Miten lisätä yrityksen arvoa?

Jos kirjan nimi on Miten lisätä yrityksen arvoa? on lupa odottaa sisällöltä paljon. Vaikka Ulla Paavolan, Pasi Torpan, Olli-Pekka Lumijärven teos Miten lisätä yrityksen arvoa - menetelmiä omistajien tuotto-odotusten toteuttamiseksi onkin erittäin kattava ja monipuolinen teos, ei sekään ei pysty tyhjentävää vastausta otsikon kysymykseen antamaan.

Taloudellinen lisäarvo yrityksen tavoitteena

Kirjoittajien lähtökohtana on shareholderismi, jonka mukaan omistajien varallisuuden kasvattaminen on yrityksen keskeisin päämäärä, sillä omistajat ovat sijoittaneet yritykseen varoja, joille heillä on oikeus saada tuottoa. Yritysjohdon tehtävänä on varmistaa, että omistajat saavat yrityksen tuotosta vaatimansa osuuden. Mikäli johto pystyy synnyttämään tuoton, joka ylittää omistajien odotukset, syntyy taloudellista lisäarvoa. Lisäarvon tuottaminen omistajille on yrityksen resurssien, niin henkilöresurssien kuin pääomankin, käyttämistä parhaalla mahdollisella tavalla, olipa kyseessä voittoa tavoitteleva yritys tai julkinen yhteisö.

Taloudellinen lisäarvo koostuu kirjoittajien mukaan kolmesta peruspilarista:

1) Arvoa tuottavien strategioiden valinta

2) Taloudellisen lisäarvon mittaaminen

3) Arvon luomiseen perustuva toimintatapa.

Kirjoittajat käsittelevät myös yrityksen erilaisia arvokäsitteitä. Heidän mukaansa:

Taloudellinen arvo = yrityksen arvo
Yrityksen arvo = yrityksen tulevat kassavirrat
Yrityksen arvo ei ole sama kuin yrityksen omaisuuden arvo
Yrityksen arvo vähennettynä velan markkina-arvolla = omistajan arvo

Taloudellisen lisäarvon luominen

Omistajien näkökulmasta on olennaista tarkastella, mikä on yrityksen arvo ja miten se kehittyy, jotta sijoituksen mielekkyyttä voidaan analysoida. Oletuksena on, että jokaisen yrityksen on tuotettava vähintään se, mitä omistajat odottavat. Pitkäjänteinen arvon kasvattaminen on mahdollista vain, mikäli arvon tuottamiseen vaikuttavat tekijät tunnetaan, niitä mitataan ja niillä johdetaan.

Arvoa tuottavassa organisaatiossa johtajat ovat vastuussa jokaisesta pääomaeurosta, jonka he ovat päätöksentekonsa kautta sitoneet liiketoimintaan. Strategian valinta ei saisi perustua liikevaihdon kasvattamiseen, pääoman tuottoprosenttiin tai markkinaosuuteen, koska ne eivät sinällään varmista yrityksen arvon kasvua.

Taloudellista lisäarvoa voidaan kirjoittajien mukaan kasvattaa neljällä eri tavalla:
1) Tuottamalla lisää tulosta käyttämättä lisää pääomaa
2) Käyttämällä vähemmän pääomaa
3) Sijoittamalla pääomaa korkeatuottoisiin kohteisiin
4) Käyttämällä halvempaa pääomaa

Taloudelliseen lisäarvoon vaikuttamisesta nousee kirjoittajien mukaan tyypillisesti seuraavanlaisia kysymyksiä:
- Onko toimialalla kasvuodotuksia?
- Millaisia mahdollisuuksia yrityksellä on markkinaosuutensa kasvattamiseen?
- Miten liikevoittoon voidaan vaikuttaa?
- Miten tuote- ja asiakaskohtaiseen kannattavuuteen voidaan vaikuttaa?
- Miten toimintojen kustannuksiin voidaan vaikuttaa?
- Missä toimintoketjuissa on tehostamismahdollisuuksia?
- Missä toiminnoissa resurssit tuottavat eniten lisäarvoa?
- Miten pääoman määrään voidaan vaikuttaa?
- Miten käyttöpääoman määrään voidaan vaikuttaa?
- Miten kapasiteetti saadaan tehokkaaseen käyttöön?
- Onko yrityksellä mahdollisuuksia divestointeihin?
- Voidaanko uusista investoinneista luopua?
- Mikä on optimaalinen pääomarakenne?

Heidän mukaansa arvon tuottamiseen tähtäävässä organisaatiossa:
- Ymmärretään yrityksen taloudellinen tilanne ja suorituskyky
- Ymmärretään yksityiskohtaisesti, mitkä tekijät vaikuttavat arvon syntymiseen
- Strateginen suunnittelu keskittyy arvon luomiseen
- Resurssit ohjataan arvontuottamiskyvyn perusteella
- Johdon kannustejärjestelmät on sidottu arvon kasvattamiseen
- Ohjausjärjestelmä on yksinkertainen ja ymmärrettävä
- Operatiivinen johto on koulutettu ja sillä on riittävästi päätäntävaltaa

Taloudellisen lisäarvon mittaaminen

Kirjassa paneudutaan varsin perusteellisesti taloudellisen lisäarvon mittaamiseen ja erityisesti EVA (Economic Value Added) mallin esittelemiseen. Kirjoittajat kritisoivat perinteistä tulosseurantaa riittämättömänä mittarina seuraamaan yrityksen arvon kehittymistä. Heidän mukaansa tuloslaskelman viimeinen rivi ei kerro koko totuutta, koska:

- se ei mittaa, millaisella pääoman määrällä tulos on synnytetty

- se ei erota varsinaisen liiketoiminnan eriä muista tuloslaskelman eristä
- se ottaa huomioon vieraan pääoman kustannukset, mutta ei oman pääoman kustannuksia
- se ei kannusta optimaaliseen pääomarakenteeseen

Kirjoittajien mukaan taloudellisen lisäarvon kehitys korreloi parhaiten olemassa olevista mittareista yrityksen markkina-arvon muutoksen kanssa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kun yritysjohto maksimoi taloudellisen lisäarvon, se samalla maksimoi omistajiensa varallisuuden. Mikäli yritys ei systemaattisesti pysty kattamaan tuotoillaan myös pääomakustannuksia, se arvostetaan markkinoilla alle kirja-arvojen, koska tällainen yritys vähentää jatkuvasti omistajien varallisuutta.

