Vuoden vaihde on sopiva hetki vanhan vuoden paketoimiselle ja tulevaisuuden kurssin tarkastamiselle, mikäli tätä ei tee jatkuvana prosessina. Lieneekö vanhenemisella vaikutuksensa, mutta nykyisin päivät, viikot, kuukaudet ja vuodet tuntuvat kuluvan älyttömän nopeasti. Onneksi myös onnellisesti. Vuosi 2009 oli sanalla sanoen mahtava vuosi, joka sisälsi monia kohokohtia. Tässä muutama poiminta vuoden paketoimiseksi.
Häät
Vuoden 2009 ehdoton kohokohta oli naimisiinmeno ja kaikki siihen liittyvä. Päivämäärän 18.7.2009 muistan todennäköisesti ikuisesti. Upea päivä, jolloin läheisimmät ihmiset yhtäaikaa koolla todistamassa onneamme. Tähän päälle vielä rento häämatka Karibialla ja Miamissa. Unelmaa. Kiitos Merja, kiitos bestman ja kaasot, kiitos häävieraat!
Valmistuminen (KTM)
Gradun tekeminen kokopäivätyön ohessa tietää pitkiä viikonloppuja yliopiston kirjastossa ja tietokoneluokassa. Kevät meni pakertaessa, kesä vääntäessä ja lopulta syksyllä koitti se viimeinen piste. Helpottava tunne, kun on vihdoin saanut paperit valmiiksi. Kiitos opiskelukaverit, kiitos Boomi, kiitos Tampereen yliopisto.
Marathon
Kesäkuussa 2009 lunastin lupaukseni ja juoksin elämäni ensimmäisen marathonin, Paavo Nurmi Marathonin Turussa ja syyskuussa ensimmäisen Pirkan Hölkän. Kuten blogissani kirjoitin, marathon on ei ole 42km juoksu vaan useamman kuukauden kestävä matka. Hieno harrastus ja varsinaisen suorituksen jälkeen maalissa on euforinen fiilis. Syksyllä löysin personal trainerikseni Heikki Harjun, jonka avulla harjoittelu- ja ravintomaailma on mennyt aivan uudelle asteelle. Energiaa riittää! Kiitos Tero Isokauppila, Heikki Harju ja kaikki matkan varrella kannustaneet.
Unelmatyö
Joulukuussa 2008 olin juuri aloittanut unelmatyössäni. Vuoden aikana opin enemmän kuin KTM-tutkinnossa yhteensä. Hieno yhtiö, tekemisen meininki ja upeat työkaverit. Kiitos kollegat.
Blog
Tämä blogi on nyt puolen vuoden ikäinen baby. Kirjoittaminen ja ajatusten jakaminen ovat osoittautuneet hyväksi kokemukseksi. Kirjoitusintoa riittää ja oma ajattelu on kehittynyt. Blogin kautta olen saanut arvokkaita ajatuksia ja vinkkejä, jotka muuten olisivat jääneet saamatta. Kiitos kaikki kommentoijat ja lukijat.
torstai 31. joulukuuta 2009
maanantai 28. joulukuuta 2009
10 keinoa tehostaa liiketoimintaa
Kirjavinkeissä tuli jo kehuttua Timo Ropen teosta 100 keinoa tehostaa liiketoimintaa. Kirja on napakasti kirjoitettu ja sisältää teräviä huomioita liike-elämästä. Tässä vielä vahvistukseksi kymmenen henkilökohtaista poimintoa Ropen 100 keinon listasta hieman muokattuina.
1. Tee aina sitä, mitä muut eivät tee, koska business on siinä, mitä muut eivät ole tehneet. Tarkkaile myös kilpailevia yrityksiä ja pyri olemaan niiden kanssa mahdollisimman vähän kilpailija
2. Mieti kaikki asiat, mitä jos olisin tuo toinen-asenteella
3. Opiskele psykologiaa, koska työyhteisö on aina ihmisten verkosto ja on oleellista saada ihmiset toimimaan halulla. Älä usko rationaalisuusperusteiden toimivuuteen ihmisten toimintapäätösten ohjastavana tekijänä
4. Hyödynnä kokemuskirjanpitoa oppimisvälineenä eli kirjaa asioita toteutusvaiheessa, jotta voit ottaa niistä opiksi
5. Pidä imagoa liiketoiminnan eräänä avainalueena, koska ensimmäinen kauppa on aina imagoperusteinen ja toinen kauppa tyytyväisyysperusteinen
6. Muista: aika maksaa!
7. Tarkastele liiketoimintaratkaisujasi aina vain rahan kautta
8. Mieti kaikki vanhat toimintamallit miksi-kysymyksen kautta
9. Mieti aina ostopalveluita itse tekemisen sijaan, koska kaikki on ostettavissa ja bisneshallintaa on yhdistää erilaiset ostopalvelut toimivaksi kokonaisuudeksi
10. Tee kolme projektia / vuosi kehityskohteiksi
1. Tee aina sitä, mitä muut eivät tee, koska business on siinä, mitä muut eivät ole tehneet. Tarkkaile myös kilpailevia yrityksiä ja pyri olemaan niiden kanssa mahdollisimman vähän kilpailija
2. Mieti kaikki asiat, mitä jos olisin tuo toinen-asenteella
3. Opiskele psykologiaa, koska työyhteisö on aina ihmisten verkosto ja on oleellista saada ihmiset toimimaan halulla. Älä usko rationaalisuusperusteiden toimivuuteen ihmisten toimintapäätösten ohjastavana tekijänä
4. Hyödynnä kokemuskirjanpitoa oppimisvälineenä eli kirjaa asioita toteutusvaiheessa, jotta voit ottaa niistä opiksi
5. Pidä imagoa liiketoiminnan eräänä avainalueena, koska ensimmäinen kauppa on aina imagoperusteinen ja toinen kauppa tyytyväisyysperusteinen
6. Muista: aika maksaa!
7. Tarkastele liiketoimintaratkaisujasi aina vain rahan kautta
8. Mieti kaikki vanhat toimintamallit miksi-kysymyksen kautta
9. Mieti aina ostopalveluita itse tekemisen sijaan, koska kaikki on ostettavissa ja bisneshallintaa on yhdistää erilaiset ostopalvelut toimivaksi kokonaisuudeksi
10. Tee kolme projektia / vuosi kehityskohteiksi
sunnuntai 27. joulukuuta 2009
About the Venture Capital Terminology
As you might know, I researched on Venture Capital and Private Equity in my Masters Thesis. Since then I haven't been able to get over of three concepts that are commonly used in venture capital business.
Venture Capital
First of all, according to stories, the history of the venture capital concept relates back to 13rd century Europe where brave men loaded their cargos and sailed the unknown seas in order to find a shorter way to India. They were financed by some wealthy individuals who bought a share of the ships in exchange to the possible future profits. They diversified their portfolio and reduced the risk by investing in several ships. Perhaps the most famous venture capitalist of this kind was Christopher Colombus, the founder of America, who was funded by the Royal family.
Venture capital term was invented by Benno Schidt who was a partner of investment company J.H. Whitney & Co. Venture capital term relates to word adventure and it describes the high-risk nature of venture capital investments. I quess it is a kind of adventure to invest in venture capital. So, be the real adventurer of the 21st Century and invest in adventure capital!
Business Angel
People who work in Venture Capital are often called Business Angels. I really have been wondering who on Earth invented term Business Angel? I'm sure he didn't lack any self-esteem. What do you do? I'm a Business Angel. Are there any other profession on Earth that relates itself to angels? In my mind angels are immortal, they make no mistakes and they are the posture of all good. I guess this is what Business Angels do in business.
According to Wikipedia "Business Angel is an affluent individual who provides capital for a business start-up, usually in exchange for convertible debt or ownership equity. A small but increasing number of angel investors organize themselves into angel groups or angel networks to share research and pool their investment capital."
As the definition says, there are groups of angel networks around the World. Well, this leads to a question that where and who is then Business God? There should be a Business God somewhere. In my imagination He or She is the Lord of all businessmen and businesswomen in the World and the Master of all Business Angels. Think about it, what a position! To become a Business God, that would be a true goal of a life!
Smart Money
It would be too modest for Business Angels to invest just money. Money is a commodity, it's nothing special and everyone has it. That is why Business Angels invented the whole new concept, Smart Money, to differentiate their money from bulk money. According to a definition Smart Money describes experienced investors and traders, who tend to spot trends and find investment opportunities before everyone else.
On the other hand Business Angels not just invest monetary capital, they also bring knowhow to the company they invest in. Well I have tried to find the wisdom of my euros, but still I haven't found any. So I have come to a conclusion that:
Money is not smart. Money is stupid. People who invest money may be smart.
With a terminology like this, how can you resist the temptation of venture capital...
Venture Capital
First of all, according to stories, the history of the venture capital concept relates back to 13rd century Europe where brave men loaded their cargos and sailed the unknown seas in order to find a shorter way to India. They were financed by some wealthy individuals who bought a share of the ships in exchange to the possible future profits. They diversified their portfolio and reduced the risk by investing in several ships. Perhaps the most famous venture capitalist of this kind was Christopher Colombus, the founder of America, who was funded by the Royal family.
Venture capital term was invented by Benno Schidt who was a partner of investment company J.H. Whitney & Co. Venture capital term relates to word adventure and it describes the high-risk nature of venture capital investments. I quess it is a kind of adventure to invest in venture capital. So, be the real adventurer of the 21st Century and invest in adventure capital!
Business Angel
People who work in Venture Capital are often called Business Angels. I really have been wondering who on Earth invented term Business Angel? I'm sure he didn't lack any self-esteem. What do you do? I'm a Business Angel. Are there any other profession on Earth that relates itself to angels? In my mind angels are immortal, they make no mistakes and they are the posture of all good. I guess this is what Business Angels do in business.
According to Wikipedia "Business Angel is an affluent individual who provides capital for a business start-up, usually in exchange for convertible debt or ownership equity. A small but increasing number of angel investors organize themselves into angel groups or angel networks to share research and pool their investment capital."
As the definition says, there are groups of angel networks around the World. Well, this leads to a question that where and who is then Business God? There should be a Business God somewhere. In my imagination He or She is the Lord of all businessmen and businesswomen in the World and the Master of all Business Angels. Think about it, what a position! To become a Business God, that would be a true goal of a life!
Smart Money
It would be too modest for Business Angels to invest just money. Money is a commodity, it's nothing special and everyone has it. That is why Business Angels invented the whole new concept, Smart Money, to differentiate their money from bulk money. According to a definition Smart Money describes experienced investors and traders, who tend to spot trends and find investment opportunities before everyone else.
On the other hand Business Angels not just invest monetary capital, they also bring knowhow to the company they invest in. Well I have tried to find the wisdom of my euros, but still I haven't found any. So I have come to a conclusion that:
Money is not smart. Money is stupid. People who invest money may be smart.
With a terminology like this, how can you resist the temptation of venture capital...
lauantai 26. joulukuuta 2009
Kirjavinkkejä
Varsin moni kavereistani lukee hyvin paljon ja hyvin erilaista kirjallisuutta, joten kirjavinkkien kautta on tullut löydettyä teoksia, joita ei muuten kenties tulisi löydettyä. Toisaalta tätä kautta on myös välttänyt muutaman pommin ja säästänyt näin aikaa paremmalle tuotannolle. Ohessa muutama vinkki lukemisen arvoisista kirjoista sekä myös muutama vinkki kirjoista, jotka kannattaa jättää väliin. Listat eivät ole missään järjestyksessä vaan sekalaisia huomioita erinäisistä teoksista, joita on tämän vuoden aikana tullut tavattua.
Suositeltavaa luettavaa
1) Fingerpori-sarjakuvat
Aamulehdessä ja Helsingin Sanomissa ilmestyvä sarjakuva kirjoiksi koottuna. Tämä huumori uppoaa totaalisesti. Sairaan hyvä!
2) Risto Harisalon ja Ensio Miettisen teokset
Olen tässä blogissa kirjoittanut teoksista Klassinen liberalismi ja Luottamuspääoma. Näiden lisäksi löytyy mm. Globalisaatio ja Vastuuyhteiskunnan peruslait, Epäsuosittuja ajatuksia yhteiskuntapolitiikasta, Perheyritys avotaloudessa ja globalisaatiossa sekä Hyvinvointivaltio - houkutteleva lupaus vai karvas pettymys. Erinomaista klassisen liberalismin mukaista ajattelua suomeksi kirjoitettuna. Haastaa monia nykykäsityksiä ja istuu arvomaailmaani.
3) Barbarians at the Gate: The Fall of RJR Nabisco
Yrityskauppakirjallisuuden klassikko. Yli 600-sivuinen järkäle RJR Nabiscon valtauksesta on sekä viihdyttävä että opettava kuvaus yrityksen valtataistelusta. Ehdoton luettava kaikille yrityskaupoista kiinnostuneille.
4) John C. Maxwell: Asenne ja Norman Vincent Peale: The Power of Positive Thinking
Nämä kirjat auttavat kehittämään omaa ajattelua. Maxwellin teos sisältää hyviä huomioita asenteesta ja sen merkityksestä elämässä. Pealen Positiivisen ajattelun voimaa minulle suositteli useampi henkilö. Vaikka kirja onkin korostuneen uskonnollinen, pidin silti lukemastani.
5) Commercial Due Diligence: The Key to Understanding Value in an Acquisition
Peter Howsonin kirjottama kattava opus yrityskauppoihin liittyvästä kaupallisesta due diligencesta. Tämä opus antaa paljon työkaluja yritysten analysoimiseen ja auttaa ymmärtämään, mitä ollaan ostamassa ja mistä ollaan maksamassa. Ammattikirjallisuutta alasta kiinnostuneille.
6) Timo Rope: 100 keinoa tehostaa liiketoimintaa
Kirja koostuu sadasta lyhyestä kiteytyksestä, jotka onneksi eivät ole perinteisiä kliseitä vaan havaintoja käytännön liike-elämästä. Todella napakka teos niin tyyliltään kuin sisällöltään. Suositeltavaa luettavaa kaikille yritysmaailmassa.
7) Rakkaudella Hynynen
Vähän erilaista kirjallisuutta muihin listalla oleviin verrattuna, mutta Kotiteollisuuden Jouni Hynysellä on oiva kyky kirjata havaintoja suomalaisesta elämänlaadusta ja etenkin naisista. Toisinaan sitä haluaa lukea kirjoja, jotka eivät vaadi ajattelua, ja tämä on juuri sitä. Ronski kielenkäyttö saa nauramaan.
8) Milton Friedmanin tuotanto
Kenties kautta aikain maailman suurin talousnero. Friedmanin teokset ovat parasta oppia nykyaikaisesta talousjärjestelmästä ja kaiken lisäksi viihdyttävää luettavaa. Harvat teokset saavat minua niin innostumaan kuin Friedmanin kirjat ja haastattelut. Näiden kirjojen pitäisi kuulua vähintään kauppakorkeakoulujen opetusmateriaaliin, mutta valitettavasti niissä luetaan mielummin Keynesiä, jos sitäkään.
9) Michael Porterin tuotanto
Jos Friedman on suurin talousnero on Porter kiistatta maailman suurin strategiaguru. Aika harvassa ovat yrityskirjat, joissa ei jotenkin viitattaisi Porteriin. Harva on kuitenkaan lukenut alkuperäisiä teoksia, jotka ovat kattavia, perusteellisia ja ajatuksia herättäviä. On parempi lukea kerralla alkuperäinen klassikko kuin lukea kymmenen heikkoa jäljitelmää. Hauskinta on, että nämä kirjat löytyvät Akateemisesta kirjakaupasta n. 16€/kpl, kun olemattomien strategiakonsulttien kirjat maksavat 50-70€/kpl.
10) Filosofien klassikkoteokset
Jos kirja on säilyttänyt asemansa useamman vuosisadan ja saavuttanut klassikon aseman, on siinä oltava jotain erityistä. Kuten Porterin osalta, pätee myös yleisemmin se ajatus, että on parempi lukea kirjailijan/ajattelijan alkuperäisteos kuin kymmenen heikkoa jäljitelmää. Adam Smithiä siteerataan toistuvasti, mutta harva on lukenut The Wealth of Nationia. Myös filosofien kuten John Locken, Friedrich Nietzschen, Platonin yms. alkuperäisten teosten lukeminen kannattaa. Nämä teokset ovat usein varsin raskaita luettavia ja vaativat keskittymistä, mutta varsin usein huomaa, että teokset ovat huomattavasti rikkaampia ja monipuolisempia kuin näihin henkilöihin yleisesti liitetyt sitaatit.
Nämä teokset suosittelen jättämään väliin ajan säästämiseksi
1) Tommy Hellstenin tuotanto
Yhden kirjan lukemalla selviää pääajatus, loppu on vain saman ajatuksen toistamista.
2) The Long Tail (Chris Anderson)
Koko kirja yrittää todistaa, kuinka verkkokauppa lisää marginaalituotteiden kysyntää. Idea ei vain kanna kirjaksi asti.
3) Öky - kirja ilmiöstä
Ostin, kun sain eurolla poistokorista, mutta sisältö ei ole edes sen arvoinen.
4) Strateginen äly (Reijo Ikäheimonen)
Kirjan nimi kuulostaa niin houkuttelevalta, että tartuin ansaan. Sisällöstä puuttuvat sekä strategia että äly.
5) Viestintäkirjallisuus
Olen tämän syksyn aikana lukenut noin 10 yrityksen viestintää käsittelevää teosta ja todennut ne sisällöltään varsin vaatimattomiksi. Viestinnän strategiat, Hyvä yritys - strateginen maineenhallinta, Sijoittajaviestintä, Sijoittajaviestintä strategisena työkaluna, Markkinamaine jne. Aihe on kiinnostava, mutta miksi suomenkielinen kirjallisuus aiheesta on varsin kevyttä käsien heiluttelua.
6) Kilpailijaseuranta (Anneli Pirttilä)
Aihe on kiinnostava ja olen yrittänyt löytää siitä kertovaa kirjaa, mutta tämä teos ei kyllä antanut juuri mitään. Joudun jatkamaan etsintääni.
7) Tutkijoiden väitöskirjansa pohjalta kirjoittamat kaupalliset teokset
Varsin usein tutkijat kirjoittavat väitöskirjansa pohjalta yritysjohdolle suunnatun kaupallisen kirjan. Olen lukenut nyt useamman tällaisia teoksia ja nimiä mainitsematta pääsääntöisesti nämä teokset ovat olleet epäonnistuneita. Harva tutkija pystyy kirjoittamaan kaupallisesti kiinnostavaa kirjaa, jossa pystyttäisiin tuomaan tutkimuksen teema kiinnostavalla tavalla käytäntöön.
8) Menestyneen teoksen jälkeinen toinen teos
Myyntimenestystä seuraa varsin usein sisällöltään vähäpätöinen jatko-osa. Toki poikkeuksiakin löytyy, mutta liian usein paukut on käytetty ensimmäiseen menestysteokseen ja toinen teos on puskettu markkinoille, vaikka eväät onkin jo syöty. Tyypillistä on, että jollain muulla alalla menestyneestä teoksesta tehdään toisena yritysjohdolle suunnattu versio, koska sillä nähdään kaupallista arvoa. Nämä business-versiot ovat varsin usein floppeja, joissa ei ole juurikaan uutta sisältöä ja asian tuominen uuteen kontekstiin ontuu.
Lähiaikona luettavia kirjojen listalta löytyvät mm.
1) Koneen Ruhtinas - Pekka Herlinin elämänkerta
2) Jens Lapidus: Rahalla saa
3) The Snowball - Warren Buffetin elämänkerta
4) Dambisa Moyo: Dead Aid
5) Robin Sharman teokset
6) Anthony Robbinsin teokset
7) Omistajuutta käsittelevä kirjallisuus (esim. Ownership and Control)
8) David Rothkopf: Superclass
9) Benjamin Graham: The Intelligent Investor
10) Kari Outi: Rahapeli. Pöydässä Kai Mäkelä
Suositeltavaa luettavaa
1) Fingerpori-sarjakuvat
Aamulehdessä ja Helsingin Sanomissa ilmestyvä sarjakuva kirjoiksi koottuna. Tämä huumori uppoaa totaalisesti. Sairaan hyvä!
2) Risto Harisalon ja Ensio Miettisen teokset
Olen tässä blogissa kirjoittanut teoksista Klassinen liberalismi ja Luottamuspääoma. Näiden lisäksi löytyy mm. Globalisaatio ja Vastuuyhteiskunnan peruslait, Epäsuosittuja ajatuksia yhteiskuntapolitiikasta, Perheyritys avotaloudessa ja globalisaatiossa sekä Hyvinvointivaltio - houkutteleva lupaus vai karvas pettymys. Erinomaista klassisen liberalismin mukaista ajattelua suomeksi kirjoitettuna. Haastaa monia nykykäsityksiä ja istuu arvomaailmaani.
3) Barbarians at the Gate: The Fall of RJR Nabisco
Yrityskauppakirjallisuuden klassikko. Yli 600-sivuinen järkäle RJR Nabiscon valtauksesta on sekä viihdyttävä että opettava kuvaus yrityksen valtataistelusta. Ehdoton luettava kaikille yrityskaupoista kiinnostuneille.
4) John C. Maxwell: Asenne ja Norman Vincent Peale: The Power of Positive Thinking
Nämä kirjat auttavat kehittämään omaa ajattelua. Maxwellin teos sisältää hyviä huomioita asenteesta ja sen merkityksestä elämässä. Pealen Positiivisen ajattelun voimaa minulle suositteli useampi henkilö. Vaikka kirja onkin korostuneen uskonnollinen, pidin silti lukemastani.
5) Commercial Due Diligence: The Key to Understanding Value in an Acquisition
Peter Howsonin kirjottama kattava opus yrityskauppoihin liittyvästä kaupallisesta due diligencesta. Tämä opus antaa paljon työkaluja yritysten analysoimiseen ja auttaa ymmärtämään, mitä ollaan ostamassa ja mistä ollaan maksamassa. Ammattikirjallisuutta alasta kiinnostuneille.
6) Timo Rope: 100 keinoa tehostaa liiketoimintaa
Kirja koostuu sadasta lyhyestä kiteytyksestä, jotka onneksi eivät ole perinteisiä kliseitä vaan havaintoja käytännön liike-elämästä. Todella napakka teos niin tyyliltään kuin sisällöltään. Suositeltavaa luettavaa kaikille yritysmaailmassa.
7) Rakkaudella Hynynen
Vähän erilaista kirjallisuutta muihin listalla oleviin verrattuna, mutta Kotiteollisuuden Jouni Hynysellä on oiva kyky kirjata havaintoja suomalaisesta elämänlaadusta ja etenkin naisista. Toisinaan sitä haluaa lukea kirjoja, jotka eivät vaadi ajattelua, ja tämä on juuri sitä. Ronski kielenkäyttö saa nauramaan.
8) Milton Friedmanin tuotanto
Kenties kautta aikain maailman suurin talousnero. Friedmanin teokset ovat parasta oppia nykyaikaisesta talousjärjestelmästä ja kaiken lisäksi viihdyttävää luettavaa. Harvat teokset saavat minua niin innostumaan kuin Friedmanin kirjat ja haastattelut. Näiden kirjojen pitäisi kuulua vähintään kauppakorkeakoulujen opetusmateriaaliin, mutta valitettavasti niissä luetaan mielummin Keynesiä, jos sitäkään.
9) Michael Porterin tuotanto
Jos Friedman on suurin talousnero on Porter kiistatta maailman suurin strategiaguru. Aika harvassa ovat yrityskirjat, joissa ei jotenkin viitattaisi Porteriin. Harva on kuitenkaan lukenut alkuperäisiä teoksia, jotka ovat kattavia, perusteellisia ja ajatuksia herättäviä. On parempi lukea kerralla alkuperäinen klassikko kuin lukea kymmenen heikkoa jäljitelmää. Hauskinta on, että nämä kirjat löytyvät Akateemisesta kirjakaupasta n. 16€/kpl, kun olemattomien strategiakonsulttien kirjat maksavat 50-70€/kpl.
10) Filosofien klassikkoteokset
Jos kirja on säilyttänyt asemansa useamman vuosisadan ja saavuttanut klassikon aseman, on siinä oltava jotain erityistä. Kuten Porterin osalta, pätee myös yleisemmin se ajatus, että on parempi lukea kirjailijan/ajattelijan alkuperäisteos kuin kymmenen heikkoa jäljitelmää. Adam Smithiä siteerataan toistuvasti, mutta harva on lukenut The Wealth of Nationia. Myös filosofien kuten John Locken, Friedrich Nietzschen, Platonin yms. alkuperäisten teosten lukeminen kannattaa. Nämä teokset ovat usein varsin raskaita luettavia ja vaativat keskittymistä, mutta varsin usein huomaa, että teokset ovat huomattavasti rikkaampia ja monipuolisempia kuin näihin henkilöihin yleisesti liitetyt sitaatit.
Nämä teokset suosittelen jättämään väliin ajan säästämiseksi
1) Tommy Hellstenin tuotanto
Yhden kirjan lukemalla selviää pääajatus, loppu on vain saman ajatuksen toistamista.
2) The Long Tail (Chris Anderson)
Koko kirja yrittää todistaa, kuinka verkkokauppa lisää marginaalituotteiden kysyntää. Idea ei vain kanna kirjaksi asti.
3) Öky - kirja ilmiöstä
Ostin, kun sain eurolla poistokorista, mutta sisältö ei ole edes sen arvoinen.
4) Strateginen äly (Reijo Ikäheimonen)
Kirjan nimi kuulostaa niin houkuttelevalta, että tartuin ansaan. Sisällöstä puuttuvat sekä strategia että äly.
5) Viestintäkirjallisuus
Olen tämän syksyn aikana lukenut noin 10 yrityksen viestintää käsittelevää teosta ja todennut ne sisällöltään varsin vaatimattomiksi. Viestinnän strategiat, Hyvä yritys - strateginen maineenhallinta, Sijoittajaviestintä, Sijoittajaviestintä strategisena työkaluna, Markkinamaine jne. Aihe on kiinnostava, mutta miksi suomenkielinen kirjallisuus aiheesta on varsin kevyttä käsien heiluttelua.
6) Kilpailijaseuranta (Anneli Pirttilä)
Aihe on kiinnostava ja olen yrittänyt löytää siitä kertovaa kirjaa, mutta tämä teos ei kyllä antanut juuri mitään. Joudun jatkamaan etsintääni.
7) Tutkijoiden väitöskirjansa pohjalta kirjoittamat kaupalliset teokset
Varsin usein tutkijat kirjoittavat väitöskirjansa pohjalta yritysjohdolle suunnatun kaupallisen kirjan. Olen lukenut nyt useamman tällaisia teoksia ja nimiä mainitsematta pääsääntöisesti nämä teokset ovat olleet epäonnistuneita. Harva tutkija pystyy kirjoittamaan kaupallisesti kiinnostavaa kirjaa, jossa pystyttäisiin tuomaan tutkimuksen teema kiinnostavalla tavalla käytäntöön.
8) Menestyneen teoksen jälkeinen toinen teos
Myyntimenestystä seuraa varsin usein sisällöltään vähäpätöinen jatko-osa. Toki poikkeuksiakin löytyy, mutta liian usein paukut on käytetty ensimmäiseen menestysteokseen ja toinen teos on puskettu markkinoille, vaikka eväät onkin jo syöty. Tyypillistä on, että jollain muulla alalla menestyneestä teoksesta tehdään toisena yritysjohdolle suunnattu versio, koska sillä nähdään kaupallista arvoa. Nämä business-versiot ovat varsin usein floppeja, joissa ei ole juurikaan uutta sisältöä ja asian tuominen uuteen kontekstiin ontuu.
