Miten lisätä yrityksen arvoa?

Jos kirjan nimi on Miten lisätä yrityksen arvoa? on lupa odottaa sisällöltä paljon. Vaikka Ulla Paavolan, Pasi Torpan, Olli-Pekka Lumijärven teos Miten lisätä yrityksen arvoa - menetelmiä omistajien tuotto-odotusten toteuttamiseksi onkin erittäin kattava ja monipuolinen teos, ei sekään ei pysty tyhjentävää vastausta otsikon kysymykseen antamaan.

Taloudellinen lisäarvo yrityksen tavoitteena

Kirjoittajien lähtökohtana on shareholderismi, jonka mukaan omistajien varallisuuden kasvattaminen on yrityksen keskeisin päämäärä, sillä omistajat ovat sijoittaneet yritykseen varoja, joille heillä on oikeus saada tuottoa. Yritysjohdon tehtävänä on varmistaa, että omistajat saavat yrityksen tuotosta vaatimansa osuuden. Mikäli johto pystyy synnyttämään tuoton, joka ylittää omistajien odotukset, syntyy taloudellista lisäarvoa. Lisäarvon tuottaminen omistajille on yrityksen resurssien, niin henkilöresurssien kuin pääomankin, käyttämistä parhaalla mahdollisella tavalla, olipa kyseessä voittoa tavoitteleva yritys tai julkinen yhteisö.

Taloudellinen lisäarvo koostuu kirjoittajien mukaan kolmesta peruspilarista:

1) Arvoa tuottavien strategioiden valinta

2) Taloudellisen lisäarvon mittaaminen

3) Arvon luomiseen perustuva toimintatapa.

Kirjoittajat käsittelevät myös yrityksen erilaisia arvokäsitteitä. Heidän mukaansa:

Taloudellinen arvo = yrityksen arvo
Yrityksen arvo = yrityksen tulevat kassavirrat
Yrityksen arvo ei ole sama kuin yrityksen omaisuuden arvo
Yrityksen arvo vähennettynä velan markkina-arvolla = omistajan arvo

Taloudellisen lisäarvon luominen

Omistajien näkökulmasta on olennaista tarkastella, mikä on yrityksen arvo ja miten se kehittyy, jotta sijoituksen mielekkyyttä voidaan analysoida. Oletuksena on, että jokaisen yrityksen on tuotettava vähintään se, mitä omistajat odottavat. Pitkäjänteinen arvon kasvattaminen on mahdollista vain, mikäli arvon tuottamiseen vaikuttavat tekijät tunnetaan, niitä mitataan ja niillä johdetaan.

Arvoa tuottavassa organisaatiossa johtajat ovat vastuussa jokaisesta pääomaeurosta, jonka he ovat päätöksentekonsa kautta sitoneet liiketoimintaan. Strategian valinta ei saisi perustua liikevaihdon kasvattamiseen, pääoman tuottoprosenttiin tai markkinaosuuteen, koska ne eivät sinällään varmista yrityksen arvon kasvua.

Taloudellista lisäarvoa voidaan kirjoittajien mukaan kasvattaa neljällä eri tavalla:
1) Tuottamalla lisää tulosta käyttämättä lisää pääomaa
2) Käyttämällä vähemmän pääomaa
3) Sijoittamalla pääomaa korkeatuottoisiin kohteisiin
4) Käyttämällä halvempaa pääomaa

Taloudelliseen lisäarvoon vaikuttamisesta nousee kirjoittajien mukaan tyypillisesti seuraavanlaisia kysymyksiä:
- Onko toimialalla kasvuodotuksia?
- Millaisia mahdollisuuksia yrityksellä on markkinaosuutensa kasvattamiseen?
- Miten liikevoittoon voidaan vaikuttaa?
- Miten tuote- ja asiakaskohtaiseen kannattavuuteen voidaan vaikuttaa?
- Miten toimintojen kustannuksiin voidaan vaikuttaa?
- Missä toimintoketjuissa on tehostamismahdollisuuksia?
- Missä toiminnoissa resurssit tuottavat eniten lisäarvoa?
- Miten pääoman määrään voidaan vaikuttaa?
- Miten käyttöpääoman määrään voidaan vaikuttaa?
- Miten kapasiteetti saadaan tehokkaaseen käyttöön?
- Onko yrityksellä mahdollisuuksia divestointeihin?
- Voidaanko uusista investoinneista luopua?
- Mikä on optimaalinen pääomarakenne?

Heidän mukaansa arvon tuottamiseen tähtäävässä organisaatiossa:
- Ymmärretään yrityksen taloudellinen tilanne ja suorituskyky
- Ymmärretään yksityiskohtaisesti, mitkä tekijät vaikuttavat arvon syntymiseen
- Strateginen suunnittelu keskittyy arvon luomiseen
- Resurssit ohjataan arvontuottamiskyvyn perusteella
- Johdon kannustejärjestelmät on sidottu arvon kasvattamiseen
- Ohjausjärjestelmä on yksinkertainen ja ymmärrettävä
- Operatiivinen johto on koulutettu ja sillä on riittävästi päätäntävaltaa

Taloudellisen lisäarvon mittaaminen

Kirjassa paneudutaan varsin perusteellisesti taloudellisen lisäarvon mittaamiseen ja erityisesti EVA (Economic Value Added) mallin esittelemiseen. Kirjoittajat kritisoivat perinteistä tulosseurantaa riittämättömänä mittarina seuraamaan yrityksen arvon kehittymistä. Heidän mukaansa tuloslaskelman viimeinen rivi ei kerro koko totuutta, koska:

- se ei mittaa, millaisella pääoman määrällä tulos on synnytetty

- se ei erota varsinaisen liiketoiminnan eriä muista tuloslaskelman eristä
- se ottaa huomioon vieraan pääoman kustannukset, mutta ei oman pääoman kustannuksia
- se ei kannusta optimaaliseen pääomarakenteeseen

Kirjoittajien mukaan taloudellisen lisäarvon kehitys korreloi parhaiten olemassa olevista mittareista yrityksen markkina-arvon muutoksen kanssa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kun yritysjohto maksimoi taloudellisen lisäarvon, se samalla maksimoi omistajiensa varallisuuden. Mikäli yritys ei systemaattisesti pysty kattamaan tuotoillaan myös pääomakustannuksia, se arvostetaan markkinoilla alle kirja-arvojen, koska tällainen yritys vähentää jatkuvasti omistajien varallisuutta.

Kirjoittajien keskeiseen havaintoon siitä, että yritystoiminnan sitoma pääoma ja sen kustannus usein unohdetaan on helppo yhtyä. Koska tuloslaskelmassa on vain vieraan pääoman kustannus, syntyy helposti harhakuva yritystoiminnan kannattavuudesta, vaikka toiminta olisi tapahtunut omistajien kustannuksella. Liiketoiminnan sitoma pääoma on nettokäyttöpääoman ja nettokäyttöomaisuuden summa. Tälle sidotulle pääomalle yrityksen omistajat edellyttävät riskinsä mukaista tuottoa.

Kirjoittajat vertailevat myös muita käytössä olevia malleja. Kassavirta on heidän mukaansa hyvä suoritusmittari ainoastaan pitkällä tähtäyksellä. Erityisesti kasvuyrityksissä tuotekehitys ja investoinnit vähentävät kassavirtaa ja vapaa kassavirta saattaa olla negatiivinen, mutta pitkällä tähtäyksellä nämä investoinnit ovat omistajan edun mukaisia. Pääoman tuottoaste-mittareiden ongelmana on kirjoittajien mukaan se, että ne eivät ota huomioon riskiä, millä tavoin tuotto on saatu aikaiseksi. Tämä koskee myös sisäistä korkokantaa (IRR).

Taloudellinen lisäarvo yrityksessä

Kirjoittajien mukaan taloudellisen lisäarvon (EVA) avulla yrityksen johto:
- saa luotua koko organisaation kattavan ohjausjärjestelmän, joka keskittyy omistajien hyvinvoinnin kasvattamiseen
- käyttää pääomaa aikaisempaa tehokkaammin
- voi laskea vuosittain, kuinka paljon lisäarvoa se tuottaa omistajille
- pystyy kytkemään strategiset tavoitteet suorituksen mittareihin ja palkkiojärjestelmiin
- saa yhden keskeisen rahallisen mittarin
- voi kommunikoida sijoittajien ja analyytikoiden kanssa

Kirjoittajat nostavat esille myös toimintoanalyysit, joilla selvitetään, missä prosesseissa ja toiminnoissa on suurimmat kustannukset. Jotkut toiminnot kuluttavat pääsääntöisesti yrityksen henkilöresursseja, kun taas jotkut toiminnot aiheuttavat runsaasti pääomakustannuksia.

Osallistumisstrategioiden avulla määritellään, mille markkinoille yrityksen on kannattavinta osallistua; esimerkiksi mitä tuotteita yritys tuottaa ja kenelle se ne myy. Osallistumisstrategioihin liittyviä päätöksiä ovat tuote- ja asiakasportfolioiden uudelleenjärjestelyt ja yrityskaupat. Kilpailustrategiat määrittelevät puolestaan ne keinot, joiden avulla yritys menestyy valitsemillaan markkinoilla.

Taloudellinen lisäarvo yrityskaupassa

Yrityskauppaa toteutettaessa tavoitellaan turhan usein kasvua, jonka keskeisimmät mittarit ovat liikevaihto ja markkinaosuus. Kytkentä omistajien omistuksen arvon lisäämiseen on kirjoittajien mukaan vähintäänkin epäselvä. Tämä johtuu joko yrityksen johdon halusta kasvattaa organisaatiota omistajien kustannuksella tai suunniteltavan yrityskaupan taloudellisen lisäarvon puutteellisesta tuntemisesta.