Kirjoittajien keskeiseen havaintoon siitä, että yritystoiminnan sitoma pääoma ja sen kustannus usein unohdetaan on helppo yhtyä. Koska tuloslaskelmassa on vain vieraan pääoman kustannus, syntyy helposti harhakuva yritystoiminnan kannattavuudesta, vaikka toiminta olisi tapahtunut omistajien kustannuksella. Liiketoiminnan sitoma pääoma on nettokäyttöpääoman ja nettokäyttöomaisuuden summa. Tälle sidotulle pääomalle yrityksen omistajat edellyttävät riskinsä mukaista tuottoa.

Kirjoittajat vertailevat myös muita käytössä olevia malleja. Kassavirta on heidän mukaansa hyvä suoritusmittari ainoastaan pitkällä tähtäyksellä. Erityisesti kasvuyrityksissä tuotekehitys ja investoinnit vähentävät kassavirtaa ja vapaa kassavirta saattaa olla negatiivinen, mutta pitkällä tähtäyksellä nämä investoinnit ovat omistajan edun mukaisia. Pääoman tuottoaste-mittareiden ongelmana on kirjoittajien mukaan se, että ne eivät ota huomioon riskiä, millä tavoin tuotto on saatu aikaiseksi. Tämä koskee myös sisäistä korkokantaa (IRR).

Taloudellinen lisäarvo yrityksessä

Kirjoittajien mukaan taloudellisen lisäarvon (EVA) avulla yrityksen johto:
- saa luotua koko organisaation kattavan ohjausjärjestelmän, joka keskittyy omistajien hyvinvoinnin kasvattamiseen
- käyttää pääomaa aikaisempaa tehokkaammin
- voi laskea vuosittain, kuinka paljon lisäarvoa se tuottaa omistajille
- pystyy kytkemään strategiset tavoitteet suorituksen mittareihin ja palkkiojärjestelmiin
- saa yhden keskeisen rahallisen mittarin
- voi kommunikoida sijoittajien ja analyytikoiden kanssa

Kirjoittajat nostavat esille myös toimintoanalyysit, joilla selvitetään, missä prosesseissa ja toiminnoissa on suurimmat kustannukset. Jotkut toiminnot kuluttavat pääsääntöisesti yrityksen henkilöresursseja, kun taas jotkut toiminnot aiheuttavat runsaasti pääomakustannuksia.

Osallistumisstrategioiden avulla määritellään, mille markkinoille yrityksen on kannattavinta osallistua; esimerkiksi mitä tuotteita yritys tuottaa ja kenelle se ne myy. Osallistumisstrategioihin liittyviä päätöksiä ovat tuote- ja asiakasportfolioiden uudelleenjärjestelyt ja yrityskaupat. Kilpailustrategiat määrittelevät puolestaan ne keinot, joiden avulla yritys menestyy valitsemillaan markkinoilla.

Taloudellinen lisäarvo yrityskaupassa

Yrityskauppaa toteutettaessa tavoitellaan turhan usein kasvua, jonka keskeisimmät mittarit ovat liikevaihto ja markkinaosuus. Kytkentä omistajien omistuksen arvon lisäämiseen on kirjoittajien mukaan vähintäänkin epäselvä. Tämä johtuu joko yrityksen johdon halusta kasvattaa organisaatiota omistajien kustannuksella tai suunniteltavan yrityskaupan taloudellisen lisäarvon puutteellisesta tuntemisesta.

Kirjoittajien mukaan yritysosto kannattaa toteuttaa vain silloin, kun ostettava yritys on arvokkaampi ostajan osakkeenomistajille kuin yrityksen nykyisille omistajille. Yritysoston avulla saatava arvon kokonaislisäys muodostuu ostettavan yrityksen erillisarvosta ja saavutettavien synergiaetujen nykyarvosta. Ostohinta ei luonnollisesti saa ylittää kaupalla saatavaa lisäarvoa. Kaupan myötä syntyvä nettoarvonlisäys on kokonaislisäarvon ja hankinahinnan erotus. Ostettavan kauppahinnan määrittämiseksi on tiedettävä ostettavan yrityksen erillisarvo sekä ennustettujen synergiaetujen nykyarvo. Ostettavan yrityksen erillisarvo muodostuu sen liiketoiminnan sitomasta pääomasta, nykytoiminnan arvosta sekä yrityksen taloudellisen lisäarvon kasvuun kohdistuvista odotuksista.

Onnistuneiden yrityskauppojen taustalla vaikuttaa kirjoittajien mukaan usein kolme menestystekijää:

1) yritys on määrittänyt selkeän strategian ostokohteiden valitsemiseksi

2) Ostohinnan määrittely perustuu kaupan tuomaan lisäarvoon

3) Ostettu yritys sulautetaan nopeasti siten, että synergiaedut saadaan realisoitua mahdollisimman pian.

Huomioita ja kommentteja

Paavolan, Torpan ja Lumijärven teos Miten lisätä yrityksen arvoa on erittäin suositeltavaa luettavaa sekä liikeenjohdolle että omistajille. Se on helppolukuinen ja selkeä opus aiheesta, joka kauppakorkeakoulussa valitettavasti ohitetaan sivuhuomautuksilla. Kirja sisältää myös paljon havainnollistavia kuvioita ja kaavioita, jotka sopivat ainakin minun makuuni.

On helppo yhtyä kirjoittajien havaintoon, jonka mukaan omistajat ja heidän oikeudet unohdetaan valitettavan usein yritystoiminnassa. Huomio kiinnittyy tuloslaskelmaan, joka ei kuitenkaan kerro mitään yrityksen arvosta ja yrityksen päätehtävästä eli siitä, kuinka paljon taloudellista lisäarvoa synnytettiin omistajille.

Koska taloudellinen lisäarvo-menetelmä (EVA) on monelle vieras ja sen käyttöön ottaminen ei ole yksinkertaista, olisi monelle yritykselle helppo ensiaskel aloittaa yrityksen arvon ja taloudellisen lisäarvon seuraaminen esimerkiksi siten, että hallituksen raportteihin tuloslaskelmaan lisättäisiin kohta oman pääoman kustannus. Tämä voitaisiin kaikkein yksinkertaisimmillaan huomioida esimerkiksi siten, että laskettaisiin taseen omalle pääomalle omistajien edellyttämä tuottovaatimus (esim. 22%) ja kirjattaisiin tämä tuloslaskelmaan kuluksi samalla tavalla kuin kirjataan vieraan pääoman kulut. Ohessa havainnollistava esimerkki, joka osoittaa, kuinka erilaisiin tuloksiin ja johtopäätöksiin voidaan päästä, mikäli myös omistajien pääoman tuotto otetaan huomioon (veroja ei ole huomioitu):

Normaali tuloslaskelma

Liikevaihto 1000

Liikevoitto 300

Rahoituskulut

- vieraan pääoman kulut -100

Tilikauden voitto +200

Taloudellisen lisäarvon laskelma

Liikevaihto 1000

Liikevoitto 300

Rahoituskulut

- vieraan pääoman kulut -100

- oman pääoman kulut -220 (oma pääoma 1000, jolle 22% tuottovaatimus)

Tilikauden tappio -20

Linkkejä:

Gradu omistajalähtöisestä johtamisesta

ETLA, Ali-Yrkkö ja Ylä-Anttila: omistus kansainvälistyy - johtamis- ja valvontajärjestelmät muuttuvat

Jaettu omistajuus ja päämieheys

Teen päätyöni ohessa väitöskirjatutkimusta omistajuudesta. Osana tutkimusprojektiani sain tehtäväksi pohdiskella jaettua omistajuutta ja jaettua päämieheyttä. Koska tutkimustyön tarkoituksena ei mielestäni ole elää kammiossa ja koota kaikki viisaus yhteen pakettiin (väitöskirjaan) vaan käydä aktiivisesti keskustelua matkan varrella tehdyistä havainnoista, ajattelin esittää ajatuksiani ei-akateemisessa muodossa myös tässä blogissani. Uskon, että avoimuus ja ajatusten jakaminen lisäävät tietämystä ja ymmärrystä, aiheen kiinnostavuutta sekä kommenttien ja huomioiden kautta saan itse uusia näkökulmia asiaan.

Seuraavassa on pohdittu jaettua omistajuutta ja jaettua päämieheyttä muutaman havainnollistavan esimerkin avulla. Tarkoituksena on osoittaa, miten omistajuus, päämieheys ja valta esiintyvät kyseisissä esimerkeissä sekä tarkastella resurssien jakaantumista Bourdieun pääomien kolmijaon (taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen pääoma) avulla.

Case 1 ”YKSITYISYRITTÄJÄ"

Henkilö X:lla on sakset ja hän leikkaa ihmisten hiuksia korvausta vastaan. Hän on yksityisyrittäjä, hän on parturi.

Omistajuus:

Hänellä ei ole yhtiötä (tmi, ay, ky, oy, osk) ja hänen omistuksensa on henkilökohtaista. Resurssit ovat hänen henkilökohtaisia.

Päämieheys:

Hän työskentelee yksin omalle itselleen, jolloin tapauksessa ei ole päämieheyttä.

Resurssit:

Taloudellinen pääoma: sakset, tuoli, peili, mahdollisesti tila

Sosiaalinen pääoma: asiakaskunta

Kulttuurinen pääoma: parturin taito (osaaminen)

Valta:

Henkilöllä X täysi valta päättää omista asioistaan.

Case 2 ”MUODOLLINEN YKSITYISYRITTÄJÄ”

Henkilö X omistaa 100%:sti yrityksen Oy Parturi Ab:n. Hän on yrityksen ainoa työntekijä. Yritys tarjoaa hiustenleikkuupalvelua korvausta vastaan.

Omistajuus:

Henkilö X omistaa kokonaan yrityksen Oy Parturi Ab. Koska hän omistaa sen kokonaan, kyseessä ei ole jaettu omistajuus. Oy Parturi Ab on resurssien muodollinen omistaja. Resursseista sosiaalinen pääoma ja kulttuurinen pääoma ovat kuitenkin persoonasidonnaisia eli ne henkilöityvät henkilöön X eikä niitä jäisi yritykseen ilman henkilöä X. Ilman henkilöä X yritys muodostuisi vain taloudellisista resursseista. Verrattuna case 1 tapaukseen, voidaan todeta, että yritys on yksityisyrittäjyyden omistajuuden kannalta muodollisuus.

Päämieheys:

Hän työskentelee yksin kokonaan omistamalleen yritykselle, jolloin tapauksessa ei ole päämieheyttä.

Resurssit:

Taloudellinen pääoma: sakset, tuoli, peili, mahdollisesti tila

Sosiaalinen pääoma: asiakaskunta

Kulttuurinen pääoma: parturin taito (osaaminen)

Valta:

Henkilöllä X täysi valta päättää yrityksen Oy Parturi Ab asioista.

Case 3 "PÄÄMIEHEYDEN PERUSMUOTO"

Henkilö X omistaa 100%:sti yrityksen Oy Parturi Ab:n. Oy Parturi Ab:lla on yksi työntekijä, henkilö Y, joka vastaa yrityksen toiminnasta. Yritys tarjoaa hiustenleikkuupalvelua korvausta vastaan.

Omistajuus:

Henkilö X omistaa kokonaan yrityksen Oy Parturi Ab. Koska hän omistaa sen kokonaan, kyseessä ei ole jaettu omistajuus. Oy Parturi Ab on resurssien muodollinen omistaja. Resursseista sosiaalinen pääoma ja kulttuurinen pääoma eivät tässä tapauksessa ole persoonasidonnaisia eli ne eivät henkilöidy henkilöön X. Sosiaalinen pääoma kuten asiakassuhteet voivat olla joko 1) henkilön X, tai 2) henkilön Y, TAI 3) heidän molempien, omaisuutta. Kulttuurinen pääoma on henkilön Y omaisuutta, mikäli oletetaan, että henkilö X ei omaa parturitaitoja. Taloudellinen pääoma on voidaan katsoa yrityksen omaisuudeksi, johon henkilöllä X on välillinen omistusoikeus 100%:sti omistamansa yrityksen kautta.

Päämieheys:

Henkilö X on päämies ja henkilö Y hänen agentti. Henkilö Y myy henkilölle X sosiaalista ja kulttuurista pääomaansa korvausta vastaan (palkka). Henkilö X voi halutessaan vaihtaa henkilön Y toiseen henkilöön tarvitsemiensa pääomatarpeiden mukaan. Verrattuna case 2 tapaukseen, voidaan todeta, että muodollinen omistajuus mahdollistaa päämies-agentti-suhteen syntymisen.

Resurssit:

Taloudellinen pääoma: sakset, tuoli, peili, mahdollisesti tila. Yritys Oy Parturi Ab:n omaisuutta.

Sosiaalinen pääoma: asiakaskunta. Henkilön X tai Y tai molempien omaisuutta.

Kulttuurinen pääoma: parturin taito (osaaminen). Henkilön Y omaisuutta.

Valta:

Henkilöllä X täysi valta päättää yrityksen Oy Parturi Ab asioista. Hän voi valtuuttaa henkilön Y käyttämään valtaa puolestaan, mutta lopullinen päätösvalta on puhtaasti henkilö X:llä.

Case 4 "JAETUN OMISTAJUUDEN PERUSMUOTO"

Henkilö X ja henkilö Y omistavat yhdessä (50% ja 50%) Oy Parturi Ab:n. He molemmat työskentelevät yrityksessä. Yritys tarjoaa hiustenleikkuupalvelua korvausta vastaan.

Omistajuus:

Henkilö X ja Y omistavat yrityksen Oy Parturi Ab puoliksi. Kyseessä on jaettu omistajuus. Oy Parturi Ab on resurssien muodollinen omistaja. Resursseista sosiaalinen pääoma ja kulttuurinen pääoma voivat olla joko 1) henkilön X tai 2) henkilön Y, tai 3) heidän molempien omaisuutta. Yhtiön taloudellinen pääoma on kokonaisuus ja se jakautuu omistajien omistussuhteessa eli tässä tapauksessa 50/50. Taloudellisen pääoman käsitteleminen kokonaisuutena tarkoittaa sitä, että henkilö X ei voi katsoa tiettyä tuolia itselleen kuuluvaksi ja toista tuolia henkilölle Y kuuluvaksi vaan molemmilla on oikeus omistusosuuttaan vastaavaan osuuteen kokonaisuuden arvosta.

Molempien henkilöiden 50% omistus Oy Parturi Ab:sta oikeuttaa heidät omistusosuuttaan vastaavaan määrään yrityksen tuotosta ja varallisuudesta. Jotta yhteisomistuksessa kumpikaan osapuoli ei hyötyisi toisen kustannuksella, tarkoittaisi tämä sitä, että molempien henkilöiden yritykseen tuomien pääomien arvot tulisi olla yhtä suuret. Taloudellisen pääoman osalta tämä tarkoittaisi sitä, että molemmat sijoittavat alkuvaiheessa yritykseen yhtä suuren summan, jolla hankitaan tarvittavat taloudelliset resurssit (tuolit, sakset jne). Sosiaalisen pääoman osalta tämä tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että molempien osuus asiakaskunnasta ja sen muodostumisesta olisi yhtä suuri ja kulttuurisen pääoman osalta sitä, että molemmilla henkilöillä olisi parturin ammattitaito ja molempien työ tuottaisi saman tuloksen (esim. työmäärä, tehokkuus, työtehtävät jne).

Tasapainotettavaa tulee siinä tapauksessa, että henkilöiden yritykseen tuomat pääomat eroavat merkittävästi toisistaan. Miten tasapainotetaan tilanne, jossa henkilö X sijoittaa 80% taloudellisesta pääomasta, hänen osuutensa sosiaalisesta pääomasta (esim. asiakaskunnasta) on 30% ja hän työskentelee vain kolmena päivänä viikossa vastaten 25% kultturisesta pääomasta. Henkilön Y vastaavat luvut tässä tapauksessa ovat 20% taloudellisesta, 70% sosiaalisesta ja 75% kulttuurisesta pääomasta. Ratkaisun löytäminen pääomien väliseen tasapainotusongelmaan edellyttää eri pääoman muotojen saattamista yhteismitalliseksi numeeriseen muotoon. Yksinkertaisin ratkaisu lienee muuttaa eri pääomat taloudelliseksi pääomaksi ja käyttää mittarina rahaa.

Oletetaan, että yhtiö tekee tilikaudella 10 000e voittoa. Tulisiko voitto jakaa suhteessa 50/50 vai jossain muussa suhteessa? Voidaan todeta, että yrityksestä voi jakaa omistajille vain taloudellista pääomaa. Yritys ei voi jakaa omistajilleen sosiaalista tai kultturista pääomaa. Tämä johtaa siihen, että yrityksessä on pystyttävä määrittämään taloudelliset arvot eri pääomien muodoille, jotta eri pääomien tuotto voidaan jakaa oikeudenmukaisesti pääomien omistajille. Esimerkkitapauksessa se tarkoittaisi sitä, että Oy Parturi Ab:n omistajat sopivat keskenään esimerkiksi sidotun pääoman tuotosta, työtunnin hinnasta sekä asiakkuuksien jakautumisesta.

Päämieheys:

Sekä henkilö X että henkilö Y ovat omistajia ja työskentelevät itse yrityksessä. Tällöin kyseessä ei ole päämieheyttä eli päämies-agentti-suhdetta.

Resurssit:

Taloudellinen pääoma: sakset, tuoli, peili, mahdollisesti tila. Yritys Oy Parturi Ab:n omaisuutta. Osakkailla välillinen oikeus omistusoikeuttaan vastaavaan osaan taloudellisesta pääomasta.

Sosiaalinen pääoma: asiakaskunta. Henkilön X tai Y tai molempien omaisuutta, joka on tuotu yrityksen Oy Parturi Ab käyttöön.

Kulttuurinen pääoma: parturin taito (osaaminen). Henkilön X tai Y tai molempien omaisuutta, joka on tuotu yrityksen Oy Parturi Ab käyttöön.

Valta:

Sekä henkilöllä X että henkilöllä Y on 50% Oy Parturi Ab:n äänivallasta. Erimielisyystilanteessa nämä äänivallat kumoavat toisensa ja syntyy pattitilanne. Voidaan todeta, että tasapuolisessa yhteisomistajuudessa, kummallakaan osapuolella ei ole omistajavaltaa, koska valta syntyy suhteesta vastapuolen vastaavaan valtaan. Tässä tapauksessa erotus on nolla.

Case 5 "JAETTU OMISTAJUUS JA JAETTU PÄÄMIEHEYS"

Henkilö X ja henkilö Y omistavat yhdessä (50% ja 50%) Oy Parturi Ab:n. Heistä kumpikaan ei työskentele yrityksessä vaan henkilö Z vastaa yrityksen toiminnasta. Yritys tarjoaa hiustenleikkuupalvelua korvausta vastaan.

Omistajuus:

Henkilö X ja Y omistavat yrityksen Oy Parturi Ab puoliksi. Kyseessä on jaettu omistajuus. Oy Parturi Ab on resurssien muodollinen omistaja. Resursseista sosiaalinen pääoma ja kulttuurinen pääoma voivat olla joko 1) henkilön X tai 2) henkilön Y, tai 3) henkilön Z tai 4) heidän kaikkien tai heidän yhdistelmien omaisuutta. Yhtiön taloudellinen pääoma on kokonaisuus ja se jakautuu omistajien omistussuhteessa eli tässä tapauksessa 50/50.

Molempien henkilöiden 50% omistus Oy Parturi Ab:sta oikeuttaa heidät omistusosuuttaan vastaavaan määrään yrityksen tuotosta ja varallisuudesta. Jos henkilöt X ja Y eivät osallistu yrityksen operatiiviseen toimintaan, voidaan heitä kutsua pääomasijoittajiksi. Omistajat X ja Y antavat taloudellisen pääoman yrityksen käyttöön (tase), jota hyödyntämällä henkilö Z tuottaa omistajille maksimaalisen tuoton (tuloslaskelma). Mikäli henkilöillä X tai Y on osuutta yhtiön sosiaaliseen tai kulttuuriseen pääomaan, on omistajien sovittava keskenään tästä pääomasta sen omistajalle maksettava korvaus.

Päämieheys:

Sekä henkilö X että henkilö Y ovat omistajia, mutta eivät työskentele yrityksessä. Henkilö Z vastaa yrityksen toiminnasta. Tällöin henkilöt X ja Y ovat päämiehiä ja henkilö Z agentti. Kyseessä on jaettu päämieheys.

Resurssit:

Taloudellinen pääoma: sakset, tuoli, peili, mahdollisesti tila. Yritys Oy Parturi Ab:n omaisuutta. Osakkailla välillinen oikeus omistusoikeuttaan vastaavaan osaan taloudellisesta pääomasta.

Sosiaalinen pääoma: asiakaskunta. Henkilön X tai Y tai Z tai heidän yhdistelmän omaisuutta, joka on tuotu yrityksen Oy Parturi Ab käyttöön. Lähtökohtaisesti Z:n.

Kulttuurinen pääoma: parturin taito (osaaminen). Henkilön X tai Y tai Z tai heidän yhdistelmän omaisuutta, joka on tuotu yrityksen Oy Parturi Ab käyttöön. Lähtökohtaisesti Z:n.

Valta:

Sekä henkilöllä X että henkilöllä Y on 50% Oy Parturi Ab:n äänivallasta. Erimielisyystilanteessa nämä äänivallat kumoavat toisensa ja syntyy pattitilanne. Jaetussa päämieheydessä sekä henkilö X että henkilö Y ovat lähtökohtaisesti henkilön Z esimiehiä ja molemmat heistä voi käyttää määräysvaltaa suhteessa Z:aan, ellei toisin ole sovittu.

Yhtiön ylin päättävä elin on yhtiökokous. Yhtiökokouksessa omistajat valitsevat yhtiölle hallituksen, joka vastaa toimitusjohtajan nimittämisestä, valvonnasta ja erottamisesta. Oletetaan, että henkilö X (50%) ja Y (50%) päättävät yhtiökokouksessa, että he muodostavat yhdessä yhtiön hallituksen. Kumpi on hallituksen puheenjohtaja? Yksimielisyyden puuttuessa ollaan pattitilanteessa. Henkilö X käskee agentin Z tilaamaan Wella-shampoota ja henkilö Y Lorealia. Kumpaa agentti Z tottelee?

Kuten edellä todettu, tasapuolisessa yhteisomistajuudessa, kummallakaan osapuolella ei ole omistajavaltaa, koska valta syntyy suhteesta vastapuolen vastaavaan valtaan. Tämä vaikuttaa läpi koko yrityksen johtamisketjun aina yhtiökokouksesta hallitukseen sekä operatiiviseen toimintaan.

Case 6 "JAETTU OMISTAJUUS - KOLMEN KIMPPA"

Henkilöt X, Y ja Z omistavat yhdessä (jokainen 1/3) Oy IT Ab:n. He kaikki työskentelevät yrityksessä siten, että X on koodaaja, Y on myyjä ja Z on asiakastuki. Yhtiö tarjoaa softaratkaisuja pk-yrityksille.

Omistajuus:

Henkilöt X, Y ja Z omistavat yrityksen Oy IT Ab kolmistaan tasaosuuksin. Kyseessä on jaettu omistajuus. Oy IT Ab on resurssien muodollinen omistaja. Resursseista sosiaalinen pääoma ja kulttuurinen pääoma voivat olla joko 1) henkilön X tai 2) henkilön Y, tai 3) henkilön Z tai 4) heidän kaikkien tai heidän yhdistelmien omaisuutta. Yhtiön taloudellinen pääoma on kokonaisuus ja se jakautuu omistajien omistussuhteessa eli tässä tapauksessa 1/3.

Kunkin kolmen henkilön 1/3 omistus Oy IT Ab:sta oikeuttaa heidät omistusosuuttaan vastaavaan määrään yrityksen tuotosta ja varallisuudesta. Kuten kahden omistajan tapauksessa, myös kolmen omistajan tapauksessa on löydettävä mittari ja tasapaino eri pääomien välille ja niistä maksettavista korvauksista.

Oletetaan, että henkilöt sijoittavat alussa kukin 3000 euroa taloudellista pääomaa, sosiaalinen pääoma heillä on yhteinen ja kulttuurinen pääoma sovitaan siten, että kukin antaa yhtiölle kaikkensa, jokaisella maksetaan nimellinen palkka 1500e/kk ja muutoin pyritään kerryttämään yhtiöön tuottoa.

Omistusosuuden luovutus on myös aihe, josta tulisi sopia. Yhtiökumppanit voivat sopia, että yhden omistajan luopuessa muilla tai yhtiöllä on etuosto-oikeus tiettyyn sovittuun hintaan. Tällä estetään osuuden myyminen ulkopuoliselle.

Päämieheys:

Henkilöt X, Y ja Z ovat omistajia tasasuhteessa, he kaikki työskentelevät yrityksessä ja vastaavat yhdessä sen toiminnasta. Lähtökohtaisesti tapauksessa ei ole päämieheyttä.

Resurssit:

Taloudellinen pääoma: koneet, mahdollisesti tila. Yritys Oy IT Ab:n omaisuutta. Osakkailla välillinen oikeus omistusoikeuttaan vastaavaan osaan taloudellisesta pääomasta.

Sosiaalinen pääoma: asiakaskunta ja sidoryhmät (verkostot). Henkilön X tai Y tai Z tai heidän yhdistelmän omaisuutta, joka on tuotu yrityksen Oy IT Ab käyttöön.

Kulttuurinen pääoma: jakautunut eli X omistaa koodaamisen taidon, Y omistaa myymisen taidon ja Z omistaa taidon auttaa asiakkaita.

Valta:

Jokaisella henkilöllä on 1/3 osuus Oy IT Ab:n äänivallasta. Yhtiön ylin päättävä elin on yhtiökokous. Yhtiökokouksessa omistajat valitsevat yhtiölle hallituksen, joka vastaa toimitusjohtajan nimittämisestä, valvonnasta ja erottamisesta. Hyvänä aikana asiat sujuvat yhteisymmärryksessä ilman ongelmia, mutta erimielisyyksien ilmaantuessa tilanne johtaa kaksi vastaan yksi-valtapeliin.

Oletetaan, että henkilö X (1/3) ja Y (1/3) päättävät yhtiökokouksessa, että he muodostavat yhdessä yhtiön hallituksen ja Z jätetään ulkopuolelle. Hallituksessa he päättävät, että henkilön Z asiakastyöstä saama korvaus on liian korkea ja hän on muutenkin laiska kaveri, joten sitä pienennetään 500e/kk. Mitä henkilö Z voi tässä tilanteessa tehdä? Voidaan todeta, että lähtökohtaisesti kaksi vastaan yksi tilanteessa, vähemmistö on heikoilla.

Toiseksi voidaan olettaa tapaus, että kilpailija Oy Software Ab on havainnut henkilön X huippukoodariksi ja haluaa ostaa hänet ulos yrityksestä 6000e/kk työtarjouksella. Henkilön X koodaamisen taito on kriittinen Oy IT Ab:lle. Mitä henkilöt Y ja Z voivat tehdä? Esimerkin pohjalta voidaan todeta että, on myös tapauksia, joissa vähemmistöllä on tosiasiallinen valta yrityksessä.

Case 7 "JAETTU OMISTAJUUS JA JAETTU PÄÄMIEHEYS - USEAMPI MOLEMPIA"

Yhtiöllä Oy IT Ab on X omistajaa (X=mikä tahansa luku neljästä ylöspäin). Osa omistajista työskentelee yrityksessä ja osa ei. Yhtiöllä on ulkopuolinen toimitusjohtaja, joka vastaa yhtiön operatiivisesta toiminnasta. Yhtiö tarjoaa softaratkaisuja kuluttajille ja pk-yrityksille.

Omistajuus:

Yhtiön Oy IT Ab omistus on jakaantunut X:lle omistajalle siten, että omistajien omistusosuudet ovat erisuuruisia. Kyseessä on jaettu omistajuus.

Oy IT Ab on resurssien muodollinen omistaja. Resursseista sosiaalinen pääoma ja kulttuurinen pääoma ovat hajautuneet usealle henkilölle ja taloudellinen pääoma jakautuu omistajien omistusosuuksien mukaan. Jokaisella osakkeenomistajalla on oikeus omistusosuuttaan vastaavaan määrään yrityksen tuotosta ja varallisuudesta.

Omistusosuus on vapaasti luovutettavissa ilman etuosto-oikeuksia kolmannelle osapuolelle.

Päämieheys:

Yhtiön omistajat eli X kappaletta ovat päämiehiä ja toimitusjohtaja on agentti. Kyseessä on jaettu päämieheys. Yhtiössä voi myös olla ei-omistavia tahoja hallituksessa (hallituksen ulkopuoliset jäsenet), jolloin he ovat päämiessuhteessa toimitusjohtajaan nähden, vaikka eivät yhtiötä omista. Toisaalta hallituksen ulkopuoliset jäsenet ovat agenttisuhteessa omistajiin nähden, koska he ovat omistajien edustajia hallituksessa. Voidaan todeta, että omistaja on aina päämies, mutta päämies ei aina ole omistaja.

Resurssit:

Taloudellinen pääoma: koneet, mahdollisesti tila. Yritys Oy IT Ab:n omaisuutta. Osakkailla välillinen oikeus omistusoikeuttaan vastaavaan osaan taloudellisesta pääomasta.

Sosiaalinen pääoma: asiakaskunta ja sidosryhmät (verkostot). Jakautunut laajasti useammalle henkilölle, joten yksittäisen henkilön omaisuutena merkitys vähäinen.

Kulttuurinen pääoma: jakautunut laajasti usealle henkilölle, joten yksittäisen henkilön omaisuutena merkitys vähäinen.

Valta:

Yhtiössä yksi osake vastaa yhtä ääntä. Tällöin kullakin omistajalla on omistusosuuttaan vastaava osuus Oy IT Ab:n äänivallasta. Yhtiön ylin päättävä elin on yhtiökokous. Yhtiökokouksessa omistajat valitsevat yhtiölle hallituksen, joka vastaa toimitusjohtajan nimittämisestä, valvonnasta ja erottamisesta.

Lähdetään liikkeelle tilanteessa, jossa X=4 eli yhtiöllä on neljä omistajaa. Oletetaan, että nämä jakaantuvat tasaisesti, jolloin kukin omistaa 25% osakkeista ja äänivallasta. Yhtiökokouksessa päätösvaihtoehdot ovat 4-0, 3-1 tai 2-2. Tilanteen mennessä 2-2 ollaan vastaavanlaisessa pattitilanteessa kuin kahden tasavertaisen omistajan tapauksessa. Samaan ongelmaan törmätään aina, kun omistajien määrä on parillinen ja omistukset jakautuvat tasasuhteessa. Voidaan siis todeta, että mikäli omistajien lukumäärä on parillinen ja omistukset jakautuvat tasasuhteessa, omistajien määrän kasvaessa päätösvaihtoehtojen määrä kasvaa, mutta aina on olemassa mahdollisuus tasatilanteesta. Tasatilanteen varalta tarvitaan siis ennalta sovittu ratkaisutapa, esimerkiksi arvonta.

Kun X=5 tai suurempi kuin viisi ja kun omistusosuudet eivät jakaudu tasaisesti, yhtiössä valtaa käyttää se taho, joka saa puolelleen enemmistön äänivallasta. Yhtiössä valtaa käyttävän ei tarvitse itse omistaa äänivallan enemmistöä vaan riittää, että hänellä on tarvittaessa yhtiökokouksessa enemmistö äänivallasta puolellaan. Tämä johtaa siihen, että yhtiössä voi olla kaksikerroksinen päämies-agenttisuhde, jossa ensimmäisessä kerroksessa omistajavaltaa käyttävä taho (esim. hallitus) toimii enemmistön muodostavan omistajaryhmittymien agenttina ja toisessa kerroksessa toimitusjohtaja toimii hallituksen agenttina.

JOHTOPÄÄTÖKSET

Ylläolevien esimerkkien pohjalta voimme vetää seuraavat johtopäätökset:

• Yritys on yksityisyrittäjyyden omistajuuden kannalta muodollisuus.
• Muodollinen omistajuus mahdollistaa päämies-agentti-suhteen syntymisen.
• Ratkaisun löytäminen pääomien väliseen tasapainotusongelmaan edellyttää eri pääoman muotojen saattamista yhteismitalliseksi numeeriseen muotoon. Yksinkertaisin ratkaisu lienee muuttaa eri pääomat taloudelliseksi pääomaksi ja käyttää mittarina rahaa.
• Yrityksestä voi jakaa omistajille vain taloudellista pääomaa. Yritys ei voi jakaa omistajilleen sosiaalista tai kultturista pääomaa. Tämä johtaa siihen, että yrityksessä on pystyttävä määrittämään taloudelliset arvot eri pääomien muodoille, jotta eri pääomien tuotto voidaan jakaa oikeudenmukaisesti pääomien omistajille.
• Tasapuolisessa yhteisomistajuudessa, kummallakaan osapuolella ei ole omistajavaltaa, koska valta syntyy suhteesta vastapuolen vastaavaan valtaan. Tämä vaikuttaa läpi koko yrityksen johtamisketjun aina yhtiökokouksesta hallitukseen sekä operatiiviseen toimintaan.
• Kolmen omistajan tilanteessa hyvänä aikana asiat sujuvat yhteisymmärryksessä ilman ongelmia, mutta erimielisyyksien ilmaantuessa tilanne johtaa kaksi vastaan yksi-valtapeliin. Lähtökohtaisesti kaksi vastaan yksi tilanteessa, vähemmistö on heikoilla, mutta on myös tapauksia, joissa vähemmistöllä on tosiasiallinen valta yrityksessä.
• Omistaja on aina päämies, mutta päämies ei aina ole omistaja.
• Mikäli omistajien lukumäärä on parillinen ja omistukset jakautuvat tasasuhteessa, omistajien määrän kasvaessa päätösvaihtoehtojen määrä kasvaa, mutta aina on olemassa mahdollisuus tasatilanteesta. Tasatilanteen varalta tarvitaan siis ennalta sovittu ratkaisutapa, esimerkiksi arvonta.
• Kun X=5 tai suurempi kuin viisi ja kun omistusosuudet eivät jakaudu tasaisesti, yhtiössä valtaa käyttää se taho, joka saa puolelleen enemmistön äänivallasta. Yhtiössä valtaa käyttävän ei tarvitse itse omistaa äänivallan enemmistöä vaan riittää, että hänellä on tarvittaessa yhtiökokouksessa enemmistö äänivallasta puolellaan. Tämä johtaa siihen, että yhtiössä voi olla kaksikerroksinen päämies-agenttisuhde, jossa ensimmäisessä kerroksessa omistajavaltaa käyttävä taho (esim. hallitus) toimii enemmistön muodostavan omistajaryhmittymien agenttina ja toisessa kerroksessa toimitusjohtaja toimii hallituksen agenttina.
• Omistajavaltaa käyttävä taho voi toimia samanaikaisesti sekä päämiehenä yhtiön toimivalle johdolle että agenttina muihin omistajiin nähden.
• Omistajien lukumäärällä on merkitystä omistajavallan käyttöön yrityksessä. Omistajuuden jakautuminen tasapuolisesti vähentää omistajavallan käyttöä ja kasvattaa toimivan johdon vapautta.
• Muodollisen omistajuuden ja omistajavallan käytön eriyttäminen mahdollistaa yhtiön omistajaosaamisen laajentamisen esimerkiksi ulkopuolisilla hallituksen jäsenillä tai omistajavallan käyttöön erikoistuneilla tahoilla kuten hallinnointiyhtiöllä, kanssayrittäjällä tai osaamissijoittajalla. Näiden asema on toimia omistajien agentteina.

Ownership Society

"...if you own something, you have a vital stake in the future of our country. The more ownership there is in America, the more vitality there is in America, and the more people have a vital stake in the future of this country." - President George W. Bush, June 17, 2004

Jos olisin amerikkalainen, olisin republikaani. Toisin kuin valtaosalle eurooppalaisista, minulle George W. Bush on mieluisampi presidentti kuin Barack Obama. USA:n presidentti ei voi olla Nobelin retoriikkapalkinnolla nuoleskeltu NATO - No Action, Talk Only vaan hänen tärkein tehtävänsä on koota hallinto, joka löytää ratkaisut kansakunnan ongelmiin. Tässä uskon Bushin hallinnon päihittävän Obaman. Yksi Bushin aikakauden hienoimpia ajatuksia oli pyrkimys Ownership Societyn luomiseen, jossa omistajuutta lisäämällä kasvatetaan ihmisten vastuuta omasta elämästään ja siten kohotetaan kansakunnan hyvinvointia.

"We're creating... an ownership society in this country, where more Americans than ever will be able to open up their door where they live and say, welcome to my house, welcome to my piece of property." - President George W. Bush, October 2004.

Mistä Onwership Societyssa on siten kyse? Cato Instituten mukaan:

"Ownership society is a slogan for a model of society promoted by former United States President George W. Bush. It takes as lead values personal responsibility, economic liberty, and the owning of property. The ownership society discussed by Bush also extends to certain proposals of specific models of health care and social security.

Individuals are empowered by freeing them from dependence on government handouts and making them owners instead, in control of their own lives and destinies. In the ownership society, patients control their own health care, parents control their own children's education, and workers control their retirement savings."

Bushin Ownership Society on sitä politiikan retoriikkaa, jota toivoisin kuulevan myös Suomessa. Kyse on ennen kaikkea asioiden omistajuudesta, vastuunkannosta ja siitä, kuka päättää asioista. Valitettavasti yleisessä poliittisessa kulttuurissa ihmiset ovat ulkoistaneet itsensä omia asioita koskevasta päätöksenteosta. Päätöksen tekee hänen puolestaan joku muu, joku jota on vaikea saattaa vastuuseen. Usein tämä tarkoittaa persoonatonta virkamiestä.

Ownership societyssa sen sijaan lähdetään siitä, että ihmiset itse päättävät omista asioistaan. Ihmiset omistavat omat asiansa, jolloin heillä on lähtökohtaisesti paras osaaminen ja intressi niiden hoitamiseen parhaalla mahdollisella tavalla. Sen sijaan, että kysyttäisiin, mitä valtio voi minulle antaa tai mitä minä voin antaa valtiolle, oikea kysymys olisi, mitä minä voin tehdä itse, jotta en tarvitse valtiota?

Omistajuuden lisääminen yhteiskunnassa kasvattaisi ihmisten omaa päätösvaltaa omista asioistaan. Minun arvomaailmassani tämä olisi kannatettava kehitys. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että julkisen sektorin roolia pienennettäisiin, veroja alennettaisiin, toimintoja yksityistettäisiin ja palvelumalleja monipuolistettaisiin. Tulen jatkossa blogissani käsittelemään tarkemmin näitä yhteiskunnan osa-alueita, joissa omistajuutta lisäämällä voitaisiin kasvattaa ihmisten omaa päätösvaltaa, vastuuntunnetta omista valinnoista ja kansakunnan hyvinvointia. Kaikkien arvomaailmaan tämä ajattelumalli ei istu. Obaman mukaan:

"George Bush called this the ownership society, but what he really meant was 'you're-on-your-own' society." - Barack Obama, 2008

Linkit

http://en.wikipedia.org/wiki/Ownership_society

http://georgewbush-whitehouse.archives.gov/news/releases/2004/08/20040809-9.html

Suomen parhaat sijoituskirjat

Sarja suomalaisten sijoituskirjojen arvioinneista saapuu nyt päätökseen, joten on aika tehdä yhteenvetoa. Tarkastelun alla oli yhteensä kymmenen kirjaa, jotka valittiin subjektiivisesti niiden kiinnostavuuden ja saatavuuden perusteella. Tämän tarkastelun ulkopuolelle jäi varmasti mielenkiintoisia opuksia, mutta tälläkin kokoelmalla saa melko kattavan kuvan suomalaisesta sijoituskirjallisuudesta. Kuulen myös mielelläni vinkkejä uusista tai muuten tarkastelun ulkopuolelle jääneistä ansiokkaista sijoituskirjoista.

Sijoituskirjojen kirjoittajat voi jakaa selvästi kolmeen eri koulukuntaan. Ensinnäkin on toimittajataustaiset kirjoittajat, jotka pääsääntöisesti keskittyvät alan yleisteosten tekemiseen. Tähän luokkaan lasken erityisesti Karo Hämäläisen ja osittain Henri Elo. Toisen koulukunnan muodostaa akateemiset kirjoittajat, jotka pyrkivät selittämään rahoitusalan teoriaa yleispätevästi käytännön esimerkein. Tässä lajissa erinomaisesti on onnistunut professori Vesa Puttonen. Kolmas koulukunta on käytännön konkarit, jotka ovat hankkineet kannuksensa kentällä ja jakavat näitä kokemuksiaan pienemmille sijoittajille. Tähän koulukuntaan kuuluvat ennen kaikkea Seppo Saario, Kim Lindström ja Erkki Sinkko.

Jos pitäisi lukea yksi suomalainen sijoituskirja, suosittelisin Seppo Saarion teosta Miten sijoitan pörssiosakkeisiin. Siinä on kaikki oleellinen sijoittamisesta yksissä kansissa. Aivan vasta-alkajalle suositeltavimpia vaihtoehtoja ovat Karo Hämäläisen tai Vesa Puttosen ja Tero Kivisaaren teokset. Kim Lindströmin teoksiin kannattaa tutustua vasta, kun sijoittamisen alkeet alkavat olla hallussa. Henri Elon teosta voi suosittelen vain asiaan vihkiytyneille ja Erkki Sinkon vanhoja teoksia pörssin historiasta kiinnostuneille.

Suomen parhaat sijoituskirjat

Kirjoja on vaikea laittaa paremmuusjärjestykseen, koska niiden kohderyhmä ja tyyli saattavat poiketa merkittävästi toisistaan. Olen kuitenkin ottanut vapauden ja päätynyt oheiseen listaukseen Suomen parhaista sijoituskirjoista. Kunkin kirjan kohdalta löytyy linkki kyseiseen arvostelutekstiin.

1. Seppo Saario, Miten sijoitan pörssiosakkeisiin?

2. Kim Lindström, Vaurastu arvo-osakkeilla

3. Kim Lindström, Menesty osakesijoittajana

4. Vesa Puttonen ja Tero Kivisaari, Vaurastuminen - varteenotettava vaihtoehto

5. Vesa Puttonen ja Tero Kivisaari, Mitä missä miljoona

6. Henri Elo, Helmet ja kuplat

7. Karo Hämäläinen, Sijoittajan käsikirja

8. Karo Hämäläinen, Osakesijoittajan opas

9. Erkki Sinkko, Lyhyt kirja rikastumisesta ja Sihtauksia

Seuraavana sarjana käsiteltäviksi ja arvosteltaviksi otan suomalaiset hallitustyöskentelykirjat. Vinkkejä hyvistä hallitustyöskentelykirjoista otetaan vastaan.