Belfastilainen kaverini Andrew opetti minulle reilu viisi vuotta sitten termin bouncebackability. Andrew väitti kiven kovaa keksineensä termin ja ujuttaneensa sen paikalliselle jalkapalloilijalle, joka eräässä erätaukohaastattelussa toisti termiä jokaiseen kysymykseen. Wikipedian mukaan termiä käytti ensimmäisen kerran Crystal Palace FC:n entinen pelaaja ja nykyinen manageri Iain Dowie. MacMillanin sanakirjasta löytyy taas toinen näkemys käsitteen syntyhistoriasta.
Oli termin alkuperäinen syntyhistoria mikä tahansa, Andrewn ja kumppaneiden tavoitteena on saada bouncebackability määritellyksi Britannian viralliseen sanakirjaan. Toistaiseksi termi on saatu ujutettua Britannian jalkapallokäsitteistöön, Pohjois-Irlannin päämedioihin, Britannian parlamenttiin sekä muutaman europarlamentaarikon toimesta myös Euroopan parlamentin täysistuntoon.
Mitä bouncebackability sitten tarkoittaa? Nettisanakirjojen mukaan “Bouncebackability is the art of getting back on track” Suomeksi sen voisi kääntää esimerkiksi ”takaisin ponnistamisen taidoksi”. Annan kolme esimerkkiä.
Urheilumaailmassa termi tarkoittaa joukkueen tai urheilijan kykyä palautua tappiotilanteesta takaisin taistoon. Esimerkiksi jääkiekossa, kun vastustaja vie ensimmäisen erän 0-2 punnitaan joukkueen henkistä kykyä nousta takaisin taistelemaan voitosta. Pelistä on pelattu vasta yksi kolmasosa ja 40 minuutissa on kaikki mahdollisuudet kuroa etumatka umpeen ja mennä ohi. Toiset joukkueet lamaantuvat ja kummelimieliala ”jätkät me ollaan hävitty tää peli” valtaa mielen. Toiset joukkueet sen sijaan sisuuntuvat, eivät anna periksi ja yrittävät kahta kauheammin kuroa etumatkan umpeen, jolloin myös onni alkaa kääntyä heidän puolelleen. Ruotsalaiset ovat malliesimerkki tästä.
Yrityksille termi tarkoittaa kykyä sopeutua takapakkeihin, kuten esimerkiksi markkinoiden katoamiseen alta. Moni yritys, joka oli tottunut markkinoiden tasaiseen kasvuun, joutui talouden nopean romahtamisen takia heräämään uuteen todellisuuteen. Tärkein asiakas, joka aiemmin tilasi merkittävän osan liikevaihdosta ilmoitti karsivansa alihankintaverkostoaan. Volyymit saattoivat pudota puoleen ja tilauskirja, joka aikaisemmin oli ollut täynnä, ammottikin yhtäkkiä tyhjyyttään. Mitä tehdä? Tässä tilanteessa punnitaan johdon ja koko yrityksen bouncebackabilityä. Toiset yritykset eivät kykene sopeutumaan markkinan muutokseen, käpertyvät vanhaan ja kuihtuvat kuoliaaksi. Toiset sen sijaan ottavat haasteen vastaan, tekevät kaikkensa uusiutuakseen, lähtevät aktiivisesti hakemaan uusia asiakkaita ja selviytyvät yli tiukan ajan. Kun talous taas kukoistaa huomataan, että vahvat ovat vahvistuneet ja heikot heikentyneet.
Yksityiselämässä termi tarkoittaa henkilön kykyä kohdata henkilökohtaiset takapakit. Urallaan eteenpäin pyrkivät henkilöt kiitävät kiihdytyskaistalla usein keskimäärin 35-vuotiaiksi asti vastuun ja vallan jatkuvasti lisääntyessä. Onnistumiset seuraavat toisiaan ja noste kantaa. Jossain vaiheessa tulee kuitenkin väistämättä ensimmäinen takapakki. Jokin juttu vain menee reisille. Silloin mitataan henkilön takaisinponnahtamisen taito. Toiset henkilöt eivät kestä epäonnistumista ja menettävät otteensa, jolloin seurauksena on usein epäonnistumisen sarja ja otteen lipeäminen kenties pysyvästi. Toiset taas ottavat takapakin tyynesti, pitävät paketin kasassa, kääntävät takapakin oppimiskokemukseksi ja palaavat pikaisesti kasvu-uralle yhtä kokemusta rikkaampana. Ilmiötä voi soveltaa myös astetta kovempiin kavereihin eli esimerkiksi nyt irtisanoutuneisiin tai irtisanottuihin pörssiyhtiöiden toimitusjohtajiin. On mielenkiintoista seurata, ketkä ponnahtavat pian taas takaisin pintaan. Vahva veikkaukseni on, että esimerkiksi Kai Seikusta ja Jukka Hienosesta kuullaan vielä…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti