Viime kerralla inspiraation lähteenä oli vaihtoehtorap, tällä kertaa innoittajana on Raamattu. Olen nimittäin kuullut useamman henkilön kertovan esitelmässään tai luennollaan Raamatun Matteuksen evankeliumin 25 luvun jakeissa 14-30 kirjoitetun tarinan palvelijoille uskotuista rahoista. Tämä tekstipätkä on saanut aikaan mielenkiintoisia, toisistaan hyvinkin paljon poikkevia tulkintoja liiketoiminnan, omaisuuden hoidon ja sijoittamisen etiikasta. Jokaisella henkilöllä on oikeus omanlaiseensa tulkintaan, mutta tarina on ainakin ajatuksia herättävä.
Palvelijoille uskotut rahat (Matt 25:14-30)
Silloin on käyvä näin: Mies oli muuttamassa pois maasta. Hän kutsui puheilleen palvelijat ja uskoi koko omaisuutensa heidän hoitoonsa.
Yhdelle hän antoi viisi talenttia hopeaa, toiselle kaksi ja kolmannelle yhden, kullekin hänen kykyjensä mukaan. Sitten hän muutti maasta.
Se, joka oli saanut viisi talenttia, ryhtyi heti toimeen; hän kävi niillä kauppaa ja hankki voittoa toiset viisi talenttia.
Samoin se, joka oli saanut kaksi talenttia, voitti toiset kaksi.
Mutta se, joka oli saanut vain yhden talentin, kaivoi maahan kuopan ja kätki sinne isäntänsä rahan.
Pitkän ajan kuluttua isäntä palasi ja vaati palvelijoiltaan tilitykset.
Se joka oli saanut viisi talenttia, toi toiset viisi niiden lisäksi ja sanoi: "Herra, sinä annoit minulle viisi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset viisi."
Isäntä sanoi hänelle: "Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!"
Myös se, joka oli saanut kaksi talenttia, tuli ja sanoi: Herra, sinä annoit minulle kaksi talenttia. Kuten näet, olen hankkinut voittoa toiset kaksi."
Isäntä sanoi hänelle: "Hyvin tehty! Olet hyvä ja luotettava palvelija. Vähässä olet ollut uskollinen, minä panen sinut paljon haltijaksi. Tule herrasi ilojuhlaan!"
Viimeiseksi tuli se palvelija, joka oli saanut vain yhden talentin ja sanoi: "Herra, minä tiesin, että sinä olet ankara mies. Sinä leikkaat sieltä, minne et ole kylvänyt ja kokoat sieltä, minne et ole siementä viskannut.
Minä pelkäsin ja kaivoin talenttisi maahan. Tässä on omasi.
Isäntä vastasi hänelle: "Sinä kelvoton ja laiska palvelija! Sinä tiesit, että minä leikkaan sieltä, minne en ole kylvänyt ja kokoan sieltä, minne en ole siementä viskannut.
Silloinhan sinun olisi pitänyt viedä minun rahani pankkiin, niin että olisin palatessani saanut omani takaisin korkoineen.
Ottakaa pois hänen talenttinsa ja antakaa se sille, jolla on kymmenen talenttia.
Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yhtäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on.
Heittäkää tuo kelvoton palvelija ulos pimeyteen. Siellä itketään ja kiristellään hampaita.
sunnuntai 31. tammikuuta 2010
keskiviikko 27. tammikuuta 2010
Hayek vs Keynes
Hayekin kirjakatsauksen jatkeeksi on sopiva jakaa Johan Norbergin blogista löytyneen videon Hayekista ja Keynesistä. Näinkin voi taloustiedettä esittää.
Kyseessä oli myös blogihistoriani ensimmäinen videojulkaisu. Näin se kehitys kehittyy...
Kyseessä oli myös blogihistoriani ensimmäinen videojulkaisu. Näin se kehitys kehittyy...
sunnuntai 24. tammikuuta 2010
Friedrich A. von Hayek ja Kohtalokas ylimieli
Kapitalismin klassikoihin kuuluu ehdottomasti Friedrich A. von Hayekin teos Kohtalokas ylimieli. Se on harvinaisen suorasanainen, mustavalkoinen, mutta perusteltu kritiikki sosialismia ja sen ajattelutapaa kohtaan. Kohtalokas ylimieli ei ole kevyt pala luettavaksi. Vaikka Ensto onkin tehnyt suuren palveluksen kääntäessään kirjan myös suomeksi, on Hayekin teksti silti varsin vaativaa ja filosofista.
Hayekin kritiikin kärki kohdistuu ennen kaikkea intellektuelleihin, jotka uskovat keskitetyn järjestelmän tuottavan parhaimman hyvinvoinnin. Hayekin mukaan, mitä korkeammalle kiipeämme älykkyyden tikapuilla, sitä todennäköisemmin törmäämme sosialistisiin vakaumuksiin. Hayekin mukaan moraali ja erityisesti omitus-, vapaus- ja oikeusinstituutiot eivät kuitenkaan ole ihmisen järjen luomia vaan kulttuurievoluution tuloksia, toisin kuin älymystö ymmärsi. Hayekin mukaan järjestyksemme syntyyn ja ihmiskunnan olemassaoloon nykyisessä koossaan ja muodossaan ovat pääasiassa johtaneet vähitellen kehittyneet ihmisen käyttäytymissäännöt ja erityisesti ne, jotka koskevat yksityisomaisuutta, rehellisyyttä, sopimuksia, vaihtamista, kauppaa, kilpailua, voittoa ja yksityisyyttä.
Hayek kapitalismista
Tuotteiden jakelu kilpailumarkkinoilla on ainoa tunnettu tapa osoittaa ihmisille, mihin suuntaan heidän työnsä tulee suuntautua, jotta se edistäisi kokonaistuotantoa mahdollisimman paljon.
On ilmeistä, että jokainen yksilö pystyy omassa tilanteessaan arvioimaan valtiomiestä tai lainsäätäjää paremmin, mihin yksityisteollisuuden kohteeseen hänen pääomansa voidaan käyttää ja mistä syntyvä tuote olisi olemaan arvokkainta.
Jokaisen yksilön erillinen tehtävä on erityistietojaan ja -taitojaan valitsemallaan tavalla käyttäen auttaa yhteisöä tyydyttämään tarpeensa.
Kilpailu on keksimismenetelmä, joka kuuluu kaikkeen evoluutioon ja joka sai ihmisen reagoimaan ainutlaatuisiin tilanteisiin; ja jatkuvan kilpailun, eikä suinkaan sopimuksen, avulla vähitellen kasvatamme tehokkuuttamme.
Taloudellisessa maailmassa, ja hajautuneen järjestyksemme muissa instituutioissa, ennalta tarkoittamattomat seuraukset ovat tärkeimpiä: resurssien jako aiheutetaan epäpersoonallisella prosessilla, jossa yksilöt, toimimalla omien tarkoitusperiensä hyväksi (nekin myös usein varsin epäselviä), kirjaimellisesti eivät tiedä eivätkä voi tietää toimintojensa nettotulosta.
Yksittäisomistuksen instituutio ei ole itsekäs, eikä sitä keksitty, eikä voitukaan keksiä, pakottamalla omistajien tahtoa muille. Se on pikemminkin yleishyödyllinen, koska se siirtää tuotannon ohjauksen muutamien yksilöiden käsistä, joiden tieto on rajoitettua uskottelevatpa he mitä tahansa, kokonaiselle prosessille, hajautuneelle järjestykselle, joka käyttää kaikkien tietouden maksimaalisesti ja siten hyödyttää lähes yhtä paljon niitä, jotka eivät omista omaisuutta, kuin niitä, jotka omistavat.
Monimutkaisissa olosuhteissa järjestys ja sopeutuminen tuntemattomaan voidaan saavuttaa tehokkaammin hajauttamalla ratkaisuja ja vaikutusvallan jakaminen tosiasiassa parantaa mahdollisuutta kokonaisjärjestykseen. Hajauttaminen tosiasiassa johtaa siihen, että enemmän informaatiota otetaan huomioon.
Kokonaistuotantomme määrä on niin suuri vain koska voimme yksittäisesti omistetun omaisuuden markkinavaihdon avulla käyttää suuresti hajaantunutta tietoutta tietyistä tosiasioista allokoidaksemme yksittäisesti omistettuja resursseja. Markkinatalous on ainoa tunnettu tapa hankkia informaatiota, jonka avulla yksilöt kykenevät arvioimaan niiden voimavarojen suhteellisia etuja, joista heillä on välitöntä tietoa ja jota käyttämällä he tietoisesti tai tarkoittamattaan palvelevat kaukaisten tuntemattomien yksilöiden tarpeita.
Maailmassa tuhannet miljoonat ihmiset tekevät työtä jatkuvasti muuttuvassa ympäristössä huolehtien toisten, enimmäkseen heille tuntemattomien toimeentulon välineistä ja samalla kertaa huomaavat niiden odotustensa täyttyvän, että he itse vastaanottavat samalla tavalla tuntemattomien ihmisten valmistamia tavaroita ja palveluja.
Eikä kaikkien lainalainen vapaus vaadi, että kaikki pystyvät omistamaan henkilökohtaista omaisuutta, vaan että monet ihmiset pystyvät. Minä itse eläisin mielummin ilman omaisuutta maassa, jossa monet muut omistavat jotain, kuin paikassa, jossa kaikki omaisuus on "kollektiivisesti omistettua" ja vallanhaltijan tiettyihin käyttöihin ohjaamaa.
Hayek sosialismista
Sosialististen sääntöjen noudattaminen tuhoaisi suuren osan nykyisestä ihmiskunnasta ja köyhdyttäisi suurimman osan lopusta.
Vihamielisyys, etenkin kirjanoppineiden vihamielisyys kauppiasta kohtaan on yhtä vanhaa kuin muistiin merkitty historia. Heidän mukaansa ihminen, joka osti halvalla ja myi kalliilla oli pohjimmiltaan epärehellinen. Esimerkiksi Platon ja Aristoteles pitivät kauppiasta halveksittavana, vaikka olivat sellaisen kaupungin kansalaisia, jonka johtava asema perustui kaupankäyntiin.
Hallitusten rahan hallinnan historia on muutamia lyhyitä onnekkaita ajanjaksoja lukuunottamatta ollut keskeytymätöntä petosta ja vilppiä. Markkinatalous saattaisi hyvinkin olla paremmin kykenevä kehittämään mahdollisuuksiaan, jos hallitusten rahamonopoli kumottaisiin.
Keynes taisteli "säästämisen hyveen" moraalista traditiota vastaan ja kieltäytyi tuhansien hämärien taloustietelijöiden tavoin myöntämästä, että yleensä tarvitaan kulutushyödykkeiden kysynnän lasku, jotta pääomahyödykkeiden tuotantoa voidaan lisätä.
Hayek arvon käsitteestä
Tärkeä ja suuri osa yksilön arvosta muille ihmisille johtuu hänen eroavaisuuksistaan näihin verrattuna. Näin ollen ihmisten täytyi tulla erilaisiksi, ennen kuin he saattoivat vapaasti yhdistyä yhteistyön monimutkaisiksi rakenteiksi.
Arvo kuvaa esineen tai toiminnon ihmisen tarpeiden tyydyttämiseen kykenevää ominaisuutta ja se voidaan saada selville vain keskinäisellä sovittelulla, vaihtamalla niitä vaihto- tai vastaavuusarvoja keskenään, jotka eri tavaroilla ja palveluksilla on eri yksilöille. Arvo ei ole ominaisuus tai fyysinen laatu, joka esineillä olisi itsessään, riippumatta niiden suhteesta ihmisiin, vaan yksinomaan se on näiden suhteiden piirre, joka tekee ihmisille mahdolliseksi päätellä, onko muilla parempia mahdollisuuksia hyötyä esineestä, kuin he tekevät ratkaisuja niiden käytöstä. Arvon lisäys ilmenee vain ja sillä on merkitystä vain suhteessa ihmisten tarkoituksiin.
Mengeriä mukaillen arvo on taloudellista toimintaa harjoittavien ihmisten käsitys heidän käytettävissään olevien tavaroiden merkityksestä heidän elämänsä ja hyvinvointinsa ylläpidolle. Taloudellinen arvo ilmaisee sen vaihtuvan arvon, joka esineiden ominaisuuksilla on tyydyttää jotakin erillisten, yksilöllisten päämäärien asteikkojen moninaisuudesta. Jokaisella on oma erityinen arvojärjestelmänsä, johon hän asettaa tavoittelemansa päämäärät. Nämä yksilölliset arvostukset voi tietää vain harva, jos kukaan toinen, ja tuskin ihminen itsekään on niistä täysin tietoinen.
Hayek taloustieteestä
Taloustiede voitaisiin kuvata teoriaksi niistä teorioista, joita ihmiset ovat kehittäneet sen selittämiseksi, kuinka tehokkaimmin löytää ja saa käyttöön erilaisia välineitä eri tarkoituksiin.
Taloustieteen kummallinen tehtävä on osoittaa ihmisille, kuinka vähän he todellisuudessa tietävät siitä, minkä he kuvittelevat voivansa suunnitella.
Hayek vaurastumisesta
Varallisuuden aikaan saaminen ei ole yksinkertaisesti fyysinen prosessi, eikä sitä voi selittää syyn tai vaikutuksen ketjulla. Sitä eivät määrää kenenkään tiedettävissä olevat objektiiviset fysikaaliset tosiasiat, vaan erillinen, diffuusi, miljoonien ihmisten tietoaines, joka on tiivistynyt hintoihin, jotka jatkuvasti palvelevat ratkaisujen teossa. Kun markkinat kertovat yksittäiselle liikkeenharjoittajalle, että tietyllä tavalla on hankittavissa enemmän tuottoa, hän voi palvella sekä sekä omaa etuaan että antaa suuremman panoksen kokonaistuotokseen kuin hän voisi tehdä millään muulla käytettävissään olevalla tavalla.
Vain hintasuhteet kertovat liikkeenharjoittajalle, milloin tuotot riittävästi ylittävät kulut, jotta tietyn pääoman sijoittaminen tiettyyn yritykseen tulisi tuottavaksi. Sellaiset signaalit ohjaavat häntä näkymättömissä olevaa päämäärää kohden, lopputuotteen kaukaisen ja tuntemattoman kuluttajan tyydyttämiseen.
Hayek kapitalistin ja proletariaatin suhteesta
Pääoman omistajien toiminnan ansiosta proletariaatille kävi mahdolliseksi selviytyä ja lisääntyä ja eräässä mielessä kapitalistit synnyttivät proletariaatit. On totta, että pääomanomistajat tekivät mahdolliseksi ihmisten kanssakäymisen hajautuneen järjestelmän ja tämä on saattanut aiheuttaa, että jotkut kapitalistit ovat ylpeinä hyväksyneet tuon nimen ponnistustensa tulokselle. Se oli kuitenkin onneton kehityssuunta sillä se antoi ymmärtää sellaisten etujen törmäävän yhteen, jotka todellisuudessa eivät ole vastakkaisia. Myös Marxin mukaan kapitalisti loi proletariaatin.
Jos kysytään, mitä ihmiset ovat eniten velkaa kapitalisteiksi kutsuttujen noudattamalle moraalille, vastaus on: elämänsä. Suurin osa niistä yksilöistä, joista proletariaatti nykyään koostuu ei olisi voinut olla olemassa ennen kuin muut varustivat heidät olemassaolon edellytyksillä.
Ilman rikkaita, ilman niitä jotka ovat koonneet pääomaa, ne köyhät jotka ylipäätänsä saattaisivat olla olemassa olisivat todella paljon köyhempiä, raapien elantonsa reuna-alueilta, joilla jokainen kuivuus surmaisi suurimman osan niistä lapsista, joita he yrittäisivät kasvattaa. Pääoman syntyminen muutti näitä olosuhteita enemmän kuin mikään muu. Kun kapitalistille kävi mahdolliseksi palkata muita ihmisiä omiin tarkoituksiinsa, hänen kykynsä ruokkia heitä palveli sekä häntä itseään että noita toisia. Tämä kyky lisääntyi edelleen kun jotkut yksilöt tulivat kykeneviksi palkkaamaan toisia, ei vain pelkästään omien tarpeidensa tyydyttämiseen vaan käymään kauppaa tavaroilla ja palveluksilla lukemattomien muiden kanssa. Niinpä omaisuus, sopimus, kauppa ja pääoman käyttö eivät pelkästään hyödyttäneet vähemmistöä.
Hayek väestönkasvusta
Ei ole olemassa näyttöä, joka osoittaisi, että väestön kasvulla tai määrällä tai tiheydellä olisi negatiivinen vaikutus elintasoon. Hayekin mukaan väestönlisäyksen aste on lähestymässä tai jo saavuttanut maksiminsa ja että se ei tule enää kasvamaan vaan vähenemään. Me voimme ylläpitää maailman nykyisen väkiluvun, kommunistiset maat mukaanluettuna, vain jos menestyksellisesti ylläpidämme ja parannamme yksityisomistuksen perustaa, joka tekee hajautuneen järjestelmän mahdolliseksi. Maailmassa on jo kovin paljon ihmisiä ja vain markkinatalous voi pitää tuon määrän elossa.
Halu ja ahneus parempaan elämään säästi heikompiosaisten elämän, ei hyväntekeväisyys, ja teki sen paremmin kuin hyväntekeväisyys olisi voinut tehdä.
Muita poimintoja
Evoluutio ei voi olla oikeudenmukaista. Sen vaatiminen, että kaikki tuleva muutos olisi oikeudenmukaista, olisi evoluution pysähtymisen vaatimista.
Monet uskonnot ovat vastustaneet omaisuutta ja perhettä, mutta ainoat uskonnot, jotka ovat säilyneet ovat sellaisia, jotka tukevat omaisuutta ja perhettä.
"Kenelläkään ei ole lupaa hyökätä yksityisomaisuutta vastaan ja samalla sanoa että hän arvostaa kulttuuria. Niiden historiaa ei voi erottaa toisistaan." - Henry Sumner Maine
"Omistus on erottamaton ihmisen taloudesta sen yhteiskunnallisessa muodossa." - Carl Menger
"Missä ei ole omaisuutta, ei ole oikeutta"
"Mistä johtuu, että yleistä hyvinvointia palvelevat ja sen kehitykselle äärimmäisen tärkeät instituutiot syntyvät ilman että niiden perustamiseen yleisesti pyritään." - Carl Menger
"Missä käydään kauppaa, siellä on tapojen hienostuneisuus" - Montesquieu
Hayekin kritiikin kärki kohdistuu ennen kaikkea intellektuelleihin, jotka uskovat keskitetyn järjestelmän tuottavan parhaimman hyvinvoinnin. Hayekin mukaan, mitä korkeammalle kiipeämme älykkyyden tikapuilla, sitä todennäköisemmin törmäämme sosialistisiin vakaumuksiin. Hayekin mukaan moraali ja erityisesti omitus-, vapaus- ja oikeusinstituutiot eivät kuitenkaan ole ihmisen järjen luomia vaan kulttuurievoluution tuloksia, toisin kuin älymystö ymmärsi. Hayekin mukaan järjestyksemme syntyyn ja ihmiskunnan olemassaoloon nykyisessä koossaan ja muodossaan ovat pääasiassa johtaneet vähitellen kehittyneet ihmisen käyttäytymissäännöt ja erityisesti ne, jotka koskevat yksityisomaisuutta, rehellisyyttä, sopimuksia, vaihtamista, kauppaa, kilpailua, voittoa ja yksityisyyttä.
Hayek kapitalismista
Tuotteiden jakelu kilpailumarkkinoilla on ainoa tunnettu tapa osoittaa ihmisille, mihin suuntaan heidän työnsä tulee suuntautua, jotta se edistäisi kokonaistuotantoa mahdollisimman paljon.
On ilmeistä, että jokainen yksilö pystyy omassa tilanteessaan arvioimaan valtiomiestä tai lainsäätäjää paremmin, mihin yksityisteollisuuden kohteeseen hänen pääomansa voidaan käyttää ja mistä syntyvä tuote olisi olemaan arvokkainta.
Jokaisen yksilön erillinen tehtävä on erityistietojaan ja -taitojaan valitsemallaan tavalla käyttäen auttaa yhteisöä tyydyttämään tarpeensa.
Kilpailu on keksimismenetelmä, joka kuuluu kaikkeen evoluutioon ja joka sai ihmisen reagoimaan ainutlaatuisiin tilanteisiin; ja jatkuvan kilpailun, eikä suinkaan sopimuksen, avulla vähitellen kasvatamme tehokkuuttamme.
Taloudellisessa maailmassa, ja hajautuneen järjestyksemme muissa instituutioissa, ennalta tarkoittamattomat seuraukset ovat tärkeimpiä: resurssien jako aiheutetaan epäpersoonallisella prosessilla, jossa yksilöt, toimimalla omien tarkoitusperiensä hyväksi (nekin myös usein varsin epäselviä), kirjaimellisesti eivät tiedä eivätkä voi tietää toimintojensa nettotulosta.
Yksittäisomistuksen instituutio ei ole itsekäs, eikä sitä keksitty, eikä voitukaan keksiä, pakottamalla omistajien tahtoa muille. Se on pikemminkin yleishyödyllinen, koska se siirtää tuotannon ohjauksen muutamien yksilöiden käsistä, joiden tieto on rajoitettua uskottelevatpa he mitä tahansa, kokonaiselle prosessille, hajautuneelle järjestykselle, joka käyttää kaikkien tietouden maksimaalisesti ja siten hyödyttää lähes yhtä paljon niitä, jotka eivät omista omaisuutta, kuin niitä, jotka omistavat.
Monimutkaisissa olosuhteissa järjestys ja sopeutuminen tuntemattomaan voidaan saavuttaa tehokkaammin hajauttamalla ratkaisuja ja vaikutusvallan jakaminen tosiasiassa parantaa mahdollisuutta kokonaisjärjestykseen. Hajauttaminen tosiasiassa johtaa siihen, että enemmän informaatiota otetaan huomioon.
Kokonaistuotantomme määrä on niin suuri vain koska voimme yksittäisesti omistetun omaisuuden markkinavaihdon avulla käyttää suuresti hajaantunutta tietoutta tietyistä tosiasioista allokoidaksemme yksittäisesti omistettuja resursseja. Markkinatalous on ainoa tunnettu tapa hankkia informaatiota, jonka avulla yksilöt kykenevät arvioimaan niiden voimavarojen suhteellisia etuja, joista heillä on välitöntä tietoa ja jota käyttämällä he tietoisesti tai tarkoittamattaan palvelevat kaukaisten tuntemattomien yksilöiden tarpeita.
Maailmassa tuhannet miljoonat ihmiset tekevät työtä jatkuvasti muuttuvassa ympäristössä huolehtien toisten, enimmäkseen heille tuntemattomien toimeentulon välineistä ja samalla kertaa huomaavat niiden odotustensa täyttyvän, että he itse vastaanottavat samalla tavalla tuntemattomien ihmisten valmistamia tavaroita ja palveluja.
Eikä kaikkien lainalainen vapaus vaadi, että kaikki pystyvät omistamaan henkilökohtaista omaisuutta, vaan että monet ihmiset pystyvät. Minä itse eläisin mielummin ilman omaisuutta maassa, jossa monet muut omistavat jotain, kuin paikassa, jossa kaikki omaisuus on "kollektiivisesti omistettua" ja vallanhaltijan tiettyihin käyttöihin ohjaamaa.
Hayek sosialismista
Sosialististen sääntöjen noudattaminen tuhoaisi suuren osan nykyisestä ihmiskunnasta ja köyhdyttäisi suurimman osan lopusta.
Vihamielisyys, etenkin kirjanoppineiden vihamielisyys kauppiasta kohtaan on yhtä vanhaa kuin muistiin merkitty historia. Heidän mukaansa ihminen, joka osti halvalla ja myi kalliilla oli pohjimmiltaan epärehellinen. Esimerkiksi Platon ja Aristoteles pitivät kauppiasta halveksittavana, vaikka olivat sellaisen kaupungin kansalaisia, jonka johtava asema perustui kaupankäyntiin.
Hallitusten rahan hallinnan historia on muutamia lyhyitä onnekkaita ajanjaksoja lukuunottamatta ollut keskeytymätöntä petosta ja vilppiä. Markkinatalous saattaisi hyvinkin olla paremmin kykenevä kehittämään mahdollisuuksiaan, jos hallitusten rahamonopoli kumottaisiin.
Keynes taisteli "säästämisen hyveen" moraalista traditiota vastaan ja kieltäytyi tuhansien hämärien taloustietelijöiden tavoin myöntämästä, että yleensä tarvitaan kulutushyödykkeiden kysynnän lasku, jotta pääomahyödykkeiden tuotantoa voidaan lisätä.
Hayek arvon käsitteestä
Tärkeä ja suuri osa yksilön arvosta muille ihmisille johtuu hänen eroavaisuuksistaan näihin verrattuna. Näin ollen ihmisten täytyi tulla erilaisiksi, ennen kuin he saattoivat vapaasti yhdistyä yhteistyön monimutkaisiksi rakenteiksi.
Arvo kuvaa esineen tai toiminnon ihmisen tarpeiden tyydyttämiseen kykenevää ominaisuutta ja se voidaan saada selville vain keskinäisellä sovittelulla, vaihtamalla niitä vaihto- tai vastaavuusarvoja keskenään, jotka eri tavaroilla ja palveluksilla on eri yksilöille. Arvo ei ole ominaisuus tai fyysinen laatu, joka esineillä olisi itsessään, riippumatta niiden suhteesta ihmisiin, vaan yksinomaan se on näiden suhteiden piirre, joka tekee ihmisille mahdolliseksi päätellä, onko muilla parempia mahdollisuuksia hyötyä esineestä, kuin he tekevät ratkaisuja niiden käytöstä. Arvon lisäys ilmenee vain ja sillä on merkitystä vain suhteessa ihmisten tarkoituksiin.
Mengeriä mukaillen arvo on taloudellista toimintaa harjoittavien ihmisten käsitys heidän käytettävissään olevien tavaroiden merkityksestä heidän elämänsä ja hyvinvointinsa ylläpidolle. Taloudellinen arvo ilmaisee sen vaihtuvan arvon, joka esineiden ominaisuuksilla on tyydyttää jotakin erillisten, yksilöllisten päämäärien asteikkojen moninaisuudesta. Jokaisella on oma erityinen arvojärjestelmänsä, johon hän asettaa tavoittelemansa päämäärät. Nämä yksilölliset arvostukset voi tietää vain harva, jos kukaan toinen, ja tuskin ihminen itsekään on niistä täysin tietoinen.
Hayek taloustieteestä
Taloustiede voitaisiin kuvata teoriaksi niistä teorioista, joita ihmiset ovat kehittäneet sen selittämiseksi, kuinka tehokkaimmin löytää ja saa käyttöön erilaisia välineitä eri tarkoituksiin.
Taloustieteen kummallinen tehtävä on osoittaa ihmisille, kuinka vähän he todellisuudessa tietävät siitä, minkä he kuvittelevat voivansa suunnitella.
Hayek vaurastumisesta
Varallisuuden aikaan saaminen ei ole yksinkertaisesti fyysinen prosessi, eikä sitä voi selittää syyn tai vaikutuksen ketjulla. Sitä eivät määrää kenenkään tiedettävissä olevat objektiiviset fysikaaliset tosiasiat, vaan erillinen, diffuusi, miljoonien ihmisten tietoaines, joka on tiivistynyt hintoihin, jotka jatkuvasti palvelevat ratkaisujen teossa. Kun markkinat kertovat yksittäiselle liikkeenharjoittajalle, että tietyllä tavalla on hankittavissa enemmän tuottoa, hän voi palvella sekä sekä omaa etuaan että antaa suuremman panoksen kokonaistuotokseen kuin hän voisi tehdä millään muulla käytettävissään olevalla tavalla.
Vain hintasuhteet kertovat liikkeenharjoittajalle, milloin tuotot riittävästi ylittävät kulut, jotta tietyn pääoman sijoittaminen tiettyyn yritykseen tulisi tuottavaksi. Sellaiset signaalit ohjaavat häntä näkymättömissä olevaa päämäärää kohden, lopputuotteen kaukaisen ja tuntemattoman kuluttajan tyydyttämiseen.
Hayek kapitalistin ja proletariaatin suhteesta
Pääoman omistajien toiminnan ansiosta proletariaatille kävi mahdolliseksi selviytyä ja lisääntyä ja eräässä mielessä kapitalistit synnyttivät proletariaatit. On totta, että pääomanomistajat tekivät mahdolliseksi ihmisten kanssakäymisen hajautuneen järjestelmän ja tämä on saattanut aiheuttaa, että jotkut kapitalistit ovat ylpeinä hyväksyneet tuon nimen ponnistustensa tulokselle. Se oli kuitenkin onneton kehityssuunta sillä se antoi ymmärtää sellaisten etujen törmäävän yhteen, jotka todellisuudessa eivät ole vastakkaisia. Myös Marxin mukaan kapitalisti loi proletariaatin.
Jos kysytään, mitä ihmiset ovat eniten velkaa kapitalisteiksi kutsuttujen noudattamalle moraalille, vastaus on: elämänsä. Suurin osa niistä yksilöistä, joista proletariaatti nykyään koostuu ei olisi voinut olla olemassa ennen kuin muut varustivat heidät olemassaolon edellytyksillä.
Ilman rikkaita, ilman niitä jotka ovat koonneet pääomaa, ne köyhät jotka ylipäätänsä saattaisivat olla olemassa olisivat todella paljon köyhempiä, raapien elantonsa reuna-alueilta, joilla jokainen kuivuus surmaisi suurimman osan niistä lapsista, joita he yrittäisivät kasvattaa. Pääoman syntyminen muutti näitä olosuhteita enemmän kuin mikään muu. Kun kapitalistille kävi mahdolliseksi palkata muita ihmisiä omiin tarkoituksiinsa, hänen kykynsä ruokkia heitä palveli sekä häntä itseään että noita toisia. Tämä kyky lisääntyi edelleen kun jotkut yksilöt tulivat kykeneviksi palkkaamaan toisia, ei vain pelkästään omien tarpeidensa tyydyttämiseen vaan käymään kauppaa tavaroilla ja palveluksilla lukemattomien muiden kanssa. Niinpä omaisuus, sopimus, kauppa ja pääoman käyttö eivät pelkästään hyödyttäneet vähemmistöä.
Hayek väestönkasvusta
Ei ole olemassa näyttöä, joka osoittaisi, että väestön kasvulla tai määrällä tai tiheydellä olisi negatiivinen vaikutus elintasoon. Hayekin mukaan väestönlisäyksen aste on lähestymässä tai jo saavuttanut maksiminsa ja että se ei tule enää kasvamaan vaan vähenemään. Me voimme ylläpitää maailman nykyisen väkiluvun, kommunistiset maat mukaanluettuna, vain jos menestyksellisesti ylläpidämme ja parannamme yksityisomistuksen perustaa, joka tekee hajautuneen järjestelmän mahdolliseksi. Maailmassa on jo kovin paljon ihmisiä ja vain markkinatalous voi pitää tuon määrän elossa.
Halu ja ahneus parempaan elämään säästi heikompiosaisten elämän, ei hyväntekeväisyys, ja teki sen paremmin kuin hyväntekeväisyys olisi voinut tehdä.
Muita poimintoja
Evoluutio ei voi olla oikeudenmukaista. Sen vaatiminen, että kaikki tuleva muutos olisi oikeudenmukaista, olisi evoluution pysähtymisen vaatimista.
Monet uskonnot ovat vastustaneet omaisuutta ja perhettä, mutta ainoat uskonnot, jotka ovat säilyneet ovat sellaisia, jotka tukevat omaisuutta ja perhettä.
"Kenelläkään ei ole lupaa hyökätä yksityisomaisuutta vastaan ja samalla sanoa että hän arvostaa kulttuuria. Niiden historiaa ei voi erottaa toisistaan." - Henry Sumner Maine
"Omistus on erottamaton ihmisen taloudesta sen yhteiskunnallisessa muodossa." - Carl Menger
"Missä ei ole omaisuutta, ei ole oikeutta"
"Mistä johtuu, että yleistä hyvinvointia palvelevat ja sen kehitykselle äärimmäisen tärkeät instituutiot syntyvät ilman että niiden perustamiseen yleisesti pyritään." - Carl Menger
"Missä käydään kauppaa, siellä on tapojen hienostuneisuus" - Montesquieu
perjantai 22. tammikuuta 2010
Vaurastu arvo-osakkeilla
Sijoittajakonkari Kim Lindström on arvosijoittamisen pioneereja Suomessa. Hänen teoksensa Vaurastu arvo-osakkeilla on täten pakollinen luettava kaikille arvosijoittamisesta kiinnostuneille. Teos on sijoituskirjojen aatelia ja yksi parhaista koskaan lukemistani sijoituskirjoista. Kirja on selkeästi ja ymmärrettävästi kirjoitettu, hyvin perusteellinen ja sen kirjoitustyylistä näkee, että Lindstöm kokemuksellaan tietää, mistä puhuu. Tätä kirjaa ei ole kirjoittanut taloustoimittaja tai tutkija, tämän on kirjoittanut aihepiirin syvällisesti sisäistänyt ajattelija, joka on määrätietoisesti ja menestyksekkäästi toteuttanut valitsemaansa strategiaa käytännössä.
Mikä on arvoyhtiö?
Arvoyhtiöksi määritellään yhtiöt, joiden markkina-arvo on alhainen suhteessa oman pääoman kirja-arvoon (P/B-luku). Lindströmin mukaan arvoyhtiöt ovat kasvuyhtiöistä poiketen edullisesti hinnoiteltuja esimerkiksi nettovarallisuuteensa, tuloskehitykseensä tai osingonmaksukykyynsä verrattuna, koska niiden kasvumahdollisuudet oletetaan olevan rajoitetut. Niiden osakekurssit perustuvat jo tiedossa oleviin kassavirtoihin. Kasvuyhtiöiden osakkeissa hinta sen sijaan perustuu pääasiassa nopean kasvun ja sen tuoman tuloskasvun odotukseen.
Tyypillinen arvoyhtiö on hyvä osingonmaksaja, koska investointitarpeet eivät välttämättä ole kovin suuria. Tunnusomaista arvoosakkeelle on myös korkea osinkotuotto ja alhainen pörssikurssi suhteessa osekekohtaiseen tulokseen eli P/E-luku. Arvoyhtiöillä on usein myös arvokasta omaisuutta, jota ei ole täysimääräisesti hinnoiteltu osakkeen pörssikurssiin. Osakekohtaisen tuloksen voimakas vaihtelu vuodesta toiseen on huolestuttava ilmiö: arvosijoittaja toivoo näkevänsä tasaisesti nousevaa trendiä.
Arvoyhtiöitä voi Lindstömin mukaan etsiä esimerkiksi käyttämällä arvosijoittamisen isän Benjamin Grahamin ja David Doddin kriteereitä aliarvostetulle osakkeelle:
- Tulostuoton (P/E-luvun käänteisluvun) tuli olla vähintään kaksinkertainen riskittömään pitkään korkoon verrattuna
- P/E-luvun tuli olla enintään 40 prosenttia pörssin edellisten viiden vuoden keskimääräisestä P/E-luvusta
- Osinkotuoton tuli olla vähintään kaksi kolmasosaa pitkien yrityslainojen korosta
- Osakekurssin tuli olla enintään kaksi kolmasosaa tasesubstanssista, josta on vähennetty mm. liikearvo
- Yrityksellä tuli olla velkaa vähemmän kuin omaa pääomaa
- Osakekohtaisen tuloksen kasvu viimeisten 10 vuoden aikana tuli olla keskimäärin yli 7 prosenttia
- Viimeisten 10 vuoden aikana yrityksellä sai olla enintään kaksi tulosheikennystä
Mitä on arvosijoittaminen (value investing)
"You don't make money by investing in a good company... You make money by investing in a company that is better than the market thinks". - Robert W. Vishny, Chicagon yliopiston rahoituksen professori
Lindstömin mukaan hyvän arkipäiväisen yhtiön osakkeiden ostaminen alihintaan on järjestään osoittautunut paljon tuottoisammaksi sijoitukseksi kuin lennokkaan muotiyhtiön osakkeiden ostaminen ylihintaan. Arvosijoittaja etsii yrityksiä, joilla on taitava johto, kestävä liikeidea, vahva markkina-asema ja hyvä kannattavuus.
Yritysten valinnassa arvosijoittajan pitäisi Lindstömin mukaan ensinnäkin kysyä itseltään, haluaisiko ylipäätään omistaa kyseistä yritystä. Vastaus edellyttää seikkaperäistä tutustumista yritykseen, sen historiaan, rahoitusrakenteeseen, maksuvalmiuteen, aikaisempien vuosien kannattavuuteen ja liikkeenjohtoon sekä toimialan suhdanneherkkyyteen ja mahdollisiin muihin erityisongelmiin. Listautumisantiin osallistumista Lindstöm ei arvosijoittajalle suosittele, ellei hänellä ole hyvin vahvoja perusteita olettaa, että anti on väärin hinnoiteltu.
Arvostrategian menestyksekäs toteuttaminen edellyttää pitkää sijoitushorisonttia. Tästä syystä arvosijoittajat ovat perinteisesti osta ja pidä-sijoittajia. Arvosijoittajan lähtökohtana on osakkeiden omistaminen ikuisesti. Kuitenkin arvosijoittajan kannattaa hyödyntää markkinoiden ylilyönnit niin ostoissa kuin myynneissä. Lindstömin mukaan jos kypsällä markkinoilla toimivien yritysten osakkeiden P/E-luku alkaa olla yli 20, osinkotuotto parhaimmillaan alle 3 prosenttia ja markkina-arvo moninkertainen nettovarallisuuden kirja-arvoihin verrattuna, sijoittajalla alkaa olla korkea aika toimia eli myydä.
Arvosijoittajat voidaan jakaa kolmeen alaryhmään: perinnäisiin arvosijoittajiin, vastavirtaan kulkijoihin ja aktivisteihin. Perinnäiset arvosijoittajat toteuttavat arvosijoittamisen periaatetta eli etsivät arvoyhtiön kriteerit täyttäviä yhtiöitä ja sijoittavat niihin pitkällä aikajänteellä. Vastavirtaan kulkijat taasen pyrkivät löytämään markkinoiden hinnoitteluvirheitä ja ottavat näkemystä markkinoita vastaan. Aktivistit etsivät sijoituskohteita samojen periaatteiden mukaan kuin muut arvosijoittajat, mutta ostavat yhtiöstä niin suuren osuuden, että voivat osallistua päätöksentekoon tai jopa sanella päätökset. Aktivisteille keskeinen termi on Private Market Value, joka on yhtiön sisäinen arvo lisättynä preemiolla omistuksen tuomasta vallasta saada aikaan muutoksia yhtiössä.
Toiveena kasvavat osingot
Arvosijoittaja kiinnittää erityistä huomiota osinkoihin. Toivomuslistan kärjessä on osake, jossa osinko on jatkuvasti nousussa, osinkotuotto korkea ja riski tuloskehityksen kääntymisestä laskuun mahdollisimman pieni. Lindstömin mukaan on viisasta välttää sellaisia yhtiöitä, jotka eivät maksa osinkoa. Hänen mukaansa hyvä vinkki on sijoittaa niihin yhtiöihin, jotka pystyvät nopeimmin kasvattamaan osinkosummiaan lähivuosina. Tästä syystä arvosijoittaja etsii mielellään yrityksiä, joilla on vahva kassavirta. Vapaan kassavirran tulee olla niin suuri, että se mahdollistaa sekä osakasystävällisen voitonjakopolitiikan harjoittamisen että kannattavien investointien tekemisen.
Osakekohtaisen oman pääoman kasvun ja osakekurssin nousun välillä on kiistaton yhteys, joskin osingonjaon kasvun ja osakkeen arvonnousun välillä yhteys on vielä selvempi. Teoriassa osingonjaolla ei pitäisi olla vaikutusta yrityksen arvonkehitykseen, koska yhtiö jakaa omaa varallisuuttaan, mutta Lindströmin mukaan markkinoilla arvostetaan käteissuorituksia huomattavasti enemmän kuin yhtiön käyttöön jääviä varoja. Täten osingonjako vaikuttaa yhtiön pörssikurssin arvoon. Arvopreemio (value premium) eli arvo-osakkeiden ylituotto johtuukin Lindströmin mukaan kahdesta osatekijästä: osinkotuotosta ja osingonkasvusta.
Buffetin arvosijoitusperiaatteet
Maailmassa tuskin on sijoituskirjaa, jossa ei viitattaisi Warren Buffetiin. Näin myös Lindströmin tapauksessa. Hän kuvailee Buffetin arvosijoittamisen uranuurtajana ja esittelee Buffetin sijoitusperiaatteet varsin kattavasti. Buffetin sijoitusperiaatteet Lindströmin mukaan ovat:
Liiketoimintaperiaatteet:
- Yhtiön liiketoiminnan tulee olla yksinkertainen ja ymmärrettävä
- Yrityksellä tulee olla pitkä johdonmukainen historia, ja liiketoiminnan tuottojen tulee olla vakaat ja ennustettavat
- Yhtiön tulee toimia alalla, jonka pitkän aikavälin näkymät ovat suotuisat
Liikkeenjohdolliset periaatteet:
- Yhtiön johtajien tulee olla avoimia ja rehellisiä
- Yhtiön johtajien tulee toimia itsenäisesti eikä seurata muita
Rahoitusperiaatteet:
- Yhtiön oman pääoman tuoton tulee olla hyvä (owner earnings vastaa suunnilleen osakkeenomistajien käyttöön jäävää vapaata kassavirtaa)
- Yhtiöllä tulee olla korkea ja vakaa voittomarginaali sekä johdonmukainen historia osakkeenomistajille luodusta arvosta
Markkinaperiaatteet:
- Pitää olla mahdollista määritellä yhtiön "sisäinen" arvo riittävän tarkasti diskonttaamalla tulevia kassavirtoja
- Osaketta pitää pystyä ostamaan riittävällä turvamarginaalilla sisäiseen arvoon verrattuna käyttämällä hyväksi markkinapsykologian taipumusta liioitella kurssilaskuja
Arvoyhtiöiden omistusrakenteesta
Lindstömin mukaan arvosijoittaja ei osta osaketta vaan tietyn osan toimivasta yrityksestä. Edellyttäen että kirjanpitoarvot suurinpiirtein vastaavat käypiä arvoja ja yhtiö on kannattava siitä kannattaa ehdottomasti maksaa ainakin varojen ja velkojen erotuksen verran. Tämä erotus on oma pääoma eli tasesubstanssi. Mitä mielenkiintoisemmalta tulevaisuus näyttää, sitä enemmän tarjousta voi nostaa.
Lindström suosittelee myös kiinnittämään huomiota yhtiön omistusrakenteeseen. Hänen mukaansa omistajat eivät ole aina samassa veneessä, mikäli osa omistajista on esimerkiksi raaka-aineiden toimittajia kuten Metsäliitto M-Realissa ja maanviljelijät Raisiossa. Yleisesti ottaen kasvollinen omistus on myönteinen asia, varsinkin kun suuret henkilöosakkaat ovat mukana yrityksen operatiivisessa toiminnassa. Muutama tasavahva suuromistaja on turvallisin vaihtoehto muiden osakkeenomistajien kannalta. Yhteen dominoivaan omistajaan liittyy riski, että muiden omistajien edut unohtuvat. Toisenlainen riski voi toteutua, jos omistus jakaantuu laajalle ja suuromistajien luettelo koostuu kasvottomista omistajista, kuten sijoitusrahastoista, yleishyödyllisistä yhteisöistä, eläkelaitoksista ja vakuutusyhtiöistä. Kasvoton omistaja on valitettavan usein yhtä kuin passiivinen omistaja, joka ei välttämättä vaivaudu edes yhtiökokouksin. Sellaisissa yhtiöissä valta luisuu helposti toimivalle johdolle, jolla voi olla omistajakunnan edusta poikkeavia tavoitteita. Omistajat haluavat osinkoja, mutta toimivalle johdolle rahan jakaminen yhtiöstä voi olla vastenmielistä, koska iso kassa antaa enemmän liikkumavapautta.
Johtajien ja hallitusten jäsenten merkittävät osakeomistukset omassa yhtiössä on Lindströmin mielestä myönteinen signaali, koska silloin sijoittaja tietää istuvansa samassa veneessä heidän kanssaan. Merkitystä on vain sellaisilla osakemäärillä, jotka ovat järkevässä suhteessa asianomaisten tuloihin ja varallisuuteen. Aitoa sitoutumista osoittavat sellaiset osakesijoitukset, jotka on tehty markkinaehdoin, siis samoin ehdoin kuin muut sijoittajat ovat omansa tehneet. Ilmaisilla optioilla merkittyihin osakkeisiin liittyy se etu, että kyseinen avainhenkilö osoittaa haluavansa olla pitkäaikainen omistaja eikä ole heti kiirehtinyt rahastamaan optioitaan. Sukuyhtiöissä myyntikiinnostus lisääntyy, kun omistus on levinnyt perintöjen kautta niin laajalle, ettei omistajilla enää ole kovin läheisiä siteitä yhtiöönsä.
Lindströmin sijoitusperiaatteet
Lindströmin sijoitusperiaatteena on arvosijoittaminen. Hän pyrkii olemaa pysyvä omistaja hyvissä yhtiöissä, mutta hyödyntää markkinoiden ylilyönnit ostoina tai myynteinä. Hänen ykköstavoitteensa on osinkojen kasvu. Siksi hän välttää nollaosinkoyhtiöitä. Toinen keskeinen periaate on, että hän haluaa tietää tarkalleen, minkälaisessa yrityksessä hän on osakkeenomistajana. Hän haluaa tutustua yrityksen päätöksentekijöihin ja tehdä heistä omat johtopäätökset. Kolmanneksi hän suosii vain suoria osakesijoituksia, koska hän ei halua ulkoistaa sijoituspäätöksiään salkunhoitajille ja jakaa sijoitustoiminnan tuottoa rahastoyhtiöiden kanssa.
Kirjallisuutta
Graham, Benjamin (1984) The Intelligent Investor
Greenwald, Bruce N.C.; Kahn Judd; Sonkin, Paul D.; van Biema, Michael (2001) Value Investing. From Graham to Buffet and Beyond.
Jacobs, Bruce I; Levy, Kenneth N. (2000) Equity Management. Quantitative Analysis for Stock Selection.
Stein, Lawrence M. (1988) Value Investing. New Strategies for Stock Market Success.
Internet-osoitteita
www.berkshirehathaway.com
www.brandes.com/institute
www.grahaminvestor.com
www.moderngraham.com
Mikä on arvoyhtiö?
Arvoyhtiöksi määritellään yhtiöt, joiden markkina-arvo on alhainen suhteessa oman pääoman kirja-arvoon (P/B-luku). Lindströmin mukaan arvoyhtiöt ovat kasvuyhtiöistä poiketen edullisesti hinnoiteltuja esimerkiksi nettovarallisuuteensa, tuloskehitykseensä tai osingonmaksukykyynsä verrattuna, koska niiden kasvumahdollisuudet oletetaan olevan rajoitetut. Niiden osakekurssit perustuvat jo tiedossa oleviin kassavirtoihin. Kasvuyhtiöiden osakkeissa hinta sen sijaan perustuu pääasiassa nopean kasvun ja sen tuoman tuloskasvun odotukseen.
Tyypillinen arvoyhtiö on hyvä osingonmaksaja, koska investointitarpeet eivät välttämättä ole kovin suuria. Tunnusomaista arvoosakkeelle on myös korkea osinkotuotto ja alhainen pörssikurssi suhteessa osekekohtaiseen tulokseen eli P/E-luku. Arvoyhtiöillä on usein myös arvokasta omaisuutta, jota ei ole täysimääräisesti hinnoiteltu osakkeen pörssikurssiin. Osakekohtaisen tuloksen voimakas vaihtelu vuodesta toiseen on huolestuttava ilmiö: arvosijoittaja toivoo näkevänsä tasaisesti nousevaa trendiä.
Arvoyhtiöitä voi Lindstömin mukaan etsiä esimerkiksi käyttämällä arvosijoittamisen isän Benjamin Grahamin ja David Doddin kriteereitä aliarvostetulle osakkeelle:
- Tulostuoton (P/E-luvun käänteisluvun) tuli olla vähintään kaksinkertainen riskittömään pitkään korkoon verrattuna
- P/E-luvun tuli olla enintään 40 prosenttia pörssin edellisten viiden vuoden keskimääräisestä P/E-luvusta
- Osinkotuoton tuli olla vähintään kaksi kolmasosaa pitkien yrityslainojen korosta
- Osakekurssin tuli olla enintään kaksi kolmasosaa tasesubstanssista, josta on vähennetty mm. liikearvo
- Yrityksellä tuli olla velkaa vähemmän kuin omaa pääomaa
- Osakekohtaisen tuloksen kasvu viimeisten 10 vuoden aikana tuli olla keskimäärin yli 7 prosenttia
- Viimeisten 10 vuoden aikana yrityksellä sai olla enintään kaksi tulosheikennystä
Mitä on arvosijoittaminen (value investing)
"You don't make money by investing in a good company... You make money by investing in a company that is better than the market thinks". - Robert W. Vishny, Chicagon yliopiston rahoituksen professori
Lindstömin mukaan hyvän arkipäiväisen yhtiön osakkeiden ostaminen alihintaan on järjestään osoittautunut paljon tuottoisammaksi sijoitukseksi kuin lennokkaan muotiyhtiön osakkeiden ostaminen ylihintaan. Arvosijoittaja etsii yrityksiä, joilla on taitava johto, kestävä liikeidea, vahva markkina-asema ja hyvä kannattavuus.
Yritysten valinnassa arvosijoittajan pitäisi Lindstömin mukaan ensinnäkin kysyä itseltään, haluaisiko ylipäätään omistaa kyseistä yritystä. Vastaus edellyttää seikkaperäistä tutustumista yritykseen, sen historiaan, rahoitusrakenteeseen, maksuvalmiuteen, aikaisempien vuosien kannattavuuteen ja liikkeenjohtoon sekä toimialan suhdanneherkkyyteen ja mahdollisiin muihin erityisongelmiin. Listautumisantiin osallistumista Lindstöm ei arvosijoittajalle suosittele, ellei hänellä ole hyvin vahvoja perusteita olettaa, että anti on väärin hinnoiteltu.
Arvostrategian menestyksekäs toteuttaminen edellyttää pitkää sijoitushorisonttia. Tästä syystä arvosijoittajat ovat perinteisesti osta ja pidä-sijoittajia. Arvosijoittajan lähtökohtana on osakkeiden omistaminen ikuisesti. Kuitenkin arvosijoittajan kannattaa hyödyntää markkinoiden ylilyönnit niin ostoissa kuin myynneissä. Lindstömin mukaan jos kypsällä markkinoilla toimivien yritysten osakkeiden P/E-luku alkaa olla yli 20, osinkotuotto parhaimmillaan alle 3 prosenttia ja markkina-arvo moninkertainen nettovarallisuuden kirja-arvoihin verrattuna, sijoittajalla alkaa olla korkea aika toimia eli myydä.
Arvosijoittajat voidaan jakaa kolmeen alaryhmään: perinnäisiin arvosijoittajiin, vastavirtaan kulkijoihin ja aktivisteihin. Perinnäiset arvosijoittajat toteuttavat arvosijoittamisen periaatetta eli etsivät arvoyhtiön kriteerit täyttäviä yhtiöitä ja sijoittavat niihin pitkällä aikajänteellä. Vastavirtaan kulkijat taasen pyrkivät löytämään markkinoiden hinnoitteluvirheitä ja ottavat näkemystä markkinoita vastaan. Aktivistit etsivät sijoituskohteita samojen periaatteiden mukaan kuin muut arvosijoittajat, mutta ostavat yhtiöstä niin suuren osuuden, että voivat osallistua päätöksentekoon tai jopa sanella päätökset. Aktivisteille keskeinen termi on Private Market Value, joka on yhtiön sisäinen arvo lisättynä preemiolla omistuksen tuomasta vallasta saada aikaan muutoksia yhtiössä.
Toiveena kasvavat osingot
Arvosijoittaja kiinnittää erityistä huomiota osinkoihin. Toivomuslistan kärjessä on osake, jossa osinko on jatkuvasti nousussa, osinkotuotto korkea ja riski tuloskehityksen kääntymisestä laskuun mahdollisimman pieni. Lindstömin mukaan on viisasta välttää sellaisia yhtiöitä, jotka eivät maksa osinkoa. Hänen mukaansa hyvä vinkki on sijoittaa niihin yhtiöihin, jotka pystyvät nopeimmin kasvattamaan osinkosummiaan lähivuosina. Tästä syystä arvosijoittaja etsii mielellään yrityksiä, joilla on vahva kassavirta. Vapaan kassavirran tulee olla niin suuri, että se mahdollistaa sekä osakasystävällisen voitonjakopolitiikan harjoittamisen että kannattavien investointien tekemisen.
Osakekohtaisen oman pääoman kasvun ja osakekurssin nousun välillä on kiistaton yhteys, joskin osingonjaon kasvun ja osakkeen arvonnousun välillä yhteys on vielä selvempi. Teoriassa osingonjaolla ei pitäisi olla vaikutusta yrityksen arvonkehitykseen, koska yhtiö jakaa omaa varallisuuttaan, mutta Lindströmin mukaan markkinoilla arvostetaan käteissuorituksia huomattavasti enemmän kuin yhtiön käyttöön jääviä varoja. Täten osingonjako vaikuttaa yhtiön pörssikurssin arvoon. Arvopreemio (value premium) eli arvo-osakkeiden ylituotto johtuukin Lindströmin mukaan kahdesta osatekijästä: osinkotuotosta ja osingonkasvusta.
Buffetin arvosijoitusperiaatteet
Maailmassa tuskin on sijoituskirjaa, jossa ei viitattaisi Warren Buffetiin. Näin myös Lindströmin tapauksessa. Hän kuvailee Buffetin arvosijoittamisen uranuurtajana ja esittelee Buffetin sijoitusperiaatteet varsin kattavasti. Buffetin sijoitusperiaatteet Lindströmin mukaan ovat:
Liiketoimintaperiaatteet:
- Yhtiön liiketoiminnan tulee olla yksinkertainen ja ymmärrettävä
- Yrityksellä tulee olla pitkä johdonmukainen historia, ja liiketoiminnan tuottojen tulee olla vakaat ja ennustettavat
- Yhtiön tulee toimia alalla, jonka pitkän aikavälin näkymät ovat suotuisat
Liikkeenjohdolliset periaatteet:
- Yhtiön johtajien tulee olla avoimia ja rehellisiä
- Yhtiön johtajien tulee toimia itsenäisesti eikä seurata muita
Rahoitusperiaatteet:
- Yhtiön oman pääoman tuoton tulee olla hyvä (owner earnings vastaa suunnilleen osakkeenomistajien käyttöön jäävää vapaata kassavirtaa)
- Yhtiöllä tulee olla korkea ja vakaa voittomarginaali sekä johdonmukainen historia osakkeenomistajille luodusta arvosta
Markkinaperiaatteet:
- Pitää olla mahdollista määritellä yhtiön "sisäinen" arvo riittävän tarkasti diskonttaamalla tulevia kassavirtoja
- Osaketta pitää pystyä ostamaan riittävällä turvamarginaalilla sisäiseen arvoon verrattuna käyttämällä hyväksi markkinapsykologian taipumusta liioitella kurssilaskuja
Arvoyhtiöiden omistusrakenteesta
Lindstömin mukaan arvosijoittaja ei osta osaketta vaan tietyn osan toimivasta yrityksestä. Edellyttäen että kirjanpitoarvot suurinpiirtein vastaavat käypiä arvoja ja yhtiö on kannattava siitä kannattaa ehdottomasti maksaa ainakin varojen ja velkojen erotuksen verran. Tämä erotus on oma pääoma eli tasesubstanssi. Mitä mielenkiintoisemmalta tulevaisuus näyttää, sitä enemmän tarjousta voi nostaa.
Lindström suosittelee myös kiinnittämään huomiota yhtiön omistusrakenteeseen. Hänen mukaansa omistajat eivät ole aina samassa veneessä, mikäli osa omistajista on esimerkiksi raaka-aineiden toimittajia kuten Metsäliitto M-Realissa ja maanviljelijät Raisiossa. Yleisesti ottaen kasvollinen omistus on myönteinen asia, varsinkin kun suuret henkilöosakkaat ovat mukana yrityksen operatiivisessa toiminnassa. Muutama tasavahva suuromistaja on turvallisin vaihtoehto muiden osakkeenomistajien kannalta. Yhteen dominoivaan omistajaan liittyy riski, että muiden omistajien edut unohtuvat. Toisenlainen riski voi toteutua, jos omistus jakaantuu laajalle ja suuromistajien luettelo koostuu kasvottomista omistajista, kuten sijoitusrahastoista, yleishyödyllisistä yhteisöistä, eläkelaitoksista ja vakuutusyhtiöistä. Kasvoton omistaja on valitettavan usein yhtä kuin passiivinen omistaja, joka ei välttämättä vaivaudu edes yhtiökokouksin. Sellaisissa yhtiöissä valta luisuu helposti toimivalle johdolle, jolla voi olla omistajakunnan edusta poikkeavia tavoitteita. Omistajat haluavat osinkoja, mutta toimivalle johdolle rahan jakaminen yhtiöstä voi olla vastenmielistä, koska iso kassa antaa enemmän liikkumavapautta.
Johtajien ja hallitusten jäsenten merkittävät osakeomistukset omassa yhtiössä on Lindströmin mielestä myönteinen signaali, koska silloin sijoittaja tietää istuvansa samassa veneessä heidän kanssaan. Merkitystä on vain sellaisilla osakemäärillä, jotka ovat järkevässä suhteessa asianomaisten tuloihin ja varallisuuteen. Aitoa sitoutumista osoittavat sellaiset osakesijoitukset, jotka on tehty markkinaehdoin, siis samoin ehdoin kuin muut sijoittajat ovat omansa tehneet. Ilmaisilla optioilla merkittyihin osakkeisiin liittyy se etu, että kyseinen avainhenkilö osoittaa haluavansa olla pitkäaikainen omistaja eikä ole heti kiirehtinyt rahastamaan optioitaan. Sukuyhtiöissä myyntikiinnostus lisääntyy, kun omistus on levinnyt perintöjen kautta niin laajalle, ettei omistajilla enää ole kovin läheisiä siteitä yhtiöönsä.
Lindströmin sijoitusperiaatteet
Lindströmin sijoitusperiaatteena on arvosijoittaminen. Hän pyrkii olemaa pysyvä omistaja hyvissä yhtiöissä, mutta hyödyntää markkinoiden ylilyönnit ostoina tai myynteinä. Hänen ykköstavoitteensa on osinkojen kasvu. Siksi hän välttää nollaosinkoyhtiöitä. Toinen keskeinen periaate on, että hän haluaa tietää tarkalleen, minkälaisessa yrityksessä hän on osakkeenomistajana. Hän haluaa tutustua yrityksen päätöksentekijöihin ja tehdä heistä omat johtopäätökset. Kolmanneksi hän suosii vain suoria osakesijoituksia, koska hän ei halua ulkoistaa sijoituspäätöksiään salkunhoitajille ja jakaa sijoitustoiminnan tuottoa rahastoyhtiöiden kanssa.
Kirjallisuutta
Graham, Benjamin (1984) The Intelligent Investor
Greenwald, Bruce N.C.; Kahn Judd; Sonkin, Paul D.; van Biema, Michael (2001) Value Investing. From Graham to Buffet and Beyond.
Jacobs, Bruce I; Levy, Kenneth N. (2000) Equity Management. Quantitative Analysis for Stock Selection.
Stein, Lawrence M. (1988) Value Investing. New Strategies for Stock Market Success.
Internet-osoitteita
www.berkshirehathaway.com
www.brandes.com/institute
www.grahaminvestor.com
www.moderngraham.com
torstai 21. tammikuuta 2010
Option parhaat yritysjohtajat 2009
Kauppalehden Optio julkisti uusimmassa numerossaan lukijoiden valitsemat Parhaat yritysjohtajan 2009. Lista on seuraavanlainen:
1. Matti Alahuhta, Kone
2. Jukka Hienonen, Finnair
3. Arto Hiltunen, SOK
4. Olli-Pekka Kallasvuo, Nokia
5. Jouko Karvinen, Stora Enso
6. Mikael Jungner, Yle
7. Jussi Pesonen, UPM-Kymmene
8. Matti Rihko, Raisio
9. Kim Wiio, ST1
10. Jorma Eloranta, Metso
Vertailun vuoksi en malta olla ottamatta esille marraskuun blogiani "TOP 5 pörssipomot", jossa aihetta käsiteltiin. Oma listaukseni oli seuraava:
1. Matti Alahuhta, Kone
2. Jorma Eloranta, Metso
3. Jouko Karvinen, Stora Enso
4. Jukka Hienonen, Finnair
5. Kai Seikku, ex-HKScan
Option listalla minut yllättää Mikael Jungner ja Kim Wiio. Jungner herättää tunteita ja jakaa mielipiteet puolesta ja vastaan. Kyselyssä ei annettu plus ja miinusääniä vaan listaus tulee mainintojen mukaan, joten on varsin ymmärrettävää, että Jungner nousee listalle. Wiio on todellinen yllätys, koska a) en olettanut, että hän olisi laajasti tunnettu, mitä listalle pääseminen edellyttää ja b) yhtiö ei kuitenkaan vielä kuulu Suomen seuratuimpiin, vaikka hienoa kasvutarinaa rakentaakin. Kallasvuo on myös varsin korkealla. Olisin odottanut, että hän toki on listalla, mutta ei viiden joukossa, koska ei Nokia hänen aikakaudellaan ole saavuttanut sellaisia tuloksia, joissa hänen kädenjälkensä näkyisi - ainakaan vielä. Toki Suomen yritysmaailman ykköspaikalla oleva henkilö ei yksinkertaisesti vain voi olla huono.
Erityisellä mielenkiinnolla odotan lähiaikoina julkistettavaa Aamulehden ja Tampereen kauppakamarin tekemän kyselyn tuloksia, jossa selvitettiin Pirkanmaan yrityselämän vaikutusvaltaisimpia henkilöitä. Siinä punnitaan paikallisten pomojen painoarvo.
1. Matti Alahuhta, Kone
2. Jukka Hienonen, Finnair
3. Arto Hiltunen, SOK
4. Olli-Pekka Kallasvuo, Nokia
5. Jouko Karvinen, Stora Enso
6. Mikael Jungner, Yle
7. Jussi Pesonen, UPM-Kymmene
8. Matti Rihko, Raisio
9. Kim Wiio, ST1
10. Jorma Eloranta, Metso
Vertailun vuoksi en malta olla ottamatta esille marraskuun blogiani "TOP 5 pörssipomot", jossa aihetta käsiteltiin. Oma listaukseni oli seuraava:
1. Matti Alahuhta, Kone
2. Jorma Eloranta, Metso
3. Jouko Karvinen, Stora Enso
4. Jukka Hienonen, Finnair
5. Kai Seikku, ex-HKScan
Option listalla minut yllättää Mikael Jungner ja Kim Wiio. Jungner herättää tunteita ja jakaa mielipiteet puolesta ja vastaan. Kyselyssä ei annettu plus ja miinusääniä vaan listaus tulee mainintojen mukaan, joten on varsin ymmärrettävää, että Jungner nousee listalle. Wiio on todellinen yllätys, koska a) en olettanut, että hän olisi laajasti tunnettu, mitä listalle pääseminen edellyttää ja b) yhtiö ei kuitenkaan vielä kuulu Suomen seuratuimpiin, vaikka hienoa kasvutarinaa rakentaakin. Kallasvuo on myös varsin korkealla. Olisin odottanut, että hän toki on listalla, mutta ei viiden joukossa, koska ei Nokia hänen aikakaudellaan ole saavuttanut sellaisia tuloksia, joissa hänen kädenjälkensä näkyisi - ainakaan vielä. Toki Suomen yritysmaailman ykköspaikalla oleva henkilö ei yksinkertaisesti vain voi olla huono.
Erityisellä mielenkiinnolla odotan lähiaikoina julkistettavaa Aamulehden ja Tampereen kauppakamarin tekemän kyselyn tuloksia, jossa selvitettiin Pirkanmaan yrityselämän vaikutusvaltaisimpia henkilöitä. Siinä punnitaan paikallisten pomojen painoarvo.
Huono perheyrityksen omistaja
Eilen nostin esille professori Matti Koirasen määritelmän hyvästä perheyrityksen omistajasta. Jotta kuvaus olisi kattava, on hyvä ottaa esille myös hänen kuvauksensa huonosta ja haitallisesta perheyrityksen omistajasta (Koiranen Perheyrityksen johtaminen, 2003, 53-54). Huono omistaja on tietysti kaikkea sitä, mitä hyvä omistaja ei ole, mutta Koiranen kiteyttää vielä viisi erityispiirrettä, jotka leimaavat huonoa perheyrityksen omistajaa.
Ensinnäkin liian pitkälle viety ristiinomistus on huono omistusrakenne. Jos kahdella tai useammalla yrityksellä on tuntuva omistus toisistaan, on vaarana, että omistajaohjaus jää vähiin. Suppea joukko operatiivisia avainhenkilöitä toimii sekä hallintoelimissä että toimivassa johdossa. Riippuvuussuhteet helposti aiheuttavat sen, että omistajan äänellä ei haluta puuttua tai ei kyetä puuttumaan johdon toimintaan. Piiri pieni pyörii. Syntyy henkistä itseriittoisuutta ja toiminnallista sisäsiittoisuutta.
Toinen huono omistajapiirre on valtatyhjiö, jossa omistajat jättävät äänensä kuulumattomiin. Toimiva johto täyttää usein tämän valtatyhjiön. Johto hullaantuu kasvun huumaan ja alkaa rakentaa imperiumia. Hallitsemattomasti riskiä ottaen ulkopuolinen toimiva johto pönkittää yritystä pöhötautiseen kasvuun ja seuraukset riskinotosta kaatuvat omistajien käsiin. Tämä piirre on perheyrityksissä harvinaisempi, koska niissä omistajavastuu asettaa nopeammin rajat hallitsemattomalle kasvulle.
Kolmas huono omistajapiirre on omistajapohjan sirpaloituminen esimerkiksi liian monen peräkkäisen sukupolvenvaihdoksen myötä. Syntyy tilanne, jossa omistajilla ei ole riittävästi kiinnostusta tai osaamista johtaa monen omistajan yritystä. Omistajilla on keskenään sellaisia intressiristiriitoja, joita ei osata ratkaista. Johto "nimittää" mieleisensä hallituksen, joka ei enää olekaan tarpeeksi riippuvainen tai kykenevä toimimaan johdon kontrollerina, vaan suostuu niihin hallitsemattomiin yritysriskeihin, jotka nousevat esimerkiksi johdon henkilökohtaisista ambitioista.
Neljäs huono omistajapiirre on sellainen omistaja, joka kokee omistamisensa vain taakaksi. Hänellä tuskin on annettavanaan sitä henkistä tai materiaalista panosta yrityksen kehittämiseen, mitä hyvä omistaja kykenisi yritykselle antamaan. Koska omistaminen on myös työtä, omistamisenkin tulos, kuten minkä tahansa työsuorituksen tulos, rakentuu halun ja kyvyn tulona. Jos jompikumpi tulontekijä on nolla, tulokin on nolla. Huono omistaja on heikosti motivoitunut ja heikosti valmistautunut omistajan vaativaan tehtävään.
Viides huono omistajapiirre on riitelevä omistaja. Hyvin toimivaan omistajaohjaukseen kuuluu käytäntöjä ja rakenteita, joilla konflikteja kyetään rakentavasti käsittelemään, koska konfliktit ja intressiristiriidat kuuluvat perheelämään ja perheyrityssysteemiin. Riitelevällä omistajalla tarkoitetaan sellaista omistajaperheenjäsentä, joka ei lainkaan pysty yhteistyöhön toisten kanssa tai joka omalla toiminnallaan vain kykenee aloittamaan riitoja mutta ei lopettamaan niitä. "Riitaisa perhe tuhoutuu yhdessä", mutta riitaisa yrittäjäperhe tuhoutuu vieläkin varmemmin yhdessä, koska omistaminen, liiketoiminta ja perhe ovat symbioosissa.
Ensinnäkin liian pitkälle viety ristiinomistus on huono omistusrakenne. Jos kahdella tai useammalla yrityksellä on tuntuva omistus toisistaan, on vaarana, että omistajaohjaus jää vähiin. Suppea joukko operatiivisia avainhenkilöitä toimii sekä hallintoelimissä että toimivassa johdossa. Riippuvuussuhteet helposti aiheuttavat sen, että omistajan äänellä ei haluta puuttua tai ei kyetä puuttumaan johdon toimintaan. Piiri pieni pyörii. Syntyy henkistä itseriittoisuutta ja toiminnallista sisäsiittoisuutta.
Toinen huono omistajapiirre on valtatyhjiö, jossa omistajat jättävät äänensä kuulumattomiin. Toimiva johto täyttää usein tämän valtatyhjiön. Johto hullaantuu kasvun huumaan ja alkaa rakentaa imperiumia. Hallitsemattomasti riskiä ottaen ulkopuolinen toimiva johto pönkittää yritystä pöhötautiseen kasvuun ja seuraukset riskinotosta kaatuvat omistajien käsiin. Tämä piirre on perheyrityksissä harvinaisempi, koska niissä omistajavastuu asettaa nopeammin rajat hallitsemattomalle kasvulle.
Kolmas huono omistajapiirre on omistajapohjan sirpaloituminen esimerkiksi liian monen peräkkäisen sukupolvenvaihdoksen myötä. Syntyy tilanne, jossa omistajilla ei ole riittävästi kiinnostusta tai osaamista johtaa monen omistajan yritystä. Omistajilla on keskenään sellaisia intressiristiriitoja, joita ei osata ratkaista. Johto "nimittää" mieleisensä hallituksen, joka ei enää olekaan tarpeeksi riippuvainen tai kykenevä toimimaan johdon kontrollerina, vaan suostuu niihin hallitsemattomiin yritysriskeihin, jotka nousevat esimerkiksi johdon henkilökohtaisista ambitioista.
Neljäs huono omistajapiirre on sellainen omistaja, joka kokee omistamisensa vain taakaksi. Hänellä tuskin on annettavanaan sitä henkistä tai materiaalista panosta yrityksen kehittämiseen, mitä hyvä omistaja kykenisi yritykselle antamaan. Koska omistaminen on myös työtä, omistamisenkin tulos, kuten minkä tahansa työsuorituksen tulos, rakentuu halun ja kyvyn tulona. Jos jompikumpi tulontekijä on nolla, tulokin on nolla. Huono omistaja on heikosti motivoitunut ja heikosti valmistautunut omistajan vaativaan tehtävään.
Viides huono omistajapiirre on riitelevä omistaja. Hyvin toimivaan omistajaohjaukseen kuuluu käytäntöjä ja rakenteita, joilla konflikteja kyetään rakentavasti käsittelemään, koska konfliktit ja intressiristiriidat kuuluvat perheelämään ja perheyrityssysteemiin. Riitelevällä omistajalla tarkoitetaan sellaista omistajaperheenjäsentä, joka ei lainkaan pysty yhteistyöhön toisten kanssa tai joka omalla toiminnallaan vain kykenee aloittamaan riitoja mutta ei lopettamaan niitä. "Riitaisa perhe tuhoutuu yhdessä", mutta riitaisa yrittäjäperhe tuhoutuu vieläkin varmemmin yhdessä, koska omistaminen, liiketoiminta ja perhe ovat symbioosissa.
tiistai 19. tammikuuta 2010
Hyvä perheyrityksen omistaja
Jyväskylän yliopiston yrittäjyyden professori Matti Koiranen on kiteyttänyt kirjassaan Perheyrityksen johtaminen (2003, 52-53) kuvauksen hyvästä perheyrityksen omistajasta niin osuvasti, että se ansaitsee tulla suoraan siteeratuksi. Tähän ei ole paljon lisättävää.
"Hyvässä omistusrakenteesa yrityksellä on vain sellaisia omistajia, joilla on aito kiinnostus valvoa ja tukea yritysjohtoa tai jotka itse ovat yrityksen johdossa. Omistajien kesken ei ole liikaa toimintaa haittaavia näkemyseroja. Jos yrityksessä on suvun ulkopuolinen johto, omistajat ovat yleensä niin vahvoja, että kykenevät muodostamaan voimakkaan hallituksen. Tämä voimakas hallitus on johdosta riippumaton, mutta se on myös kykenevä tukemaan johtoa.
Hyvä omistaja ajattelee paitsi omaa etuaan myös omistamansa yrityksen etua. Hän asettaa hallitustyöskentelyn, strategioinnin ja budjetoinnin avulla johtoa ja henkilöstöä motivoivat tavoitteet. Hyvä omistaja on mukana luomassa innostavaa visiota yrityksen henkilöstölle sekä perheen omalle jälkikasvulle.
Hyvä omistaja luo yritykselle riskinottopolitiikan. Vaikka omistuksella on kiusallinen taipumus pirstaloitua ja "laimentua" yrityksen sukupolvenvaihdosten myötä omistajakunnan kasvaessa nopeammin kuin yritys, hyvä omistaja jaksaa pysyä kiinnostuneena yrityksen kehittämisestä, omistajien yhteisestä hyvästä ja sidosryhmätasapainosta.
Perheyrityksen hyvä omistaja toimii eettisesti. Hän tunnustaa yrityksellä olevan myös yhteisöllistä ja yhteiskunnallista vastuuta. Rehellisyys, oikeudenmukaisuus ja avoimuus ovat toiminnan tärkeitä ohjenuoria. Hyvän omistajuuden ideologia ja arvoperusta on pikemminkin uskollisen palvelijan (stewardship) vastuu kuin ylvään linnanherran (proprietorship) valta.
Hyvä omistaja luottaa muihin ihmisiin ja on itse luotettava. Hyvä omistaja toimii linjakkaasti myös monitavoitteisuuden ja paradoksisuuden keskellä. Hän osaa ajatella yrityksen tulevaisuutta, mutta hän osaa myös antaa arvoa aiempien omistajapolvien elämäntyölle. Hän tiedostaa, että muuttuvissa kilpailuoloissa yrityksen muutoskyky, -halu ja -ketteryys ovat jatkuvuudelle välttämättömiä.
Hyvä omistaja tavoittelee yrityksen taloudellisen lisäarvon avulla myös omaa vaurastumistaan, mutta niin tehdessään hän ei syyllisty häikäilemättömyyteen eikä ahneuteen toisten omistajien kustannuksella tai järkyttämällä yrityksen toimintaedellytyksiä. Perheyrityksen omistus on investointi, johon liittyy pitkän ajanjakson orientaatio ja johon liittyy, kuten investointeihin yleensäkin, odotus investoijalle tulevista tuotoista.
Hyvä omistajaperhe tajuaa, että tärkeämpää kuin perheen omistusosuuden suuruus on sittenkin yrityksen kilpailukyky niillä markkinoilla, joilla se toimii. Kyse on siis yhtä aikaa kyseisen toimialan kilpailutilanteesta ja perheen taloudellisista voimavaroista. Joissakin tapauksissa, esimerkiksi ripeästi kasvavissa tai hyvin pääomavaltaisissa perheyrityksissä, tämä tarkoittaa sitä, että perheyritys listautuu pörssiin ja oma-aloitteisesti pudottaa perheen omistusosuuden 20-40 prosentin tasoon turvatakseen listatuille osakkeille paremman vaihtuvuuden (likvidisyyden). Pääomaintensiivisillä aloilla voi olla todella vaikeata ylläpitää kilpailukykyä vain perheen omien varojen turvin. Erilaisilla osakesarjoilla voidaan vaikuttaa siihen, antaako perhe omistuksen äänivallan pudota alle puoleen, koska usein ulkopuolinen sijoittajaomistaja hakee yhtiöstä ensisijaisesti tuottokohdetta eikä niinkään äänivaltaa yhtiökokoukseen.
Mitä tarkkaan ottaen perheyrityksen hyvä omistaja jättää sukupolven vaihtuessa perinnöksi lapsilleen? Yrittäjähengen, rahaa, varallisuutta, toiminnassa olevan yrityksen, sidosryhmäsuhteita, perinteitä ja muistoja vaalittaviksi, tulevia haasteita, työstettyjä mahdollisuuksia, osaamista, arvoja ja asenteita. Tapa, jolla vetäytyvä omistaja toteuttaa sukupolvenvaihdoksen, mittaa hänen todellista suuruuttaan yrittäjänä ja ihmisenä."
"Hyvässä omistusrakenteesa yrityksellä on vain sellaisia omistajia, joilla on aito kiinnostus valvoa ja tukea yritysjohtoa tai jotka itse ovat yrityksen johdossa. Omistajien kesken ei ole liikaa toimintaa haittaavia näkemyseroja. Jos yrityksessä on suvun ulkopuolinen johto, omistajat ovat yleensä niin vahvoja, että kykenevät muodostamaan voimakkaan hallituksen. Tämä voimakas hallitus on johdosta riippumaton, mutta se on myös kykenevä tukemaan johtoa.
Hyvä omistaja ajattelee paitsi omaa etuaan myös omistamansa yrityksen etua. Hän asettaa hallitustyöskentelyn, strategioinnin ja budjetoinnin avulla johtoa ja henkilöstöä motivoivat tavoitteet. Hyvä omistaja on mukana luomassa innostavaa visiota yrityksen henkilöstölle sekä perheen omalle jälkikasvulle.
Hyvä omistaja luo yritykselle riskinottopolitiikan. Vaikka omistuksella on kiusallinen taipumus pirstaloitua ja "laimentua" yrityksen sukupolvenvaihdosten myötä omistajakunnan kasvaessa nopeammin kuin yritys, hyvä omistaja jaksaa pysyä kiinnostuneena yrityksen kehittämisestä, omistajien yhteisestä hyvästä ja sidosryhmätasapainosta.
Perheyrityksen hyvä omistaja toimii eettisesti. Hän tunnustaa yrityksellä olevan myös yhteisöllistä ja yhteiskunnallista vastuuta. Rehellisyys, oikeudenmukaisuus ja avoimuus ovat toiminnan tärkeitä ohjenuoria. Hyvän omistajuuden ideologia ja arvoperusta on pikemminkin uskollisen palvelijan (stewardship) vastuu kuin ylvään linnanherran (proprietorship) valta.
Hyvä omistaja luottaa muihin ihmisiin ja on itse luotettava. Hyvä omistaja toimii linjakkaasti myös monitavoitteisuuden ja paradoksisuuden keskellä. Hän osaa ajatella yrityksen tulevaisuutta, mutta hän osaa myös antaa arvoa aiempien omistajapolvien elämäntyölle. Hän tiedostaa, että muuttuvissa kilpailuoloissa yrityksen muutoskyky, -halu ja -ketteryys ovat jatkuvuudelle välttämättömiä.
Hyvä omistaja tavoittelee yrityksen taloudellisen lisäarvon avulla myös omaa vaurastumistaan, mutta niin tehdessään hän ei syyllisty häikäilemättömyyteen eikä ahneuteen toisten omistajien kustannuksella tai järkyttämällä yrityksen toimintaedellytyksiä. Perheyrityksen omistus on investointi, johon liittyy pitkän ajanjakson orientaatio ja johon liittyy, kuten investointeihin yleensäkin, odotus investoijalle tulevista tuotoista.
Hyvä omistajaperhe tajuaa, että tärkeämpää kuin perheen omistusosuuden suuruus on sittenkin yrityksen kilpailukyky niillä markkinoilla, joilla se toimii. Kyse on siis yhtä aikaa kyseisen toimialan kilpailutilanteesta ja perheen taloudellisista voimavaroista. Joissakin tapauksissa, esimerkiksi ripeästi kasvavissa tai hyvin pääomavaltaisissa perheyrityksissä, tämä tarkoittaa sitä, että perheyritys listautuu pörssiin ja oma-aloitteisesti pudottaa perheen omistusosuuden 20-40 prosentin tasoon turvatakseen listatuille osakkeille paremman vaihtuvuuden (likvidisyyden). Pääomaintensiivisillä aloilla voi olla todella vaikeata ylläpitää kilpailukykyä vain perheen omien varojen turvin. Erilaisilla osakesarjoilla voidaan vaikuttaa siihen, antaako perhe omistuksen äänivallan pudota alle puoleen, koska usein ulkopuolinen sijoittajaomistaja hakee yhtiöstä ensisijaisesti tuottokohdetta eikä niinkään äänivaltaa yhtiökokoukseen.
Mitä tarkkaan ottaen perheyrityksen hyvä omistaja jättää sukupolven vaihtuessa perinnöksi lapsilleen? Yrittäjähengen, rahaa, varallisuutta, toiminnassa olevan yrityksen, sidosryhmäsuhteita, perinteitä ja muistoja vaalittaviksi, tulevia haasteita, työstettyjä mahdollisuuksia, osaamista, arvoja ja asenteita. Tapa, jolla vetäytyvä omistaja toteuttaa sukupolvenvaihdoksen, mittaa hänen todellista suuruuttaan yrittäjänä ja ihmisenä."
lauantai 16. tammikuuta 2010
Monopoly
Kuten aikaisemmassa blogissa mainitsin, sain joululahjaksi lautapelien kuninkaan eli Monopolyn. Toisin kuin monet muut lautapelit, Monopolya ei voi pelata vain ajanvietteenä, Monopolyssa on pakko voittaa. Pelin idea on hyvin yksinkertainen, sääntöjen mukaan "Pelissä ostetaan, vuokrataan ja myydään omaisuutta. Varakkain pelaaja on voittaja.".
En myönnä ottavani peliä yhtään tosissaan, mutta hain kuitenkin kirjastosta Alan Axelrodin kirjan Kaiken minkä opin bisneksestä opin pelaamalla Monopolia. Kirja itsessään on huono, mutta peli niin hieno, että tässä muutama vinkki pelipöytään.
Monopolyn keskeisimmät opetukset
1) Kassavirta on kuningas
Jokainen pelaaja saa alussa 1500 rahaa, minkä jälkeen kassanhallinta on tasapainoilua investointitahdin ja riittävän käteiskassan välillä. Pelin keskeisin oppi on kuitenkin ymmärtää kassavirran merkitys eli nykyisten ja tulevien tulo- ja menovirtojen hahmottaminen. Suurikaan kassa ei itsessään riitä, jos oletettu menovirta on suurempi kuin tulovirta.
Kierroksen oletettu kassavirta on mallinnettavissa. Kierroksen kiertämällä saa 200 rahaa ilman poikkeuksia ja oletettava menovirta kasvaa sen mukaan, miten paljon kilpailijoilla on monopoleja ja niillä rakennuksia. Suhteuta kassasi tähän, koska kassakriisi johtaa syöksykierteeseen, jossa omaisuudesta joutuu luopumaan alle niiden käypien arvojen.
2) Arvonmääritys
Lainhuudatustodistuksissa ja pelilaudassa on painettuna tonttien hankintahinnat. Nämä ovat kuitenkin vain alkuperäiset hankintahinnat, jolla ruutuun osunut voi ostaa tontin pankilta itselleen. Kun tämä kauppa on tehty, ei painetulla luvulla eli historiallisella arvolla ole muuta merkitystä kuin panttausarvo pankille (puolet painetusta arvosta). Ei siis pidä lukittautua laudassa lukevaan hintaan (historialliseen arvoon) vaan on ymmärrettävä, mistä tontin arvo todellisuudessa muodostuu. Ensinnäkin arvot ovat subjektiivisia eli eri tonteilla on eri henkilöille erilainen arvo. Jos joku omistaa kaksi samaa tonttia ja tarvitsee sinun omistaman kolmannen tontin saadakseen monopolin ja päästäkseen rakentamaan, on kyseisen tontin arvo hänelle hyvinkin arvokas. Toiseksi vapaana olevien tonttien määrän pieneneminen nostaa kaikkien tonttien arvoja. Lähtökohtaisesti tällöin huutokaupassa hinnat kohoavat ja jo omistamiesi tonttien arvot nousevat eli niiden kaupankäyntiarvo kasvaa. Kolmanneksi
tontista maksettavan arvon pitäisi perustua tulevaisuuden tuotto-odotuksiin. Eri tonteilla on erilaiset vuokratasot ja erilaiset tuotto-arvot, joten hinnanmuodostuksen tulisi perustua näihin tuottotasoihin.
3) Investoi, investoi, investoi
Kasvukerroin on Monopolyssa kova. Kun saat talon rakennettua vuokrahinnat kasvavat usein kymmenkertaisiksi. Jos kanssapelaajat eivät ole pitäneet huolta kassastaan, tarjoutuu ensimmäisenä monopolin kokoon saaneelle usein hyviä rokotuspaikkoja. Siksi ensinnäkin aina kun saapuu vapaalle tontille, kannattaa ostaa. Toiseksi aina kun joku jättää tontin ostamatta ja se tulee huutokaupattavaksi, kannattaa huutaa vähintään nimellishintaan asti ja usein jopa sen yli. Kolmanneksi kannattaa pyrkiä luomaan asuntopula investoimalla asuntoihin, ei hotelleihin. Asunnoista on Monopolyssa pula ja keinotekoisen asuntopulan luominen on oiva tapa estää kilpailijoita kasvamasta. Toki varoituksen sana, investointitahti on aina suhteutettava kassatilanteeseen eli oletettavaan tulevaan kassavirtaan.
Monopolyn matematiikkaa
Mahdollisia heittoyhdistelmiä on 36 kappaletta.
1/36 tuottaa summan 2
2/36 tuottaa summan 3
3/36 tuottaa summan 4
4/36 tuottaa summan 5
5/36 tuottaa summan 6
6/36 tuottaa summan 7
5/36 tuottaa summan 8
4/36 tuottaa summan 9
5/36 tuottaa summan 10
2/36 tuottaa summan 11
1/36 tuottaa summan 12
Tontti / Osumismahdollisuus
Ruskea / 24%
Vaaleansininen / 39%
Vaaleanpunainen / 43%
Oranssi / 50%
Punainen / 49%
Keltainen / 45 %
Vihreä / 44%
Tummansininen / 27%
Rautatiet / 64%
Laitokset / 32%
Fiksuimmat sijoitukset
Oranssi (osumatodennäköisyys 52,4% ja palautus 25% sijoituksesta jokaisella pysähdyksellä)
Punainen (osumatodennäköisyys 52% ja palautus 19% sijoituksesta jokaisella pysähdyksellä)
Keltainen (osumatodennäköisyys 47% ja palautus 18% sijoituksesta jokaisella pysähdyksellä)
Vaaleanpunainen (osumatodennäköisyys 46% ja palautus 19% sijoituksesta jokaisella pysähdyksellä)
Rautatiet (osumatodennäköisyys 46% ja palautus keskimäärin 16%)
Pelilaudan kiertäminen vie yleensä viisi vuoroa
Jokainen pelaaja heittää todennäköisesti tuplat kerran kierroksen aikana
Jokainen pelaaja saapuu todennäköisesti neljälle 28:sta tontista yhdellä kierroksella
Pelin alussa tarvitset pärjätäksesi 150-200 euroa käteistä. Jos kentällä on yksi monopoli, tarvitset 300 euroa käteistä. Sen jälkeen tarve kasvaa suhteessa monopolien määrään.
Poimintoja Monopoly-kirjasta
Bisnes on peli, maailman hienoin peli, jos osaat pelata sitä. - Thomas J. Watson Sr., IBM:n perustaja
Yhtäläiset mahdollisuudet tarkoittaa sitä, että jokaisella on sama mahdollisuus olla oppimatta mitään. - Laurence J. Peter, bisnesteoreetikko
Voitontahtoa löytyy kaikilta, mutta voittajia tulee niistä, joilla on tahtoa valmistautua. - Mark Cuban, koripallovalmentaja
Kaikki riippuu valmistautumisesta. Nooakaan ei ryhtynyt rakentamaan arkkia sateen jo alettua. - Warren Buffet
Raha on kuin lantaa. Jos levität sitä ympäriinsä, se tuottaa paljon hyvää, mutta jos kasaat sen yhteen paikkaan, haju on kamala. - Clint W. Murchison, amerikkalainen yrittäjä ja rahoittaja
Ainoastaan utelias löytää tilaisuuksia ja vain riskejä ottamalla niistä voi hyötyä. - Clarence Birdseye
Rohkeus on liike-elämässä ensimmäiseksi, toiseksi ja kolmanneksi tärkein asia. - Thomas Fuller, fyysikko ja filosofi
Lainaa rahaa tiettyyn hintaan, sijoita se tuottavammin ja pistä erotus taskuusi. Niin yksinkertaista se on. - Robert Goizueta, Coca-Cola Companyn entinen pääjohtaja
Bisnes ei ole tähtitiedettä. Olemme valinneet yhden maailman yksinkertaisimmista ammateista. - Jach Welsh
Yrityksille ei ole leposijaa kilpailuun perustuvassa taloudessa. - Alfred P. Sloan, General Motorsin entinen johtaja
Voittajat ovat ihmisiä, joilla on hauskaa - ja jotka saavuttavat tuloksia intonsa ansioista. - Tom Peters, kirjailija ja konsultti
Vaikeinta maailmassa on ymmärtää tuloveroja. - Albert Einstein
Älä koskaan mainitse liikeneuvotteluissa hintaa ensimmäisenä. - Sheikki Ahmed Zaki Yamani
Kapitalismi ilman konkurssia on kuin kristinusko ilman helvettiä. - Frank Borman, astronautti ja liikemies
Jos en luota johonkuhun, en anna hänelle lainaa, vaikka hänellä olisi kaikki maailman vakuudet. - J. P. Morgan
Rahan tekeminen ei pakota ihmistä toimimaan kunniaansa tai omaatuntoaan vastaan. - Paroni Rotschild, ranskalainen filantrooppi ja suurkapitalisti
Ole sellainen pelaaja, jolle muut eivät pane pahakseen hävitä. - Philip Orbanes, Monopoly-oppaan kirjoittaja
Liiketoimissa viillämme toistemme kurkkuja auki, mutta silloin tällöin istumme samaan pöytään ja käyttäydymme hyvin. - Aristoteles Onassis, kreikkalainen laivanvarustaja
Mitä pitää tehdä kun vastustajasi on hukkumaisillaan? Avaa vesiletku ja työnnä se hänen suuhunsa. - Ray Knoc, McDonaldsin perustaja
Ole ystävällinen ihmisille matkallasi ylöspäin, sillä kohtaat heidät taas jälleen matkalla alaspäin. - Wilson Mizner, hotellinomistaja
Yleensä ihmisten ura katkeaa ylimielisyyteen. - Micheal Eisner, Disneyn pääjohtaja
Käytä 50 000 dollarin sijoittamiseen yhtä paljon energiaa kuin käytit sen ansaitsemiseen. - Ivan Boesky, sijoittaja
Kapitalismin ongelmana ovat ihmiset, jotka eivät osaa johtaa yrityksiä. He haaskaavat pääomaa, antavat sen kuihtua pois. - Steve Forbes, Forbes-kustantaja
Osta osakkeita kuin ruokatavaraa, äläkä kuten hajuvettä. - Warren Buffet
Pysyäkseen pystyssä yhtiön täytyy pyrkiä lisäämään arvoaan pitkällä tähtäimellä eikä juosta nopean rahan perässä. - Charles G. Koch, Koch Industries-yhtiöiden toimitusjohtaja
Mikään halpa ei ole omistamisen arvoista. - Elisabeth Arden, amerikkalainen kosmetiikkatehtailija
Ahneus on hyvästä. - Gordon Gekko (Michael Douglas) Wall Street-elokuvassa
Mikäpä yhteiskunta ei rakentuisi ahneuden varaan? - Milton Friedman
Vapaa kilpailu on turhaa ja monopoli tehokas. - Don Vito Corleone hahmo Mario Puzon Kummisetä-elokuvassa
Monopoli on hirvittävä asia, kunnes omistat sen itse. - Rubert Murdoch, mediakonsernin omistaja
En myönnä ottavani peliä yhtään tosissaan, mutta hain kuitenkin kirjastosta Alan Axelrodin kirjan Kaiken minkä opin bisneksestä opin pelaamalla Monopolia. Kirja itsessään on huono, mutta peli niin hieno, että tässä muutama vinkki pelipöytään.
Monopolyn keskeisimmät opetukset
1) Kassavirta on kuningas
Jokainen pelaaja saa alussa 1500 rahaa, minkä jälkeen kassanhallinta on tasapainoilua investointitahdin ja riittävän käteiskassan välillä. Pelin keskeisin oppi on kuitenkin ymmärtää kassavirran merkitys eli nykyisten ja tulevien tulo- ja menovirtojen hahmottaminen. Suurikaan kassa ei itsessään riitä, jos oletettu menovirta on suurempi kuin tulovirta.
Kierroksen oletettu kassavirta on mallinnettavissa. Kierroksen kiertämällä saa 200 rahaa ilman poikkeuksia ja oletettava menovirta kasvaa sen mukaan, miten paljon kilpailijoilla on monopoleja ja niillä rakennuksia. Suhteuta kassasi tähän, koska kassakriisi johtaa syöksykierteeseen, jossa omaisuudesta joutuu luopumaan alle niiden käypien arvojen.
2) Arvonmääritys
Lainhuudatustodistuksissa ja pelilaudassa on painettuna tonttien hankintahinnat. Nämä ovat kuitenkin vain alkuperäiset hankintahinnat, jolla ruutuun osunut voi ostaa tontin pankilta itselleen. Kun tämä kauppa on tehty, ei painetulla luvulla eli historiallisella arvolla ole muuta merkitystä kuin panttausarvo pankille (puolet painetusta arvosta). Ei siis pidä lukittautua laudassa lukevaan hintaan (historialliseen arvoon) vaan on ymmärrettävä, mistä tontin arvo todellisuudessa muodostuu. Ensinnäkin arvot ovat subjektiivisia eli eri tonteilla on eri henkilöille erilainen arvo. Jos joku omistaa kaksi samaa tonttia ja tarvitsee sinun omistaman kolmannen tontin saadakseen monopolin ja päästäkseen rakentamaan, on kyseisen tontin arvo hänelle hyvinkin arvokas. Toiseksi vapaana olevien tonttien määrän pieneneminen nostaa kaikkien tonttien arvoja. Lähtökohtaisesti tällöin huutokaupassa hinnat kohoavat ja jo omistamiesi tonttien arvot nousevat eli niiden kaupankäyntiarvo kasvaa. Kolmanneksi
tontista maksettavan arvon pitäisi perustua tulevaisuuden tuotto-odotuksiin. Eri tonteilla on erilaiset vuokratasot ja erilaiset tuotto-arvot, joten hinnanmuodostuksen tulisi perustua näihin tuottotasoihin.
3) Investoi, investoi, investoi
Kasvukerroin on Monopolyssa kova. Kun saat talon rakennettua vuokrahinnat kasvavat usein kymmenkertaisiksi. Jos kanssapelaajat eivät ole pitäneet huolta kassastaan, tarjoutuu ensimmäisenä monopolin kokoon saaneelle usein hyviä rokotuspaikkoja. Siksi ensinnäkin aina kun saapuu vapaalle tontille, kannattaa ostaa. Toiseksi aina kun joku jättää tontin ostamatta ja se tulee huutokaupattavaksi, kannattaa huutaa vähintään nimellishintaan asti ja usein jopa sen yli. Kolmanneksi kannattaa pyrkiä luomaan asuntopula investoimalla asuntoihin, ei hotelleihin. Asunnoista on Monopolyssa pula ja keinotekoisen asuntopulan luominen on oiva tapa estää kilpailijoita kasvamasta. Toki varoituksen sana, investointitahti on aina suhteutettava kassatilanteeseen eli oletettavaan tulevaan kassavirtaan.
Monopolyn matematiikkaa
Mahdollisia heittoyhdistelmiä on 36 kappaletta.
1/36 tuottaa summan 2
2/36 tuottaa summan 3
3/36 tuottaa summan 4
4/36 tuottaa summan 5
5/36 tuottaa summan 6
6/36 tuottaa summan 7
5/36 tuottaa summan 8
4/36 tuottaa summan 9
5/36 tuottaa summan 10
2/36 tuottaa summan 11
1/36 tuottaa summan 12
Tontti / Osumismahdollisuus
Ruskea / 24%
Vaaleansininen / 39%
Vaaleanpunainen / 43%
Oranssi / 50%
Punainen / 49%
Keltainen / 45 %
Vihreä / 44%
Tummansininen / 27%
Rautatiet / 64%
Laitokset / 32%
Fiksuimmat sijoitukset
Oranssi (osumatodennäköisyys 52,4% ja palautus 25% sijoituksesta jokaisella pysähdyksellä)
Punainen (osumatodennäköisyys 52% ja palautus 19% sijoituksesta jokaisella pysähdyksellä)
Keltainen (osumatodennäköisyys 47% ja palautus 18% sijoituksesta jokaisella pysähdyksellä)
Vaaleanpunainen (osumatodennäköisyys 46% ja palautus 19% sijoituksesta jokaisella pysähdyksellä)
Rautatiet (osumatodennäköisyys 46% ja palautus keskimäärin 16%)
Pelilaudan kiertäminen vie yleensä viisi vuoroa
Jokainen pelaaja heittää todennäköisesti tuplat kerran kierroksen aikana
Jokainen pelaaja saapuu todennäköisesti neljälle 28:sta tontista yhdellä kierroksella
Pelin alussa tarvitset pärjätäksesi 150-200 euroa käteistä. Jos kentällä on yksi monopoli, tarvitset 300 euroa käteistä. Sen jälkeen tarve kasvaa suhteessa monopolien määrään.
Poimintoja Monopoly-kirjasta
Bisnes on peli, maailman hienoin peli, jos osaat pelata sitä. - Thomas J. Watson Sr., IBM:n perustaja
Yhtäläiset mahdollisuudet tarkoittaa sitä, että jokaisella on sama mahdollisuus olla oppimatta mitään. - Laurence J. Peter, bisnesteoreetikko
Voitontahtoa löytyy kaikilta, mutta voittajia tulee niistä, joilla on tahtoa valmistautua. - Mark Cuban, koripallovalmentaja
Kaikki riippuu valmistautumisesta. Nooakaan ei ryhtynyt rakentamaan arkkia sateen jo alettua. - Warren Buffet
Raha on kuin lantaa. Jos levität sitä ympäriinsä, se tuottaa paljon hyvää, mutta jos kasaat sen yhteen paikkaan, haju on kamala. - Clint W. Murchison, amerikkalainen yrittäjä ja rahoittaja
Ainoastaan utelias löytää tilaisuuksia ja vain riskejä ottamalla niistä voi hyötyä. - Clarence Birdseye
Rohkeus on liike-elämässä ensimmäiseksi, toiseksi ja kolmanneksi tärkein asia. - Thomas Fuller, fyysikko ja filosofi
Lainaa rahaa tiettyyn hintaan, sijoita se tuottavammin ja pistä erotus taskuusi. Niin yksinkertaista se on. - Robert Goizueta, Coca-Cola Companyn entinen pääjohtaja
Bisnes ei ole tähtitiedettä. Olemme valinneet yhden maailman yksinkertaisimmista ammateista. - Jach Welsh
Yrityksille ei ole leposijaa kilpailuun perustuvassa taloudessa. - Alfred P. Sloan, General Motorsin entinen johtaja
Voittajat ovat ihmisiä, joilla on hauskaa - ja jotka saavuttavat tuloksia intonsa ansioista. - Tom Peters, kirjailija ja konsultti
Vaikeinta maailmassa on ymmärtää tuloveroja. - Albert Einstein
Älä koskaan mainitse liikeneuvotteluissa hintaa ensimmäisenä. - Sheikki Ahmed Zaki Yamani
Kapitalismi ilman konkurssia on kuin kristinusko ilman helvettiä. - Frank Borman, astronautti ja liikemies
Jos en luota johonkuhun, en anna hänelle lainaa, vaikka hänellä olisi kaikki maailman vakuudet. - J. P. Morgan
Rahan tekeminen ei pakota ihmistä toimimaan kunniaansa tai omaatuntoaan vastaan. - Paroni Rotschild, ranskalainen filantrooppi ja suurkapitalisti
Ole sellainen pelaaja, jolle muut eivät pane pahakseen hävitä. - Philip Orbanes, Monopoly-oppaan kirjoittaja
Liiketoimissa viillämme toistemme kurkkuja auki, mutta silloin tällöin istumme samaan pöytään ja käyttäydymme hyvin. - Aristoteles Onassis, kreikkalainen laivanvarustaja
Mitä pitää tehdä kun vastustajasi on hukkumaisillaan? Avaa vesiletku ja työnnä se hänen suuhunsa. - Ray Knoc, McDonaldsin perustaja
Ole ystävällinen ihmisille matkallasi ylöspäin, sillä kohtaat heidät taas jälleen matkalla alaspäin. - Wilson Mizner, hotellinomistaja
Yleensä ihmisten ura katkeaa ylimielisyyteen. - Micheal Eisner, Disneyn pääjohtaja
Käytä 50 000 dollarin sijoittamiseen yhtä paljon energiaa kuin käytit sen ansaitsemiseen. - Ivan Boesky, sijoittaja
Kapitalismin ongelmana ovat ihmiset, jotka eivät osaa johtaa yrityksiä. He haaskaavat pääomaa, antavat sen kuihtua pois. - Steve Forbes, Forbes-kustantaja
Osta osakkeita kuin ruokatavaraa, äläkä kuten hajuvettä. - Warren Buffet
Pysyäkseen pystyssä yhtiön täytyy pyrkiä lisäämään arvoaan pitkällä tähtäimellä eikä juosta nopean rahan perässä. - Charles G. Koch, Koch Industries-yhtiöiden toimitusjohtaja
Mikään halpa ei ole omistamisen arvoista. - Elisabeth Arden, amerikkalainen kosmetiikkatehtailija
Ahneus on hyvästä. - Gordon Gekko (Michael Douglas) Wall Street-elokuvassa
Mikäpä yhteiskunta ei rakentuisi ahneuden varaan? - Milton Friedman
Vapaa kilpailu on turhaa ja monopoli tehokas. - Don Vito Corleone hahmo Mario Puzon Kummisetä-elokuvassa
Monopoli on hirvittävä asia, kunnes omistat sen itse. - Rubert Murdoch, mediakonsernin omistaja
maanantai 11. tammikuuta 2010
Ten Pro Liberty Books of the Decade
Ruotsalaisen Johan Norbergin blogista bongasin Atlasnetworkin tekemän listauksen "Ten Pro Liberty Books of the Decade" vuosikymmenen kymmenestä parhaasta vapautta edistävistä kirjoista. Valitsijaraati ja varsinainen lista ovat sen verran kovaa luokkaa, että vaikka olen lukenut teoksista vain yhden, Johan Norbergin In Defence of Global Capitalism, en voinut vastustaa kiusausta ja laittaa listaa Amazoniin. Listaus on seuraavanlainen:
1. Mystery of Capital: Why Capitalism Triumphs in the West and Fails Everywhere else (Hernando de Soto)
Hernando de Soto’s seminal The Mystery of Capital made him one of the most famous economists in the world. The book earned him praise from New York Times Magazine, “To the leaders of poor countries, de Soto’s economic gospel is one of the most hopeful things they have heard in years.” In Mystery, de Soto revolutionized the development debate, and had the rare privilege of testing the application of his ideas. De Soto offers a more realistic alternative to 20th century redistribution schemes that achieved little more than inflating political power, encouraging corruption, impeding the rule of law, and perpetuating poverty. Aware that developed countries did not start wealthy, and weren’t assisted by foreign aid, the De Soto coordinated a series of empirical investigations to identify what prevents the Third World from reaching the same level of development as the First. He discovered that institutional costs imposed by governments all over the world are the main obstacles to reducing poverty. Real estate is the most emblematic case. The fact that states do not recognize the property rights of millions of people to the homes they effectively own prevents them from capitalizing on goods that sum billions of dollars. Free exchange and initiative has made poverty more of an exception than a rule in the developed world, and it is the lack of freedom that imprisons millions of people in a condition of poverty. No book of this decade demonstrates this better than The Mystery of Capital.
2. Radicals for Capitalism: a Freewheeling History of the Modern American Libertarian Movement (Brian Doherty)
The first decade of the new century marks the end of a tradition in classical liberal literature. Starting in the 1920s, with the release of Mises’s Socialism, the libertarian current has been punctuating each decade with a mark in the liberal tradition. The 1930s had Nock’s Our Enemy, the State; the 1940s had Hayek’s The Road to Serfdom; the 1950s, Rand’s Atlas Shrugged; the 1960s, Friedman’s Capitalism and Freedom; the 1970s, Nozick’s Anarchy, State and Utopia; the 1980s, Rothbard’s The Ethics of Liberty; and the 1990s closed the century with The Black Book of Communism. Heirs of a rich tradition, the classical liberals of the 21st century found themselves responsible for carrying the torch of freedom with new intellectual rigor. Radicals for Capitalism is indispensable in that enterprise. With this comprehensive introduction to libertarian thought, Brian Doherty allows scholars of the new century to write their first pages aware of their place in classical liberal tradition.
3. The Myth of the Rational Voter: Why Democracies Choose Bad Policies (Bryan Caplan)
The central insight in Bryan Caplan’s book is audacious and counterintuitive: the rationality of our actions has a cost, and the incentive structure of democracy makes that cost too high for voters. Instead of guiding themselves rationally in the political sphere, voters are usually guided by the collateral effects of their political beliefs. The Myth of the Rational Voter has served as a theme for TV shows, an entire issue of Critical Review, and was reviewed in The Economist and The New Yorker. Tyler Cowen called it “one of the best books on public choice in twenty years.” For Nicholas Kristof it was the best political book of 2008.
4. Justice and its Surroundings (Anthony de Jasay)
No other anarcho-liberal makes use of the instruments of rational choice with such originality and sophistication as de Jasay. From essays about the needlessness of the state to provide social order to a critique of contemporary theorists of justice, de Jasay manages to produce academic work that blends the technical with the humorous. Justice and Its Surroundings demands careful attention and familiarity with themes of political science and game theory to be properly digested, but the reward is access to one of the most fertile and least conventional minds of contemporary classical liberal literature.
5. The Bourgeois Virtues (Dierdre McCloskey)
Arguably the most ambitious classical liberal academic project of the decade, The Bourgeois Virtues argues not only that the market economy is more efficient, but it makes us better, more virtuous people. Moreover, in her 600+ page tome (supposedly the first in a series of four), McCloskey presents her case to a target audience that has been conditioned to throw rocks at the sound of the word “bourgeoisie.” She balances her herculean effort with a conversational tone that doesn’t compromise her erudition. By promoting hope, faith, love, justice, courage, thrift and prudence, this book manages quite successfully to defend the thesis that the market not only allows man to gain the world, but also helps him not to lose his soul.
6. In the Defence of Global Capitalism (Johan Norberg)
A systematic refutation of the attacks of the anti-globalization movement, In Defense of Global Capitalism became a global phenomenon itself. After becoming a bestseller in Sweden in 2001, Johan Norberg’s title was translated into English in 2003 and into another 13 languages after that. The book eventually served as the basis for the documentary, Globalization is Good, produced by British Channel 4 and presented by Norberg himself. The popularity of his defense stems from the young author’s refusal to hide behind theoretical abstractions. Despite the title, Norberg goes beyond playing defense and tactfully exposes anti-capitalistic fallacies by shooting them down one by one with facts and science.
7. From Mutual Aid to Welfare State (David T. Beito)
The advent of the welfare state did not create aid networks out of nowhere. In fact, the welfare state only replaced voluntary, solidarity-based networks of social aid with a less efficient and more uniform bureaucratic structure. David Beito’s timely From Mutual Aid to The Welfare State tells the oft-ignored tale of mankind’s gravitation toward government-run welfare, and demonstrates that politics is not the only (nor the best) way to meet social needs.
8. The White Man's Burden: Why The West's Efforts to Aid the Rest Have Done So Much Ill and So Little Good (William Easterly)
William Easterly is the only author with two titles on this list. At its release in 2007, The White Man’s Burden managed to cause an impact even bigger than its predecessor. The book made it into the Best of The Year lists of both The Financial Times and The Economist, and provoked reactions ranging from Bill Gates (who claimed not to like the book) to Amartya Sen (author of a somewhat positive review for Foreign Affairs). Always provocative, Easterly asks why, after spending 2 trillion dollars on foreign aid in the 20th century, the West has not managed to produce sustainable economic growth in Africa and other developing nations. He argues that top-down prescriptions from Western planners do more to relieve post-colonial guilt than effectively eradicate poverty.
9. Elements of Justice (David Schmidtz)
Elements of Justice brings new depth and originality to the presentation of a classical liberal theory of justice. It presents “to each his own” as a work of cartography. In David Schmidtz’s map of justice – need, equality and reciprocity imprint their traces without the privilege of exclusiveness. Schmidtz offers a serious critique of Rawls’s and Nozick’s theories in this innovative and readable book on the way we think about justice.
10. The Elusive Quest for Growth: Economists' Adventures and Misadventures in the Topic (William Easterly)
At a time when the fight against poverty has become show business, The Elusive Quest for Growth stands out for its lucid and realistic analysis of economic development. William Easterly, a World Bank economist at the time the book was published, combined examples from his years of experience with a theoretical understanding that isn’t that of “a developmentalist”, but of an economist who studies development applying one of the most basic concepts of his science: incentives matter. The book is a written appeal to a wide audience, and it fomented a healthy skepticism in mass media about the bureaucratic altruism of institutions such as IBRD or IMF.
1. Mystery of Capital: Why Capitalism Triumphs in the West and Fails Everywhere else (Hernando de Soto)
Hernando de Soto’s seminal The Mystery of Capital made him one of the most famous economists in the world. The book earned him praise from New York Times Magazine, “To the leaders of poor countries, de Soto’s economic gospel is one of the most hopeful things they have heard in years.” In Mystery, de Soto revolutionized the development debate, and had the rare privilege of testing the application of his ideas. De Soto offers a more realistic alternative to 20th century redistribution schemes that achieved little more than inflating political power, encouraging corruption, impeding the rule of law, and perpetuating poverty. Aware that developed countries did not start wealthy, and weren’t assisted by foreign aid, the De Soto coordinated a series of empirical investigations to identify what prevents the Third World from reaching the same level of development as the First. He discovered that institutional costs imposed by governments all over the world are the main obstacles to reducing poverty. Real estate is the most emblematic case. The fact that states do not recognize the property rights of millions of people to the homes they effectively own prevents them from capitalizing on goods that sum billions of dollars. Free exchange and initiative has made poverty more of an exception than a rule in the developed world, and it is the lack of freedom that imprisons millions of people in a condition of poverty. No book of this decade demonstrates this better than The Mystery of Capital.
2. Radicals for Capitalism: a Freewheeling History of the Modern American Libertarian Movement (Brian Doherty)
The first decade of the new century marks the end of a tradition in classical liberal literature. Starting in the 1920s, with the release of Mises’s Socialism, the libertarian current has been punctuating each decade with a mark in the liberal tradition. The 1930s had Nock’s Our Enemy, the State; the 1940s had Hayek’s The Road to Serfdom; the 1950s, Rand’s Atlas Shrugged; the 1960s, Friedman’s Capitalism and Freedom; the 1970s, Nozick’s Anarchy, State and Utopia; the 1980s, Rothbard’s The Ethics of Liberty; and the 1990s closed the century with The Black Book of Communism. Heirs of a rich tradition, the classical liberals of the 21st century found themselves responsible for carrying the torch of freedom with new intellectual rigor. Radicals for Capitalism is indispensable in that enterprise. With this comprehensive introduction to libertarian thought, Brian Doherty allows scholars of the new century to write their first pages aware of their place in classical liberal tradition.
3. The Myth of the Rational Voter: Why Democracies Choose Bad Policies (Bryan Caplan)
The central insight in Bryan Caplan’s book is audacious and counterintuitive: the rationality of our actions has a cost, and the incentive structure of democracy makes that cost too high for voters. Instead of guiding themselves rationally in the political sphere, voters are usually guided by the collateral effects of their political beliefs. The Myth of the Rational Voter has served as a theme for TV shows, an entire issue of Critical Review, and was reviewed in The Economist and The New Yorker. Tyler Cowen called it “one of the best books on public choice in twenty years.” For Nicholas Kristof it was the best political book of 2008.
4. Justice and its Surroundings (Anthony de Jasay)
No other anarcho-liberal makes use of the instruments of rational choice with such originality and sophistication as de Jasay. From essays about the needlessness of the state to provide social order to a critique of contemporary theorists of justice, de Jasay manages to produce academic work that blends the technical with the humorous. Justice and Its Surroundings demands careful attention and familiarity with themes of political science and game theory to be properly digested, but the reward is access to one of the most fertile and least conventional minds of contemporary classical liberal literature.
5. The Bourgeois Virtues (Dierdre McCloskey)
Arguably the most ambitious classical liberal academic project of the decade, The Bourgeois Virtues argues not only that the market economy is more efficient, but it makes us better, more virtuous people. Moreover, in her 600+ page tome (supposedly the first in a series of four), McCloskey presents her case to a target audience that has been conditioned to throw rocks at the sound of the word “bourgeoisie.” She balances her herculean effort with a conversational tone that doesn’t compromise her erudition. By promoting hope, faith, love, justice, courage, thrift and prudence, this book manages quite successfully to defend the thesis that the market not only allows man to gain the world, but also helps him not to lose his soul.
6. In the Defence of Global Capitalism (Johan Norberg)
A systematic refutation of the attacks of the anti-globalization movement, In Defense of Global Capitalism became a global phenomenon itself. After becoming a bestseller in Sweden in 2001, Johan Norberg’s title was translated into English in 2003 and into another 13 languages after that. The book eventually served as the basis for the documentary, Globalization is Good, produced by British Channel 4 and presented by Norberg himself. The popularity of his defense stems from the young author’s refusal to hide behind theoretical abstractions. Despite the title, Norberg goes beyond playing defense and tactfully exposes anti-capitalistic fallacies by shooting them down one by one with facts and science.
7. From Mutual Aid to Welfare State (David T. Beito)
The advent of the welfare state did not create aid networks out of nowhere. In fact, the welfare state only replaced voluntary, solidarity-based networks of social aid with a less efficient and more uniform bureaucratic structure. David Beito’s timely From Mutual Aid to The Welfare State tells the oft-ignored tale of mankind’s gravitation toward government-run welfare, and demonstrates that politics is not the only (nor the best) way to meet social needs.
8. The White Man's Burden: Why The West's Efforts to Aid the Rest Have Done So Much Ill and So Little Good (William Easterly)
William Easterly is the only author with two titles on this list. At its release in 2007, The White Man’s Burden managed to cause an impact even bigger than its predecessor. The book made it into the Best of The Year lists of both The Financial Times and The Economist, and provoked reactions ranging from Bill Gates (who claimed not to like the book) to Amartya Sen (author of a somewhat positive review for Foreign Affairs). Always provocative, Easterly asks why, after spending 2 trillion dollars on foreign aid in the 20th century, the West has not managed to produce sustainable economic growth in Africa and other developing nations. He argues that top-down prescriptions from Western planners do more to relieve post-colonial guilt than effectively eradicate poverty.
9. Elements of Justice (David Schmidtz)
Elements of Justice brings new depth and originality to the presentation of a classical liberal theory of justice. It presents “to each his own” as a work of cartography. In David Schmidtz’s map of justice – need, equality and reciprocity imprint their traces without the privilege of exclusiveness. Schmidtz offers a serious critique of Rawls’s and Nozick’s theories in this innovative and readable book on the way we think about justice.
10. The Elusive Quest for Growth: Economists' Adventures and Misadventures in the Topic (William Easterly)
At a time when the fight against poverty has become show business, The Elusive Quest for Growth stands out for its lucid and realistic analysis of economic development. William Easterly, a World Bank economist at the time the book was published, combined examples from his years of experience with a theoretical understanding that isn’t that of “a developmentalist”, but of an economist who studies development applying one of the most basic concepts of his science: incentives matter. The book is a written appeal to a wide audience, and it fomented a healthy skepticism in mass media about the bureaucratic altruism of institutions such as IBRD or IMF.
sunnuntai 10. tammikuuta 2010
Sveitsi
Vuoden vaihteen ja välipäivät vietin lomaillen Zürichissä Sveitsissä. Keskitalvella koko Euroopassa on kylmä, joten jos mielii aurinkolomalle on suunnattava suoraan alas Dubaihin tai kauas itään esim. Kaakkois-Aasiaan. Pitkä lento ei houkutellut lyhyelle lomalle, joten päädyimme kaupunkikohteeseen Euroopassa, jossa olisi myös talviaikaan tekemistä. Niinpä valinta suuntautui Sveitsiin ja Zürichiin.
Etukäteen olin kuullut Zürichistä enemmän negatiivisia kuin positiivisia kommentteja. Kaupunkia oli moitittu tylsäksi ja kalliiksi pankkikaupungiksi. Suurin yllätys kaupunkiin ennalta tutustuessani oli kuitenkin sen pienuus: kaupungissa on alle 380 000 asukasta eli se on vain hivenen suurempi kuin Tampereen talousalue ja selvästi pienempi kuin Helsinki. Züricihin alueella asuu toki n. 1,2 miljoonaa asukasta, joten mistään tuppukylästä ei ole kyse.
Ensimmäisestä päivästä lähtien ihastuin Zürichiin ja Sveitsiin. Todella siisti kaupunki, huoliteltu, paikat hyvässä kunnossa, ihmiset tyylikkäitä ja ystävällisiä, ei laitapuolen kulkijoita, autoilijat kunnioittavat jalankulkijoita suojatiellä, erittäin toimiva joukko- ja yksityisliikenne ja suotuisa ilmasto. Kaupungista huokuu vanha vauraus, täällä osataan hoitaa asiat ja on pitkä porvarillinen perinne.
Zürich on klassisen kaunis. Se on kuin Sveitsin Tampere. Kaupunki on järven rannalla ja sen keskustan halki virtaa vesi, talot nousevat rinteeseen kuten Pispalassa ja tunnelma on leppoisa.
Uuden vuoden kansanjuhla Zürich-järven rannalla oli hulppea! Satojatuhansia ihmisiä kokoontui järven rantaan katsomaan ilotulitusta ja juhlimaan hyvässä hengessä. Ihmisten ystävällisyys ja hyväntuulisuus oli silmiinpistävää.
Verotuksen suhteen Sveitsi on edelläkävijä Euroopassa. Siellä on selvästikin ymmärretty, että verot maksetaan euroissa ei prosenteissa. Kuulemma korkeimmillaankin veroprosentti Sveitsissä nousee vain 25%:iin tyypillisen veroprosentin ollessa 10-15%. Sveitsissä kunnilla (kantoneilla) on suuri vapaus päättää asukkaidensa verotuksesta, mistä syystä ne pystyvät neuvottelemaan asukkaidensa kanssa sopivasta yksilökohtaisesta verotuksesta. Tästä syystä varsin monet urheilijat kuten F1-tähdet Heikki Kovalainen, Kimi Räikkönen, Michael Schumacher, Fernando Alonso, Alain Prost, Jacques Villeneuve, Jean Alesi, Lewis Hamilton ja David Coulthard sekä miljonäärit kuten IKEA:n Ingvar Kamprad ja monet muut asuvat nimenomaan Sveitsissä. Lisäksi maassa on vanha vaurauden kulttuuri, mistä syystä se on rauhallinen elinympäristö myös tunnettummille tähdille. Maa on myös monen monikansallisen yrityksen pääkonttorin paikka alhaisesta verotuksesta, hyvistä yhteyksistä, turvallisesta maaperästä sekä kehittyneestä pankkijärjestelmästä johtuen, joten se pystyy tarjoamaan houkuttelevia työpaikkoja niin sveitsiläisillä kuin ulkomaalaisille.
Tähän asti pidin Sveitsin lähidemokratiaan perustuvaa hallintomallia sekavana ja hitaana. Maa on tunnettu puolueettomuudestaan ja se on pysytellyt myös EU:n ulkopuolella. Naiset saivat äänioikeuden liittovaltion vaaleissa vasta vuonna 1971 ja viimeisessä kantonissa tuomioistuimen toimesta vuonna 1990. Sveitsiin tarkemmin tutustuessani olen kuitenkin alkanut ymmärtämään sen lähidemokratian etuja keskitettyyn järjestelmään verrattuna. Keskushallinto ei sittenkään välttämättä ole kehityksen mittari.
Sveitsin mallissa huomioni kiinnittyi ennen kaikkea kolmeen asiaa:
Ensinnäkin lähidemokratiassa valtaa ei ole keskitetty keskushallinnolle, joten päätöksentekijät ovat lähempänä päätösten kohteita. Tämä tarkoittaa myös sitä, että kansalaisilla on intressi osallistua päätöksentekoon, koska käsiteltävät asiat ovat konkreettisempia ja heidän vaikutusvaltansa suorempaa. Sveitsissä tämä tarkoittaa lukuisia kansanäänestyksiä suomalaisin silmälasein katsottuna mitäänsanomattomista asioista, mutta toisaalta päätökset ovat sitten juuri sellaisia kuin sen alueen asukkaat haluavat eikä keskivertoisia virkamiespäätöksiä, jotka koskevat tasapuolisesti kaikkia koko valtakunnassa.
Toiseksi Sveitsin mallissa vastuu päätöksistä ja niiden toteuttamisesta on hyvin lähellä kansalaisia. Tämä parantaa etenkin verovarojen käytön läpinäkyvyyttä. Koska varainkäyttö painottuu alueille, on varainkäyttäjillä kasvot ja vastuu siitä, mitä yhteisillä varoilla saadaan aikaiseksi. Budjetit ja niiden seuranta ovat yksinkertaisempia ja vastuu suorempi kun turvana ei ole keskushallinnon pohjatonta kassaa eli veronmaksajien avoimia kukkaroita. Suomessa kunnat piiloutuvat helposti valtion selän taakse ja valtio taasen syyttää kuntia vastuidensa laistamisesta. Vastuunotto varainkäytöstä on harvinaista. Sveitsissä tämä näyttäisi toimivan.
Kolmas positiivinen piirre paikallisessa autonomiassa on aidon kilpailun synnyttäminen kuntien välille. Kilpailu kuntien välillä ajaa tehostamaan toimintaa sekä kannustaa hoitamaan asiat hyvin, koska huonosti hoidettu kunta ei houkuttele ihmisiä. Kuntien välillä on selviä eroja sen mukaan, miten niiden hallinto on hoidettu ja mitä asioita on painotettu. Nämä erot heijastelevat sen alueen asukkaiden toiveita ja näkyvät mm. asuntojen hinnoissa, veroprosentissa ja julkisissa palveluissa. Huonosti hoidetulla alueella asuntojen hinnat ovat alhaisemmat, mutta verot vastaavasti korkeammat. Suomessa kuntien väliset erot eivät valitettavasti heijastele juurikaan veroprosenteissa. Alin veroprosentti vuonna 2009 oli Kauniaisissa 16,5 ja korkein on 21, joka on nyt käytössä 17 kunnassa.
Marsalkka Mannerheimkin asettui viettämään eläkepäiviään Sveitsiin, eikä ihme, niin miellyttävältä elinympäristöltä maa vaikutti. Maa ja Zürich kaupunkina nousivat suosikkilistassani selvästi kärkikolmikkoon. Tänne pitää palata uudestaan.
Etukäteen olin kuullut Zürichistä enemmän negatiivisia kuin positiivisia kommentteja. Kaupunkia oli moitittu tylsäksi ja kalliiksi pankkikaupungiksi. Suurin yllätys kaupunkiin ennalta tutustuessani oli kuitenkin sen pienuus: kaupungissa on alle 380 000 asukasta eli se on vain hivenen suurempi kuin Tampereen talousalue ja selvästi pienempi kuin Helsinki. Züricihin alueella asuu toki n. 1,2 miljoonaa asukasta, joten mistään tuppukylästä ei ole kyse.
Ensimmäisestä päivästä lähtien ihastuin Zürichiin ja Sveitsiin. Todella siisti kaupunki, huoliteltu, paikat hyvässä kunnossa, ihmiset tyylikkäitä ja ystävällisiä, ei laitapuolen kulkijoita, autoilijat kunnioittavat jalankulkijoita suojatiellä, erittäin toimiva joukko- ja yksityisliikenne ja suotuisa ilmasto. Kaupungista huokuu vanha vauraus, täällä osataan hoitaa asiat ja on pitkä porvarillinen perinne.
Zürich on klassisen kaunis. Se on kuin Sveitsin Tampere. Kaupunki on järven rannalla ja sen keskustan halki virtaa vesi, talot nousevat rinteeseen kuten Pispalassa ja tunnelma on leppoisa.
Uuden vuoden kansanjuhla Zürich-järven rannalla oli hulppea! Satojatuhansia ihmisiä kokoontui järven rantaan katsomaan ilotulitusta ja juhlimaan hyvässä hengessä. Ihmisten ystävällisyys ja hyväntuulisuus oli silmiinpistävää.
Verotuksen suhteen Sveitsi on edelläkävijä Euroopassa. Siellä on selvästikin ymmärretty, että verot maksetaan euroissa ei prosenteissa. Kuulemma korkeimmillaankin veroprosentti Sveitsissä nousee vain 25%:iin tyypillisen veroprosentin ollessa 10-15%. Sveitsissä kunnilla (kantoneilla) on suuri vapaus päättää asukkaidensa verotuksesta, mistä syystä ne pystyvät neuvottelemaan asukkaidensa kanssa sopivasta yksilökohtaisesta verotuksesta. Tästä syystä varsin monet urheilijat kuten F1-tähdet Heikki Kovalainen, Kimi Räikkönen, Michael Schumacher, Fernando Alonso, Alain Prost, Jacques Villeneuve, Jean Alesi, Lewis Hamilton ja David Coulthard sekä miljonäärit kuten IKEA:n Ingvar Kamprad ja monet muut asuvat nimenomaan Sveitsissä. Lisäksi maassa on vanha vaurauden kulttuuri, mistä syystä se on rauhallinen elinympäristö myös tunnettummille tähdille. Maa on myös monen monikansallisen yrityksen pääkonttorin paikka alhaisesta verotuksesta, hyvistä yhteyksistä, turvallisesta maaperästä sekä kehittyneestä pankkijärjestelmästä johtuen, joten se pystyy tarjoamaan houkuttelevia työpaikkoja niin sveitsiläisillä kuin ulkomaalaisille.
Tähän asti pidin Sveitsin lähidemokratiaan perustuvaa hallintomallia sekavana ja hitaana. Maa on tunnettu puolueettomuudestaan ja se on pysytellyt myös EU:n ulkopuolella. Naiset saivat äänioikeuden liittovaltion vaaleissa vasta vuonna 1971 ja viimeisessä kantonissa tuomioistuimen toimesta vuonna 1990. Sveitsiin tarkemmin tutustuessani olen kuitenkin alkanut ymmärtämään sen lähidemokratian etuja keskitettyyn järjestelmään verrattuna. Keskushallinto ei sittenkään välttämättä ole kehityksen mittari.
Sveitsin mallissa huomioni kiinnittyi ennen kaikkea kolmeen asiaa:
Ensinnäkin lähidemokratiassa valtaa ei ole keskitetty keskushallinnolle, joten päätöksentekijät ovat lähempänä päätösten kohteita. Tämä tarkoittaa myös sitä, että kansalaisilla on intressi osallistua päätöksentekoon, koska käsiteltävät asiat ovat konkreettisempia ja heidän vaikutusvaltansa suorempaa. Sveitsissä tämä tarkoittaa lukuisia kansanäänestyksiä suomalaisin silmälasein katsottuna mitäänsanomattomista asioista, mutta toisaalta päätökset ovat sitten juuri sellaisia kuin sen alueen asukkaat haluavat eikä keskivertoisia virkamiespäätöksiä, jotka koskevat tasapuolisesti kaikkia koko valtakunnassa.
Toiseksi Sveitsin mallissa vastuu päätöksistä ja niiden toteuttamisesta on hyvin lähellä kansalaisia. Tämä parantaa etenkin verovarojen käytön läpinäkyvyyttä. Koska varainkäyttö painottuu alueille, on varainkäyttäjillä kasvot ja vastuu siitä, mitä yhteisillä varoilla saadaan aikaiseksi. Budjetit ja niiden seuranta ovat yksinkertaisempia ja vastuu suorempi kun turvana ei ole keskushallinnon pohjatonta kassaa eli veronmaksajien avoimia kukkaroita. Suomessa kunnat piiloutuvat helposti valtion selän taakse ja valtio taasen syyttää kuntia vastuidensa laistamisesta. Vastuunotto varainkäytöstä on harvinaista. Sveitsissä tämä näyttäisi toimivan.
Kolmas positiivinen piirre paikallisessa autonomiassa on aidon kilpailun synnyttäminen kuntien välille. Kilpailu kuntien välillä ajaa tehostamaan toimintaa sekä kannustaa hoitamaan asiat hyvin, koska huonosti hoidettu kunta ei houkuttele ihmisiä. Kuntien välillä on selviä eroja sen mukaan, miten niiden hallinto on hoidettu ja mitä asioita on painotettu. Nämä erot heijastelevat sen alueen asukkaiden toiveita ja näkyvät mm. asuntojen hinnoissa, veroprosentissa ja julkisissa palveluissa. Huonosti hoidetulla alueella asuntojen hinnat ovat alhaisemmat, mutta verot vastaavasti korkeammat. Suomessa kuntien väliset erot eivät valitettavasti heijastele juurikaan veroprosenteissa. Alin veroprosentti vuonna 2009 oli Kauniaisissa 16,5 ja korkein on 21, joka on nyt käytössä 17 kunnassa.
Marsalkka Mannerheimkin asettui viettämään eläkepäiviään Sveitsiin, eikä ihme, niin miellyttävältä elinympäristöltä maa vaikutti. Maa ja Zürich kaupunkina nousivat suosikkilistassani selvästi kärkikolmikkoon. Tänne pitää palata uudestaan.
perjantai 1. tammikuuta 2010
Breathe Business
Uuden vuoden kunniaksi päätin hieman uudistaa blogiani. Näkyvimmät muutokset tapahtuivat blogin nimessä ja ulkoasussa. Koska kyseessä ei ole omaelämäkertablogi vaan enemmänkin teemablogi, muutin nimen paremmin sen sisältöä kuvaavaksi.
Breathe Business on nyt blogi, joka haistelee liike-elämän tuulia, vetää sisuksiinsa syvällisimpiä viisauksia ja puhaltaa ulos pohdintoja taloudesta, omistajuudesta, yrittäjyydestä ja yhteiskunnasta.
Nimen tarina juontuu havainnosta, jonka mukaan liike-elämässä ja kaupallisella alalla on suuri joukko ihmisiä, jotka tekevät työnsä hyvin, lukevat alan kirjallisuutta ja ovat oppineet niissä opetetut asiat, mutta silti he eivät ole syvällisesti sisäistäneet, mistä liike-elämässä on kyse. Heiltä puuttuu intohimo, nälkä ja himo bisnestä kohtaan.
Toisille ihmisille bisnes on sen sijaan asenne, arvo, uskonto ja elämäntapa. Aivan kuten urheilijoiden suhde omaan leipälajiinsa, myös bisnestä voi tehdä "rakkaudesta lajiin". Breathe Business on ennen kaikkea mind set ihmisille, joiden intohimona on tehdä bisnestä. He elävät täysillä mukana talouden tilanteissa, rakastavat kilpailua vapailla markkinoilla ja hengittävät joka solullaan bisneksen väreilevää ilmaa viedäkseen asioita eteenpäin.
Uusi suuntaus konkretisoituu sekä sisällössä että ulkoasussa. Sisällöllisesti muutokset eivät ole kovin merkittäviä vaan suuntaus oli nähtävissä jo syksyn teksteissä. Jatkossa tekstejä tulee kenties harvemmin, mutta entistä enemmän valittuihin aihealueisiin fokusoituen. Ulkoasun suhteen värimaailma muuttui ja sivustolle rakentuu matkan varrella subjektiivinen linkkikokoelma taloudesta, omistajuudesta, yrittäjyydestä ja yhteiskunnasta.
Kommentit kasvattavat blogin arvoa, joten olen kiitollinen kehitysideoistasi.
Breathe Business on nyt blogi, joka haistelee liike-elämän tuulia, vetää sisuksiinsa syvällisimpiä viisauksia ja puhaltaa ulos pohdintoja taloudesta, omistajuudesta, yrittäjyydestä ja yhteiskunnasta.
Nimen tarina juontuu havainnosta, jonka mukaan liike-elämässä ja kaupallisella alalla on suuri joukko ihmisiä, jotka tekevät työnsä hyvin, lukevat alan kirjallisuutta ja ovat oppineet niissä opetetut asiat, mutta silti he eivät ole syvällisesti sisäistäneet, mistä liike-elämässä on kyse. Heiltä puuttuu intohimo, nälkä ja himo bisnestä kohtaan.
Toisille ihmisille bisnes on sen sijaan asenne, arvo, uskonto ja elämäntapa. Aivan kuten urheilijoiden suhde omaan leipälajiinsa, myös bisnestä voi tehdä "rakkaudesta lajiin". Breathe Business on ennen kaikkea mind set ihmisille, joiden intohimona on tehdä bisnestä. He elävät täysillä mukana talouden tilanteissa, rakastavat kilpailua vapailla markkinoilla ja hengittävät joka solullaan bisneksen väreilevää ilmaa viedäkseen asioita eteenpäin.
Uusi suuntaus konkretisoituu sekä sisällössä että ulkoasussa. Sisällöllisesti muutokset eivät ole kovin merkittäviä vaan suuntaus oli nähtävissä jo syksyn teksteissä. Jatkossa tekstejä tulee kenties harvemmin, mutta entistä enemmän valittuihin aihealueisiin fokusoituen. Ulkoasun suhteen värimaailma muuttui ja sivustolle rakentuu matkan varrella subjektiivinen linkkikokoelma taloudesta, omistajuudesta, yrittäjyydestä ja yhteiskunnasta.
Kommentit kasvattavat blogin arvoa, joten olen kiitollinen kehitysideoistasi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