Kirjoittajien mukaan yritysosto kannattaa toteuttaa vain silloin, kun ostettava yritys on arvokkaampi ostajan osakkeenomistajille kuin yrityksen nykyisille omistajille. Yritysoston avulla saatava arvon kokonaislisäys muodostuu ostettavan yrityksen erillisarvosta ja saavutettavien synergiaetujen nykyarvosta. Ostohinta ei luonnollisesti saa ylittää kaupalla saatavaa lisäarvoa. Kaupan myötä syntyvä nettoarvonlisäys on kokonaislisäarvon ja hankinahinnan erotus. Ostettavan kauppahinnan määrittämiseksi on tiedettävä ostettavan yrityksen erillisarvo sekä ennustettujen synergiaetujen nykyarvo. Ostettavan yrityksen erillisarvo muodostuu sen liiketoiminnan sitomasta pääomasta, nykytoiminnan arvosta sekä yrityksen taloudellisen lisäarvon kasvuun kohdistuvista odotuksista.

Onnistuneiden yrityskauppojen taustalla vaikuttaa kirjoittajien mukaan usein kolme menestystekijää:

1) yritys on määrittänyt selkeän strategian ostokohteiden valitsemiseksi

2) Ostohinnan määrittely perustuu kaupan tuomaan lisäarvoon

3) Ostettu yritys sulautetaan nopeasti siten, että synergiaedut saadaan realisoitua mahdollisimman pian.

Huomioita ja kommentteja

Paavolan, Torpan ja Lumijärven teos Miten lisätä yrityksen arvoa on erittäin suositeltavaa luettavaa sekä liikeenjohdolle että omistajille. Se on helppolukuinen ja selkeä opus aiheesta, joka kauppakorkeakoulussa valitettavasti ohitetaan sivuhuomautuksilla. Kirja sisältää myös paljon havainnollistavia kuvioita ja kaavioita, jotka sopivat ainakin minun makuuni.

On helppo yhtyä kirjoittajien havaintoon, jonka mukaan omistajat ja heidän oikeudet unohdetaan valitettavan usein yritystoiminnassa. Huomio kiinnittyy tuloslaskelmaan, joka ei kuitenkaan kerro mitään yrityksen arvosta ja yrityksen päätehtävästä eli siitä, kuinka paljon taloudellista lisäarvoa synnytettiin omistajille.

Koska taloudellinen lisäarvo-menetelmä (EVA) on monelle vieras ja sen käyttöön ottaminen ei ole yksinkertaista, olisi monelle yritykselle helppo ensiaskel aloittaa yrityksen arvon ja taloudellisen lisäarvon seuraaminen esimerkiksi siten, että hallituksen raportteihin tuloslaskelmaan lisättäisiin kohta oman pääoman kustannus. Tämä voitaisiin kaikkein yksinkertaisimmillaan huomioida esimerkiksi siten, että laskettaisiin taseen omalle pääomalle omistajien edellyttämä tuottovaatimus (esim. 22%) ja kirjattaisiin tämä tuloslaskelmaan kuluksi samalla tavalla kuin kirjataan vieraan pääoman kulut. Ohessa havainnollistava esimerkki, joka osoittaa, kuinka erilaisiin tuloksiin ja johtopäätöksiin voidaan päästä, mikäli myös omistajien pääoman tuotto otetaan huomioon (veroja ei ole huomioitu):

Normaali tuloslaskelma

Liikevaihto 1000

Liikevoitto 300

Rahoituskulut

- vieraan pääoman kulut -100

Tilikauden voitto +200

Taloudellisen lisäarvon laskelma

Liikevaihto 1000

Liikevoitto 300

Rahoituskulut

- vieraan pääoman kulut -100

- oman pääoman kulut -220 (oma pääoma 1000, jolle 22% tuottovaatimus)

Tilikauden tappio -20

Linkkejä:

Gradu omistajalähtöisestä johtamisesta

ETLA, Ali-Yrkkö ja Ylä-Anttila: omistus kansainvälistyy - johtamis- ja valvontajärjestelmät muuttuvat

Jaettu omistajuus ja päämieheys

Teen päätyöni ohessa väitöskirjatutkimusta omistajuudesta. Osana tutkimusprojektiani sain tehtäväksi pohdiskella jaettua omistajuutta ja jaettua päämieheyttä. Koska tutkimustyön tarkoituksena ei mielestäni ole elää kammiossa ja koota kaikki viisaus yhteen pakettiin (väitöskirjaan) vaan käydä aktiivisesti keskustelua matkan varrella tehdyistä havainnoista, ajattelin esittää ajatuksiani ei-akateemisessa muodossa myös tässä blogissani. Uskon, että avoimuus ja ajatusten jakaminen lisäävät tietämystä ja ymmärrystä, aiheen kiinnostavuutta sekä kommenttien ja huomioiden kautta saan itse uusia näkökulmia asiaan.

Seuraavassa on pohdittu jaettua omistajuutta ja jaettua päämieheyttä muutaman havainnollistavan esimerkin avulla. Tarkoituksena on osoittaa, miten omistajuus, päämieheys ja valta esiintyvät kyseisissä esimerkeissä sekä tarkastella resurssien jakaantumista Bourdieun pääomien kolmijaon (taloudellinen, sosiaalinen ja kulttuurinen pääoma) avulla.

Case 1 ”YKSITYISYRITTÄJÄ"

Henkilö X:lla on sakset ja hän leikkaa ihmisten hiuksia korvausta vastaan. Hän on yksityisyrittäjä, hän on parturi.

Omistajuus:

Hänellä ei ole yhtiötä (tmi, ay, ky, oy, osk) ja hänen omistuksensa on henkilökohtaista. Resurssit ovat hänen henkilökohtaisia.

Päämieheys:

Hän työskentelee yksin omalle itselleen, jolloin tapauksessa ei ole päämieheyttä.

Resurssit:

Taloudellinen pääoma: sakset, tuoli, peili, mahdollisesti tila

Sosiaalinen pääoma: asiakaskunta

Kulttuurinen pääoma: parturin taito (osaaminen)

Valta:

Henkilöllä X täysi valta päättää omista asioistaan.

Case 2 ”MUODOLLINEN YKSITYISYRITTÄJÄ”

Henkilö X omistaa 100%:sti yrityksen Oy Parturi Ab:n. Hän on yrityksen ainoa työntekijä. Yritys tarjoaa hiustenleikkuupalvelua korvausta vastaan.

Omistajuus:

Henkilö X omistaa kokonaan yrityksen Oy Parturi Ab. Koska hän omistaa sen kokonaan, kyseessä ei ole jaettu omistajuus. Oy Parturi Ab on resurssien muodollinen omistaja. Resursseista sosiaalinen pääoma ja kulttuurinen pääoma ovat kuitenkin persoonasidonnaisia eli ne henkilöityvät henkilöön X eikä niitä jäisi yritykseen ilman henkilöä X. Ilman henkilöä X yritys muodostuisi vain taloudellisista resursseista. Verrattuna case 1 tapaukseen, voidaan todeta, että yritys on yksityisyrittäjyyden omistajuuden kannalta muodollisuus.

Päämieheys:

Hän työskentelee yksin kokonaan omistamalleen yritykselle, jolloin tapauksessa ei ole päämieheyttä.

Resurssit:

Taloudellinen pääoma: sakset, tuoli, peili, mahdollisesti tila

Sosiaalinen pääoma: asiakaskunta

Kulttuurinen pääoma: parturin taito (osaaminen)

Valta:

Henkilöllä X täysi valta päättää yrityksen Oy Parturi Ab asioista.

Case 3 "PÄÄMIEHEYDEN PERUSMUOTO"

Henkilö X omistaa 100%:sti yrityksen Oy Parturi Ab:n. Oy Parturi Ab:lla on yksi työntekijä, henkilö Y, joka vastaa yrityksen toiminnasta. Yritys tarjoaa hiustenleikkuupalvelua korvausta vastaan.

Omistajuus:

Henkilö X omistaa kokonaan yrityksen Oy Parturi Ab. Koska hän omistaa sen kokonaan, kyseessä ei ole jaettu omistajuus. Oy Parturi Ab on resurssien muodollinen omistaja. Resursseista sosiaalinen pääoma ja kulttuurinen pääoma eivät tässä tapauksessa ole persoonasidonnaisia eli ne eivät henkilöidy henkilöön X. Sosiaalinen pääoma kuten asiakassuhteet voivat olla joko 1) henkilön X, tai 2) henkilön Y, TAI 3) heidän molempien, omaisuutta. Kulttuurinen pääoma on henkilön Y omaisuutta, mikäli oletetaan, että henkilö X ei omaa parturitaitoja. Taloudellinen pääoma on voidaan katsoa yrityksen omaisuudeksi, johon henkilöllä X on välillinen omistusoikeus 100%:sti omistamansa yrityksen kautta.

Päämieheys:

Henkilö X on päämies ja henkilö Y hänen agentti. Henkilö Y myy henkilölle X sosiaalista ja kulttuurista pääomaansa korvausta vastaan (palkka). Henkilö X voi halutessaan vaihtaa henkilön Y toiseen henkilöön tarvitsemiensa pääomatarpeiden mukaan. Verrattuna case 2 tapaukseen, voidaan todeta, että muodollinen omistajuus mahdollistaa päämies-agentti-suhteen syntymisen.

Resurssit:

Taloudellinen pääoma: sakset, tuoli, peili, mahdollisesti tila. Yritys Oy Parturi Ab:n omaisuutta.

Sosiaalinen pääoma: asiakaskunta. Henkilön X tai Y tai molempien omaisuutta.

Kulttuurinen pääoma: parturin taito (osaaminen). Henkilön Y omaisuutta.

Valta:

Henkilöllä X täysi valta päättää yrityksen Oy Parturi Ab asioista. Hän voi valtuuttaa henkilön Y käyttämään valtaa puolestaan, mutta lopullinen päätösvalta on puhtaasti henkilö X:llä.

Case 4 "JAETUN OMISTAJUUDEN PERUSMUOTO"

Henkilö X ja henkilö Y omistavat yhdessä (50% ja 50%) Oy Parturi Ab:n. He molemmat työskentelevät yrityksessä. Yritys tarjoaa hiustenleikkuupalvelua korvausta vastaan.

Omistajuus:

Henkilö X ja Y omistavat yrityksen Oy Parturi Ab puoliksi. Kyseessä on jaettu omistajuus. Oy Parturi Ab on resurssien muodollinen omistaja. Resursseista sosiaalinen pääoma ja kulttuurinen pääoma voivat olla joko 1) henkilön X tai 2) henkilön Y, tai 3) heidän molempien omaisuutta. Yhtiön taloudellinen pääoma on kokonaisuus ja se jakautuu omistajien omistussuhteessa eli tässä tapauksessa 50/50. Taloudellisen pääoman käsitteleminen kokonaisuutena tarkoittaa sitä, että henkilö X ei voi katsoa tiettyä tuolia itselleen kuuluvaksi ja toista tuolia henkilölle Y kuuluvaksi vaan molemmilla on oikeus omistusosuuttaan vastaavaan osuuteen kokonaisuuden arvosta.

Molempien henkilöiden 50% omistus Oy Parturi Ab:sta oikeuttaa heidät omistusosuuttaan vastaavaan määrään yrityksen tuotosta ja varallisuudesta. Jotta yhteisomistuksessa kumpikaan osapuoli ei hyötyisi toisen kustannuksella, tarkoittaisi tämä sitä, että molempien henkilöiden yritykseen tuomien pääomien arvot tulisi olla yhtä suuret. Taloudellisen pääoman osalta tämä tarkoittaisi sitä, että molemmat sijoittavat alkuvaiheessa yritykseen yhtä suuren summan, jolla hankitaan tarvittavat taloudelliset resurssit (tuolit, sakset jne). Sosiaalisen pääoman osalta tämä tarkoittaisi esimerkiksi sitä, että molempien osuus asiakaskunnasta ja sen muodostumisesta olisi yhtä suuri ja kulttuurisen pääoman osalta sitä, että molemmilla henkilöillä olisi parturin ammattitaito ja molempien työ tuottaisi saman tuloksen (esim. työmäärä, tehokkuus, työtehtävät jne).

Tasapainotettavaa tulee siinä tapauksessa, että henkilöiden yritykseen tuomat pääomat eroavat merkittävästi toisistaan. Miten tasapainotetaan tilanne, jossa henkilö X sijoittaa 80% taloudellisesta pääomasta, hänen osuutensa sosiaalisesta pääomasta (esim. asiakaskunnasta) on 30% ja hän työskentelee vain kolmena päivänä viikossa vastaten 25% kultturisesta pääomasta. Henkilön Y vastaavat luvut tässä tapauksessa ovat 20% taloudellisesta, 70% sosiaalisesta ja 75% kulttuurisesta pääomasta. Ratkaisun löytäminen pääomien väliseen tasapainotusongelmaan edellyttää eri pääoman muotojen saattamista yhteismitalliseksi numeeriseen muotoon. Yksinkertaisin ratkaisu lienee muuttaa eri pääomat taloudelliseksi pääomaksi ja käyttää mittarina rahaa.

Oletetaan, että yhtiö tekee tilikaudella 10 000e voittoa. Tulisiko voitto jakaa suhteessa 50/50 vai jossain muussa suhteessa? Voidaan todeta, että yrityksestä voi jakaa omistajille vain taloudellista pääomaa. Yritys ei voi jakaa omistajilleen sosiaalista tai kultturista pääomaa. Tämä johtaa siihen, että yrityksessä on pystyttävä määrittämään taloudelliset arvot eri pääomien muodoille, jotta eri pääomien tuotto voidaan jakaa oikeudenmukaisesti pääomien omistajille. Esimerkkitapauksessa se tarkoittaisi sitä, että Oy Parturi Ab:n omistajat sopivat keskenään esimerkiksi sidotun pääoman tuotosta, työtunnin hinnasta sekä asiakkuuksien jakautumisesta.

Päämieheys:

Sekä henkilö X että henkilö Y ovat omistajia ja työskentelevät itse yrityksessä. Tällöin kyseessä ei ole päämieheyttä eli päämies-agentti-suhdetta.

Resurssit:

Taloudellinen pääoma: sakset, tuoli, peili, mahdollisesti tila. Yritys Oy Parturi Ab:n omaisuutta. Osakkailla välillinen oikeus omistusoikeuttaan vastaavaan osaan taloudellisesta pääomasta.

Sosiaalinen pääoma: asiakaskunta. Henkilön X tai Y tai molempien omaisuutta, joka on tuotu yrityksen Oy Parturi Ab käyttöön.

Kulttuurinen pääoma: parturin taito (osaaminen). Henkilön X tai Y tai molempien omaisuutta, joka on tuotu yrityksen Oy Parturi Ab käyttöön.

Valta:

Sekä henkilöllä X että henkilöllä Y on 50% Oy Parturi Ab:n äänivallasta. Erimielisyystilanteessa nämä äänivallat kumoavat toisensa ja syntyy pattitilanne. Voidaan todeta, että tasapuolisessa yhteisomistajuudessa, kummallakaan osapuolella ei ole omistajavaltaa, koska valta syntyy suhteesta vastapuolen vastaavaan valtaan. Tässä tapauksessa erotus on nolla.

Case 5 "JAETTU OMISTAJUUS JA JAETTU PÄÄMIEHEYS"

Henkilö X ja henkilö Y omistavat yhdessä (50% ja 50%) Oy Parturi Ab:n. Heistä kumpikaan ei työskentele yrityksessä vaan henkilö Z vastaa yrityksen toiminnasta. Yritys tarjoaa hiustenleikkuupalvelua korvausta vastaan.

Omistajuus:

Henkilö X ja Y omistavat yrityksen Oy Parturi Ab puoliksi. Kyseessä on jaettu omistajuus. Oy Parturi Ab on resurssien muodollinen omistaja. Resursseista sosiaalinen pääoma ja kulttuurinen pääoma voivat olla joko 1) henkilön X tai 2) henkilön Y, tai 3) henkilön Z tai 4) heidän kaikkien tai heidän yhdistelmien omaisuutta. Yhtiön taloudellinen pääoma on kokonaisuus ja se jakautuu omistajien omistussuhteessa eli tässä tapauksessa 50/50.

Molempien henkilöiden 50% omistus Oy Parturi Ab:sta oikeuttaa heidät omistusosuuttaan vastaavaan määrään yrityksen tuotosta ja varallisuudesta. Jos henkilöt X ja Y eivät osallistu yrityksen operatiiviseen toimintaan, voidaan heitä kutsua pääomasijoittajiksi. Omistajat X ja Y antavat taloudellisen pääoman yrityksen käyttöön (tase), jota hyödyntämällä henkilö Z tuottaa omistajille maksimaalisen tuoton (tuloslaskelma). Mikäli henkilöillä X tai Y on osuutta yhtiön sosiaaliseen tai kulttuuriseen pääomaan, on omistajien sovittava keskenään tästä pääomasta sen omistajalle maksettava korvaus.

Päämieheys:

Sekä henkilö X että henkilö Y ovat omistajia, mutta eivät työskentele yrityksessä. Henkilö Z vastaa yrityksen toiminnasta. Tällöin henkilöt X ja Y ovat päämiehiä ja henkilö Z agentti. Kyseessä on jaettu päämieheys.

Resurssit:

Taloudellinen pääoma: sakset, tuoli, peili, mahdollisesti tila. Yritys Oy Parturi Ab:n omaisuutta. Osakkailla välillinen oikeus omistusoikeuttaan vastaavaan osaan taloudellisesta pääomasta.

Sosiaalinen pääoma: asiakaskunta. Henkilön X tai Y tai Z tai heidän yhdistelmän omaisuutta, joka on tuotu yrityksen Oy Parturi Ab käyttöön. Lähtökohtaisesti Z:n.

Kulttuurinen pääoma: parturin taito (osaaminen). Henkilön X tai Y tai Z tai heidän yhdistelmän omaisuutta, joka on tuotu yrityksen Oy Parturi Ab käyttöön. Lähtökohtaisesti Z:n.

Valta:

Sekä henkilöllä X että henkilöllä Y on 50% Oy Parturi Ab:n äänivallasta. Erimielisyystilanteessa nämä äänivallat kumoavat toisensa ja syntyy pattitilanne. Jaetussa päämieheydessä sekä henkilö X että henkilö Y ovat lähtökohtaisesti henkilön Z esimiehiä ja molemmat heistä voi käyttää määräysvaltaa suhteessa Z:aan, ellei toisin ole sovittu.

Yhtiön ylin päättävä elin on yhtiökokous. Yhtiökokouksessa omistajat valitsevat yhtiölle hallituksen, joka vastaa toimitusjohtajan nimittämisestä, valvonnasta ja erottamisesta. Oletetaan, että henkilö X (50%) ja Y (50%) päättävät yhtiökokouksessa, että he muodostavat yhdessä yhtiön hallituksen. Kumpi on hallituksen puheenjohtaja? Yksimielisyyden puuttuessa ollaan pattitilanteessa. Henkilö X käskee agentin Z tilaamaan Wella-shampoota ja henkilö Y Lorealia. Kumpaa agentti Z tottelee?

Kuten edellä todettu, tasapuolisessa yhteisomistajuudessa, kummallakaan osapuolella ei ole omistajavaltaa, koska valta syntyy suhteesta vastapuolen vastaavaan valtaan. Tämä vaikuttaa läpi koko yrityksen johtamisketjun aina yhtiökokouksesta hallitukseen sekä operatiiviseen toimintaan.

Case 6 "JAETTU OMISTAJUUS - KOLMEN KIMPPA"

Henkilöt X, Y ja Z omistavat yhdessä (jokainen 1/3) Oy IT Ab:n. He kaikki työskentelevät yrityksessä siten, että X on koodaaja, Y on myyjä ja Z on asiakastuki. Yhtiö tarjoaa softaratkaisuja pk-yrityksille.

Omistajuus:

Henkilöt X, Y ja Z omistavat yrityksen Oy IT Ab kolmistaan tasaosuuksin. Kyseessä on jaettu omistajuus. Oy IT Ab on resurssien muodollinen omistaja. Resursseista sosiaalinen pääoma ja kulttuurinen pääoma voivat olla joko 1) henkilön X tai 2) henkilön Y, tai 3) henkilön Z tai 4) heidän kaikkien tai heidän yhdistelmien omaisuutta. Yhtiön taloudellinen pääoma on kokonaisuus ja se jakautuu omistajien omistussuhteessa eli tässä tapauksessa 1/3.