Lähiaikona luettavia kirjojen listalta löytyvät mm.
1) Koneen Ruhtinas - Pekka Herlinin elämänkerta
2) Jens Lapidus: Rahalla saa
3) The Snowball - Warren Buffetin elämänkerta
4) Dambisa Moyo: Dead Aid
5) Robin Sharman teokset
6) Anthony Robbinsin teokset
7) Omistajuutta käsittelevä kirjallisuus (esim. Ownership and Control)
8) David Rothkopf: Superclass
9) Benjamin Graham: The Intelligent Investor
10) Kari Outi: Rahapeli. Pöydässä Kai Mäkelä
perjantai 25. joulukuuta 2009
Joulurentoutuminen
Viimeisimmästä blogikirjoituksesta on vierähtänyt kolmisen viikkoa. Silti en esitä pahoitteluitani harvasta päivitystahdista, koska teen tätä vain itselleni omasta ilosta. Joskus mielenkiinto on vain muualla ja kirjoittaminen ei tunnu kivalta, joten silloin on annettava aikaa muille asioille.
En ole koskaan ollut jouluihminen. En vain syty siitä kaikesta hössötyksestä, mitä jouluun liittyy. Kuitenkin joulun ajasta on muodostunut minulle tärkeä, koska se on hetki pysähtyä, rauhoittua ja rentoutua. Unohtaa kaikki arkinen, nukkua hyvin, syödä, lukea ja vain olla.
Lapsuuden jouluista päällimmäisinä mieleen jäi pukin tuomat pelit. En tiedä, missä iässä sitä ihminen alkaa jälleen innostumaan lapsuutensa aikaisista asioista, mutta huomaan olevani jälleen innoissani kuin pikkupoika pelaamisesta. Rakastan voittamista ja vihaan häviämistä, joten aina kun pelataan, pelataan täysillä ja tosissaan. Usein aivan liian tosissaan.
Joulun alla sain itseltäni joululahjaksi Gran Turismon Playstationille ja heti ensimmäisestä kaarteesta lähtien olin koukussa. Sitä peliä ei voi vain lopettaa kesken! "Ajan vielä yhden pätkän"... "No ehkä vielä yhden" ja sitten huomaakin ajaneensa koko illan silmät ristissä ja rystyset kipeänä, kun ei vain voi myöntää, että tietokone on nopeampi. Voiko miehelle olla mitään koukuttavampaa, kuin se, että kilpaa ajamalla voi tienata lisää rahaa, jolla voi ostaa hienompia autoja?
Toinen takuuvarma koukuttaja on jokavuotinen NHL. Voi veljet, kuinka paljon tätä tuli junnuna tahkottua! Kaksinpelit parhaiden kavereiden kanssa olivat todellisia trillereitä - ja niin ne ovat yhä. Vaikka ikää on tullut 15 vuotta lisää, ottaa matsin häviäminen yhä yhtä lujille. Tämän suhteen mikään ei ole muuttunut.
Tänä jouluna toteutui myös pitäaikainen toiveeni, kun sain vihdoin lahjaksi lautapelien kuninkaan eli Monopolyn. Peli on tarkoitettu 8+ ikäisille, mutta tämän pelin suhteen kuulun ikuisesti kohderyhmään. Peli on puhdasta kapitalismia! Pelin tarkoituksena ei ole vain kerätä kiinteistösijoittamisella mahdollisimman suurta omaisuutta vaan ajaa kanssapelaajat konkurssiin. Ostamista, myymistä, suunnittelemista, rakentamista, arvonnousuja ja ennen kaikkea kovaa kaupankäyntiä. Tästä ei lautapeli parane!
Toinen lautapelien kuningas on tietenkin shakki. Shakki on peli, jota voisin hyvinkin harrastaa, mikäli olisi enemmän aikaa. Nyt pelikavereiden puuttuessa shakkiharrastus on jäänyt varsin vähäiseksi. Parhaimmillaan syvällinen strategiapeli, jossa ajattelu on avain menestykseen. Samantasoisen pelaajan kanssa tässä pelissä saa todellisia haasteita aivonystyröilleen ja oppii malttamaan mielensä, koska hätiköinti johtaa auttamatta häviöön.
Näissä peleissä olen aina valmis ottamaan haasteen vastaan...
En ole koskaan ollut jouluihminen. En vain syty siitä kaikesta hössötyksestä, mitä jouluun liittyy. Kuitenkin joulun ajasta on muodostunut minulle tärkeä, koska se on hetki pysähtyä, rauhoittua ja rentoutua. Unohtaa kaikki arkinen, nukkua hyvin, syödä, lukea ja vain olla.
Lapsuuden jouluista päällimmäisinä mieleen jäi pukin tuomat pelit. En tiedä, missä iässä sitä ihminen alkaa jälleen innostumaan lapsuutensa aikaisista asioista, mutta huomaan olevani jälleen innoissani kuin pikkupoika pelaamisesta. Rakastan voittamista ja vihaan häviämistä, joten aina kun pelataan, pelataan täysillä ja tosissaan. Usein aivan liian tosissaan.
Joulun alla sain itseltäni joululahjaksi Gran Turismon Playstationille ja heti ensimmäisestä kaarteesta lähtien olin koukussa. Sitä peliä ei voi vain lopettaa kesken! "Ajan vielä yhden pätkän"... "No ehkä vielä yhden" ja sitten huomaakin ajaneensa koko illan silmät ristissä ja rystyset kipeänä, kun ei vain voi myöntää, että tietokone on nopeampi. Voiko miehelle olla mitään koukuttavampaa, kuin se, että kilpaa ajamalla voi tienata lisää rahaa, jolla voi ostaa hienompia autoja?
