YLE julkisti tänään teettämänsä selvityksen suomalaisten pörssiyritysten ulkomaisista omistajista. Ulkomaiset omistukset on Suomessa kirjattu hallintarekisteriin, josta ei anneta tietoja julki, joten näitä omistustietoja on pidetty salaisina. Nyt tiedot on saatu koottua muuta kautta.
YLE:n selvityksen lopputulos on visuaalisesti näyttävä verkostokartta, jossa pääsee tarkastelemaan, mitkä kansainväliset rahastot omistavat mitäkin suomalaisia yrityksiä. Siinäpä se selvityksen tulos sitten näin omistajuuden tutkijan näkökulmasta onkin. Muu materiaali herättää ainakin minussa valitettavan vähän mielenkiintoa.
- Ei ole uutinen se, että kansainvälisillä markkinoilla toimivia suomalaisia suuryrityksiä ovat omistamassa kansainväliset sijoitusrahastot. Näinhän sen pitää ollakin. Kansainvälisten sijoitusrahastojen tarkoituksena on sijoittaa hajautetusti parhaisiin kansainvälisiin suuryrityksiin. Siispä Kone, Nokia, Wärtsilä, Metso, UPM-Kymmene jne kuuluvat luonnollisesti niiden salkkuihin.
- Maailman suurimmat sijoitusrahastot ovat rahamäärällä mitattuina erittäin suuria, suhteutettuna vaikkapa Helsingin pörssin kokoon. Täten siis myös sijoitussummat ovat absoluuttisesti suuria, vaikka yksittäisten omistusten rooli kunkin rahaston salkussa onkin hyvin rajallinen. Ei ole sinällään uutta ja yllättävää, että kansainvälisten sijoittajien omistusosuus Helsingin pörssissä on täten yli 50 prosenttia. Kuten olen todennut, pääoma institutionalisoituu ja maailman uudet omistajat ovat suuria pääomapooleja eli sijoitusrahastoja. Tätä tietoa tutkimustulos vahvistaa.
- Tutkimuksessa paljastuvat omistajien nimet eivät ole sinällään mikään salaisuuden paljastuminen. Se, että Vangard, Goldman Sachs, JP Morgan jne omistavat rahastojensa kautta kansainvälisiä yhtiöitämme on ollut yleisesti tiedossa ja helposti pääteltävissä. Rahastoja hallinnoivien yhtiöiden nimet eivät monellekaan suomalaiselle sano juuri mitään. Finanssialan ihmiset sen sijaan tuntevat ne nimeltä lähtökohtaisesti kaikki.
- Tutkimuksen mukaan Nokiaa omistaa noin 3000 ulkomaista rahastoa, Sampoa 1000 ja Konetta samoin 1000. Täten yksittäisten omistussuhteiden tarkastelu on jokseenkin turhaa. On aika epärelevantti tieto esimerkiksi todeta, että BlackRockin rahasto omistaa Wärtsilää. Mitä sitten? Lähtökohtaisesti yksittäiset omistukset ovat rahastojen osalta rivejä salkussa, joka voidaan koska tahansa myydä. Siispä yksittäisille omistussuhteille tulee merkitystä vain silloin, jos joku rahasto ostaisi tai myisi merkittävän omistusosuuden jostain yhtiöstä. Kuitenkin, kuten YLE:n tekstissäkin sanotaan, nämä omistusosuudet pyritään usein pitämään alle liputusrajojen eli 5% ja alle 10%, jolloin omistusmuutoksista on ilmoitettava. Yksittäiset liikehdinnät alle 5% omistusosuuksissa ovat lähes merkityksettömiä, ellei markkinoilla synny joukkoliikettä eli useamman rahaston samanaikaisia ja samansuuntaisia liikkeitä. Näin harvoin käy, koska rahastojen suuresta määrästä johtuen sijoitusnäkemykset vaihtelevat.
- On myös hyvä ymmärtää, mistä nämä rahastot saavat pääomansa. Suurin osa näistä rahastoista on eläke-, vakutus- tai indeksirahastoja, jotka hallinnoivat esimerkiksi laajan kansalaisjoukon eläkepääomia. Pääomat eivät siis ole Vangardin tai muun rahastoa hallinnoivan yhtiön "miljardipääomaa" vaan esimerkiksi eläkeyhtiöiltä ja vakuutusyhtiöiltä kerättyä pääomaa, jonka tuottoa käytetään ihmisten eläkkeiden maksamiseen tai vakuutuskorvauksiin. Mitä paremmin näillä rahastoilla menee, eli mitä paremmin rahaston omistamilla yrityksillä menee, sitä enemmän on jaettavissa hyvinvointia pääomien todellisille omistajille eli kansalaisille ympäri maailmaa.
Tutkimuksen uutisoinnissa minun silmääni hieman särähtää käytetyt termit eli "suomalaiset yritykset" ja "ulkomainen pääoma". Kyllähän totuus on, että nämä kyseessä olevat yhtiöt ovat kansainvälisiä yhtiöitä, joiden kotipaikka sijaitsee Suomessa, mutta liiketoiminta on aidosti globaalia. Näiden yhtiöiden liikevaihdosta vain marginaalinen osuus tulee Suomesta, tuotantoa on kaikilla mantereilla ja henkilökunnastakin alle puolet on Suomen kansalaisia. En sano, etteikö yrityksen kotimaata tulisi huomioida ja etteikö sillä olisi merkitystä, mutta eipä taida ihan jokainen Konecranesin aasialainen asiakas miettiä yhtiötä suomalaisena. Vastaavalla tavalla "ulkomaiset rahastot" ovat kansainvälisiä rahastoja. Niiden kotipaikka voi olla mikä tahansa, koska lähtökohtaisesti ne ovat koonneet pääomansa hyvin globaalisti monista eri maista. Myös meidän suomalaisten pääomia esimerkiksi eläkeyhtiöidemme toimesta on sijoitettuna näihin rahastoihin, joiden kautta omistamme osaltamme globaaleja suuryrityksiä. Omistamisen maailma on aidosti kansainvälinen ja verkottunut, siksi pääomamarkkinat toimivat tehokkaasti ja lisäävät globaalia vaurautta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti