinen lukeminen tuli päätökseen 2009, piti tyhjiötä täyttää jollakin. Siispä siirryin suoraan jatko-opintoihin tekemään väitöskirjaa, koska tiedostin että lukisin joka tapauksessa, joten oli parempi tehdä se suunnitelmallisesti ja kohti tunnustettua päämäärää. Siispä viime vuodet olen lukenut väitöskirjaa varten. Mutta eihän se ole siihen rajoittunut. Ehkä päinvastoin, se on kiihdyttänyt kiinnostusta lukea kaikkea hiukankin aiheeseen liittyvää laajentaen lukukirjoa entisestään. 

Lukeminen kannattaa aina?

Mainos, jossa Jörn Donner toteaa, että lukeminen kannattaa aina, on syöpynyt mieleeni. Ilmeisesti olen mainoksen uhri. Ja kannattaahan se. Lukemisen tärkein hyöty on ennen kaikkea oman ajattelun kehittyminen. Tosin rajansa silläkin. Tunnen nimittäin tunnistaneeni lukemisen rajahyödyn. Uudet kirjat eivät enää tuota yhtä paljon uusia ajatuksia ja mielihyvää, vaan kirjoja tulee kahlattua entistä nopeammin ja samojen asioiden huomaa toistuvan.

Olen nykyisin supernopea lukija eli pystyn kahlaamaan useimmat kirjat tunnista viiteen. Viikossa saan luetuksi keskimäärin 2 kirjaa. Vuodessa siis noin sata. Kymmenessä vuodessa siis laskennallisesti noin tuhat. Ehkei todellisuudessa ihan noin paljoa, mutta yli 80 kirjaa vuodessa tahti on jatkunut jo joitain vuosia. Muistan Sarasvuon kirjoittaneen suunnilleen niin, että jos käyttää tunnin extraa päivässä tiettyyn aiheeseen, on noin viidessä vuodessa alallaan Suomen paras ja kymmenessä vuodessa maailman kärkeä. Toivottavasti. 

Huonon kirjan lukeminen harmittaa suunnattomasti, koska se tuntuu ajanhukalta. Siksi kirjojen valitsemisen suhteen tulee yhä valikoivammaksi. Jotta saisi uusia ajatuksia, pitäisi pystyä laajentamaan kirjavalikoimaa uusiin aihealueisiin. Nyt luen vain "asiakirjoja" eli taloutta, filosofiaa ja yhteiskunnallista kirjallisuutta. En lainkaan draamaa, viihdettä tai fiktiota. Olen yrittänyt, mutta se ei minulta onnistu. Pysyttäydyn siis asiassa. Harvoin luen myöskään samaa kirjaa kahta kertaa. Se kun tuntuu ajan tuhlaukselta, vaikka ajatusten kertaus olisikin arvokasta. 

Pitäisikö sitten vähentää lukemista? Ehkä. Jopa todennäköisesti. Mitä sitten tilalle? Perhe. Sosiaalinen elämä eli keskustelut. Liikunta. Ajattelu ja kirjoittaminen. Kuten aikaisemminkin olen kirjoittanut, kannattaa ottaa aikaa ajattelemiselle. Usein se on parempaa ajankäyttöä kuin lukeminen. Se on rajattomampaa ja innovatiivisempaa. Ja ajatusten parasta jalostamista on kirjoittaminen. Tiedä häntä, vaikka kirjoittamalla saisi joskus aikaiseksi vaikka oman kirjan. Sitä olisi kiva lukea.