Toinen takuuvarma koukuttaja on jokavuotinen NHL. Voi veljet, kuinka paljon tätä tuli junnuna tahkottua! Kaksinpelit parhaiden kavereiden kanssa olivat todellisia trillereitä - ja niin ne ovat yhä. Vaikka ikää on tullut 15 vuotta lisää, ottaa matsin häviäminen yhä yhtä lujille. Tämän suhteen mikään ei ole muuttunut.
Tänä jouluna toteutui myös pitäaikainen toiveeni, kun sain vihdoin lahjaksi lautapelien kuninkaan eli Monopolyn. Peli on tarkoitettu 8+ ikäisille, mutta tämän pelin suhteen kuulun ikuisesti kohderyhmään. Peli on puhdasta kapitalismia! Pelin tarkoituksena ei ole vain kerätä kiinteistösijoittamisella mahdollisimman suurta omaisuutta vaan ajaa kanssapelaajat konkurssiin. Ostamista, myymistä, suunnittelemista, rakentamista, arvonnousuja ja ennen kaikkea kovaa kaupankäyntiä. Tästä ei lautapeli parane!
Toinen lautapelien kuningas on tietenkin shakki. Shakki on peli, jota voisin hyvinkin harrastaa, mikäli olisi enemmän aikaa. Nyt pelikavereiden puuttuessa shakkiharrastus on jäänyt varsin vähäiseksi. Parhaimmillaan syvällinen strategiapeli, jossa ajattelu on avain menestykseen. Samantasoisen pelaajan kanssa tässä pelissä saa todellisia haasteita aivonystyröilleen ja oppii malttamaan mielensä, koska hätiköinti johtaa auttamatta häviöön.
Näissä peleissä olen aina valmis ottamaan haasteen vastaan...
keskiviikko 2. joulukuuta 2009
Teatteria Tampereella
Tampere on todellinen teatterikaupunki. Väittäisin, että jopa Suomen paras. Tarjonta on monipuolinen ja pääsääntöisesti rahoillensa saa vastinetta hyvänä viihteenä. Tunnustan olevani nimenomaan kevyen teatteriviihteen ystävä. En vain jaksa seurata raskaita, synkkämielisiä ja pitkäveteisiä perusnäytöksiä. Erityisesti stand-up iskee kovasti! Onneksi myös teatterit ovat alkaneet vastaamaan nuoremman sukupolven erilaiseen kysyntään ja jokaisen tamperelaisen teatterin tarjonnasta löytyy mielenkiintoisia kappaleita myös nuoremmalle kohderyhmälle.
Vaikka teatteri on viihdettä ja elämystaloutta, olisi sen palvelupaketissa vielä paljon parannettavaa. Palatsiteatteri on tässä positiivinen poikkeus, koska siellä teatterielämykseen on yhdistetty illallinen ja illanvietto. Kaljaa katsomoon, sanon minä! Tai ainakin jotain virvokkeita. Nyt ennen esitystä ei ole juurikaan palvelutarjontaa tai oheisohjelmaa (ruokaa, lämppäriä tms), vaikka ihmiset voisivat hyvinkin tulla etukäteen nostattamaan tunnelmaa. Esityksen ajan kärvistellään ilman mitään tarjoiltavia, vaikka tuskin ketään haittaisi pienet virvokkeet. Puoliajalla on sitten tehtävä valinta vessajonon tai juomajonon välillä ja jonotuksen jälkeen kietaistava virvoikkeet yhdellä huikalla huiviin kun kello jo kilkattaa toiselle puoliajalle. Esityksen jälkeen ihmiset suuntaavat kotiin, kun he potentiaalisesti voisivat vielä jäädä "jatkoille" ja viihtymään. Saatan olla väärässä, mutta jotenkin tuntuu, että teatterit voisivat ottaa asiakkaistaan vieläkin enemmän irti ja tehdä bisnestä oheispalveluilla. Nyt keskiostos on tuskin paljon muuta kuin lippu ja kahvikuppi.
Viimeisen vuoden aikana on tullut nähtyä kymmenkunta eri esitystä. Vaikka taidetta ei mukamas saisi asettaa paremmuusjärjestykseen, näin minä nämä arvostelisin.
Riku Suokas toi Luolamiehellään stand-upin pysyvästi Tampereen teatterikartalle. Paras koskaan näkemäni teatteriesitys. Yhden miehen parituntinen yksinpuhelu miehen ja naisen välisestä suhteesta on alusta loppuun saakka loistava. Esityksessä on selkeä juoni, mikä tekee sen normaalia stand-upia haastavammaksi esittää, mutta Suokas suoriutuu siitä täydellisesti. Toinen toistaan osuvampia havaintoja, jotka pistävät ihmisen hervottomaan tilaan eikä naurulle tule loppua. Tästä esityksestä lähtiessä leijuu ilmassa niin hyvälle tuulelle se saa. Ehdottomasti pakko nähdä, ehkä jopa useammin kuin kerran.
Ei mainoksia!
Ismo Leikolan stand-up show on yksinkertaisesti mahtava! Liki kaksituntinen yhdenmiehen yksinpuhelu, jossa katsoja saa kärsiä vatsan kouristelusta koko esityksen ajan. Hervotonta huumoria liukuhihnalta. Selvästi huomaa, että Leikola on terävä ajattelija ja kielen käyttäjä, niin nerokasta ja oivaltavaa huumori on. Vaikka show:ssa on punainen lanka, ei käsikirjoitusta huomaa vaan Leikolalla on lava hallussa ja hän elää tilanteessa. Kyllä, katsoisin mielelläni myös uudestaan.
