Vuosi 2009

Vuoden vaihde on sopiva hetki vanhan vuoden paketoimiselle ja tulevaisuuden kurssin tarkastamiselle, mikäli tätä ei tee jatkuvana prosessina. Lieneekö vanhenemisella vaikutuksensa, mutta nykyisin päivät, viikot, kuukaudet ja vuodet tuntuvat kuluvan älyttömän nopeasti. Onneksi myös onnellisesti. Vuosi 2009 oli sanalla sanoen mahtava vuosi, joka sisälsi monia kohokohtia. Tässä muutama poiminta vuoden paketoimiseksi.

Häät

Vuoden 2009 ehdoton kohokohta oli naimisiinmeno ja kaikki siihen liittyvä. Päivämäärän 18.7.2009 muistan todennäköisesti ikuisesti. Upea päivä, jolloin läheisimmät ihmiset yhtäaikaa koolla todistamassa onneamme. Tähän päälle vielä rento häämatka Karibialla ja Miamissa. Unelmaa. Kiitos Merja, kiitos bestman ja kaasot, kiitos häävieraat!

Valmistuminen (KTM)

Gradun tekeminen kokopäivätyön ohessa tietää pitkiä viikonloppuja yliopiston kirjastossa ja tietokoneluokassa. Kevät meni pakertaessa, kesä vääntäessä ja lopulta syksyllä koitti se viimeinen piste. Helpottava tunne, kun on vihdoin saanut paperit valmiiksi. Kiitos opiskelukaverit, kiitos Boomi, kiitos Tampereen yliopisto.

Marathon

Kesäkuussa 2009 lunastin lupaukseni ja juoksin elämäni ensimmäisen marathonin, Paavo Nurmi Marathonin Turussa ja syyskuussa ensimmäisen Pirkan Hölkän. Kuten blogissani kirjoitin, marathon on ei ole 42km juoksu vaan useamman kuukauden kestävä matka. Hieno harrastus ja varsinaisen suorituksen jälkeen maalissa on euforinen fiilis. Syksyllä löysin personal trainerikseni Heikki Harjun, jonka avulla harjoittelu- ja ravintomaailma on mennyt aivan uudelle asteelle. Energiaa riittää! Kiitos Tero Isokauppila, Heikki Harju ja kaikki matkan varrella kannustaneet.

Unelmatyö

Joulukuussa 2008 olin juuri aloittanut unelmatyössäni. Vuoden aikana opin enemmän kuin KTM-tutkinnossa yhteensä. Hieno yhtiö, tekemisen meininki ja upeat työkaverit. Kiitos kollegat.

Blog

Tämä blogi on nyt puolen vuoden ikäinen baby. Kirjoittaminen ja ajatusten jakaminen ovat osoittautuneet hyväksi kokemukseksi. Kirjoitusintoa riittää ja oma ajattelu on kehittynyt. Blogin kautta olen saanut arvokkaita ajatuksia ja vinkkejä, jotka muuten olisivat jääneet saamatta. Kiitos kaikki kommentoijat ja lukijat.

10 keinoa tehostaa liiketoimintaa

Kirjavinkeissä tuli jo kehuttua Timo Ropen teosta 100 keinoa tehostaa liiketoimintaa. Kirja on napakasti kirjoitettu ja sisältää teräviä huomioita liike-elämästä. Tässä vielä vahvistukseksi kymmenen henkilökohtaista poimintoa Ropen 100 keinon listasta hieman muokattuina.

1. Tee aina sitä, mitä muut eivät tee, koska business on siinä, mitä muut eivät ole tehneet. Tarkkaile myös kilpailevia yrityksiä ja pyri olemaan niiden kanssa mahdollisimman vähän kilpailija

2. Mieti kaikki asiat, mitä jos olisin tuo toinen-asenteella

3. Opiskele psykologiaa, koska työyhteisö on aina ihmisten verkosto ja on oleellista saada ihmiset toimimaan halulla. Älä usko rationaalisuusperusteiden toimivuuteen ihmisten toimintapäätösten ohjastavana tekijänä

4. Hyödynnä kokemuskirjanpitoa oppimisvälineenä eli kirjaa asioita toteutusvaiheessa, jotta voit ottaa niistä opiksi

5. Pidä imagoa liiketoiminnan eräänä avainalueena, koska ensimmäinen kauppa on aina imagoperusteinen ja toinen kauppa tyytyväisyysperusteinen

6. Muista: aika maksaa!

7. Tarkastele liiketoimintaratkaisujasi aina vain rahan kautta

8. Mieti kaikki vanhat toimintamallit miksi-kysymyksen kautta

9. Mieti aina ostopalveluita itse tekemisen sijaan, koska kaikki on ostettavissa ja bisneshallintaa on yhdistää erilaiset ostopalvelut toimivaksi kokonaisuudeksi

10. Tee kolme projektia / vuosi kehityskohteiksi

About the Venture Capital Terminology

As you might know, I researched on Venture Capital and Private Equity in my Masters Thesis. Since then I haven't been able to get over of three concepts that are commonly used in venture capital business.

Venture Capital


First of all, according to stories, the history of the venture capital concept relates back to 13rd century Europe where brave men loaded their cargos and sailed the unknown seas in order to find a shorter way to India. They were financed by some wealthy individuals who bought a share of the ships in exchange to the possible future profits. They diversified their portfolio and reduced the risk by investing in several ships. Perhaps the most famous venture capitalist of this kind was Christopher Colombus, the founder of America, who was funded by the Royal family.

Venture capital term was invented by Benno Schidt who was a partner of investment company J.H. Whitney & Co. Venture capital term relates to word adventure and it describes the high-risk nature of venture capital investments. I quess it is a kind of adventure to invest in venture capital. So, be the real adventurer of the 21st Century and invest in adventure capital!

Business Angel


People who work in Venture Capital are often called Business Angels. I really have been wondering who on Earth invented term Business Angel? I'm sure he didn't lack any self-esteem. What do you do? I'm a Business Angel. Are there any other profession on Earth that relates itself to angels? In my mind angels are immortal, they make no mistakes and they are the posture of all good. I guess this is what Business Angels do in business.

According to Wikipedia "Business Angel is an affluent individual who provides capital for a business start-up, usually in exchange for convertible debt or ownership equity. A small but increasing number of angel investors organize themselves into angel groups or angel networks to share research and pool their investment capital."

As the definition says, there are groups of angel networks around the World. Well, this leads to a question that where and who is then Business God? There should be a Business God somewhere. In my imagination He or She is the Lord of all businessmen and businesswomen in the World and the Master of all Business Angels. Think about it, what a position! To become a Business God, that would be a true goal of a life!

Smart Money


It would be too modest for Business Angels to invest just money. Money is a commodity, it's nothing special and everyone has it. That is why Business Angels invented the whole new concept, Smart Money, to differentiate their money from bulk money. According to a definition Smart Money describes experienced investors and traders, who tend to spot trends and find investment opportunities before everyone else.

On the other hand Business Angels not just invest monetary capital, they also bring knowhow to the company they invest in. Well I have tried to find the wisdom of my euros, but still I haven't found any. So I have come to a conclusion that:

Money is not smart. Money is stupid. People who invest money may be smart.

With a terminology like this, how can you resist the temptation of venture capital...

Kirjavinkkejä

Varsin moni kavereistani lukee hyvin paljon ja hyvin erilaista kirjallisuutta, joten kirjavinkkien kautta on tullut löydettyä teoksia, joita ei muuten kenties tulisi löydettyä. Toisaalta tätä kautta on myös välttänyt muutaman pommin ja säästänyt näin aikaa paremmalle tuotannolle. Ohessa muutama vinkki lukemisen arvoisista kirjoista sekä myös muutama vinkki kirjoista, jotka kannattaa jättää väliin. Listat eivät ole missään järjestyksessä vaan sekalaisia huomioita erinäisistä teoksista, joita on tämän vuoden aikana tullut tavattua.

Suositeltavaa luettavaa

1) Fingerpori-sarjakuvat

Aamulehdessä ja Helsingin Sanomissa ilmestyvä sarjakuva kirjoiksi koottuna. Tämä huumori uppoaa totaalisesti. Sairaan hyvä!

2) Risto Harisalon ja Ensio Miettisen teokset

Olen tässä blogissa kirjoittanut teoksista Klassinen liberalismi ja Luottamuspääoma. Näiden lisäksi löytyy mm. Globalisaatio ja Vastuuyhteiskunnan peruslait, Epäsuosittuja ajatuksia yhteiskuntapolitiikasta, Perheyritys avotaloudessa ja globalisaatiossa sekä Hyvinvointivaltio - houkutteleva lupaus vai karvas pettymys. Erinomaista klassisen liberalismin mukaista ajattelua suomeksi kirjoitettuna. Haastaa monia nykykäsityksiä ja istuu arvomaailmaani.

3) Barbarians at the Gate: The Fall of RJR Nabisco

Yrityskauppakirjallisuuden klassikko. Yli 600-sivuinen järkäle RJR Nabiscon valtauksesta on sekä viihdyttävä että opettava kuvaus yrityksen valtataistelusta. Ehdoton luettava kaikille yrityskaupoista kiinnostuneille.

4) John C. Maxwell: Asenne ja Norman Vincent Peale: The Power of Positive Thinking

Nämä kirjat auttavat kehittämään omaa ajattelua. Maxwellin teos sisältää hyviä huomioita asenteesta ja sen merkityksestä elämässä. Pealen Positiivisen ajattelun voimaa minulle suositteli useampi henkilö. Vaikka kirja onkin korostuneen uskonnollinen, pidin silti lukemastani.

5) Commercial Due Diligence: The Key to Understanding Value in an Acquisition

Peter Howsonin kirjottama kattava opus yrityskauppoihin liittyvästä kaupallisesta due diligencesta. Tämä opus antaa paljon työkaluja yritysten analysoimiseen ja auttaa ymmärtämään, mitä ollaan ostamassa ja mistä ollaan maksamassa. Ammattikirjallisuutta alasta kiinnostuneille.

6) Timo Rope: 100 keinoa tehostaa liiketoimintaa

Kirja koostuu sadasta lyhyestä kiteytyksestä, jotka onneksi eivät ole perinteisiä kliseitä vaan havaintoja käytännön liike-elämästä. Todella napakka teos niin tyyliltään kuin sisällöltään. Suositeltavaa luettavaa kaikille yritysmaailmassa.

7) Rakkaudella Hynynen

Vähän erilaista kirjallisuutta muihin listalla oleviin verrattuna, mutta Kotiteollisuuden Jouni Hynysellä on oiva kyky kirjata havaintoja suomalaisesta elämänlaadusta ja etenkin naisista. Toisinaan sitä haluaa lukea kirjoja, jotka eivät vaadi ajattelua, ja tämä on juuri sitä. Ronski kielenkäyttö saa nauramaan.

8) Milton Friedmanin tuotanto

Kenties kautta aikain maailman suurin talousnero. Friedmanin teokset ovat parasta oppia nykyaikaisesta talousjärjestelmästä ja kaiken lisäksi viihdyttävää luettavaa. Harvat teokset saavat minua niin innostumaan kuin Friedmanin kirjat ja haastattelut. Näiden kirjojen pitäisi kuulua vähintään kauppakorkeakoulujen opetusmateriaaliin, mutta valitettavasti niissä luetaan mielummin Keynesiä, jos sitäkään.

9) Michael Porterin tuotanto

Jos Friedman on suurin talousnero on Porter kiistatta maailman suurin strategiaguru. Aika harvassa ovat yrityskirjat, joissa ei jotenkin viitattaisi Porteriin. Harva on kuitenkaan lukenut alkuperäisiä teoksia, jotka ovat kattavia, perusteellisia ja ajatuksia herättäviä. On parempi lukea kerralla alkuperäinen klassikko kuin lukea kymmenen heikkoa jäljitelmää. Hauskinta on, että nämä kirjat löytyvät Akateemisesta kirjakaupasta n. 16€/kpl, kun olemattomien strategiakonsulttien kirjat maksavat 50-70€/kpl.

10) Filosofien klassikkoteokset

Jos kirja on säilyttänyt asemansa useamman vuosisadan ja saavuttanut klassikon aseman, on siinä oltava jotain erityistä. Kuten Porterin osalta, pätee myös yleisemmin se ajatus, että on parempi lukea kirjailijan/ajattelijan alkuperäisteos kuin kymmenen heikkoa jäljitelmää. Adam Smithiä siteerataan toistuvasti, mutta harva on lukenut The Wealth of Nationia. Myös filosofien kuten John Locken, Friedrich Nietzschen, Platonin yms. alkuperäisten teosten lukeminen kannattaa. Nämä teokset ovat usein varsin raskaita luettavia ja vaativat keskittymistä, mutta varsin usein huomaa, että teokset ovat huomattavasti rikkaampia ja monipuolisempia kuin näihin henkilöihin yleisesti liitetyt sitaatit.

Nämä teokset suosittelen jättämään väliin ajan säästämiseksi

1) Tommy Hellstenin tuotanto

Yhden kirjan lukemalla selviää pääajatus, loppu on vain saman ajatuksen toistamista.

2) The Long Tail (Chris Anderson)

Koko kirja yrittää todistaa, kuinka verkkokauppa lisää marginaalituotteiden kysyntää. Idea ei vain kanna kirjaksi asti.

3) Öky - kirja ilmiöstä

Ostin, kun sain eurolla poistokorista, mutta sisältö ei ole edes sen arvoinen.

4) Strateginen äly (Reijo Ikäheimonen)

Kirjan nimi kuulostaa niin houkuttelevalta, että tartuin ansaan. Sisällöstä puuttuvat sekä strategia että äly.

5) Viestintäkirjallisuus

Olen tämän syksyn aikana lukenut noin 10 yrityksen viestintää käsittelevää teosta ja todennut ne sisällöltään varsin vaatimattomiksi. Viestinnän strategiat, Hyvä yritys - strateginen maineenhallinta, Sijoittajaviestintä, Sijoittajaviestintä strategisena työkaluna, Markkinamaine jne. Aihe on kiinnostava, mutta miksi suomenkielinen kirjallisuus aiheesta on varsin kevyttä käsien heiluttelua.

6) Kilpailijaseuranta (Anneli Pirttilä)

Aihe on kiinnostava ja olen yrittänyt löytää siitä kertovaa kirjaa, mutta tämä teos ei kyllä antanut juuri mitään. Joudun jatkamaan etsintääni.

7) Tutkijoiden väitöskirjansa pohjalta kirjoittamat kaupalliset teokset

Varsin usein tutkijat kirjoittavat väitöskirjansa pohjalta yritysjohdolle suunnatun kaupallisen kirjan. Olen lukenut nyt useamman tällaisia teoksia ja nimiä mainitsematta pääsääntöisesti nämä teokset ovat olleet epäonnistuneita. Harva tutkija pystyy kirjoittamaan kaupallisesti kiinnostavaa kirjaa, jossa pystyttäisiin tuomaan tutkimuksen teema kiinnostavalla tavalla käytäntöön.

8) Menestyneen teoksen jälkeinen toinen teos

Myyntimenestystä seuraa varsin usein sisällöltään vähäpätöinen jatko-osa. Toki poikkeuksiakin löytyy, mutta liian usein paukut on käytetty ensimmäiseen menestysteokseen ja toinen teos on puskettu markkinoille, vaikka eväät onkin jo syöty. Tyypillistä on, että jollain muulla alalla menestyneestä teoksesta tehdään toisena yritysjohdolle suunnattu versio, koska sillä nähdään kaupallista arvoa. Nämä business-versiot ovat varsin usein floppeja, joissa ei ole juurikaan uutta sisältöä ja asian tuominen uuteen kontekstiin ontuu.

Lähiaikona luettavia kirjojen listalta löytyvät mm.

1) Koneen Ruhtinas - Pekka Herlinin elämänkerta

2) Jens Lapidus: Rahalla saa

3) The Snowball - Warren Buffetin elämänkerta

4) Dambisa Moyo: Dead Aid

5) Robin Sharman teokset

6) Anthony Robbinsin teokset

7) Omistajuutta käsittelevä kirjallisuus (esim. Ownership and Control)

8) David Rothkopf: Superclass

9) Benjamin Graham: The Intelligent Investor

10) Kari Outi: Rahapeli. Pöydässä Kai Mäkelä

Joulurentoutuminen

Viimeisimmästä blogikirjoituksesta on vierähtänyt kolmisen viikkoa. Silti en esitä pahoitteluitani harvasta päivitystahdista, koska teen tätä vain itselleni omasta ilosta. Joskus mielenkiinto on vain muualla ja kirjoittaminen ei tunnu kivalta, joten silloin on annettava aikaa muille asioille.

En ole koskaan ollut jouluihminen. En vain syty siitä kaikesta hössötyksestä, mitä jouluun liittyy. Kuitenkin joulun ajasta on muodostunut minulle tärkeä, koska se on hetki pysähtyä, rauhoittua ja rentoutua. Unohtaa kaikki arkinen, nukkua hyvin, syödä, lukea ja vain olla.

Lapsuuden jouluista päällimmäisinä mieleen jäi pukin tuomat pelit. En tiedä, missä iässä sitä ihminen alkaa jälleen innostumaan lapsuutensa aikaisista asioista, mutta huomaan olevani jälleen innoissani kuin pikkupoika pelaamisesta. Rakastan voittamista ja vihaan häviämistä, joten aina kun pelataan, pelataan täysillä ja tosissaan. Usein aivan liian tosissaan.

Joulun alla sain itseltäni joululahjaksi Gran Turismon Playstationille ja heti ensimmäisestä kaarteesta lähtien olin koukussa. Sitä peliä ei voi vain lopettaa kesken! "Ajan vielä yhden pätkän"... "No ehkä vielä yhden" ja sitten huomaakin ajaneensa koko illan silmät ristissä ja rystyset kipeänä, kun ei vain voi myöntää, että tietokone on nopeampi. Voiko miehelle olla mitään koukuttavampaa, kuin se, että kilpaa ajamalla voi tienata lisää rahaa, jolla voi ostaa hienompia autoja?

Toinen takuuvarma koukuttaja on jokavuotinen NHL. Voi veljet, kuinka paljon tätä tuli junnuna tahkottua! Kaksinpelit parhaiden kavereiden kanssa olivat todellisia trillereitä - ja niin ne ovat yhä. Vaikka ikää on tullut 15 vuotta lisää, ottaa matsin häviäminen yhä yhtä lujille. Tämän suhteen mikään ei ole muuttunut.

Tänä jouluna toteutui myös pitäaikainen toiveeni, kun sain vihdoin lahjaksi lautapelien kuninkaan eli Monopolyn. Peli on tarkoitettu 8+ ikäisille, mutta tämän pelin suhteen kuulun ikuisesti kohderyhmään. Peli on puhdasta kapitalismia! Pelin tarkoituksena ei ole vain kerätä kiinteistösijoittamisella mahdollisimman suurta omaisuutta vaan ajaa kanssapelaajat konkurssiin. Ostamista, myymistä, suunnittelemista, rakentamista, arvonnousuja ja ennen kaikkea kovaa kaupankäyntiä. Tästä ei lautapeli parane!

Toinen lautapelien kuningas on tietenkin shakki. Shakki on peli, jota voisin hyvinkin harrastaa, mikäli olisi enemmän aikaa. Nyt pelikavereiden puuttuessa shakkiharrastus on jäänyt varsin vähäiseksi. Parhaimmillaan syvällinen strategiapeli, jossa ajattelu on avain menestykseen. Samantasoisen pelaajan kanssa tässä pelissä saa todellisia haasteita aivonystyröilleen ja oppii malttamaan mielensä, koska hätiköinti johtaa auttamatta häviöön.

Näissä peleissä olen aina valmis ottamaan haasteen vastaan...

Teatteria Tampereella

Tampere on todellinen teatterikaupunki. Väittäisin, että jopa Suomen paras. Tarjonta on monipuolinen ja pääsääntöisesti rahoillensa saa vastinetta hyvänä viihteenä. Tunnustan olevani nimenomaan kevyen teatteriviihteen ystävä. En vain jaksa seurata raskaita, synkkämielisiä ja pitkäveteisiä perusnäytöksiä. Erityisesti stand-up iskee kovasti! Onneksi myös teatterit ovat alkaneet vastaamaan nuoremman sukupolven erilaiseen kysyntään ja jokaisen tamperelaisen teatterin tarjonnasta löytyy mielenkiintoisia kappaleita myös nuoremmalle kohderyhmälle.

Vaikka teatteri on viihdettä ja elämystaloutta, olisi sen palvelupaketissa vielä paljon parannettavaa. Palatsiteatteri on tässä positiivinen poikkeus, koska siellä teatterielämykseen on yhdistetty illallinen ja illanvietto. Kaljaa katsomoon, sanon minä! Tai ainakin jotain virvokkeita. Nyt ennen esitystä ei ole juurikaan palvelutarjontaa tai oheisohjelmaa (ruokaa, lämppäriä tms), vaikka ihmiset voisivat hyvinkin tulla etukäteen nostattamaan tunnelmaa. Esityksen ajan kärvistellään ilman mitään tarjoiltavia, vaikka tuskin ketään haittaisi pienet virvokkeet. Puoliajalla on sitten tehtävä valinta vessajonon tai juomajonon välillä ja jonotuksen jälkeen kietaistava virvoikkeet yhdellä huikalla huiviin kun kello jo kilkattaa toiselle puoliajalle. Esityksen jälkeen ihmiset suuntaavat kotiin, kun he potentiaalisesti voisivat vielä jäädä "jatkoille" ja viihtymään. Saatan olla väärässä, mutta jotenkin tuntuu, että teatterit voisivat ottaa asiakkaistaan vieläkin enemmän irti ja tehdä bisnestä oheispalveluilla. Nyt keskiostos on tuskin paljon muuta kuin lippu ja kahvikuppi.

Viimeisen vuoden aikana on tullut nähtyä kymmenkunta eri esitystä. Vaikka taidetta ei mukamas saisi asettaa paremmuusjärjestykseen, näin minä nämä arvostelisin.

Luolamies


Riku Suokas toi Luolamiehellään stand-upin pysyvästi Tampereen teatterikartalle. Paras koskaan näkemäni teatteriesitys. Yhden miehen parituntinen yksinpuhelu miehen ja naisen välisestä suhteesta on alusta loppuun saakka loistava. Esityksessä on selkeä juoni, mikä tekee sen normaalia stand-upia haastavammaksi esittää, mutta Suokas suoriutuu siitä täydellisesti. Toinen toistaan osuvampia havaintoja, jotka pistävät ihmisen hervottomaan tilaan eikä naurulle tule loppua. Tästä esityksestä lähtiessä leijuu ilmassa niin hyvälle tuulelle se saa. Ehdottomasti pakko nähdä, ehkä jopa useammin kuin kerran.

Ei mainoksia!

Ismo Leikolan stand-up show on yksinkertaisesti mahtava! Liki kaksituntinen yhdenmiehen yksinpuhelu, jossa katsoja saa kärsiä vatsan kouristelusta koko esityksen ajan. Hervotonta huumoria liukuhihnalta. Selvästi huomaa, että Leikola on terävä ajattelija ja kielen käyttäjä, niin nerokasta ja oivaltavaa huumori on. Vaikka show:ssa on punainen lanka, ei käsikirjoitusta huomaa vaan Leikolalla on lava hallussa ja hän elää tilanteessa. Kyllä, katsoisin mielelläni myös uudestaan.

Vuonna 85

Useamman vuoden jo Tampereen teatterin ohjelmistossa pyörinyt esitys, mikä kertoo sen saavuttamasta suosiosta. Suosio ei ole tullut suotta. Niin tamperelaista, niin kliseistä ja niin menevää. Eihän manserockista vain voi olla pitämättä! Vuonna 85 on teatteriesitys, jossa katsojat elävät esityksessä mukana ja yleisöstä aistii hyvän fiiliksen. Toimii!

Suuri kurpitsa

Stand-up show, jossa esiintyi Heli Sutela, Jaakko Saariluoma, Riku Suokas ja jenkkivahvistus Dave Fulton. Kaikki neljä onnistuivat esityksissään, joten kokonaisuus oli ainutkertainen naurupaketti. Fulton on stand-upin kovia nimiä ja hänen näkeminen livenä Tampereella oli erittäin tervetullutta. Miehen Youtube-pätkät ovat uhrattujen minuuttien arvoisia. Hienoa, että tästä konseptista on tullut eri kokoonpanoilla Halloween-perinne.

Andre Wikström-show

En aikanani oikein syttynyt television W-tyyliohjelmalle ja siinä esiintyneelle Andre Wikströmille. Vaikutti nokkelalta kaverilta, mutta televisiorooli oli kenties liian asiallinen. Stand-up lavalla Wikström on sen sijaan elementissään. Mielikuva ja ulkoasu viestivät korostuneesti asiallisuutta ja suomenruotsalaisuutta, mutta kun suusta tulee hervotonta huumoria, yhdistelmä vain toimii täydellisesti. Wikströmin jutut ovat ennen kaikkea nokkelia ja hyväntahtoisia, mutta niin höveliä, että ne vievät mukanaan. Nämä jutut jäivät mieleen ja nauran niille vieläkin tilanteissa, joissa ei välttämättä pitäisi. Esimerkiksi eräs Amy Winehousen kappale ei ole tämän esityksen jälkeen entisensä ja humppabändejä ei vain enää voi katsoa vakavissaan. Palatsiteatterissa illallisen kera erinomainen paketti.

Jukka Puotila-show


Jukka Puotila on tehnyt showtaan ennen kuin Suomessa on vielä edes puhuttu stand-upista. Puotila onkin Show isolla ässällä, ei niinkään stand-upia. Hän on ennen kaikkea erinomainen imitaattori ja imitoitavien ihmisten skaala on laaja. Kaikki kärkikaartin poliitikot, urhelijat, talousihmiset, muusikot jne manikyyreineen tulee käytyä läpi parituntisen tykityksen aikana. Tämä on todellakin taitoa vaativaa taidetta! Hahmoista mieleen jäivät erityisesti Björn Wahlroos, Kimi Räikkönen, Erkki Tuomioja ja Sauli Niinistö. Sen sijaan Alexander Stubb-imitaatio ei toiminut, lieneekö syynä se, että hahmo on liian tuttu tai sitten vain Puotila ei saanut hänestä parasta irti. Kaiken kaikkiaan kunnioitettava huumorikattaus.

Kolmistaan

Tampere talossa järjestetty stand-up ilta, jossa esiintyivät Andre Wikström, Krisse Salminen ja Jaakko Saariluoma. Jaakko Saariluoman esityksen olin kuullut aikaisemmin ja hänen shownsa oli taattua tavaraa. Aihepiiri navan alapuolella ja mitään ei säästetty. Ansaitsi aplodinsa. Krisse Salmisen persoonaan en ole television välityksellä ihastunut. Ei vain läppä uppoa. Eikä se kyllä uponnut showssakaan. Joitain ihan ok väläytyksiä, mutta juttu pyörii ehkä liikaa hänen roolihahmonsa ympärillä ja paukut tuntuvat väliin jäävän vajaiksi. Andre Wikströmin kuulin tässä tilaisuudessa ensikertaa ja hän oli selvästi kolmikon paras. Erinomainen esitys ja etenkin VR:n palvelu pistettiin kunnolla ironiseen valoon.

Beatles

Palatsiteatterin Beatles-show on hyvä, mutta ei kuitenkaan häkellyttävän hyvä. Ehkä sen painoarvoa laskee se, että sitä tulee verrattua helposti Vuonna 85-esitykseen, jolle Beatles häviää mennen tullen. En myöskään koskaan ole tutustunut Beatlesin tuotantoon, tykännyt heidän musiikistaan tai elänyt Beatlesmania-aikaa, joten minulla ei ole samanlaista tunnesidettä esitykseen kuin monella muulla tuntui olevan. He varmasti tykkäävät myös esityksestä minua enemmän. Jotenkin esitys oli myös tarinaltaan surumielinen, vaikka kappaleet saivatkin porukan svengaamaan. Ei huono esitys, mutta ei pärjää tässä sarjassa.

Luolanainen

Vaikka Luolanaisen alussa Anu Raipia yrittää todistaa, että Luolanainen ei ole vastakohta Luolamiehelle, tulee hän itsekin verraneeksi esityksiä keskenään. Vertailulta ei vain voi välttyä niin ilmeiseltä vastavedolta se vaikuttaa. Vastaveto päättyy vain nolosti, sillä luolamies vie voiton 100-0 kaikilla mittareilla. Suurin ero tulee esittäjissä. Riku Suokas on stand-up-koomikko, jolla on karismaa ja lava hallussa. Anu Raipia on näyttelijä, joka vetää näytelmää vuorosanoilla. Luolamiehen juoni on yhtenäinen ja etenevä, Luolanaisen epäselvä ja poukkoileva. Luolamiehessä sitä vain nauraa hervottomana, Luolanaisessa hyvähtelee hieman vaivautuneena, kun juttu yrittää olla tekohauska. Sorry, ei vain toiminut, enkä voi suositella.

Helmet ja kuplat

Harva kauppatieteiden maisteri kirjoittaa 28-vuotiaana uskottavaa sijoituskirjaa. Sijoitusanalyytikko ja Kauppalehden blogisti Henri Elo on näin tehnyt. Tempun arvoa kasvattaa entisestään se, että Elo julkaisi kirjan omakustanteena. Hän totesi, että suomalaisessa sijoituskirjallisuudessa on hänen kirjansa mentävä aukko. Teos Löydä Helmet - Vältä Kuplat onkin sijoituskirjojen joukossa selvästi omanlaisensa helmi.

Löydä Helmet - Vältä Kuplat on selkeästi yritysanalyytikon kirjoittama kirja. Kirjassa käydään perusteellisesti läpi, miten tilinpäätösanalyysin avulla voidaan arvioida yrityksiä ja tehdä tältä pohjalta perusteltuja sijoituspäätöksiä. Analyysi on selkeästi kirjoitettu ja sen lukeminen auttaisi montaa piensijoittajaa ymmärtämään, mitkä yritysten luvuista ovat keskeisiä ja mihin osakkeiden arvonmääritys perustuu. Ensimmäiseksi sijoituskirjaksi sitä ei voi suositella, koska asioiden omaksuminen edellyttää tiettyä alan tuntemusta ja kirjan ulkoasua ei voi pitää varsinaisesti houkuttelevana, mutta alasta kiinnostuneille se on must read. Sisältö on rautaa, paljon mielenkiintoisia käytännön yritysesimerkkejä ja tietysti hyvän analyysin tapaan kuvioita ja kaavioita. Kirja uppoaa ainakin analyytikon aivoitukseen.

Erityisen kiinnostavaa kirjassa on käänteinen arvonmääritysmalli, josta Elo teki aikanaan myös gradunsa. Se auttaa konkretisoimaan yrityksen markkina-arvoa ja suhteuttamaan sitä nykyiseen tulostasoon. Käänteisessä arvonmääritykssä lähdetään liikkeelle yhtiön markkina-arvosta ja lasketaan nykyisen tulotason ja sijoituksen tuottovaatimuksen (diskonttokorko) avulla tulosura, joka toteuttaa arvonmääritysmallin. Tämä menetelmä olisi ollut hyvä tarkastelutapa esimerkiksi IT-boomin aikana Soneran osakkeen hintaa tarkasteltaessa. Tällöin oltaisiin nähty, kuinka suuriksi yhtiön asiakkaiden puhelinlaskujen olisi pitänyt kasvaa, jotta senhetkinen arvostustaso olisi toteutunut. Ehkä tällä menetelmällä olisi konkretisoitunut se, että silloiset arvostustasot olivat varsin kaukana konkretiasta.

Elon kymmenen vuoden sijoitusstrategia

1) Kokoa salkkuusi vähitellen 10 voittoa tekevää yhtiötä, joista suurin osa on jakanut säännöllistä osinkoa.

2) Valitse eri alojen eri kokoisia yhtiötä, joista osalla on liiketoimintaa myös Suomen ja Euroopan ulkopuolella.

3) Poimi pitkän ajan salkkuun vain yhtiöitä, jotka tunnet ja joiden arvioit tekevän 10 vuodessa vähintään nykykurssin verran tulosta.

4) Valitse myös 1-3 pientä ja keskikokoista kasvuyhtiötä, joiden uskot 5-kertaistavan liikevaihtonsa seuraavien 10 vuoden aikana.

5) Pidä huoli siitä, että salkun keskimääräinen P/E-luku säilyy tasolla 10-20 ja että osinkotuotto on vähintään kolme prosenttia salkun arvosta.

6) Älä rakenna salkkuasi pelkkien suhdanneyhtiöiden varaan, vaikka saisit P/E-luvun siten alhaisemmaksi

7) Luovu yhtiöistä, joilla edellytykset kannattavaan liiketoimintaan katoavat, mutta vältä turhaa kaupankäyntiä kustannusten ja verojen vuoksi.

8) 10 vuoden päästä salkkusi arvo on todennäköisesti yli 3-kertaistunut, jos historiallinen 12%:n keskituotto toteutuu.

9) Jos keskimääräistä matalamman arvostuksen yhtiöt tuottavat jatkossakin muita paremmin, salkkusi arvo on luultavasti yli 4-kertaistunut.

10) Jos alkupääomasi oli 10 000 ja sijoitit 1000 euron lisäsiivun joka vuosi, sinulla on 15%:n tuotolla laskettuna 10 vuoden päästä 60 000 euron salkku.

Sijoittajan käsikirja

Toiset maistelevat viinejä ja antavat niistä analysoituja lausuntoja, minä olen jostain kumman syystä päätynyt lukemaan suomalaisia sijoituskirjoja ja analysoimaan niitä. Suomalaisten sijoituskirjojen sarjassa tällä kertaa käsittelyn kohteena on Karo Hämäläisen Sijoittajan käsikirja. Hämäläisen kirja on suunnattu aloitteleville sijoittajille ja siinä kategoriassa kirja on erittäin toimiva. Kirja on hyvä suositus ensimmäiseksi sijoituskirjaksi, koska se on kattava peruspaketti, jossa on käsitelty sijoittamisen keskeiset asiat yksinkertaisesti ja mukaansatempaavasti.

Kirja on tekstiltään hyvin kirjoitettu eli selkeästi näkee, että Hämäläinen on ammattikirjoittaja, jolta kirjoittaminen sujuu terävästi. Sijoittamisharrastuksessaan edistyneemmille kirja ei tarjoa juurikaan uutta opittavaa ja koska se ei sisällä mehukkaita tarinoita sijoittamisen maailmasta, jää sen lisäarvo tälle kohderyhmälle varsin pieneksi. Kirjan parasta antia on erilaisten yhtiöiden luokitteleminen ja havainnollistava listaus siitä, millä kriteereillä kannattaa mihinkin luokkaan sijoittaa. Hämäläisen mukaan:

Sijoita kuluttajatuoteyhtiöihin, jos:

a) haluat nähdä jokapäiväisessä elämässä, mitä omistat

b) haluat salkkuusi tuttuja brändejä

c) haluat vakaata kehitystä

Sijoita suuryhtiöihin, jos:

a) pelkäät epävarmuutta

b) uskot, että suuret jakavat markkinat

Sijoita pieniin yhtiöihin, jos:

a) uskot löytäneesi aliarvostetun kohteen

b) tähtäät suurempaan tuottoon suuremmalla riskillä

c) sinulla on aikaa odottaa

Sijoita vientiyhtiöihin, jos:

a) haluat tasapainottaa Suomi-riskiä

b) uskot, että suomalaisyhtiöt menestyvät maailmalla

c) sinulla on valuuttakurssinäkemys, jota haluat hyödyntää

Älä sijoita alihankkijoihin, jos:

a) pelkäät, että "isäntä" kyykyttää "renkiä"

b) alan markkinatilanne on heikko

Sijoita sijoitusyhtiöihin, jos:

a) haluat olla kiinteistösijoittaja ostamatta kivitaloa

b) uskot, että sijoitusyhtiöiden työntekijät löytävät sellaiset kohteet, jotka tuottavat kokonaisuutena paremmin kuin itse valitsemasi sijoituskohteet

Sijoita kasvuyhtiöihin, jos:

a) tavoittelet suurta tuottoa

b) et pelkää riskiä ja heiluntaa

c) sijoitustähtäimesi on yli viiden vuoden päässä

d) salkussasi on useaa osaketta

Sijoita arvoyhtiöihin, jos:

a) arvostat osinkotuottoa

b) kaihdat riskiä

c) etsit ensimmäistä sijoituskohdettasi

Sijoita small-capeihin, jos:

a) uskot löytäneesi hyvän kohteen, jota muut eivät ole (vielä!) löytäneet

b) uskot markkinanousuun

Sijoita large-capeihin, jos:

a) haluat, ettei salkkusi tuotto poikkeaa suuresti osakemarkkinoiden yleisestä kehityksestä

Sijoita likvideihin osakkeisiin, jos:

a) sinulle on tärkeää saada osakkeet vaihdettua rahaksi nopeasti

b) sijoitustähtäimesi on lyhyt

Sijoita epälikvideihin osakkeisin, jos:

a) sinulla ei ole kiire realisoida sijoituksiasi

Sijoita kansanosakkeisiin, jos:

a) haluat jakaa sijoituskokemuksia naapurisi tai työkaverisi kanssa

b) haluat hyvää likviditeettiä

Sijoita harvojen herkkuihin, jos:

a) tutkit itse tilinpäätöksiä ja taseita ja pystyt perehtymään yhtiöön tarkasti pelkästään yhtiön itsensä antaman tiedon perusteella

b) sinulla ei ole kiire realisoida omistustasi

Sijoita volatiileihin osakkeisiin, jos:

a) teet päiväkauppaa tai lyhyen aikavälin kauppaa

b) et pelästy, vaikka sijoituksesi menettää parissa päivässä arvostaan 30 prosenttia.

Klassinen liberalismi

Innostuin Risto Harisalon ja Ensio Miettisen Luottamuspääoma-kirjasta sen verran voimakkaasti, että päätin heti perään lukea myös kaksikon toisen teoksen Klassinen liberalismi. Kuten nimestä voi päätellä, kirja on kattava kuvaus klassisesta liberalismista yhteiskunta-aatteena ja siinä käydään läpi liberalismin kehityshistoria sekä eri koulukunnat.

LIBERALISMIN SYNTY

Liberalismi syntyi korvaamaan esikapitalistisia yhteiskuntaa, joille tunnusomaista oli privilegiot, monopolit, kilpailun kieltäminen, markkinoiden puuttuminen ja ihmisten toimintaa rajoittavat olosuhteet kuten maaorjuus ja säätylaitos. Liberalismi korvasi esikapitalistiset tuotantotavat yksityisyrittäjyydellä ja vapaalla markkinataloudella ja loi uuden talousjärjestelmän, kapitalismin. Ensi kertaa ihmisillä oli vapaus yksityisomistukseen, yrittäjyyteen ja toimimiseen markkinoilla sekä tuottajina että kuluttajina. Kirjoittajien mukaan liberalismin keskeisiä elementtejä ovat demokratia, laillisuusperiaate, yhteiskuntarauha, vapaus, kilpailuprosessi, vapaa hintajärjestelmä sekä yksityisomaisuus. Liberalismin alkuperäinen aate voidaan nähdä jakaantuneen kahtia mannermaiseen ja skottilaiseen (klassiseen) liberalismiin. Näistä mannermainen kehittyi erityisesti Ranskassa, jossa tasa-arvo nousi vapautta tärkeämmäksi. Klassinen liberalismi taasen kehittyi erityisesti Iso-Britanniassa ja se korosti vapautta ennen tasa-arvoa.

KLASSINEN KOULUKUNTA

Vaikutusalue: Skotlanti

Merkittävimmät edustajat: John Locke, David Hume, Adam Smith, Henry Thornton, Adam Ferguson, Thomas R. Malthus, Jean-Baptise Say, David Ricardo, Frederick Bastiat, John Stuart Mill ja Herbert Spencer.

Keskeiset ajatukset:

Vapaat markkinat yrittäjineen, omistusoikeuksineen ja vapaasti kehittyvine hintoineen hyödyttävät ihmisten enemmistöä, kun taas julkiset interventiot ovat useimmiten ihmisille haitallisia.

Yksityisomaisuus on instituutio, joka tekee kansalaisyhteiskunnan mahdolliseksi. Ilman yksityisomaisuutta ihminen ei ole vapaa tekemään omia valintojaan. Vasta silloin kun hänellä on oikeus omistaa ja käyttää omaisuuttaan haluamallaan tavalla, hän on vapaa.

Valtion tehtävänä on suojella kansalaisten henkeä ja omaisuutta rikoksia, vilppiä ja petoksia vastaan.

Kun ihmiset joutuvat ottamaan omissa tuotannollisissa valinnoissaan toiset huomioon, he hyödyttävät samalla muita ja viime kädessä koko yhteiskuntaa.

Oman edun periaate: ihmisen on annettava edistää mahdollisimman vapaasti sellaisia asioita, joista hän on itse perillä ja joita hän pitää tärkeinä itselleen ja lähipiirilleen.

Näkymätön käsi: omaa etua tavoittelevien ihmisten tekojen yhteisvaikutus on pääsääntöisesti positiivinen.

Työnjaon spontaani prosessi on ihmisille mahdollisuus luoda aineellista vaurautta ja vapautua köyhyydestä ja osattomuudesta.

Evoluution neljä vaihetta: 1) metsästäjien aika (the age of hunters) 2) paimentamisen aika (the age of shepherds) 3) maanviljelyn aika (the age of agriculture) ja 4) kaupan aika (the age of commerce)

ITÄVALTALAINEN KOULUKUNTA

Vaikutusalue: Wien, Itävalta

Merkittävimmät edustajat: Carl Menger, Friedrich von Wieser, Eugen Böhm-Bawerk, Ludvig von Mises, Friedrich A. Hayek, Wilhelm Röpke, Ludwig M. Lachmann, Israel Kirzner, Henry Hazlitt, Albert Jay Nock

Keskeiset ajatukset:

Subjektivistinen arvokäsitys: Klassisen koulukunnan mukaan asioilla on rahassa ilmaistava objektiivinen arvo. Itävaltalaisten mukaan arvo on subjektiivista eikä asioilla ole sellaista objektiivista arvoa kuten esimerkiksi tuotantokustannukset. Subjektivismi tarkoittaa sitä, että eri asioiden arvo riippuu ihmisten subjektiivisista arvostuksista. Hyödykkeellä ei ole arvoa itsessään vaan niiden arvo määräytyy siitä, millaisen merkityksen ihmiset antavat niille omissa valinnoissaan. Ihmisten omat arvostukset selittävät heidän valintojaan ja tekemisiään. Arvo riippuu aina valitsevasta ja toimivasta ihmisestä, eikä sitä ole olemassa ihmisten tietoisuuden ulkopuolella.

Rajahyötyteoria: Koska arvot ovat subjektiivisia, hinnat muuttuvat jatkuvasti. Hyödykkeen hinta määräytyy sen ihmisille tuottaman hyödyn perusteella.

Kapitalismi on ainoa toimiva taloudellinen järjestelmä, koska se hyväksyy tietyt instituutiot kuten yrittäjyyden, yksityisomaisuuden, vapaan hintajärjestelmän, kysynnän ja tarjonnan esteettömän määräytymisen markkinoilla ja laillisuusperiaatteeseen nojaavan hallitusvallan.

Ensimmäisen ja toisen asteen hyödykkeet: Ensimmäisen asteen hyödykkeillä tarkoitetaan kulutushyödykkeitä kuten esimerkiksi huonekaluja. Toisen asteen hyödykkeillä tarkoitetaan tuotannontekijöitä, joita käytetään kulutushyödykkeiden tuottamiseen. Sosialismin ja kapitalismin ero on se, että kapitalismissa myös toisen asteen hyödykkeet ovat yksityisessä omistuksessa kun sosialismissa ne omistaa valtio. Ennen kuin tuotannontekijöitä hankitaan, joudutaan miettimään, mihin tarkoitukseen ja kuinka tuotannontekijöitä aiotaan käyttää. Kapitalismissa tämän päätöksen tekevät yrittäjät, sosialismissa poliitikot ja virkamiehet.

Taloudellinen laskenta: eri vaihtoehtoja punnittaessa yrittäjä tekee laskelmat omiin subjektiivisiin arvostuksiin ja tarkoituksiin perustuen. Sosialistisen suunnittelijan on mahdoton pystyä tietämään ihmisten erilaisista arvostuksista sekä ihmisten eri arvostusten keskinäisestä arvottamisesta.

Markkinataloudessa kuluttajat päättävät, kuka yrittäjistä menestyy ja kuka ei.

Työttömyys johtuu siitä, että valtio tai ay-liike pakottavat interventioillaan yritykset maksamaan niin korkeaa palkkaa, että kuluttajat eivät ole enää halukkaita kuluttamaan vaadituilla hinnoilla. Minimipalkkalait ja yleissitovuudet saavat siten aikaan työttömyyttä. Suorien vaikutusten lisäksi interventiot yhdellä tuotannonalalla aiheuttavat ongelmia toisella tuotannonalalla.

Työmarkkinoiden vapaus: palkka riippuu kolmesta tekijästä, 1) työvoiman tarjonnasta, 2) ihmisen kyvystä tehdä työtä tuottavasti ja 3) investoinneista teknologiaan. Investoinnit tuotantoteknologiaan nostavat työntekijöiden palkkoja ja kohottavat heidän aineellista elintasoaan.

CHICAGON KOULUKUNTA

Vaikutusalue: Chicago, USA

Merkittävimmät edustajat: Frank Knight, Jacob Viner, Henry Simons, Theodore Schultz, George Stigler, Ronald Coase, Milton Friedman ja Gary Becker.

Keskeiset ajatukset:

Rahan kvanttiteoria eli monetarismi. Rahalla on kaksi määrää, nominaalinen määrä ja todellinen määrä. Nominaalinen määrä tarkoittaa sitä rahan määrää, jonka jokainen maa ilmaisee omalla valuutallaan. Jälkimmäisellä tarkoitetaan rahalla saatavien hyödykkeiden kokonaismäärää kansantaloudessa. Rahan tarjonnan ja hyödykkeiden hintojen välillä on empiirisesti havaittava ja johdonmukaisesti käyttäytyvä riippuvuussuhde, joka ilmenee hintoina. Rahan tarjonta nostaa hyödykkeiden hintoja ja lisää tuotantoa, mutta saa myös aikaan inflaation. Tämä havainto on Keynesiä vastaan, jonka mukaan hallitusvalta voi lisätä rahan tarjontaa tarvitsematta pelätä inflaatiota. Keynesin mukaan rahan tarjonnan lisäys kansantaloudessa aktivoi kysyntää, joka aktivoi puolestaan yrityksiä luomaan uusia työpaikkoja.

Chicagon koulukunnan keskeinen teesi on inflaation vastustaminen.

Taloudellisten lamojen ja heilahtelujen syyt löytyvät poikkeuksetta hallitusvallan rahapoliittisista päätöksistä, eivät vapailta markkinoilta.

Hallitusvallan tehtävä on suojella kansalaisten taloudellisia ja poliittisia vapauksia. Chicagolaiset näkevät julkisella roolilla selkeät omat tehtävät.

Kilpailun rajoittaminen, perustellaanpa sitä miten tahansa, merkitsee aina tulojen siirtoa enemmistöltä eli kuluttajilta vähemmistölle eli tuottajille. Talouden ongelmiin ratkaisuja tulisi etsiä julkisen sääntelyn helpottamisesta, monopolien purkamisesta ja omistusoikeuksien vahvistamisesta.

JULKISEN VALINNAN KOULUKUNTA

Vaikutusalue: Bloomington, Rochester ja Virginian koulukunnat

Merkittävimmät edustajat: James M. Buchanan, Anthony Downs, Gordon Tullock, Richard E. Wagner ja Duncan Black.

Keskeiset ajatukset:

Ihmisten on luonnollista käyttää erilaisia keinoja tavoitteidensa edistämiseksi. He voivat toteuttaa niitä joko markkinoilla tai politiikassa.

Homo economicus: yksilöt toimivat rationaalisesti, tarkoituksenmukaisesti ja omaa etuaan tavoitellen ympäristön rajoitteiden sallimissa puitteissa.

Suhtautuu neutraalisti sekä julkiseen sektoriin että markkinoihin. Perinteinen jaottelu yksityiseen ja julkiseen sektoriin on tarpeeton, koska molemmat koostuvat yksiköistä.

Privilegiohyödyt eli tulonsiirrot ovat sekä poliittinen että taloudellinen ongelma.

Korostaa perustuslakia poliittisesti ja taloudellisesti merkittävänä instituutiona.

Kritisoi voimakkaasti virastopolitiikkaa, joka yrittää ohjata politiikkaa ja maksimoida oman budjettinsa. Virastot pyrkivät hankkimaan itsellensä uusia tehtäviä ja kasvattamaan toimintavapauksiaan siten, että ne ovat yhä vaikeammin poliitikkojen valvottavissa ja ohjattavissa. Viranomaiset eivät vastaa valinnoistaan henkilökohtaisella omaisuudellaan kuten yrittäjät.

Julkisten yritysten monopoliasema hyödykemarkkinoilla ei kannusta niitä kehittämään uusia tuotteita, tehostamaan palveluaan ja karsimaan kustannuksiaan. Julkisilla yrityksillä on taipumus investoida poliittiseen prosessiin markkinoiden sijasta. Niille on tärkeämpää onnistua poliitikkojen silmissä kuin asiakkaiden silmissä.

ANARKOKAPITALISTINEN KOULUKUNTA

Vaikutusalue: Eurooppa ja USA

Merkittävimmät edustajat: Etienne de la Boetie, Albert Jay Nock, Morris ja Linda Tannehill, David Friedman, Robert Nozick, Ayn Rand ja Murray Rothbard.

Keskeiset ajatukset:

Vapaa markkinatalous eli kapitalismi on tiedossa olevista mahdollisuuksista paras vaihtoehto anarkististen tavoitteiden edistämiseksi.

Valtio on vapautta uhkaava voima. Markkinatalous, yksityisomaisuus, vapaa hintajärjestelmä ja vaihdon vapaus ovat vapauden mahdollistava voima.

Jos ihmisillä ei ole mahdollisuutta yksityisomaisuuteen, he eivät kehitä tuotannon mahdollistavia työkaluja ja -välineitä eivätkä näe vaivaa huolehtiakseen tuotannosta.

Vapailla markkinoilla ihmisen omat ratkaisut selittävät hänen onnistumisensa ja epäonnistumisensa.

Vain hyödykkeiden yksityinen tuotanto on hyväksyttävää. Yleinen järjestys ja turvallisuus, oikeudenkäyttö, maantiet jne voidaan tuottaa yksityisin voimin eikä siihen tarvita julkista valtaa.

Nozick ja omaisuuden kaksi ulottuvuutta: Ensinnäkin jokaisella ihmisellä on omaisuus itsessään (self-ownership). Jokaisella ihmisellä on luonnonlain antama oikeus päättää itsestään. Toiseksi omaisuutena on pidettävä kaikkea, mitä ihminen tuottaa tai hankkii hyväksyttävästi - vapaaehtoisin sopimuksin - itselleen. Luonnollinen oikeus edellyttää, että näin hankittu omaisuus nauttii yhtä suurta suojaa kaikkea aggressiota vastaan kuin omaisuus, joka on jokaisella ihmisellä itsessään. Luonnontilassa omaisuuden suoja voi jäädä sattumanvaraiseksi ja puutteelliseksi. Täten Nozick näkee valtion välttämättömyyden, mutta vain minimalistisessa roolissa.

Ayn Randin sallimat valtion tehtävät: 1) poliisin suojelemaan ihmisiä rikollisilta 2) puolustusvoimat suojelemaan ihmisiä ulkoiselta aggressiolta ja 3) tuomioistuimet ratkaisemaan ihmiset keskinäiset kiistat objektiivisesti. Tietyt anarkokapitalistit eivät hyväksy edes näitä julkisen sektorin tehtäviä.

Ihmiset kehittävät itseään vapaaehtoisesti, eikä julkista koulujärjestelmää tarvita. Ihmiset tulevat kouluun silloin, kun se on heille tärkeää. He opiskelevat sellaisia aineita, joita he pitävät tärkeinä ostamalla haluamiaan koulutuspalveluita ja rahoittavat itse opintonsa. Vain näin voidaan synnyttää sivistystä.

Luonnonsuojelua edistetään ulottamalla yksityinen omistusoikeus mm. jokiin, järviin, meriin ja metsiin. Uhanalaiset eläimet voidaan suojella parhaiten omistusoikeuksien avulla. Yksityisomistus on tehokkaampi luonnon turva kuin valtiovalta.

JOHTOPÄÄTÖKSET

Harisalon ja Miettisen Klassinen liberalismi on yksinkertaisesti erinomainen kirja. Se on kirja, joka pistää puhtaammankin markkinatalouden kannattajan miettimään, mihin koulukuntaan sitä kuuluisi ja mihin vetää rajan vapauden ihannoinnissa. On tervettä huomata, että liberalismin sisällä löytyy laaja kirjo erilaisia ajatussuuntia ja sen kiteyttäminen yhteen muottiin osoittautuu vaikeaksi. Vielä paradoksaalisemman tilanteesta tekee se, että USA:ssa liberalisti mielletään hyvin usein sosiaalidemokraatiksi, kun taas konservatiivit ovat vapaan markkinatalouden kannattajia.

Pörssipomojen top5

Yhtiö on usein sen näköinen kuin sen ylin johto eli toimitusjohtaja. Tutkimusten mukaan toimitusjohtajan maineella on keskeinen rooli yrityksen luottamuspääoman syntymisessä ja siten yrityksen houkuttelevuudessa pääomamarkkinoilla. Ketkä sitten ovat tämän hetken top5 pörssiyhtiöiden toimitusjohtajat Suomessa? Ohessa on oma ehdotukseni. Listaus on täysin henkilökohtainen näkemys ja perustuu eri lähteistä muodostettuihin mielikuviin. Paremmilla tiedoilla ja tuntemuksella listaus saattaisi olla hyvinkin erilainen. Subjektiivisuuden nimissä oma pomo on tällä kertaa jätetty listauksen ulkopuolelle.

1. Matti Alahuhta, KONE

Mies on kuin kone. Kone puskee taantumasta huolimatta vahvassa kiidossa globaaleilla markkinoilla. Alahuhdan aikana yhtiö on tehnyt erinomaista tulosta ja yhtiöstä huokuu hyvä johto. Haastattelujen ja julkisten esiintymisten perusteella on muodostunut kuva älykkäästä ihmisestä, jolla on laaja-alaista näkemystä sekä liiketoiminnasta että elämän muista osa-alueista. Työnjako hallituksen puheenjohtajan Antti Herlinin kanssa näyttäisi toimivan erinomaisesti. Kuulemani perusteella mielyttävä ihminen, jolla on hyvät ihmissuhdetaidot ja kyky saada ihmiset kasvamaan.

2. Jorma Eloranta, Metso

Tulokset puhukoot puolestaan. Eloranta on tehnyt Metsossa pitkään hyvää jälkeä. Metso on tosissaan taistellut taantumaa vastaan ja tulee todennäköisesti olemaan taantuman yksi suurimmista voittajista. Elorannan käyttämä ambidexternity-strategia, jonka mukaan on kyettävä samanaikaisesti sekä karsimaan toimintoja kustannussäästöjen takia että kehittämään toimintaa tulevaisuuden kasvua varten näyttäisi toimivan. Taantumadipistä poimittu Tamfelt oli erinomainen ostos, jonka avulla Metso pystyy rakentamaan entistä vahvemman palveluliiketoiminnan. Eloranta on julkisen mielikuvan mukaan tekijä ja monipuolinen johtaja, joka on omiaan monialaisen Metson johtoon.

3. Jouko Karvinen, Stora Enso

Moni saattaa yllättyä tästä valinnasta, mutta kyllä, Jouko Karvinen on Stora Ensossa mies paikallaan. Erittäin vaikea toimiala ja yhtiö, joka tarvitsee rankkaa uudelleenjärjestelyä. Kun tähän lisätään julkinen paine, politiikka ja laaja yhteiskunnallinen merkitys koko Suomelle voidaan todeta, että ei ole helppo tapaus johdettavaksi. Karvinen tekee kuitenkin juuri sitä, mitä hänen pitää. Metsäyhtiöistä näyttäisi siltä, että Stora Enso on Karvisen johdolla saanut eniten aikaiseksi sopeuttamisessa ja on vahvistanut asemaansa toimialan sisällä. Ilman näitä toimenpiteitä yhtiöllä ei olisi tulevaisuutta. Osaan kuvitella, että mies on varsin yksin tehtävänsä kanssa ja selkääntaputtelijoita ei paljon löydy, ennemminkin päinvastoin, mutta jollakin on oltava selkärankaa johtaa myös vaikeina aikoina. Karvisella sitä näyttäisi olevan.

4. Jukka Hienonen, ex-Finnair

Hienonen on puhdasverinen private sector man, joka ei paljon sanojaan säästele. Tietää, mitä toimialalla pitää tehdä ja pisti itsensä likoon muutoksen puolesta. Finnair osoittautui yhtiönä varsin vaikeaksi ja herätys tähän päivään on tuottanut tuskaa. Muutos on kuitenkin välttämätön, mikäli sinivalkoisin siivin aiotaan lentää myös jatkossa. Hienosella on hyvät näytöt ennen kaikkea Stockmannin ajoilta, joten ei ole epäselvää, etteikö hänelle olisi ottajia johtajamarkkinoilla.

5. Kai Seikku, ex-HKScan

Listan toinen ex-toimitusjohtaja. Seikku oli varsin yllättävä valinta aikanaan HK-Ruokatalon johtoon. Maatilanisäntien (LSO) omistama lihalafka ja helsinkiläinen brändimies eivät ehkä ihan istuneet yhteen. Mainosmiehenä Seikku toi markkinoille uusia tuotebrändejä (Ehta, Via jne), mutta makkaratalo pysyi silti makkaratalona. Nyt nuo brändit on kaikki karsittu pois tuotevalikoimasta ja tulosta tehdään Sinisellä. Seikku teki HK:n mittakaavassa suuren yritysoston ostamalla Scanin Ruotsista. Yritysosto oli kenties pakkorako, koska jos Scan olisi päätynyt Atrialle, olisi HK-Ruokatalo jäänyt yksinäiseksi nakkikioskiksi makkaramarkkinoille. Ajoitus ja huutokauppa tekivät vain välttämättömästä kaupasta kalliin ja Seikulle kenkää, kun isäntien usko loppui. Nyt seuraajan on ollut huomattavasti helpompaa karsia kuluja ja kääntää yritysosto tulokselliseksi. Potkut sen kuin parantaa, joten uskon, että toisella alalla ja toisessa yhtiössä Seikku päässee vielä näyttämään todelliset kykynsä.

Jos listaa jatkaisi kymmeneen seuraavina tulisi varmasti sekalaisessa järjestyksessä seuraavat nimet:

Kim Gran, Nokian Renkaat

Nokian Renkaat on Granin aikana tehnyt uskomattoman nousun ja erinomaista tulosta. Suhteellisen pieni yhtiö maailman rengasmarkkinoiden suurten toimijoiden puristuksessa (Michelin, Bridgestone jne), mutta yhtiö on löytänyt oman vahvuusalueensa ja menestynyt. Venäjä-strategia ja sen toteuttaminen ovat vaatineet johdolta sekä näkemystä että riskinottokykyä. Nyt tuo valinta tuottaa tulosta ja on kenties yhtiön elinehto.

Lasse Aho, Olvi

Vähemmän tunnettu toimitusjohtaja, joka ei pahemmin lehtien palstoilla esiinny. Kun katsoo Olvin kehitystä, voi todeta, että yhtiössä ollaan tehty erinomaista työtä. Yhtiö on onnistunut tuomaan markkinoille oluen lisäksi energia- ja virvoitusjuomia ja on saavuttanut hyvän kannattavuuden. Hienosti kasvatettu Suomi-yhtiö.

Kai Telanne, Alma-Media

Menestyvän mediakonsernin johtaja ja mukava mies Tampereelta. Luotsannut Almaa hyvällä otteella ja nauttii selvästi arvostusta sekä yrityksen että toimialan sisällä. Toiminut rauhallisesti ja loogisesti, vaikka Kai Mäkelä on asettanut omistajien suunnalta painetta yhtiölle. Talentumin yritysosto näyttäisi etenevän käsikirjoituksen mukaan, joten selkeästä Telanteella on homma hanskassa.

Jari Sarasvuo, Trainers House

Yksikään pörssiyritys ei ole niin voimakkaasti yhdestä henkilöstä kuin Trainers House on Jari Sarasvuosta. Mies tekee puhumalla miljoonabisnestä. Kunnioitettava suoritus. Kysymys kuuluukin, miksi ihmeessä Trainers House on pörssiyhtiö? Pörssiyhtiön toimitusjohtajan rooli ei tunnu sopivan suorasanaiselle Sarasvuolle ja pörssistatuksen tuoma lisäarvo asiantuntijabisnekselle on pieni, joten en löydä syitä, miksi yhtiö olisi pörssissä. Toimisi kenties paljon paremmin yksityisenä yrityksenä. Toisaalta silloin jäätäisiin paitsi Sarasvuon sutjakoita pörssitiedotteita. Ainoa ihmetykseni on ollut taantumaan laadittu ruutanastrategia. Olisi kuvitellut, että Sarasvuo olisi lyönyt lamaa pataan ja lähtenyt aktiivisemmin valtaamaan markkinoita eikä olisi tyytynyt suojelemaan elintoimintojaan lammenpohjassa.

Pekka Perä, Talvivaara

Mies, joka keräsi kaivoshankkeella miljoonia rahaa (markkina-arvo nyt 960 BBP miljoonaa) ja vei yhtiön Lontoon pörssiin ansaitsee maininnan johtamistaidoistaan. Oli yhtiön jatkotaival sitten minkälainen tahansa, on tämä temppu jo sellainen miehen työ, että harva suomalaisessa pörssihistoriassa tekee vastaavaa. Perällä oli selvästi näkemystä, uskoa ja rohkeutta ajatella suuresti. Tällaisia tarinoita lisää!

Kommentoi, kritisoi tai heitä oma ehdotuksesi pörssin parhaista pomoista, kuulen mielelläni erilaisia näkemyksiä.

Mitä Missä Miljoona

Kun nyt kerran aloitettiin Vesa Puttosen ja Tero Kivisaaren sijoituskirjojen analysointi niin jatketaan asia kerralla loppuun. Puttonen ja Kivisaari tekivät suosiota saavuttaneelle Vaurastuminen - varteenotettava vaihtoehto-kirjalle heti seuraavana vuonna 1999 jatko-osan Mitä Missä Miljoona. Tyyliltään tämä teos jatkaa aikaisemman teoksen linjoilla, letkeälukuista ja selkeäsanaista tekstiä sijoittamisesta.

Puttosen ja Kivisaaren mukaan jos haluaa vaurastua, tulee opetella rahoitusmarkkinoiden ja yritystoiminnan perusteet. Sijoitustoiminnassa tuotot syntyvät yritystoiminnan ymmärtämisestä ja päinvastoin. Heidän mielestään vaurastumisen kaava on yksinkertainen: tulojen ja menojen erotus tekee nettotulon. Tämä summa lisättynä sille saatavalla tuotolla muodostaa varallisuuden. Varallisuutta voi lisätä: a) tuloja kasvattamalla, b) menoja pienentämällä ja c) säästöille saatavaa tuottoa kasvattamalla.

Sijoittajien yleisimmät virheet

Kirjoittajat lähtevät lähestymään sijoittamista tarkastelemalla keskivertosijoittajan keskeisimpiä virheitä ja tapoja tunaroida raha-asiat. Heidän mukaansa sijoittajan yleisimmät virheet ovat:

1. Osta jotain sellaista, mistä et ymmärrä mitään

2. Keskity lyhyen aikavälin tuottoihin

3. Pelkää jatkuvasti pahinta

4. Usko sokeasti talousuutisiin

5. Tuijota osakkeen absoluuttista hintaa

6. Nyrpistä nenääsi hajautetulle salkulle

7. Usko vippaskonsteihin

8. Odota optimaalista aloitusajankohtaa

Tyypillisesti ihmiset tunaroivat raha-asiansa kuudella tapaa:

1. Käytä rahasi lottoamiseen

2. Älä turhaan puhu läheisillesi raha-asioista

3. Älä vaivaudu hankkimaan itsellesi tietoa rahamaailmasta

4. Satsaa autoon

5. Luota nimenomaan mukaviin ihmisiin

6. Kituuta ja kärsi

Kuudes kohta tarkoittaa kirjoittajien mukaan sitä, että suurimmat virheet orastavalla säästäjän uralla voi tehdä, jos ei kuluta ja tuhlaa tarpeeksi. Tuhlaamalla omaan hyvinvointiisi sopivassa määrin pysyt tyytyväisempänä kuin kituuttamalla vuodesta toiseen ja vältät siten repsahduksia, joissa pitkäjänteiseltä sijoittamiselta menee pohja. Kirjoittajat lainaavat myös Billy Rosea, jonka mukaan ”Älä koskaan investoi mihinkään, mikä syö tai tarvitsee huoltoa".

Warren Buffet

En ole vielä toistaiseksi löytänyt sijoituskirjaa, jossa ei käsiteltäisi vähintää kappaleen verran Warren Buffetia. Voi kuinka köyhää sijoittamisen kirjallisuus olisikaan ilman Buffetia! Puttonen ja Kivisaari esittelevät kirjassaan Buffetin maailman parhaana sijoittajana ja Jouko Braden Suomen parhaana. Puttoselle ja Kivisaarelle pitää nostaa hattua antoisasta Buffet-osiosta. Liian moni kirja käsittelee vain perussloganeita ilman omaa perehtymistä, mutta Puttonen ja Kivisaari ovat selvästi nähneet asian suhteen vaivaa ja perehtyneisyyttä.

Kirjoittajat esittelevät kokonaisuudessaan Buffetin ja Berkshire Hathawayn Wall Street Journalissa 1980-luvun lopulla julkaistun kokosivun ilmoituksen, jossa he etsivät houkuttelevia sijoituskohteita.

”Olemme kiinnostuneita kuulemaan ostokohteista, jotka täyttävät kaikki seuraavat kriteerit:

a) Ostokohteen täytyy olla iso (tulos ennen veroja vähintään 50 miljoonaa dollaria)

b) Todistettavissa oleva jatkuva historiallinen tuloksentekokyky (tulevaisuuden ennusteet eivät kiinnosta meitä eivätkä käännekohtatilanteet)

c) Oman pääoman tuoton täytyy olla hyvä ja yrityksen velkaantumisasteen pieni

d) Yrityksellä täytyy olla hyvä johto (emme pysty toimittamaan sitä)

e) Yksinkertainen liiketoiminta (emme ymmärrä korkean teknologian yrityksiä)

f) Hinta (emme halua tuhlata omaa ja myyjän aikaa keskustelemalla ostosta, jos hinta ei ole tiedossa)

Mitä isompi yritys, sitä kiinnostuneempia olemme. Haluaisimme tehdä yritysoston, jonka koko olisi noin 5-20 miljardia dollaria. Meitä eivät kuitenkaan kiinnosta ehdotukset siitä, mitä voisimme ostaa pörssistä.

Emme osallistu vihamielisiin yritysvaltauksiin. Lupaamme täyden luottamuksen ja nopean vastauksen, jos olemme kiinnostuneita. Yleensä vastaus kestää viisi minuuttia. Ostamme mielellämme käteisellä.

Charlieta ja minua lähestytään usein tarjouksilla, jotka eivät täytä lähellekään kriteereitämme. Olemme havainneet, että kun ilmaisee kiinnostuksensa ostaa collieita, niin moni yrittää tarjota cockerspanielinsa. Contry-laulun sanat ilmaisevat tunteemme uusista liikeideoista, käännekohtatilanteista ja huutokauppatyyppisistä ostoista: ”Kun puhelin ei soi, tiedät, että se olen minä”.

Buffetin sijoitusperiaatteet

"Jos periaate joskus vanhenee, se ei ole periaate" on Warren Buffet tiettävästi kiteyttänyt. Niinpä hän pohjaa sijoittamisensa pysyville periaatteille. Berkshire Hathawayn osakkeenomistajille osoittamissa kirjeissään hän selostaa periaatteensa tarkemmin, mutta tässä kirjassa periaatteet esiteltiin pääpiirteissään. Buffetin periaatteisiin kuuluu mm.:

1) Osakkeenomistajat ovat yhtiömuodosta huolimatta partnereita. Hän toivoo sitä, että osakkeenomistajat omistavat Berkshire Hathawayn osakkeita kuolemaansa saakka ja sitä, että omistajien ei pitäisi välittää vähääkään osakemarkkinoiden heilahteluista.

2) Jokainen johtaja yrityksessä on sitonut suurimman osan varallisuudestaan Berkshireen. Buffet korostaa aina, että hänen varallisuutensa kehittyy täsmälleen samalla tavalla kuin muidenkin osakkeenomistajien varallisuus. Hän ei maksa itselleen isoa palkkaa eikä hänellä ole optioita.

3) Berkshiren tavoitteena on saada aikaan pitkällä aikavälillä Berkshiren osakkeelle korkeampi tuotto kuin keskimääräinen amerikkalainen yritys tekee. Käytännössä tämä tarkoittaa keskimäärin yli 15 prosentin vuotuista tuottoa osakkeelle.

4) Berkshire ostaa mielellään 100% hyvistä yrityksistä, jotka tuottavat keskimääräistä osakemarkkinaa korkeampia tuottoja. Joskus, jos hinnat ovat alhaalla ja osakemarkkinat pudonneet rajusti, Berkshire voi käydä ostoksilla osakemarkkinoilla.

5) Berkshiren konsolidoidun tuloksen ei pitäisi kiinnostaa osakkeenomistajia, koska kirjanpitokäytännöt vääristävät sitä. Sen sijaan Berkshire pyrkii antamaan mahdollisimman paljon ja luotettavaa tietoa yksittäisistä sijoituksistaan ja niiden menestyksestä.

6) Berkshire toimii lähes pelkästään omalla pääomalla.

7) Vuosikertomuksessa esitellään aina laskelma siitä, onko osakkeenomistajilta pidätetty osinko tuottanut paremmin Berkshiressä kuin se olisi tuottanut osakemarkkinoilla keskimäärin. Buffet on luvannut alkaa maksaa osinkoa heti, kun Berkshire ei läpäise tätä testiä.

8) Buffet ja Berkshire eivät kerro sijoitusideoistaan tai osakemyynneistään muuta kuin sen, minkä laki vaatii. Tätä periaatetta hän perustelee sillä, että hyvät investointi-ideat ovat harvinaisia ja helposti matkittavissa. Buffet ja Berkshire eivät kommentoi tulevaisuuden suunnitelmiaan mitenkään.

Buffetin sijoitusfilosofiaa

Kirjassa löytyy myös erinäinen määrä Buffetin kuuluisia sitaatteja. Tässä niistä poimintoja:

”Omistaisin mieluummin yrityksen, joka tekee 10 miljoonalle 15 prosenttia vuodessa kuin yrityksen, joka tekee 100 miljoonalle 5 prosenttia.”

”Olen menestynyt sijoittaja, koska olen myös yritysjohtaja. Olen hyvä yritysjohtaja, koska olen myös sijoittaja”

”Jos hävitätte yrityksen rahaa huonojen päätösten takia, olen hyvin ymmärtäväinen. Jos hävitätte yrityksen mainetta, olen armoton”. – Warren Buffetin neuvo Salomon Brothersin pelastusoperaatiossa

”Aika on loistavien businessten paras ystävä, keskinkertaisten pahin vihollinen”

Buffetin sijoitusfilosofiaa: ”Se hinta, millä ostat osakkeen, määrittää viime kädessä sijoituksesi tuoton. Mitä alhaisemmalla hinnalla saat osakkeen, sitä korkeampaa tuottoa voit odottaa sijoituksellesi. Tämä on johtanut siihen, että Buffet odottaa isoja kurssilaskuja vesi kielellä, koska silloin hän pääsee halvalla kiinni niihin yrityksiin, joita hän haluaa omistaa”.

”Tarkastele osakkeita yrityksinä, etsi yrityksiä, joiden liiketoiminnan ymmärrät ja joita johtavat ihmiset, joihin luotat. Sen jälkeen jätä investointisi rahaan hyvin pitkäksi aikaa.”

Buffet optioista:

"1) Jos optiot eivät ole tapa palkita yrityksen johtoa, niin mitä ne ovat?

2) Jos palkitseminen ei ole kustannus, niin mitä se on?

3) Jos kustannuksia ei pitäisi ottaa huomioon tulosta laskettaessa, niin mihin ihmeeseen niiden pitäisi mennä?"

”Jos yritysjohto tulee minulta kysymään, mitä pitäisi tehdä, silloin tiedän, että olemme molemmat pulassa”.

”Jos yritysjohto osaa oman tehtävänsä, pääomamarkkinat kyllä palkitsevat sen”

”Voin hyvin asua ja menestyä sijoittajana paikassa, jonne postikin tulee kolme viikkoa myöhässä”.

Warren Buffetilla on tapana antaa Harvardissa luennoidessaan opiskelijoille tehtäväksi jonkin internet-yrityksen arvonmääritys. Kaikki opiskelijat, jotka päätyvät johonkin arvoon, reputtavat tehtävän.

Jouko Brade

Osio Suomen parhaana sijoittajana kirjassa tituleeratusta Jouko Brade on kirjan parasta antia ja erittäin mielenkiintoinen. Täytyy myöntää, että Brade oli ennen tämän kirjan lukemista minulle täysin tuntematon henkilö. Kirjoittajien mukaan Braden keksintöjä ovat mm. Suomen ensimmäinen kiinteistösijoitusyhtiö. Kiinteistösijoittamisessa Brade ymmärsi merenrantatonttien arvon. Hänen mukaansa merenrantatontin suhteen on voimassa vanha toteamus ”They don’t make them anymore”.

Ylipäätään kirjoittajat esittelevät Braden innovatiivisena miehenä, jolla oli sekä vahva näkemys markkinoista että kyky tehdä menestyksellisiä sijoituksia. Meklarinakin toiminut Brade ymmärsi markkinapsykologiaa. Hänen kehittämänsä teorian mukaan pörssin lainalaisuus toimii kaavan K=P+R mukaisesti, jossa K= kurssi tai kurssikehitys, P= mieliala (psykologia) ja R= rahansaanti (jossain yhteydessä myös G eli Geld). Braden mukaan on naurettavaa, että kunnon alaspäin menoa pörssissä pelätään. ”Se tarkoittaa vain, että torilla on tavara halpaa. Eihän torillakaan itketä, jos mansikat halpenevat. Se on vain myyjän suru.”

Suomalainen tyyppisijoittaja: keski-ikäinen suomenruotsalainen mies

Kirjoittajat käyvät myös tehtyjen tutkimusten perusteella perusteellisesti läpi sitä, millainen on tyypillinen suomalainen sijoittaja vuonna 1999:

• Instituutioiden kuten vakuutuslaitosten, säätiöiden ja pankkien osuus suomalaisista suorista osakesijoituksista oli yli puolet.
• Ulkomaisten sijoittajien osuus oli 33,6% ja suomalaisten kotitalouksien 13,6% kaikista osakkeista. Näistä 475 000 suomalaisesta sijoittajasta miesten osuus oli 63% ja naisten 37%.
• Toisin sanoen, suomalaisista miehistä 10,5% ja naisista 8,1% omisti osakkeita vuonna 1997. Suomessa kotitaloudet ovat siis varsin vähäisessä määrin mukana osakesäästämisessä.
• Tavallinen sijoittaja on noin 50-vuotias.
• Miehet sijoittavat enemmän riskipitoisiin kohteisiin ja pieniin yrityksiin, kun taas naiset karsastavat riskiä ja sijoittavat mielummin suuriin pörssin päälistalla oleviin yrityksiin.
• Vanhemmat ihmiset sijoittavat korkean markkina-arvon yrityksiin, kun taas nuoret preferoivat kasvuyrityksiä.
• Suomalaiset painottavat sellaisten yritysten osakkeita, joiden pääkonttori on lähellä omaa asuinpaikkakuntaa.
• Yli 62% yksityisistä sijoittajista on vain yhden ja 18% kahden yrityksen osakkeen omistajia.
• Ruotsia äidinkielenään puhuvat sijoittavat keskimääräistä enemmän osakkeisiin (14,1%, muut 9,1%) ja heidän keskimääräinen omistus on suurempi (221 100mk vs 69 700mk).
• Suomalaisen osakesijoittajan profiili on siis keski-ikäinen suomenruotsalainen mies.

Naiset ovat miehiä parempia sijoittajia

Sijoittamista on pidetty enemmän miesten kuin naisten juttuna. Jos katsoo sijoitusmessujen kävijäkuntaa niin n. 70% on miehiä. Meidän miesten olisi kuitenkin syytä katsoa peiliin, koska tutkimustulosten mukaan naiset ovat meitä selvästi parempia sijoittajia. Puttosen ja Kivisaaren esittelemän tutkimuksen mukaan:

a) Miessijoittajat käyvät 45 prosenttia aktiivisemmin kauppaa kuin naissijoittajat

b) Miessijoittajien salkut tuottivat keskimäärin 1,4 prosenttia vähemmän kuin naissijoittajien

c) Naimattomat miehet käyvät 67 prosenttia enemmän kauppaa kuin naimattomat naiset

d) Naimattomien miesten salkut tuottivat keskimäärin 2,3 prosenttia vähemmän kuin naimattomien naisten salkut.

Online-kaupankäynti

Kuten naisten ja miesten välisessä vertailussa kävi jo osoittain ilmi, mitä enemmän käy kauppaa, sitä pienemmäksi jää tuotto. Niinpä kaupankäynnin helpottumisen myötä riski kaupankäynnin lisääntymiseen ja siten tuoton pienentymiseen kasvaa. Puttonen ja Kivisaari ottavat esille aivan keskeisen havainnon liittyen online-kaupankäyntiin. He esittelevät tutkimustulokset, joiden mukaan:

a) Sijoittajat, jotka siirtyivät online-kaupankäyntiin, ovat saavuttaneet epätavallisen korkeita tuottoja ennen siirtymistään online-kaupankäyntiin.

b) He alkavat käydä kiivaammin kauppaa siirryttyään online-kaupankäyntin

c) Heidän kaupankäyntinsä muuttuu spekulatiivisemmaksi online-kaupankäyntiin siirtymisen jälkeen. Online-sijoittajat laittavat mm. enemmän rahaa pieniin kasvuyrityksiin.

d) Heidän tuottonsa putoavat selkeästi online-kaupankäyntiin siirtymisen jälkeen.

On siis keskeistä ymmärtää, että enemmän kauppaa ei tarkoita parempaa kauppaa eikä etenkään enempää tuottoja! Online-sijoittaminen kannattaa, jos se ei johda kaupankäyntitapojen muuttumiseen, koska silloin kustannussäästöt todella vaikuttavat tuottoon positiivisesti. Jos kuitenkin se johtaa kaupankäynnin merkittävään kasvuun, se on yleensä oman varallisuuden tuhoamista. Osta-ja-pidä-strategia kannattaa myös onlineen siirtymisen jälkeen erittäin monen sijoittajan kohdalla.

Miljoonarepepti

Lopuksi kirjoittajat esittelevät oman miljoonareseptinsä:

1) Hankitaan markkinoilta perustiedot ja omasta harrastuneisuudesta riippuen syvennetään tietoja joltakin erityisalueelta. Perehdytään yritystoimintaan. Kysytään neuvoa alan ammattilaisilta.

2) Asetetaan tavoitteet säästämiselle

3) Tehdään päätös lähteä markkinoille ja pysytään tässä päätöksessä

4) Pidetään pää kylmänä eikä hötkyillä

5) Opitaan markkinoiden toiminnasta lisää ja huomataan markkinoiden monimutkaisuus ja sen tuoma viehättävyys

6) Pidetään pää kylmänä eikä hötkyillä

7)Muutetaan tavoitteita ja säästämiskäyttäytymistä markkinoiden mukaisesti, mutta kuitenkin pitkäjänteisyys muistaen

8) Pidetään pää kylmänä eikä hötkyillä

9) Vaurastutaan ja kerätään se ensimmäinen miljoona. Sen jälkeen kaikki on jo helpompaa.

Poimintoja

”Nykyään ihmiset tietävät kaiken hinnan, mutta eivät minkään arvo” – Oscar Wilde

”Joka haluaa tulla päivässä rikkaaksi, löytää itsensä hirsipuusta vuodessa” – Leonardo Da Vinci

”Sijoituskerhoilla on monia hyödyllisiä tehtäviä: Ne rohkaisevat säästämään. Ne antavat jäsenilleen koulutusta. Ne edistävät ystävyyssuhteita ja sosiaalisia suhteita. Ne viihdyttävät. Valitettavasti niiden sijoitukset eivät vain pärjää markkinoille”

”Ensimmäisen miljoonan jälkeen sitä ryhtyy laskemaan pikkurahojaan” J. Paul Getty