Hyvä ravintola

Vieraillessani eri paikkakunnilla erityisesti Suomessa pyrin usein löytämään pienemmän, yrittäjävetoisen ravintolan ruokapaikaksi suurten ketjupaikkojen sijasta. Pienet paikat jäävät valitettavan usein löytämättä ja arvokkaat kokemukset kokematta yksinkertaisesti siitä syystä, että puuttuu paikallistuntemusta ja pienillä paikoilla ei ole varaa mainostaa yhtä näkyvästi kuin ketjuravintoloiden.

Hyvän ravintolan kriteerit: hyvä ruoka, hyvä palvelu ja hyvä tunnelma

Tiedon jakaminen hyvistä kokemuksista on arvokasta, joten päätin koota yhteen paikkakuntakohtaisen listan pienemmistä ruokapaikoista, joissa olen itse käynyt ja joita voin suositella. Käyttökokemukset ovat aina tapauskohtaisia ja henkilökohtaisia ja paikan taso voi vaihdella, mutta joka tapauksessa tässä listaa paikoista, joissa itse kävisin paikkakunnalla ollessani. Lista koostuu suomalaisista ravintoloista, jotka ovat yrittäjävetoisia tai yksityisesti omistettuja. S-ryhmän paikkoja tai muita suurempia ketjuja ei listalle lasketa. Lista ei ole kattava, joten pyydän kommentteina vinkkejä kriteerit täyttävistä ravintoloista ennen kaikkea Suomessa. Päivitän omaa listaani sitä mukaa kuin olen itse paikassa vieraillut ja paikan hyväksi todennut. Omat kriteerini ravintolan arvioinnissa ovat:

1) Hyvä ruoka (monipuolinen lista, hyvä hinta-laatu-suhde, ei välttämättä gastronomiaa mutta maistuvaa)

2) Hyvä palvelu (asiantuntemus, ystävällisyys, henkilökohtaisuus)

3) Hyvä tunnelma (muut ihmiset, paikan sisutus ja viihtyisyys)

Hyvät ravintolat Suomessa

Tampere

• Ravintola Coussica: Pitkään toiminut perinteinen ruokaravintola Kalevan kaupunginosassa. Aina hyvä ruoka. Usein täynnä, joten kannattaa tehdä pöytävaraus.
• Gastropub Tuulensuu: Kantapaikka. Kiitettävä palvelu, aina hyvä tunnelma ja ruoka maistuvaa. Suomen parhaita juomavalikoimia. Erityisesti iltapaikka.
• Gastropub Nordic: Samaa Gastropub-ketjua kuin Tuulensuu. Myöskin kiitettävä palvelu, laaja juomavalikoima ja ruoka maukasta. Erityisesti iltapaikka.
• Tiiliholvi: Perinteinen paikka yo-talon alakerrassa. Aina erittäin hyvä ruoka, ammattimainen palvelu ja idyllinen tunnelma.
• Neljä Vuodenaikaa: Ranskalainen keittiö Kauppahallissa. Erinomainen lounaspaikka keskustassa. Pieni paikka, leppoisa tunnelma. Usein makuelämyksiä.
• Astor: Perinteinen laatupaikka Tampereen ydinkeskustassa Keskustorin kulmassa.
• Finlaysonin palatsi: Klassinen rakennus Finlaysonin alueella. Hyvä illallispaikka, mutta erityisesti kesällä kiva terassi takapihalla. Ruoka laadukasta.
• Kasvisravintola Gopal: Kasvisravintola Tammelan kaupunginosassa. Pieni paikka, tarjolla maukasta kasvisruokaa.
• Edun Herkkukeidas: Lounasravintola Tullikamaria vastapäätä, josta saa hyvää kotiruokaa kätevästi linjastolta. Ei gourmet, mutta toimivaa perusruokaa.
• Pizzeria Napoli tai Pizzeria Dennis: Jos pizzaa tekee mieli niin jompi kumpi näistä. Napolissa laajempi lista, Dennis erityisesti turkulaisten mieleen.
• Maruseki: Japanilainen ravintola Hämeenkadun länsipäässä. Silloin kun sushia tekee mieli niin tämä on oikea valinta. Tyylikäs paikka ja kivoja japanilaisia makuelämyksiä.
• Ravintola SiipiWeikot: Suomen parhaat siivet. Ei terveellistä, mutta hyvää.

Hämeenlinna

• Ravintola Piparkakkutalo: Laadukas ja perinteikäs ravintola Hämeenlinnan keskustassa. Suomi-ruokaa a la cartena. Hyvä pysähdyspaikka Tampere-Helsinki välillä.
• Pizzeria-Ravintola Popino: Italialaistyyppinen ravintola, jonka lista on kuitenkin erittäin monipuolinen. Usein hyvä tunnelma.

Jyväskylä

• Ravintola Figaro: Jyväskylän laadukkain paikka. Olen aina saanut todellisia makuelämyksiä. Ei halvin, mutta paras.
• Old Bricks Inn: Pubi, jossa hyvä palvelu, hyvä tunnelma ja yllättävän monipuolinen ja laadukas ruokalista. Osa JKJ ravintoloita.
• Ravintola Alba: Mattilanniemessä aivan järven rannassa sijaitseva Hotelli Alban ravintola on perusvarma valinta, jos sattuu liikkumaan Agoran liepeillä. Hieno näköala ja erityisen hyvä buffet-lounas.

Kuopio

• Ravintola Musta Lammas: Kuopion laadukkain paikka. Todella hyvä ruoka. Osa Ravintolamestareita. Sijainti Scandicia vastapäätä, ei aivan keskustassa.
• Isä Camillo: Myöskin osa Ravintolamestareita. Ei laadultaan paras, mutta toimiva paikka keskustassa.

Kangasala

• Ravintola Paakari: Tämä paikka täytyy tietää. Erittäin laadukas paikka Kangasalla. Laadukasta lähiruokaa.

Helsinki

• Ravintola Messenius: Ulospäin varsin kälyseltä näyttävä paikka Helsingin Töölössä tarjoaa kuitenkin kiitettävän laadukkaan ruokalistan. Tarjolla ennen kaikkea perinteistä suomalaista keittiötä. Ravintolassa huokuu perinteinen ammattitaito.

Päivitetty 8.5.2011

Sveitsi

Vuoden vaihteen ja välipäivät vietin lomaillen Zürichissä Sveitsissä. Keskitalvella koko Euroopassa on kylmä, joten jos mielii aurinkolomalle on suunnattava suoraan alas Dubaihin tai kauas itään esim. Kaakkois-Aasiaan. Pitkä lento ei houkutellut lyhyelle lomalle, joten päädyimme kaupunkikohteeseen Euroopassa, jossa olisi myös talviaikaan tekemistä. Niinpä valinta suuntautui Sveitsiin ja Zürichiin.

Etukäteen olin kuullut Zürichistä enemmän negatiivisia kuin positiivisia kommentteja. Kaupunkia oli moitittu tylsäksi ja kalliiksi pankkikaupungiksi. Suurin yllätys kaupunkiin ennalta tutustuessani oli kuitenkin sen pienuus: kaupungissa on alle 380 000 asukasta eli se on vain hivenen suurempi kuin Tampereen talousalue ja selvästi pienempi kuin Helsinki. Züricihin alueella asuu toki n. 1,2 miljoonaa asukasta, joten mistään tuppukylästä ei ole kyse.

Ensimmäisestä päivästä lähtien ihastuin Zürichiin ja Sveitsiin. Todella siisti kaupunki, huoliteltu, paikat hyvässä kunnossa, ihmiset tyylikkäitä ja ystävällisiä, ei laitapuolen kulkijoita, autoilijat kunnioittavat jalankulkijoita suojatiellä, erittäin toimiva joukko- ja yksityisliikenne ja suotuisa ilmasto. Kaupungista huokuu vanha vauraus, täällä osataan hoitaa asiat ja on pitkä porvarillinen perinne.

Zürich on klassisen kaunis. Se on kuin Sveitsin Tampere. Kaupunki on järven rannalla ja sen keskustan halki virtaa vesi, talot nousevat rinteeseen kuten Pispalassa ja tunnelma on leppoisa.

Uuden vuoden kansanjuhla Zürich-järven rannalla oli hulppea! Satojatuhansia ihmisiä kokoontui järven rantaan katsomaan ilotulitusta ja juhlimaan hyvässä hengessä. Ihmisten ystävällisyys ja hyväntuulisuus oli silmiinpistävää.

Verotuksen suhteen Sveitsi on edelläkävijä Euroopassa. Siellä on selvästikin ymmärretty, että verot maksetaan euroissa ei prosenteissa. Kuulemma korkeimmillaankin veroprosentti Sveitsissä nousee vain 25%:iin tyypillisen veroprosentin ollessa 10-15%. Sveitsissä kunnilla (kantoneilla) on suuri vapaus päättää asukkaidensa verotuksesta, mistä syystä ne pystyvät neuvottelemaan asukkaidensa kanssa sopivasta yksilökohtaisesta verotuksesta. Tästä syystä varsin monet urheilijat kuten F1-tähdet Heikki Kovalainen, Kimi Räikkönen, Michael Schumacher, Fernando Alonso, Alain Prost, Jacques Villeneuve, Jean Alesi, Lewis Hamilton ja David Coulthard sekä miljonäärit kuten IKEA:n Ingvar Kamprad ja monet muut asuvat nimenomaan Sveitsissä. Lisäksi maassa on vanha vaurauden kulttuuri, mistä syystä se on rauhallinen elinympäristö myös tunnettummille tähdille. Maa on myös monen monikansallisen yrityksen pääkonttorin paikka alhaisesta verotuksesta, hyvistä yhteyksistä, turvallisesta maaperästä sekä kehittyneestä pankkijärjestelmästä johtuen, joten se pystyy tarjoamaan houkuttelevia työpaikkoja niin sveitsiläisillä kuin ulkomaalaisille.

Tähän asti pidin Sveitsin lähidemokratiaan perustuvaa hallintomallia sekavana ja hitaana. Maa on tunnettu puolueettomuudestaan ja se on pysytellyt myös EU:n ulkopuolella. Naiset saivat äänioikeuden liittovaltion vaaleissa vasta vuonna 1971 ja viimeisessä kantonissa tuomioistuimen toimesta vuonna 1990. Sveitsiin tarkemmin tutustuessani olen kuitenkin alkanut ymmärtämään sen lähidemokratian etuja keskitettyyn järjestelmään verrattuna. Keskushallinto ei sittenkään välttämättä ole kehityksen mittari.

Sveitsin mallissa huomioni kiinnittyi ennen kaikkea kolmeen asiaa:

Ensinnäkin lähidemokratiassa valtaa ei ole keskitetty keskushallinnolle, joten päätöksentekijät ovat lähempänä päätösten kohteita. Tämä tarkoittaa myös sitä, että kansalaisilla on intressi osallistua päätöksentekoon, koska käsiteltävät asiat ovat konkreettisempia ja heidän vaikutusvaltansa suorempaa. Sveitsissä tämä tarkoittaa lukuisia kansanäänestyksiä suomalaisin silmälasein katsottuna mitäänsanomattomista asioista, mutta toisaalta päätökset ovat sitten juuri sellaisia kuin sen alueen asukkaat haluavat eikä keskivertoisia virkamiespäätöksiä, jotka koskevat tasapuolisesti kaikkia koko valtakunnassa.

Toiseksi Sveitsin mallissa vastuu päätöksistä ja niiden toteuttamisesta on hyvin lähellä kansalaisia. Tämä parantaa etenkin verovarojen käytön läpinäkyvyyttä. Koska varainkäyttö painottuu alueille, on varainkäyttäjillä kasvot ja vastuu siitä, mitä yhteisillä varoilla saadaan aikaiseksi. Budjetit ja niiden seuranta ovat yksinkertaisempia ja vastuu suorempi kun turvana ei ole keskushallinnon pohjatonta kassaa eli veronmaksajien avoimia kukkaroita. Suomessa kunnat piiloutuvat helposti valtion selän taakse ja valtio taasen syyttää kuntia vastuidensa laistamisesta. Vastuunotto varainkäytöstä on harvinaista. Sveitsissä tämä näyttäisi toimivan.

Kolmas positiivinen piirre paikallisessa autonomiassa on aidon kilpailun synnyttäminen kuntien välille. Kilpailu kuntien välillä ajaa tehostamaan toimintaa sekä kannustaa hoitamaan asiat hyvin, koska huonosti hoidettu kunta ei houkuttele ihmisiä. Kuntien välillä on selviä eroja sen mukaan, miten niiden hallinto on hoidettu ja mitä asioita on painotettu. Nämä erot heijastelevat sen alueen asukkaiden toiveita ja näkyvät mm. asuntojen hinnoissa, veroprosentissa ja julkisissa palveluissa. Huonosti hoidetulla alueella asuntojen hinnat ovat alhaisemmat, mutta verot vastaavasti korkeammat. Suomessa kuntien väliset erot eivät valitettavasti heijastele juurikaan veroprosenteissa. Alin veroprosentti vuonna 2009 oli Kauniaisissa 16,5 ja korkein on 21, joka on nyt käytössä 17 kunnassa.

Marsalkka Mannerheimkin asettui viettämään eläkepäiviään Sveitsiin, eikä ihme, niin miellyttävältä elinympäristöltä maa vaikutti. Maa ja Zürich kaupunkina nousivat suosikkilistassani selvästi kärkikolmikkoon. Tänne pitää palata uudestaan.

Tipillä vai ilman?

Tero I. heitti erinomaisen kysymyksen blogitekstiin "Kalliilla huonoa palvelua" koskien tippausta. Kaimani kirjoitti näin: 

"Tippi kulttuuria kammoksutaan suomessa, mutta mitä jos se olisikin sitten parempi ratkaisu? Jos tarjoilijat saisivat vain hyvin pienen pohjapalkan jonka johdosta ruuat olisivat 20% halvempia, koska kuitenkin työvoimakustannukset ovat hyvin suuri osa ravintolan kuluista. Sitten jokainen voisi itse päättää maksaako sitä tippiä vain ei. Hyvä tarjoilija saisi vastaavassa paikassa varmasti enemmän palkkaa kunhan ensin ajatusta olisi ajettu suomalaiseen kulttuuriin sisään.

Sana "tip" tarkoittaa ainakin minulle parhaimmillaan To Insure Prompteness eli maksan etukäteen tippiä jotta saan hyvää palvelua varmasti esim ravintolaillan aikana. Suosittelen kokeilemaan joskus sillä toimii aikas hyvin..."

Matkoilla ollessani huomasin yhden asian, jota arvostan Suomessa erittäin paljon: Suomessa asiakas tietää tuotetta tai palvelua ostaessaan aina lopullisen hinnan. Näin ei ole monessa muussa maassa vaan ilmoitettuihin hintoihin lisätään veroja, palvelumaksuja tai muita lisiä, jolloin loppulasku voi olla merkittävästikin suurempi kuin ilmoitettu hinta. 

Esimerkiksi suomalaisessa ravintolassa, jos ottaa 25e pääruoan ja 5e oluen voi olla varma, että loppulasku on 30e. Tämä loppulasku sisältää kaiken eli verot, arvonlisäverot ja asiakaspalvelun. Jos tämän päälle haluaa osoittaa kiitosta mahdollisesta hyvästä palvelusta, sen voi tehdä tippaamalla vapaaehtoisesti, mutta sitä ei vaadita tai oleteta. 

Vastaavasti esimerkiksi Miamissa listahinta pääruoalle oli 17e ja juomalle 3e. Ruokalistan viimeisellä sivulla luki pienellä präntillä, että hintaan lisätään esim 21% veroja, muita lakisääteisiä maksuja ja palvelumaksua. Tämän lisäksi luki, että "palvelumaksu 10-15% ei sisälly hintaan ja sitä arvostetaan". Käytännössä päätyy siis lopulta maksamaan n. 25-30e. Pahimman "ryöstön" epätarkassa hinnassa koin Curacaolla rantabaarin tiskillä. Listan mukaan Corona-pullo maksoi 4 taalaa. Annoin 10 taalan setelin, jonka tarjoilija muina miehinä pisti povariinsa ja sanoi pokerinaamalla, että "service" ja poistui muualle. Että sellainen palvelulisä.

Kysymykseen tipillä vai ilman vastaan, että mielummin ilman, jos se tarkoittaa läpinäkyvistä loppulaskuista luopumista. Arvostan kiinteän hinnan esittämistä niin paljon, että toivoisin tässä asiassa Suomen käytännön yleistyvän myös muualla. Tämän kiinteän hinnan päälle toivon Suomessa kehittyvän tippikulttuurin, jossa oikeasti hyvin palveleva tarjoilija saa merkittävän kannustimen rahallisessa muodossa. Teoriassa olisi hienoa, että tuotteella olisi kiinteä hinta ja palvelusta voisi maksaa erikseen sen laadun mukaan, mutta olen hyvin skeptinen sen suhteen, että tämä toimisi käytännössä Suomessa. Aika suuri muutos tarvittaisiin nykytilasta, jossa palvelua ei saa, vaikka siitä kiinteästi korkean summan maksaakin. Etukäteistippi on joissain paikoissa hyvä idea kannustimena.

Häät

Otin ison askeleen elämässä ja menin naimisiin 18.7.2009. Häitä edeltävät viikot menivät valmisteluissa ja seuraavat viikot häämatkalla. Blogi on ollut tämän ajan hiljainen, koska "kirjoitan blogia" ei osoittautunut päteväksi tekosyyksi laistaa häävalmisteluja. Häähulinasta tuli tehtyä muutamia havaintoja, jotka ajattelin jakaa: 

1. Valmistelu vie noin vuoden

Jos aikoo saada haluamansa kirkon ja hääpaikan, on oltava liikkeellä noin vuosi ennen hääpäivää. Meidän tapauksessa kirkko varattiin tasan vuotta aikaisemmin ja hääpaikka välittömästi sen jälkeen. Yllättävä havainto oli se, että Tampereen seudulla on varsin vähän juhlapaikkoja, joihin mahtuu yli 150 vierasta, ellei halua juhlia urheiluhallissa. Toinen vaihtoehto on karsia vieraslistaa ja kutsua vain ne oikeasti oleelliset ihmiset. 

Häävalmisteluissa on koko ajan tunne, että pitäisi tehdä jotain lisää. Kun suuret kuviot eli kirkko, paikka, pitopalvelu, pappi, vieraslistat, budjetti jne on hoidettu ei seuraavaan puoleen vuoteen voi, eikä tarvitse, tehdä juuri mitään. Kutsujen lähettämisen jälkeen alkaa varsinaiset järjestelyt, jotka joka tapauksessa huipentuvat viimeisiin päiviin. Kaasojen ja bestmanin apu näissä asioissa on korvaamaton.