Kunkin kolmen henkilön 1/3 omistus Oy IT Ab:sta oikeuttaa heidät omistusosuuttaan vastaavaan määrään yrityksen tuotosta ja varallisuudesta. Kuten kahden omistajan tapauksessa, myös kolmen omistajan tapauksessa on löydettävä mittari ja tasapaino eri pääomien välille ja niistä maksettavista korvauksista.

Oletetaan, että henkilöt sijoittavat alussa kukin 3000 euroa taloudellista pääomaa, sosiaalinen pääoma heillä on yhteinen ja kulttuurinen pääoma sovitaan siten, että kukin antaa yhtiölle kaikkensa, jokaisella maksetaan nimellinen palkka 1500e/kk ja muutoin pyritään kerryttämään yhtiöön tuottoa.

Omistusosuuden luovutus on myös aihe, josta tulisi sopia. Yhtiökumppanit voivat sopia, että yhden omistajan luopuessa muilla tai yhtiöllä on etuosto-oikeus tiettyyn sovittuun hintaan. Tällä estetään osuuden myyminen ulkopuoliselle.

Päämieheys:

Henkilöt X, Y ja Z ovat omistajia tasasuhteessa, he kaikki työskentelevät yrityksessä ja vastaavat yhdessä sen toiminnasta. Lähtökohtaisesti tapauksessa ei ole päämieheyttä.

Resurssit:

Taloudellinen pääoma: koneet, mahdollisesti tila. Yritys Oy IT Ab:n omaisuutta. Osakkailla välillinen oikeus omistusoikeuttaan vastaavaan osaan taloudellisesta pääomasta.

Sosiaalinen pääoma: asiakaskunta ja sidoryhmät (verkostot). Henkilön X tai Y tai Z tai heidän yhdistelmän omaisuutta, joka on tuotu yrityksen Oy IT Ab käyttöön.

Kulttuurinen pääoma: jakautunut eli X omistaa koodaamisen taidon, Y omistaa myymisen taidon ja Z omistaa taidon auttaa asiakkaita.

Valta:

Jokaisella henkilöllä on 1/3 osuus Oy IT Ab:n äänivallasta. Yhtiön ylin päättävä elin on yhtiökokous. Yhtiökokouksessa omistajat valitsevat yhtiölle hallituksen, joka vastaa toimitusjohtajan nimittämisestä, valvonnasta ja erottamisesta. Hyvänä aikana asiat sujuvat yhteisymmärryksessä ilman ongelmia, mutta erimielisyyksien ilmaantuessa tilanne johtaa kaksi vastaan yksi-valtapeliin.

Oletetaan, että henkilö X (1/3) ja Y (1/3) päättävät yhtiökokouksessa, että he muodostavat yhdessä yhtiön hallituksen ja Z jätetään ulkopuolelle. Hallituksessa he päättävät, että henkilön Z asiakastyöstä saama korvaus on liian korkea ja hän on muutenkin laiska kaveri, joten sitä pienennetään 500e/kk. Mitä henkilö Z voi tässä tilanteessa tehdä? Voidaan todeta, että lähtökohtaisesti kaksi vastaan yksi tilanteessa, vähemmistö on heikoilla.

Toiseksi voidaan olettaa tapaus, että kilpailija Oy Software Ab on havainnut henkilön X huippukoodariksi ja haluaa ostaa hänet ulos yrityksestä 6000e/kk työtarjouksella. Henkilön X koodaamisen taito on kriittinen Oy IT Ab:lle. Mitä henkilöt Y ja Z voivat tehdä? Esimerkin pohjalta voidaan todeta että, on myös tapauksia, joissa vähemmistöllä on tosiasiallinen valta yrityksessä.

Case 7 "JAETTU OMISTAJUUS JA JAETTU PÄÄMIEHEYS - USEAMPI MOLEMPIA"

Yhtiöllä Oy IT Ab on X omistajaa (X=mikä tahansa luku neljästä ylöspäin). Osa omistajista työskentelee yrityksessä ja osa ei. Yhtiöllä on ulkopuolinen toimitusjohtaja, joka vastaa yhtiön operatiivisesta toiminnasta. Yhtiö tarjoaa softaratkaisuja kuluttajille ja pk-yrityksille.

Omistajuus:

Yhtiön Oy IT Ab omistus on jakaantunut X:lle omistajalle siten, että omistajien omistusosuudet ovat erisuuruisia. Kyseessä on jaettu omistajuus.

Oy IT Ab on resurssien muodollinen omistaja. Resursseista sosiaalinen pääoma ja kulttuurinen pääoma ovat hajautuneet usealle henkilölle ja taloudellinen pääoma jakautuu omistajien omistusosuuksien mukaan. Jokaisella osakkeenomistajalla on oikeus omistusosuuttaan vastaavaan määrään yrityksen tuotosta ja varallisuudesta.

Omistusosuus on vapaasti luovutettavissa ilman etuosto-oikeuksia kolmannelle osapuolelle.

Päämieheys:

Yhtiön omistajat eli X kappaletta ovat päämiehiä ja toimitusjohtaja on agentti. Kyseessä on jaettu päämieheys. Yhtiössä voi myös olla ei-omistavia tahoja hallituksessa (hallituksen ulkopuoliset jäsenet), jolloin he ovat päämiessuhteessa toimitusjohtajaan nähden, vaikka eivät yhtiötä omista. Toisaalta hallituksen ulkopuoliset jäsenet ovat agenttisuhteessa omistajiin nähden, koska he ovat omistajien edustajia hallituksessa. Voidaan todeta, että omistaja on aina päämies, mutta päämies ei aina ole omistaja.

Resurssit:

Taloudellinen pääoma: koneet, mahdollisesti tila. Yritys Oy IT Ab:n omaisuutta. Osakkailla välillinen oikeus omistusoikeuttaan vastaavaan osaan taloudellisesta pääomasta.

Sosiaalinen pääoma: asiakaskunta ja sidosryhmät (verkostot). Jakautunut laajasti useammalle henkilölle, joten yksittäisen henkilön omaisuutena merkitys vähäinen.

Kulttuurinen pääoma: jakautunut laajasti usealle henkilölle, joten yksittäisen henkilön omaisuutena merkitys vähäinen.

Valta:

Yhtiössä yksi osake vastaa yhtä ääntä. Tällöin kullakin omistajalla on omistusosuuttaan vastaava osuus Oy IT Ab:n äänivallasta. Yhtiön ylin päättävä elin on yhtiökokous. Yhtiökokouksessa omistajat valitsevat yhtiölle hallituksen, joka vastaa toimitusjohtajan nimittämisestä, valvonnasta ja erottamisesta.

Lähdetään liikkeelle tilanteessa, jossa X=4 eli yhtiöllä on neljä omistajaa. Oletetaan, että nämä jakaantuvat tasaisesti, jolloin kukin omistaa 25% osakkeista ja äänivallasta. Yhtiökokouksessa päätösvaihtoehdot ovat 4-0, 3-1 tai 2-2. Tilanteen mennessä 2-2 ollaan vastaavanlaisessa pattitilanteessa kuin kahden tasavertaisen omistajan tapauksessa. Samaan ongelmaan törmätään aina, kun omistajien määrä on parillinen ja omistukset jakautuvat tasasuhteessa. Voidaan siis todeta, että mikäli omistajien lukumäärä on parillinen ja omistukset jakautuvat tasasuhteessa, omistajien määrän kasvaessa päätösvaihtoehtojen määrä kasvaa, mutta aina on olemassa mahdollisuus tasatilanteesta. Tasatilanteen varalta tarvitaan siis ennalta sovittu ratkaisutapa, esimerkiksi arvonta.

Kun X=5 tai suurempi kuin viisi ja kun omistusosuudet eivät jakaudu tasaisesti, yhtiössä valtaa käyttää se taho, joka saa puolelleen enemmistön äänivallasta. Yhtiössä valtaa käyttävän ei tarvitse itse omistaa äänivallan enemmistöä vaan riittää, että hänellä on tarvittaessa yhtiökokouksessa enemmistö äänivallasta puolellaan. Tämä johtaa siihen, että yhtiössä voi olla kaksikerroksinen päämies-agenttisuhde, jossa ensimmäisessä kerroksessa omistajavaltaa käyttävä taho (esim. hallitus) toimii enemmistön muodostavan omistajaryhmittymien agenttina ja toisessa kerroksessa toimitusjohtaja toimii hallituksen agenttina.

JOHTOPÄÄTÖKSET

Ylläolevien esimerkkien pohjalta voimme vetää seuraavat johtopäätökset:

• Yritys on yksityisyrittäjyyden omistajuuden kannalta muodollisuus.
• Muodollinen omistajuus mahdollistaa päämies-agentti-suhteen syntymisen.
• Ratkaisun löytäminen pääomien väliseen tasapainotusongelmaan edellyttää eri pääoman muotojen saattamista yhteismitalliseksi numeeriseen muotoon. Yksinkertaisin ratkaisu lienee muuttaa eri pääomat taloudelliseksi pääomaksi ja käyttää mittarina rahaa.
• Yrityksestä voi jakaa omistajille vain taloudellista pääomaa. Yritys ei voi jakaa omistajilleen sosiaalista tai kultturista pääomaa. Tämä johtaa siihen, että yrityksessä on pystyttävä määrittämään taloudelliset arvot eri pääomien muodoille, jotta eri pääomien tuotto voidaan jakaa oikeudenmukaisesti pääomien omistajille.
• Tasapuolisessa yhteisomistajuudessa, kummallakaan osapuolella ei ole omistajavaltaa, koska valta syntyy suhteesta vastapuolen vastaavaan valtaan. Tämä vaikuttaa läpi koko yrityksen johtamisketjun aina yhtiökokouksesta hallitukseen sekä operatiiviseen toimintaan.
• Kolmen omistajan tilanteessa hyvänä aikana asiat sujuvat yhteisymmärryksessä ilman ongelmia, mutta erimielisyyksien ilmaantuessa tilanne johtaa kaksi vastaan yksi-valtapeliin. Lähtökohtaisesti kaksi vastaan yksi tilanteessa, vähemmistö on heikoilla, mutta on myös tapauksia, joissa vähemmistöllä on tosiasiallinen valta yrityksessä.
• Omistaja on aina päämies, mutta päämies ei aina ole omistaja.
• Mikäli omistajien lukumäärä on parillinen ja omistukset jakautuvat tasasuhteessa, omistajien määrän kasvaessa päätösvaihtoehtojen määrä kasvaa, mutta aina on olemassa mahdollisuus tasatilanteesta. Tasatilanteen varalta tarvitaan siis ennalta sovittu ratkaisutapa, esimerkiksi arvonta.
• Kun X=5 tai suurempi kuin viisi ja kun omistusosuudet eivät jakaudu tasaisesti, yhtiössä valtaa käyttää se taho, joka saa puolelleen enemmistön äänivallasta. Yhtiössä valtaa käyttävän ei tarvitse itse omistaa äänivallan enemmistöä vaan riittää, että hänellä on tarvittaessa yhtiökokouksessa enemmistö äänivallasta puolellaan. Tämä johtaa siihen, että yhtiössä voi olla kaksikerroksinen päämies-agenttisuhde, jossa ensimmäisessä kerroksessa omistajavaltaa käyttävä taho (esim. hallitus) toimii enemmistön muodostavan omistajaryhmittymien agenttina ja toisessa kerroksessa toimitusjohtaja toimii hallituksen agenttina.
• Omistajavaltaa käyttävä taho voi toimia samanaikaisesti sekä päämiehenä yhtiön toimivalle johdolle että agenttina muihin omistajiin nähden.
• Omistajien lukumäärällä on merkitystä omistajavallan käyttöön yrityksessä. Omistajuuden jakautuminen tasapuolisesti vähentää omistajavallan käyttöä ja kasvattaa toimivan johdon vapautta.
• Muodollisen omistajuuden ja omistajavallan käytön eriyttäminen mahdollistaa yhtiön omistajaosaamisen laajentamisen esimerkiksi ulkopuolisilla hallituksen jäsenillä tai omistajavallan käyttöön erikoistuneilla tahoilla kuten hallinnointiyhtiöllä, kanssayrittäjällä tai osaamissijoittajalla. Näiden asema on toimia omistajien agentteina.

Ownership Society

"...if you own something, you have a vital stake in the future of our country. The more ownership there is in America, the more vitality there is in America, and the more people have a vital stake in the future of this country." - President George W. Bush, June 17, 2004

Jos olisin amerikkalainen, olisin republikaani. Toisin kuin valtaosalle eurooppalaisista, minulle George W. Bush on mieluisampi presidentti kuin Barack Obama. USA:n presidentti ei voi olla Nobelin retoriikkapalkinnolla nuoleskeltu NATO - No Action, Talk Only vaan hänen tärkein tehtävänsä on koota hallinto, joka löytää ratkaisut kansakunnan ongelmiin. Tässä uskon Bushin hallinnon päihittävän Obaman. Yksi Bushin aikakauden hienoimpia ajatuksia oli pyrkimys Ownership Societyn luomiseen, jossa omistajuutta lisäämällä kasvatetaan ihmisten vastuuta omasta elämästään ja siten kohotetaan kansakunnan hyvinvointia.

"We're creating... an ownership society in this country, where more Americans than ever will be able to open up their door where they live and say, welcome to my house, welcome to my piece of property." - President George W. Bush, October 2004.

Mistä Onwership Societyssa on siten kyse? Cato Instituten mukaan:

"Ownership society is a slogan for a model of society promoted by former United States President George W. Bush. It takes as lead values personal responsibility, economic liberty, and the owning of property. The ownership society discussed by Bush also extends to certain proposals of specific models of health care and social security.

Individuals are empowered by freeing them from dependence on government handouts and making them owners instead, in control of their own lives and destinies. In the ownership society, patients control their own health care, parents control their own children's education, and workers control their retirement savings."

Bushin Ownership Society on sitä politiikan retoriikkaa, jota toivoisin kuulevan myös Suomessa. Kyse on ennen kaikkea asioiden omistajuudesta, vastuunkannosta ja siitä, kuka päättää asioista. Valitettavasti yleisessä poliittisessa kulttuurissa ihmiset ovat ulkoistaneet itsensä omia asioita koskevasta päätöksenteosta. Päätöksen tekee hänen puolestaan joku muu, joku jota on vaikea saattaa vastuuseen. Usein tämä tarkoittaa persoonatonta virkamiestä.

Ownership societyssa sen sijaan lähdetään siitä, että ihmiset itse päättävät omista asioistaan. Ihmiset omistavat omat asiansa, jolloin heillä on lähtökohtaisesti paras osaaminen ja intressi niiden hoitamiseen parhaalla mahdollisella tavalla. Sen sijaan, että kysyttäisiin, mitä valtio voi minulle antaa tai mitä minä voin antaa valtiolle, oikea kysymys olisi, mitä minä voin tehdä itse, jotta en tarvitse valtiota?

Omistajuuden lisääminen yhteiskunnassa kasvattaisi ihmisten omaa päätösvaltaa omista asioistaan. Minun arvomaailmassani tämä olisi kannatettava kehitys. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että julkisen sektorin roolia pienennettäisiin, veroja alennettaisiin, toimintoja yksityistettäisiin ja palvelumalleja monipuolistettaisiin. Tulen jatkossa blogissani käsittelemään tarkemmin näitä yhteiskunnan osa-alueita, joissa omistajuutta lisäämällä voitaisiin kasvattaa ihmisten omaa päätösvaltaa, vastuuntunnetta omista valinnoista ja kansakunnan hyvinvointia. Kaikkien arvomaailmaan tämä ajattelumalli ei istu. Obaman mukaan:

"George Bush called this the ownership society, but what he really meant was 'you're-on-your-own' society." - Barack Obama, 2008

Linkit

http://en.wikipedia.org/wiki/Ownership_society

http://georgewbush-whitehouse.archives.gov/news/releases/2004/08/20040809-9.html

Suomen parhaat sijoituskirjat

Sarja suomalaisten sijoituskirjojen arvioinneista saapuu nyt päätökseen, joten on aika tehdä yhteenvetoa. Tarkastelun alla oli yhteensä kymmenen kirjaa, jotka valittiin subjektiivisesti niiden kiinnostavuuden ja saatavuuden perusteella. Tämän tarkastelun ulkopuolelle jäi varmasti mielenkiintoisia opuksia, mutta tälläkin kokoelmalla saa melko kattavan kuvan suomalaisesta sijoituskirjallisuudesta. Kuulen myös mielelläni vinkkejä uusista tai muuten tarkastelun ulkopuolelle jääneistä ansiokkaista sijoituskirjoista.

Sijoituskirjojen kirjoittajat voi jakaa selvästi kolmeen eri koulukuntaan. Ensinnäkin on toimittajataustaiset kirjoittajat, jotka pääsääntöisesti keskittyvät alan yleisteosten tekemiseen. Tähän luokkaan lasken erityisesti Karo Hämäläisen ja osittain Henri Elo. Toisen koulukunnan muodostaa akateemiset kirjoittajat, jotka pyrkivät selittämään rahoitusalan teoriaa yleispätevästi käytännön esimerkein. Tässä lajissa erinomaisesti on onnistunut professori Vesa Puttonen. Kolmas koulukunta on käytännön konkarit, jotka ovat hankkineet kannuksensa kentällä ja jakavat näitä kokemuksiaan pienemmille sijoittajille. Tähän koulukuntaan kuuluvat ennen kaikkea Seppo Saario, Kim Lindström ja Erkki Sinkko.

Jos pitäisi lukea yksi suomalainen sijoituskirja, suosittelisin Seppo Saarion teosta Miten sijoitan pörssiosakkeisiin. Siinä on kaikki oleellinen sijoittamisesta yksissä kansissa. Aivan vasta-alkajalle suositeltavimpia vaihtoehtoja ovat Karo Hämäläisen tai Vesa Puttosen ja Tero Kivisaaren teokset. Kim Lindströmin teoksiin kannattaa tutustua vasta, kun sijoittamisen alkeet alkavat olla hallussa. Henri Elon teosta voi suosittelen vain asiaan vihkiytyneille ja Erkki Sinkon vanhoja teoksia pörssin historiasta kiinnostuneille.

Suomen parhaat sijoituskirjat

Kirjoja on vaikea laittaa paremmuusjärjestykseen, koska niiden kohderyhmä ja tyyli saattavat poiketa merkittävästi toisistaan. Olen kuitenkin ottanut vapauden ja päätynyt oheiseen listaukseen Suomen parhaista sijoituskirjoista. Kunkin kirjan kohdalta löytyy linkki kyseiseen arvostelutekstiin.

1. Seppo Saario, Miten sijoitan pörssiosakkeisiin?

2. Kim Lindström, Vaurastu arvo-osakkeilla

3. Kim Lindström, Menesty osakesijoittajana

4. Vesa Puttonen ja Tero Kivisaari, Vaurastuminen - varteenotettava vaihtoehto

5. Vesa Puttonen ja Tero Kivisaari, Mitä missä miljoona

6. Henri Elo, Helmet ja kuplat

7. Karo Hämäläinen, Sijoittajan käsikirja

8. Karo Hämäläinen, Osakesijoittajan opas

9. Erkki Sinkko, Lyhyt kirja rikastumisesta ja Sihtauksia

Seuraavana sarjana käsiteltäviksi ja arvosteltaviksi otan suomalaiset hallitustyöskentelykirjat. Vinkkejä hyvistä hallitustyöskentelykirjoista otetaan vastaan.

Miten sijoitan pörssiosakkeisiin?

Suomalaisten sijoituskirjojen sarjassa toistaiseksi viimeisimpänä teoksena analysoidaan sijoittajalegenda Seppo Saarion sijoitusraamattu Miten sijoitan pörssiosakkeisiin. Saarion kirja on klassikko, kenties tunnetuin suomalainen sijoituskirja ja siitä on otettu useita uusintapainoksia ja -vedoksia julkistamisen jälkeen. Kirja on "The sijoituskirja".

Jos pitäisi suositella yhtä suomalaista sijoituskirjaa luettavaksi, se olisi Saarion teos. Kirja on kattava, monipuolinen, syvällinen, uskottava, opettavainen ja kiinnostusta herättävä. Tämän kirjan luettua suhtautuminen sijoittamiseen ei vain voi olla enää entisellään. Saarion näkemykset ovat niin perusteltuja ja vankkoja, että vaatii melkoista itsetuntoa ohittaa ne olankohautuksella.

Saario kertoo kirjassaan ensinnäkin sijoitusten ajoituksesta. Hänen mukaansa markkinoilla kannattaa olla aina eli ostot kannattaa hajauttaa ajan suhteen tasaisesti. Markkinoilla ilmenee ajan suhteen anomalioita, kuten kuukausi ja päiväilmiöitä, joita sijoittajan kannattaa toki yrittää hyödyntää, mutta päälinjana on tärkeä ostaa tasaisesti ja hajauttaa siten suhdanneriskiä.

Toiseksi Saario käy läpi osakkeiden arvonmuodostumista. Hänen pääteesinsä on, että vain osingonjaon kasvu kohottaa osakkeen arvoa pitkällä aikavälillä. Punnittaessa valintaa kasvu- ja arvo-osakkeiden välillä Saario ei ota selkeää kantaa jomman kumman vaihtoehdon puolesta, mutta toteaa, että pitkäaikaiset sijoitukset kannattaa tehdä arvo-yhtiöihin. Saario suosittaa myös kiinnittämään huomiota alhaisen yksikköhinnan osakkeisiin eli senttiosakkeisiin, jotka tarjoavat hyviä mahdollisuuksia sijoituksena arvon kasvattamiseksi. Senttiosakkeiden huomioiminen osoittaa hyvin Saarion laaja-alaisuuden, sillä varsin moni sijoituskirja keskittyy tarkastelemaan vain päälistan suurimpia yhtiöitä unohtaen pörssin pienemmät, mutta usein varsin tuottoisat osakkeet.

Saario esittelee myös vaihtoehtoisia sijoituskohteita, kuten rahastoja, indeksiosuuksia sekä sijoittamista Suomen ulkopuolisiin pörsseihin. Kiteyttäen voisi sanoa, että Saario pitää näitä hyvinä lisinä ja hajautuskeinoina erityisesti edistyneemmille osakesijoittajille. Suursijoittajiksi suunnitteleville Saariolla on esittää kolme avainsanaa: rohkeus, kärsivällisyys ja hintatietoisuus.

Saarion kirjan todellinen timantti on kuitenkin lopussa esitettävä 100 ikivihreää pörssivihjettä. Lista on yksinkertaisesti paras näkemäni ohje sijoitusperiaatteiksi. Lista on niin hyvä, että ainakin itselleni se on muodostunut toistuvaksi muistilistaksi, jonka luen lähes kuukausittain. Tämän listan sisäistämällä olisi syvällä sisällä sijoittamisen maailmassa. Siksi siihen palaamista ja sen säännöllistä tankkaamista voin suositella lämpimästi. Olisi epäoikeudenmukaista kirjan kirjoittajaa kohtaan julkaista koko lista tässä, joten ohessa poimittuna kymmenen ensimmäistä kohtaa kattavalta listalta.

10/100 ikivihreää pörssivihjettä

1. Pörssiosakkeet ovat pitkällä aikavälillä olleet tuottavin sijoitusvaihtoehto

2. Kasvava osingonjako on osakkeen arvonnousun peruste

3. Jos todella haluat vaurastua pörssiosakkeilla, tarvitset voitontahtoa ja osaamista

4. Laadi sijoitusperiaatteet ja toimi kurinalaisesti niiden mukaan

5. Painota sijoitusstrategiaasi ikäsi ja luonteesi mukaan

6. Riski: älä milloinkaan sijoita yhteen osakkeeseen enempää rahaa kuin sinulla on varaa hävitä

7. Riskiä alennetaan hajauttamalla sijoituksia

8. Likviditeettiriski on osa kokonaisriskiä

9. Osta, älä myy

10. Ajoituksen merkitystä alennetaan hajauttamalla pörssikaupat pitkälle aikavälille

Rahapeli - pelipöydässä Kai Mäkelä

Kai Mäkelä on yrittäjä, sijoittaja, yrittäjäsijoittaja, aktiivinen sijoittaja, omistaja, self-made miljonääri, nurkanvaltaaja, markkinatalouden apostoli ja työnarkomaani. Muun muassa näillä termeillä Kari Uoti kuvaa Kai Mäkelää teoksessa Rahapeli - pelipöydässä Kai Mäkelä.

Kai Mäkelän tietävät nimeltä lähes kaikki suomalaista sijoitusalaa seuraavat ja suurimmalla osalla on myös hänestä mielipide - puolesta tai vastaan. Silti Kai Mäkelä ja hänen toimintansa on uskoakseni jäänyt monelle vieraaksi. Tässä suhteessa Kari Uotin kirjoittama elämänkerta on omiaan tuomaan yhden näkemyksen risririitaiseen persoonaan. Kai Mäkelän osuus teoksessa rajoittuu esipuheeseen, jossa hän kiteyttää toimintafilosofiansa seuraavasti:

"Yrittäminen ei ole rahanhimoa vaan elämäntapa, jonka onnistuminen mitataan sekä rahalla että yritystoiminnan vaikutuksilla ihmisten elämään. Raha on yksinkertainen mittari, tyytyväiset ihmiset työssään on mittareista tärkein."

Mäkelän persoonasta

Uotin mukaan Mäkelän elämän keskipiste on työ ja siinä onnistuminen. Mäkelä hemmottelee itseään tekemällä käsittämättömän paljon töitä. Alun perin Mäkelä on yrittäjä, joka myi 80-luvulla yrityksensä Pakastetalo Oy:n ja sai siitä alkupääoman yrityskauppauralleen. Yrittäjyys ja hands-on asenne kuvaavatkin hyvin Mäkelän suhtautumista sijoituskohteisiinsa.

Toinen kirjan pohjalta havaittava piirre on se, että Mäkelällä on kapea luottohenkilöiden piiri, jonka kanssa sijoituscaseja hoidetaan. Uotin mukaan Mäkelällä on kaikissa hankkeissaan aina vastuuhenkilö, toimitusjohtaja, joka vastaa kustakin sijoituksesta tai projektista. Mäkelän oma rooli on olla vastuuhenkilön tukena, joskus näkyvästi joskus taustalla. Yhdessä asiassa Mäkelä on kuitenkin johdonmukaisen tiukka: yhtiöiden piti tulla toimeen omillaan ja kaikki ylimääräinen puristettiin yhtiöistä omistajille. Omistajat päättivät, mitä rahoillaan tekisivät, ei yhtiöiden toimiva johto.

Kolmas havaittava piirre on kyky kulkea vastavirtaan ja ottaa henkilökohtaista riskiä. Tämä korostuu lähes kaikissa Mäkelän sijoituksissa, mutta erityisesti Saunalahdessa. Uotin mukaan: "Saunalahdessa kun kaikki muut olivat myymässä, ryhtyi Mäkelä ostamaan. Kun yhtiö ilmoitti hakevansa itsensä saneeraukseen, Mäkelä painoi ostokaasua. Hän otti riskin saneerauksen epäonnistumisesta ja sai osakkeet halvalla, jälkikäteen arvioituna lähes ilmaiseksi. Osakesijoittamisessa tili tehdään ostovaiheessa. Mäkelän tapauksessa tilin päälle pursotettiin kermavaahtoa vielä myyntihetkellä."

Mäkelän sijoitusfilosofiasta

Sijoittamisen kultainen sääntö suuri riski, suuri tuotto-odotus, pieni riski, pieni tuotto-odotus on Mäkelän mukaan rikottavissa. Tämä on mahdollista ottamalla itse vastuu liiketoiminnasta ja tekemällä siitä hyvä. Kyse on liikemiestaidosta, joka on eri asia kuin sijoittajaosaaminen. Buffetin kuuluisa kiteytys kuuluu: "I'm a better investor because I'm a business man and I'm a better business man because I'm an investor". Mäkelän mukaan liikemies on monesti myös hyvä sijoittaja, mutta hyvä sijoittaja on harvoin hyvä, kädet savessa puurtava liikemies. Tästä aiheesta Mäkelä kirjoitti myös pro gradunsa 1995, joka löytyy enteellisesti ostikolla "Yrityskaupan toteuttaminen pienellä riskillä ja suurella tuotto-odotuksella".

Uoti esittelee Mäkelän sijoitusteesit yksinkertaisesti ja kattavasti:

"Osta halvalla ja myy kalliilla, ei se sen kummallisempaa ole. Omistamisen alun ja lopun välisenä aikana kehitä yhtiön liiketoimintaa: pidä kulut säälimättömästi kurissa ja nosta myytävän tuotteen ja /tai palvelun hintaa aina asiakkaan kipurajaan asti. Rauhoita turha kilpailu liittoutumalla keskeisten toimijoiden kanssa. Älä käytä velkarahoitusta, vaan investoi ainoastaan omalla rahalla. Palauta omistajille ylimääräiset rahat, joita investointeihin ei tarvita. He voivat tehdä niillä mitä haluavat - lisätä omistustaan yhtiössä tai investoida muualle. Yhtiön taseen tulee pysyä tiukkana sekä hyvinä että huonoina aikoina."

Mäkelä metsästää hyvää liiketoimintaa, jota toimiva johto on hoitanut huonosti. Hän on valmis ottamaan johdon omaan haltuunsa ja istuttamaan johtoon oman miehensä. Mäkelä haluaa olla itse ohjaamassa toimintaa, kun hän sijoittaa yhtiöön rahojaan. Mäkelän ajattelumalli vastaa turn-around artist-ideaa. Mäkelä myy hyvät ja huonot yrityksensä ja muut omaisuuseränsä, jos ostaja on valmis maksamaan tarpeeksi. Mikään ei ole Mäkelälle niin pyhää, että siitä ei rahalla voisi luopua.

Taistelu omistajien oikeuksien puolesta

Uotin kuvauksen mukaan: "Suomi oli pankkikeskeinen maa. Pääomat makasivat pankeissa, jotka järjestelivät yritysten omistuksia omien intressiensä mukaan. Omistajat eivät määrätyillä toimialoilla päättäneet mistään, päätösvalta oli yhtiöiden toimivilla johdoilla, joiden omassa intresseissä asioita pitkälle hoidettiin. Lopullinen päätösvalta oli suurimpien liikepankkien johdolla."

Omistajavalta oli lukittu turvatoimenpiteillä pienen intressipiirin haltuun ja myrkkypillereiden käyttö osakkeenomistajan oikeuksien rajoituksena oli tyypillistä. Yleisiä myrkkypillereitä, joilla pönkitettiin valtaapitävän omistajajoukon asemaa olivat mm:

1) Lunastuslauseke, jonka avulla yhtiön hallitus kykeni estämään sellaisten uusien osakkeiden rekisteröimisen yhtiön osakas- ja osakerekisteriin, joita hallitus ei sinne halunnut.

2) Äänestysrajoituspykälä: yksi osakkeenomistaja sai käyttää ainostaan rajoitettua määrää (esim 5 %) yhtiöiden osakkeiden tuottamasta äänivallasta riippumatta siitä, kuinka paljon hänellä oli osakkeita. Tällä pyrittiin varmistamaan, että määräysvalta ei päädy yksiin tai harvoihin käsiin.

3) Suostumuslauseke: Hallituksella oli oikeus päättää rekisteröidäänkö osake yhtiön osakasluetteloon vai ei. Mikäli osaketta ei ole rekisteröity yhtiön osakasluetteloon, ei sillä voinut äänestää. Suostumuslausekkeella uudelta omistajalta oli mahdollisuus viedä äänioikeus, vaikka varallisuusoikeudet tälle jäivätkin. Osakas sai osinkonsa, mutta joutui äänivaltapaitsioon. Miljoonien markkojen sijoittajasta tuli enemmänkin lainanantaja suurella riskillä kuin osakkeenomistaja. Osakesijoittamisen ja omistamisen oleellisia elementtejä ovat ääni- ja varallisuusoikeudet yhdessä.

Mäkelän teesin mukaan "korkein päätösvalta yhtiössä kuuluu sen osakkeenomistajille eikä yhtiön toimivalle johdolle, jonka tehtävänä on toimia yrityksen ja sitä kautta omistajien etujen mukaisesti, ei omia etujaan ajaen." Hän otti vahvan näkemyksen pankkikeskeistä ja suojattua omistajuutta vastaan ja näki, että osakkeen arvo ei voi kehittyä vapaasti, jos osakkeeseen liittyvät luonnolliset oikeudet on kahlittu keinotekoisesti. Tämän rohkean näkemyksen perusteella Uoti tituleeraa Mäkelää kirjassaan puhtaan markkinatalouden apostoliksi.

Puhtaan markkinatalouden apostoli vs vihamielinen nurkkaaja

Mäkelän liikeidea oli yksinkertainen: osta osakkeita yhtiöissä, joiden yhtiöjärjestykset estävät käyttämästä yhtiön osakkeiden tuottamia kaikkia oikeuksia vapaasti omistajan haluamalla tavalla, vapauta yhtiön osake tällaisista keinotekoisista rajoitteista ja realisoi osakkeiden arvonnousu kun rajoitteista on päästy eroon ja kun yhtiön osake on saanut alleen happea, jonka rajoitukset ovat siltä vieneet.

Yksinkertaiselta kuulostavan liikeidean toteuttaminen johti kuitenkin ankariin ja katkeriin vastaiskuihin ja valtataisteluihin. Kirjassa on erinomaisia tarinoita näistä vauhdikkaista valtataisteluista, joita Mäkelä yhdessä Taisto Tuunasen ja muiden luottomiestensä kanssa kävi eri yhtiöiden vallitsevaa valtaryhmittymää ja johtoa vastaan. Peli oli kovaa ja yhtiöt yrittivät puolustautua kaikin keinoin epämielyttävää uutta omistajaa eli "nurkkaajaa" vastaan.

Vaasa Oy:ssa mm. yhtiökokoukset pidettiin mahdollisimman hankalaan aikaan esim. juhannuksena, lehti valjastettiin julkiseen lokakampanjaan ja puukkokin uhkasi heilua, jos valta vaihtuisi. Lännen Tehtaissa yhtiön määräysvalta siirrettiin yhtiön johdon perustamalle säätiölle suunntatulla osakeannilla ja suurin yksittäinen omistaja jätettiin nuolemaan näppejään. Sammossa oli yhtiöjärjestyksessä sidottu osakkeen äänivalta maksettuihin vakuutusmaksuihin, mikä tarkoitti, että yhtiökokoustilanteessa piti jokaisen osakkaan osalta olla tieto sekä osakkeiden omistuksesta että maksetuista vakuutusmaksuista, jotta kunkin äänivalta oli mahdollista selvittää. Tämä toimintatapa osoittautui lain vastaiseksi, mutta sekään ei estänyt yhtiön johtoa taistelemasta valta-asemansa puolesta Tuunasta ja Mäkelää vastaan. Nämä kertomukset taistelutantereelta ovat kirjan ehdoton suola.

Oma arvio

Kari Uotin kirja Kai Mäkelästä on arvokas historiikki yhdestä suomalaisen pörssimaailman merkkihenkilöstä. Herttaässä-yhtiön kautta nykyisin toimiva Kai Mäkelä ei jätä ketään kylmäksi ja hänen mainettaan on varmasti enemmän loattu kuin kehuttu suomalaisessa mediassa. Siksi toisenlaisen tarinan eli Mäkelän hyvin tunteman henkilön kirjoittama kuvaus asioiden kulusta ja taustatekijöistä positiivisessa sävyssä on erittäin tervetullut osa kokonaiskuvan muodostamiseksi. Suomessa mielipiteet Kai Mäkelästä jakautuvat voimakkaasti puolesta ja vastaan. Kirjan lukeminen auttaa ymmärtämään, että kuten kenenkään henkilön kohdalla, ei myöskään Mäkelän kohdalla asia ole näin mustavalkoinen. Mies, joka on laittanut itsensä likoon, ottanut riskiä ja taistellut voimakkaasti uskomuksensa puolesta on varmasti tehnyt myös virhearviointeja, mutta pääsääntöisesti Mäkelä on ollut periaatteellinen vapaan markkinatalouden ja omistajuuden puolustaja, Suomen markkinatalouden Don Quijote, jonka rohkeutta, näkemystä ja osaamista arvostan. Uotin kirja Mäkelästä on viihdyttävää luettavaa Suomen kasinotalouden hurjista vuosista ja tarinat todellakin tempaavat lukijan mukaansa. Suosittelen.

Poimintoja

Oman erityisosaamisensa hahmottaminen ja siinä pysyttäytyminen on yksi keskeinen elementti menestyvän liiketoiminnan taustalla.

"Pörssiosakkeiden omistamiseen ei liity velvollisuutta perehtyä yhtiötä korkeviin erityismääräyksiin. Jos on rahaa, voi ostaa osakkeita. Jos tarvitsee tietoa lainsäädännöstä, voi kääntyä asiantuntijoiden puoleen. Nämä kaksi asiaa eivät ole kuolemanyhteydessä toisiinsa."

"We want to establish one thing, and that is stockholders own companies, and management are employees". - T. Boone Pickens, Yhdysvaltalainen yrityskauppias

Viljelijäomistajien omistaman Raision oikea muoto olisi osuuskunta, ei missään nimessä pörssiyhtiö.

"Keskinäisiä vakuutusyhtiöitä ei omista oikein kukaan, joten se on mitä suurimmassa määrin toimivan johdon oma."

Hallintoneuvosto on yhtiön toimivan johdon kannalta elegantti tapa antaa omistajille paikka yhtiön hallinnossa, millä ei kuitenkaan ole mitään merkitystä käytännössä.

"Pankkitoiminta on luottamukseen ja hyvään palveluun perustuvaa liiketoimintaa."

Oma riski ja oma tekeminen ovat hyvä tae rahan säilymiseen ja karttumiseen omassa kassassa.

"Parempi omistaa isommasta arvokkaasta yhtiöstä pienempi pala kuin pienestä arvottomasta suuri, mutta parasta on omistaa suuresta arvokkaasta yhtiöstä suuri osuus."

"Omat rahat ovat kovempi käskijä kuin naapurin rahat."

Mäkelän käsitys kasinotaloudesta 1989: "Kyseessä ei ole uusi ilmiö. Kasinopeli on aikaisemmin kuulunut yksinoikeutena pankeille ja ns. vanhalle rahalle. Vasta 1980-luvulla vapautuneet rahamarkkinat mahdollistivat myös muiden osallistumisen tähän liiketoimintaan. Monien yhtiöiden osakkeisiin sisältyi suuri määrä toteutumatonta arvonnousua, tehtyä työtä, jota osakkeenomistajien ei ollut mahdollista realisoida, koska yritysten omistusrakenteita rasittivat arvonnousua rajoittavat keinotekoiset mekanismit. Yksi keskeisistä ongelmista oli yritysten toimivan johdon aseman korostuminen osakkeenomistajien kustannuksella. Johtajat olivat "kaapanneet" yritykset itselleen eikä heidän intresseissään ollut tehdä asioita oikeiden omistajien intressissä. Keinotekoisten järjestelmien purkaminen lisää yhtiöitten toiminnan tehokkuutta, mikä parantaa näiden tuottavuutta ja edistää tätä kautta koko kansantalouden kilpailukykyä."

Uotin määritelmä nurkanvaltaajasta: "Nurkanvaltaaja" on sijoittaja, joka toimii markkinoiden katalysaattorina saattaessaan aliarvostettujen yhtiöiden osakkeita oikeaan arvoon. Nurkanvaltaamiseen liitetään helposti negatiivisia tuntoja, korka valtaaminen mielletään vihamieliseksi toiminnaksi. Nurkanvaltaamisessa ei kuitenkaan ole kysymys muusta kuin normaalista osakekaupasta, jossa ostaja arvioi osakkeen olevan syystä tai toisesta aliarvostettu."

Valikoima business ajatelmia

Pienet kirjat hukkuvat kirjastossa. Näin oli käydä myös Helen Exleyn toimittamalle ja Hannes Virrankosken suomentamalle teokselle Valikoima business ajatelmia. Minikokoinen kirja kuitenkin sattui käteeni ja voin sanoa, että onneksi, sillä se sisälsi joukon suuria ajatelmia.

Tässä parhaita poimintoja

Pidä huoli nimestäsi, sillä se pysyy sinulla kauemmin kuin tuhannet suuret kulta-aarteet. - Apokryfikirjat, Siirakin kirja 41:12

Jos teet jotakin pelkästään rahan takia, et menesty. - Barry Hearn

Menestykseen johtava toimintakaavani sisältyy kolmeen sanaan: työ, työ, työ. - Silvio Berlusconi

Rakkaus, palveleminen, työ, kiinnostavuus ja luovuus ovat kaikki aivan samaa. - Lina Wertmüller 1929

Se, joka ei ole toimettomana edes odottaessaan, saavuttaa kaiken mitä hän tavoittelee. - Thomas A. Edison

Sitä, joka ei halua pakottautua keskitasoa parempiin työsuorituksiin, ei kerta kaikkiaan ole luotu johtoasemaa varten. - J.C.Penney, J.C.Penney-yhtymän pääjohtaja

Kuten aina, todellisia rajoja asettaa vain näkemyksen rajoittuneisuus. - James Broughton

Jokaiseen ongelmaan kätkeytyy niin suuria mahdollisuuksia, että ne tekevät ongelman aivan mitättömäksi. Suurimmat menestyjät ovat olleet ihmisiä, jotka ovat tiedostaneet ongelman ja käyttäneet sitä hyödykseen. - Joseph Sugarman

Yrityskulttuuriin kuuluu, että jokainen yksilö tajuaa ettei maailmalla ole velvollisuutta hänen elättämiseensä. - Peter Morgan 1936, Institute of Directorsin johtaja

Ihmisen elämän laatu on suorassa suhteessa siihen, miten lujasti hän pyrkii ensiluokkaisiin suorituksiin, olipa hän valinnut minkä toimialan tahansa. - Vincent T. Lombardi

Nähdäkseni liike-elämässä vallitsee muuttumaton laki, jonka mukaan sanat ovat sanoja, selitykset selityksiä ja lupaukset lupauksia - mutta ainoastaan aikaansaannokset ovat todellisuutta. - Harold Geneen, 1910

Myynnin tulee olla kiihottavinta, mitä voi tehdä vaatteet päällä. - John Fenton

Työnantaja ei maksa palkkoja. Hän hoitaa vain raha-asioita. Yrityksen tuotteet ne palkat maksavat. - Henry Ford

Kova työ ei ole ollut kenellekään kuolemaksi. Ihmiset menehtyvät ikävään, psyykkisiin ristiriitoihin sekä sairauksiin. Todellisuudessa yrityksen henkilökuntaan kuuluvat ovat sitä onnellisempia ja terveempiä, mitä lujemmin he tekevät työtä. - David Ogilvy, 1911

Mitä isompi pääkonttori, sitä pahemmin yhtiön asiat ovat retuperällä. - Sir James Goldsmith

Hierarkisessa järjestelmässä jokainen työntekijä kohoaa useimmiten sellaiseen asemaan, johon hänellä ei ole pätevyyttä. - Laurence J. Peter, 1919

Konferenssi on sellaisten huomattavien henkilöiden kokous, jotka yksinään eivät pysty mihinkään, mutta jotka yhdessä pystyvät päättämään, ettei mihinkään toimenpiteisiin voida ryhtyä. - Fred Allen (John F. Sullivan)

Liiketoiminnassa menestyksen salaisuutena on se, että tietää sellaista, mitä kukaan muu ei tiedä. - Aristoteles Onassis

Konsultti on henkilö, jonka avulla asiakas saa säästetyksi niin paljon rahaa, että se melkein riittää konsultin palkkion maksamiseen. - Arnold H. Glasow

Perustavoitteena on ehdottomasti rahan ansaitseminen palvelemalla asiakkaita heitä tyydyttävällä tavalla. - Sir John Egan, 1939, Jaguarin perustaja

Laatu muistetaan vielä kauan sen jälkeen kun hinta on unohtunut. - Guzzin perheen slogan

Vaurauden luominen on miltein velvollisuus, koska se hyödyttää niin monia. - John Gunn

Kun kilpahevonen juoksee mailin muutamaa sekuntia nopeammin kuin sen kilpailija, sen arvo on tähän verraten kaksinkertainen. Vähäinen ylimääräinen suorituskyky osoittautuu kaikkein arvokkaimmaksi tekijäksi. - John D. Hess

Perhe ja yritys

Tämä teksti on julkaistu Sport Club Forsalin blogissa. Mahdolliset kommentit pyydän laittamaan ensisijaisesti sinne.

Perhe ja yritys

Isäni täytti hiljattain 60 vuotta. Merkkipäivä meni työn merkeissä, kuten kaikki muutkin merkkipäivät ja juhlapyhät ovat tähän asti menneet. Isäni on yrittäjä. Meillä on toisessa polvessa oleva perheyritys, joka on isäni elämäntyö. Isoisäni ja isoäitini hankkivat aikanaan tiettävästi kylän ensimmäisen taksiauton. Isäni jatkoi tästä, kasvatti yritystä ja toteutti unelmansa laajentamalla linja-autoliikenteeseen. Nyt yritys on taksi- ja tilausajoliikenteeseen keskittynyt pk-yritys.

Olen perheyrittäjän poika. Olin puolet pesuharjan pituudesta, kun aloin pesemään autoja. Kannustinjärjestelmä oli kunnossa, jokaisesta pestystä autosta sai kympin ja kokeiden kympeistä lisää kymppejä. Sen verran on autoja tullut siivottua, että olen oppinut vihaamaan purukumia. En vain voi ymmärtää, miksi se pitää painaa penkin karmiin, vaikka roskakori on aivan vieressä! Kun täytin 18 oli tietenkin aika hypätä taksin rattiin. Taksin ratti on erinomainen elämänkoulu, jossa tapaa erilaisia ihmisiä ja kuulee elämäntarinoita. Sotaveteraanien ja syöpäsairaiden kuljettaminen keskussairaalaan opettaa arvokkaita elämänarvoja.

Perheyritys perinteenä

Perheyrittäjyyden professori Matti Koiranen opettaa luennoillaan, että perheyritys koostuu kolmesta tekijästä, perheestä, omistajuudesta ja liiketoiminnasta. Perheyrityksen ydinarvona on säilyttää näiden kolmen osatekijän tasapaino ja siirtää se seuraavalle sukupolvelle paremmassa kunnossa kuin se oli vastaanotettaessa. Perheyritys on paljon enemmän kuin rahallinen perintö, se on ennen kaikkea perinne. Se on moninainen oikeudellinen, taloudellinen, sosiaalinen, psykologinen ja sosio-psykologinen kokonaisuus, josta yhden osan irroittaminen ei ole mahdollista. Perheyritys saattaa tuoda vaurautta ja valtaa, mutta myös vastuita ja velvoitteita. Perheyritykseen kulminoituu usein voimakas vastuu perheestä, sukulaisista, menneistä, nykyisestä ja tulevista sukupolvista, yrityksen työntekijöistä sekä lähiympäristöstä.

Sitten kun sinä

Perheyritysperinteessä monarkismi on yhä vallalla: vanhin poika on ensisijainen perheyrityksen jatkaja. Kasvatus perheyrittäjäksi aloitetaan jo varhaisessa vaiheessa. Esimerkiksi Intiassa perheyrityksen vanhin poika viedään synnytyslaitokselta suoraan yritykseen esiteltäväksi, jotta jatkajan asema ei jää epävelväksi. "Sitten kun sinä"-kasvatusmetodi tähtää siihen yhteen päivään, jolloin valta vaihtuu. Ei siis ihme, että perheyritys perintönä voi myös luoda paineita.

Perheyritys on myös paradoksi. Silloin kun sinulla olisi sille aikaa, sinut torjutaan. Silloin kun sinulla ei olisi aikaa, sinua tarvitaan. Perheyritystä ei myöskään johdeta kuten kauppakorkeakoulun kirjoissa opetetaan. Isä-poika-suhteessa asioiden hoitaminen on ihan oma juttunsa. "Strategia" syntyy saunassa ja keskimääräinen ideoiden hautumisaika on 3 vuotta. Sen jälkeen toteutukseen menee vähintään kaksi vuotta. Nuoren polven ei siis kannata hötkyillä. On myös selvää, että kaksi alfaurosta ei mahdu samaan hiekkalaatikkoon.

Kysymys jatkosta

Kymmenen vuotta olen etsinyt vastausta elämäni kysymykseen: Miten minä ratkaisen perheyrityksemme kohtalon? Kysymys on tasapainon löytämisestä menneen, nykyisen ja tulevan välille. Mikä arvo on aikaisempien sukupolvien elämäntyöllä, perinteellä ja jatkuvuudella? Mitä minä haluan elämässäni tehdä? Miten voin siirtää seuraavalle sukupolvelle sen kaikkein arvokkaimman perinnön eli yrittäjyyden asenteen ilman perheyritystä? Shakespearea mukaillen: "To own or not to own?, that is the question."

Vastausta minulla ei vielä ole. Onneksi vielä ei ole aikakaan. Selvää on, että en olisi se, kuka olen ilman perhettä ja yritystä. Paljon olen siltä saanut, vähän vasta antanut.

Pohdittavaksi

1. Mille perinnölle tai perinteelle sinä annat arvoa?

2. Minkä asian, tavan tai opin olet vanhemmiltasi tai isovanhemmiltasi saanut, jonka haluat jatkuvan seuraavalle sukupolvelle?

3. Mihin sinut on kasvatettu?