Miten kirjoittaa hyvin?

Kyky kirjoittaa hyvin on arvokas taito elämässä. Mutta miten oppia kirjoittamaan hyvin? Koska luen paljon ja koska päämääränäni on kirjoittaa väitöskirja, olen alkanut kiinnittää erityistä huomiota hyviin kirjoittajiin ja heidän kirjoitustyyliinsä. Terävät ajatukset eli substanssi on aina tärkeä lähtökohta, mutta valitettavan monella huono ulosanti heikentää asiasisällön arvoa. Paljon lukemistani kirjoittajista nostaisin esille puhtaasti tekstintuottokyvyn perusteella Ludwig von Misesin, Ayn Randin, Milton Friedmanin ja Johan Norbergin. Sen sijaan vaikeaselkoiseksi luettavaksi luokittelen esimerkiksi Friedrich A. Hayekin, Carl Mengerin ja Friedrich Nietzschen.



Kirjoittaminen on ajattelun kääntämistä kirjalliseen ilmaisuun

Suomalaisista kirjoittajataitureista arvostustani nauttivat Matti Apunen, Tuomas Enbuske, Markku Kuisma, Sauli Niinistö, Esko Valtaoja, Matti Lainema, Jari Sarasvuo, Saku Tuominen, Risto Harisalo ja Osmo Soininvaara. Näiden lisäksi on joukko lauluntekijöitä, kuten esimerkiksi Toni Wirtanen ja A.W.Yrjänä, joilla on kyky laittaa sanoja sopivaan järjestykseen.

Kirjoittamisen taito

Kirjoittamisen taidosta on kirjoitettu useampia teoksia. Niitä luetutetaan yläasteella, lukiossa ja vielä yliopistossakin. Nyt kun ison opuksen kirjoittaminen on itselleni ajankohtaista, luin läpi Ayn Randin opit kirjoittamisen saloista teoksen The Art of Nonfiction - A Guide for Writers and Readers myötä. Kyseessä on Randin luennot koottuna kirjamuotoon. Opetuksissaan Rand korostaa aivan oikein sitä, että ajattelu ja kirjoittaminen ovat eri prosesseja. Kuitenkin ajatus on valmis vasta kun se on puettu oikeaan kirjalliseen muotoon.

Rand itse kirjoitti sekä mammuttiteoksia, kuten Atlas Schrugged ja The Fountainhead, että lyhyempiä novelleja. Erityisesti suuren kokonaisuuden rakentaminen ja sisällöllinen koossapitäminen ovat vaativia tehtäviä, jotka vaativat järjestelmällisiä työskentelymenetelmiä. On pystyttävä hahmottamaan kokonaisuus ja osattava liittää siihen sopivat yksityiskohdat. Randin itsensä kirjoitustyylissä korostuvat logiikka ja suoraviivaisuus. Lauseet ovat lyhyitä ja selkeitä. Asiat eivät jää epäselviksi. Silti niissä on tarinallista kerrontaa ja syvällisyyttä. Randilta voi oppia tässä asiassa paljon.

Miten kirjoittaa hyvä kirja-arvio?

Tämän blogin keskeistä sisältöä ovat kirja-arviot lukemistani mielenkiintoisista kirjoista. Randilla on painava kriittinen sanansa sanottavana myös tähän aiheeseen. Hänen mielestään hyvässä kirja-arviossa esitellään kirjan luonne, esitellään sen lukuarvo eli mitä siitä olen oppinut ja lisäksi nostetaan esiin havaitut epäkohdat, jos sellaisia on esiintynyt. Arviointi ei saa olla väline arvioijan itsensä ajatusten esittelemiselle kirjan kirjoittajan kustannuksella. Se olisi loukkaus kirjoittajaa kohtaan.

Kuitenkin kun lukee kirja-arvioita tai laajemmin esimerkiksi toimittajien analyyseja raporteista tai uutisista, törmää jatkuvasti tähän vääristymään: kertojat esittelevät omia ajatuksiaan alkuperäisen kirjoittajan ajatuksia parempina ja erityisesti esittävät kritiikkiä siitä, jos kirjoittaja ei edustakaan arviojan kanssa samaa arvomaailmaa. Ehkä tähän tulee itsekin toisinaan syyllistyttyä, vaikka sitä pyrkiikin objektiiviseen arviointiin ja kunnioittamaan myös vastakohtaista ajattelua. On ajattelijoita ja kirjoittajia, joiden kanssa en ole substanssista samaa mieltä ja maailmankuvamme ovat erilaiset, mutta silti arvostan heitä. Heiltä oppii erityisesti argumentointia ja oman ajattelun heikkouksia.

Väitöskirjan kirjoittaminen

Oman väitöskirjaprojektini osalta suurin vaikeus tällä hetkellä liittyy nimenomaan kirjoittamiseen. Kirjoittaminen on kaikkein eniten aikaa vievä vaihe. Se vaatii keskittymistä ja yhtäjaksoista päämäärätietoista istumista koneen ääressä ilman keskeytyksiä. Minulla on paljon ajatuksia paperilla, blogissa, väitöskirjan rungossa, Powerpointeissa ja vaikka missä, mutta niiden kokoaminen selkeäksi ja loogisesti eteneväksi kokonaisuudeksi, joka täyttää väitöskirjan muotokriteerit, on vielä tekemätön työsavotta.

Randin luettuani palasin taas kirjoittamisen peruskysymysten ääreen. Aloin tarkastelemaan väitöskirjani runkoa ja rakennetta ja erityisesti sitä, mitä haluan tällä teoksella sanoa ja kenelle. Koen itse tärkeäksi, että kirjoittamisella on missio eli todellinen syy tekemiselle. Sitä koetellaan niinä hetkinä, kun tekstiä ei synny ja paketti tuntuu junnaavan paikallaan. Toinen keskeinen tekijä on pitää kiinni kirjoituksen luurangosta eli rakenteesta. Jatkuvasti tulee vastaan uusia näkökulmia tai osa-alueita, joita tekisi mieli ottaa mukaan, mutta jos aikoo paketin saada joskus valmiiksi, on vain rajattava aihealuetta ja keskityttävä ydinajatuksiin. Tässä vaiheessa on vain kyettävä tuottamaan raakatekstiä ja paljon ajatuksia paperille, editoinnin ja kriittisen tarkastelun aika on sitten myöhemmin.



Ayn Rand: The Art of Nonfiction: A Guide for Writers and Readers

Poiminnot

• Do not get a sense of unearned guilt. Writing is not an index of psychological health.
• What you need for writing: an orderly method of thinking.
• Clarity comes above all else. The first absolute is: be clear. Drama, jazziness, color are never as important as clarity.
• The secret of writing is to be professional about it.
• You cannot do everything at once. Knowledge is acquired in steps.
• All writing is selective in every aspect. You must delimit your subject and theme.
• You must select your aspect of a subject, not a whole subject.
• There are two essential elements of an article: subject and theme. The subject is what an article is about: the issue, event or person it deals with (An article must cover only an aspect of a whole). The theme is what the author wants to say about the subject – what he brings to the subject.
• Why do I want to write this article? involves two sub-questions: What subject do I want to write about? and What do I want to say about the subject i.e. what is my theme?
• If you have nothing to say, no matter how brilliantly you can say it, do not do it.
• In sum, there are three questions to ask yourself before you write an article: What do I want to write about? What do I want to say about that subject? And, What is the element of novelty in my theme?
• Judging one’s audience: Why someone else should be interested in your article?
• Identify the necessary context.
• Ask yourself what you can omit and of what you must inform them.
• Nothing is self-evident except the evidence of your senses. Therefore, when you write, assume nothing is self-evident but logic.
• Do not psychologize.
• Assume full rationality.
• Write as if you are trying to convince yourself.
• The ability to switch perspective between that of the writer and that of the reader, is the best training in objectivity.
• Every general-interest article is written for one purpose: to communicate knowledge to the intelligent layman.
• There is no such thing as Objectivism or any other philosophy. Philosophy is the study of the fundamental nature of reality. “Fundamental” refers to a principle or truth which is present in a vast number of concretes. To say something is fundamental means that many other truths depend on it. To say philosophy studies the fundamentals of reality means it studies those facts present in, and those principles applicable to, everything that exists. Every abstraction, and thus every principle, is manifested in an incalculable number of concretes. It is what concretes have in common – but it does not exist apart from them. An abstraction is a form of human classification by which man integrates the evidence provided by his senses. Man rises above the perceptual level by integrating his percepts into concepts, his concepts into principles, his principles into sciences, and all of his sciences into philosophy. Abstractions are objective, i.e., based on reality. But abstractions, including simple concepts of concretes, do not exist as such. What exists is only the material form which a concept is drawn. I have often said that the whole history of philosophy is a duel between Plato and Aristotle, and that this conflict is present in every issue. If you think principles, and therefore philosophy, exist apart from concretes, then you are Platonist. Plato believed abstractions are archetypes or universals that exist in some other realm, in the form of nonmaterial, supernatural entities. Now the deepest thing Objectivism has common with Aristotle –and it has many things in common – is this: Aristotle was the first to grasp what most people still do not, namely, that everything that exists is a specific, concrete entity, or an aspect of one, such as an action of an entity, an attribute of an entity, a relationship it bears, etc. But the base of everything is an entity – not an idea or abstraction. An abstraction is the form in which we organize these entities in order to understand them. To be Aristotelian all the way down, you must grasp that only concrete events, concrete relationships, concrete problems exists.
• Until men become fully Aristotelian, they cannot apply their philosophical principles to their own lives and actions.
• The purpose of philosophy is to guide a man in the course of his life.
• Philosophy does not tell you concretely what to feel or think; it tells you what is true and right.
• Until a writer is Aristotelian, he will be unable properly to apply his philosophical principles to writing.
• Good articles are done from written outlines. An outline is a plan of mental action.
• Delimit your subject and theme.
• The basic pattern of an outline is that of a theorem of Euclidean geometry: state what you are going to demonstrate, demonstrate it, and then announce the conclusion.
• Let the reader know what your article is about. You could call this the introduction.
• Keep in mind where you start from and where you want to go.
• The guiding question in the writing process is: What does the reader need to know in order to agree with the conclusion?
• The fact is you do not know, in the full epistemological sense, until your thought is conceptualized in grammatical form. Until then, you have only the material which you can organize into knowledge. In this sense, an outline is also helpful in formalizing, and therefore, in firming up, your knowledge.
• There can be no compromise on moral principles.
• What you need most to make a proper outline are: 1) the concept of an essence – and the ability to distinguish essentials from details; and 2) the concept of causality – and the ability to establish cause-and-effect relations in the presentation of an idea.
• Do not try to do your thinking and your writing at the same time. A clear outline helps you avoid this problem. While you are writing, it allows you to focus your attention exclusively on conveying your thoughts in an objective, grammatical form. These are two separate jobs: the job of thinking and the job of expressing your thoughts. And they cannot be done together. If you try, it will take you much longer, and be much more painful, than if you did each one separately – because you are giving your subconscious contradictory orders. You are saying: “I have to express something – but I do not know what”
• One of the deadliest obstacles to good writing is critical overconscientiousness exercised during the process of writing.
• “Referring to the accident of Newton’s apple, accidents happen to those who deserve them.” – Hutchinson: “How to Think Creatively”
• There are three major differences between writing and editing. First, in writing you rely on your subconscious with minimum interference from your conscious mind. In editing, you do the opposite: the dominant process involves your conscious mind. Second, writing, unlike editing, must be highly personal. You go by your emotions, as if you were writing only for yourself. While writing, do not criticize or edit yourself. In editing, however, you must be as objective an impersonal as possible. Try to forget what you have written and read it as if it were by someone else. This is not difficult to do. Anyone who has acted or played charades knows that one can pretend to be another person. So imagine that you have forgotten how the article was written, including all of the emotions, hesitations, and choices involved.
• It is best to edit the next day.
• While editing, you are free to question everything. Do not, however, start doubting for doubting’s sake.
• In editing, there are two principles you must remember: 1) no judgment can be made out of context; and 2) you cannot do everything at once.
• In editing, focus on structure first. In the second reading you should focus on clarity of thought and content. Only on the third reading should you focus on style.
• I would rather have a simple, primer clarity than the best metaphors in the world. Make clarity a fetish, an absolute, a dogma, a dog. If you do that, everything else will be child’s play.
• The first thing to remember about style is to forget it. Let it come naturally.
• In politics, the dominant trend is statism; in ethics, altruism; in epistemology, irrationalism; in estetics, blind emotionalism.
• Don’t say something in a complicated manner when it can be said simply. The simpler the words, the better.
• Logic is the link between sentences, paragraphs, chapters, and volumes.
• There are three basic requirements for a book review: 1) to indicate the nature of the book, 2) to tell the reader what its value is (i.e. what you learned from it), and 3) to tell him briefly what its flaws are, if any.
• You must not use an author’s book to present your ideas. That is what too many of today’s reviewers do. Whether they do it to show off their intelligence or to proselytize for their own philosophy, it is a mistake. As a reviewer, you must express your opinion. But be sure to keep your estimate separate from your report on the book. At no time should your motive be to show the stupid author how much cleverer you are than he. A review is not a contest between you and the author. “The author is for capitalism, therefore he is evil: I am doing this for collectivism, therefore I’m good and my distortions are justified”. That is the psychology of leftist reviewers, and you must not accept any part of it.
• When you select a title, ninety percent of your consideration should be appropriateness, five percent clarity (and if it is appropriate it will be clear) and if possible, the other five percent should be drama or intrigue. As always, do not aim at drama directly.