2. Häämessut

Vähintään yksillä häämessuilla käyminen tuntuu olevan pakollinen osa häävalmisteluja. Kaikilla häämessuilla on lähes samat näytteilleasettajat ja esiintyjät. Vaikka Turon Juhana Helmenkalasta supliikkimies onkin, ei häntäkään kertaa enempää jaksa kuunnella. Häämessuilla on noin 70% naisia ja 30% miehiä, jotka laahustavat eksyneen oloisina morsiamiensa vanavedessä. Onneksi messualueelta löytyy miesparkki eli aulakahvila, josta saa olutta. Siellä kohtaa sielunveljiä. 

Naisille häämessuilla näyttäisi syntyvän joukkohysteria, kun he huomaavat, että joku onkin jo ehtinyt valmisteluissa heitä pidemmälle. Noin puolet häämessuväestä vaikuttaa sellaisilta ihmisiltä, että ei voi kuin ihmetellä, kuka hullu heidätkin vie vihille. Hauskaa loppuelämää luvassa. Miehen näkökulmasta häämessuilla on kaksi kohokohtaa nimittäin infopaketti miesten pukeutumisen etiketistä eli siitä, laittaako frakin, saketin, smokin vai tumman puvun ja hääalusasujen muotinäytös. Näitä ei kannata missata. 

3. Hää-etuliite tuplaa hinnan

Oli kyse mistä tahansa tuotteesta tai palvelusta niin kun sen eteen liitetään etuliite hää, hinta vähintäänkin tuplaantuu. Kortit, kukat, koristeet, majoitus, kampaus, ruoka jne ovat kaikki speciaaleja, kun niihin liitetään hää-etuliite. 

Häiden aikaan hyvä kultakauppias on sulhaselle kullan arvoinen. Tampereella O. Manninen on mielestäni paras. Asioiminen itse omistajan, vanhaherra Mannisen kanssa on aina yli puoli tuntia kestävä rupattelutuokio, jonka aikana saa paljon arvokkaita elämänohjeita ja kaikkein tärkeintä eli luotettavaa ja asiantuntevaa palvelua. Ylipäätään perusteesini on se, että mitä lähempänä omistaja on asiakaspalvelijaa, sitä parempi on paikan asiakaspalvelu. Tämän teesin perusteella valitsen pääsääntöisesti liikkeet, joissa asioin. Ketjumyymälöistä saa ketjupalvelua, yrittäjäomistajilta henkilökohtaista huomiota.

4. Hääpäivä

Kaiken kaikkiaan ikimuistoinen päivä. Koko päivän on oikeastaan niin hämmentynyt, että ei välttämättä täysin tajua, mitä kaikkea ympärillä tapahtuu. Ainutlaatuiseksi päivän tekee ennen kaikkea se, että yhtenä päivänä kaikki ystävät ja tutut ovat yhtä aikaa koolla. Yleensä ihmisellä on elämässään 5 suurta merkkipäivää, jolloin kaikki tärkeimmät ihmiset ovat koolla nimittäin rippijuhlat, ylioppilasjuhlat/valmistujaiset, häät, 50v ja/tai 60v juhlat ja hautajaiset. Ainakin meillä hääpäivä oli täydellinen, todellinen nautinto, jota muistelee vielä pitkään.

5. Hääyö S-ryhmän tapaan

Hääyötä ei missään nimessä kannata varata mistään S-ryhmän paikasta. Me teimme tämän virheen, emmekä suosittele sitä kenellekään. Tulen avautumaan S-ryhmän huonosta palvelusta varmasti myöhemmin syvällisemmin, mutta tämä oli todellinen pohjanoteeraus. Hääsviitti-nimellä myyty paketti Lapinniemen kylpylästä maksoi 263e. Varauksessa luvattiin paljon, mutta toteutus oli juuri sitä, mitä S-ryhmältä voi odottaa. 