Vuonna 85
Useamman vuoden jo Tampereen teatterin ohjelmistossa pyörinyt esitys, mikä kertoo sen saavuttamasta suosiosta. Suosio ei ole tullut suotta. Niin tamperelaista, niin kliseistä ja niin menevää. Eihän manserockista vain voi olla pitämättä! Vuonna 85 on teatteriesitys, jossa katsojat elävät esityksessä mukana ja yleisöstä aistii hyvän fiiliksen. Toimii!
Suuri kurpitsa
Stand-up show, jossa esiintyi Heli Sutela, Jaakko Saariluoma, Riku Suokas ja jenkkivahvistus Dave Fulton. Kaikki neljä onnistuivat esityksissään, joten kokonaisuus oli ainutkertainen naurupaketti. Fulton on stand-upin kovia nimiä ja hänen näkeminen livenä Tampereella oli erittäin tervetullutta. Miehen Youtube-pätkät ovat uhrattujen minuuttien arvoisia. Hienoa, että tästä konseptista on tullut eri kokoonpanoilla Halloween-perinne.
Andre Wikström-show
En aikanani oikein syttynyt television W-tyyliohjelmalle ja siinä esiintyneelle Andre Wikströmille. Vaikutti nokkelalta kaverilta, mutta televisiorooli oli kenties liian asiallinen. Stand-up lavalla Wikström on sen sijaan elementissään. Mielikuva ja ulkoasu viestivät korostuneesti asiallisuutta ja suomenruotsalaisuutta, mutta kun suusta tulee hervotonta huumoria, yhdistelmä vain toimii täydellisesti. Wikströmin jutut ovat ennen kaikkea nokkelia ja hyväntahtoisia, mutta niin höveliä, että ne vievät mukanaan. Nämä jutut jäivät mieleen ja nauran niille vieläkin tilanteissa, joissa ei välttämättä pitäisi. Esimerkiksi eräs Amy Winehousen kappale ei ole tämän esityksen jälkeen entisensä ja humppabändejä ei vain enää voi katsoa vakavissaan. Palatsiteatterissa illallisen kera erinomainen paketti.
Jukka Puotila-show
Jukka Puotila on tehnyt showtaan ennen kuin Suomessa on vielä edes puhuttu stand-upista. Puotila onkin Show isolla ässällä, ei niinkään stand-upia. Hän on ennen kaikkea erinomainen imitaattori ja imitoitavien ihmisten skaala on laaja. Kaikki kärkikaartin poliitikot, urhelijat, talousihmiset, muusikot jne manikyyreineen tulee käytyä läpi parituntisen tykityksen aikana. Tämä on todellakin taitoa vaativaa taidetta! Hahmoista mieleen jäivät erityisesti Björn Wahlroos, Kimi Räikkönen, Erkki Tuomioja ja Sauli Niinistö. Sen sijaan Alexander Stubb-imitaatio ei toiminut, lieneekö syynä se, että hahmo on liian tuttu tai sitten vain Puotila ei saanut hänestä parasta irti. Kaiken kaikkiaan kunnioitettava huumorikattaus.
Kolmistaan
Tampere talossa järjestetty stand-up ilta, jossa esiintyivät Andre Wikström, Krisse Salminen ja Jaakko Saariluoma. Jaakko Saariluoman esityksen olin kuullut aikaisemmin ja hänen shownsa oli taattua tavaraa. Aihepiiri navan alapuolella ja mitään ei säästetty. Ansaitsi aplodinsa. Krisse Salmisen persoonaan en ole television välityksellä ihastunut. Ei vain läppä uppoa. Eikä se kyllä uponnut showssakaan. Joitain ihan ok väläytyksiä, mutta juttu pyörii ehkä liikaa hänen roolihahmonsa ympärillä ja paukut tuntuvat väliin jäävän vajaiksi. Andre Wikströmin kuulin tässä tilaisuudessa ensikertaa ja hän oli selvästi kolmikon paras. Erinomainen esitys ja etenkin VR:n palvelu pistettiin kunnolla ironiseen valoon.
Beatles
Palatsiteatterin Beatles-show on hyvä, mutta ei kuitenkaan häkellyttävän hyvä. Ehkä sen painoarvoa laskee se, että sitä tulee verrattua helposti Vuonna 85-esitykseen, jolle Beatles häviää mennen tullen. En myöskään koskaan ole tutustunut Beatlesin tuotantoon, tykännyt heidän musiikistaan tai elänyt Beatlesmania-aikaa, joten minulla ei ole samanlaista tunnesidettä esitykseen kuin monella muulla tuntui olevan. He varmasti tykkäävät myös esityksestä minua enemmän. Jotenkin esitys oli myös tarinaltaan surumielinen, vaikka kappaleet saivatkin porukan svengaamaan. Ei huono esitys, mutta ei pärjää tässä sarjassa.
Luolanainen
Vaikka Luolanaisen alussa Anu Raipia yrittää todistaa, että Luolanainen ei ole vastakohta Luolamiehelle, tulee hän itsekin verraneeksi esityksiä keskenään. Vertailulta ei vain voi välttyä niin ilmeiseltä vastavedolta se vaikuttaa. Vastaveto päättyy vain nolosti, sillä luolamies vie voiton 100-0 kaikilla mittareilla. Suurin ero tulee esittäjissä. Riku Suokas on stand-up-koomikko, jolla on karismaa ja lava hallussa. Anu Raipia on näyttelijä, joka vetää näytelmää vuorosanoilla. Luolamiehen juoni on yhtenäinen ja etenevä, Luolanaisen epäselvä ja poukkoileva. Luolamiehessä sitä vain nauraa hervottomana, Luolanaisessa hyvähtelee hieman vaivautuneena, kun juttu yrittää olla tekohauska. Sorry, ei vain toiminut, enkä voi suositella.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