Ensinnäkin hääparin laukkujen kantaminen huoneeseen ei onnistunut, ei kuulu palveluun. Toiseksi huoneessa odotti pöydällä lämmin halpiskuoharipullo, jonka vieressä oli myyntipäällikön käyntikortti. En tiedä odotinko liikoja kun oletin, että tilauksessa mainittu shampanjapullo olisi odottamassa kylmässä. Liikaa vaadittu. Kolmanneksi huoneessa oli kaksi erillistä sänkyä! En taaskaan tiedä, mikä on S-ryhmän oletus hääyöstä, mutta itse oletin, että hääsviitissä olisi hääparille yksi yhtenäinen sänky. Neljäs yllätys tuli aamulla. Huoneeseemme tarjoiltiin aamiainen sovitun mukaisesti, mutta koko huoneesta ei löytynyt lainkaan ruokailuvälineitä aamiaisen syömiseen. Millä juot aamukahvin ilman kuppia tai otat voita ilman veitseä? Huoneeseen tuodun aamiaisen taso oli myös niin luokattoman heikko ettei ollut muuta vaihtoehtoa kuin mennä alas oikealle aamupalalle. Viides epäkohta liittyy yleisemminkin S-ryhmän paikkojen palveluun nimittäin "palveluja" tarjotaan vain virka-aikaan ei sen ulkopuolella. Esimerkiksi Lapinniemen kylpylästä voi ostaa hoitopalveluja vain arkisin päivällä ja lauantaina aamupäivällä. Sunnuntaisin koko osasto on kiinni, vaikka kyseisenäkin päivänä hotelli oli täynnä asiakkaita, joten kysyntää palveluille olisi varmasti ollut. Uloskirjautuessa kun sanoin respan tädille, että en ole oikein tyytyväinen saamaamme palveluun ja vastineeseen rahoillemme sain vastaukseksi: "Aijaa. Täältä on muuten juotu yksi kivennäisvesipullo, se maksaa 3 euroa. Onks sulla S-etukorttia?". Onneksi olin vielä häätuulella ja sain maltettua mieleni...

6. Häämatka

Häämatkan suhteen meillä oli oikeastaan 5 kriteeriä: 1) Euroopan ulkopuolelle, 2) 2-3 erilaista kohdetta, koska yhteen paikkaan kyllästyy ja liian monta paikkaa menee juoksemiseksi, 3) sellaiseen paikkaan mihin ei muuten tule helposti lähdettyä eli häämatkoihin erikoistunut kohde, 4) lomamatka eli ei turhan paljon aktiviteetteja ja kiertämistä vaan aikaa kaksistaan ja 5) kesto n. pari viikkoa. Matkatoimisto Helin matkojen sivujen kautta innostuimme Karibiasta ja ABC-saarista. Koska kyseiset saaret ovat varsin pieniä ja hiljaisia, ainakin itse toivoin lisäksi yhtä suurempaa kaupunkia, joten päädyimme Miamiin. Täten päädyimme pakettiin, jossa olimme 5 päivää Curacaolla, 5 päivää Aruballa ja 5 päivää Miamissa. 

Curacao

Curacaossa majoituimme Avila Beach Resortissa. Tanskalaisen perheen omistama all inclusice-hotelli, jossa oli varsin paljon hollantilaisia. Hieno paikka, oma beach, hienot huoneet meren päällä, hyvä kuntosali ja erinomainen aamiainen eli kaiken kaikkiaan varsin hyvä hotelli. Ilma oli loistava, aurinko paistoi ja joka päivä takuuvarma +35C, joten varsin pitkälti sitä, mitä osasi odottaakin. Curacao saarena sen sijaan oli hieman pettymys. Saari on pieni, eikä sillä ole juurikaan nähtävää. Pääkaupunki Willemstadt on puolessa päivässä nähty. Kaupunki on Unescon suojelukohde, joten kaupungin ydinkeskusta on hyvässä kunnossa, mutta muutoin talot ovat pahasti ränsistyneet ja saari on erittäin likainen. Hotellinjohtajamme mukaan Unesco määrää tarkasti, miten saarella saa rakentaa ja entisöidä vanhoja rakennuksia, mikä tekee rakentamisesta erittäin kallista ja tästä syystä saarelle ei virtaa enää yksityistä rahaa. Laman myötä saaren turismi on pudonnut merkittävästi kurjistaen tilannetta. Paikallisten elintaso saarella oli varsin alhainen ja aina 1950-luvulle jatkunut orjakulttuuri näkyi sekä alhaisena koulutustasona että ennen kaikkea siinä, että saarelaisten oma-aloitteisuus oli hyvin vähäistä. Palvelukulttuuria vasta opeteltiin, palvelu oli hidasta ja usein tarjoilijat eivät oikein tuntuneet tietävän, mitä heidän pitäisi tehdä. 

Summa summarum: ihan kiva paikka käydä, en menisi uudestaan, enkä suosittele muillekaan, koska uskon, että maailmassa on parempiakin paikkoja nähtäväksi. 

Aruba

Aruballa majoituimme Bucuti Beach Resortissa. Ilmeisesti jenkkien omistama paikka ja asiakaskunta oli suurilta osin amerikkalaisia. Selkeästi amerikkalaisille asiakkaille rakennettu tyylikäs paikka, jossa palvelu oli ammattimaista, paikat siistejä ja homma toimi. Hotellilla oli oma rantaosuus valtavan pitkältä valkoiselta hiekkarannalta. Saarena Aruba oli selkeästi suurempi, aktiivisempi, siistimpi ja kaikin puolin parempi kuin Curacao. Pääkaupungissa Oranjestadtissa oli kohtuullisen hyvin erilaisia shoppailumahdollisuuksia ja Palm Beachin alue oli myös varsin aktiivinen. Nähtävyyksiä ei täälläkään juuri ole eli sopii lähinnä rentoon beachlomaan. Elintaso saarella oli selvästi korkeampi ja saari on selvästi amerikkalaisten Kanarian saaret, paitsi tyylikkäämpi. 

Summa summarum: ilmeisesti yksi parhaista lomakohteista Karibialla, loputtomasti valkoista hiekkarantaa ja palvelut pelaa. Suosittelen etenkin hääpareille. 

Miami Beach

Miamissa majoituimme Marriot South Beachissa. Hyvätasoinen hotelli Ocean Drivella. Miami Beachin elämä on sitten niin leffameininkiä kuin vain voi olla. Beachelämää, bikinibeibejä, jäätäviä lihaskimppuja, hienoja autoja, bileitä, shoppailua Lincoln Roadilla jne. Oli jännä nähdä myös tämä nurkkaus USA:sta. Aikaisempien kokemusteni mukaan New York on USA:n Lontoo, rahamaailman keskus, The City, shoppailua jne. San Francisco on taas USA:n Amsterdam, liberaali ja likainen kaupunki, jossa kaikki kukat kukkivat. Los Angeles on USA:n Cannes tai ylipäätään Etelä-Ranska, elokuvaa, pintajulkisuutta ja kulttuurielämää. Miami on taas sitten jotain aivan muuta. Se on USA:n Barcelona, huoleton etelän beach- ja bilekaupunki. Myös kieli yhdistää, sillä Miamissa taisi kuulla enemmän espanjaa kuin englantia. Ainakin sen johtopäätöksen voi tehdä, että USA on suuri ja monivivahteinen maanosa, kuten myös EU, joten johtopäätösten tekeminen yhden kaupungin perusteella antaa liian yksipuolisen kuvan. 

Summa summarum: kokemisen arvoinen kaupunki ja taas yksi erilainen kuva USA:sta. Miami on myös itsessään valtava, joten tekemistä löytyy joka lähtöön ja jokaiselle jotakin. Suosittelen.